Uusi Seelanti - Etelasaarta hiekkateilla

[Joopa]

Kesaloma paatettiin viimeistella tekemalla 9 paivan reissu etelasaaren pohjois- ja keskiosiin.
Kalustona 3 hengen ryhmalla (allekirjoittanut, kiwi tyokaveri ja yksi aussi) oli Triump Scrambler ja 2 Kawasaki KLRaa.

3 viikon poutajakson jalkeen olikin yllatys aloittaa reissu vesisateessa. 500km veto Hamiltonista Wellington-Picton lautalle oli jaettu kahdelle paivalle, koska liikkeelle lahdettiin vasta iltapaivalla.

Ensimmaisen paivan paras patka oli odotetusti Forgotten Highway Taumarunuista Stratfordiin.
Tien varrelta loytyy aikoinaan vilkkaita kylia jotka ovat nykyaan lahes kokonaan hylattyja.





Stratfordissa yopymisen jalkeen jatkettin rannikkoa alas kohti Wellingtonia.
Koska aikaa oli ylenmaarin, ehdittiin kavaista valilla rantsussakin.



Kartan mukaan rantaa pitkin meni noin 6km tie, mutta oikaisu hieman epaonnistui koska tie etelapaassa oli niin ohutta ja pehmeaa hiekkaa ettei niille uskaltanut kuormatuilla mopoilla. Ajeltiin sitten takaisin rannan pohjoispaahan jotta paastiin takaisin kovalle maalle.


Wellington - Picton lauttamatka oli suunniteltu viimeisen paalle.
Lautta lahtisi vasta kahdelta aamulla, mutta Eary Boardin passeilla ja hytin varaamisella laivalle paasisi nukkumaan jo 11 aikaan. Nain siis teoriassa.

Kaytannossa vetta tuli vaakatasossa ja lautta saapui vasta 23:15 kovan merenkaynnin vuoksi.
Boarding onnistui vasta 1:00 koska henkilokunta joutui tekemaan ylimaaraisen siivouksen merisairaiden matkustajien jaljilta. Tama nosti vahvasti luottamustamme merimatkaan.



Hytin osto osoittautu loistovalinnaksi, nukkumisaika jai vahille, mutta makuulla merenkaynti ei tunnu niin pahalle. Aamulla Pictonissa keli oli jo kohdillaan.

[Joopa]

Kartan mukaan Picton - Blenheim vali on 28km, mutta onnistuimme loytamaan pikkupolun jota pitkin samaan matkaan meni 89km.



Taynna intoa pikkuesteet reitilta mesottiin pois hetkessa.



Reitti olisi jatkunut radiomastoilta viela ties minne, mutta paatettiin kuitenkin kaantaa nokka kohti Blenheimia.



Blenheimista etelaan alkaa alue joka on taynna viinitiloja ja tylsia teita.

[Joopa]

Blenheimista lounaaseen loytyy sen sijaan hyvinkin mielenkiintoisia teita. Etenkin Molesworth station on erinomainen vaihtoehto etelaan pain siirtymiseen.

Kyseessa on rapsakka 185 000 hehtaarin maatila, jonka lapi meneva tie on avoinna kaikille osan vuodesta. Molesworthia pitkin paasee Blenheimista Hanmer Springsiin. Matkaa noin 180km josta valtaosa hiekkatieta.
Scramblerin rajoitetusta tankista huolimatta paatimme kipaista pikkutieta jollekin lukemattomista vuorista ennen Molesworthia.



Tilan maanmuodot poikkeavat hieman totutusta pohjanmaan maitotilasta.



Moleswortin pohjois ja etelapaassa on portit joiden ulkopuolelta loytyy leirintaalue. Itse stationin alueella ei saa yopya. Tujautettiin teltat pystyyn pohjoispaahan jotta aamulla ollaan heti ns. hoodeilla.

[Joopa]

Pitkan kuivan kauden jaljilta joissa ei ollut pahemmin vetta. Meidan onneksi sadetta oli tullut parin paivan ajan juuri ennen vuodenvaihdetta, joten tie oli edelleen auki. Viela joulun tienoilla varoiteltiin etta tie suljetaan tammikuun 1.




Tuolta tultiin



ja tuonne jatketaan



Tien varrella on 2 huilipaikkaa pyorailijoille ruokailukatoksen ja WC:n kanssa.



Ei haise veskissa p*ska kun avaa vahan ovea



Tie oli hyvakuntoinen hiekkatie jota vetaa lapi vaikka normaalilla henkiloautolla, joten Hanmer Springsissa oltiin ennen lounasaikaa

[Joopa]

Lounaan jalkeen takaisin pohjoisen suuntaan St. Arnaudiin Rainbow Roadia pitkin joka on avoin vain moottoripyorille ja 4WD vehkeille.


Ennen Rainbow Roadin alkua loytyy pari hyvaa sivutieta.




Valissa pulahdus joessa. Vesi oli hitusen kylmaa.



Majoittuminen Lake Tennysonille ennen Rainbow Roadille menoa.

[Joopa]

Rainbow Roadilla keli suosi edelleen koska jokien vesi voi nousta nopeasti kun vuorilla sataa. Tapasimme loppuviikosta ryhman joka oli yrittanyt paasta lapi seuraavana paivana yhden sateisen yon jalkeen. Kahden hukutetun F700:n jalkeen ryhma oli paattanyt jattaa leikin kesken.



Pakollinen poseerauskuva Rainbow Roadin pohjoispaassa.



St. Arnaudissa pidetyn lounastauon jalkeen matka jatkui edellen paateita valtellen Murchisoniin.
Talla kertaa 4WD reitti paljastuikin kokolailla vaativaksi reitin jyrkkyyden, kivien ja rengasurien vuoksi.

Maisemat Rotoroa jarvelle olivat komeat.


Joskin aussikaveri ei niita pahemmin osannut arvostaa kaadettuaan KLR:n tassa alamaessa ja huomatessaan etta samalla hajosi syylari.



Murchisonissa oli onneksi hotelli/baari jossa otettiin runsaasti ryyppyja murheeseen. Henkilokunta piti hovelisti baarin auki aamuyohon vaikka muita asiakkaita ei ollut lahimaillakaan. Ehka osaksi siksi etta baarihenkilostolla aukesi korkki 23:30 jotta pystyivat osallistumaan aktiivisesti juopotteluun puoli kahteen asti.

[Joopa]

Seuraavana aamuna kylanraitilta loytyneen kuorma-auton kunto heijasti osuvasti tiimimme tilaa.



KLR:n ajokuntoon taikonut aussi ei uskaltanut enaa tata pahemmille teille. Taitaa tuhertaa vahan itkua tassakin kuvassa kun miettii mita vuokraamo sanoo mopoa palauttaessaan.


Jotain pienta vesiputousta kaytiin katsomassa kaikkien turistien



Valilla jatettiin aussi huilimaan tienvarteen ja kaytiin katsomassa minne mielenkiintoisen nakoiset pikkupistot vie paatielta.





Pikaisen jaahdytysnesteen ostostopin jalkeen Greymouthissa suunnattiin kohti itarannikkoa Arthur's passia pitkin.


Saatiedotus oli luvannut koko paivaksi kaatosadetta, joten ajelu vain pilvisessa kelissa yli vuorten yli oli puoli voittoa.



Iltapaivaa kohti keli alkoi muuttua koko ajan sateisemman nakoiseksi



joten paatimme mokkeilla seuraavan yon.



Motellin pihalla pyori pari keaa, jotka ovat tunnettuja tuholaisia. Kumiset ja kiiltavat osat kiinnostavat, joten aamulla voi yllattya kun autosta on riivitty antenni tai tuulilasin tiivisteet yon aikana. Onneksi jattivat mopot rauhaan.

[Joopa]

Yolla tulikin vetta kaatamalla ja aamu valkeni kunnon vesisateessa. Aiempien paivien perusteella koko tiimi tiesi ettei hanskat ja kengat pida vetta, joten haimme respasta kasan muovipusseja ja virittelimme jesarilla nayttavat sadevarusteet. Tosin kaasukadessa kayttamani seesaminsiemen bageli pussi oli hieman liian pieni.

Kuten tavallista, vuoret blokkaavat lansituulen tuomat pilvet ja vuorien itapuolella on kirkasta.
Christchurchissa olikin napat 26 lamminta, joten muovipussit kasissa ja jaloissa nayttivat ihmetyttavan kylalaisia hieman.

Kunnon turisteina kavimme uudelleenrakennetussa keskustassa kaffella.





2011 jaristyksen jalkia on edelleen nahtavissa hammastyttavan paljon jopa keskustassa, missa kokonaisia kerrostaloja seisoo hylattyna ja puoliksi purettuina.
Pahiten karsineesta lahiosta ei tosin ollut enaa paljoa jaljella.



Kaupunki alkoi ahdistaa ja paluulautta lahtisi seuraavana paivana Pictonista, joten aloitimme siirtymisen pohjoiseen jalleen Hanmer Springsin ja Molesworthin kautta.



Viimeinen telttayo Seddonin lahella vahan Blenheimista etelaan.

[Joopa]

Lautta lahtisi vasta illalla, joten aikaa oli ajella Blenheimista Nelsoniin syrjaista 4WD reittia pitkin.

Havelockissa toinen aamupala naamariin koska Blenheimissa eksyttiin vahingossa johonkin hiton hipsterikahvilaan.



Reitti osoittautui kokolailla kivikkoiseksi ja Scramblerin iskunvaimennus varsinkin takana ei ymmarra moisesta pinnasta mitaan.


Reitin puolivaliin paastiin helposti.


Matka kohti Nelsonia jatkui lyhyen stopin jalkeen. Puskassa piileksi jokin "Road Closed" merkki, mutta portti oli auki joten paatimme ignoorata moiset varoitukset.

Puhtaiden kalsareiden vaihtotauko. Reitti laskeutuikin todella jyrkasti maen paalta joelle ja alamaki oli taynna sellaista tiilen kokoista pyoreaa/soikeaa kivea. Haasteellinen lasku mutta ei



Nelson paljastui kivan nakoiseksi kaupungiksi ja paljon isommaksi kuin kuvittelin.
Keli oli muuten kohdillaan mutta tuuli oli noussut todella kovaksi. Ei tosin tarvinnut huolehtia kahvilan poydan siivoamisesta kun tuuli puhalsi kaiken irtaimen poydalta korttelin paahan.



Pictoniin paasee nakojaan laivalla Australiastakin. Paatti ei tosin rantaudu Pictoniin vaan noin 10km paahan mista turistit roijataan bussilla kylalle. Busseja riittikin ihan mukavasti koska paatissa oli noin 3000 matkustajaa jotka eivat olleet kayneet maissa kolmeen paivaan.



Paatilla odottelemassa lahtoa takaisin pohjoissaarelle.

[Joopa]

Hotelli oli buukattuna suoraan terminaalin vieresta, joten painuimme lautalta suoraan hotelliin ja nukkumaan.
Aamulla alkoi puuduttava 500km loppuveto kotia kohti.
Ei tosin ollut niin kova kiire, etteiko ehtinyt heittaa pikku sidetrippia Ruapehun rinteille.







Olisi ollut nayttavaa paattaa reissu tasan 3000km lukemaan, mutta nyt ei voimat riittaneet puuttuvien kilometrien ajamiseen ihan asiakseen.

[ek@]

Hyvää tarinaa.

[PoS]

Hyvä stoori, tuttuja mestojakin näkyi