Raportti 2015: Via Baltica, ItäJuurooppaa, Ruotsi

[TIJ]

Tässä matkakertomuksen tapainen heinäkuussa tekemästäni Itä-Euroopan matkasta. Aikataulujen ristiinmenosta johtuen olin yksin liikkeellä. Motivaatio lähteä tälle suunnalle tuli siitä että vaikka Alpit hienoja onkin, niin ne on kuitenkin tullut nähtyä varsin monta kertaa ja jotain uutta teki mieli. Olin myös yksittäiseltä työmatkalta saanut käsityksen että esim. Puola on nykyään jo ihan toimiva valtio. Mahdollinen halvempi hintataso olisi plussaa sekin.

Lauttamatkat oli varattu etukäteen ja jonkinlainen karkea suunnitelma tehty päähän, mutta muuten mentiin päivän fiilisten mukaan.


Via Baltica

Sunnuntain iltapäivälautalla Tallinnaan. Lautalla olin hetken sanalla vanhemman kuopiolaispariskunnan kanssa, vaikuttivat kokeneilta itäsuunnan kävijöiltä.

Tallinnasta poisajaessa seurasin Pärnun kylttejä, hieman ihmettelin kun reitti ei tuntunut tutulta. Oiskohan ollut niin että raskaan liikenteen ohessa kaikki muukin lautalle menevä & tuleva oli haluttu ohjata keskustan kiertäen. No, mutka ei varmasti ollut kovin pitkä. Virossa muuten taisi olla koko reissun halvin bensa.

Rupesi näyttämään selkeästi siltä että ekan päivän nimissä päätyy Riikaan eikä olisi järkevää jatkaa edemmälle. Tämä vielä konkretisoitui Saulkrastin tienoilla (hienoa seutua muuten mielestäni). Alueella oli tietöitä, mutta niillä ei ollut miehiä töissä. Vaan suurempi hidastuttaja olivat viikonlopun vietosta maalta palaavat pääkaupunkilaiset, tie ei pystynyt vetämään tarvittavaa määrää. Splittaamalla pääsi seisovan jonon ohi kuitenkin suht sujuvasti.

Päivä oli ollut kuuma ja Riikassa pyöriessä ei sattumalta tullut mitään hotellia vastaan. Niinpä oli helppo ratkaisu suunnistaa rannalla näkyvään Radissoniin, vaikka hieman oli etukäteispelkoa paikan hintatasosta. Käviköhän niin että huone oli 55 €, mutta extraa meni aamiaisesta ja parkkeerauksesta. Hotla oli ihan OK, mutta ei mielestäni ihan 4:n tähden arvoinen. Illan päätteeksi kävelylenkki keskustassa. (Tämä + eräs toinen reissun hieman kalliimpi majapaikka olivat ainoita jotka veloittivat pysäköinnistä, halvemmissa paikoissa mopo tuotiin sisäpihalle ihan oletuksena).







Seuraava päivä oli turruttava. Vaikka olinkin ajatellut että menomatkalla Via Baltica menee reissufiiliksissä ihan sujuvasti, niin pakko myöntää Liettuan loppupuolella rupesi jo tosiaan puuduttamaan. Suoraa tietä, avaraa peltomaisemaa ja kovaa sivutuulta. Rekkoja myös. Rekat aiheuttivat myös pienen katkon matkantekoon, kun ilmeisesti rattiin nukahtamisen seurauksena ojaan ajanutta sellaista kiskottiin ylös ja liikenne seisoi.

[TIJ]

Puola

Heti Puolan rajan yli tultua oli kiva mutkainen osuus ja elätin jo toiveita josko maa olisikin salassa pysynyt mutkailoittelumesta. Valitettavasti myöhemmin osoittautui että ei nyt kuitenkaan ... Suwalkissa oli TIR-parkkeja vähintäänkin riittävästi. Tallinnan-lautan juttelusta oli jäänyt mieleen pariskunnan miespuolisen lohkaisu ”Puolaan mennessä Augustow on meille muodostunut semmoseks välietapiks.”. Sinne siis. Tässä vaiheessa taivaalta tuli reilu annos sadetta mutta en enää viitsinyt laitella sadeasua päälle. Majoitus löytyi kirkon takanurkalla sijaitsevasta mestasta, ihan OK. Ja ettei käynyt niin, että ulkona aterioidessani törmäsin uudelleen samaan pariskuntaan. Yksimielisesti julistimme Augustowin näppäräksi yöpymispaikaksi, pieni kaupunki jossa kuitenkin palveluja saatavilla. Ehkä pientä sukupolvieroa ilmensi että nappasivat vodkat siinä missä minä kaljan. Teimme myös toteamuksen että puolaiset tekevät maantiellä vaikka mitä perseohituksia, mutta kaupungissa jalankulkijaa ja suojateitä kunnioitetaan.

Aamulla ostin huoltikselta Puolan kartan ja hahmottelin reitin Krakovaan, josta olin illalla varannut majoituksen Hotels.com:n kautta. Ja eikun suorittamaan... ”Piällystakkiin” (Bialystok) tultaessa oli taas onnettomuus, rekka ajanut päin puuta. Pienen odottelun jälkeen poliisi päästi liikenteen menemään ohi.

Piällystakin jälkeen seikkailin teillä 682, 681 (muistaakseni), mutta nämä osoittautuivat liian pieniksi väyliksi, matka ei joutunut. Ja muutenkin, kaksinumeroisiakin teitä ajellessa rupesi näyttämään siltä että tänään menee myöhemmäksi iltaan kuin olin ajatellut. Rekkoja on koko ajan & valtavasti ja tie jyrää kylien keskustan läpi ja niitä kyliäkin riittää, maantiekartalta asia ei ollut niin ilmennyt. Kun rupesi hämärtämään niin soitin majapaikkaan kun mieleen tuli että se olikin hostel jossa ei välttämättä ole respa paikalla kovin myöhään. Lupasi odottaa. Pimeän tultua vauhti rupesi hieman kasvamaan, joku nopeuskamera välähti, ilmeisesti täällä reagoivat myös mopoihin, eipä kyllä ole aiheesta kuulunut mitään. Krakovan laidalla kaivelin puhelimesta GPS:n päälle. Respan tyttökin soitti. Tankkilaukkuun laitettu puhelin ohjasi loppumatkan hienosti ja nopeasti perille, ilman sitä olis ollu ihmettelemistä. Pahoittelin vuolaasti respan neidolle venynyttä aikatauluani, kello oli lähes 23... Yöllä ukkosti reippaasti.






Paikan erikoisuuteen kuului huoneeseen tuotava aamiainen. Muutenkin oli onnistunut valinta, Vanhan kaupungin alueen reunalle oli vain 10-15 min kävelymatka, mutta toisaalta lähellä kehätietä jota kautta mopolla liikennöinti sujuvaa. Hintaa oli kahdelta yöltä aamiaisineen yhteensä euroissa alle satanen, kohtuullista mielestäni huomioiden turistikauden ja sijainnin. Toki tämä näkyi pienenä nuhjuisuutena ja esim. ilmastointia ei ollut. ApartHotel Astor, Ul. Krowoderska 70.

Seuraava päivä oli siis välipäivä, normi turistikäppäilyä lähinnä Vanhassa kaupungissa.Taisi olla myös reissun kuumin päivä, illalla huomasin että t-paidan aukosta näkynyt se niskan osa joka ei ollut aiemmin juuri saanut aurinkoa oli palanut. Myös parissa ostoskeskushelvetissä tuli käytyä, mielikuvaksi jäi että merkkitavarat maksaa täälläkin. Ilmeisesti yöllinen ukonilma oli ollut kohtalaisen raju kun puisto-osastojen miehet olivat raivaamassa irroneita oksia.















Krakovasta matka jatkui kohti kuulua talviurheilukeskusta Zakopanea. Oli mukava ajella, alkuun oli 2-kaistaista tietä, mutta mutkittelevaa sellaista, sitten pienempää jota jo voisi kutsua vuoristotieksi. Valitettavasti ja oletusten vastaisesti viimeinen pätkä Nowy Targ:sta eteenpäin ei tarjonnut ajona yhtään mitään ja asiaa pahensi täysin tukossa oleva tie. Zakopaneen oli itseni lisäksi matkalla miljardi puolalaista lomanviettäjää. No syynkin kyllä ymmärtää; lentomäen lisäksi paikalla oli seikkailupuistoa lapsille, vaellusta, viileää vuoristoilmaa jne. Täällä myös konkretisoitui maan tapa; kaikki maksaa; pysäköinti, vessassa käynti jne. Ei toki paljoa, mutta tympäisee olla jatkuvaan kaivamassa kolikkoa taskusta. Matka jatkui lähes tyhjiä teitä 958 ja 520 pitkin Slovakian puolelle.

[TIJ]

Slovakia

Slovakiasta tuli heti parempi fiilis kuin Puolasta. Paljon vähemmän liikennettä. Ja vaikka tiet jyrää vastaavasti kylien läpi, niin jotenkin se on sujuvampaa. Ja vaikka kylien talot samanlaisia hieman ankeita rapattuja, niin olivat jotenkin kuitenkin inhimillisemmän oloisia. Huoltikselle pysähtyessäni havahduin sen siisteyteen ja mikä erikoisinta, tarjosivat vapaata Wi-Fi -yhteyttä. Tämä jälkimmäinen olikin sitten itseasiassa varsin yleinen ilmiö muuallakin Itä-Euroopassa. Mutta puuttui esim. Ruotsista. Jeesaa moottorituristia kummasti kun ei tarvitse hotellia etsiessä pitää datayhteyttä päällä. Tarkoitus oli kääntyä tielle 584, mutta missasin sen, ehkä havainnointikapasiteetti meni tietöiden seuraamiseen.

Kävin katsastamassa laskettelukeskus Jasnan. Semisti OK, mutta tuli selväksi ettei tänne tarvitse tulla talvella asioikseen. Liptosky Hradokin luona harhailin tietä 72 etsiessäni ja sadealue sai kiinni, onneksi vaikutus oli lyhytaikainen. 72 oli kunnoltaan maalle tyypillinen; ei täysin priima, mutta huonot kohdat eivät kestäneet kovin kauaa. Jasnan tien ohella tämä oli reissun tähän mennessä parasta antia; mutkia ja jopa serpoja. Myös ensimmäiset selkeästi tietä ajamaan tulleet mopoilijat näin täällä. Mutta vielä parempaa tarjosi tie 529; ei mitään neulansilmämutkia, mutta pitkä hiljainen sujuvasti mutkitteleva tie joka vei jonkilaisen ylänköalueen yli. Mahdollisesti reissun paras yksittäinen pätkä. Hrinovassa pohdin lähtisinkö lupaavalta vaikuttavalle tielle 526, mutta päädyin ottamaan suoremman / nopeamman reitin Lucenec:iin, alkoi taas olla jo ilta.


Keskeltä Lucenec:ia löytyikin valtava hotellikompleksi, mutta jotain outoa siinä oli. Paraatipuolen sisäänkäynnistä tultiin jonkinlaiseen kauppakujaan, mutta siellä oli kaikki suljettua yksittäistä kebab/pizza -paikkaa lukuunottamatta. Respaakaan ei näkynyt. Rakennuksen takaa löytyi vastaanotto, mutta sen ovista ei päässyt sisään. En ollut ihan varma oliko kyseessä sama vai eri hotelli. Jostain löytyi avoin ovi josta luikahdin sisään, jonkinlaiseen sisäpuutarhaan, mutta yhtään ihmistä ei näkynyt. Päättelin rakennuksen olevan entinen loistohotelli joka joutunut rappion tilaan ja suljettu toistaiseksi. Paikallisilta kysymällä sain ohjeet toiselle hotellille.









Hieman rapistuneelta vaikutti tämä toinenkin mutta sain huoneen, vaikka kommunikaatio respan tädin kanssa olikin hieman vaikeaa, yhteistä kieltä ei tuntunut löytyvän vaikka koetin niin englantia kuin saksan ja venäjän sanoja. Huone olikin sitten suurin missä milloinkaan yksin tullut majoituttua. Vaikka kaikki oli kyllä siistiä niin hiukan neuvostohenkinenhän se oli. Kuuman päivän jälkeen ilmastoinnin puuttuminen oli ehkä pahin puute, TV:n kuva rakeista ja Wi-Fi-yhteys heikko. Sen verran yhteydet kuitenkin pelasi että päivän kokemusten perusteella sain avattua tämän ketjun, herkkää... Ikävää oli myös juomaveden loppuminen vaikka olinkin hakenut respasta ison pullollisen. Epäröin hieman hanavettä mutta muistaakseni join pakosta hieman (ei tullut jälkiseuraamuksia). Aamulla arvelutti kun kusi tummankeltaista eli yöllä oli tullut nestehukkaa ja uusi kuuma päivä tulossa. Sain tilanteen normalisoitua aamupäivän aikana. Slovakiassa maan tapa, että hotelliaamiainen tilataan listalta, ohessa kuva paikallisesta munakkaasta.







Matkaa suunnitellessa mielessä oli käynyt idea Unkarin Balaton-järvestä, mutta en ollut fiksannut suunnitelmaa. Nyt kun matka oli mennyt näinkin hyvin, niin päätin lähteä suunnistamaan mainittua järveä kohti. Vielä ennen rajaa vastaan tuli hevoskärryt perheen kulkuneuvona, pariinkin otteeseen. Tuli selväksi ettei olla kaikkein varakkaimmalla seudulla.

[TIJ]

Unkari

Unkarissa reitti vei kohti Budapestiä kiertävää kehätietä. Tietysti loogista olisi ollut asettua sinne yöksi tai pariksi ja tutustua kaupunkiin. Jotenkin kuitenkin tuntui että historiallisten ja /tai suurten kaupunkien kiintiö tuli Krakovassa tyydetyksi tälle reissulle, toki Budapest olisi ollut paljon isompi paikka. Mutta päätin jättää toiseen kertaan. Kehätie veti hyvin mutta sitä vaan jatkui ja jatkui, lopulta pääsin siirtymään tielle 51.

Myös tällä tiellä oli varsin paljon liikennettä, sekä henkilöautoja että tavaran kuljetusta. Täällä oli myös reissun onnettomuus n:o 3; risteyksessä tai jonkinlaisessa kauppakeskuksen sisäänajossa nokkakolari. Kun pääsin ohi tapahtumapaikasta, niin näin vilaukselta pikku-Fiat:n keula rytyssä ja ettei kuskin paikalla vielä ollut joku. Liekkö onnettomuuden näkemisellä, jatkuvalla kovalla tuulella tai sillä että tie vaan jatkui ja jatkui suorana eteenpäin ollut vaikutuksensa siihen että rupesin säveltämään reittiä lähes lennossa. Pieneen harhailuunhan se johti. Ekaksi luulin olevani jo Tonavan rannassa ja ryhdyin ihan valokuvaamaan, pian tosin rupesi epäilyttämään että paikalla oleva silta on turhan matala jokilaivojen päästä ali. Paljastui että olin Rackeven kohdalla ja joki oli jonkinlainen sivuhaara.




Tästä matka jatkui Adonyn kohdalle missä oli nyt se Tonava ja lauttamatka sen yli. Luonnollisesti ylitys maksaisi jotakin enkä ollut vaihtanut florinteja (tankkaukset ym. hoituvat näppärästi kortilla). Maksua keräävä ukko oli jo valmis päästämään minut ilmatteeksi mutta löin hänelle jotain lompakosta löytyneitä euroja kouraan.




Kun saavuin Balatonille niin mieli oli muokkautunut sellaiseksi ettei kiinnostanut lähteä järveä kiertämään. Olisi riitävää paistatella hetki rannalla. Mutta ainakaan pohjoisrannalta itsestäänselvää sopivaa paikkaa ei nuin vain löytynyt vaan asutus oli tiellä. No, vastapäivään kiertäen ennen Balatonfüzfö:tä löytyi sopiva puistikko. Vaikutti että varsinaiset hiekkarannat olivat pienehköjä ja aidattuja eli maksullisia. Ehkä etelämpää olisi löytynyt isompaa rantaa. Eipä siinä nurtsillakaan huono ollut kelliä ja matalan rannan vesikin oli tosi lämmintä. Katsoa purjeveneitä ym. Kiistämättä jos olisi ollut seuraa niin jossain järven kylistä olisi ollut sopivaa pitää välipäivä eli rantapäivä.






Lähdin kuitenkin jatkamaan kohti Györ:iä. Tähän mennessä Unkari ei moottoripyöräilyllisesti ollut paljoa tarjonnut. Tie 82 oli kuitenkin häikäisevä poikkeus, unelmatasaista asfalttia ja mutkaa mutkan perään, tällä tiellä myös näki enemmän mopoilijoita kuin missään muualla Unkarissa. Valitettavasti kun käännyin tielle kohti Kisberiä niin normaalijärjestys palasi, jotenkin päivän aikana oli myös oppinut liikennerkeistä tunnistamaan kuoppaa tarkoittavan sanan.




Jatkuvasta tuulesta huolimatta tuulimyllyjä ei Unkarissa paljoa näkynyt. Auringonkukkapeltoja sitäkin enemmän.


Vielä yksi juttu Unkarin liikenteestä johon en ole muualla törmännyt. Sivutieltä päätielle tuleville ja vasemmalle kääntyville on usein tehty päätien keskiviivan tuntumaan oma lyhyt kaistansa. Eli sivutieltä tulevan ei tarvitse odottaa rakoa missä yhtäaikaa on sekä vasemmalta että oikealta tulevien kaista vapaa. Ihan fiksu juttu, suht pienellä kustannuksella sujuvoitettu liikennettä. Väistämisvelvollisuus säilyy sivutieltä tulevalla, ainakin paikalliset käyttäytyi niin.

[TIJ]

Slovakia uudestaan


Komárno-Komarom -rajakaupungista etsin majapaikan, Slovakian puolelta. Löytynyt paikka osoittautuikin lähestulkoon päivän parhaaksi yllätykseksi. Hotel Litovel oli vain 2-3:n tähden paikka, mutta moderni, tilava, säihkyvän puhdas ja mikä yllättävintä; ilmastoinnilla! Lisäksi sijainti hyvä ajatellen kävelylenkkiä keskustassa ja Tonavalla. Kontrasti edellisen yön paikkaan oli melkoinen, hintaahan molemmilla oli neljänkympin luokkaa.

Ilalla lähdin tosiaan kävelylle, aluksi joen ylittävälle sillalle. Paikallisten jalan ja pyöräillen suorittamasta ostosmatkailusta päättellen hintataso Unkarin puolella oli matalampi. Sitten iski taas harmistus. Kännykän kamera oli hieman jo oireillut aiemminkin, mutta nyt heittäytyi täysin toimimattomaksi. Tai vaikutti siltä että se otti kuvan mutta tallennusvaihe jumitti puhelimen. Juuri kun Tonavalla oli hieno auringonlasku, sillan valot heijastuu veteen ja risteilyjokilaiva menee siinä. Ei auttanut uudelleenkäynnistykset eikä mikään. Kävelin vielä keskustassa, jossa väkeä oli kohtuullisesti liikkeellä perjantai-illan huomioiden. Pizzaakin tuli nautittua.

Puhelimesta johtuen raportissa on tästä eteenpäin vain yksi etukameralla otettu kuva ja sekä videoita, jotka siis toimivat normaalisti. Epäilin hieman muistin riittävyyttä, kun puhelin pullollaan kuvia, mp3:a ja gps-karttoja, pyörän huoltomanuskaa ynnä muuta dokumenttiä. Mutta tarkistuksen mukaan muistista oli käytetty vasta noin puolet, melkein 14 GB vapaana. Olikohan vasta matkan aivan lopussa tai jälkeen kun huomasin että muistiin asia kuitenkin liittyi; kun ylimääräisiä tiedostoja poisteli niin kamera palasi toimintaan. Episodi osoittaa hyvin riippuvuuden yhdestä ainoasta teknisestä vempeleestä.


Olin googlaillut seuraavalle päivälle jotain turistikohdetta, sellaiseksi valikoitu Banska Stiavnica, YK-maailmanperintökohde. Pieni kaupunki jossa tärppityrkyttimenä yleisen keskiaikapöhinän lisäksi hienoja entisiä kaivoksia.

Hetikohta tielle 524 käännyttyäni pysähdyin aikomuksena ottaa referenssikuva slovakialaisesta maalaismaisemasta (kumpuilevaa peltoa), hörpätä vettä ym. Pyörän päältä noustessani se kallistui vasemmalle, enkä saanut estettyä. Ilmeisesti olin unohtanut laittaa sivujalan alas... Onneksi Ducati oli kevyt nostaa pystyyn eivätkä vaurioit olleet pahoja, vääntynyt vaihdepoljin ja sen liikuttelutanko. Pystyin jatkamaan, ja mainittu 524 olikin hieno kokemus. Banska Stiavnica sijaitsee 600 m merenpinnasta joten sinne vievä tie oli yhtäjaksoista nousua ja mutkaa, varsin kapea lisäksi. Sen verran vaihdepoljin oli vääntynyt että se ei päässyt kunnolla liikkumaan, etenkin 1:lle painaminen ei sujunut. Hain pysäköintipaikan varjosta ja otin työkalut esille. Polkimen asentoa hieman muuttamalla sain kaiken taas pelaamaan. Ehkä asento oli jalalle alkuun hieman uusi mutta itseasiassa en ole tätä vieläkään korjannut joten pidemmän päälle asia ei oikeastaan haitannut yhtään.

[TIJ]

Kaupunki osoittautui vuorten väliin sovitetuksi, eli historiallinen keskusta oli käytännössä yksi pitkä ja jyrkkä katu. Keskusaukiolla oli lauantain kunniaksi jonkinlainen karnevaali käynnissä. Keskiaikasoitimilla, mutta modernilla otteella soittava bändi aloitti rokkaamisen. Jeesus-asuun pukeutunut kansalainen ihmetteli sähkön käyttöä soittohommissa. Laskeuduin torilta alemmas aterioimaan. Siinä odotellessa oli hyvä panna merkille että seutu tuntui olevan mopoilijoiden suosiossa, paljon meni prätkää ohitse, ehkä customit ja nakut tuntui olevan suosituin tyyppi. Eikä kellään ollut vakioputkia.






Jos etsii yöpymispaikkaa, joka ei ole suuri kaupunki, mutta jossa kuitenkin nähtävää, niin Banska Stiavnica on suositeltava kohde, majoitusliikkeitä näytti olevan runsaasti. Ilmeisesti linnoja ja se kaivosmuseo löytyy kaupungin läheisyydestä.

Poistumisreitti tuli valittua ex tempore – tuikkauksella, pienenpieni asfalttitie joka kulki syvällä kanjonissa ja puiden varjossa, jälkikäteen katsottuna oli ilmeisesti tie joka loppui Hlinik n. Hronom:iin. Jatkoreitistäkään ei ole 100%:sti varmaa muistikuvaa mutta luultavimmin oli Ziar – Handlova – Prievidza, josta tielle 574. Joka tapauksessa päädyin mutkatielle jonka erityisen mutkikkaalla osuudella paikalliset kyykkykuskit pitivät treenejä. Ainakin yksi bongaus oli tyypistä joka meni ohi mutta kääntyi myöhemmin takaisinpäin sessatakseen pätkää uudestaan.

Tämän jälkeen oli pientä arpomista jatkaisinko vielä Tsekin puolelle vai etsinkö jo yöpaikan, pieni sateenuhkakin oli päällä. Päätin kuitenkin lähteä jatkamaan. Vielä viimeistä reitinvarmistusta varten piti pysähtyä tienlaitaan. Pieni ennakkoaavistus ehti tulla, mutta pysähdyin kuitenkin ja samointein pyörä kippasi oikealle puolen. Asfantin reunan vieressä kulkeva ruohokaistale ei ollutkaan pitävää maata. Mitään näkyviä vaurioita ei tullut ja sähkötkin melkein pelasi – ainoa että ajoneston merkkivalo ei sammunut kuten piti. Ja kuten arvata saattoi – starttinappia painamalla ei tapahtunut muuta kuin että mittaristo välkytti jotain vikakoodia. Voi vittujen vittu. Luonnollisesti ensiksi tsekkaamaan sulakkeet. Kaikki olivat ehjiä ja eivät ainakaan selkeästi pois paikoiltaan. Kontaktihäiriö vian oli kuitenkin oltava koska sulakkeiden räpläyksen jälkeen pyörä starttasi normaalisti. Episodiin oli pakaasien purkamisineen ym. kuitenkin palanut aikaa joku 15 min joka riitti suunnitelmien muuttamiseen ja päätökseen etsiä yösija ASAP.

Zilina oli lähellä, sinne siis. Parkkeerasin rautatieaseman läheisyyteen jossa oli myös hotelli vieressä. Jokin, kenties hieman rapistunut rappaus tms., sai kuitenkin nirsoksi ja lähdin etsimään toista paikkaa. Keskusaukion kulmalta löytyi todella lupaavan näköinen hotelli, mutta se oli suljettuna syystä X. Erään 5 tähden hotellin sivuutin potentiaalisesti liian kalliina. Marssittuani 4 tähden paikkaan sain kuulla että parkkeerauksineen, aamiaisineen yölle tulisi hintaa n. 100 €. Ei kuitenkaan huvittanut jatkaa enää etsimistä joten otin huoneen. Verrattuna edellisen yön paikkaan oli toki myönnettävä kyseessä oli hienompi hotelli, kalusteet ja esim. kylppärin sisustus ei ollut pelkkää perushyvää vaan designatumpaa. Kuitenkin oleelliset toiminnot eli suihkuttelu, sängyn mukavuus jne hoituivat vastaavasti. Lopulta ehkä merkittävin ero oli huoneen telkkarista löytyneet pari englanninkielistä kanavaa. Mukavaa että oli muutakin viihdykettä kuin pelkästään puhelimen kautta netissä surffailu.


Tsekki

Seuraavana päivänä suuntasin siis Tsekkiin. Varmaankin menin sinne teiden 541 ja 484. Jompikumpi näistä jäänyt mieleen huonokuntoisimpana mitä Slovakialla oli tarjota, muuten passeli vuoristotie. Heti kun pääsi Tsekin puolelle niin tiet muuttuivat unelmatasaisiksi. Huomiota kiinnitti jonkun kylän markkinat joita pidettiin alamäessä olevan tiukan kaarteen ulkokurvissa. Tien koko kasvoi, mutta matkalle sattui varmaan lähes 10 km pitkä vauhdikas alaspäin lasketteleva pätkä. Ostravaa lähestyttäessä ensivaikutelmiksi maasta tuli että Slovakiaa rikkaampi ja myös väkimäärältään suurempi eli ruuhkaisempi. Ostravasta moottoritielle ja taas kohti Puolaa. Tsekkiin tutustuminen jäi näin valitettavan lyhyeksi koska tälle päivälle oli ihan aikataulu.

[TIJ]

Puola uudestaan


Krakovassa ollessani olin yrittänyt bookata kierrosta Auswitch:n keskitysleireille, mutta ei se sujunut ihan nappiin. Ensikseen en saanut aikaa seuraavalle päivälle ja toisekseen sivuston käyttö ainakin Lumialla oli takkuista. (Krakovassa oli kyllä pilvin pimein leirivierailun kaupittelua mutta ajattelin että olen omatoiminen ja menen itsekseni paikalle. Auswitch I:een ei pääse sisään ilman opasta ja käsittääkseni myös Auswitch II – Birkenauhun pitää varata vierailuaika). Mutta sain tehtyä varauksen tälle paluumatkan päivälle klo 15:sta. Ajo Oswiecim:iin sujui ongelmitta ja opasteita leirillekkin näkyi. Mutta jossain aivan lähellä jouduin hukkaan, ihan niinkuin viimeisestä risteyksestä olisi puuttunut opaste tms. Nohevana olin tallentanut leirin osoitteen puhelimeen, mutta jotenkin se vei väärään paikkaan jonkin asuintalon eteen. Pyörin pitkän aikaa samoilla kulmilla. Oiskohan niin, että lopulta Heren nähtävyyksistä löytyi kyseinen kohde ja sen opastamana pääsin vihdoin perille. Paikka ei ollut aivan täynnä populaa mutta riittävästi kumminkin. Pika-pikaa vessaan (maksulliseen tietysti) vaihtamaan kuumat mopovaatteet pois jonka jälkeen infotiskin jonoon. Tekemäni varaus löytyi sieltä, sain pääsylipun ja ohjeen etuilla sisäänpääsyjonossa, kierros oli alkamassa ihan muutaman minuutin päästä. Tarinan opetus: gepsiin etukäteen osoitetta laittaessa ole varma että tulee oikea paikka sekä että ole ajoissa paikalla, varmaan joku kolme varttia ennen kierroksen alkua olisi hyvä.

Kierros lähti siis Auswitch I:stä, jossa alussa oli sisääntuloportti kuuluisine ”Arbeit macht frei” - teksteineen. Leiri oli kivirakenteinen, alkujaan Itävallan ja myöhemmin Puolan armeijan parakkeja ennenkuin Saksa teki siitä keskitysleirin. Nykyään rakennukset olivat museoina, kussakin oli jokin leiriin liittyvä teema tai alue. Kun 2. maailmansota kaikkine siihen liittyvine asioineen tuttu koulun historianopetuksesta ja omasta ylimääräisestä lukemisesta, niin aiheen järkyttävyys ei kovin pahasti hypännyt silmille. Ehkä parhaiten jäi mieleen oppaan (lupsakka vanhempi herrasmies) painotus etteivät leirin työntekijät ainakaan alkujaan olleet mitään hirviöitä, heillä vaan sattui olemaan tälläinen duuni. Ja ihmiskokeita tehneillä lääkäreillä saattoi leirihommien lisäksi olla kaupungissa praktiikka jossa annettiin hyvää hoitoa tarvitseville. Eli pointti oli että ei tarvita paljoa että tavallisesta ihmisestä tulee hirmutekojen tekijä jos aika tai aikalaiskäsitys muista ihmisistä on otollinen. Jonkun kysymykseen karkaamisista opas vastasi että niitä ei ollut kovin paljoa. Vankien keskuudessa karkaajia ei pidetty sankareina vaan itsekkäinä koska karkaamiset kostettiin muille vangeille. Aitoja päin juokseminen oli kuitenkin kuulemma suosittu itsemurhakeino.

[TIJ]

Pienen tauon jälkeen oli bussikyyti parin kilometrin päähän Auswitch II - Birkenauhun. Se on huomattavan laaja alue, joka aikoinaan ollut täynnänsä puisia vankien parakkeja joista nykyään vain muutama enää pystyssä. Se mikä oli hyvinkin autenttisessa kunnossa oli rautatiekiskot ja – laituri, joiden kautta vangit tuotiin leirille. Ehkä eniten häijyä teki katsoa valokuvaa upseerista joka saapuneesta lastista jokaista vilkaisemalla ja pienellä sormen eleellä: vasemmalle, oikealle osoitti joutuuko pakkotyöhön vai kaasukammioon. Ja seisoa itse täsmälleen samalla paikalla, samalla junanlaiturilla. Kaasukammioiden ja krematorioiden (saksalaisten vetäytessään räjäyttämät) rauniot sijaitsevat alueen perällä. Niiden luona opas pohdiskeli että erityisesti joillain juutalaisryhmillä on kriittisiäkin näkökantoja alueen nykykäytöstä. Että alue pitäisi pyhittää hautapaikaksi nykyisen turismitoiminnan sijaan. Mutta että paras vaihtoehto kuitenkin lienee pitää alue nykyisen kaltaisena jonka avulla kouluttaa ihmiskuntaa.

Alueen mittavuus ja toiminnan järjestelmällinen luonne muistuttivat pitkälti teollisuuslaitosta. Eri leirien johtajat kuullemma kilpailivatkin keskenään kenellä on tuottavin leiri – vangithan kävivät päivisin töissä ympäristön sivuleireissä ja tehtaissa.

Lähistöllä on ollut kolmaskin isompi leiri, Auswitch III, mutta siitä ei ole enää jäljellä muuta kuin viereisen kemian laitoksen savupiippu. Alue kuulemma nykyisin asuntoina. Enpä tiedä huvittaisiko itse asua alueella jolla tuollainen historia.




Alkuillan ajosta Czestochowaan ja majoittumisesta ketjuhotelliin ei ole mitään erityistä raportoitavaa. Paitsi ehkä reissun 4. kolaribongaus, sunnunnuntai-illan viikonlopun paluuliikenteessä Porsche oli laittanut keulansa jonkun pikkukipon perään. Puolassahan on paljon maanteitä joissa kaksi kaistaa suuntaansa mutta eroavat motareista ahtaamman miljöönsä puolesta. Myös liikennevaloja, suojateitä yms. marssia hidastuttavaa niillä esiintyy.


Reissun viimeisen Puola-päivän agendana oli moottoritiemarssi Gdyniaan lautalle. Sää aamusella oli sen verran rajoilla sataako / eikö sada, että laitoin ihan sadehousut jalkaan, ekaa kertaa tälle reissulle. Ajo luotti mallikkaasti, lähestyin jo Lodz:a, hieman isompaa kaupunkia. Kyltityksissäkin näkyi jo Gdansk joten mitään isompaa hätää ei pitäisi olla, olinhan lisäksi liikkeellä hyvissä ajoin.

Havaitsin että pääsy Lodz:a kiertävälle motarille oli rempassa. Mutta eipä hätää Gdaskin kyltit veivät eteenpäin ja tuntuivat ohjaavan varmasti jotain sisempää kehää pitkin. Olin jo selkeästi Lodz:n pohjoispuolella kunnes taas tuli vastaava kuin edellisenä päivänä, joku viimeinen oikeaan opastava kyltti puuttui. Kun palasi omia jälkiä takaisin niin löyti kyllä viimeisen Gdanskin kyltin, mutta sen jälkeen tuli isohko liikenneympyrä josta ei tiennyt minne olisi pitänyt ajaa, Varsovan suuntaan vai minne. No puhelimesta tietysti Here päälle ja navigoimaan. Huonoa tuuria vaan että rupesi satamaan ja kosketusnäyttö tankkilaukussa otti siitä häiröpainalluksia siten että puhelin luuli että halutaan poistua navigointisoftasta. Piti suunnistaa lyhyt pätkä kerrallaan. Lisäsähläystä aiheutti että reittiasetukset ”nopein”, ”lyhyin” ja ”tasapainotettu” olivat tässä paikassa kaikki erilaisia. Ja erityisesti se että oletushaun muutostoiveeni tasapainotetusta nopeaksi ei ollutkaan tallentunut ensiyrittämällä. Että kartta oli välillä menosuuntaan ja välillä karttapohjoiseen sentään hokasin. Säheltämiseen meni varmaan puolitoista tuntia ennenkuin pääsin taas pohjoiseen vievälle motarille. Tarinan opetus on että kandee tuntea vempaimensa kunnolla jo ennenkuin on oikea tarve. Sinällään reittiasetus ”nopein” oli paras valinta vaikka ajatti ensin parikymmentä kilometriä suoraan itään. Tasapainotettu olisi tullut motarille vasta arviolta vajaa 100 km pohjoisempana. Kuka tietää kuinka kauan siinä olisi mennyt kylien läpi jyrätessä.

Viimein motaria puikottaessa seuraava ongelma oli jo edessä- bensan vähyys. Monsterissahan on 15:sta litran tankki ja kulutus pienimmilläänkin kuusi litraa satasella, joten matkaillessa tankkauskohdat pyrkii optimoimaan tarkasti. Bensan merkkivalosta on vain puolittainen apu, se kun syttyy aivan liian aikaisin joten tankkauskohta arvoidaan katsomalla tripistä paljonko on menty valon syttymisen jälkeen. Nyt vaan ei toiveista huolimatta tullut bensistä vastaan ja kilometrit tikittivät. Ei kannata hämääntyä taukopaikan kylteistä, ne kun tosiaan ovat taukopaikkoja pick nick -pöytineen ja vessoineen ym. mutta ilman bensistä. Pakko oli vetää rampista pois ja kohti parin kilsan verran sivussa olevaa kylää josko siellä olisi huoltoasema. Olihan siellä. Laskeskelin että tankissa oli litra jäljellä ja motarivauhtikulutuksella stoppi olisi tullut noin 15 kilsan päästä. Sadekin loppui.

Monsterin keveys ja suorituskyky ovat kyllä kivoja asiota matkaillessakin. Niitä vähemmän kivoja, etenkin motaripäivinä, ovat sitten todettu rangen lyhyys sekä suojaavuudeltaan vaatimaton varttikate, olihan taas jälleen kerran tuulista.

Loppuosuus meni seikkailuitta, mainattakkoon kustannuksista indeksin mukainen McD Big Mac -ateria (normi ilman jälkkäriä) 17 PLN ja moottoritietulli 30 PLN (oiskohan ollu Torun – Gdansk -väli). Laivalla ei kummempia; satamasta lähdön katselua, kanankoipi nassuun ja nukkumaan. Positiivistä että vieras-WLAN pelasi niin sain imutettua Ruotsin gps-kartan kun sen olin näköjään unohtanut.

[TIJ]

[TIJ]

Ruotsi


Ennen sianpieremää kajareista soitettu herätys tuntui kyllä tympeältä. Ja laivasta ulostautuminen aiheutti pienen shokin – täällähän on kylmä! Kurvailin Preem:lle jossa rauhassa & pitkään nautitun aamupalan ohessa kehittelin ajosuunnitelmaa tulevalle päivälle, varattu lautta Suomeenhan olisi vasta seuraavana päivänä. Tämä oli tietoinen ratkaisu etukäteen jotta tulisi tiedusteltua Ruotsin pikkuteitä eikä lähdettyä paahtamaan E22:lle. Tuli myös havainnoitua että duunariporukalle oli ihan tyypillistä hakea bensiksen salaattibaarista päivän lounas kainaloon, Suomessa kait harvinaisempaa.

Ennen maaseudulle suuntaamista pyörähdin vielä Karskronan keskustassa. Ehkä eniten hämmensi ettei missään näkynyt ristinsieluakaan, vaikka kello tässä vaiheessa taisi olla jo yli kahdeksan. No ehkä loma-aikana muutkin kuin lomalaiset starttaavat hitaammin. Kivaa tiestöäkin sitten löytyi, kaartelin jossain Rävemålan, Lessebon ja Lenhovdan suunnilla. Josta taas isompia teitä Jönköpingiin.

[TIJ]

Jönköping pääsi jotenkin yllättämään. En ollut reitannut kaupunkia aiemmin oikeastaan mitenkään, mutta olikikin oikein näppärä & nätti paikka järven rannalla. Vanhoja 1600-1700 -lukujen rakennuksia jokunen sovussa modernin arkkitehtuurin kanssa. Buffet-kiinalaisesta lounas halvalla ja jälkkäriksi viereisen jäätelöbaarin kymmenien makujen valikoimasta pallollinen. Ruotsalainen elintaso & elämänlaatu oli silmiinpistävää. Tasan ei käy onnenlahjat -tyyppisesti on kyllä todettava että jokunen kerjäläinenkin näkyi. En tiedä menetinkö paljon, kun jätin käymättä paljon mainostetussa tulitikkumuseossa?

Vätternin länsirantaa kulkeva 195 on ok, joskin suora tie; järvi näkyy monin paikoin, mutta tei siis kulje aivan rannassa. Taisi olla tällä tiellä kun huvitti että joku oli maalannut rehupaalinsa vaaleanpunaiseksi mainostaakseen maatilakahvilaansa. Ja samaan aikaan Suomessa virkamies on huolissaan liikenneturvallisuudesta kun joku on maalannut tienvarressa olevan kiven punaiseksi.

Olinkohan Tived:n suunnalla, josta löytyi hienon näköistä luonnonsuojelualuetta järvineen. Kuten myös niin pieni tie että sitä ei oltu edes asfaltoitu ja jouduin kääntymään takaisin kun ei ollut täyttä varmuutta onko edessä umpikuja. Näillä seuduilla oli myös joku paikallinen drifting-kuningas käynyt harjoittelemassa; mustaa viivaa monenlaisiksi eri kuvioiksi laitettuna tuli vastaan kymmenien kilometrien matkalta. Akselivälin kapeus pakotti ajattelemaan että Volvolla ollaan oltu asialla. Yöpaikan sain Kristinehamnin rautatieaseman läheisestä hotellista, Park Hotell, vai mikä se nyt oli. Erittäin siisti perusvarustuksella, mutta hinta oli kyllä pompsahtanut siitä mihin Puolassa ja Slovakiassa oli tottunut. Kävelylenkki ja Coop:sta kylmää iltapalaa.

Päivän opiksi Ruotsin tiestöstä jäi, että se on lähes aina loistavassa kunnossa ja pitää olla todella syrjäinen tie ettei se olisi asfaltilla, ainakin kun näin etelässä ollaan. 2- ja myös 3-numeroiset tiet ovat liian suoria ja leveitä ollaakseen mielenkiintoisia ajoteitä. Sensijaan pienet numeroimattomat tiet tarjoavat hyvällä todennäköisyydellä erittäinkin onnistunutta mutkapätkää, toki väliin voi tulla suorahko osuus. Autoilijoiden äärivarovainen liikkumistapa tuntuu myös hiukan oudolta, varsinkin Puolan jälkeen. Viimeisen päälle siistit omakotitalojen pihat ja kiiltävät harraste-/käyttöjenkit jäi myös mieleen.

Seuraavan päivän alkuun sain vielä muutaman pikkutien ennen siirtymistä motarille. Oli hyvä sää, mutta ennuste oli luvannut iltapäivälle kovaa sadetta. Enköpingissä näkikin että todella isoa ja todella mustaa pilveä tulossa muttei vielä aivan päällä. Aikaa kun oli niin tein vielä pikkuriskillä viimeiset pikkutieajelut Torsvin suuntaan. Sieltä joutui palamaan samoja jälkiä takaisin, mutta onnistuin välttämään sateen niukin naukin. Solnassa piti pysähtyä tankille ja sade sai kiinni, odottelin rauhassa sisällä loppumista. Lauttarantaan löytämisessä ei ollut isompia ja olin todella hyvissä ajoin paikalla. Pari sanaa muiden mopomatkailijoiden kaa, mainitsikohan joku saaneensa jopa rakeita niskaan. Kaikkia hiukan kummaksutti että laivayhtiöllä ei ollut tarjota liinoja mopojen kiinnitykseen ja kun omiakaan ei ollut mukana niin sivujalan varaan oli jätettävä. Toisaalta oli luottoa siihen että firma tietää yön kelin olevan tasaista niin eipä tuo oikeastaan huolettanut.

Varausta tehdessäni olin hiukan harmistunut TallinkSiljaan kun Smoto-alennus ei ollut ihan sitä mitä olin mielessäni ajatellut, jotain puhelinoperaattori oli mumissut selitykseksi. Olin kyllä varannut paremman hytin reissun päätöksen kunniaksi, mutta silti yllätyin kun lippu vei 8:een kerrokseen, vieläpä vip-ovien taa ja että hytissä oli ikkuna! Reissun jäljiltä joka ikinen vaatekappale oli nihkeän hikisen likainen, tuntui hyvältä pistää hetkeksi sängylle pitkäkseen. Riisuutuessa päästin vielä parit ”Premium” -huudahtukset. Piti oikein miettiä että olenko koskaan ennen ollut hytissä jossa on ollut ikkuna, mutta sitten tietoisuuten nousi muisto etteikö yhdellä vastaavalla moporeissulta paluulla vuosia takaperin olisi ollut niin; myös satama ja yhtiö olivat samoja.

Jonkunmoinen perinne on myös hakea laivan kaupasta puhdasta vaatetta; t-paita löytyi, kalsareita tai sukkia ei. Jonkinaikaa jaksoi siitä ikkunasta katsoa Tukholman saaristoa, sitten piti hoitaa ruokailu. Olin ajatellut välttäväni buffettia mutta se sitten kuitenkin tuntui hinta-/ laatusuhteeltaan parhaalta. Vaikka onnistuinkin maistamaan kaikkea aika pieninä otantoina niin maha killinleenhän siitä tuli. Ei mikään ähky mutta turhan lihava olo. Lopussa joutui kiirehtimään kun olivat laittamassa paikkaa jo kiinni.

Toinen aamuherätys putkeen ei tuntunut enää niin pahalta. Mutta Turusta kotiapäin ajelu kyllä alleviivasi lomaltapaluun surkeutta; kylmää ja sakea sumu.

[TIJ]

Sen pituinen se. Raportoikaa ystävällisesesti allekirjoittaneelle, jos edellisten viestien kuvat ei näy, en ihan täysin luota Google Photon kykyyn pitää ne suoraan linkittyvinä.

Jälkipuheena vielä oma muodostunut mielipiteeni foorumilla välillä käytyyn keskusteluun "mikä paras reitti Eurooppaan":
- Pikana moottoritiemarssi; Ruotsi vai ViaBaltica? Vastaus: Ruotsi
- Pikkuteitä hitaammin: Ruotsi vai Baltian maat? Vastaus: Ruotsi

Lautta Itämeren yli on toki optio, mutta nykyään itselleni turhan hinnakas.

[XJ 900]

Vanha sanonta"eihän se ole kallista kuin köyhälle",mutta kuitenkin pari kommenttia noista hotellihinnoista.
Tein elokuussa kaverin kanssa 9 pv.minireissun Balttian kautta Puolaan ja Saksassa mutkateitä mm.Harzin alueella.Paluumatka laivalla Suomeen.Yövyimme eritasoisissa majataloissa ja hotelleissa,halvin 18€/henk. ja kallein 35€/henk./yö aamiaisen kanssa.Emme etsineet mitään halvinta vaan otimme sen mikä majoittumisaikaan sattui eteen tulemaan.Noihin hintoihin verrattuna erotuksellahan maksoi sen "kalliin" laivamatkan Suomeen.Mutta jokainen tyylinsä ja lompakkonsa mukaan.

[TIJ]

Vaikka rahallisen eron Ruotsin kautta, Baltian kautta vai laivalla pystyy laskemaan hyvinkin tarkkaan, niin väittäisin että raha ei kuitenkaan ole se ainoa tekijä. Vaan esim. fiilis ratkaisee. Nyt teki mieli puikottaa meno Via Balticalla ja ottaa paluu hitaammin Ruotsin kautta. Mutta reissu muutti päänuppia siihen suuntaan että seuraavaksi pelkästään Ruotsin kautta.

Olen joitain kertoja mennyt myös laivalla suoraan Saksaan ja mukavaahan se. Tänä kesänä katsoessani vaikutti hintavalta. Olet oikeassa siinä että hinnan olisi voinut säästää jossain muussa. Asia on myös psykologinen, laivamatkan raha maksetaan aikaisemmin, suunnitellusti. Hotla taas napataan lennosta ja jos yksittäinen sattuu olee kalliimpi, niin sit se vaan kärsitään. Asiaan varmaan myös vaikuttaa oma rytmini; ajoon lähdetään puoliltapäivin ja sitä jatketaan sen verta myöhään että analyyttiselle hotellin hakemiselle ei paljoa jää sijaa.

Kärsiikö kysyä että olitteko kaverin kaa samassa vai eri huoneissa?

[XJ 900]

Kyllä meillä oli 2 heng.huone joka mestassa,ja se pudottaa tuota hintaa.Meillä taas rytmi oli;aamulla viim.09.00 liikkeelle ja majapaikkaa ruvetaan etsimään siten, että taisi myöhäisin majoitus olla n.19.00.Tuon Via Baltican minäkin varmaan heivaan jatkossa pois.Oikeastaan vain sen tylsyyden takia,eikä se oikeastaan matkassa auta kuin aivan itä-euroopan suuntaan mennessä.Ei kyllä Ruotsikaan oikein iske.....

[seppo02]

Sen pituinen se. Raportoikaa ystävällisesesti allekirjoittaneelle, jos edellisten viestien kuvat ei näy, en ihan täysin luota Google Photon kykyyn pitää ne suoraan linkittyvinä.

Jälkipuheena vielä oma muodostunut mielipiteeni foorumilla välillä käytyyn keskusteluun "mikä paras reitti Eurooppaan":
- Pikana moottoritiemarssi; Ruotsi vai ViaBaltica? Vastaus: Ruotsi
- Pikkuteitä hitaammin: Ruotsi vai Baltian maat? Vastaus: Ruotsi

Lautta Itämeren yli on toki optio, mutta nykyään itselleni turhan hinnakas.

Eipä tuo ruotsikaan paha ole kunhan suunnittelee ajamisen niin että ottaa mielellään yöpymiset muualta...ei oo hotellit erikoisen halpoja. Joskus tekis mieli kokeilla Polferriesin lauttaa Nynäshamnista Gdanskiin

[Nomad]

Kiitos tarinasta! Hieman samoilla seuduilla liikuin myös kesällä.
Kaivelin sähköpostista ihan mielenkiinnolla muutamia käyttämieni hotellien hintoja. Hotellit varasin aina illan suussa tai kaupunkiin sisään tullessa hotels.com tai booking.com avulla. Kriteerinä oli sijainti (miellellään siis vähintään kävelymatkan päässä kaupungin/kylän keskustasta) ja aamupala - 12 vuotta vanhalla pyörällä kun ajaa, niin ei sitä kukaan varasta, hälykin kun on. Pääosin taisivat olla noin kolmen tähden hotelleja. Ja jos oli kuuma päivä niin sitten ilmastointi. Halvempiakin olisi varmasti löytynyt hieman kriteereistä tinkien.

Liettua, Kaunas 29€
Slovakia, Giraltovce 35€
Serbia, Novi Sad 40€
Kroatia, Slavonski Brod 45€
Itävalta, Schwanberg 48€
Slovakia, Trencin, 50€
Puola, Lomza 30€
Latvia, Riga 30€

[mursu]

Eipä tuo ruotsikaan paha ole kunhan suunnittelee ajamisen niin että ottaa mielellään yöpymiset muualta...ei oo hotellit erikoisen halpoja. Joskus tekis mieli kokeilla Polferriesin lauttaa Nynäshamnista Gdanskiin

Samoin Stena Line ajelee Latviasta (Ventspils ja Liepaja... vai mitä nuo suomeksi on) Travemündeen. En ole koskaan kokeillut, mutta aika edullisia matkoja nuo on vs. esim. Finnlinesiin verrattuna.