Tämän takia tarvitset kunnolliset ajosaappaat (ja muutkin kunnolliset ajovarusteet)

[scuuba]

lähtönopeus oli vähän vaille 150 km/h

Juu-u, tosiaankaan tasan ei käy nallekarkit. Itse vedin samassa paikassa lähes samalla tavalla. Erona se että lähtönopeutta 140, ja mopo valmiiksi maksimikallistuksessa, ja siitä jarrulla keula pehmeästi alta. Sen jälkeen vedin itseni sikiöasentoon, ja liukumista asfaltilla ja pyörimistä turva-alueella yht 75-100 metriä. Yksosanen nahkapuku, ratasaappaat ja hanskat, ja selkäsuoja. Ei tullut edes yhtään mustelmaa, _ei yhtäkään_.

Mut mut, ei muuta ku parantele ittes, ja heti takas radalle kun siltä tuntuu.

[TiuSo]

Kun lonkasta otettiin pala (vai lantiosta?), niin oliko se kuinka iso juttu? Sillä kyselen, että parin viikon päästä sama edessä, kun solisluuhun otetaan jatkopala lantiosta.

Tsemppiä!

6 viikkoa sitten tehtiin minulle tuo. Otettiin ”luusohjoa” lonkasta, vähän yli 10 cm pitkä haava. Olkapäähän verrattuna se ei tunnu miltään. Pari viimeistä päivää hakasten kanssa oli vähän huonompaa mutta kun hakaset sai pois niin haava ei ole haitannut. Tsemppiä!!

[NOx]

6 viikkoa sitten tehtiin minulle tuo. Otettiin ”luusohjoa” lonkasta, vähän yli 10 cm pitkä haava. Olkapäähän verrattuna se ei tunnu miltään. Pari viimeistä päivää hakasten kanssa oli vähän huonompaa mutta kun hakaset sai pois niin haava ei ole haitannut. Tsemppiä!!

Omalla kohdallani tuo olkapää ei ole vaivannut juuri ollenkaan missään vaiheessa. Nyt se on poikki uudelleen kolmatta viikkoa. Käsivarsi puutuu välillä ja kovin paljoa korkealle ei voi nostaa, silloin rääkäisee ja sanelee rajat. Mitään jatkuvaa kipua ei ole. Kunhan nuljuu ihmeellisesti ja tuntuu irtonaiselta, välillä titaanin palat raksuvat toisiaan vasten.

Mutta jos tuo lonkasta ottaminen ei ole kivulias, niin hyvä juttu. Saiko valita kummalta puolelta otetaan?

[TiuSo]

Josset halua pelkästään selälläsi nukkua niin voi olla kivempi ottaa samalta puolelta kuin se olkapää.. Minulta ei edes kysytty :-D

[jaket]

näissä käy mielessä myös pyörän rakenne, eli pitäisikö pyörän kylki olla sellainen, että pyörä ei voi maata jalan päällä ja pitää sitä välissään hioutumassa/vääntymässä. sekin olisi 'turvavaruste' sinänsä vaikka ei kiinni miehessä.

rakenteellisesti taitaa olla vain boxereissa. ja joissain pyörissä vasemmalla puolella kun generaattori törröttää aika pitkälle.

vastaavaa toimintoa voisi auttaa esim taka-akselin sliderit, jotka nostaa pyörää vähän, esim tuuman kyljellään.

[JMH]

Kaatumistatti kiinteän jalkatapin kanssa voi tossa auttaa. Ratahommissa noiden kanssa tietty siinä ja tässä riippuen kiinnityksestä ja pituudesta.

[pasiplus]

Ranne on liikkuvaista sorttia, tai pitäisi olla, jotta varmasti haittaa kaikkea tekemistä. Usein loukkaantumisista ajatellaan, että pikkujuttu, meni vain ranne eikä mitään vakavaa. Kuitenkin juuri kaikki liikkumiseen ja työskentelyyn vaikuttavat nivelistö ja luusto on suuri haitta, kun niissä on vikaa.

Kun lonkasta otettiin pala (vai lantiosta?), niin oliko se kuinka iso juttu? Sillä kyselen, että parin viikon päästä sama edessä, kun solisluuhun otetaan jatkopala lantiosta.

Tsemppiä!

Ei se luunsiirtoprosessi tuntunut miltään kun olin nukutettuna. Vasemmasta lonkasta olivat jonkinlaisella taltalla sipaisseet materiaalia joka oli sitten samaan aikaan siirretty ranteeseen- oli siis kaksi kohtaa avattuna samanaikaisesti.
Lonkan haava oli muutaman sentin mittainen, ei kipeä yhtään ja parani nopeasti; tikit poistettiin n. viikon kuluttua ja siitä seuraavana päivänä jo sai peseytyä.

Kaadon jälkeen alkuviikot olivat hitusen haastavia- oikea olkapää lähti kaadossa sijoiltaan myös ja olkapään ’pallonivel’ murtui neljänneksen muotoiselta osalta. (Onnekas sattumus oli että olkapää parani itsekseen ja aika nopeasti, muutamassa kuukaudessa, ilman jo siihen valmisteltua leikkausta!)
Ts. vasen ranne oli kipsattuna ja oikea käsi kantositeessä.
Siinäpä omatoimipeseytymiset jne... toimet eivät hetkeen olleetkaan mahdollisia.
Onneksi oli kesä- ei tarvinnut pukeutua toppatakkiin (kipsi ei mene läpi läheskään kaikkien takkien hihoista), yhden hupparin uhrasin muokkaamalla hihan kipsille sopivaksi.
Käveleminen sujui normaalisti joten se olikin sitten viikkojen ajan ainut harjoitusmuoto. Kovasti ei kannattanut hikoilla kävellessään koska kipsin alla kutiavaa hipiää on hankala rapsutella.

Ranteen korjausleikkaus osui lokakuulle, 5 kk ensimmäisestä leikkauksesta, tuolloin kipsi oli sirompi ja lyhyempi- onnistuin myös löytämään toppatakin jonka hihasta kipsi mahtui läpi ja näinollen pystyin myös ulkoilemaan.

PS. Se oli itse asiassa lantiota mistä se siirre otettiin. Gyropallokin on nyt tilattuna, josko siitä saisi jotain hyötyä kuntouttamiseen

[suizaki]

Vähemmän tänne tulee kirjoiteltua nykyään, mutta varusteet kiinnostaa aina päivä päivältä enemmän. Tässä lajissa kun ei vaara viehdätä pätkääkään, mutta urheilullinen puoli ja vauhti on se juttu.

Kaatoja on asfaltilla takana noin 15 kipaletta, joista kevari aikojen jälkeen kaikki radalla. Pari kertaa on sattunut ihan oikeasti, muuten menty mustelmilla. Nykyään kaadot on vähentyneet, kun ei uskalla isommin ottaa riskejä, mutta kaatoja on ns. kahta eri tyyppiä.

Välillä sitä lähtee kuin talonmies katolta, eikä mitään ehdi tekemään, vaan nauttii kyydistä. Silloin harvoin, kun ehtii jotain tekemään, niinettä potkin pyörän eri suuntaan ja kroppaa kasaan.

Suojista käytän tavallisten lisäksi suojahousuja, rintasuojaa ja niskatukea. Niskatuesta ollaan montaa eri mieltä... alkuun en saanut päätä kääntymään sen kanssa, mutta samalla opin ottamaan yläkropalla enemmän roolia ajamiseen. Edelleen se rajoittaa vähän katteen taakse piiloutumista, mutta ei tuolla niin kiirus lopun viimein ole.

Huonojen saappaiden ansiosta olin joskus pari kk ajamatta ja vielä pidempään kävelemättä. Varusteiden ei tarvitse olla välttämättä kauhean hintaiset, mutta laatuun kannattaa panostaa vaikka käytettynä. Mieluummin säästän renkaissa.

Passiivinen turvallisuus, joka lähtee korvavälistä, on myös merkittävä tekijä. Jos joku kohta menee kierroksella pieleen, ajaa sen seuravalla kerralla vähän paremmin ja keskittyy välttämään lisä vahingot. Jos ajo ei suju, kannattaa lähteä hakemaan onnistumisen tunteita vaikka vähän pienemmällä vauhdilla.

[NOx]

Kuvia varusteista pyydettiin. Laitoin Imguriin albumin: https://imgur.com/gallery/pjL63mH

[T1mppa]

Kiitos kuvista!
Huhhuh, ei muuta voi sanoa. Kylläpä oli karmean näköinen kypärä ja kengät. Muutkin osat ottaneet melkoista hittiä, jopa hanskojen rystyset

[Bone]

Näin se homma vaan menee kun vauhdista lähdetään, vaikka ei pahasti mihinkää sattuisi törmäämäänkään.
Helvetin vaikeaa se kuitenkin on monen uskoa.

Kaupunki/taajamanopeuksien 30-50, eli fillarikyydeistä kippaamisissa selviää vielä hyvällä munkilla
pontevalla kierähdyksellä, ihan vaikka trikoissa, mutta harvemmin silloinkin.

Harvempi on myös ajoon lähtiessään päättänyt kontata.

Vähemmän tuolla mopolla kaatuilee jos istuu kotona, mutta jo kohtuullisella ja järjellä tehdyllä
satsauksella passiiviseen turvallisuuteen kerää huimat voitot vaikka se Mustapekka jäisikin pelissä käteen.

[Vklnuppi]

Ei pitäisi lukea näitä topicceja kun lopputulemana on fiilis, että ainut keino suojautua on olla michelinukko tai vaihtaa harrastus. Ehkä olen ainut kellä tulee täysin vainoharhainen olo ja fiilis, että kaikki suojat pitäisi päivittää varmuudeksi L2:iin ja ostaa kunnon monot. Tai ehkä pitää vaan uskotella itselleen, että touringissa ja alle satasen nopeuksissa ei kuitenkaan satu mitään...

Rata-ajossa tuo suojautuminen on varmaan siinä mielessä "helpompaa" että ajaminen on suht stabiilia ympäristöltään. Mutta tiedä sitten miten matka-ajossa suojautuisi. Ei noita kaikkia kyttyröitä vaan pysty käyttämään niin, että maisemista voisi nauttia.

Niskatuki voisi olla hankinnan arvoinen, vaikka näyttääkin erittäin epämiellyttävältä.

[Sukke]

Niskatuki varsin huomaamaton käytössä, kun siihen tottuu, ei kyllä pelasta varpaita


Sent from my iPhone using Tapatalk

[Bone]

Ei pitäisi lukea näitä topicceja kun lopputulemana on fiilis, että ainut keino suojautua on olla michelinukko tai vaihtaa harrastus. Ehkä olen ainut kellä tulee täysin vainoharhainen olo ja fiilis, että kaikki suojat pitäisi päivittää varmuudeksi L2:iin ja ostaa kunnon monot. Tai ehkä pitää vaan uskotella itselleen, että touringissa ja alle satasen nopeuksissa ei kuitenkaan satu mitään...

Rata-ajossa tuo suojautuminen on varmaan siinä mielessä "helpompaa" että ajaminen on suht stabiilia ympäristöltään. Mutta tiedä sitten miten matka-ajossa suojautuisi. Ei noita kaikkia kyttyröitä vaan pysty käyttämään niin, että maisemista voisi nauttia.

Niskatuki voisi olla hankinnan arvoinen, vaikka näyttääkin erittäin epämiellyttävältä.

No mutta mutta......

Kohtuu satsaus olennaisimpiin asioihin tuottaa hyvän kertoimen kun alkaa tapahtumaan.

Perinteet kunniaan... eli nahkaa nahalle, kunnon tohvelit, hanskat ja umpiruukku.
Ei sen kummempaa. Noilla ollaan jo monessa menossa varsin vahvoilla.

Jos sitten haetaan jotain ylenpalttista suojaa suurilla voimilla tapahtuviin törmäyksiin,
sitten homma muuttuu aika olennaisesti.

Paukkuliivien kehitys ja kehittyminen on yksi aika mielenkiintoinen osa-alue.
Niskatukien kanssa mennään samoilla linjoilla.
Ans kattoo....

Asioista keskustellessa unohtuu helposti se tosiasia, että esim. "huonon"kin kypärän hyötysuhde
vs. ei kypärää ollenkaan on ihan eri planeetalta kuin että verrataan "huonoa" ja "hyvää" kypärää.

[shyhander]

Ei pitäisi lukea näitä topicceja kun lopputulemana on fiilis, että ainut keino suojautua on olla michelinukko tai vaihtaa harrastus. Ehkä olen ainut kellä tulee täysin vainoharhainen olo ja fiilis, että kaikki suojat pitäisi päivittää varmuudeksi L2:iin ja ostaa kunnon monot. Tai ehkä pitää vaan uskotella itselleen, että touringissa ja alle satasen nopeuksissa ei kuitenkaan satu mitään...

Rata-ajossa tuo suojautuminen on varmaan siinä mielessä "helpompaa" että ajaminen on suht stabiilia ympäristöltään. Mutta tiedä sitten miten matka-ajossa suojautuisi. Ei noita kaikkia kyttyröitä vaan pysty käyttämään niin, että maisemista voisi nauttia.

Niskatuki voisi olla hankinnan arvoinen, vaikka näyttääkin erittäin epämiellyttävältä.

Tässä kuitenkin pitää muistaa että vahingot tuli enite ehkä siitä johtuen että jalka jäi pyörän alle jumiin. Scuuba syöksyi samassa paikkaa ilman mustelmaakaan muistaakseni.

[yöLiitäjä]

ainut keino suojautua on olla michelinukko tai vaihtaa harrastus.

Harvoin jos koskaan kaatumisia tulee tavallisessa ajossa. Monissa muissa harrastuksissa loukkaantumisriski on suurempi ja luut voi rytistä silloinkin (nimimerkillä "kokemusta on"). Moottoripyöräily taitaa olla paljon turvallisempaa kuin mitkään pallopelit.

[Nomad]

Moottoripyöräily taitaa olla paljon turvallisempaa kuin mitkään pallopelit.

Viime vuonna kuoli 24 moottoripyöräilijää. Montakohan pallopelaajaa kuoli tapaturmaisesti? Ihan varmasti pallopeleissä nyrjähtelee nilkkoja tuon tuosta, mutta epäilisin, että sadoissa vuosittaisissa mp-onnettomuuksissa loukkaantumiset on keskimäärin vakavempia kuin pallopeleissä.

[PrivateeR]

Joten harkitse toisenkin kerran, kun kesäkuumalla ajosaappaat tuntuvat epämiellyttäviltä. Lenkkariin puettu jalka rotvallin ja mopon välissä on entinen jalka!

Voin harkita vaik 1000 kertaa lisää, ja silti joka kerta taivun siihe että lyhytvartinen kenkä kuumalla kelillä jalkaan ku lähden pyörällä asioille.... kunnon ajosaappaat on 100% vittumaista kävellä julkisilla paikoilla.

Radalla pidän kunnon varusteita tinkimättä tippaakaan. Mutta jos on nilkka mennäkseen siks että kaupungilla kävely on edes jossai määrin siedettävää, niin so be it.

[yöLiitäjä]

Viime vuonna kuoli 24 moottoripyöräilijää. Montakohan pallopelaajaa kuoli tapaturmaisesti? Ihan varmasti pallopeleissä nyrjähtelee nilkkoja tuon tuosta, mutta epäilisin, että sadoissa vuosittaisissa mp-onnettomuuksissa loukkaantumiset on keskimäärin vakavempia kuin pallopeleissä.

Juu, näinkin asian voi nähdä. Nämä ovat liikenneonnettomuuksia ja eräänlaisia äärimmäisyystapauksia. Niihin joutuu niin autolla, polkupyörällä, moottoripyörällä kuin apostolin kyydilläkin, jos harrastaa harrastustaan tiellä. No, moottoripyöräilyä paljon harrastetaan tiellä...

Minä tarkastelin mielessäni riskejä toiselta kantilta.

Kuinka paljon onnettomuuksia sattuu ns. normaalissa ajelussa "suunnilleen" liikennesääntöjä noudattaen? Ja minkälaisia onnettomuuksia sitten tapahtuu? Millainen on tyypillinen loukkaantuminen moottoripyörällä? Mistä ne onnettomuudet oikeen syntyvät - myös osa näistä kuolemaan johtaneista...?

Mieleni tekee väittää, että moottoripyöräily on turvallisempaa kuin useimmat pallopelit, jos liikenteessä menee liikenteen ja olosuhteiden ehdolla eli normaalisti. Ei siinä silloin nilkat nyrjähdä, luut katkeile, lihakset revähtele tai aivot hölskähdä pääkopassa. Villieläimet, rattijuopot ja sokeat autoilijat ovat sitten niitä arvaamattomia tekijöitä. Ja silloin ei välttämättä varusteet auta. Kilpaurheilu on sitten ihan toinen asia.

Viime kesänä ajelin arviolta 300-350 tuntia - ei tapaturmia (onneksi ei!). Tässä yhtenä kesänä pelailin jalkapalloa ehkä alle 50 tuntia, niin siinä kerkesi tulla useitakin vammoja mustelmista lihasrevähdykseen, pahin johti leikkaussaliin (ei luut kestäneet, vaikkei ollut osteoporoosia). Vaarallista hommaa ainakin meidän kylällä.

Silti hommasin pyöräharrastukseen erinomaiset hanskat varmuuden vuoksi. Tuntuvat hyviltä ja ovat hyvän näköiset. Ja käytän kypärää ajaessani. Ja saapikkaita. Ei ne pahoilta tuntuneet edes 30 asteen helteessä (tai auringon paisteessa varmaan lähemmä 40 astetta).

Jotta toivottavasti harrastus jatkuu yhtä turvallisesti ensi kesänä kuin tähänkin mennessä.

Mutta mielenkiintoinen olisi ketju, jossa foorumilaiset kertoisivat hiukan tapaturmistaan ja niiden taustoista ja millaiset vammat tulivat jos niitä tuli.

[Nomad]

Kuinka paljon onnettomuuksia sattuu ns. normaalissa ajelussa "suunnilleen" liikennesääntöjä noudattaen? Ja minkälaisia onnettomuuksia sitten tapahtuu? Millainen on tyypillinen loukkaantuminen moottoripyörällä? Mistä ne onnettomuudet oikeen syntyvät - myös osa näistä kuolemaan johtaneista...?

Tuolta Motosurvivalista löytyy aika paljon kuolemaan johtaneista onnettomuuksista kuvauksia, ei tosin ihan viime vuosilta. Niitä kun lukee, niin karkeasti pystyy päättelemään, kuinka moni onnettomuus johtuu tahallisesta riskinotosta ja kuinka moni on vastapuolen aiheuttama onnettomuus tai motoristin virhearvio mahdollisesti ihan rajoituksen mukaisella nopeudella.

http://www.motosurvival.fi/?page_id=28

[yöLiitäjä]

http://www.motosurvival.fi/?page_id=28

Jossain määrin pisti silmiin erityisesti kaarteissa suistumiset ja autoilijoiden eteen tulemiset.

Ensin mainittuun auttaa harjoittelu. Ahvenisto kutsuu taas keväällä ja jos ei muita junioreita niin meidän perheen junioria ainakin. Olen aitiopaikalta nähnyt, miten ojaan suistutaan ja miten kaarre menee leveäksi - ei tosin oman pojan kohdalla.

Itsellä michelinpuvun sijaan näyttää vaikutuksen tehneet näilläkin palstoilla paheksutut pikkulisävalot, joita päivänvaloiksi kutsutaan - autot näyttävät huomaavan minut paljon paremmin. Silti tulee oltua tarkkana, jos sivutiellä on auto odottamassa. Eihän ne tahalleen eteen tule, mutta jos eivät huomaa.

[hoplaa]

joskus osui tutkimus missä kuolemaan johtaneista suistumista oli 30% huomattavan suuri tilanne nopeus ja 40% alkoholin tai huumausainetten vaikutuksen alaisena tapahtuneita

[Koheltaja]

Mutta jos tuo lonkasta ottaminen ei ole kivulias, niin hyvä juttu. Saiko valita kummalta puolelta otetaan?

Omaa kokemusta ei ole mutta pojalla korjattiin ranteen endurovammat lonkasta otetuilla varaosilla eikä valitellut lonkkakipua. Määrä tosin ei ollut mikään iso joten se saattaa vaikuttaa myös kipuhen vähäisyyteen.

[Vklnuppi]

Juu, näinkin asian voi nähdä. Nämä ovat liikenneonnettomuuksia ja eräänlaisia äärimmäisyystapauksia. Niihin joutuu niin autolla, polkupyörällä, moottoripyörällä kuin apostolin kyydilläkin, jos harrastaa harrastustaan tiellä. No, moottoripyöräilyä paljon harrastetaan tiellä...

Minä tarkastelin mielessäni riskejä toiselta kantilta.

Kuinka paljon onnettomuuksia sattuu ns. normaalissa ajelussa "suunnilleen" liikennesääntöjä noudattaen? Ja minkälaisia onnettomuuksia sitten tapahtuu? Millainen on tyypillinen loukkaantuminen moottoripyörällä? Mistä ne onnettomuudet oikeen syntyvät - myös osa näistä kuolemaan johtaneista...?

Mieleni tekee väittää, että moottoripyöräily on turvallisempaa kuin useimmat pallopelit, jos liikenteessä menee liikenteen ja olosuhteiden ehdolla eli normaalisti. Ei siinä silloin nilkat nyrjähdä, luut katkeile, lihakset revähtele tai aivot hölskähdä pääkopassa. Villieläimet, rattijuopot ja sokeat autoilijat ovat sitten niitä arvaamattomia tekijöitä. Ja silloin ei välttämättä varusteet auta. Kilpaurheilu on sitten ihan toinen asia.

Kiitoksia lohdutuksen sanoista. Näin minäkin haluan uskoa, oli totta tai ei.

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millaisia onnettomuuksia on sattunut tieliikenteessä ja rehellisellä arviolla.

[s151669]

Olisi kyllä mielenkiintoista kuulla millaisia onnettomuuksia on sattunut tieliikenteessä ja rehellisellä arviolla.

No vaikkapa tuollainen. Edelleenkin on sormet kipsien vuoksi jäykkänä. Edelleenkin ihmettelen suoritustani - vaikka oma virhe se on katsoo sitä miten päin vain.

http://www.moottoripyora.org/keskust...ia-motoristeja

Otsikkoa liipaten - käytössä oli umpikypärä, nahkatakki, nahkahanskat, ajofarkut ja maiharit. Kypärä hoiti tehtävänsä mallikkaasti ja menee vaihtoon. Nahkatakkikaan ei vaadi kuin käyttöä. Samaten maiharit - jotka eivät tuurilla jääneet pahaan väliin. Ajofarkutkin toimivat tavallaan - polvissa on vieläkin jäljet. Edes telttapatjainen polvisuoja tai vastaava olisi varmaan säästänyt aikalailla polvia. Vaihtoon menivät kumminkin - farkkukangas puhki mutta kevlar-vuori kesti.Tavallisilla farkuilla olisi käynyt pahemmin. Sitä tässä vaan miettii, että olisiko paremmilla suojilla varustetuilla hanskoilla onnistunut säästämään sormiaan.

[yöLiitäjä]

Sitä tässä vaan miettii, että olisiko paremmilla suojilla varustetuilla hanskoilla onnistunut säästämään sormiaan.

Minkälaiset suojaukset niissä nyt oli? Ja mitkä sormet vammautuivat? Itse yritin hommata hyvin suojatut hanskat ja varmaankin ne sellaiset ovat. Ei ole onneksi tarvinnut testata.

[Micky]

Tsemppiä, voimia ja kärsivällisyyttä. Toivottavasti paikat tulee ajan kanssa kuntoon ja jos intoa riittää vielä kaiken jälkeen, niin toivottavasti ajaminenkin onnistuu tulevaisuudessa vielä.

Jälkeenpäin vasta tajuaa, että kuinka vähällä sitä itse on high-sidereistaan päässyt, vaikka kovimmassa oli vauhtiakin pitkälti toista sataa.

Sillä ei toki ole tässä vaiheessa väliä, mutta jos saa kysyä, niin missä tämä tarkemmin tapahtui? Ja minkälaisissa olosuhteissa? Ja jos et halua, niin ei tarvitse alkaa tätä puimaan yhtään tarkemmin.
Tsemppiä!!

[vstrom]

joskus osui tutkimus missä kuolemaan johtaneista suistumista oli 30% huomattavan suuri tilanne nopeus ja 40% alkoholin tai huumausainetten vaikutuksen alaisena tapahtuneita

Suistumis- ja/tai törmäysonnettomuuksista olisi mukava saada tilastotietoa pyörien kokoluokasta.

Väitän kolme kaveria vuosien mittaan suistumis- ja törmäysonnettomuuksissa menettäneenä, että suuritehoinen pyörä vaatii, yllätys yllätys, pitkän kokemuksen ja vakaan harkinnan ollakseen tieolosuhteissa turvallinen.

Viisikymmentä, kuusikymppiä, kahdeksan kymmentä alkunopeutta ja pieni varomaton kaasun kääntö niin seuraava mutka on vähemmän ajaneelle yht'äkkiä liian lähellä ja liian jyrkkä. Toisella puolella tietä oja, kallio, tolppa jne ja toisella puolella huonolla tuurilla vastaantulevan ajoneuvon metallinkova keula.

Itse 80-luvulla aloittaneena olen sen ajotapakasvatuksen tuote, että pyöräkoko suurenee vähitellen kokemuksen karttuessa, mutta vuosia on tuntunut olevan muotia aloittaa tai palata vuosikymmenien jälkeen mp-harrasteeseen vähintäin 100 kW:n pyörillä.
Mikäli joku järkevästi ajatteleva aloittelija kyselee sopivista keskikokoisista pyöristä, alkaa nettisaiteilla konkarit suositella saman tien vähintäin 1000 kuutioisia pyöriä, ettei tarvi sitten vaihtaa heti isompaan.

Lähes ainoa erimielisyys on, pitäisikö ensimmäisen pyörän olla sittenkin 1300 vai 1400 kuutioinen ja mitä merkkiä.

Sitten odottelemaan vastauksia, että olet kade, et ymmärrä.......

[Kilo]

Suistumis- ja/tai törmäysonnettomuuksista olisi mukava saada tilastotietoa pyörien kokoluokasta.

Väitän kolme kaveria vuosien mittaan suistumis- ja törmäysonnettomuuksissa menettäneenä, että suuritehoinen pyörä vaatii, yllätys yllätys, pitkän kokemuksen ja vakaan harkinnan ollakseen tieolosuhteissa turvallinen.

Viisikymmentä, kuusikymppiä, kahdeksan kymmentä alkunopeutta ja pieni varomaton kaasun kääntö niin seuraava mutka on vähemmän ajaneelle yht'äkkiä liian lähellä ja liian jyrkkä. Toisella puolella tietä oja, kallio, tolppa jne ja toisella puolella huonolla tuurilla vastaantulevan ajoneuvon metallinkova keula.

Itse 80-luvulla aloittaneena olen sen ajotapakasvatuksen tuote, että pyöräkoko suurenee vähitellen kokemuksen karttuessa, mutta vuosia on tuntunut olevan muotia aloittaa tai palata vuosikymmenien jälkeen mp-harrasteeseen vähintäin 100 kW:n pyörillä.
Mikäli joku järkevästi ajatteleva aloittelija kyselee sopivista keskikokoisista pyöristä, alkaa nettisaiteilla konkarit suositella saman tien vähintäin 1000 kuutioisia pyöriä, ettei tarvi sitten vaihtaa heti isompaan.

Lähes ainoa erimielisyys on, pitäisikö ensimmäisen pyörän olla sittenkin 1300 vai 1400 kuutioinen ja mitä merkkiä.

Sitten odottelemaan vastauksia, että olet kade, et ymmärrä.......

Itse olen aloittanut harrastukseni 1000cc kyykyllä pari vuotta sitten ja sillä nyt on tuolla tien päällä selvitty hengissä jo muutama vuosi. Sanotaanko että on ollut tilanteita joissa on ollut lähellä päätyä tilasto merkinnäksi jollekkin vuodelle. Osa johtui omasta kokemattomuudesta tai virheistä. Samalla suhteella on ollut sellaisia tilanteita joiden syntyyn minulla ei ole ollut osaa eikä arpaa. Ne vain tapahtuvat liikenteessä. Jälkimmäisissä pyörällä ei ole ollut väliä, ensinnä mainittuissa jonkin verran. Jonkunlaista kehitystä kumminkin tapahtuu vuosivuodelta vaikka minusta tuskin koskaan on ottamaan ulos läheskään kaikkea potenttiaali mitä pyörästä löytyy vaikka kuinka opiskelisi,opettelisi ja kiertäis radalla ympärää. Kyllä 1000cc kanssa pärjää, mutta sanoisin että opettelmista ja totuttelemista riittää Tulevaisuus näyttää päätyykö sitä tilastomerkinnäksi johonkin sivulle ja ainakin siihen asti jatkan ajamista.

[jjuselius]

Suistumis- ja/tai törmäysonnettomuuksista olisi mukava saada tilastotietoa pyörien kokoluokasta.

Väitän kolme kaveria vuosien mittaan suistumis- ja törmäysonnettomuuksissa menettäneenä, että suuritehoinen pyörä vaatii, yllätys yllätys, pitkän kokemuksen ja vakaan harkinnan ollakseen tieolosuhteissa turvallinen.

Viisikymmentä, kuusikymppiä, kahdeksan kymmentä alkunopeutta ja pieni varomaton kaasun kääntö niin seuraava mutka on vähemmän ajaneelle yht'äkkiä liian lähellä ja liian jyrkkä. Toisella puolella tietä oja, kallio, tolppa jne ja toisella puolella huonolla tuurilla vastaantulevan ajoneuvon metallinkova keula.

Itse 80-luvulla aloittaneena olen sen ajotapakasvatuksen tuote, että pyöräkoko suurenee vähitellen kokemuksen karttuessa, mutta vuosia on tuntunut olevan muotia aloittaa tai palata vuosikymmenien jälkeen mp-harrasteeseen vähintäin 100 kW:n pyörillä.
Mikäli joku järkevästi ajatteleva aloittelija kyselee sopivista keskikokoisista pyöristä, alkaa nettisaiteilla konkarit suositella saman tien vähintäin 1000 kuutioisia pyöriä, ettei tarvi sitten vaihtaa heti isompaan.

Lähes ainoa erimielisyys on, pitäisikö ensimmäisen pyörän olla sittenkin 1300 vai 1400 kuutioinen ja mitä merkkiä.

Sitten odottelemaan vastauksia, että olet kade, et ymmärrä.......

Taitaa olla trolli. Käsittääkseni yli 1000cc:kin on kaasukahva ja suomen teillä nopeus rajoitukset.