Paso 750

[happy]

Mitä mieltä olette Paso 750:sen ajo-ominaisuuksista ja ajettavuudesta yleensä? Matka-ajo, mutka-ajo jne.

Itse olen erittäin mieltynyt koneen vahvaan vääntöön, ei tarvii tien päällä paljoo vaihteilla puljata. Kovissa moottoritienopeuksissa tosin tehot kyllä loppuu, varsinkin kaksi päällä. Mutkaisella tiellä joutuu vauhdikkaassa ajossa tekemään töitä 'olan takaa' ja jatkuvasti pelottaa että eturengas menettää otteen kaarteessa. Voi tietysti olla etten vaan luota pyörän ominaisuuksiin tarpeeksi, mutta kaverin Kawa ZX7-R:rää ajettuani huomasin että sillä kanttaaminen oli huomattavasti helpompaa ja mutkiin uskalsi ajaa kovempaa. Mitä mieltä muut ovat?

Kaksi tuollaista olen omistanut ja pikkuisen ajokokemustakin Pasoista on. Runko on jäykkä ja alusta pelaa, jos on kunnossa eli huollettu. Rengaskoko on murhe, koska saatavilla vain M- ja A59:jä, jotka eivät enää pärjää ominaisuuksillaan tämän päivän renkaille. Ajoasento helppo pysty.
Pitää muistaa, että ko. malli on suunniteltu 1985, eikä näinollen pärjää uusille sporttipyörille urheiluominaisuuksillaan. Mutta jos verrataan saman ikäluokan japanilaisiin, niin Paso pesee runko-ominaisuuksillaan KAIKKI japsiromut.
Konetehoa ei ole paljoa, mutta tehoalueen laajuus tekee ajosta helppoa. Tekniikaltaan yksinkertainen pyörä. Ainut osa, mikä vaatii kahdenkäden otteen ja rivakan viskauksen vesistön läheisyydessä on Weberin kaksikurkkuinen läppäkaasari, jota ei ikinä olisi pitänyt laittaa moottoripyörään (oma mielipide), vaikka tokihan sillä pärjää poksahteluineen, viiveineen ja flatspotteineen.

[tapjar]

Rengaskoko on murhe, koska saatavilla vain M- ja A59:jä, jotka eivät enää pärjää ominaisuuksillaan tämän päivän renkaille. Ajoasento helppo pysty.
Pitää muistaa, että ko. malli on suunniteltu 1985, eikä näinollen pärjää uusille sporttipyörille urheiluominaisuuksillaan. ->...Weberin kaksikurkkuinen läppäkaasari, jota ei ikinä olisi pitänyt laittaa moottoripyörään (oma mielipide), vaikka tokihan sillä pärjää poksahteluineen, viiveineen ja flatspotteineen.

Eteen olen laittanut 906 Pasoon 130-70/16 kokoisen Bridgestonen ja minusta se on parempi kuin 130-60/16 -kokoinen alkuperäinen. Tuntuu taittuvan mutkaan vaivattomammin pyöremmän profiilin ansiosta. Takarenkaan saatavuus edelleen arvoitus.

Weberin kanssa oppii elämään, poksahdukset ja viiveet tekevät koneesta luonteikkaan näinä ruiskujen ja mustien boxien aikoina. Kyllähän se herättää kummastusta Kaivarissa kun käyntiin veivatessa paukkuu ja hanaa avattaessa yskähtää. Mutta pelaa.

Matka-ajossa olen viihtynyt Pason kanssa, onhan se aika murikka johonkin nykysportteihin verrattuna, mutta aika tasapainoinen. Omassani tuntuu alusta olevan kunnossa, ja uuden eturenkaan myötä tullut helpommaksi kaarreajossa. Kyllä hauskaa riittää painosta huolimatta. Matka-ajossa olen viihtynyt Pason päällä muutamia 500 km päivämatkoja mainiosti paikkojen puutumatta. Matkanopeutena 130 km/h menee ihan mukavasti, tosin en viihdy kauaa suoralla tiellä vaan hakeudun mieluummin sille vieressä menevälle "vanhalle tielle". Tankkilaukun ja pienen tavararullan kanssa on pärjännyt kun en halua pultata Pasoon mitään laukkutelineitä. *

[Skimi]

Eipä ole moitteen aihetta löytynyt jos ei pienistä älähdä. Omalla 906:lla on tullut veivattua parin viime kesän aikana yli 30tkm, kierretty euroopat, ym. Pisin päivämatka melkein 1500km. Ainoa mitä on jäänyt kaipaamaan on oikeastaan vähän enemmän tuulisuojaa kovemmilla nopeuksilla. Renkaitten saatavuus järki-hintaan on työn takana. Normaaleja huoltorutiineja enempää ei ole juuri pyörän kimpussa tarvinnut askarrella. Suunnilleen parikymmentä pyörää on ollut, paljon useampia ajanut, merkkejä laidasta laitaan. Jotenkin vaan olen nyt tähän tykästynyt .

[happy]

Mutkaisella tiellä joutuu vauhdikkaassa ajossa tekemään töitä 'olan takaa' ja jatkuvasti pelottaa että eturengas menettää otteen kaarteessa.

Tuo asia korjaantu vaihtamalla uudet renkaat, eteen 130/70R16 ja taakse 160/70R16. Kumiseos on aivan eriluokkaa noissa renkaissa kuin vanhoissa ja nyt tuntuu pitoa riittävän ja voi keskittyä nauttimaan ajamisesta. Eturenkaan profiilin korotuksesta ilmeisesti johtuu myös että jarrutus mutkassa ei enää nosta pyörää pystyyn samalla tavalla kuin ennen. Nyt on ilo ajella! *

[Tompula]

Tervehdys foorumilaisille,

Jouduin vaihtamaan säilytyspaikkaa moottoripyörälle, jonka olemassaolon melkein unohdin. Ostin 19 vuotta sitten Ducati Paso 750:n, vuosimallia 1988. Pyörä on kuitenkin seisonut ajamatta viimeiset 15 vuotta.

Siirtelin pyörää hiljattain uuteen säilytyspaikkaan, ja samalla heräsi ajatus, josko sen vielä saisi elvytettyä.
Kokeilin sen verran, että moottori pyörii eikä ole jumissa. Pyörä on ajamalla viety aikanaan säilöön, joten lähtökohdan pitäisi olla kohtuullinen. Kilometrejä on kertynyt alle 40 000, ja pyörä on säilynyt alkuperäisessä kunnossaan.

Suurin haaste lienee tankissa olevat 15 vuotta vanhat bensiinit. Koko polttoainejärjestelmä vaatii varmasti perusteellisen puhdistuksen. Lisäksi kotona ei ole kunnollisia tiloja tai välineitä isompaan "rassaamiseen", mikä hieman jarruttaa innostusta.

Nyt pohdinkin kahta vaihtoehtoa:

Käyntiin laitto: Onko kenelläkään kokemusta vastaavasta projektista? Mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon ja tarkistaa/vaihtaa näin pitkän seisonnan jälkeen. Onko ylipäätään realistista harkita itse tekemistä rajallisissa tiloissa, vai kannattaisiko suosiolla etsiä joku paja?

Myynti: Jos totean projektin itselleni liian työlääksi, mikä voisi olla tällaisen pyörän arvo nykymarkkinoilla tässä kunnossa? Onko Pasoilla kysyntää keräilijöiden tai harrastajien keskuudessa?

[Kötöstelijä]

Ostin 19 vuotta sitten Ducati Paso 750:n, vuosimallia 1988. Pyörä on kuitenkin seisonut ajamatta viimeiset 15 vuotta.

Mitä kaikkea tulisi ottaa huomioon ja tarkistaa/vaihtaa näin pitkän seisonnan jälkeen. Onko ylipäätään realistista harkita itse tekemistä rajallisissa tiloissa, vai kannattaisiko suosiolla etsiä joku paja?

Hihnat vaihtoon ennen kuin pyörittelee enempää, kaasarit käteen, niiden läpikäynti ja polttoainejärjestelmän putsaus kauttaaltaan ja sittenhän sitä voi koittaa käyntiin.

Itse tekemisen/pajalle viennin/myynnin väliltä valitsemisessa en osaa auttaa, mutta noi kaasarihommat ja tankin putsaus tahtoo viedä aika paljon tunteja jos tekee kunnolla, kuten tässä tapauksessa voisi olla tarpeen. Hihnojen vaihto on osaavalle helppoa, mutta sekin voi olla hinnoissaan teetettynä.

[TIJ]

Tuossa lienee 16 tai 18 -tuumaiset renkaat? Nettikaupoista saa retro-kokoja. 15 vuotta kuivaneilla en lähtisi kotipihan pyörittelyitä kauemmas.

Paso ei ole ihan siellä halutumpien Ducatien kärkipäässä, ei se mikään 851 ole. Mikä hieman sääli, tommonen täyskatettu sport touring -pyörien esiäiti tavallaan hienon näköinen. Ehkä arvostus kasvaa tulevaisuudessa (ehkä ei).

Loppuun asti puunatun näköisiä näyttäis Saksassa myytävän n. 4500 euroon.

Jos pyörällä on jotain tunnearvoa itselle, ostohetken vibojen uudelleenelämistä tai jotain. Niin silloin kunnostus ostopalveluna tai esim. tallin vuokraaminen ropaamista varten voi olla perusteltua. Mutta silloin kyse rakkaudesta lajiin, ei taloudellisesta järkevyydestä.

Kun kyse hyväkuntoisesta yksilöstä, niin hyvät edellytykset kunnostamiselle ovat olemassa. Ja kun ne ovat ihmisen tekemiä, niin kyllä ne toinen ihmisen saa kunnostettua. Mutta itse tehden varaa minimissään kymmenen kertaa enemmän aikaa kuin aluksi ajattelit. Hommat eivät aina etene niinkuin suunnittelee. Jonkun ruuvin avaamisen vastustaa tms. Muusta elämästä johtuen tallille ei aina pääse kuin haluaisi jne. Ja voipa se innostuskin laimentua.

Letkut, tiivisteet yms varmaan sen verta kuivia että vaihdettava.

[Eroz]

Useamman vajaa 10 vuotta seisseen moottoripyörän henkiin herättäneenä resepti on aina ollut uudet nesteet ja suodattimet, tarvittaessa uudet letkut, kaasarien putsaus, tankin ruosteenpoisto (ei aina tarpeen), uudet tulpat, akku, sähköliitinten läpikäynti, jarrujen herkistely ja kokonaisvaltainen voitelu. Jahka pyörään saa elämää, niin aletaan katsomaan mistä vuotaa, onko pakoputki hapantunut, renkaat yleensä on uusittu, sähköliittimet pitää usein putsata, vaijerit voivat olla vaihtokunnossa tai jopa täysin ruostuneet. Ennen tositoimia on syytä tehdä myös muita huoltotarkastuksia sillä harvemmin pyörä jää tip top seisomaan, siispä ketju, jarrupalat, venttiilit, Ducatin ollessa kyseessä nuo nokkahihnat ovat kiinnostavat ja vaihtaisin. Yllättävän monessa pyörässä on ollut myös sormikireydellä olevia pultteja, nimimerkki "miten niin vaihteistoöljyt päätyvät kenturalle, mistä ihmeestä ne voivat vuotaa" kertoo.

Pienistä savutuksista ja vuodoista en ole heti hätääntynyt ja moni tiputteleva bensahana tms onkin käytöstä rauhoittunut itsekseen. Kertaakaan en ole vielä kokenut tätä "kaikki moottorin tiivisteet on vaihdettava"-ilmiötä, joskus on vaikkapa tasapainoakselin stefa vuotanut niin että olen katsonut tarpeelliseksi vaihtaa. Jos vaatii huippulaatua niin silloin pitää toki tehdä juurta jaksain, mutta kannattaa pitää mielessä mihin tähtää. Tosin esimerkiksi väsähtänyt takaiskari ei ajamisesta parane.

Sanoisin että eniten erityistä duunia vaatii kaasarien kanssa pelaaminen. Varsinkin, kun käyntihäiriön tullen ensimmäinen ajatus on että vika on kaasareissa, vaikka saattaa olla sytytyspuolen ongelma.

Yksi suositus on katsella netistä mitä maksaa täysi setti nesteitä, suodattimia, keulastefat, renkaat, vaijerit, erinäiset rebuild kitit jarrujen työ- ja pääsylintereistä kaasareihin, iskarihuollot, ja mitä tuossa yllä tulikaan mainittua näin alkuunsa. Onko aikaa ja tiloja ja työkaluja on usein vaikeampi kysymys ja yksittäisen pyörän kohdalla monesti ostotyökalu on yhtä kallis kuin työn teettäminen. Onko asioita joita ei voi tehdä, esim saatko edes takaiskaria huollettua vai onko se heti 800€ tappio aftermarket-osaan. Ducatille löytyy takuulla foorumi, jossa maailman Paso-harrastajat kokoontuvat.

Pyörän rassaaminen on kivaa ainakin aikansa, eikä näissä vielä mitään rakettitiedettä tule vastaan. Tärkein kysymys on, haluatko oikeasti Pason, ja erityisesti siis juuri tämän Pason.

Jos et halua Pasoa, niin hommaan ei kannata lähteä ja pyörän myynti jollekulle muulle on suositus. Osta sellainen minkä haluat.
Jos haluat Pason, mutta et erityisesti välttämättä tätä, sanoisin sama kuin yllä.
Jos haluat juuri tämän Pason, niin lompakko auki ja työkalukauppaan sekä tekemään ystäviä. Tekijän löytäminen lienee helpompaa lokakuussa, mutta tähän kannattaa varautua jo nyt.
Jos haluat pitkäkestoisen harrastuksen eikä ajaminen ole tärkeää, niin suositus on vahva ehkä.

Sinänsä pyörän myynnissä ei ole mitään hävettävää, elämä on rajallisen mittainen ja hyvin harvoin itsekään tekemällä tuollaisessa projektissa palkoille pääsee. Sen sijaan sinä voit olla myös se, joka myy toiselle intoa puhkuvalle projektipyörän, sinua jää harmittamaan että vähän halvalla meni, ja ostajaa tulee takuulla harmittamaan kuinka paljon lopulta lysti maksoikaan ja olisi kannattanut vaan lyödä koko laite varaosiksi.

Sellaista on moottoripyörien elvyttäminen. Kirjoitan tämän samalla kun katselen epälukuista projektien määrää ja mietin että tätä se on, living the dream, ja hillot olisi voinut kymmenen vuotta sitten sijoittaa vaikka Bitcoiniin eikä kaksipuolikkaan crossi-Hondan koneremonttiin. Mutta tuleepa räyheä ääni, sinistä savua ja raakaa kyytiä. Pitäkää kryptonne, kohta kausi on ylimmillään.

Kerrohan lopulta mihin päädyit. Hulluja tarvitaan lisää lajin pariin, mutta olen sitä mieltä että on syytä tiedostaa tietyt faktat ennen kuin sukeltaa syvään päähän.