Kyllästyttääkö?

[xjrrrrräyh]

Kummasti auttaa pyörän päälle kipuamiseen, kun pistää toisen jalan ensin jalkatapille, nousee sen jalan varaan ja siitä ponnistaa toisen kintun satulan yli. Menee aika kivuttomasti vaikka kuolonkankeus olisi jo lähempänä, kuin ensi synttärit.

Kyllä, ainoa mikä kannattaa ottaa huomioon on, ettei pyörän sivujalka (joka ei välttämättä kaikissa kestä tai sen kiinnitys ei kestä kovin suurta painoa) pidä pyörää niin pystyssä että jalkatapille noustessa kun jousitus painuu kasaan, pyörän asento muutu ylitse pystylinjan. Tietysti sivujalan lisäksi vaikuttaa kuskin paino ja pyörän jousituksen herkkyys joka kevyellä pyörällä on yleensä suurempi.

Sitä voi kompensoida roikkumalla hiukan sivujalan puolella ettei pyörä painu jousillaan kasaan liiaksi ja voipa satulaan nousun tehdä kaasukahvankin puolelta niin että kumartuu pyörän ylitse jarrupuolen tapille noustessa.

Yksi konsti on se että ottaa ensin pyörän pois sivujalalta, käynnistää moottorin ja kytkin pohjaan, ykkönen päälle ja lähtee liikkeelle seisten vasemman puolen tapilla yhdellä jalalla ja heittää siitä oikean satulan yli ennen kuin istuu alas...

[xjrrrrräyh]

Ite olen ajatellu että pitää varmaan ens talvena tehä jotain että voi varmistaa ens kesän ajelut.

Vaihtoehtoina jalannostoreeneille tulee mieleen baletti- tai karatetunnit. Kumpikohan olis vähemmän nolo...

Baletti on minusta parempi - aikoinaan kun Sofiankadun (Helsingissä siis) entisissä rikospoliisin treenitiloissa järjestimme varmaankin ensimmäiset naisten kehonrakennuskurssit, siellä oli muutama viehättävä nuori nainen jotka harrastivat balettia.

Heitä oli miellyttävämpi seurata kuin kummipoikaani jota kannustin punttien nostelun sijaan harjoittamaan judoa tai muita tarpeellisempia lajeja joissa jalka kyllä pysyi nousevana mutta samalla houkutus kehua pystyvänsä potkaisemaan kummisetää päähän tuli herkästi liian suureksi vaikuttaen ainakin jonkin verran perinnönjakoon. Eli lisäsi paperitöitä meille...

[B12]

Kyllä, ainoa mikä kannattaa ottaa huomioon on, ettei pyörän sivujalka (joka ei välttämättä kaikissa kestä tai sen kiinnitys ei kestä kovin suurta painoa) pidä pyörää niin pystyssä että jalkatapille noustessa kun jousitus painuu kasaan, pyörän asento muutu ylitse pystylinjan. Tietysti sivujalan lisäksi vaikuttaa kuskin paino ja pyörän jousituksen herkkyys joka kevyellä pyörällä on yleensä suurempi.

Joissakin pyörissä (esim Ducateja) sivujalka on ruuvattu moottorin alumiinilohkoon kiinni. On tapauksia maailmalta, että ruuvit ehkä aavistuksen löystyneet ja kuski retkottaa sivujalalla olevan pyörän päällä ja lohko paskaksi. Yleensä kestää, mutta sivujalka on tarkoitettu pelkän pyörän painolle. Ei vissiin ole takuukaan korvannut hajonnutta lohkoa, koska ei hajoa normaalikäytössä.

[HiTec]

Yleensä kestää, mutta sivujalka on tarkoitettu pelkän pyörän painolle.

Sitten vaan pyörä keskituolle niin ei ole tuota ongelmaa. Tosin se pitää sitten jotenkin nytkäyttää siltä jalalta poiskin, mutta se on ihan oma ongelmansa sitten se

[oili]

Kummasti auttaa pyörän päälle kipuamiseen, kun pistää toisen jalan ensin jalkatapille, nousee sen jalan varaan ja siitä ponnistaa toisen kintun satulan yli. Menee aika kivuttomasti vaikka kuolonkankeus olisi jo lähempänä, kuin ensi synttärit.

Joo, tekniikka auttaa kun kuolonkankeus vaikuttaa. Taistelin jonkin aikaa koipea Afrikkalaisen satulan yli, kunnes tajusin, että pyörä sivujalalle ja siitä rennosti hevosen selkään. Vaimon punnerrus takasatulaan on kyllä koomista ja kuittaan sen aina "kotka on laskeutunut" kommentilla😁

[tate66]

Sitten vaan pyörä keskituolle niin ei ole tuota ongelmaa. Tosin se pitää sitten jotenkin nytkäyttää siltä jalalta poiskin, mutta se on ihan oma ongelmansa sitten se

Toi huoltopukkijalka puuttuu monesta moposta, ei ole tarvinnu keskijalalle nostella viimeisiä mopoja.
Edit: Alkuperäiseen kysymykseen vastaus ettei ole parina vuotena tullut pahemmin kilometrejä, viime vuoden pilasi rannemurtuma kaasukäden puolelta ja nykyään on vissiin laiskuudesta kyse.

[XJ 900]

Joo, tekniikka auttaa kun kuolonkankeus vaikuttaa. Taistelin jonkin aikaa koipea Afrikkalaisen satulan yli, kunnes tajusin, että pyörä sivujalalle ja siitä rennosti hevosen selkään. Vaimon punnerrus takasatulaan on kyllä koomista ja kuittaan sen aina "kotka on laskeutunut" kommentilla

Kyytiläisen nouseminen on maailman helpoin asia, opeta vaimollesi seuraava tekniikka: Kuski istuu pyörän satulassa jalat tukevasti maassa ja kädet stongassa, kyytiinnousija asettaa vasemman jalkansa vasemmalle takajalkatapille, kädet kuskin hartioille ja niistä tukien nousee elegantisti seisoma-asentoon, nostaen oikean jalkansa satulan yli oikealle takajalkatapille ja istahtaa satulalle.

[xjrrrrräyh]

Kyytiläisen nouseminen on maailman helpoin asia, opeta vaimollesi seuraava tekniikka: Kuski istuu pyörän satulassa jalat tukevasti maassa ja kädet stongassa, kyytiinnousija asettaa vasemman jalkansa vasemmalle takajalkatapille, kädet kuskin hartioille ja niistä tukien nousee elegantisti seisoma-asentoon, nostaen oikean jalkansa satulan yli oikealle takajalkatapille ja istahtaa satulalle.

Niin, ja kannattaa myös pitää mielessä että moisen opetustuokion jälkeen ajaa/käyttäytyy niin että takapenkkiläinen saa ensin innostuksen kipinän moottoripyöräilyyn ja hiukan sen jälkeen niin että taatusti ostaa oman eikä suostu enää kapuamaan matkustajaksi!

Joku tietysti voi sanoa että kaksinkertaiset kulut ja niin etiäppäin... Mutta itselle se on ollut valtava helpotus eikä vain sitä vaan monessa suhteessa auttanut hillittemään itteeni josta taas on taatusti johtunut ajoharrastuksenkin pidentyminen toistaiseksi. Jossain vaiheessa olin myös jo luopumassa mutta vaimo jatkoi yksin pari vuotta ja sai minut uudestaan innostumaan ainakin hiukan ajamisesta.

[s151669]

Joissakin pyörissä (esim Ducateja) sivujalka on ruuvattu moottorin alumiinilohkoon kiinni. On tapauksia maailmalta, että ruuvit ehkä aavistuksen löystyneet ja kuski retkottaa sivujalalla olevan pyörän päällä ja lohko paskaksi. Yleensä kestää, mutta sivujalka on tarkoitettu pelkän pyörän painolle. Ei vissiin ole takuukaan korvannut hajonnutta lohkoa, koska ei hajoa normaalikäytössä.

No tämän takia pitääkin nousta kyytiin kaasukahvan puolelta. Suorastaan keventää sivujalan kuormaa...

Vuosia tempoilin takapenkille sidotun nyssäkän kanssa jotta miten tähän pääsee kyytiin ja etenkin miten pois kun on 30cm ylimääräistä nostettavaa. Sitten jossain näin videon kuinka homma suoritetaan kaasukahvan puolelta ja valaistuminen tapahtui.

[oili]

Kyytiläisen nouseminen on maailman helpoin asia, opeta vaimollesi seuraava tekniikka: Kuski istuu pyörän satulassa jalat tukevasti maassa ja kädet stongassa, kyytiinnousija asettaa vasemman jalkansa vasemmalle takajalkatapille, kädet kuskin hartioille ja niistä tukien nousee elegantisti seisoma-asentoon, nostaen oikean jalkansa satulan yli oikealle takajalkatapille ja istahtaa satulalle.

Juuri noin se menee sillä eroila, että pidän mopon vielä kallellaan sivutuen varassa, mutta +60:llä sekään ei ole helppoa. Takalaukku ja korkea mopo on leidille vähän hankala.

[Rekkamasa]

Isojen kovien sivulaukkujen takia omassa pyörässä poitsun kanssa kyytiin nouseminen pakko suorittaa niin että poika kapuaa kuskin penkille minun pitäessä pyörää sivutuella pystyssä, peruuttaa siitä takapenkille, sitten itse jalka satulan yli varoen etten potki poikaa ja siitä matkaan, hieman hankalaa mutten oikeen ole keksinyt miten se sinne pääsisi niin että itse olen jo satulassa.

Uus akku olis tuossa odottelemassa asennusta, saas kattoo innostuisko sitä ens vkl edes jonkun lyhyemmän pyrähdyksen heittää. Ei tunnu tuo GTS menevän kaupaksi mutta silti tässä yks päivä alkoi tulla synkkiä ajatuksia että pitäskö sitä kuitenkin viel hommata joku Pannari/Goldwing vaikkei tässä nyt mitään euroopanturneeta edes suunnitella... Ikää nyt kuitenkin "vasta" 40 joten vähän vielä karsastaa noi maantielaivat Customin selkään ei minua saa ja piste siihen.

[XJ 900]

Juuri noin se menee sillä eroila, että pidän mopon vielä kallellaan sivutuen varassa, mutta +60:llä sekään ei ole helppoa. Takalaukku ja korkea mopo on leidille vähän hankala.

Tasapainoisempi se on kun pyörä on pystyssä mutta jos kuskin jalat ei ylety maahan, niin se tietysti muuttaa asiaa.
Täälläkin kyllä 70v. on jo lähempänä kuin 65v....

[HiTec]

Niin, ja kannattaa myös pitää mielessä että moisen opetustuokion jälkeen ajaa/käyttäytyy niin että takapenkkiläinen saa ensin innostuksen kipinän moottoripyöräilyyn ja hiukan sen jälkeen niin että taatusti ostaa oman eikä suostu enää kapuamaan matkustajaksi!

No onko meillä tuo jo hoidettu, emäntää kun ei saa kyytiin kapuamaan millään - valitettavasti

Mistäköhän löytyisi ne kikat, jolla saisi emännän innostumaan kyytiin? Tässä jo 25v yrittänyt vihjailla ja ehdotella, mutta kun ei niin ei. Goldwingiin on lupautunut, mutta ihan heti ei tuota pyörää tähän taloon tule vaikka kuinka Honda onkin, se minkä voisin jo ottaakin, niin siihen ei lompakko puolestaan riitä.

[shyhander]

Jäänyt mieleen kun joku joskus suoritti jollain parkkiksella nousun prätkän päälle, onnistuen kyllä, mutta näytti lähinnä joltain ninjapotkulta, kun kalossi heilahti vauhdilla korkealta takalaatikon tms. pakkauksen päältä toivottavasti ei haarat ratkenneet.

Hyvänen aika, polvi koukkuun ja vie sen polven satulan yli ja siitä kalossi tipahtaa ihan itsekseen pyörän oikealle puolelle.

[Elämäntapamotoristi]

Euroopassa myydään pyöriä ennätystahtiin, mutta suomessa taistellaan harrastuksen elossa pysymyksestä, miksi se on näin?

Ainakin Italiassa on useita vanhoja perinteisiä kokoontumisajoja lopettanut. Bondeno, Costigliole, Sorbolo, MotocampMutina, Castelnuovorangone, Caorle, Faenza, Carpi, Arditi del Piave, Sardinia ympäriajo, Rovereto.... niissä joissa minä olen käynyt taitaa jäljellä olla enää MC Saarisen Umbrian ympäriajo ja Tryffeliralli syksyllä eli kyllä sielläkin muutos prätkäkulttuurissa on tapahtunut.

Toki uusia tapahtumia on tullut tilalle, mutta ne tuntuu olevan enemmäkin tapahtumia jossa piipahdetaan muutamaksi tunniksi syämään eikä siis yövytä paikalla.

Erona italian ja suomen välillä on se ettei siellä ole samanlaista ikäjakautumaa kuin suomessa. Suomessa moottoripyörien suosio vapaa-ajanvälineenä nousi isosti 70-80-luvuilla ja kuskeina oli silloin nuoret, vanhoja ei moottoripyörien päällä näkynyt kuin jossain maaseudun metsätyömailla jos ei enää sielläkään.

Ja nyt nuo silloin aloittaneet motoristit ovat entisajan nuoria ja katoavaa kansanperinnettä. italiassa taas motoristien ikäjakautuma on paljon tasaisempi eikä tietenkään voi unohtaa sään merkitystä kun suomessa on ajokelejä vuodessa 1kk ja italiassa 6+kk.

Italiassa se moottoripyöräily on paljon helpompaa ei pelkästään sään takia vaan myös etäisyyksien kun ne tapahtumat joissa käydään on alle 100km ja oikeastaan paljon alle 100km.

Mä oon viimeksi käyny prätkällä italiassa 3-vuotta sitten koska ne alppien ja apenniinien tiet on jo moneen kertaan ajettu siis ne asfalttipäälysteiset ja osa niistä hiekkateistakin jossa prätkällä ajaminen on sallittu, on ajettu ja viimeiset reissut etelään olen tehnyt autolla kyydissä sähköfillari ja ajanut ne tiet joihin ei moottoripyörillä ole asiaa.
tremazo-nota.jpg

[Heksa]

Avoauto.

Se on ihan ok ratkaisu siedättämään moottoripyöräharrastuksen kuihtumisen aiheuttamaa tuskaa...
Mua rupesi taannoin ketuttamaan tuo ainainen varusteiden pukeminen, enää kun ei teepaidalla ja shortseilla ajele. Hiki tuli ennen kuin oli metriäkään ajanut.

Avoilun plussaa.

+ Ei tule hiki ajovarusteissa ja jos tulee kuuma, pistää katon ylös ja ilmastoinnin päälle.
+ Viihdelaitteisto toimii ja navigointikin on helpompaa.
+ Sateen sattuessa nostetaan katto.
+ Keskellä peltoja haisee pellot samalle kuin prätkäillessä, eli vuodenajasta riippuen paska, taikka heinä.
+ Kasvot saa aurinkoa, - palaa helposti.
+ Matkailuunkin oiva peli, matkatavarat mahtuu helposti kyytiin.
+ Voi ajaa talvellakin, kun valitsee oikeanlaisen avon. Ehkä corvette ei ole parhaimmillaan talvella. Mutta nelikko A5 toimii oikein hyvin.
+ Turvallisempi.
- Aurinko tulee ikävästi silmiin tuulilasin yli. Lippis jeesaa, mutta tukka menee länään (naisten ongelma, toki kypärässä sama)
- Ei ihan saa sellaista sporttista lentämisen fiilistä, kuten prätkäillessä.
- Ei ole tavoittamattomissa

Kaiken kaikkiaan erinomainen kapine keski-ikäiselle.
Toki prätkä on kiva, mutta mukavuuden halu on jo niin iso.
Ainoa mikä kiinnostaa on prätkien ropaaminen.

[xjrrrrräyh]

Itse asiassa minusta pitää aika hyvin paikkansa että se mihin kyllästyy on ollut joko huono valinta (kuvitelmat, lähtökohdat kuten esim. tekeekö jotain siksi että haluaa olla jonkin ryhmän osa, saada huomiota tai sitten vain siksi että itse tuntee olevansa se joka hommasta nauttii) tai sitten ei ehkä ole löytänyt homman ideaa (moottoripyöräilyn idea ei välttämättä ole vain se adrenaliinihumaus joka nopeudesta ja otetusta riskistä tulee) - jos jostain pitää niin eihän siihen kyllästy vaan siihen jopa saattaa tulla jonkinlainen riippuvuussuhde. Se että ihminen muuttuu niin se lie eri juttu joka myös vaikuttaa, vuosien myötä ihmettelee että miten ihmeessä aiemmin on ajatellut niin täysin eri lailla. Mutta se selittyy kyllä kehityksellä ja sitä tapahtumaa selittää ulkopuoliset usein aivan huvittavilla tavoin.

[xjrrrrräyh]

Jäänyt mieleen kun joku joskus suoritti jollain parkkiksella nousun prätkän päälle, onnistuen kyllä, mutta näytti lähinnä joltain ninjapotkulta, kun kalossi heilahti vauhdilla korkealta takalaatikon tms. pakkauksen päältä toivottavasti ei haarat ratkenneet.

Hyvänen aika, polvi koukkuun ja vie sen polven satulan yli ja siitä kalossi tipahtaa ihan itsekseen pyörän oikealle puolelle.

No ei kaikki ole mitään notkeuden malliesimerkkejä - tulee mieleen eräs jo edesmennyt kuntosalin pitäjä joka venytteli ja kaverit alkoi kutsumaan häntä Olarin Olga Korbutiksi...

[HiTec]

jos jostain pitää niin eihän siihen kyllästy vaan siihen jopa saattaa tulla jonkinlainen riippuvuussuhde.

Itse asiassa on paljonkin asioita, joista ainakin itse pidän, mutta jos niitä saa liiaksi, muuttuu ne(kin) kyllä varsin helposti jo kyllästymisen puolelle.

Vaikkapa esim. jäätelö on hyvää, vaan koitappas mättää sitä 2 litraa putkeen. Ei auta vaikka makuakin välillä vaihtaisi, ei vaan mene. Tai jos vaikka puoli litraa vielä menee, niin vedäs sitä sitten vaikka kuukausi putkeen joka päivä, niin kyllä sekin alkaa jo puulta pikkuhiljaa maistumaan, eikös.

Eli sopivina annoksina se mistä pitää pysyy yhä sellaisena mistä pitää. Toki se "annoskoko" ja "-tiheys" on sitten myös ihan yksilöllinen, joka jokaisen pitää ihan itse määrittää, tai vaikka kokeilemalla hakea. Ja kun menee sitten ns. yli, niin pieni tauko ja taas se voi kohta jo alkaa maittamaan. Pakottamalla se kiwakin voi muuttua hyvin helposti jo varsin ikäväksi.

[xjrrrrräyh]

Itse asiassa on paljonkin asioita, joista ainakin itse pidän, mutta jos niitä saa liiaksi, muuttuu ne(kin) kyllä varsin helposti jo kyllästymisen puolelle.

Vaikkapa esim. jäätelö on hyvää, vaan koitappas mättää sitä 2 litraa putkeen. Ei auta vaikka makuakin välillä vaihtaisi, ei vaan mene. Tai jos vaikka puoli litraa vielä menee, niin vedäs sitä sitten vaikka kuukausi putkeen joka päivä, niin kyllä sekin alkaa jo puulta pikkuhiljaa maistumaan, eikös.

Eli sopivina annoksina se mistä pitää pysyy yhä sellaisena mistä pitää. Toki se "annoskoko" ja "-tiheys" on sitten myös ihan yksilöllinen, joka jokaisen pitää ihan itse määrittää, tai vaikka kokeilemalla hakea. Ja kun menee sitten ns. yli, niin pieni tauko ja taas se voi kohta jo alkaa maittamaan. Pakottamalla se kiwakin voi muuttua hyvin helposti jo varsin ikäväksi.

Olet oikeassa, liika on toisinaan pahasta. Aikoinaan kun vielä opettelin juopottelua (en sitten oppinut koskaan) keksin yhtä sun toista juomaa joka maistui hyvältä ja joka kävi hyvin päähän (etsimme nirvanaa) mutta aika pian niihin kyllästyi kun oikein reippaasti yliannosteli. Kymmeniä vuosia myöhemmin en pysty edes maistamaan tiettyjä litkuja! Tupakan kanssa kävi samalla viisiin. Nykyään en enää mene taatusti kapakkaan, konsertteihin enkä mihinkään porukoihinkaan. Enkä rupeaisi myyntimieheksi!

[HiTec]

Nykyään en enää mene taatusti kapakkaan, konsertteihin enkä mihinkään porukoihinkaan. Enkä rupeaisi myyntimieheksi!

Aikalailla samoila linjoilla ja nuorempana olin hyvinkin haluttua kapakkaseuraa, alko kun ei mulle tunnetusti maistunut ja tarttivat usein kuskia mukaansa