Vanhat äijät.

[HiTec]

Luistonesto, keulimisrajoitin ja muut ajonvakauttimet luultavasti tippuvat pois pelistä.

Itsellä tuossa reilu vuosi sitten napsahti autosta ABS-johto poikki jostain nurkasta ja siitähän perhana lähti tosiaan iso repullinen erilaisia auton featureja pois laakista, navarista lähtien jos se ei ssanutkaan jostain syystä enää GPS-signaalia

[PoS]

Kyllä ne lähtee pois etupyörästäkin. Sitten jos on smoto abs ominaisuus niin saa taka pyörästä pois.

Itse asiassa suurimmassa osassa taitaa lähteä vain takarenkaalta.

[oili]

Itse asiassa suurimmassa osassa taitaa lähteä vain takarenkaalta.

Olettaisin, että tämä on vain hiekkateitä varten, eikä hiekkatiellä taida olla etu-ABS:n poiskytkemisessä järkeä? Rataa varten voisi kai sen etusenkin poistaa, jos on tosiaan nyky-ABS:ää pätevämpi jarruttaja.

[oili]

Yllä olikin jo hyviä vastauksia turvavarusteista, jatkan mukavuusasioista.

Paras mopo matkailuun on se joka on jo valmiiksi hankittuna. Jos on intoa lähtee reissuun, niin että mopo ei ole mikään matkamalli ei haittaa.

Mutta mitä vanhemmaksi tulee (vanhat äijät), mitä enemmän reissuja on plakkarissa, mitä pidempiä reissut ovat, niin sitä enemmän matkailun pienet kiusat rupeaa muuttumaan isommiksi. Ja koska kyse ei ole mistään "kuka on kaikista kovin" -kisasta, niin asia rupee näkymään pyörävalinnoissa.

Ekaksi varmaan ympäri pyörää sidotut nyssäkät muuttuu asiallisiksi laukuiksi. Sitten ajoasento ja penkki mukavammaksi. Alle 15 l bensatankit rupee olee nähty. Luotettavuudeltaan kyseenalaisella laitteella ei enää kiinnosta lähtee. Pakoputkisto tuppaa jäämään vakioksi. Sitten alkaa vaihe jossa erilaisten tuulilasien ja katteiden pinta-ala kasvaa kasvamistaan. Hilavitkuttimet kuten kahvalämppärit ja vakkarit ovat sitten viimeistelyä. Lopulta ollaan terminaalivaiheessa jossa kuvaan astuvat napista säädettävät tuulilasit, penkinlämmittimet, kardaani ym. (itse en ole vielä tässä vaiheessa).

Ihan ultimatea olis jos kaikesta yllä olevasta setäkehityksestä huolimatta mopossa olis kuitenkin vielä joku jännittäväkin piirre. Esim että painoo ei olis tullu niin paljoo että mutkatiet ei enää olis kivoja.

Aika tasan tarkkaan oma kehityskulkuni on menmyt samoin ja kun tässä iässä ei viitsi enää näytellä kovaa jätkää, niin otan mielelläni kaikki järkevänä pitämäni varusteet, mutta "homosohviin" en koske,, vaan mieluummin siirryn sitten autoilijaksi. Kun olin ajanut noin kolmekymmentä vuotta melko tylsillä nelikoilla oli tuo afrikkalaisen twini oikea piristysruiske ajohaluihin.

Tuli muuten mieleen lehtijuttu, jossä kössipoika oli tehnyt satulan pelkästä alumiiniturkkilevystä ja kössi totesi, että pehmusteet ovat vanhuksia varten. Olisi kiva tietää ajaako hän vielä ja onko jo satulassa pehmusteet.

[lario]

ABS-piuhojen katkaisusta varusteluun.

Ajelin eilen veneellä mökille.
Vene on 3,9 metriä pitkä busteri ja sitä liikuttaa 15 heppanen jamaha.
Ei lukittavaa säilytystilaa. Keskipulpetti, jossa ratti ja kaasukahva. Keskipulpetin alla on USB, josta voi ladata puhelimen.
Vettä satoi, joten kuskilla sadehousut, sadetakki ja laskettelulasit, että silmalasit ei kastu.
Kamat oli keulassa kahdessa jätesäkissä, etteivät kastu.
Mietin siinä matkalla, että eihän tämä juurikaan moottoripyöräilystä eroa, siis noin olosuhteiden ja matkatavaroiden suhteen,
Oisko seuraavaksi isompi vene, jossa lukittava tavaratila, jokunnäköinen kate ja pressu. Siitä sitte katettun veneen kautta matkaveneeseen…

Toisaalta, mökkirannassa on jo 6,4 metrinen Silver 150 heppasella hondalla.

[skuikka]

Tällä menetelmällä saa tietty ABS pois päältä mutta sen seurauksena pyörä voi mennä vikatilaan ja limp modeen, kun tietämyskone huomaa, ettei ABS ole pelissä mukana. Varsinkin, jos kyseessä on nykypyörille tyypillinen moderni ABS/IMU järjestelmä. Luistonesto, keulimisrajoitin ja muut ajonvakauttimet luultavasti tippuvat pois pelistä. Mutta kokeilemalla tämäkin tietysti selviää.

Varmaksi tiedän ainoastaan Bemarit, ne ei mene limppiin 2024-mallitkaan. Kotarissa on saman valmistajan hilut, en usko että ne eroaa toisistaan. Ja tosiaan se miksi tämä minusta on kätevä, on se että kaikki lisävehkeet putoaa kerralla.
Ja vielä kerran, en erityisesti kannusta noita poistamaan, itse poistan maastoon mennessä koska omissa vehkeissä ei moisia ole ja siksi olen tottunut natuna vetämään. Yllätetyksi tuleminen hankalassa paikassa on vaarallista enkä halua pyörältä ylläreitä.

[marko.fzs]

Itse asiassa suurimmassa osassa taitaa lähteä vain takarenkaalta.

En tätä tiennytkään. Mun pyöristä ne on kyllä lähtenyt edestäkin
Mites tommonen sitten pysähtyy jossain hiekkatie alamäessä. Ei mitenkään tietty.

[marko.fzs]

Varmaksi tiedän ainoastaan Bemarit, ne ei mene limppiin 2024-mallitkaan. Kotarissa on saman valmistajan hilut, en usko että ne eroaa toisistaan. Ja tosiaan se miksi tämä minusta on kätevä, on se että kaikki lisävehkeet putoaa kerralla.
Ja vielä kerran, en erityisesti kannusta noita poistamaan, itse poistan maastoon mennessä koska omissa vehkeissä ei moisia ole ja siksi olen tottunut natuna vetämään. Yllätetyksi tuleminen hankalassa paikassa on vaarallista enkä halua pyörältä ylläreitä.

Tää on muuten totta. Ajoin vähän aikaa ilman etu abc kehää niin kaikki toimi vaikka absit menk vikatilaan. Eli varmaan tuo pölhöys on vaan autoissa

[B12]

Tuo sigun Kotari oli minun ensimmäinen abs-pyörä. Eka säikähdys tuli jäisellä tiellä crossipiikeillä. Absi vain nakutti ja vauhti ei tuntunut hidastuvan. Nappula+ pitkä piikki jotenkin sortaa niin paljon, että sotki absin. Vetopitoa oli kuitenkin sen verran, että keulaa nosti. Toinen jännäkakka meinasi tulla soramonttuympäristössä jyrkässä pehmeässä hiekkamäessä, jossa tuntui että pyörästä hävisi jarrut kokonaan. Kovemmalla soralla toimivat ihan hyvin, kunhan tottuu. Napista saa kokonaan pois. Donglella saa takaa pois.

[Tinde]

Sama täältä. Itse 60+ ja alla FJR 1300. Kotinurkissa tulee ajeltua työmatkaa (n 7 km suuntaan ) ja satunnaisesti muita pikkukurvailuja.

Reissussa aina joko mökki- tai joskus jopa hotellimajoitusta.Ei millään enää pysty mihinkään telttaan kyllä kömpimään. Sama majoitus voi olla kans useamman päivän eli on tuo "tukikohta", mistä tehdä päiväreissuja ilman, että täytyy kaikki kamat joka päivä pakata mukaan on kyllä toimiva juttu. Mukava sitten päivän päätteeksi tulla vaikka mökkiin saunotteleen ym. Ei haittaa vaikka päivän aikana vähä kastuiski, ku kamat saa kuivuun eikä tartte märkään telttaan mennä/telttaa ruveta sateessa pystyttään tai aamulla purkamaan.

Velipojan kanssa kimpassa yleensä reissaillaan, niin nuo "kuivana pysyvät" majoitukset ei edes pahasti maksa ku puoliks menee. Just Punkaharjulla käytiin viikonloppureissulla kuun alussa ja syyskuussa lähdössä seuraavalle reissulle.

Mutta kukin tyylillään. Oon ite vaa sellanen "kermaperse" etten kyllä teltan kanssa lähde mihinkään. Omalla tai tyttären takapihalla lapsenlasten kanssa voi yhden yön retkeillä

Muuten täysin sama mutta emännän kanssa mennään kaksi päällä.

[HiTec]

Muuten täysin sama mutta emännän kanssa mennään kaksi päällä.

Ai että kun tuon meidänkin emännän saisi repsikaksi, mutta ei, ei niin millään. Olisi tämäkin harrastus mukavampaa 2-päällä

[lario]

Ai että kun tuon meidänkin emännän saisi repsikaksi, mutta ei, ei niin millään. Olisi tämäkin harrastus mukavampaa 2-päällä

Moottoripyöräily pilattiin sinä päivänä, kun moottoripyörään asennettiin ensimmäisen kerran matkustajalle satula…

[PoS]

Samaa mieltä. En ymmärrä, kuinka kaksi päällä ajaminen voi olla nautinnollista kenellekään.

No, kukin tyylillään.

[B12]

Ai että kun tuon meidänkin emännän saisi repsikaksi, mutta ei, ei niin millään. Olisi tämäkin harrastus mukavampaa 2-päällä

Nuorempana ajeltiin onnellisina kaksi päällä. Sitten emäntä ajoi kortin ja osti oman pyörän. Tarkemmin kun miettii, minulla ei ole 2005 jälkeen ollut edes aidosti kaksipaikkaista pyörää. Kai niissä takatapit on uutena ollut, mutta eivät millään muotoa sovellu kyysäämiseen. Tuo Bobber on puhtaasti yksipaikkainen.

[yöLiitäjä]

Sanoin heti vaimolle, että tämän harrastuksen juju on ajamisessa, ei kyydissä olemisessa, joten hommattiin heti kaksi pyörää. Ei sen puoleen, itseäni on hirvittänyt aina, kun olen ollut jonkun 2-pyöräisen kyydissä, on se mopo, motskari tahi fillari. Eikä vaimokaan tykkää olla kyydissä (yhden kerran kokeili).

[mp71]

Kesälomalla just heitettiin 8000 kilsan lenkki keski-Eurooppaan kaks päällä. Oikein mukava reissu ja mukava oli ajaa alppiteiden kiemuroitakin mutta vaatii sen että sekä pyörä ja emäntä soveltuvat reissaamiseen. Paljon oon yksinkin ajellut ja toki ajaminen on silloin erilaista ja usein ajetaan lujempaa. Tonnisella kyykyllä ei viitti lähtä kaks päällä Euroopan tourneelle. Yks päällä sillä toki voi hyvinkin.

[s151669]

Moottoripyöräily pilattiin sinä päivänä, kun moottoripyörään asennettiin ensimmäisen kerran matkustajalle satula…

Vähän riippuu ? Vaimo jos tarttisi ottaa kyytiin niin hei hei viimeinenkin vähäinen vapauden linnake. Toisaalta taas jos tarkoituksena on pyydystää noita vastakkaisen sukupuolen edustajia niin miksi ei Taitaa vaan itseltä olla moinen aika ohi. Ja nykyään kovin hankalaa moinen muutenkaan kun ensin tarttee hakea "tonnilla" kuolemattomuuspukuja.

On siitä satulasta toki jotain iloa - sen päällä voi lepuuttaa reppua

[ekes]

Tuohon alkuperäiseen aiheeseen sen verran, että itsellä lienee se tuiki tavallinen tarina: nuorena miehenä aloitettu motorismi jäi vähäksi aikaa tauolle asunnon oston ja perheen perustamisen aikoihin. Sitten muutaman vuoden päästä seurannut jatkokausi on kantanut näihin päiviin saakka.

Parikymppisenä 80-luvun lopulla kaupungilla pyöräparkissa suurin osa porukasta oli omia ikätovereita. Nyt on 60. ikävuosi on ihan nurkan takana ja aina vaan motoristeissa on iso osa omia ikätovereita.
Eli siinä mielessä olen samaa mieltä aloittajan kanssa.

Myös oma poika aloitti moottoripyöräharrastuksen, jota olen hänen kiinnostuksensa havaitessani yrittänyt tukea parhaani mukaan niin taloudellisesti kuin ajokaverinakin. Ja uskon, että juurikin taloudellinen puoli vaikuttaa paljon nuorten osalta aloittamiseen. Ajokortit olivat muutama vuosi sitten ihan sikamaisissa hinnoissa.
Nyt sitten hänelläkin muutaman isomman pyörän jälkeen asuntohaaveet motivoivat tänä kesänä myymään pyörän pois eli isänsä jalanjäljissä näyttää menevän.

[Nomad]

Samaa mieltä. En ymmärrä, kuinka kaksi päällä ajaminen voi olla nautinnollista kenellekään.

No, kukin tyylillään.

No joo, hieman samaa mieltä.

Vaimon kanssa reissattiin pari-kolmekymppisenä liki joka vuosi Norjassa, Alpeilla jne. Seuraava askel oli, että vaimo lensi jonnekin ja minä ajelin edestakaisin.
Aika kauan se siellä takapenkillä jaksoi sitä edessä olevaa kuulaa katsella. 🙂
Reissut oli toki mukavia, mutta olihan se kaikkien kamojen roudaaminen pyörällä aika haastavaa, kun käytiin pientä retkeilyä samalla harrastamassa. Ja Keski-/Etelä-Euroopan lämpötilat alkoi pikkuhiljaa molempia kypsyttää.

Sittemmin on yhteiset harrastukset muuttuneet liikunnallisempaan suuntaan.

[JMH]

Samaa mieltä. En ymmärrä, kuinka kaksi päällä ajaminen voi olla nautinnollista kenellekään.

No, kukin tyylillään.

Eikö Hornen Steven Stradan kyydissä ollut vai hauskaa?

[Vklnuppi]

Alkuperäiseen aiheeseen; varmaan se ikuinen rahan ja ajan puute on sellainen rajoittava tekijä...ainakin itsellä. Harva Suomessa rikastuu niin, että pääsee omaehtoiselle eläkkeelle ja noilla vuosilla alkaa sitten olemaan kämppä rakennettu/maksettu ja lapset pois jaloista.
Osittain varmaan myös se, että adventurepyörät ovat ilmeisesti parhaita reissuille ja nuorempaa väkeä kiinnostaa enemmän rällästäminen kilogixxerillä lähialueella Itse olen tässä suhteessa ollut aina poikkeus, vaikka yhtään adventurea en ole silti omistanut. Vähän harmittaa sekin ja ostaisin rinnalle jos olisi varaa. Kaikki niitä kehuvat ja on siihen varmaan syy miksi suurin osa reissupyöristä on adveja.

Mielellään reissaisi enemmän, mutta lomat on lyhyitä ja sisältää aina paljon tekemistä + rahat aina loppu. Joku keskieuroopan reissu on vähän sellainen, että ei mielellään. Varmasti kivaa, mutta pitäisi olla aikaa niin ettei ole pakko ajaa minnekään ellei halua. Eli sadepäivät voisi rauhassa tutustua paikkoihin kävellen. Mitään en vihaa niin paljon kuin aikatauluja lomalla.
Tavaran määrän rajallisuus on myös ongelma, mutta senkin voisi helposti ratkaista jos olisi sitä rahaa. Kaksi päällä tämä ongelma vielä korostuu. Nykyisen puolison kanssa pitäisi tänän vuonna koittaa pidempää reissua ja saa nähdä mitä tulee. Tähän mennessä olen ajellut pidempiä matkoja vain yksin. Ajatuksena toki erittäin hieno kokea maisemat, paikat ja reitit yhdessä, mutta olen aika varma että todellisuus lyö kasvoille...ainakin toiselle meistä.

Ja olen ns. kermaperse eli sateessa ajaminen ei innosta yhtään, samoin kuin ei kylmällä. Telttailu menisi, mutta vaatii sitä kuljetuskapasiteettia, "riippumatto" on helpompi mutta sateen yllättäessä aika spartalainen ratkaisu. Onneksi aina on hotellit, mutta sitten saattaa reissu jäädä huomattavasti lyhyemmäksi kun yöpyminen syö budjetin oletettua nopeammin.

[oili]

Joo se vie iteltäkin yhden laukun verran tilaa. Pitää varmaan hommata tankkilaukkukin. Noita riippumattoja saa nykyään sellaisia kevyitä, joissa on katos ja hyttysverkko, mutta puut se vaatii. Hyvänä puolena kevyt ja menee pieneen tilaan. Olen sitä miettinyt, mutta kun tykkään kääntää kylkeä ja mitenkäs riippumatossa käännät kylkeä? Se on tuo yöpyminen mikä sen budjetin syö.

Kääntyilet vaan kunnes olet kuin perhonen kotelossa😁

Itse ostin sellaisen ruumispussin kokoisen teltan varalle ja on minulla myös gore-tex makuupussi, mutta kun se on talvimallia vie se liikaa tilaa. Pieni tarppi+ gore-kesäpussi voisi yksi ratkaisu jos ei löydy edullista majoitusta.

[hannu p]

No joo, hieman samaa mieltä.

Vaimon kanssa reissattiin pari-kolmekymppisenä liki joka vuosi Norjassa, Alpeilla jne. Seuraava askel oli, että vaimo lensi jonnekin ja minä ajelin edestakaisin.
Aika kauan se siellä takapenkillä jaksoi sitä edessä olevaa kuulaa katsella. 
Reissut oli toki mukavia, mutta olihan se kaikkien kamojen roudaaminen pyörällä aika haastavaa, kun käytiin pientä retkeilyä samalla harrastamassa. Ja Keski-/Etelä-Euroopan lämpötilat alkoi pikkuhiljaa molempia kypsyttää.

Sittemmin on yhteiset harrastukset muuttuneet liikunnallisempaan suuntaan.

Vaimo ei oo enää sen jälkeen kyytiin kaipaillu eikä ollu tulossa, kun takavuosina tehtii 9 päivän Lapinreissu. Joka päivä sato vettä ja lämpöö oli n 6 - 8 astetta . Ilmoitti silloin selvästi, että matkustaa jatkossa ainoastaan autolla. Omaa ajeluani hän ei kuitenkaan ruvennut rajaamaan. Totesi vain, että tää on nyt sun harrastus

En kyllä itsekään sen reissun jälkeen viitsiny edes pyörää pariin viikkoon pestä. Sen verran koetteli harrastamisen lujuutta. Nyt ajelen kuitenkin onnellisesti yksin tai velipojan kanssa ja molemmat ollaan vaimon kanssa tyytyväisiä.

[mchuurre]

Kermaperunatko täällä nurisee?!! Ei uskoisi kun näitä nurinoita lukee, .....kun joskus sataa, on tullut kylmä, takapuoli puutuu, tai ei saa kaikkia tavaroita sopimaan kyytiin, vaimon romppeista puhumattakaan, niin ONKO TÄMÄ JOKU KOTILO- TAI VENEHARRASTAJIEN KLUBI?

....vieläpä otsikolla: "Vanhat äijät" .....

[B12]

Kermaperunatko täällä nurisee?!! Ei uskoisi kun näitä nurinoita lukee, .....kun joskus sataa, on tullut kylmä, takapuoli puutuu, tai ei saa kaikkia tavaroita sopimaan kyytiin, vaimon romppeista puhumattakaan, niin ONKO TÄMÄ JOKU KOTILO- TAI VENEHARRASTAJIEN KLUBI?

....vieläpä otsikolla: "Vanhat äijät" .....

Nuorena ajettiin keli kuin keli. Vanhempana tullut enemmän mukavuudenhalua mukaan. Toiset sitten vaan karaistuu vanhetessaan

[oili]

Kermaperunatko täällä nurisee?!! Ei uskoisi kun näitä nurinoita lukee, .....kun joskus sataa, on tullut kylmä, takapuoli puutuu, tai ei saa kaikkia tavaroita sopimaan kyytiin, vaimon romppeista puhumattakaan, niin ONKO TÄMÄ JOKU KOTILO- TAI VENEHARRASTAJIEN KLUBI?
....vieläpä otsikolla: "Vanhat äijät" .....

Ei ole vanha hevonen entisensä ei.

[TAG]

Vaimo ei oo enää sen jälkeen kyytiin kaipaillu eikä ollu tulossa, kun takavuosina tehtii 9 päivän Lapinreissu. Joka päivä sato vettä ja lämpöö oli n 6 - 8 astetta . Ilmoitti silloin selvästi, että matkustaa jatkossa ainoastaan autolla. Omaa ajeluani hän ei kuitenkaan ruvennut rajaamaan. Totesi vain, että tää on nyt sun harrastus

En kyllä itsekään sen reissun jälkeen viitsiny edes pyörää pariin viikkoon pestä. Sen verran koetteli harrastamisen lujuutta. Nyt ajelen kuitenkin onnellisesti yksin tai velipojan kanssa ja molemmat ollaan vaimon kanssa tyytyväisiä.

Itte kävin kanssa viime kesänä 9pv turneen Suomi-Norja-Ruotsi, pohjosissa. Ja elettiin elokuuta, parasta lomakautta. Kaikkialla muualla paitsi pohjoismaissa. 9/9 päivää sato, ja sato sillai oikiast että kun Keminmaan jälkeen käänty Rovaniemelle ekaan majotukseen, ni autojaki veti jo tien sivuun vesimäärän takia.

Joka päivä tuli ajeltua, välillä enempi, välillä vähempi, välillä vähempi märkänä, välillä mallia uitettu koira. Olihan se kiva reissu silti, illasta oli helvetin hieno tulla hotellille ja kuuman suihkun/ saunan jälkee ravintolaan massu ja nassu täyteen.

Vaan en kyllä toiste tuhlaa lomaa tuonne, kun ei ne maisematkaan kovin kummoset ole. Syksyllä etelään, tuttuun ja turvalliseen. Ja lämpimään.

Reissun kohokohta oikiastaan oli se kun Rovaniemellä Pohjanhovissa joku vanha ukko kuka tuli rouvansa kanssa illastamaan huus isoon ääneen tarjoilijalle " Kuinka häntä v*tuttaa nuo Lapinpolttajat" ( oli rafla melko täys sillon sakemanneja, ilma sakeanaan puheenporinaa vieraalla)

[jaulis]

Samanlaisia väärinharrastajia näköjään vanhat äijät kuin kaikki nuoret jonnetkin.

[lp1234]

Jostain syystä matkaaminen mopoilla on liian paljon vanhojen ”herrojen” harteille. Onneksi mukaan on tullut herrojen puolisotkin omalla mopolla. Nuoria pitäisi saada joukkoon jotenkin jatkamaan harrastusta.
Ikä alkaa olla jo jonkinlainen este viedä XX rajojen taakse. Onneksi ehti tehdä lukuisia matkoja länteen, keski- ja itä-Eurooppaan. Teltta majoitus oli mieluisempi kuin kivijalka huushollit. Milloinkaan matka ei ollut pettymys, ei mamman kanssa, eikä yksinkään. Tehtiinhän retkiä joitain ukko kavereiden kanassa. Ihmiset oli joka paikassa oikein mukavia, polliisien kanssa pärjäsi ja rajoilla ei ollut ongelmia. Aina tunsi olevansa tervetullut. Itä- Eurooppa oli oikein positiivinen yllätys. Matka oli aina seikkailu ja kun kotiin pääsi ehjänä niin hymy oli herkässä. Yksin kun reissasi ja mamma kuuli, että ukko ja tupla XX tulivat kartanolle reissultaan, oli katseet kovin lämpimät molemmin puolin. Vammautuminen yhden pöhkön ajaessa autolla autoni kyljestä isään aiheutti sen verran vaurioita että vanhetessa harrastusta on joutunut vähentämään. Aina kun näkee matkaajia mopoilla niin hymy on takuuvarma ja muiteloita tehdään mamman kanssa retkistämme. Unelmat on tehty toteutettaviksi.

[pupu]

Onneks oon viel suht nuori, niin ei tollaset "vanhojen äijien" murheet paina