Päällyste päättyy

[Kiertotiehuvitus]

Mahtaakohan mikään taho järjestää sellaisia koulutuspäiviä, joilla opetettaisiin ja harjoiteltaisiin soratiellä ajoa maantiepyörällä, ja näin poistettaisiin turhaa soratiekammoa. En tarkoita mitään kurapyöräilykurssia, enkä enduromiesten juttuja, vaan ihan tavallisilla eri tyyppisillä ”sileärenkaisilla” katupyörillä ajamista. Kurssia, joka auttaisi niin kyykky- kuin kustomikuskiakin ajamaan rennosti ja turvallisesti eteen tulevilla sorapätkillä ja tietyöalueilla.

Aika usein nimittäin kuulee, tai saa lukea vaikka joltain palstalta juttuja, että ”mä käännyn heti takaisin, jos päällyste loppuu”, tai ”ei sinne voi mennä, kun pitäisi ajaa hiekalla”.

Itse tulee kyllä ajeltua sorateitä tuolla matkayamahalla, usein ihan huvikseenkin. Eikä siis ole mitään pahempaa soratiekammoa. Silti, jos joku järjestäisi sellaisen ORG-hauskan ja -rennon sorakoulutuspäivän, saattaisin hyvinkin osallistua.

[Seikkailu_R]

Eihän se muuta vaadi kuin letkan sekalaisia pyöriä ja keula kohti sopivien sorateiden takana olevaa laavua tahi muuta makkaran käristys paikkaa, toimii...

[sammy76]

Eihän tuo soralla ajaminen katupyörällä vaadi kuin hiljaisemman nopeuden ja ennakoinnin mutkiin tultaessa.
Itse tulee ajeltua satoja kilometrejä vuodessa "katupyörällä" sorateillä kun ei jaksa aina pää-teitä kurvailtua
Toki niille joilla pyörä likaantuu ja ketjut huutaa hoosiannaa soralla en suosittele

[WKurki]

Sorateitä / hiekkateitäkin on niin pirun paljon erilaisia. Just sellaisia, kuin tuossa ylempänä linkatussa kuvassa, eli korpimaisesti metsän keskellä reilun auton levyinen. Sitten taas sellaisia, joissa päällyste päättyy ja jatkuu ikivanha kovapintainen kylätie, reilun leveä, keskellä harjanne, "kaistojen" pientareet puoli metriä keskikohtaa alempana, ärsyttävää vasemmalle kääntyvissä mutkissa. Itse en varsinaisesti hakeudu sorateille, mutta sellaisen osuessa eteen reitillä ja tsekattuna, miten pitkä pätkä, niin ei haittaa muutamasta kilometristä 10 kilometriin.

Uudenmaan ulkopuolella aika iso osa nelinumeroisista teistä saattaa hyvinkin olla sorapäällysteisiä ja pakko välillä mennä, ettei tarvi kiertää 50 km muualta. Ajettaviksi ne soratiet on tehty. Ja tuskin tuo Kawan VN on parhaimmillaan soralla verrattuna moniin peruspyöriin jne.

Muistan, että autokoulussakin aikanaan ajettiin yksi ajotunti soralla vuonna 1999, autokoulupyöränä silloin Yamahan TDR kevari.

[Koheltaja]

Suurin ero katu- ja sorapyöräilyssä on kallistaminen mutkaan. Asfaltilla kun kuski roikkuu sisämutkan puolella, niin soralla kuski pysyy suorassa ja vain pyörää kallistetaan. Hyvä keino opetella tätä on oikaista sisämutkan puoleinen kyynerpää suoraksi, silloin pyörä kallistuu ja kuski pysyy pystyssä. Kuskin pystyssä pysymisellä saadaan parempi painonjakauma/balanssi pyörään ja pyörää pystyy tarvittaessa kanttaamaan lisää kesken mutkaa jos tarvii. Mitä pystympi ajoasento pyörässä on, sitä helpompaa on myös ajaminen koska kuskilla on paremmin tilaa muuttaa pyörän painopistettä oman kehon liikkeillä ja istumapaikan muutoksilla.

Jos pyörän ergonomia antaa periksi niin sisämutkan puoleisen jalan voi viedä lähelle etupyörää, ei kuitenkaan maahan asti. Tällä saadaan painopistettä etupyörälle ja parempi tasapainonhallinta jos tuntuu siltä että etunen lähtee lipsumaan alta. Supermoto videoilta näkee hyvin tämän jalan roikottamisen eturenkaan tuntumassa.

Ennen mutkaa vauhti pois ja pienellä vedolla mutka läpi, jos kesken mutkaa alkaa epäröimään kaasun kanssa niin mutkasta voi tulla säkkijärven polkkaa muistuttava rodeo kun pito karkaa. Tärkeää on antaa pyörän elää omaa elämäänsä kuskin alla ja yrittää istua mahdollisimman rentona, mitä enemmän jännittää ja puristaa pyörää, sitä enemmän tuntuu siltä että mopo lähtee mutkissa alta. Jos ajaa pitempää vetoa hiekalla niin rengaspaineiden pudotus auttaa, kun pitoa ei ole kuviossa niin sitä haetaan renkaan rungosta. 1.5-1.8 baarilla rengas pysyy vielä hyvin vanteella ja pito on parempi koska renkaan runko pääsee elämään tiepinnan mukaan.

Aiemmassa kivalinkissä oleva laakerisora on haastava ajettava ja niitä teitä riittää täällä etelässä. Perinteinen soratie on paljon mukavampi, varsinkin jos se on märkä. Kostea/märkä sorapinta on pidoltaan paljon tasaisempi eikä tarjoa samalla tavalla ylläreitä kuin kuiva irtosora.

[cb-61]

Ite kans tykkään välillä ajella sora pätkiä. Ärsyttävintä on vaan se että ku on jotaki veden syömiä kuoppia niin ei kehtaa sillain nopeesti väistää. Eli sillon kolahtaa monttuun.

[leinoan]

Tuolla koheltajan edellä kertomalla tyylillä(kuski suorassa/pyörä kääntyy alla) voi ajaa tietysti asfaltillakin, vaikkei siitä varmaan tyylipisteitä saakaan. Nopeassa västössä missä palataan takaisin alkuperäiselle ajolinjalle(kolme nopeaa suunnanmuutosta) tuo on juurikin se mitä opetetaan ja ainut konsti väistää nopeasti. Tällä tyylillä tulee itse ajeltua hyvin usein juurikin siksi, että linjan muuttaminen on nopeampaa jos jotain estettä tiellä sattuu olemaan. Liekö sitten ihan väärä tekniikka asfaltille,kun perustuu hyvin pitkälti pelkästään vastaohjaukeen eikä juurikaan kropalla kallisteluun/ sisäämutkan puolella roikkumiseen.

[lario]

Hiekkatiellä kannattaa ja täytyy pitää huoli omasta paikasta ajoradalla.
Tarkoitan sitä, että oikominen ja muu seikkailu pitää unohtaa, koska nopean väistön tekeminen tai paluu omalle ajouralle kesken mutkan tai jopa suoralla ei onnistu samalla tavalla kuin pikitiellä.
Keskimäärin kannattaa ajaa sitä oikean reunimmaista rengasuraa, varsinkin jos tielle on muodostunut kolme uraa.

Toinen tärkeä juttu on tiepinnan tarkkailu, etenkin mutkissa, jos mutkaan ei näe,niin nopeus sitten sen mukaan.
Usein mutkassa autot leikkaa ja se "rengasura" ei olekkaan samalla paikalla ja mutkaan kertyy sen autojen leikkaamisen takia hiekkavalleja ihan toisella tavalla.

Sateiden aikaan saattaa tulla syviä valumauria ja ne voi olla ylättäviä, kun semmoinen menee tien poikki 45 asteen kulmassa...

Kyllä hiekkatiellä pärjää, kun muistaa pitää mielen avoinna, kunnioittaa sitä ja ei ala kikkailemaan, ainakaan alussa.

Jos katupyörällä kovinkin innostuu, niin kannattaa tarkkailla, miten eturengas heittää hiekkakuraa.
Katupyörässä saattaa tulla äkkiä kosmeettisia vaurioita.

[Koheltaja]

^^Sama juttu, aika usein tulee ajettua pikitiellä samalla tavalla kuin soralla. Sorakanttaus on selkäytimessä ja sitä tulee käytettyä normi ajossa ja toimii hyvin esimerkiksi kaupunkiajossa ja pikkusyheröllä. Tästä on myös hyötyä pikimutkassa jos siinä on soraa, on helpompi reagoida pidon muutoksiin. Ehkä pysty ajoasento suorastaan kehoittaa pelkän pyörän kallistamiseen normi ajossa. Mutta kun vauhti nousee mutkaisella pikitiellä niin ukko kyyristyy ja ja kypärä hakeutuu sisämutkan puolelle, tämä taas ei toimi soralla ollenkaan.

[p78]

Tuolla koheltajan edellä kertomalla tyylillä(kuski suorassa/pyörä kääntyy alla) voi ajaa tietysti asfaltillakin, vaikkei siitä varmaan tyylipisteitä saakaan. Nopeassa västössä missä palataan takaisin alkuperäiselle ajolinjalle(kolme nopeaa suunnanmuutosta) tuo on juurikin se mitä opetetaan ja ainut konsti väistää nopeasti. Tällä tyylillä tulee itse ajeltua hyvin usein juurikin siksi, että linjan muuttaminen on nopeampaa jos jotain estettä tiellä sattuu olemaan. Liekö sitten ihan väärä tekniikka asfaltille,kun perustuu hyvin pitkälti pelkästään vastaohjaukeen eikä juurikaan kropalla kallisteluun/ sisäämutkan puolella roikkumiseen.

Koheltajan kertomalla tyylillä pääsee ihan lujaakin ;) http://m.youtube.com/watch?v=ojL2Pg9p3wk

Sisäkurvin puolella roikkujasta mennään ulkokurvissa ohi että heilahtaa!

[yason]

Hankalimpia on kurvit, joihin on pakko mennä 40km/h plusmiinus jotain ja joissa on irtosoraa, koska silloin pyörä käyttäytyy vähän jännästi vastaohjauksen ja "suoran" ohjauksen vuorotellessa. 30km/h on jo helppo, koska voi kääntää kuin polkupyörää, 50km/h kurvit samoin, koska voi normaalisti kantata. Mutta tuossa välillä on se jännä nopeus, jossa ei oikein tiedä, mitenkä päin sitä tankoa kääntäis. Pyörähän pitäis saada kallistumaan, jotta se voisi kääntyä, mutta etenkin kun irtosoralla pito ei ole paras, niin joskus kallistuu paremmin kääntämällä suoraan ja hetken päästä taas kääntämällä vastaan.

Usein ajelen kurvit siinä sorakohdassa ihan harjoituksen vuoksi (jos vaan näkee, ettei ketään tule vastaan), vaikka urassa menis helpommin. Kyllä tuollaisen matkaenduron rengas kummasti löytää sieltä sorakerroksen altakin jotain pitoa. Hiekka tai savi vielä monta kertaa helpompaa. Tosin joka kerta vähän mietityttää, että koskahan se pyörä lentää alta. Muutamia kymmeniä kilometrejä kerrallaan menty tähän asti, varmaan jokunen satanen tullu soralla ajeltua. Pääsee kivasti oikomaan.

Ihan aloittelija olen kyllä. Toinen kesä soralla nyt. Kerran meni kyykky 70-80km/h keskinopeudella ohi, kun itse pystyin ajelemaan vasta sellaista 50-60km/h pienissä mutkissa...

[marko.fzs]

Olis kiva nähdä video jossa mennään katupyörällä slikrenkaat alla kovaa, kuula laakeri hiekkatietä kallistellen pyörää krossipyörä tyyliin. Ja jos joku tämmöisen kurssin järkkää niin mä oon ainakin messissä.

[Koheltaja]

Soralla oppii parhaiten ajamaan porukassa, lyöttäytyy osaavan kaverin perään ja seuraa hänen ajoaan. Tauolla sitten armoton kysely päälle ja samalla käy ajamista läpi, missä tuli sydämmentykytyksiä ja miten voi tehdä asiat toisin.

Ei aleta sen kummemmin sekoittamaan vastaohjausta tähän keskusteluun, eikä sitä kannata hirveesti soralla miettiä. Mopon kallistus kuskin alla ja sisämutkan puoleisen kyynerpää suoraksi, siitä se lähtee suurempia jännittämättä

[cb-61]

Muistaakseni oon joskus nähny poliisien takaa-ajo videon jossa joku jätti poliisi auton kyykyllä soralla. Näytti kyllä hurjalta. Pitkästi toista sataa päästeli.

[WKurki]

Muistaakseni oon joskus nähny poliisien takaa-ajo videon jossa joku jätti poliisi auton kyykyllä soralla. Näytti kyllä hurjalta. Pitkästi toista sataa päästeli.

Tämä video

https://www.youtube.com/watch?v=z4BUtn1hd1A

[marko.fzs]

Tämä video

https://www.youtube.com/watch?v=z4BUtn1hd1A

No kyllä tommosta tietä menee ihan hyvin, mutta tarkotin sellasta missä on irto kamaa koko pinta.

[mopokesa]

Vauhtia riittävästi jotta kivet eivät ehdi eturenkaan alta pois ja kaasulla kääntyy.

Kun etusen vain saa pysymään suhteellisen suunnassa, tulee takarengas siellä perässä helposti. Koko ajan joko kiihdytystä tai himmausta, pysyy tuntuma pitoon. Siis suoralla hanaa ja vauhtia pois ennen mutkaa ja mutkassa aletaan kiristään vaijeria sopivasti. Etujarruakin voi käyttää, mutta hellällä kädellä. Kallistamalla pyörää saa sen sivuluisuun nätisti pienessäkin vauhdissa ja kallistelulla säädetään samalla liukua ja kääntymistä.
Jos pinta on tasaisesti irtonainen, on se kaikkein parasta liukkaan kelin ajoharjoittelua.

[wingnut]

..Kun etusen vain saa pysymään suhteellisen suunnassa..

Tämän kanssa on kyllä haasteita. Kävin tällä viikolla pitkästä aikaa soralla ja ei siitä hartialukosta vaan millään meinaa päästä eroon. Kurvissa missä on vähänkään irtosoraa tuntuu aina, että etunen lipsuisi alta ja se haluaisi jatkaa matkaansa suoraan eteenpäin eikä sitä uskalla kantata tai kääntää enempää. Aikalailla sama tunne kun osut polkupyörällä irtolumen peittämälle jäälle ja ajattetelkin edes pientä stongan kääntämistä, jolloin eturengas saattaa lähteä hyvinkin äkäisesti alta ja ukko on kyljellään ennenku ehtii edes tajuamaan mitä tapahtui. Sillä erotuksella tosin, että mp:n kanssa etusen "lipsahdusliikehdintä" on hyvin pientä eikä sen kanssa ole tullut könyttyä kyljellään. Hartialukko iskee silti ja tämän takia suurin osa kurveista sitten mennäänkin matelemalla.

Pitäisikö sitä vain uskaltaa luottaa siihen että ei se eturengas alta lähde kovin helposti, mutkat veto päällä, pyörä kallellaan ja ukko pystyssä eikä antaa etusen hakemisen haitata?

Pyörässä on nyt etusena pilot road 1 ja takana battlax bt023, jotka meinasin vaihtaa talvella. Kaipa sitä voisi kokeilla jotain 30%sora/70%pikitie renkaita.

[hondapena]

Sitten kun laittaa jotain sorakelpoista rengasta niin voi alkaa hassuttemaan pienillä sivuluisuilla. Kallistaa vaan pyörää "liikaa", niin että se meinaa kääntyä sisämutkaan ja korjaa sitä eturengasta ulkokaarteeseen päin kääntämällä. Ja itse kun tosiaan on pystyssä ja vain pyörä kallellaan niin asentokin on tukeva ja luonteva. Siinä pyörä on sitten sopivassa asennossa ja kulmassa kaasulla ohjaamista varten. Lisäksi tietty istuu mahdollisimman edessä tankkia vasten ja käsillä painoa ohjaustangolle niin keulan pito paranee, sekä perä sutii helpommin eikä nopeus karkaa liian kovaksi. Sopivasti irtosorasilla maaseututeillä saa välillä pitkiäkin sivuluisuja.

[Seikkailu_R]

Tuo jo edellä mainittu pyörän pikku eläminen, älä säikähdä sitä, ei se heti heittäydy kyljelleen siihen kurviin.

[Piece]

https://www.youtube.com/watch?v=CqgEl53x7CM

https://www.youtube.com/watch?v=E6vvntP56mw

Pari pätkää mihin ärräsutsukiakin voi käyttää muista rentous ja anna sen pyörän elää siellä perseen alla, mieluiten jos mahollista aja tapeilta.

[p78]

https://www.youtube.com/watch?v=CqgEl53x7CM

https://www.youtube.com/watch?v=E6vvntP56mw

Pari pätkää mihin ärräsutsukiakin voi käyttää muista rentous ja anna sen pyörän elää siellä perseen alla, mieluiten jos mahollista aja tapeilta.

Ei Suzukilla voi ajaa hiekkatiellä.. Siitä puuttuu 18/21 rengastus, pinnavanteet, vähintään 220mm joustoa ja elektronisesti säädettävä alusta

[shyhander]

Parikytkilsaa tänään soralla. maksimit oli 60 km/h. Neljäkymppiä just sopiva. Epäilen että kyseessä on muutama asia: liukkaat renkaat soralle, väärä painojakauma, kolmesataa kiloa painoa liian ylhäällä, väärä ohjaus ja vaikka mikä geometria… Kallistaminen aiheuttaa välittömästi etusen sivullelähdän. Varmasti. Mutta en kokeillut. Koska se on kerrasta selvä. Mutta selvisin.

[TiuSo]

Ajan möhköllä paljon hiekalla ja ohjaan kropalla minäkin. Roikun joskus asvalttityyliinkin, erityisesti kun "tähtään" isommassa vauhdissa hiekattomaan uraan ja haluan pitää möhkälettä vähän pystymmässä. Kevyemmällä pyörällä olisi helpompaa sladitella mutkissa, toisaalta minulla ei ole tehon puutetta suorilla.. Minä en ainakaan uskalla juurikaan oikoa mutkissa.

Uskomattoman paljon uskaltaa kallistaa pyörää näillä nykyisillä allround renkaillakin (tyyliin trail attack jne.), ainakin kuivilla teillä. Takanen lipsuu (tai siis yrittää karata) herkemmin kuin nappuloilla, mutta eturenkaan pito on kyllä hyvä..
Möhköllä (tubeless) paineet 2 bar pintaan, itse en ole alle sen laittanut. Varmaan kevyemmissä pyörissä uskaltaisin laittaa alle kaksikin. Mun Honda painaa siinä kolmensadan kilon paikkeilla...

Pyörän pitää uskaltaa antaa elää ja kun nostaa vauhtia (jos ei nyt suoraan rallivauhteihin) niin homma on oikeasti helpompaa. Usein näkee kaverista että pieni vauhdin nosto ja vähemmän jännitystä niin siitä se aukeaa...

Taidan olla sorateiden mutkataluttaja ..ja suorilla tykittäjä..

[Cross Bones]

Minulla on lähimmälle asfalttitielle n.20km kotipihasta, joten pakostikin on pitänyt tuolla harrikalla oppia hiekalla ajamaan.

Alkukeväästä matkavauhti oli n. 60km/h ja jännitti niin perkeleesti. Nyt, kun tuota tietä on tullut höylättyä, niin pystyn siinä ihan hyvin ajamaan kutakuinkin satasta. Se tietenkin auttaa, kun on tuttu tie, mutta ei se soralla ajo loppujen lopuksi noinkaan painavalla rotiskolla mitään rakettitiedettä ole.

Kerran meinasin kaatua, kun tielle oltiin ajettu muutamaan mutkaan kunnon kerros pehmeää soraa. Oli sopivasti ajettu vielä semmoiseen tiukkaan N-mutkaan, mihin pitää tiputtaa nopeutta aika paljon. Silloin oli tunne, että ajan kuulalaakerien päällä ja minusta meinasi tulla matkustaja.

En noita hiekkateitä kuitenkaan mieluusti ajele ja jos lähden ihan vain hupiajelulle, niin kyllä asfalttipätkillä päristelen etiäpäin.

Ja tietenkin se pölyäminen ja lentelevät kivet ovat perkeleestä.

[Koheltaja]

Omasta ajamisesta on seuraava huomio, jos fiilis on kateissa niin soralla ajamisesta ei tule yhtään mitään vaikka alla on sinne tarkoitettu kurapyörä. Pojan kanssa tuli pari kesää seikkailtua erilaisilla teillä ja välillä kuului kypäräpuhelimesta että nostas nyt pappa vauhtia, vastasin yleensä että ei pysty kun ei ole luottoa etuseen joka lipsuu jatkuvasti.

Yleensä tähän auttoi vauhdin nosto ja sitä kautta ajamisen aktiivisuus, silloin keskittyy enemmän siihen ajamiseen ja unohtaa ne pienet lipsahdukset, jotka monesti vähenee vauhdin noustessa. Jos ajaa hiljaa hissuttelemalla niin pyörä ja kuski on yhtä puuta eikä elastinen yhdistelmä kuten sen kuuluisi olla, kuskin jäykkyys ja ohjaustangon puristaminen kostautuu välittömästi renkaiden lipsumisella. Vauhdin korotus, määrätietoisuus ja ajamisen rentous, niiden kanssa saa monesti pyörän toimimaan paremmin soralla. Niin kauan kun pyörä on isäntänä, se lipsuu alla. Kun otetaan määrätietoiset otteet niin isäntä istuu pyörän päällä ja pyörä alkaa tottelemaan ajatusta ja kuskin käskyjä.

Kaatumisen pelkääminen on ihan normaalia, myös kokeneelle kuskille. Siitä tuskin jokainen pääsee koskaan eroon mutta pelkääminen vähenee kilometrien kertyessä. Rohkeasti vaan ajamaan sorateitä niin luotto alkaa pikkuhiljaa kasvamaan pidon ja pyörän hallinnan osalta, kun jokunen sata/tuhat kilsa on ajoa takana niin huomaa että ei se nyt niin karmeeta olekkaan ja ajamisesta alkaa nauttia.

Hiekkatiellä ajamisessa saa esille sellaisia asioita pyörän/kuskin käytöksestä joista voi olla hyötyä myös pikitiellä, kuten silloin kun tulee liukas paikka silmille tai renkaat alkaa lipsumaan. Monen mielestä kaikille pitäisi järjestää soratie kurssi pelkästään siitä syystä että se on monelle tuntematon/pelottava maailma ja siellä opitut taidot ei ainakaan huononna pyörän käsittely kykyä, ajoi sillä soralla tai pikitiellä.

[lp_]

Itse mitotan vauhdin sorateillä niin, että jarruja ei tarvi käyttää ollenkaan. Yllättävän hyvän vauhdin saa pidettyä näin yllä eikä kertaakaan ole tullu liian nopeita tilanteita.

Viimekesänä tuli ajeltua yhellä reissulla ~200 km sorateitä Superdukella. Tärinä ja pöly ei vaan tehny hyvää matalalla roikkuville sähköille ja lopulta starttireleen päällä oleva liitin sano sopimuksen irti

[Hilippa]

Ajan möhköllä paljon hiekalla...

Taidan olla sorateiden mutkataluttaja ..ja suorilla tykittäjä..

Jotenkin tunnistan itsenikin tuosta, möhkö on möhkö.

Ja kun pitää vielä mielessä tärkeimmän, "mopo on saatava pysähtymään alueella jonka näkee eteenpäin", on mutkien vauhdit jotain muuta kuin noissa muutamissa videoissa. Eikö?

[lario]

Alun haparoinnin jälkeen usein käy niin, että vauhdit alkaa nousemaan.
Eihän siinä mitä, mutta kun se pysähtyminen ei hiekkatiellä olekkaan ihan sama juttu kuin kestopäällysteellä.
Joten malttia sinne hiekkatielle nopeuksien suhteen ja jos ei usko, niin kannattaa kokeilla pari täsyjarrutusta satasen vauhdista...

[wingnut]

Hyviä vinkkejä ja huomioita
Eihän tässä muu auta kuin lähteä hiomaan ajotaitoa sorapätkille ja tiirikoimaan hartialukkoa auki.