Moottoripyöräonnettomuus ja ajopelko

[TeijaMM]

Minulla on haaveena tulla vielä motoristiksi mutta toukokuussa käynyt onnettomuus aiheuttaa nyt ajopelkoa. Olen siis autokoulussa sekä opetusluvalla. Kerkesin ennen onnettomuutta käydä kahdella autokoulun tunnilla sekä yhden kerran käytiin ajelemassa opetuslupaopettajani kanssa parkkiksella. Sen jälkeen mulla tuli päähän pisto että ei muuta kuin liikenteeseen ja lähdettiin opetuslupaopeni kanssa ajamaan. Ensimmäiset 5km meni hyvin kunnes tuli 80 alue ja mutka. Pyörä ei vain kääntynyt (en osannut työntöohjausta vai oliko sitten hartialukko) ja meni vaan suoraan pientareelle ja tipahdin kyydistä ja pyörä jatkoi vielä matkaansa joku 150m ja törmäsi kallioon. Siinä rytäkässä meni olkapää sijoiltaan ja useita murtumia samaiseen käteen. Pyöränä mulla z900:nen eli liian iso ekaksi pyöräksi.. Hankittiin nyt harjoitteluun Monkey 125 ja olen sillä nyt pyörinyt parkkiksella mutta ei oikein huvita silläkään enää ajaa, en tykkää koko vehkeestä.. Ajattelin nyt siirtyä autokoulun oppiin ja ajotunteja varattu tonne elokuun loppuun useampia. Ajattelin jatkaa ajamista opetuslupa opettajani kanssa myöhemmin kunhan saisin nyt varmuutta ajamiseen autokoulusta. Koko touhu nyt pelottaa mutta samalla hirveä halu saada kortti. Laantuuko pelko kun pääsee ajamaan ja saa onnistumisen tunteita autokoulussa? Onko muilla vastaavia kokemuksia?

[Mikeyx]

Pyörä kääntyy vastaohjauksella. Polkupyörällä voit todeta, että kun käännät tankoa vasemmalle, niin pyörä kallistuu oikealle. Tosin fillarin ollessa kyseessä sen paino on kuskiin nähden niin pieni, että pyörän kallistumisen vaikutus häviää kuskin painon siirrolle.

Moottoripyörän kanssa prätkän paino on kuskin painoa hallitsevampi, ja kuski oikeastaan kallistuu pyörän mukana. Niinpä mutkaan tullessa pieni vastaohjaus saa pyörän kallistumaan mutkan sisäkurviin, ja pyörä kääntyy. Olet joutunut kokemaan varsin traumaattisen tilanteen, mistä selviäminen ja 'poisoppiminen' vaatii kokeiluja ja haastaa uskallusta. Ja vielä yksi mutta: vastaohjaus vaatii hivenen vauhtia, joten parkkiksella se ei vaan toimi. Sama on fillarin kanssa - vasta riittävä ajonopeus tuo vastaohjauksen vaikutuksen esille.

[Hammurab]

Moottoripyörällä en ole onnettomuuteen vielä joutunut ja toivottavasti en joudukkaan mutta muuten on tullut pienempiä ja isompia kolhuja kun meno on ollut aina vähän huoletonta. Joskus kun oikein on sattunut on noista kolhuista tullut jonkinlaisia pelkotiloja mutta niihin on lääke. Se että yrittää uudelleen ja ylittää sen oman pelkonsa. Mitä nopeammin pääsee takaisin satulaan (no pun intended), sen parempi. Asian kanssa venkoilu ja vetkuttelu usein pahentaa sitä pelkotilaa ja vaikeuttaa siitä selviämistä. Toivottavasti pääset yli onnettomuuden aiheuttamasta pelkotilasta, joka muuten on täysin normaali reaktio, joka jotain muuta väittää ei ole koskaan ollut onnettomuudessa.

Mitä tulee tuohon arvailuusi onnettomuuden syystä niin tilannetta näkemättömänä epäilisin syyksi niin sanottua target fixationia. Olet vielä vähän kokematon kuljettaja ja ajoit mutkaan ehkä aavistuksen liian kovaa omiin taitoihin nähden jolloin ajolinja lähti menemään leveäksi. Tuossa kohtaa huomiosi kiinnittyi lähestyvään pientareeseen ja tuo lopulta aiheutti sen ulosajon. Voi tuota kutsua myös hartialukoksi mutta pohjimmiltaan tuo johtuu siitä että moottoripyörä tykkää mennä sinne mihin kuljettajan katse on fokusoitunut. Yksi asia mitä kannattaa ajoharjoittelussa painottaa on katseen käyttö mutkissa, katsotaan sinne minne halutaan mennä, ei sinne mihin ollaan menossa.

Vielä kerran, kyllä se pelko siitä laantuu ja ajo alkaa taas maistumaan kun rohkeasti lähtee ajamaan. Toivotaan että ajokortti pian löytyy taskusta

[Mikeyx]

Moottoripyörällä en ole onnettomuuteen vielä joutunut ja toivottavasti en joudukkaan mutta muuten on tullut pienempiä ja isompia kolhuja kun meno on ollut aina vähän huoletonta. Joskus kun oikein on sattunut on noista kolhuista tullut jonkinlaisia pelkotiloja mutta niihin on lääke. Se että yrittää uudelleen ja ylittää sen oman pelkonsa. Mitä nopeammin pääsee takaisin satulaan (no pun intended), sen parempi. Asian kanssa venkoilu ja vetkuttelu usein pahentaa sitä pelkotilaa ja vaikeuttaa siitä selviämistä. Toivottavasti pääset yli onnettomuuden aiheuttamasta pelkotilasta, joka muuten on täysin normaali reaktio, joka jotain muuta väittää ei ole koskaan ollut onnettomuudessa.

Mitä tulee tuohon arvailuusi onnettomuuden syystä niin tilannetta näkemättömänä epäilisin syyksi niin sanottua target fixationia. Olet vielä vähän kokematon kuljettaja ja ajoit mutkaan ehkä aavistuksen liian kovaa omiin taitoihin nähden jolloin ajolinja lähti menemään leveäksi. Tuossa kohtaa huomiosi kiinnittyi lähestyvään pientareeseen ja tuo lopulta aiheutti sen ulosajon. Voi tuota kutsua myös hartialukoksi mutta pohjimmiltaan tuo johtuu siitä että moottoripyörä tykkää mennä sinne mihin kuljettajan katse on fokusoitunut. Yksi asia mitä kannattaa ajoharjoittelussa painottaa on katseen käyttö mutkissa, katsotaan sinne minne halutaan mennä, ei sinne mihin ollaan menossa.

Vielä kerran, kyllä se pelko siitä laantuu ja ajo alkaa taas maistumaan kun rohkeasti lähtee ajamaan. Toivotaan että ajokortti pian löytyy taskusta

Tämä on erittäin vaarallinen väite (jonka jo etukäteen ounastelin tulevan framille).

"Katse" ei käännä pyörää yhtään mihinkään suuntaan. Jo oppimaan ajaneen kuskin kohdalla "katseella kääntäminen" perustuu psykologiseen ilmiöön nimeltä ehdollistuminen, mikä tarkoittaa sitä että mutkan tullessa kuski alkaa alitajuisesti tekemään niitä toimenpiteitä, jotka saavat pyörän kääntymään. Siis se Palvlovin koirien kuolaaminen ruokakellon soidessa.

Vielä oppimaton kuljettaja ei pysty "kääntämään katseella"; eikä kyllä kukaan muukaan!

[scuuba]

Minulla on haaveena tulla vielä motoristiksi mutta toukokuussa käynyt onnettomuus aiheuttaa nyt ajopelkoa.
...
Laantuuko pelko kun pääsee ajamaan ja saa onnistumisen tunteita autokoulussa?

Pelko johtuu usein siitä, ettei ymmärrä mitä on tekemässä tai mitä on tapahtunut. Eli ei vaan oikeasti osaa ajaa sillä mopolla. Sinun tapauksessa (kuten kaikissa muissakin vastaavissa tapauksissa) kannattaa käydä läpi se mitä tapahtui, ja miksi se tapahtui. Ja mitä pitää vastaavassa tilanteessa tehdä.

Et ole mitenkään uniikki tapaus. Esim Suomi on pieni maa, mutta silti vastaavia tapauksia sattuu joka kesä koko ajan jatkuvalla syötöllä, ja ruumiitakin tulee ihan vain sen takia että aina välillä joku on sen verran epäonninen että törmää johonkin tyypillisen virheen takia. Tilanne, joka olisi ollut vältettävissä ihan vaan sillä että ymmärtää oikeasti mitä on tekemässä.

Pari ensimmäistä ja suurinta ongelmaa on nimenomaan katseen käyttö/ target fixation/ hartialukko, ja siitä aiheutuvat reaktiot/ paniikki, joka johtaa ulosajoon mutkasta vaikka mutka olisi ajettavissa ihan pienellä vastaohjausliikkeellä.
Toinen iso asia on sen tietoinen ymmärtäminen että mopoa ohjataan vastaohjauksella. Ja sen tietoinen harjoitteleminen erilaisilla harjoitteilla.
Ainoa asia mikä sinut pelastaa seuraavalla kerralla on se että jännäkakan iskiessä pystyt kääntämään päätä/ katsetta sinne minne haluat mennä, ja tekemään vastaohjausliikkeen joka kääntää mopon sinne minne haluat mennä.

Autolla on turvallista ajaa koska ympärillä on suojaava metallikehikko, turvavyöt, turvatyynyt, ajonvakautusjärjestelmät.
Ja jos jotain tapahtuu niin henkilövahingot on tyypillisesti minimaalisia/olemattomia.

Mopolla ajaessa ainoa turvallisuutta lisäävä tekijä on kuskin ymmärrys siitä mitä oikeasti pitää tehdä eri tilanteissa.
Ja jos jotain tapahtuu niin henkilövahingot on pienestäkin vauhdista huolimatta "suuria".

[B12]

Pari ensimmäistä ja suurinta ongelmaa on nimenomaan katseen käyttö/ target fixation/ hartialukko, ja siitä aiheutuvat reaktiot/ paniikki, joka johtaa ulosajoon mutkasta vaikka mutka olisi ajettavissa ihan pienellä vastaohjausliikkeellä.
Toinen iso asia on sen tietoinen ymmärtäminen että mopoa ohjataan vastaohjauksella. Ja sen tietoinen harjoitteleminen erilaisilla harjoitteilla.

Tuttu osti vanhoilla päivillään 900 nakun ja tykkäsi kovasti ajamisesta. Kohtuullisessa vauhdissa sitten tuli hartialukko mutkassa, ulkokurviin ulos ja käsi huonoksi. Vastaohjauksen osaamattomuus ja kallistuksen pelkääminen suuret tekijät noissa suistumisonnettomuuksissa. Painoa siirtämälläkin mopo kääntyy, mutta ei kovin jyrkästi.

[shyhander]

Ainakin itsellä ensimmäisen kaatumisen jälkeen oli hyvin vaikea luottaa (etu)pyörään, mutta ajattelemalla ja ajamalla siitä pääsin yli. Kaaduin ensimmäisenä kokokesän ajokautena hiekkatiellä niin että en kerinnyt tajuamaan yhtään mitään kun olin nutullani tiellä. Rauhallista ajoa ja ilman mitään mitä olisin ymmärtänyt tehneeni pyörä pystystä nutulleen. Jotenkin tien pinta petti alla. Jäi aika kova kammo kallistamista ja ohjaamista kohtaan jos ei ollut aivan kuiva asvaltti. Pikkuhiljaa pääsin yli ajamalla ja tiedostamalla sen että kyllä pyörä pysyy pystyssä.

Jos ajattelisin tilannettasi uutena kuljettajana, niin ekoja kertoja kun ajaa isohkoa pyörää vaikka 80 alueella, ei ole vielä kokemusta siitä että pyörän käytös tuntuu jäykistyvän isomamassa nopeudessa huomattavasti verrattuna parkkipaikka- ja taajama pyörittelyyn. Tämä johtuu esimerkiksi renkaiden hyrrävoimien kasvusta kun pyörimisnopeus kasvaa. Siinä helposti tulee se niin sanottu hartialukko. Lujemmassa vauhdissa pyörää on ihan tietoisesti uskallettava työntää kääntymään, toisaalta se myös auttaa ajamaan vakaasti nopeassa ajossa. Kokemuksen karttuessa toki se ei enää sitten tunnukkaan ooollenkaan niin raskaalta möhkäleeltä kääntymään.

Katseen käyttöä ei voi liikaa korostaa, se todella auttaa tiedostamattomasti kääntämään ajoneuvoa katseen suuntaan. Voisi olla hyvä harjoitella noita inssiajon väistökoetehtäviä, niissä kuitenkin saa kokemusta siitä miten pyörää on mahdollista ohjata määrätietoisesti.

Kokemuksen tuomasta varmuudesta omalla kohdalla oli juuri Alastaron moottoriradalla tapahtuneesta virheestä selviäminen, nopeaa takasuoraa ajaen meni jarrutus mutkaan liian pitkäksi ja kaikki pelkoaistit nousi pintaan kun näin radan reunan lähestyvän. Pystyin kuitenkin sanomaan itselleni että muutaman metrin jarrutuksella nopeus tippuu ja sitten vaan pyörä ihan kallelleen ja se kääntyy kyllä ennen hiekkaa. Ja niin se kääntyi. Kokemuksen karttuessa pystyy reagoimaan pelkojen ylitse oikealla tavalla. Se vaatii kuitenkin sitä että harjoittelee ja haastaa itseään itselle turvallisella nopeudella ja saa siitä onnistumisen kokemuksia, samaan aikaan helpppoa ja vaikeaa.

[moso]

Minulle kävi aikanaan vähän samalla tavalla, tosin auton kanssa. 80 alueella ristyksessä syyssateella illalla pimeässä katsoin huonosti kotiristeyksessä ja vedin toisen auton eteen. Täysin oma vika. Onneksi ei käynyt mitään henkilövahinkoja. Molemmat autot lunastukseen, vakuutus korvasi. Iso tälli silti, ja vähääkin huonommalla tuurilla olisi voinut käydä tosi pahasti.

Tuon jälkeen risteysajo oli aluksi todella vaikeaa. Eniten minulle auttoi se, että minut laitettiin heti auton rattiin uudestaan. Ensimmäinen ajokerta heti onnettomuutta seuraavana päivänä oli todellakin vaikea. Ja vaikka se vaikealta tuntuikin jonkin aikaa, niin pelko lähti lopulta ihan vain ajamalla pois. Toki tietynlaista arkuutta oli pidempään varsinkin talvisin valottomissa risteyksissä.

Oma kokemukseni voi olla erilainen kuin sinun, mutta mielestäni pelkotilasta pääsee eroon vain sillä, että ensinnäkin ajaa. Ja toiseksi ymmärtää miksi onnettomuus tapahtui, ja korjaa puutteet omissa taidoissa ja ymmärryksessä. Pieni pelko ja kunnioitus näitä vehkeitä ja luonnonlakeja kohtaan on myös hyvästä

Mp-ajokoulussa suurin osa ajoharjoittelusta on nykyään hidasta ajamista. Toki varmasti ne väistötehtävät ovat sinulle hyväksi. Kannattaa mainita siitä onnettomuudesta autokoulussa ja vaikka maksaa parista tunnista lisää, ja käytte ajamassa mutkapätkää. Siinä tulee sitä ajoa. Ja toivottavasti ammattimies samalla kertoo kypäräpuhelimen mitä parannettavaa on ja miltä homma näyttää.

[lario]

Joskus ajaessa on vaan semmoinen pelkotila iskenyt päälle, että tästä ei tule yhtään mitään.
Autot ajaa päälle, hirvet hyppää eteen, lapset teleporttautuu keskelle ajorataa, meteori iskeytyy sarvikkoon ja taivas putoaa niskaan.
Kotiin päästyään menee hetki / tovi puhallellessa, mutta jossain vaiheessa taas mennään.

Pelko on luonnollista ja pelko auttaa meitä selviämään hengissä.
Jos pelko tuntuu liian suurelta, niin älä aja.
Koska silloin keskittyminen kohdistuu siihen pelkoon ja moni muu tärkeä asia jää huomaamatta.

Ajamaan oppii ajamalla, toisilla se vie kauemmin ja toiset jo toka vedolla Mamolaa nopeampia.

[ST77]

Hommasin pyöräkortin 4 vuotta sitten loppukesällä 43v iässä. Harjoittelin puoli vuotta ennen kortin ajamista 250cc nelariendurolla helpommilla enskapoluilla. Se oli huippujuttu omalla kohdalla oppia ajamaan pyörää, ja toki tuli opittua että kaatuukin aina välillä mutta hyvät varusteet pelastivat pahemmilta kolhuilta. Nyt sitten neljäs ajokesä menossa ja toukokuun lopussa peurakolari maantienopeudesta josta seurasi reipas kaatuminen ja pyöriminen ensin asfaltilla ja siitä ojaan, varusteet oli onneksi vimpan päälle ja yhdellä luun murtumalla sekä joka puolelta kipeällä kropalla selvittiin materiaalivahinkojen lisäksi. Pari ekaa lenkkiä pelotti peurat joka puskan kohdalla niin fillarilla kuin moottoripyörälläkin mutta kyllä sitä äkkiä oppi taas ajamaan ja erityisesti nauttimaan ajamisesta mutta toki tarkemmin tulee puskia katseltua edelleen elukoiden varalta. Kai se niin on että ajamaan oppii vain ajamalla, ja kevyt pyörä helpottaa kummasti alkua.

[Mikeyx]

^On kyllä kärsivällisyyden ihme kun on liittynyt sivustolle 2007 ja hankkinut ajokortin jo 2020?

[TIJ]

ehkä voisit käydä siellä tapahtumapaikalla uudestaan; autolla tai fillarilla ts. laitteella jonka käytön jo hallitsee. Jää vaikka parkkiin ja odottaa että joku ajaa sen prätkällä. En tarkoita mitään ajolinjojen vakoilua vaan sitä että näkee että tässähän ei ole mitään ihmeellistä. Että vahvistuisi ajatus että kaatuminen johtui vain ja ainostaan siitä että ei vaan ollut vielä valmis liikenteeseen. Ja että mitään superkykyjä ei vaadita, täysin opeteltavissa oleva asia.

Siten joskus kun ajat ko paikan uudestaan eka kertaa prätkällä läpi, niin sen jälkeen asia ei enää kiusaa pääkopassa. Parin vuoden jälkeen voit ajaa siitä eikä tapaus enää edes nouse tajuntaan. Eikä tuon ekan kerran nopeuden tarvii olla se rajoituksen 80.

[ST77]

^On kyllä kärsivällisyyden ihme kun on liittynyt sivustolle 2007 ja hankkinut ajokortin jo 2020?

Näin on päässyt käymään. Oli joku crossipyörä joskus silloin ja piti hommata kortit ja pelit mutta jäi pyörätouhut pitkäksi aikaa. Ja sitten pitikin taas perusteellisemmin opetella uudestaan ajamaan että tulisi yhtään mitään mistään.

[Hannibaali]

Ääni tälle! Luulen myös, että on juurikin näin... Eli ei muuta, kuin heti kun saat kortin, niin ORG! Ratapäivät ja AT2 niin siellä käydään nuo asiat läpi. Ite kävin 2023 ja sen jälkeen jarrupalat on kuluneet huomattavasti vähemmän ja pää kääntynyt kaarteissa huomattavasti enemmän.... Jos joku pelkotila on jäänyt, niin siellä pääset siitäkin eroon

Tämä!
AT2:lle mars. Se auttaa ja siitä saa hyvää oppia sekä varmuutta.

[Vklnuppi]

Minulla on haaveena tulla vielä motoristiksi mutta toukokuussa käynyt onnettomuus aiheuttaa nyt ajopelkoa. Olen siis autokoulussa sekä opetusluvalla. Kerkesin ennen onnettomuutta käydä kahdella autokoulun tunnilla sekä yhden kerran käytiin ajelemassa opetuslupaopettajani kanssa parkkiksella. Sen jälkeen mulla tuli päähän pisto että ei muuta kuin liikenteeseen ja lähdettiin opetuslupaopeni kanssa ajamaan. Ensimmäiset 5km meni hyvin kunnes tuli 80 alue ja mutka. Pyörä ei vain kääntynyt (en osannut työntöohjausta vai oliko sitten hartialukko) ja meni vaan suoraan pientareelle ja tipahdin kyydistä ja pyörä jatkoi vielä matkaansa joku 150m ja törmäsi kallioon. Siinä rytäkässä meni olkapää sijoiltaan ja useita murtumia samaiseen käteen. Pyöränä mulla z900:nen eli liian iso ekaksi pyöräksi.. Hankittiin nyt harjoitteluun Monkey 125 ja olen sillä nyt pyörinyt parkkiksella mutta ei oikein huvita silläkään enää ajaa, en tykkää koko vehkeestä.. Ajattelin nyt siirtyä autokoulun oppiin ja ajotunteja varattu tonne elokuun loppuun useampia. Ajattelin jatkaa ajamista opetuslupa opettajani kanssa myöhemmin kunhan saisin nyt varmuutta ajamiseen autokoulusta. Koko touhu nyt pelottaa mutta samalla hirveä halu saada kortti. Laantuuko pelko kun pääsee ajamaan ja saa onnistumisen tunteita autokoulussa? Onko muilla vastaavia kokemuksia?

Sinulla on varmasti kavereita joilla on ns. "rällättäviä" vehkeitä. Jos ei ole niin kaverilla on varmasti kavereita Menet niillä ajamaan yksin jonnekin suljetulle alueelle niin pelko hälvenee.

[oili]

https://youtu.be/aQqPLNML7n0?si=ShVGRlT572vNc1TX


Itse neuvoisin, että ala rakentamaan mutka-ajoa jossain tutussa paikassa, jossa ulosajo ei pääty puihin tms.ja unohda halu olla nopea. On myös syytä varoa tilannetta, jossa kuvittelee homman jo sujuvan. Ole siis häpeilemättä hidas, äläkä lähde reissussa "nopean ryhmän" matkaan.

Kun aloittelin ajamista uudestaan, niin yksi kisakuski ja toinen hurjapää lähtivät yllättäen ajamaan mutkatietä tosissaan. Muistan kuinka järkytyin, ettei noin kovaa oikeasti voi ajaa. Takanani tullut kolmas nopea kuski ei lähtenyt mukaan, koska pelkäsi, että minä yrittäisin pysyä perässä. Huomattavaa on, että tämä itsensä vähän väliä rikkonut kisakuski pelkäsi sparria ihan tosissaan, eikä treenistä tullut mitään. Parempi siis tunnistaa ja myöntää heikkoutensa ja toimia resurssiensa mukaan.

Muutama neuvo vielä...
-Aja liikennesääntöjen puitteissa.
-Osta pyörä jossa on abs:t, eikä haittaa, vaikka silnä olisi kaarre abs:t
-Harjoittele ajamista kuitenkin paikassa, missä apu tulee nopeasti.
-Osta hyvät varusteet, mutta muista, että ne vain auttavat, mutta eivät välttämättä pelasta.

-Sitten tätä on ikävä sanoa, mutta jos hommasta ei tule mitään, niin keksi jokin muu harrastus, sillä elämäsi ja terveytesi on tärkeintä.

[TeijaMM]

Mp-ajokoulussa suurin osa ajoharjoittelusta on nykyään hidasta ajamista. Toki varmasti ne väistötehtävät ovat sinulle hyväksi. Kannattaa mainita siitä onnettomuudesta autokoulussa ja vaikka maksaa parista tunnista lisää, ja käytte ajamassa mutkapätkää. Siinä tulee sitä ajoa. Ja toivottavasti ammattimies samalla kertoo kypäräpuhelimen mitä parannettavaa on ja miltä homma näyttää.

Joo aijon kyllä sanoa suoraan mikä pelottaa (no tällä hetkellä oikeastaan kaikki..) Ja haluan että mennään harjoittelemaan mutkaisia teitä. Ajo-opettaja on kyllä koulussa hyvä, antaa palautetta kypäräpuhelimen.

[Kaimaani]

Itse neuvoisin, että ala rakentamaan mutka-ajoa jossain tutussa paikassa, jossa ulosajo ei pääty puihin tms.ja unohda halu olla nopea. On myös syytä varoa tilannetta, jossa kuvittelee homman jo sujuvan. Ole siis häpeilemättä hidas, äläkä lähde reissussa "nopean ryhmän" matkaan.

Tämä.

Ja itse olen ajanut muutamia mällejä. Osa on omaa vikaa, ja osasta syytän hieman toista osapuolta. Lopputulos on kuitenkin ollut aina jonninmoinen kynnys tulla takaisin. Näiden jälkeen aloin automaattisesti tehdä joitain muutoksia ajamiseen, kuten pitää kahta sormea aina jarrulla, ajaa keskemmällä ajotietä, olla aina korostetun tarkkana ristyeyksessä sivultätökkääjien suhteen, autojonoa ohittaessa käyttää vasemman kaistan vasenta laitaa, pitää näkyvämpiä kuteita, ottaa peuramerkit vakavasti, ja levätä riittävästi ennen ajoa. Hartialukkoon en muista koskaan joutuneeni, luulisin että sen syy voisi olla se ettei kääntö ole refleksinomainen, ja että siihen auttaa rauhallinen harjoittelu. Tsemppiä vaan.

[Zen]

Nuorena kasarilla sitä jännitti mutkia eikä luottanut renkaisiin. Kerran päädyin tuutin kanssa ojan pohjalle, kun ainoa toimintamalli oli täysjarrutus suoraan kun olin tullut mutkaan liian lujaa silloisille taidoille. Pysyin kyllä pystyssä, mutta tuutin saaminen takaisin tielle sieltä ojasta oli oma hommansa. Tuo katseneuvo on mielestäni ihan hyvä, renkaisiin olen oppinut luottamaan vasta vuosien ajon jälkeen. Että ne pirulaiset oikeasti pitävät todella hyvin. Alussa tuntui että nehän lipsuu heti jos vähän kallistaa.

Faija osti minulle ekan kevarin kun olin yhdeksänvuotias. "Pysytään sitten tässä mökkitiellä". No eihän sillä tietenkään pysytty, mutta ajamista oppi nuorena. Kahden kevarin jälkeen siirtyminen vakiomankiin mopoikään tultaessa tuntui vähän antikliimaksilta. Aloittaminen keski-ikäisenä on täysin erilainen tilanne. Kannattaa edetä hitaasti, joku ajokoulutus radalla voisi olla hyvä. Renkaisiin voi luottaa, nykyrenkaat etenkin ovat uskomattomia.

[XJ 900]

Nuorena kasarilla sitä jännitti mutkia eikä luottanut renkaisiin. Kerran päädyin tuutin kanssa ojan pohjalle, kun ainoa toimintamalli oli täysjarrutus suoraan kun olin tullut mutkaan liian lujaa silloisille taidoille. Pysyin kyllä pystyssä, mutta tuutin saaminen takaisin tielle sieltä ojasta oli oma hommansa. Tuo katseneuvo on mielestäni ihan hyvä, renkaisiin olen oppinut luottamaan vasta vuosien ajon jälkeen. Että ne pirulaiset oikeasti pitävät todella hyvin. Alussa tuntui että nehän lipsuu heti jos vähän kallistaa.

Ei niihin kasarirenkaisiin oikein voinut luottaakaan, nykyrenkaisiin verrattuna niissä ei paljon pitoa ollut, etenkin märällä asfaltilla. Ero on tosiaan kuin yöllä ja päivällä.

[oili]

Joskus ajaessa on vaan semmoinen pelkotila iskenyt päälle, että tästä ei tule yhtään mitään.
Autot ajaa päälle, hirvet hyppää eteen, lapset teleporttautuu keskelle ajorataa, meteori iskeytyy sarvikkoon ja taivas putoaa niskaan.
Kotiin päästyään menee hetki / tovi puhallellessa, mutta jossain vaiheessa taas mennään.

Pelko on luonnollista ja pelko auttaa meitä selviämään hengissä.
Jos pelko tuntuu liian suurelta, niin älä aja.
Koska silloin keskittyminen kohdistuu siihen pelkoon ja moni muu tärkeä asia jää huomaamatta.

Ajamaan oppii ajamalla, toisilla se vie kauemmin ja toiset jo toka vedolla Mamolaa nopeampia.

Tuttu tunne, kun lähtee kotia kohti kokkareilta parin päivän röpöttelyn jälkeen. Kerran Porista lähtiessämme oli kova sivutuuli ja olin täysin varma, että kuolemme, mutta en viitsinyt mainita tästä vaimolleni.

Tämä tietysti nollat puhaltaneena, mutta siitä huomaa miten nousuhumalassa ihminen on riskin ottaja ja sitten myöhemmin ylivarovainen.

[shyhander]

Joo aijon kyllä sanoa suoraan mikä pelottaa (no tällä hetkellä oikeastaan kaikki..) Ja haluan että mennään harjoittelemaan mutkaisia teitä. Ajo-opettaja on kyllä koulussa hyvä, antaa palautetta kypäräpuhelimen.

Tähän saattaisi olla aivan parasta oppia meidän yhdistyksen radalla ajoharjoittelutapahtumissa hitaassa ajoryhmässä järjestettävä ilmainen Ajotaito 2 -koulutuspäivä (AT 2), pelkällä ratalipulla pääsee mukaan. Tuolla saa erinomaista oppia ajaa mutkia turvallisessa ympäristössä, missä ei ole kuoppia, hiekkaa tai vastaantulevaa liikennettä. Siellä käydään läpi mm. ajoasentoa ja katsetta, sekä tietysti niitä mutkia. Koulutuksessa ei hurjastella, vaan ajetaan noin 60 kmh nopeutta kouluttajien mukana.

[TeijaMM]

Tähän saattaisi olla aivan parasta oppia meidän yhdistyksen radalla ajoharjoittelutapahtumissa hitaassa ajoryhmässä järjestettävä ilmainen Ajotaito 2 -koulutuspäivä (AT 2), pelkällä ratalipulla pääsee mukaan. Tuolla saa erinomaista oppia ajaa mutkia turvallisessa ympäristössä, missä ei ole kuoppia, hiekkaa tai vastaantulevaa liikennettä. Siellä käydään läpi mm. ajoasentoa ja katsetta, sekä tietysti niitä mutkia. Koulutuksessa ei hurjastella, vaan ajetaan noin 60 kmh nopeutta kouluttajien mukana.

Pitäisi olla vaan se kortti nyt ekana että pääsisi näihin tapahtumiin. Kerran olen käynyt Alastarossa katsomassa rata-ajoja ja mielenkiinto kyllä heräsi ja kun kortti taskussa, olisi kiva osallistua.

[Hammurab]

Tämä on erittäin vaarallinen väite (jonka jo etukäteen ounastelin tulevan framille).

"Katse" ei käännä pyörää yhtään mihinkään suuntaan. Jo oppimaan ajaneen kuskin kohdalla "katseella kääntäminen" perustuu psykologiseen ilmiöön nimeltä ehdollistuminen, mikä tarkoittaa sitä että mutkan tullessa kuski alkaa alitajuisesti tekemään niitä toimenpiteitä, jotka saavat pyörän kääntymään. Siis se Palvlovin koirien kuolaaminen ruokakellon soidessa.

Vielä oppimaton kuljettaja ei pysty "kääntämään katseella"; eikä kyllä kukaan muukaan!

Totta, pyörä ei käänny katseella mutta tuo pään kääntö muuttaa koko ryhtiä joka vaikuttaa myös pyörän suuntaan. Voit kokeilla tätä vaikka isolla parkkipaikalla. Yritä ajaa suoraa linjaa pää käännettynä, kyllä se pyörä lähtee loivasti kaartamaan sinne katseen puolelle. Ja mitä tulee tuohon "target fixationiin" niin tuo on ihan tunnistettu mekanismi onnettomuuksissa. Kun huomio kiinnittyy siihen oletettuun ulosajokohtaan, siitä myös mennään usein ulos. Mitä kokemattomampi kuljettaja, sitä useammin.

[DOHC]

Kuten itsekin sanoit, z900 on aika iso (painava) harjoitteluun. Kevyempi pyörä kallistuu ja kääntyy paljon helpommin.
Meinasin päästä joskus tilastoihin, kun ekan kerran kokeilin Kawa z1300:aa (paino ajokunnossa 320 kg). Olin kyllä ajellut pienemmillä pyörillä paljonkin, ja samaa vauhtia tulin mutkaan kuin omallakin pyörällä (165 kg), mutta z1300 ei lähtenytkään kääntymään samalla tavalla. Rotvalli läheni ja kallistin aina vain lisää. Lopulta kun tuntui jo korva hipovan asfalttia, lähti se pyöräkin kääntymään. Lähellä oli etten pelästynyt, mutta onneks nuorena oli kuolematon.

[Batmanninja]

Pitäisi olla vaan se kortti nyt ekana että pääsisi näihin tapahtumiin. Kerran olen käynyt Alastarossa katsomassa rata-ajoja ja mielenkiinto kyllä heräsi ja kun kortti taskussa, olisi kiva osallistua.

Korttia radalla tai siellä pidettävissä koulutuksissa ei tarvitse olla

[TeijaMM]

Korttia radalla tai siellä pidettävissä koulutuksissa ei tarvitse olla

Oikeesti? Kenen pyörillä siellä sitten ajetaan? Missä näistä tapahtumista saisi lisätietoa?

[TeijaMM]

Kuten itsekin sanoit, z900 on aika iso (painava) harjoitteluun. Kevyempi pyörä kallistuu ja kääntyy paljon helpommin.
Meinasin päästä joskus tilastoihin, kun ekan kerran kokeilin Kawa z1300:aa (paino ajokunnossa 320 kg). Olin kyllä ajellut pienemmillä pyörillä paljonkin, ja samaa vauhtia tulin mutkaan kuin omallakin pyörällä (165 kg), mutta z1300 ei lähtenytkään kääntymään samalla tavalla. Rotvalli läheni ja kallistin aina vain lisää. Lopulta kun tuntui jo korva hipovan asfalttia, lähti se pyöräkin kääntymään. Lähellä oli etten pelästynyt, mutta onneks nuorena oli kuolematon.

Todella pelottavaa varmasti kun ei ole meinannut kääntyä! Joo tiedostan tuon että z900 on liian iso, se oli joku mielenhäiriö kun sellaisen menin ostamaan. Luin että monet pärjänneet vastaavan kokoisten pyörien kanssa ensipyörinä niin ajattelin että miksen minäkin. Eipähän tarvi olla heti vaihtamassa isompaan.. Mutta kyllä mä sillä joskus vielä tulen ajamaan. Mutta joku 500cc tähän välimallin pyöräksi. Ninja 500 ja z500 olen koeistunut ja tykännyt kun ovat olleet niin ihanan kevyitä.

[shyhander]

Oikeesti? Kenen pyörillä siellä sitten ajetaan? Missä näistä tapahtumista saisi lisätietoa?

Omalla pyörällä ajetaan. Radalla käy alaikäisiäkin ajamassa, se on sen verran muusta liikenteestä erotettua aluetta.

Tämä keskustelupalsta on yhdistyksen ylläpitämä ja tuolta http://www.moottoripyora.org/keskust...ajokoulutukset löytyy tietoa. Lippuja saattaa löytää yhdistyksen verkkokaupasta, linkki on sivun yläreunassa.

[moso]

Totta, pyörä ei käänny katseella mutta tuo pään kääntö muuttaa koko ryhtiä joka vaikuttaa myös pyörän suuntaan. Voit kokeilla tätä vaikka isolla parkkipaikalla. Yritä ajaa suoraa linjaa pää käännettynä, kyllä se pyörä lähtee loivasti kaartamaan sinne katseen puolelle. Ja mitä tulee tuohon "target fixationiin" niin tuo on ihan tunnistettu mekanismi onnettomuuksissa. Kun huomio kiinnittyy siihen oletettuun ulosajokohtaan, siitä myös mennään usein ulos. Mitä kokemattomampi kuljettaja, sitä useammin.

Ajattelen enempi että (uudella) kuskilla se on vain sitä, että ei osata oikeasti kääntää sitä pyörää. Eli mennään mutkaan sisään jossain tietyssä kulmassa ja sitten jos se ei riitäkään niin ei enää osatakaan kääntää kesken mutkaa lisää vaan pyörä menee sitten "suoraan". Toki katseen suuntaus myös pielessä mutta jos ei osaa vastaohjauksella kesken mutkaa kääntää lisää niin ei se siitä katseesta kiinni enää ole.

Mutkassa pitäisi mielestäni pystyä milloin tahansa esimerkiksi vaihtamaan omalla kaistalla reunasta toiseen. Jos ei pysty niin ei osaa vastaohjata. Siis silloin kun mennään jo hyvää vauhtia.