Markon -81 FLAT TRACKER Suzuki

[Marko_k]

Satulan valmistelua.

Päätin valmistaa satulan rungon 8mm muovilevystä lasikuidun sijaan. Valintaan vaikutti toki helppo työstettävyys, kestävyys, sekä tulevan verhoilun kiinnittäminen. Epäilin hieman verhoiluniittien purevuutta lasikuituun, ja oletan niiden toimivan muovin kanssa. Toki ammattiverhoilija varmasti saisi kankaat lasikuituunkin kiinni konstilla tai toisella, mutta mennään nyt näin.

Takakatteesta sain kopioitua tarvittavat äärimuodot, ja lämmittämällä muovi taipuu helposti, ja pitää muotonsa. Takakatteen istuinosan ollessa hyvinkin tasainen, onnistui taivutusten ja muotojen haku yllättävänkin kivuttomasti.



Painoin satulan kiinnitysreikiin lyöntimutterit alapuolista pulttikiinnitystä varten.



Pohjan ollessa valmiina, liimasin päälle pehmusteen. Materiaaliksi valitsin solukumin. Solukumi ei ime vettä samalla tavalla kuin moni muu, ja pitää muotonsa hyvin. On melko napakkaa, mutta niin saa ollakin. Saatavilla oli ainoastaan 20mm paksua ainesta, mutta se sopi hyvin suunnitellun tarpeen ollessa karkeasti 40mm. Pari kerrosta päällekäin, ja veistelemään muotoja. Kuvassa muodot vielä alkutekijöissään, mutta jo sinnepäin. Verhoilun teetän ammattilaisella.

[lario]

Oikein hieno

[Marko_k]

Oikein hieno

Kiitos.

Kevensin vielä 10mm paksuudesta pois, ja nyt alkaa olla omaan silmään mieleinen.

[Janssa]

Todella hienoa tekemistä!

Kiva lukea kun itsellä vähän samansuuntainen projekti mutta täysin erillainen aluillaan

Sama etuvalo tulossa ja samantyylinen maski, mutta nekin silti eritavalla

Jatkakaa samaan malliin

[tjantunen]

Vilkut ovat olleet yksi suurista pulmista tähän asti. Halusin mahdollisimman huomaamattomat vilkut, mutta mitkään minivilkut eivät tuntuneet sopivan lookkiin. Vilkkujen pitää mielestäni myös näkyä hyvin ajaakseen asiansa. Taakse tilasin kokeeksi melko pienet pyöreät ledilliset, ja nuo osoittautuikin omaan makuun nappivalinnaksi. Hyvin huomaamaton asennus iskarien yläpään kupeeseen, ja erittäin kirkkaat. Saavat jäädä.

Mistä hommasit nuo takavilkut? Mikä on niiden malli?

[Marko_k]

Todella hienoa tekemistä!

Kiva lukea kun itsellä vähän samansuuntainen projekti mutta täysin erillainen aluillaan

Sama etuvalo tulossa ja samantyylinen maski, mutta nekin silti eritavalla

Jatkakaa samaan malliin

Mukava kuulla. Laita ihmeessä jotain kautta kuvia omastasikin!

Mistä hommasit nuo takavilkut? Mikä on niiden malli?

Takavilkut löytyi Ebaystä, mallia en kyllä osaa nimetä.

[Marko_k]

Satula on nyt käytetty verhoilussa. Tuli hyvin pitkälti juuri sellainen kuin kuvittelinkin, eli onnistui. Valmistui myös todella nopeasti. Työn teki Vuoksen Verhoomo.





Sovittelin tietenkin heti muiden osien kanssa yhteen, ja itse olen erittäin tyytyväinen. Sävy ei täysin täsmää tuppeihin, mutta tuo on melko pieni murhe, kuosi kuitenkin kohdillaan. Kuvissa näkyy myös katteet joita hioskeltu uutta maalausta varten.







Käyttöpyörä tuli myytyä pois, eli tallin puuhastelutila kasvoi jonkin verran. Se lasketaan aina eduksi.

[Marko_k]

Talven aikana tallissa ei tapahtunut pyörän suhteen mitään. Katteet kuitenkin ovat nyt palanneet maalarilta, ja ovat kunnon maalissa!





Teipparin juttusille täytyisi suunnata kohtapuolin. Myös moottoriremontin aloitus alkaa taas herättelemään mielenkiintoa, tallikin rupeaa kivasti jo lämpeämään. Jospa kevät/kesäkelit saisi taas uutta intoa tekemiseen, vaikka aikataulut vapaa-ajan ja pakollisten juttujen suhteen onkin suurin haaste.

[Micky]

Satulan valmistelua.

Päätin valmistaa satulan rungon 8mm muovilevystä lasikuidun sijaan...[/IMG]

Mistäpä ostit tuota muovilevyä, itsellä myös saman tyylinen satulan askartelu ajankohtaista ja sopivaa muovilevyä ole löytänyt vielä.

[Marko_k]

Mistäpä ostit tuota muovilevyä, itsellä myös saman tyylinen satulan askartelu ajankohtaista ja sopivaa muovilevyä ole löytänyt vielä.

ETRAn valikoimasta löytyi. Oli useampaakin paksuutta.

[UMAS]

Linjakkaan näköinen laite tulossa!! Mielenkiintoista seurata projektia.

[Marko_k]

Linjakkaan näköinen laite tulossa!! Mielenkiintoista seurata projektia.

Kiitoksia vaan!

Vihdoin voidaan julkistaa väritys! Eli oma all-time favourite, Martini Racing. Logo jäi vielä uupumaan tankista, mutta laitetaan se myöhemmin. Lopputulos on juuri sellainen kuin sen itse kuvittelinkin. Pienempiä tarroja tulee vielä lisäksi, mutta keskitytään niihin tuonnempana..









Näitä odotellessa foorumilta paljastui "harmillisesti" toinenkin saman teeman kantava, äärimmäisen komea pyörä. Lopputulosten ollessa kuitenkin hyvin erilaiset tyyleiltään ja väreiltään, ei voi muuta kuin hymyillä, nostaa hattua ja onnitella hyvästä valinnasta! ;)

Kertokaa ihmeessä millaisia ajatuksia herättää!

[blåbär racing]

Ai hitto sulla on hyvä maku
Pukee martini tätäkin edukseen. Sopii mielestäni oldschool look vehkeisiin ku nenä päähän.
Erottuu kuitenkin kivasti massasta.

Takapenkki/kate on erittäin maukas

[Marko_k]

Pari pikkujuttua.

[Rudenorth]

Hieno flat trackeri tulossa .

[Marko_k]

Jaahas, vuosia jo vierähtänyt edellisestä päivityksestä, joten olisikohan "pienen" huilitauon jälkeen jo syytä palata pyörän kimppuun?

Kerrotaan ensin hieman mitä on tapahtunut, ja miksi.

Eli, pyörä on edelleen olemassa, eikä sitä olla pitkästä aikajanasta huolimatta unohdettu missään vaiheessa. Myönnetään, että motivaatio katosi hyväksi toviksi muutaman epäonnistumisen jälkeen ja sen uudelleen löytyminen vaati ensin pari toisenlaista projektia, sekä niistä saadut onnistumiset. Palataan noihin epäonnistumisiin myöhemmin.

Tässä välissä tuli siis tarpeen saada jokin kesäkulkineprojekti josta voitaisiin nauttia poikani kanssa yhdessä, eli toisinsanoen kesäauto. Tallin surullinen koko rajoitti heti muskelit ja urheiluautot pois listalta, sillä niille ei olisi mahtunut tekemään tallissa mitään. Joten mihin sitten päädyttiin, kun koko perheen on mahduttava kyytiin mahdollisimman kompaktisti, no tietenkin Miniin! Suomen toiselta laidalta haettiin laittoa vaativa -67 Austin 850, ja rakennettiin se mieleiseksi seuraavan vuoden-parin aikana. Hommaan kuului ulkoasua, moottorin päivittelyä, sisustan uusiminen sekä 100% uudet sähköt. Ei uppouduta Miniin tässä sen tarkemmin, mutta laitetaan kuvaa todisteeksi, ettei ihan tumput suorina olla kokoaikaa oltu. Ja lystiä on pidetty.









Auton valmistuttua tuli vielä halu päästä vesillekin, joten seuraava pikkuprokkis oli Hirvaksen 550 Ht- vene. Sellainen löytyikin läheltä, ja vaati lähinnä sisustan uusimisen, sekä pikku päivittelyä sinnetänne. Sekin otti kuitenkin oman aikansa, ja Suzuki odotteli kiltisti taustalla vuoroaan. Vene saatiin ennemmin tai myöhemmin Saimaakelpoiseksi, ja näinollen pois tehtävälistalta. Kiitettävästi tulikin Saimaata kierreltyä. Muutama päivitys vielä tulossa, ja ensi kesänä seilataan entistäkin enemmän.

Aikaa oli tässä kohtaa kulunut jo sen verran, että poikakin oli jo saanut ensimmäisen oman minicrossipyörän, ja aloittanut motskariharrastelun.



Nyt viimeistään oma into pyörien pariin syttyi taas kunnolla, joten olisiko vihdoin aika saattaa otsikon projekti maaliin?

Kyllä!

Jonkinverran onkin jo kulissien takana tapahtunut, paljon hankintoja tehty, ja jonkinverran suunnitelmat muuttuneet. Seuraavaksi luvassa taas ehtaa kontenttia, mutta jatketaan siitä sitten uudella postauksella. Paikallisesti on sovittu, että ensi kesänä pyörä on ajossa. Sitä kohti mennään.

[Marko_k]

Elettiin vuotta 2022, ja projekti oli vielä hyvässä vauhdissa. Tarkoitushan oli pienistä epäilyksistä huolimatta kokeilla moottorin maalausta. Suunnitelma oli maalata ensin pelkät lohkot sylinteripaketin ollessa vielä paikallaan, ja sylinterit olisin maalannut irrallaan myöhemmin. Syynä tähän oli lohkojen helpompi puhdistus, kun ei tarvinnut pelätä lian tai puhdistusaineiden pääsemistä koneen sisään. Koneen purku ennen maalausta olisi taas tuonut väkisinkin öljy- ja rasvavalumia maalattaville pinnoille, sekä maalaamattomien kohtien suojaus olisi ollut työlästä. Maaliksi valikoitui aiemmin esitelty musta VHT engine enamel + primer. Tuota maalia oli jossakin kehuttu, ja hintakin antoi ymmärtää kyseessä olevan hieman parempaa tavaraa.

Puhdistin lohkot ensin liuottimella useampaan kertaan. Konehan oli huoltopukilla, joka helpottikin hommaa kummasti, kun koneen sai moneen eri asentoon seisomaan. Liottimen jälkeen puhalsin pinnat vielä soodalla irtolian irtisaamiseksi. Soodan jälkeen tietenkin huolellinen huuhtelu, ja olisikohan vielä tehty kierros jollakin pesuaineella. Pintojen ollessa puhtaat, karhensin pinnat karhunkielellä. Pitkän jynssäämisen jälkeen päästiin maalaamaan. Primerit pohjalle, ja ohjeita noudattaen loput kerrokset. Lopputulos maalauksen jälkeen näytti erittäin hyvältä, maalipinta oli kiiltävä ja hyvin peittävä. Kone jäi rauhassa kuivumaan viikoksi tai kahdeksi.

Olin ollut hieman epäileväinen maalin keston suhteen pitkässä juoksussa, ja kunnon kuivumisen jälkeen oli aika tutkia jälkeä tarkemmin. Pinta näytti todellakin virheettömältä, ja kerkesin olla hetken aikaa tyytyväinen. Päätin kuitenkin kokeilla maalin kestoa näkymättömälle kohdalle pienellä mekaanisella rasituksella. Ja kuinka ollakaan, pintamaali rapsahteli irti hyvinkin herkästi työkalua tarjotessa, paljastaen harmaan pohjamaalin. Pettymys iski, ja totesin ettei maalaus tule kestämään aikaa, kiveniskeymiä sekä lämpösyklejä sillä tavoin kuin olin toivonut. Olisikohan ollut, että maali olisi pitänyt vielä uunittaa ennen käyttöä, taikka lopullinen kovuus saavutettaisiin vasta kuumaksikäytön jälkeen. Uunitus etukäteen ei kotona olisi mitenkään onnistunut rouvan vartioidessa keittiötä, enkä jaksanut uskoa koneen kuumaksikäytönkään tilannetta parantavan niin merkittävästi. Kone olisi pitänyt kuitenkin vielä purkaa, uudelleenkasata sekä asentaa paikoilleen, ja joka vaiheessa olisi riski kolhia maalipintaa.

Oli siis siirryttävä suunnitelma B:hen, eli osien kirkastamiseen. Kiillotettuja/kiiltäviä pintoja en missään nimessä halunnut, vaan uutuudenmukaista näköä. Alkoi hurja urakka poistaa tuo juuri maalattu maalipinta. Vaikka pintamaali paikoittain lähtikin herkästi, oli pohjamaali kuitenkin pirun tiukassa. Kokeilin maalinpoistoaineita, sprayna sekä pensselöitävänä, mutta laihoin tuloksin. Noilla nykyaineilla ei tuntunut saavan kuin sotkua aikaan, ilman että maali kuitenkaan irtoaisi kunnolla. Kokeilin myös soodapuhallusta omilla vehkeillä maalin poistoon, mutta sekään ei purrut pohjamaaliin. Minkään muunsorttiset karkeammat ammattilais kuiva-/märkäpuhallukset eivät tulleet kyseeseen, koska puhallusmediaa olisi voinut jostain välistä päästä koneen sisään, ja sellaista riskiä en halunnut ottaa. Olin nähnyt videoita laser- puhdistuksesta, mikä näytti polttavan kaiken mahdollisen töryn metallipinnoilta kuin tuhka tuuleen jättäen jälkeensä puhtaan paljaan pinnan. Lähettyviltä löytyikin aloitteleva laser- tekijä, jonka luokse lähdettiin osien kanssa. Olin purkanut tuossa kohtaa sylinterit ja sivukopat pois päästäksemme paremmin käsiksi ahtaisiin paikkoihin. Toiveissa oli nähtyjen videoiden perusteella saada täysin käyttövalmis pinta. Muutama tunti tiukkaa tykitystä, ja kyllähän pinta puhdistui. Sen tarkemmin laserin toimintaa tuntematta, laser piirtää ikäänkuin edestakaista ohutta viirua "polttokeilassaan", ja valitettavasti työajan loppuessa lopulta kesken lopputuloksessa näkyi paikoittain tuota kuviota. Tekijä oli todellakin ensikertaa tekemässä tämän tyyppistä puhdistusta, ja tämä oli myös hänelle harjoitusta, joten ei moitteita hänelle. Suuremmalla ajankäytöllä olisi tulos varmasti ollut parempi. Kuvissa näkyy tuo polttokeilan koko, sekä lopullinen jälki.







Jälki ei siis vieläkään kelvannut itselleni, enkä vaivautunut varaamaan uutta sessiota laserille. Konstit tuntuivat loppuvan, eli ainoaksi keinoksi jäi jäi vanha kunnon manuaalinen hinkkaus.

Nyt oli tullut niin monta hutia peräjälkeen, että tässä kohtaa motivaatio katosi, ja pyörä jäi pölyttymään tallin perälle pitkäksi aikaa.

[Marko_k]

Heti perään kesällä 2025 alkoi viimein lohkojen puhdistus. Karhunkielisutturoita kului dremelin nokassa melkoinen kasa. Uudella innolla hommassa ei kuitenkaan mennyt kauaa, ja jälki alkoi miellyttää. Lohkoista jää näkyviin lopulta hyvin vähän koneen ollessa kasassa, joten tämä kelpasi itselle. Kuva hieman korostaa kiiltoa, ei näytä todellisuudessa noin kiiltävältä.





Koneen irto-osat, eli sylinteripaketti, kannet, öljynpohjan sekä sivukopat päätin käyttää täydellisen purkamisen jälkeen märkäpuhalluksessa, eli vapor honingissa. Lähikyliltä löytyi onneksi tämänkin alan osaaja; AMW Dynoservice/Juha. Homma hoitui todella sujuvasti, ja nämä osat eivät käsittelyn jälkeen uusille häpeä. Suurkiitokset Juhalle!

Kuvia ennen ja jälkeen.

[Marko_k]

Mittaristoksi valikoitui Koson DB-01RN. Valintaa puolti hyvin slimmi fyysinen koko, selkeä näkymä, sekä sen sisältämät ominaisuudet. Mittarista löytyy Check engine- lightistä lähtien vaikka mitä, mutta käyttöön tullaan kytkemään seuraavat:
-nopeus
-kierrosluku
-vapaan merkkivalo
-öljypaineen merkkivalo
-vilkkujen merkkivalot oikea ja vasen erikseen

Mittaria ei valitettavasti saa kovinkaan helposti asennettua keskelle ohjaustankoa, sen takaa tulevan johtosarjan pistokkeen takia. Mittarin joutuisi nostamaan todella korkealle jotta pistokkeelle jäisi tilaa, ja se ei vaan yksinkertaisesti näyttäisi toimivalta. Mallailin eri vaihtoehtoja eri sijainneille, ja päädyin lopulta siirtämään mittarin hieman keskilinjasta sivuun. Näin mittarin saa riittävän alas, eikä virtalukon käyttö häiriinny. Mietin myös virtalukon siirtoa jonnekin muualle jotta mittarin saisi "oikealle" paikalle, mutten keksinyt järkevää ratkaisua. Tälläinen kompromissi mittarille, mutta olen kyllä loppupeleissä ihan tyytyväinen tähänkin.

[Marko_k]

Takaisin moottorin pariin.

Koneen uudelleenkasaus sai alkaa. Olin tilannut jo koneen purkuvaiheessa hyvän kasan varaosia, ja osia löytyi vuosien jälkeen vähän sieltätäältä, enkä kaikkea muistanut edes tilanneenikaan. Koneenkasauksesta en kirjoita sen yksityiskohtaisempaa kertomusta, koska en ole missään nimessä riittävän pätevä sellaiseen ollessani ensikertalainen, sekä kuviakin tuli napsittua todella huonosti, mutta käydään karkeasti läpi mitä tarkastettiin ja tehtiin.

- Kiertokankien laakerit; Laakereissa ei tuntunut lainkaan välystä pystysuunnassa.

- Männänrenkaat; Mittasin renkaiden katkosvälykset sekä vapaana, että sylinterin sisällä. Molemmissa mitat olivat reilusti toleranssien sisällä, joten en nähnyt tarpeen vaihtaa uusia renkaita. Renkaat myös liikkuivat putsaamisen jälkeen urissaan hyvin.

- Männät; ei näkynyt kulumia eikä värjäymiä. Uudet männäntappien sokat.

- Sylinteriputket; Hoonasin hyvin kevyesti. Sylintereissä ei näkynyt kulumajälkiä.

- Venttiilit; Putsasin venttiililautaset ja varret karstasta. Yksi pakoventtiili tuntui aavistuksen kierolta. Mitään muuta vauriota ei löytynyt saman sylinterin männästä eikä kannesta. Tuon venttiilin vaihdoin uuteen. Läppäsin tiivistys/seetipinnat jokaisesta, sekä vaihdoin uudet venttiilinvarren kumit. Venttiilinjouset mittasin, ja ne olivat hyvin toleransseissa. Koneen ollessa kasassa mittasin myös venttiilinvälykset. Muutamaa joutui säätämään, ja näissähän on todella pienet toleranssit 0.03-0.08mm.

- Täydellinen tiivistesarja. Sylinterien alatiiviste, kannentiiviste, nokka-akselien puolikuu- tiivisteet, venttiilikopan ja huohotinkannen tiivisteet, imukaulojen o-renkaat, starttimoottorin tiiviste, öljynpaineanturin tiiviste, sekä kaikkien sivukoppien tiivisteet.

- Kytkin; mittasin kitkalevyjen pintojen paksuudet, ja ne olivat kirkkaasti toleranssien yläpäässä. En lähtenyt vaihtamaan. Uudet painelevyn jouset löytyivät varaosien joukosta, joten ne pääsivät paikoilleen.

- Ketjunkiristin; muistelin että kiristin olisi vuotanut öljyä jostain kohtaa, joten purin kiristimen atomeiksi, ja vaihdoin kaikki sen sisältämät o-renkaat ja tiivisteet uusiin.

Olisikohan tuossa suurinpiirtein kaikki, voi olla että jotain unohtui. Olettaisin, että konetta on joskus remontoitu jossain määrin, sillä purkaessa löytyi muutamia nylpättyjä pultinkantoja, sekä jopa katkenneita pultteja mm. kytkimestä ja kannesta. Myöskin kulutusosien yllättävän hyvä kunto puoltaisi tuota, vaikkakin koneella on ajettu "vain" 50tkm.

Koneenkasaus oli kyllä mukavaa puuhaa, ja tosiaan ensimäistä kertaa purin mitään moottoria noinkaan pitkälle. Korjausopas oli apuna, ja kaikki liikkuvat osat voitelin Redlinen moottorinkasausöljyllä ennen asennusta. Kaikki kiristykset tietenkin momenttiavaimella. Lopulta kone omalle paikalleen, ja yksi etappi taas suoritettu. Lopullinen tulos kasaukselle toki saadaan vasta kun se puskee savua pihalle.

[tate66]

Kyllä on komiaa tekemistä

[ArttuH]

- Kiertokankien laakerit; Laakereissa ei tuntunut lainkaan välystä pystysuunnassa.

Sivukommenttina, näiden rullalaakerikampuroitten kunnon arvioiminen voi välillä olla aika haastavaa. Siis jos ei pura koko kampuraa.

Muutama vuosi sitten oma GSX:n kone alkoi pitämään sen verran voimakasta nakutusta, että piti ottaa kone palasiksi tutkimuksia varten. Epäilys kohdistui kiertokankien laakereihin, mutta niistä ei tarkemmassakaan tutkimisessa löytynyt mitään selkeää vikaa. Yhdessä kangessa oli vähän muita enemmän sivuttaisvälystä, mutta sekään ei vaikuttanut mitenkään selkeästi huonolta. Päädyin kuitenkin toimittamaan kampuran expertille purkuun ja perusteellisempaan remppaan. Ennen purkua hänkään ei pystynyt varmaksi sanomaan onko kangen laakerissa vikaa vai ei. Purettaessa kuitenkin paljastui, että kampuran tapista oli pinta lähtenyt irtoilemaan jo todella pahasti, eli täystuho olisi ollut aika pian edessä.

[Marko_k]

Kyllä on komiaa tekemistä

Kiitoksia vain!

Sivukommenttina, näiden rullalaakerikampuroitten kunnon arvioiminen voi välillä olla aika haastavaa. Siis jos ei pura koko kampuraa.

Muutama vuosi sitten oma GSX:n kone alkoi pitämään sen verran voimakasta nakutusta, että piti ottaa kone palasiksi tutkimuksia varten. Epäilys kohdistui kiertokankien laakereihin, mutta niistä ei tarkemmassakaan tutkimisessa löytynyt mitään selkeää vikaa. Yhdessä kangessa oli vähän muita enemmän sivuttaisvälystä, mutta sekään ei vaikuttanut mitenkään selkeästi huonolta. Päädyin kuitenkin toimittamaan kampuran expertille purkuun ja perusteellisempaan remppaan. Ennen purkua hänkään ei pystynyt varmaksi sanomaan onko kangen laakerissa vikaa vai ei. Purettaessa kuitenkin paljastui, että kampuran tapista oli pinta lähtenyt irtoilemaan jo todella pahasti, eli täystuho olisi ollut aika pian edessä.

Asia on varmasti juuri näin. Tämä oli vain yksinkertainen näppituntumatesti mielenrauhan vuoksi ennen uudelleenkasausta. Minullahan oli tämä moottori ollut jo vajaan kesän verran ajossa ennen purkua, ja kone kävi todella nätisti ilman mitään ylimääräisiä ääniä. Koneen purku perustui lähinnä esteettisiin syihin, sekä tihkuaviin sylinterien tiivisteisiin, eli mitään vikaa ei varsinaisesti etsitty.