Ratavalokuvaamisen ABC

[LoneWolf]

Ihan aluksi iso disclaimer: Tämä viesti sisältää täyden amatöörin ajatuksia ja mielipiteitä, tätä ei kannata ottaa "kovana totuutena".

Siinä toivossa että saisin innostettua uusia ihmisiä kiinnostumaan valokuvaamisesta radan varressa ja koska muutama on varikolla tullut kyselemään aiheesta, tässä pieni opas miten hommaan pääsee käsiksi.

Kuvauskalusto

Ihan aluksi todettakoon että kuskille se huonompi kuva on kuitenkin paljon parempi kun ei kuvaa ollenkaan joten vaikka kalusto ei allaolevia suosituksia vastaisikaan kannattaa rohkeasti käydä kokeilemassa kuvaamista.

Nopeasti liikkuvien kohteiden kuvaaminen on suhteellisen vaativaa kalustolle. Käytännössä luotettava hyvien kuvien saaminen vaatii järjestelmäkameran tai ns. peilittömän järjestelmäkameran, joskin hyvällä peruskameralla on mahdollista saada julkaisukelpoisia kuvia aikaan mutta onnistumisprosentti jäänee heikoksi.

Kalustoa valitessa tärkein ominaisuus on tarkka ja nopea automaattitarkennus, mikään muu ei vaikuta yhtä paljoa onnistuneiden kuvien määrään.

Kameran valmistajalla ja mallilla ei sinänsä ole väliä, joskin on käytännöllistä hankkia kamera joka on yhteensopiva tuttujen ihmisten kaluston kanssa, koska tämä mahdollistaa esim. linssien lainaamisen joka on hyvä tapa säästää kollektiivisesti kuluissa.

Kameran megapikselien määrällä ei ole käytännössä mitään merkitystä ellet halua teettää kuvista isoja julisteita, kaikissa edes suunnilleen nykyaikaisissa digitaalikameroissa on aivan tarpeeksi kuvapisteitä kaikkeen muuhun käyttöön. Myöskään täysikokoisesta kennosta ei ole tässä hommassa hirveästi hyötyä, päinvastoin se saattaa olla haitaksi koska tarvitset pidemmän polttovälin linssin saman suurennuskertoimen aikaansaamiseksi.

Linssiksi riittävä perusvalinta on esimerkiksi noin 70-200mm zoomilinssi. Kuvanvakaaja parantaa onnistuneiden kuvien määrää mutta ei ole välttämätön, omista kuvistani suurin osa on kuvattu putkella jossa ei ole vakaajaa. Linssissä saisi olla nopea automaattitarkennus, näitä yleensä markkinoidaan termeillä "ultrasonic" tai "hypersonic" tai jotain vastaavaa.

Muistikortiksi kannattaa valita mahdollisimman iso ja ehkä ottaa toinenkin muistikortti mukaan, koska kuvia yleensä tulee paljon eikä radan varressa ole aikaa alkaa poistaa huonoja. Järjestelmäkameran kanssa suosittelisin vähintään 16GB muistikortin käyttöä.

Toiminta ratapäivillä

Jokaisella ratapäiväjärjestäjällä on hieman omat toimintatapansa kuvaajien suhteen joten käy aina varmistamassa järjestäjiltä oikeat toimintatavat. Allaoleva ohjeistus pätee yleisesti .ORGin päivillä.

Käy paikalle saavuttuasi kertomassa tapahtuman järjestäjille aikovasi kuvata ja selvitä toimintatavat - käytä myös pelisilmää äläkä mene häiritsemään järjestäjiä jos he ovat kovin kiireisen näköisiä vaan odota parempaa hetkeä.

Ennen radan varteen menoa haet yleensä huomioliivit ja mahdollisesti radiopuhelimen tapahtuman järjestäjiltä.

Radan lähellä toimiessa tärkeintä on aina turvallisuus, sekä omasi että radalla ajavien kuljettajien. Varmista että kuvaat turvallisesta paikasta ja et liiku vaarallisilla alueilla kun radalla on pyöriä!

Jos joudut kuvaamispaikkaan mennäksesi tai sieltä poistuaksesi ylittämään radan tai kulkemaan muuten vaarallisella alueella, pyydä että porttivahti kertoo koska se on turvallista tehdä ja ilmoita kun olet pois vaaralliselta alueelta.

Kuvauspaikan valinta

Kuvauspaikka pitää ehdottomasti valita niin että mahdollisen kaadon tai ulosajon tapauksessa pyörä tai kuski ei tule päällesi! Silmä etsimessä et välttämättä huomaa ajoissa kohti tulevaa kaatunutta.

Parhaat kuvauspaikat varsinkin lyhyempipolttovälisillä linsseillä ovat hyvin lähellä rataa, joka tarkoittaa että turvallisuussyistä ne ovat yleensä jonkun mutkan sisäpuolella tai suojavallin takana. Pidempipolttovälisillä linsseillä saa lisää vaihtoehtoja paikan valintaan. Jos kuvaat mutkan sisäpuolelta mene rohkeasti melko lähelle radan reunaa, katso vaikka aluksi hetken millaista linjaa pyörät kulkevat ohitsesi niin osaat arvioida oikean etäisyyden.

Ratapäivän järjestäjiltä tai paljon rata-ajoa harrastavilta kuskeilta voi kysellä missä paikoissa kuvaajia on aikaisemmin nähty.

Asetukset ja kuvien ottaminen

Tämä kappale sisältää omia näkemyksiäni ja suosituksia eikä ole mikään jäykkä ohje, eri tilanteet vaativat erilaiset asetukset.

* kuvaformaatiksi RAW (jälkikäsittelyn helpottamiseksi)
* kuvaustilaksi kiinteä aukon valinta (kulkee nimellä Av ainakin Canonin kameroissa)
* aukoksi noin 5.6-7.1, mielellään ei aivan linssin maksimiaukkoa terävyyden parantamiseksi
* valotus joko automaatilla tai haet käsin hyvät arvot oman maun ja kykyjen mukaan (itse kuvaan pääasiassa automaatilla)
* autofocus jatkuvaan tilaan (Canoneissa "AI servo")
* kaikki keskialueen tarkennuspisteet käyttöön

Valotusajaksi varsinkin ilman kuvanvakaajaa olisi hyvä saada noin 1/efektiivinen polttoväli sekuntia, tätä kohti mennään muuttamalla ISO-asetusta, aukkoa ja hätätilassa pakottamalla kamera yli/alivalottamaan kuvaa hieman (korjataan jälkikäsittelyssä).

Eli esimerkkinä: Polttoväli noin 130mm, Canon 7D runko jossa on ns. APS-C kenno eli 1.6x suurennuskerroin, saadaan 130mm*1.6 = 208mm efektiivinen polttoväli, joten valotusajan pitäisi olla noin 1/200sec.

Liike-epäterävyyden takia ellet ole erityisen taitava seuraamaan kohdetta joka tapauksessa alle 1/200sec ei kannata mennä, oikeastaan suosittelisin pysymään 1/400sec nopeammalla puolella, sillä saa jo aivan hyvin liikkeen tuntua.

Oma tekniikkani kuvien ottamiseen on jokseenkin seuraava: Aloitan kohteen seuraamisen autofocus aktiivisena varsin aikaisessa vaiheessa ja olen jo etukäteen päättänyt jonkun kriteerin koska aion ottaa kuvan. Esimerkiksi "kun pyörä on kanttarin puolivälissä" tai "kun pyörä täyttää 80% etsimestä". Otan yleensä vain yhden kuvan per ohiajo, olen joskus kokeillut ottaa nopealla sarjakuvauksella useita mutta se tuntuu johtavan lähinnä siihen että kameran autofocus toimii huonosti ja koko sarjasta ei välttämättä jää edes sitä yhtä hyvää kuvaa käteen. Sarjakuvauksella myös saa muistikortin täyteen aivan liian nopeasti ja tuottaa itselle hirveästi lisää työtä jälkikäsittelyssä.

Kuvien käsittely

Syy siihen miksi suosittelen kuvaamaan RAW-muodossa on se että kuvia voi jälkikäsitellä ilman laadun heikkenemistä. Esimerkiksi useimmat modernit kamerat tallentavat raakakuvaan ainakin 14 bittiä tietoa jokaisesta pääväristä jokaista kuvapistettä kohti siinä missä JPEG-kuvassa tietoa on vain 8 bittiä. Tämä tarkoittaa sitä että jos JPEG-kuvan valoisuutta korjaa jälkikäteen, on kuvasta jo kadonnut informaatio jota tässä muutoksessa tarvittaisiin. Toinen syy on että useimmat kuvatiedostotyypit kuten JPEG ovat ns. informaatiota hukkaavia pakkausmuotoja, joten kun kuvan avaa jälkikäsittelyyn ja tallentaa sieltä uudestaan on tietoa hukattu jo kaksi kertaa joka heikentää kuvan laatua.

RAW-kuvien käsittelyyn on monia eri ohjelmia, sekä ilmaisia että kaupallisia, ja valinta on melkolailla makuasia. Itse käytän Adobe Lightroomia lähinnä historiallisista syistä, aikaisemmin valikoimaa ei ollut aivan niin paljoa kun nykyisin.

Oma työtapani on käydä kuvat läpi kolme kertaa.

Ensimmäisellä kierroksella poistan nopeasti selvästi epäonnistuneet, en käytä tässä vaiheessa vielä zoomausta vaan katson vain kuvaa nopeasti ja poistan jos se on aivan selvästi huono.

Toisella kierroksella katson tarkemmin zoomaamalla lähemmäs onko kuva epäterävä tai tärähtänyt ja poistan huonot, niihin jotka mielestäni tässä vaiheessa näyttävät onnistuneilta teen samalla rajauksen säädön.

Kolmannella ja viimeisellä kierroksella säädän kuvien valkotasapainon ja valotuksen. Säästääkseni aikaa olen kehittänyt tavan jossa valitsen samasta paikasta ja suunnilleen samoissa olosuhteissa otetuista kuvista yhden johon teen tarvittavat säädöt ja sen jälkeen kopioin nämä säädöt muihin vastaaviin kuviin aloituspisteeksi, yleensä tällä tavalla useimpiin kuviin tarvitsee tehdä vain aivan pientä viilausta.

Aikaa menee itselläni ehkä noin 2-3 minuuttia per julkaisuun päätyvä kuva, eli noin nelisen tuntia yhtä tunnin kuvaussessiota kohti josta jää julkaisuun hieman reilu sata kuvaa.

Kuvien julkaisu

Valmiit kuvat pitää tietysti julkaista jossain mistä muutkin niitä pääsevät katsomaan. Valmiita pilvipalveluita on monia, esimerkiksi Google Photos, kuvat.fi ja flickr. Jokaisessa on hieman eri ominaisuudet ja erilainen tapa tuoda kuvat näytille ja osa on maksullisia, osa ilmaisia. Kannattaa tehdä pieni taustatutkimus ja valita omiin tarpeisiin sopiva.

Kuvia julkaistessa omat asetukseni ovat:
* JPEG, laatu 90
* kuva skaalattuna niin että pitkä sivu on max 2000 pikseliä
* sRGB väriavaruus
* "sharpen for screen - high"

Kuviin voi halutessaan lisätä vesileimaksi esim. oman nimen ja/tai sähköpostiosoitteen jos siltä tuntuu, itse en ole näin tehnyt. Kannattaa myös miettiä jonkinlaiset käyttöehdot kuville, jos ei suuremmin halua miettiä niin yleinen perusratkaisu on sallia kaikki ei-kaupallinen käyttö ja vaatia että kaupallisesta käytöstä sovitaan erikseen kuvaajan kanssa. Toinen hyvä mahdollisuus on käyttää jotain valmista lisenssiä, esim. Creative Commons-lisenssit ovat hyviä kuvien jakamiseen.

Lopuksi

Kuvaamaan oppii vain ja ainoastaan kuvaamalla, ei missään nimessä kannata jättää kuvaamatta siksi että kokisi ettei osaa. Lisäksi epätäydellinenkin kuva on monesti kuskille mukava muisto tai hyödyllinen oppimismateriaali.

Toivon että muut kuvaajat jakavat tässä ketjussa omia vinkkejään, mielelläni itsekin oppisin jotain uutta.

[Goofy S]

Hyvä ja rohkaiseva ohjeistus.
Kiitos!

[Turder]

Aihe on hyvä mielenkiintoinen ja hyvä aloitus Omia hajanaisia ajatuksia:

- Ulkona valovoima riittää lähes aina ratapäivillä koska aurinko paistaa. Täten pystyy vetelemään pienillä ISO -arvoilla eli 100, 200 jne. Joten siltä osin laatu on ok. Mulla on Canonin L-sarjan linssejä ja niillä ainakin aukolla f/4 saa terävää kuvaa erityisesti kuvausalueen keskellä. Toisaalta tarkennusalue on jo lyhyempi, eli jos kuvaa vähänkin edestä tulevaa autoa tai pyörää, ja tarkennus keulassa niin takaosa on jo sumeampi. Siinä mielessä pienempi aukko helpottaa kun tarkennusaluekin on syvempi, ja valon määräkään ei ole ongelma normaalisti.

- Valotusajaksi tykkään mielummin vähän pidempi kuin esim. 1/200. Joku 1/60 tms on jo hyvä kun sillä saa liikkeen tuntua jos sivulta kuvaa ohiajavaa kohdetta. Renkaat pyörii ja taustaan tulee liikettä. Kuitenkin valoitusaika on sen verran nopea, että kohde ei pahemmin liiku siinä panoroinnin aikana (siis kuski esim päätä käännä tms. mikä toisi epätarkkuutta).

- Linssin toimintaan kannattaa perehtyä vakaimen ja tarkennuksen osalta. Esim. Canonilla on kaksi asetusta (1 ja 2) ja toinen näistä on yleensä panorointia varten jolloin kuvanvakain ei korjaa kaikkia liikesuuntia. Lisäksi voi valita automaattitarkennuksen alkuasetuksen lähelle tai kauas jolloin autofocus napsahtaa vähän nopeammin kohdilleen tilanteen mukaan. Eli jos kuvaat kaukana olevaa niin turha pitää oletusasetuksena lähitarkennusta kun tarkennusmoottori joutuu rullaamaan sitten toiseen päähän tarkennusta varten.

- Itse en ole oikein koskaan päässyt sinuiksi jälkikäsittelyyn, koska on ollut vähän puutteelliset laitteet. Lähinnä vain rajausta tms. Olen yrittänyt saada mahdollisimman onnistuneita otoksia jo kuvaushetkellä ja mielummin laatua kuin määrää. Mutta silti käytännössä n. 10-20% kuvista on onnistuneita kun tietokoneen ruudulta niitä katselee. Helpottaa myös jälkityötä kun on jo tavallaan kuvaushetkellä karsittu turhin määrä pois. Tiedän, että toiset vetää nappi pohjassa kortin täyteen ja ei missaa mitään mutta on sitä matskuakin sitten editoitavaksi. Itsekin vedän yksi kuva per kohde tyylillä.

- croppikenno on hyvä, koska sillä saa "lisäulottuvuutta" polttoväliin. Kevyemmät kamat myös helpottaa pidemmän päälle pitkinä päivinä.

- kannattaa katsella ammattilaisten kuvia vaikka MotoGP.comista, SBK-sivuilta tms. OK niillä on viisinumeroiset hintalaput kamoissa ja laatu priimaa mutta lähinnä kuvausasetukset, asettelu, kuvakulmat jne. Aika äkkiä saa kuvista silmällä jo näkyville että onko millaisella aukolla kuvattu ja millaisella valotusajalla. Sitten sen mukaan sellaisia asetuksia mistä itse tykkää.

E: mietin vielä tuota suljinaikaa, riippuu kyllä myös kohteen nopeudesta, itse olen ehkä tottunut vähän hitaampaa kohdetta kuvaamaan, tai valitsen ne hitaammat paikat.

[LoneWolf]

- Linssin toimintaan kannattaa perehtyä vakaimen ja tarkennuksen osalta. Esim. Canonilla on kaksi asetusta (1 ja 2) ja toinen näistä on yleensä panorointia varten jolloin kuvanvakain ei korjaa kaikkia liikesuuntia. Lisäksi voi valita automaattitarkennuksen alkuasetuksen lähelle tai kauas jolloin autofocus napsahtaa vähän nopeammin kohdilleen tilanteen mukaan. Eli jos kuvaat kaukana olevaa niin turha pitää oletusasetuksena lähitarkennusta kun tarkennusmoottori joutuu rullaamaan sitten toiseen päähän tarkennusta varten.

Erinomaisen hyviä huomioita molemmat. Oman kuvauskaluston tunteminen noin yleisesti ottaen on hyvä asia ja kannattaa kokeilla vähän eri asetuksiakin, itselläni esim. 7D:n kanssa onnistuneiden kuvien osuus nousi kun säädin "AI Servo Tracking Sensitivity"-asetusta yhden pykälän "Fast"in puolelle (siitä huolimatta että internetin valokuvausfoorumit ohjeistavat toiseen suuntaan - jostain syystä minun kuvaustyylillä tämä nyt vaan toimii paremmin ja sitä ei voi tietää kun kokeilemalla).

PS. Onnistuin näemmä jotenkin postaamaan tämän threadin hieman hassuun osioon foorumia, modet siirtäköön parempaan paikkaan jos siltä tuntuu.

[Turder]

Jatkanpa vielä tuosta valotusajasta kun sen ehkä yksioikoisesti sanoin. Riippuu siis tilanteesta Joskus on hyvä kuvata esim (lähes) suoraan kameraa kohti tulevaa kohdetta. Silloin kannattaa melkein olla niin nopea valotusaika kuin voi käyttää. Täten saa ehkä näkyviin putkesta ja muutenkin pyörästä tulevan lämpöväreilyn, ehkä jotain lentäviä esineitä (jos soralla ajetaan) tms. Taas sivulta ohiajavasta kohteesta otetuissa kuvissa itse olen tykästynyt hieman pidempään valotusaikaan.

[LoneWolf]

Jatkanpa vielä tuosta valotusajasta kun sen ehkä yksioikoisesti sanoin. Riippuu siis tilanteesta Joskus on hyvä kuvata esim (lähes) suoraan kameraa kohti tulevaa kohdetta. Silloin kannattaa melkein olla niin nopea valotusaika kuin voi käyttää. Täten saa ehkä näkyviin putkesta ja muutenkin pyörästä tulevan lämpöväreilyn, ehkä jotain lentäviä esineitä (jos soralla ajetaan) tms. Taas sivulta ohiajavasta kohteesta otetuissa kuvissa itse olen tykästynyt hieman pidempään valotusaikaan.

Tässä tosiaan olet oikeassa ja minun alkuperäinen tekstinikin on hieman yksioikoinen, johtuen ehkä siitä että minulla on tapana kuvata mutkan ulostulon puolelta kohti apeksia jolloin pyörät tulevat kohti, ja lisäksi kuvaan yleensä melko nopeissa mutkissa joka myös ohjaa kohti lyhyitä valotusaikoja. Eli tilanteen mukaan ja kokeilemalla oppii mikä missäkin paikassa toimii, jos on epävarma voi vähän vaihdella asetuksia välillä niin ainakin osa kuvista onnistuu.

[Turder]

Jep, ei ole yhtä oikeaa totuutta. Katselin flickr:stä äkkisellä jotain kuvia kun kiinnosti että millä valotusajalla paljon otetaan ja kyllä tuo sun mainitsema 1/400-1/200 on aika hyvä ohje lähtökohtaisesti. Eipä siellä oikeastaan yhtään hitaampaa kuin 1/125 käytetä tuollaisissa sivukuvissa kun kohteella on nopeutta toista sataa. Muutenkin kannattaa tutkia kuvan tietoja (aukko, ISO, valotusaika, polttoväli jne) kun huomaa omaa silmää miellyttävän kuvan ja kun miettii kuinka itse sellaisen voisi saada otettua.

[shyhander]

Sivusta huudellen, niin olisi kiva jos kuvista ilmenisi mistä kohtaa rataa kuva on otettu, selviäisi photarissa tietty jos kamera tallentaa gps dataa metatietoijin. Muuten haastavampaa... muuttaa asetuksista kuvan nimeen tai metatietoihin mutkan numero tms.

[Bolt]

Ihan aluksi todettakoon että kuskille se huonompi kuva on kuitenkin paljon parempi kun ei kuvaa ollenkaan joten vaikka kalusto ei allaolevia suosituksia vastaisikaan kannattaa rohkeasti käydä kokeilemassa kuvaamista.

Tämä on totta. Itse en kuvaamista harrasta enkä siitä mitään tiedä, mutta on aina ilo katsoa tuotoksia ja etsiä sitä omaa kuvaa tai kuvia

[Waille]

Sivusta huudellen, niin olisi kiva jos kuvista ilmenisi mistä kohtaa rataa kuva on otettu, selviäisi photarissa tietty jos kamera tallentaa gps dataa metatietoijin. Muuten haastavampaa... muuttaa asetuksista kuvan nimeen tai metatietoihin mutkan numero tms.

Sun pitää käydä useemmin ratapäivillä jos et pysty kanttarin vieressä kasvavan voikukan lehtien täplistä sanomaan mikä mutka on kyseessä.

[shyhander]

Sun pitää käydä useemmin ratapäivillä jos et pysty kanttarin vieressä kasvavan voikukan lehtien täplistä sanomaan mikä mutka on kyseessä.

Jooh, yhtään pidemmällä suljinajalla ja kohteen seuraamisella tausta tietty blurraantuu, mutta tiukasti rajatusta kuvasta on muutenkin paha sanoa. Nykyisillä pikselimäärillä ei tarttis niin pitkälläkään putkella kuvata niin sais maisemaakin messiin, laajemmasta kuvasta voi aina rajata vastaavan telerajauksen, koska vain kuvausetäisyys – ei polttoväli – vaikutta ns. perspektiiviin. Syväterävyyden hallinta tietty menetetään, mutta samalla suurempi osa kuvista onnistuu tärähdysriskin pienentyessä.

[S^Hansu]

Muistutus tähän sekä kuvaajille, että itselle.

Seuraavalla ratapäivällä pitää ottaa jostain mutkasta setin välein ns. taustakuvapannaukset tietyllä eniten käytetyllä suljinaika/aukko combolla. Siis ajatuksena koittaa jos sitten lähelle ammutuista ajajapannauksista vois myöhemmin koota panoraamakuvan hyödyntäen ns. tyhjiä mutkakuvia.

Toinen juttu mitä olen halunnu koittaa olis jos joltain löytyis Hero4 tai uudempi, jolla sais otettua säädettävän suljinajan timelapse -kuvia seteistä. Eli sama idea kuin jos kuvaaja olis pyörän kyydissä ottamassa kuvaa.
Nimenomaan actionkameroiden käyttöä valokuvaamiseen pitäs hiukan kokeilla. Haluu tietää toimisko.

Oma Hero3 ei tue mahdollisuutta.

Ahvenistolla kannattaa koittaa kuvaa tarkennus etukäteen tien kohdalle kohdistettuna pannauskuvia puiden ja pensaiden läpi. Sama idea toimii myös tilanteissa, joissa joku harvempi aita estää suoran näkyvyyden seurattavaan kohteeseen.

Asiallinen kokoamispostaus aiheesta, itsekin joskus ajattelin josko pientä juttua aiheesta kirjottaisi, teksti ei vaan koskaan materialisoitunu. Pyörittelin myös ajatusta yhdistää ratakarttoja ja eri paikoista otettuja kuvia pikaoppaaksi, millaista kuvaa eri mutkista voi saada.

[scuuba]

Yks asia mitä ei oo vissiin mainittu. Jos haluat ottaa moottoripyöristä radalla kuvia, niin parempi kuva on sellainen missä kuva-alasta suurimman osan täyttää se mopo kuskeineen. Eli hinaa itsesi sopivaan paikkaan, jotta pääset ottamaan kuvan sopivalta etäisyydeltä.

Ja sen jälkeen kun olet päässyt kotiin, niin kaikki kuvat vaan suoraan nettiin jakoon ilman mitään suurempaa karsintaa. Kuskit ovat 100% tyytyväisiä mihin tahansa kuvaan jossa he itse ovat.

[shyhander]

Ja sen jälkeen kun olet päässyt kotiin, niin kaikki kuvat vaan suoraan nettiin jakoon ilman mitään suurempaa karsintaa. Kuskit ovat 100% tyytyväisiä mihin tahansa kuvaan jossa he itse ovat.

Tällaista kuvaajaa sanotaan leipääntyneeksi vakituisessa työsuhteen turvasatamassa olevaksi kuvaajaksi jota kiinnostaa työssään eniten joko kalja tai eläkkeelle pääsy.

[LoneWolf]

Nykyisillä pikselimäärillä ei tarttis niin pitkälläkään putkella kuvata niin sais maisemaakin messiin, laajemmasta kuvasta voi aina rajata vastaavan telerajauksen, koska vain kuvausetäisyys – ei polttoväli – vaikutta ns. perspektiiviin.

Periaatteessa näin, mutta hyvin äkkiä rajoittavaksi tekijäksi alkaa nousta putken optinen laatu. Nykyisillä järkkäreillä helposti putki, ei kenno, on laatua rajoittava tekijä kun cropataan reilusti. Kohinan näkyvyys pahenee myös kun kuvaa skaalataan vähemmän.

Osasyy miksi itse pyrin rajaamaan jo kuvatessa aika tiukasti sensijaan että croppaisin jälkikäsittelyssä on myös se että tavoitteeni on että parhaista kuvista voisi tehdä myös suhteellisen isoja printtejä ja siihen käyttöön pikseleitä ei koskaan voi olla liikaa.

Tuossa aataminaikaisessa linnunpöntössäni ei kyllä ole muutenkaan kuin 18 mökäpikkelsiä, voisi se 7DmkIII tulla vähitellen...

[shyhander]

Joo toi on muuten totta.

[LM]

Tällaista kuvaajaa sanotaan leipääntyneeksi vakituisessa työsuhteen turvasatamassa olevaksi kuvaajaksi jota kiinnostaa työssään eniten joko kalja tai eläkkeelle pääsy.

Toisaalta vähemmän jälkikäsittelyä mahdollistaa kuvien julkaisemisen aiemmin, jolloin kuvia on helpompi käyttää oman ajoasennon kehityksen arviointiin.

[Turder]

Mitä ootte mieltä, pitäisikö kameraa kallistaa, jotta kuvissa kallellaan oleva pyörä on vähän eri asennossa? Lähinnä kuvan näyttävyyden ja fiiliksen vuoksi. Vai ajoasento-opiskeluun mahdollisimman neutraali kamera suorassa? Ja muutenkin, pitäisikö kuvissa olla realismia vai fiilistä?

[Miikam]

Mitä ootte mieltä, pitäisikö kameraa kallistaa, jotta kuvissa kallellaan oleva pyörä on vähän eri asennossa? Lähinnä kuvan näyttävyyden ja fiiliksen vuoksi. Vai ajoasento-opiskeluun mahdollisimman neutraali kamera suorassa? Ja muutenkin, pitäisikö kuvissa olla realismia vai fiilistä?

Kameran kallistaminen ei muuta pyörän ja radan välistä kulmaa. Jos kuitenkin kallistaa kameraa, kannattaa useimmiten kallistaa reilusti, ettei kuva näyttäisi vain vahingossa vinolta.


Yksi mielestäni tärkeä asia, jota ei ollut vielä mainittu: syvyysteävyyden hallinta liikkuvaa kohdetta seurattaessa pitkällä valotusajalla!
Taustan like-epäterävyys näyttää huomattavasti paremmalta, jos tausta ei ole kokonaan syvyysterävyydn ulkopuolella. Eli taustaan tulee terävämpiä vauhtiviiruja, kun himmentää vähän enemmän kuin lyhyellä valotuksella kuvatessa olisi tarpeen.

Itse tulen varmasti viettämään aikaa radan varressa kameran kanssa, kunhan tuo kivenheiton päässä sijaitseva kymen rata valmistuu!
Kalusto tällä hetkellä vähän rempallaan ja aionkin uhmata lähes kaikkia aloituspostauksessa mainittuja ohjeita kuvaamalla vanhalla käsitarkenteisella telellä ilman vakaajaa alle 1/200 valotusajoilla. Tai vaihtoehtoisesti täydellä aukolla ja nopealla kohteen pysäyttävällä ajalla.
Käsitarkennusta en ole vielä juurikaan harjoitellut liikkuvien kohteiden kanssa telellä. Mutta tuskinpa tuo muodostuu ongelmaksi, kun säätää terävyysalueen riittävän suureksi.

Kuinka huono linssi täytyy olla, jottei se piirrä täydellä aukolla 2000 pikseliä leveisiin kuviin riittävän hyvin?

Lisäksi kyseenalaistaisin aukon esivalinnalla kuvaamisen, jos haluaa pitää tietyn valotusajan...
Tietenkn kuvataan tv:llä (eli s:llä), mikäli halutaan kontrolloida itse valotusaikaa, muttei olla valmiita täysmanuaaliin.
Toisaalta minkäänlaisen automaattivalotuksen sulkee jo pois se seikka, että tiukalla rajauksella musta pyörä hämää kameran ylivalottamaan aina. ...ehkäpä tästä syystä koko kuvasetin läpikäyminen kestääkin neljä tuntia.

[LoneWolf]

Lisäksi kyseenalaistaisin aukon esivalinnalla kuvaamisen, jos haluaa pitää tietyn valotusajan...
Tietenkn kuvataan tv:llä (eli s:llä), mikäli halutaan kontrolloida itse valotusaikaa, muttei olla valmiita täysmanuaaliin.

Olen yleensä kiinnostuneempi syvyysterävyysalueen hallinnasta ja valotusaika pitää vaan saada ns. "tontille". Toki jos ottaa pannattuja kuvia ja haluaa kontrolloida blurria on valotusajan esivalinta oikea vaihtoehto.

Olisi kiva osata valottaa täysmanuaalilla hyvin, sen opettelu on tuntunut olevan kohtalaisen hankalaa kun ainakin omassa kamerassani histogrammifunktio ei näytä todellista RAW-kuvan histogrammia vaan thumbnail-JPEGin histogrammin jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eli käytännössä valotuksen onnistumisasteen näkee vasta kotona ja silloin on vähän myöhäistä muuttaa asetuksia...

Toisaalta minkäänlaisen automaattivalotuksen sulkee jo pois se seikka, että tiukalla rajauksella musta pyörä hämää kameran ylivalottamaan aina. ...ehkäpä tästä syystä koko kuvasetin läpikäyminen kestääkin neljä tuntia.

Jaa, ainakin oma Canonini tuntuu lähinnä alivalottavan. Useimmissa kuvissani taitaa olla jälkikäsittelyssä lisätty noin puoli aukkoa.

[Miikam]

Olen yleensä kiinnostuneempi syvyysterävyysalueen hallinnasta ja valotusaika pitää vaan saada ns. "tontille". Toki jos ottaa pannattuja kuvia ja haluaa kontrolloida blurria on valotusajan esivalinta oikea vaihtoehto.

Olisi kiva osata valottaa täysmanuaalilla hyvin, sen opettelu on tuntunut olevan kohtalaisen hankalaa kun ainakin omassa kamerassani histogrammifunktio ei näytä todellista RAW-kuvan histogrammia vaan thumbnail-JPEGin histogrammin jolla ei ole juuri mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Eli käytännössä valotuksen onnistumisasteen näkee vasta kotona ja silloin on vähän myöhäistä muuttaa asetuksia...



Jaa, ainakin oma Canonini tuntuu lähinnä alivalottavan. Useimmissa kuvissani taitaa olla jälkikäsittelyssä lisätty noin puoli aukkoa.

Onko kamerassa päällä auto lightning optimizer? Se ainakin tekee histogrammien tarkastelemisesta kamerassa aika turhaa. Entä muut kameran prosessointiasetukset? Kun valitsee kameran jiipekkikäsittelyyn suunnilleen samat väriasetuksen mitä käyttää lightroomissakin, niin sekin auttaa jo aika paljon.
Canonin camera standard nostaa vaaleat sävyt kirkkaammiksi kuin esim. adoben profiili. Jos katsot kamerasta camera standard -profiililla prosessoidun kuvan histogrammista kuvan olevan aivan oikein valotettu, niin kotona adoben väriprofiililla se onkin alivalottunut.
Myös muuttuvan aukon zoom-linssit voivat olla ikäviä manuaalivalotuksen kanssa.

Kuvien käsittelyynhän menee juuri sen verran aikaa mitä siihen haluaa käyttää. Ei siinä mitään... Joskus tulee uppouduttua tuntikausiksi ja säädeltyä edestakaisin välillä silmiä verrokkikuvilla kalibroiden.

[LoneWolf]

Onko kamerassa päällä auto lightning optimizer? Se ainakin tekee histogrammien tarkastelemisesta kamerassa aika turhaa. Entä muut kameran prosessointiasetukset? Kun valitsee kameran jiipekkikäsittelyyn suunnilleen samat väriasetuksen mitä käyttää lightroomissakin, niin sekin auttaa jo aika paljon.
Canonin camera standard nostaa vaaleat sävyt kirkkaammiksi kuin esim. adoben profiili. Jos katsot kamerasta camera standard -profiililla prosessoidun kuvan histogrammista kuvan olevan aivan oikein valotettu, niin kotona adoben väriprofiililla se onkin alivalottunut.

Hmm, taitaa olla camera standard käytössä ja ei auto lighting optimizeria. Lähinnä tuntuu että tuossa kameran histogrammissa kuva näyttää ylivalottuneelta mutta sitten kun kotona katsoo RAWia niin siellä onkin vielä reilusti headroomia jäljellä. Täytyy testailla noita eri profiileja jos niillä pääsisi lähemmäs todellisuutta.

[Hannula]

Omat ajatukset aiheesta:

- jokainen nykyrunko ja useimmat niistä muistakin ovat teknisesti riittävän hyviä,
- ei ole huonoja obiskoja, on vain eri tarkoituksiin soveltuvia obiskoja,
- mene lähemmäksi,
- älä mene sinne missä joku muu jo oli,
- riko muiden ohjeita jos haluat erilaisia kuvia kuin he,
- tekniikka on vain osa lopputulosta,
- käytä manuaalivalotusta ellei valotuksen tarvitse adaptoitua nopeasti,
- 90 % mielenkiintoisista kohteista ja tilanteista löytyy varikolta,
- valo tekee tai pilaa kuvasi, hallitse sitä jos suinkin mahdollista.

YMMV.

[Holtsu]

Hmm.. Te saatte tän homman teorian kuulostamaan kamalan vaikeelta, vaikka se on vain teknis-taiteellinen vuorovaikutusten summa Mutta ehkä voisin saada homman tuntumaan vieläkin vaikeammalta?

Tuo Hannulan mainitsema "valo tekee tai pilaa kuvasi, hallitse sitä jos suinkin mahdollista", pitää sisällään kupletin juonen niin yhdessä lauseessa, ettei kahta sanaa!

Mitäs noihin eepoksiin nyt vielä lisäis jotain olennaista?
No, yritetään - ripottelen nyt siis mieleen tulevaa tajunnanvirtaa sitä mukaan kun tulee mieleen ilman että silti olisi pakko jotain kirjoittaa.:


1. Etsimen tarkennuspisteen ei tarvii olla keskellä ruutua, vaan siinä kohtaa, mihin kohteen kuvassa haluat muuhun taustaan nähden. Voit siis sommitella kuvasi ilman, että ensin tarkennat kohteeseen, ja sitten sommittelet ennen liipasua.

2. Olet saattanut harkita, että mitä jos laittais jo kameraan valmiiksi 16:9 kuvasuhteen päälle. Siitä vaan, mutta se syö jälkikäsittelyssä sommitteluvaroja, ja monesti jos horisonttia pitää oikaista, myös oikaisuvaroja. Vaikka sommittelisit tarkennuspisteellä kohdan 1. mukaan, mieli voipi jälkikäsittelyssä vielä muuttua ja 16:9:llä iso siivu rajausvaroista on etukäteen syöty. ELi mitä hyötyä syödä pelivaroja jo etukäteen, paitsi että se säästää hiukan muistkorttia leikkaamalla resoluutiosta tuon kuvasuhteen muutoksen verran?

3. Käsitarkennuksella kuvataan kukkasia ja maisemia haluten tarkentaa just tiettyyn kohtaan kuva-alalla. Sporttikuvauksessa sillä ei saa aikaan kuin jotain epämääräisiä "taidepläjäyksiä" joiden merkitystä ei ilman lisäselityksiä ymmärrä kuin kuvaaja itse. Voihan sitä toki etsiä etukäteen radasta pisteen, jolla kohtaa ottaa aina kuvan kun mopo on siinä hollilla, mutta käytännössä siitä seuraa vain sutta ja sekundaa. Pätee myös automaattisen kertatarkennuksen käyttämiseen. Noi oli välttämättömiä pahoja joskus 10v sitten kun kameroissa ei ollut AI-Servoa + objektiivissa nopeaa tarkennusmoottoria. Nykypäivänä käsitarkennuskokeilut on lähinnä em. mainitsemien asioiden oikeaksi todistelua.

4. Megapikselejä ei todellakaan ole liikaa. Kyse on enemmänkin siitä minkä kokoiselle kennolle ne on laitettu. Jos kännykän kennolla on 30Mpix, jokainen tietää, ettei niistä kuvista vähänkään enemmän rajatessa tule kuin pikselipuuroa esille. Sama pätee, jos niitä mekapikselejä on alunalkaenkin vain esim. 10. Toinen ääripää on joku Canon eos 5Dx, vai mikä se ny oli, jossa on 50Mpix täyskenno. Hommaa edistää ja sen pilaa kuvakohina, lämpöväreily pitkällä matkalla, ja huonosti piirtävä linssi. Em. Canonilla croppaat jälkikäsittelyssä vielä itikan jätöksestäkin koko ruudun kokoisen käyttökelpoisen kuvan. Entä miten kävisi 10mpix kuvalle - olettaen siis että putki piirtää terävästi? Tosin suurin megapixelimäärien kirous on myös se, että esim 50mpix kuvassa epäterävyys erottuu myös paaljon pahemmin kuin 20mpix kameralla otetussa, eli kuvan resoluution kasvu näyttää myös virheet tarkemmin. Eli saa olla taas kertaluokkaa huolellisempi sen kymmenesosasekunnin ajan kun tarkentaa kohteeseen ja liipasee kuvan, mutta onnistuessaan kuva on hemmetin tarkka ja yksityiskohtainen.

Itse rajaan 20Mpix kamerallani suht vapaalla kädellä kuviani aina 1/5-osaan saakka alkuperäisestä, ilman että ääriviivoihin ilmaantuu ruudun kokoisena pahasti sahalaitaa tai yksityiskohdat menisi puuroksi kun linssinä on toi 70-200 vakaajallinen Sigma, ja Canonin EF100-400L mk2. Canonin 18-135 kittilinssin piirron kanssa taas ei tarvii olla yhtä optimistinen, vaan croppausvaraa on noin puolet alkuperäiseen verrattuna. Sporttikuvat tuolla kittilinssillä on muutenkin laadultaan lähinnä kännykkätasoa. Potretteihin yms. vähemmän liikkuvaan se kyllä käy.

5. Jos kamerassasi on säätömahdollisuus tarkennuksen etäisyyden säädölle, perehdy siihen ja säädä objektiivit kondikseen. Ne monesti tehtaan jäljiltä eivät tarkenna juuri sille etäisyydelle, mitä kamera väittää, vaan hiukan tarkennuspisteen eteen tai taakse. Varsinkin suurella aukolla, ja jos kohde on etäällä, ongelma kärjistyy. Tarkennat kypärään, muuta terävänä kuvassa näkyykin etualan kukkaset. Pienen aukon, 5.6-8 käyttö hiukan kompensoi, mutta toisaalta valtaosa objektiiveista piirtää noilla aukoilla terävimmin, joten sekin etu menetetään jos todellinen tarkennus osuu todellisuudessa tarkennuspisteen eteen tai taakse.


6. Älä kuvaa vastavaloon, paitsi jos ehdoin tahdoin haluat kuviin puhkipalaneen taivaan/radan ja itse kohteen pikimustana. Valotuksen säätö pisteelle tietty auttaa, mutta sitten vasta muu kuin kohde ylivalottuu oikein reippaasti - varsinkin jos kohteen värikin on vielä musta. Pidä siis aurinko takana, eli huolehdi, että oma varjosi on kuvattavaa kohti.

7. Käytä valotuksen mittaustapana keskialue valotusta. Sillä ennalta ehkäiset edes hiukan kokoalamittaukseen verrattuna sen taustalla loimottavan taivaan vaikutusta kuvan lopputulokseen. Parempi että sinisen taivaan ja mustakylkisen mopon sijaan, mopon väri tulee esiin, ja taivas hiukan palaa. Sitten kun tausta on synkkä voipi kokeilla vaikka pistevalotusta, kuin myös kokoalaa. Monesti vaan tuon keskialuemittauksen kera pystyy keskittymään parhaiten olennaiseen.

8. Musta, punaiset ja oliko vielä muunkin väriset pyörät, joissa ei ole edes tarroja kyljissä, on kameran kontrastieroihin perustuvan tarkennusmittauksen akilleen kantapää. Siinä ei hirveesti ole parannusta tapahtunut edes tuossa EOS7Dmk2:ssa vaikka siihen on apinoitu em. tekniikka Eos1-sarjan lippulaivasta. Edelleen monesti laite on löytävinään kohteen lukittuen siihen, mutta kun ei. Voipi tosin johtua myös Canon/Sigma epäyhteensopivuuksista - eihän Canon nyt tietenkään kaikkia algoritmejaan kilpailijoille kerro. Eli vika, ominaisuus vai tekijöiden summa. Pääasia että on hiukan tontilla syistä, eikä niiden takia hakkaa radalla päätään seinään säätöjä eestaas veivaten, vaan koittaa saada käyttökelpoista kuvaa niillä resursseilla mitä on.


9. Pannauksesta sen verran että kuten monelle olen sanonut, se on kuin skeettiä ampuis -heittolaukauksia siis. Haulikon sijaan käytössä on tosin luoti -eikä tähtäimen napsuja voi säädellä vaan se haetaan kohteeseen ja pidetään siinä samalla painaen tarkennuksen, ja samaan liikejatkumoon liipastaan vielä kuvakin. Tuon täytyy käydä selkäytimestä ja kropan pitää olla mukana. Aivan sama onko sulla joku viiden tonnin runko/linssi -setti, vai joku muutaman satasen pokkari. Homma ei vaan skulaa, jos kameran ja kuvaajan yhteistyö ei pelitä. Itselleni suon mukisematta 2-300 kuvaa kuivareeniä että saa itsensäkin mukaan liikkeeseen. Jotain sinnepäin roiskimalla ei tuhlaa kuin omaa aikaansa, saati että saa aikaan jotain esittelykelpoista tulosta. Homma voi reenata siten, että menet kaarteen säteen keskipisteen paikkeille tai hieman kauemmaksikin ja tähtäät sillä etsimen tarkennuspisteellä kuskin kypärään - helppoo kuin heinänteko kun tietää mitä tekee ja kropan kiertymään mukana. Sitten voi (ainakin Canonilla) katsoa kuvasta suoraan ruudulta, osuko tarkennuspiste jorpakkoon vai siihen kypärään. Ohimenneet vo delliä samantein. Suljinaika on polttovälistä riippuen 70-200mm putkella 70 laajispäässä 1/80s tai nopeampi. Vakaaja saa olla päällä, muttei välttämätön. Kohdehan on käytännössä staattinen, joten vakaaja voi jopa häiritä terävän kuvan ottoa, mutta yleensä siitä on haittaa vain jalalta potrettia kuvatessa. Kaikenkaikkiaan kyse on siis suht monen vuorovaikutuksen summasta onnistuuko kuva vai ei. Jos ei hermo kestä, ja blurria tulee, niin suljinajan nopeutus vaikka 1/500s auttaa, mutta se tappaa kyllä liikkeenkin, ja radanvarren voikukan lehdetkin terävöityy, ja kohde on kuin rataan pultattu patsas. Ota siis tavoitteeksi ottaa mahd. pitkällä valotuksella vaikka 500 kuvaa, ja hyväksy se jo etukäteen, että kotona ruudulla niistä saa heittää 450 roskiin - todennäköisesti jo suuri osa kameran ruudulta tsekatenkin. Kameran syvällisemmistä tarkennussäädöistä en ala kertomaan 7Dmk2:ssa on niitä niin paljon, että niiden käytön soveltamisesta käytännössä vois kirjoittaa kirjan ja toi oma proosani toimii millä tahansa kameralla jossa on jatkuva tarkennus käytettävissä.

10. Turvallisuus ja yleinen setin häiriötön jatkuminen


- Älä mene radalle kuvailemaan punaiseen, tummanvihreeseen, tai kirkkaan keltaiseen paitaan/puseroon pukeutuneena. Kuskin näkökentän katveessa saatat näyttää em. väriseltä lipulta aiheuttaen turhaa sekaannusta. vaikka se niin kummalliselta kuulostaakin. Tavallisen tallaajan näkökenttä satasen vauhdissa on tutkitusti n. 18 astetta, mikä selittänee asiaa myös.

Edit. Lisätty megapikselien lisäämisen oheisriemut.

[Turder]

Kameran kallistaminen ei muuta pyörän ja radan välistä kulmaa. Jos kuitenkin kallistaa kameraa, kannattaa useimmiten kallistaa reilusti, ettei kuva näyttäisi vain vahingossa vinolta.

No shit sherlock. En tietenkään tarkoittanut pyörän ja radan välistä kulmaa vaan kulmaa jossa pyörä kuvassa on. Rata ja horisontti pyörii siinä ympärillä sitten kallistuksen mukaan. Joskus varsinkin kun kattelee motogp tai sbk kuvia niin on jopa paremman näköinen kuva kun pyörän kallistuskulma kuvassa on pystympi kuin todellisuudessa. Esim:

[Holtsu]

Noi kallistukset toimii kun taustalla ei ole mitään tolppia, horisonttia yms. vertailupohjaa. Itse tosin olen vihkiytynyt tuohon inhorealistiseen dokumentaariseen ilmaisutyyliin, ettei meikän kuvissa kallistuksia näe

[vetomies]

Uskaltaakohan tässä enää kuvia ottaakaan? Entä jos siitä ei tulekaan täydellinen, mitä sitten tapahtuu? Nimim epätietoinen Kuusamosta.

[JMH]

Noi kallistukset toimii kun taustalla ei ole mitään tolppia, horisonttia yms. vertailupohjaa. Itse tosin olen vihkiytynyt tuohon inhorealistiseen dokumentaariseen ilmaisutyyliin, ettei meikän kuvissa kallistuksia näe

Ajoittaisesta kovasta etukenosta huolimatta vai? Imatran kuvia odotellessa. On siinä ihmeellinen vakain sun kamerassa

[Nitrous]

Paljon muuten on kuvia mutkista, mutta harvemmin semmosia äksön otoksia jarruista tai avauksista. Niissäkin olis varmasti potenttiaalisesti hienoja hetkiä tarjolla.

[LoneWolf]

Paljon muuten on kuvia mutkista, mutta harvemmin semmosia äksön otoksia jarruista tai avauksista. Niissäkin olis varmasti potenttiaalisesti hienoja hetkiä tarjolla.

Yritin Muoviluodin päivillä Alastarossa kuvailla vähän ulostuloja/avauksia mutta ei niistä oikein tullut mitään kovin kiinnostavaa, pitää jatkaa harjoituksia ja etsiä parempaa paikkaa radan varresta.

Jarruista voisi saada mielenkiintoista materiaalia, ongelmaksi tulee yleensä löytää turvallinen paikka joka on tarpeeksi lähellä, jos on ideoita sopivasta paikasta niin voin koittaa ensi kerralla mitä saan aikaan.