2025 toukokuu ja Vesterålen

[mek]

26.5. Skibotn Hotel

Tämä reissuun lähtö ja kohde oli epävarmaa viimeiseen asti. Alun perin oli tarkoitus ajella Etelä- tai Keski-Norjaan, mutta lupaili sen verran huonoa säätä sinne, että päätin kuitenkin tulla tänne pohjoiseen.
Yöllä nukuin jollakin lailla, vaikka yksi kiveen hakatut pitikin välillä kuunnella Yle Areenasta. Kahdeksan maissa pääsin matkaan poutaisessa 10 asteen kelissä. Samanlaista vaihtelevaa puolipilvistä poutasäätä olikin koko matkan. Suomen puolella lämpö nousi 15:een, laskeakseen sitten Kilpisjärvellä kymmeneen ja täällä taas 15. Liikennettä ei ollut liiaksi, eikä tietöitäkään pahemmin, joten matka joutui mukavasti. Suzukin aerodynamiikka näyttää olevan vaikea laji, mutta V-Stream pleksi MRAn spoilerilla ja Gessun sivuohjaimilla tuottaa siedettävän lopputuloksen. Ajattelin ensin pysähtyväni Torniossa tai Ylitorniolla välikahville. Huoltoasemakahvi ei oikein innostanut, yritin Torniossa etsiä kahvipaikkaa kaupungiltakin. Sopivaa paikkaa ei löytynyt ja kun ajo tuntui maistuvan, niin loppujen lopuksi ajelin Pelloon Vihreälle pysäkille syömään. Kainuunkylän kohdilla tuli vastaan samanlainen vihreä, vanha RT kuin mchuurteella, mutta puhelimitse varmistui, ettei ollut mchuurre. Muita pyöriä ei sen jälkeen liikenteessä näkynytkään, ennen kuin Skibotnissa joku naapuri lähti vanhalla V-Stromilla ilta-ajelulle. Vihreän pysäkin pakastesei oli vähän teollisen makuista, mutta onneksi oli pullakahvit jälkiruuaksi. Seuraavaksi köröttelin Kolariin tankille. Ensimmäiset porot näkyivät Kolarin ja Muonion välillä. Koukkasin Ylimuonion raitin kautta, mutta aika lailla on ränsistynyt viime näkemän (2001).

Lunta näkyi ensimmäisen kerran Pakajoen notkossa. Sonkamuotkan matkatavaramyymälässä join 50 sentin munkkikahvit, jotka tosin pankkikortilla maksaen maksoivat 80 senttiä. Toki vielä silläkin hinnalla 20 senttiä halvempaa kuin Biltemassa. Kemissä näkyi olevan Biltema ja siellä myös kahvila, ehkä palatessa. Pikku hiljaa ylöspäin noustessa alkoi ensin näkyä lumiläjien rippeitä pihoilla, sitten alkoi näkyä lumihuippuisia vuoria Ruotsin puolella. Ropinsalmelta eteenpäin oli järvet jäässä ja maastossa enemmän lunta kuin sulaa. Kilpparilla ei ollut pientäkään hiirenkorvaa puissa, mutta täällä Skibotnissa kevät samassa tahdissa Kempeleen kanssa, eli puut hiirenkorvalla ja nurmikot vihertää. Jossakin Ropinsalmen jälkeen huomasin, että Garminin näyttö oli pimeänä. Teki tuokin saman tenän kuin aikaisemmat, eli automaattisella kirkkaudella veti näytön pimeäksi. Korjaantui Kilpparin jälkeen onneksi itsekseen joten ei tarvinnut mennä hotellissa pimeään vessaan säätämään. Laskettelin kauniissa aurinkoisessa kelissä Skibotniin ja tankkasin Bunker Oilista. Hotell Skibotn löytyi heti tien varresta ja sain huoneen saman tien. Perillä olin paikallista aikaa ennen puolta viittä, ajomatkaa kertyi 670 km. Söin Kilpparilta ostamani eväät, mutta oli sen verran kevyt ateria, että suihkun jälkeen kävelin vielä 3 km lenkin ostamaan Jokerista pastasalaatin ja pienen oluen. Olin huoneessa kun kuului ihmeellinen kolahdus. Kypäräkameran kiinnike irtosi tarrasta ja kamera putosi lattialle. Hyvä että sattui täällä niin ei tullut enempää vahinkoa. Alkuillasta piti alkaa satamaan, mutta eipä tuolla ole paljoakaan tihuuttanut. Sadetutka kyllä näyttää sadetta ja harmaat pilvet peittävät nyt Lyngenin huiput. Joutuu varmaan nukkumaan tulpat korvissa, kun hotellin pitäjien koira itkee pihalla ja silloin kun se on hiljaa, niin meriharakat pitävät älämölöä.

Sonkamuotka.jpg

Revontulentie-3.jpg

[mek]

27.5. Finnsnes AirBNB

Korvatulppia ei kuitenkaan tarvinut, mutta huonosti nukuin silti. Sitkuttelin jollakin lailla kuuteen asti ja nousin sitten lukemaan ja odottamaan kahdeksalta alkavaa aamupalaa. Harmaat pilvet ympäröivät Lyngenin huippuja, mutta ei kuitenkaan satanut – muutamaa pisaraa enempää. Pakkasin kamat valmiiksi ja ajokamat päällä heti kahdeksalta aamiaiselle. Pari leipää, vihanneslautanen tyhjäksi, paistettu muna ja pari pekonisiivua, ihan ok. Vartin yli pääsin matkaan. Hiljokseen ajellessa meni reilut puoli toista tuntia Svennsbyn satamaan. Muita ei vielä ollut, joten kävin vielä ajamassa tietä eteenpäin vartin lenkin ja kuvasin. Lenkin aikana oli jo tullut puolenkymmentä autoa, yksi suomalainen asuntoautokin. Lisää tuli koko ajan ja lautta tuli ehkä puolilleen. Aikataulun mukaan 10.30 matkaan, ylitys kesti vajaan vartin. Hienosti olisivat Lyngenin huiput näkyneet lännestäkin, jos olisi ollut selkeää. Välillä sentään vähän vilahti. Tihkusateessa ja autojonossa, kuitenkin ihan rajoitusten mukaista vauhtia Tromssaan. Heti ennen kaupunkia on kaksi ruokakauppaa oikealla, toisen yhteydessä Bengts Cafe lounaspaikka. Piti vartti odottaa 12 aukeavia ovia. Päivän kalana oli paistettu lohi. Ihan ok ja varsinkin riittävästi. Neljä perunaa, iso läjä salaattia ja vähintään 300 g lohta. En jaksanut edes lohta syödä kaikkea, perunoista puhumattakaan.

Tihkusade jatkui edelleen, kun puoli yhden maissa lähdin kaupungin läpi ensin Ringvassöyn saarelle edelleen sen takalaidalle Mikkelvikaan. Ylhäällä tunturissa oli paljon lunta. Lämpöä 9-11 kuten koko päivän, kostea lösyinen ilma. Riekkoja oli paljon, niin tunturissa kuin meren rannallakin. Osa vielä lähes valkeita, pari oli jo vaihtanut lähes kaikki höyhenet. Suurin osa oli muuten valkeita, mutta kaulassa jo kesäpuku. Haahkoja näkyi myös usein rannikolla, samoin merihanhia, joista yhteen meinasin törmätä kun lähtökiihdytys oli sillä vähän hidas. Kuvaamaan ei kovin monta kertaa viitsinyt sateen takia pysähtyä. Visiiri tuppasi kosteassa kelissä huurtumaan pysähtymättäkin. Mikkelvikassa kuvasin laiturin ja sitten takaisin Tromssaan jossa tankkaus ja huoltoasemakahvit. Liikennettä oli Mikkelvikan tietä lukuun ottamatta yllättävän paljon, ei kuitenkaan ruuhkaksi asti ja hyvin matka sujui. Karavaanareita on jo, varsinkin saksalaisia, joitakin muitakin. Moottoripyöriä ei montaa näkynyt.

Sade jatkui iltaan saakka, kuitenkin melko heikkona. Suorin tie tänne olisi ollut 858:n kautta, mutta tuli ajeltua GPS:n jälkeä seuraillen Malangen-vuonon rantoja ja ihan komeat maisemat kyllä olivat. Tunturiylängöillä oli vielä paljon lunta. Kun laaksossa oli jo paskanajo täydessä käynnissä, niin pari sataa metriä ylempänä tunturilaaksojen pelloilla oli vielä puoli metriä lunta. Päivä venyi lopulta 510 kilometriin ja perillä olin puoli seitsemän maissa. Oikea osoite löytyi hyvin, mutta kesti pitkään ennen kuin hoksasin miten avainrasian saa auki. Kamat sisään ja kävellen kauppaan tien toiselle puolelle. Extrasta ilta- ja aamupalaa ja kämpille illanviettoon. Huomenna voisi ottaa vähän kevyemmän päivän ja vaikka syödä vähän paremmin Sortlandissa. Gryllefjordin lautta lähtee klo 11 ja ajomatkaa on vähintään tunti, eli yhdeksältä pitää lähteä että ehtii jonottamaan. Huomenna ei kovin paljoa pitäisi sataa. Stylmartinin kengät eivät näköjään pidä koko päivää vettä. Taitavatkin olla water resistant eikä waterproof. Bemarin hanskat sentään ovat vielä pysyneet ehjänä ja Rukan pukuun voi kyllä aina luottaa.

Lyngen-4.jpg

Lyngen-6.jpg

[mek]

28.5. Scandic Sortland

Huonosti nukutti viime yönäkin. Viiden jälkeen kyllästyin makaamiseen. Kuuntelin äänikirjan loppuun ja luin vielä tavallistakin kirjaa pitkät tovit. Kävin myös kävelemässä satamassa. Ilma oli aurinkoinen ja lämmintä heti aamusta kymmenkunta astetta. Tuuli oli hieman yltynyt. En jaksanut kaikkea illalla ostamaani syödä, joten jätin osan leivistä, tomaateista ja appelsiinimehusta evääksi ja lähdin ajelemaan Senjan tunturien yli Gryllefjordiin. Liikennettä oli jonkin verran. Olisi ollut mukavia maisemia kuvata ja kuvasinkin, mutta ohiajovideoita ei oikein pystynyt ottamaan kun aina oli jostakin päin auto tulossa ja kapealla, mutkaisella tiellä oli hankalaa väistellä autoja U-käännöksiä tehdessä. Puoli kymmenen maissa olin Gryllefjordissa, sataman odotusalue oli jo täynnä. Pääasiassa turisteja, mutta oli seassa pari rekkaakin. Ajoin kylmästi ykkösjonon eteen, eikä siitä kukaan näyttänyt huonoa tykkäävän. Odotellessa söin eväät, kiikaroin vuorille ja otin aurinkoa. Yritin etsiä jyrkänteiltä lunnin pesiä, mutta eipä niitä silmään sattunut. Odotellessa hupia tarjoili laivan kapteeni, joka kaupasta evästä hakiessaan astui pikkukengissä syvään lammikkoon ja kasteli jalkansa.

Etuilu ei paljoa auttanut, koska lastaajat viittoivat minut syrjään ja vasta puolivälissä pääsin pikku koloon saksalaisen retkeilyauton taakse. Stetinden -laiva lähti ajallaan ja kauniissa, mutta tuulisessa säässä kölkyteltiin tunti ja kolme varttia Andenesiin. Olin paljon kannella kiikaroimassa lintuja ja näinkin kaukaa jonkin verran lunneja uimassa ja kalastamassa. Sisällä istuessani huomasin ilmeisesti miekkavalaan selkäevän käyvän pinnassa, eikä mennyt kauan kun kapteeni kuulutti styyrpuurin puolella olevan valaita. Sen jälkeen en onnistunut kuitenkaan niitä enää näkemään. Andenesistä ajelin niemimaan länsireunaa Bleikin kautta. Länsilaita oli matalia hiekkadyynejä ja nummea, joita reunustivat niemen keskiosan terävähuippuiset, lumiset vuoret. Hienoja maisemia, mutta tie melko huonoa vaikka päällystettyä olikin.

Sortlandissa olin vähän ennen kolmea. Alun perin oli ajatus, että olisin vielä käynyt Støssä, mutta kaksi edellistä pitkää ajopäivää tuntuu vähän väsyttävän, joten tankkasin ja join kahvit Circle-K:lla ja otin hotellista huoneen. Olisi voinut ottaa vaikka päivänokoset, mutta ei kuitenkaan nukuttanut. Saunakin olisi ollut lisämaksullinen, joten suihkun jälkeen lähdin kylälle käveleskelemään. Ostin urheiluliikkeestä itselle lippiksen, kun ei lippistä tullut mukaan reissuun. Verksteden-pizzeriassa söin sitten ihan hyvän Coppa-kinkkupizzan. Lopuksi hain vielä Coopista huomiseksi eväsleivän. Hotellihuone on kylmä ja ilmastointi pohottaa täysillä, säätö ei auta. Sain kuitenkin väänneltyä ritilän lamellit kiinni niin, että pahin vinkka tyyntyi. Nostin lisäksi vessan lattialämmityksen pyynnin 26:een. Jospa sitä nyt tarkenisi vessan ovi auki nukkua. Ajoa kertyi tälle päivälle vain 185 km.

MS Stetind-2.jpg

[mek]

29.5. Bjerkvik Hotel

Viime yönä sain jollakin lailla nukuttua sateen ropistessa ikkunaan, mutta eihän sitä unta kuitenkaan juuri Suomen viittä pitemmälle riittänyt. Helatorstaina oli pyhäaikataulut aamiaisella, joten puoli kahdeksaan piti odottaa, että pääsi syömään. Hyvä aamiainen oli kyllä, hyvää kaurapuuroakin. Marjoja ei kyllä ollut, joten piti laittaa hilloa puuron päälle. Sade oli aamulla melkein lakannut, mutta pilvet roikkuivat vieläkin alhaalla ja välillä vähän tihuutti. Vartin yli kahdeksan pääsin matkaan ja suuntasin länteen 82 tietä. Yhdestä lahdesta ihan tien varresta lähti harmaahaikara lentoon. Lähellä Bøtä sääkin selkeni, kävin katsomassa eteläkärjessä Oværholan joka oli kyllä hienoin koskaan näkemäni laavun/kodan paikka. Jyrkänteellä puoliksi meren päällä, ikkunoista näkyi meren ja tyrskyjen lisäksi vastapäiset Lofoottien terävät, lumiset huiput. Vähän huonossa siivossa se kyllä oli, puita ei ollut kaminaan eikä hyyssiäkään pihalla. Eli ei sentään ihan täydellinen.

Kiertelin 820 tietä lenkin takaisin 82 tielle ja sitten ajelin itärantaa Melbuun, jossa olin puolilta päivin. Puoli tuntia piti siis lauttaa odottaa. Odotellessa söin eväsleivät ja kävin veskissä. Tämä lautta ei tullut alkuunkaan täyteen, väli kesti vajaat puoli tuntia Fiskebøliin. Sadekuurot jatkuivat vielä Lofoottien puolellakin ja E10:llä oli paikoin tietyöpätkiä. Muutamissa liikennevaloissa piti jonkin verran odottaa ja jonokin eteni vähän hitaasti. Asuntoautojen määrä moninkertaistui, samoin moottoripyöriä näkyi runsaasti. Pienestä itsepalvelukaupasta ostin kahvin ja suklaamuffinssin. Kelikin muuttui aurinkoiseksi ja lämpeni aamupäivän 12 asteesta 15:een. Neljän aikoihin olin perillä Bjerkvikissä. Kävin ensin Essolla tankilla, sitten otin Bjerkvik Hotellista huoneen. Oikein siistiksi remontoitu hotelli, vaikka ikää rakennuksella kai jo on. Suihkun jälkeen käveleskelin kylällä ja menin sitten viereiselle grillille syömään kalaburgerin. Oli oikein hyvää, syystäkin on suosittu paikka. Harstadin MC-kerho oli lähtenyt burgerille monissa miehin ja naisin. Jälkiruuaksi join vielä kahvit omenapiirakan kanssa talon toisessa päässä. Kävin katsomassa kylän molemmat kaupat, mutta olivat pyhänä kiinni. Katselin jonkin aikaa kylän meininkiä kuistilla istuen. Tämä oli ensimmäinen hotelli, jossa TV:n YouTube toimi joten katselin sitä illan. Olipa pitkästä aikaa sellainen reissu, ettei päässyt kertaakaan saunaan. Aamulla seitsemäksi aamupalalle ja sitten 670 km repäisy kotiin. Tänään tuli 365 km.

Uværshula-1.jpg

Langøya-6.jpg

Melbu-1.jpg

Bjerkvik-2.jpg

[mek]

30.5. Kempele

Aamulla vein jo osan kamoista pyörälle ja meni varttia vaille seitsemän katsomaan, saisiko aamiaista ja saihan sitä. Oli seillä muitakin aamuvirkkuja jo norkoilemassa. Hieman ennen puolta kahdeksaa aurinkoisessa kelissä matkaan. Lämpöä oli ensin kymmenkunta, ylhäällä tunturissa vain neljä, siellä oli täysi talvi vielä. Ruotsin puolella Torneträskille laskiessa keli alkoi taas lämmetä. Yhdellä suoralla seistä toljotti iso hirvi keskellä tietä, mutta väistyi hyvissä ajoin kaikessa rauhassa pusikkoon enkä sitä enää nähnyt, vaikka pysähdyin katsomaan. Porojakin oli siellä täällä. Asuntoautoja oli kaikki levähdyspaikat täynnä. Ennen Kiirunaa huomasin vielä toisen viimekesäisen hirvenmullikan 100 metrin päässä tieltä lammen rannassa syömässä. Ennen Kiirunaa tuli jo kaksi malmijunaa vastaan ja Kiirunan jälkeen vielä kaksi. Kiirunassa ajoin keskustan kautta, kaupungin siirto oli täydessä käynnissä, uutta rakennetaan ja vanhaa puretaan. Tankkasin ja join kahvit Circle-K:lla ja otin samalla välihousut pois. Kiirunasta etelään oli muutamia tietyöpätkiä alullaan, kesällä kannattaa ajaa Pajalan kautta jos on tuohon suuntaan menossa.

Olisi ollut jo nälkäkin, mutta Lansjärvin grilli oli palanut tai purettu, tilalla vain asuntovaunugrilli. Jatkoin sitten Överkalixiin, josta löytyikin kylältä oikein mukava kahvila/salaattibaari. Kanasalaatti oli reissun parasta ruokaa ja kuppi hyvää kahvia jälkiruuaksi. Vessaan ei päässyt kun vessat olivat sen kabinetin perällä joka oli varattu hautajaisten muistotilaisuudelle. Kalixin OKQ8:lla tankki täyteen, rakko tyhjäksi ja tölkki PepsiMaxia. Jätin fleecen pois ja vaihdoin hanskat kesähanskoihin, kun lämpötila näytti kahtakymmentä. Ei olisi kannattanut, koska Haaparantaa lähestyttäessä pilvet ja länsituuli pudottivat lämmön 13:een. Haaparannalla en pysähtynyt, vaan jatkoin saman tien Suomeen, vielä tauko ja pullakahvit Kuivaniemen Nesteellä. Kotona vartin yli 6, mittarissa 695 km. Jonkin verran tuo Suzukin matkamittari valehtelee, koska Google Maps näytti 670, tosin ilman Kiirunan ja Överkalixin lenkkejä.

https://youtu.be/hd5__WBRPhw