P**kaksi meni Gixxeri

[ted]

Ja huurre tuossa ylempänä kirjoittaa näin:

Duoda...saako kysyä: Onhan vastaohjaus tuttu juttu, eli tiedossa?
Oli niin tai näin, tsemmppiä ja paranemisia ! Ja ajamaan ASAP, ettei jää "kammoa" ...

Mitä muita vaihtoehtoja maantienopeudessa olevan moottoripyörän kääntämiseen on, kuin vastaohjaus? Tokihan sitä voi yrittää kääntää riippumalla sisäkaarteen puolella, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, etupyörä tekee siinäkin tapauksessa vastaohjausliikkeen. Vai tekeekö?

Koska tuo vastaohjaus on nyt tässä keskustelussa jo kahdesti noussut esiin, niin todettakoon, että olen sen ihan tietoisesti opetellut aikanaan. Olennaisempina onnettomuuteen johtaneista ajamiseen liittyvistä kysymyksistä on yhä se, miksen huomannut ajoissa mutkan olevan niin tiukka. Ja karkasiko ajatukseni juuri ennen kurvia jonnekin muualle vai näyttikö se jotenkin loivemmalta kuin onkaan? Sen jälkeen vasta tulee kysymys siitä, että ohjasinko tehokkaasti. Sen muistan, että hetkeksi lamaannuin, ja juuri silloinhan olisi pitänyt toimia. Jalkatappi ei muistaakseni raapinut asfalttia, joten mahdollisuudet mutkasta selviämiseen käyttämälläni nopeudella ehkä olivat olemassa. Nämä ovat kysymyksiä, joihin en ei varmaankaan tule vastausta. Tosin olen ajatellut, että jossain vaiheessa kesää ajelisin sinne tapahtumapaikalle ja vähän tutkisin sitä mutkaa. Kenties se kertoo jotakin.

[jaket]

joo, mutkassa voi käydä seisoskelemassa ja ihmetellä sitä paikaltaan, mutta kun ajaa sen nopeudella, niin on helppo tajuta, että huomion ei tarvitse olla kuin puoli sekunttia väärässä kohdassa tai ajatus jossain s marketissa, niin pihalle menee. Paikaltaan tarkistellessa sitä ei näe.

[Piece]

Keväisin sitä vaan on arempi taittaan mutkaan, toikin olis luultavimmin kesäkuulla menny heilahtaen samalla vauhtia, ehkä jopa nopeempaakin.

[Bone]

Ja huurre tuossa ylempänä kirjoittaa näin:

Duoda...saako kysyä: Onhan vastaohjaus tuttu juttu, eli tiedossa?
Oli niin tai näin, tsemmppiä ja paranemisia ! Ja ajamaan ASAP, ettei jää "kammoa" ...

Mitä muita vaihtoehtoja maantienopeudessa olevan moottoripyörän kääntämiseen on, kuin vastaohjaus? Tokihan sitä voi yrittää kääntää riippumalla sisäkaarteen puolella, mutta jos olen oikein ymmärtänyt, etupyörä tekee siinäkin tapauksessa vastaohjausliikkeen. Vai tekeekö?

Koska tuo vastaohjaus on nyt tässä keskustelussa jo kahdesti noussut esiin, niin todettakoon, että olen sen ihan tietoisesti opetellut aikanaan. Olennaisempina onnettomuuteen johtaneista ajamiseen liittyvistä kysymyksistä on yhä se, miksen huomannut ajoissa mutkan olevan niin tiukka. Ja karkasiko ajatukseni juuri ennen kurvia jonnekin muualle vai näyttikö se jotenkin loivemmalta kuin onkaan? Sen jälkeen vasta tulee kysymys siitä, että ohjasinko tehokkaasti. Sen muistan, että hetkeksi lamaannuin, ja juuri silloinhan olisi pitänyt toimia. Jalkatappi ei muistaakseni raapinut asfalttia, joten mahdollisuudet mutkasta selviämiseen käyttämälläni nopeudella ehkä olivat olemassa. Nämä ovat kysymyksiä, joihin en ei varmaankaan tule vastausta. Tosin olen ajatellut, että jossain vaiheessa kesää ajelisin sinne tapahtumapaikalle ja vähän tutkisin sitä mutkaa. Kenties se kertoo jotakin.

Ei mitään jeesustelua, mummoilua tai viisastelua.......

"Kadulla ajamisessa" on kyse ihan omasta lajistaan, jossa ei rataympäristön temput ja
taidot ole ollenkaan haitaksi.

Ne ovat tarpeellisia ja välillä ihan kohtalon kysymyksiäkin.

Kadulla mennään kuitenkin 99% matkasta sillä systeemillä, että
viisas mopoilija ei ajata itseään tilanteisiin jotka "Tohtori" selvittää..... joko ajava tai leikkaava .

Tarkkaavaisuus, arviointi, harkinta...... ja riittävät limiitit tilanteen mukaan.
Jokaisella aina välillä "lirahtaa" ja silloin ei hyvä tuuri ole haitaksi.
Ei vaikka se olikin osastoa "onni onnettomuudessa".

Siinä kohtaa ollaan nöyrän kiitollisia neiti Fortunan vähäisellekin suopeudelle,
koitetaan ottaa opiksi...... ja matka jatkuu.

Lajin luonteeseen kuuluu myös väistämättä "konttailu" ja vaihtelevin seurauksin.
Jos tämä tuntuu ylittämättömältä asialta hyväksyä, ollaan väärässä lajissa.

Täytyy myös pitää mielessä, että ihmisen kroppa ja mitä se kestää, on suht rajallinen juttu.
Tuo ei kuitenkaan tarkoita ihan sitä, että vaikka se on "suunniteltu" max. hölkkävauhdille,
ettei sillä voisi nauttia hieman kovemmastakin menosta.

Mopoilu on ihan samassa kastissa monen muunkin tekemisen kanssa......
Ei haittaa yhtään jonkinlainen suhteellisuudentaju.... ja hajatelma siitä,
mitä oikeastaan ollaan tekemässä, miksi ja kenelle .

Tuo vielä noiden aiemmin mainittujen "tarpeellisten" asioiden jatkoksi.

Tarkkaavaisuuden herpaantuminen taitaa olla useimmiten, tavalla tai toisella
se monen häppeningin alku ja juuri.

[TweetyLeaf]

Lajin luonteeseen kuuluu myös väistämättä "konttailu" ja vaihtelevin seurauksin.
Jos tämä tuntuu ylittämättömältä asialta hyväksyä, ollaan väärässä lajissa.

Tätäkin ketjua kun on tullut luettua, niin tälläisen aloittelevan motoristin (~8000km ajokokemus) päähän hiipii ajatus siitä, että kun en ole koskaan kaatunut edes mopolla jolla ajelin työmatkat monta vuotta, niin jos/kun moinen tapahtuu, niin mitenhän äijän käy.

Tarkoitan tällä sitä, että jotenkin ajatuksen tasolla, kaatumisesta lienee mahdollista ottaa opiksi aika paljon. Sitten kun ei ikinä ole kaatunut ja luulee osaavansa vähän jo ajaakkin, niin kaatumisen vaarallisuus kasvanee? Tiedän, että tämä on vähän yliajattelua yms. Mutta ajattelin nyt silti kirjoittaa aiheesta. Ajatuksia?

[TripleTwin]

On liioiteltua sanoa, että konttailu kuuluu väistämätttömästi lajiin.
Toki monet kaatuilevat, mutta sellaisiakin on, jotka ajavat koko mp-uransa kaatumatta.

On jotenkin periksiantamista ajatella, että 'joskus kuitenkin kaadun eikä sille voi mitään'.

[ted]

Oppia kertyy kantapään kautta. Autuaita ne, joiden oppi kertyy toisten ihmisten kantapäiden kautta.

[Bone]

Johtaja Loirolta voi mennä kysymään, onko kaatuminen taitolaji vai ei .

Eihän siinä mopolla kaatuiluissa mitään ylevää ehdottomuutta ja välttämättömyyttä ole.
Jos koko ikänsä pysyy kaikki ajonsa lippaamatta pystyssä kaksipyöräisellä, ihan hyvä.

Ei sekään himmennä asiaa, että suoritteiden määrällä, laaduilla ja suoritusolosuhteilla
saattaa olla hyvinkin ratkaiseva merkitys "saldoihin".

"Kaatuminen" eri yhteyksissä esim. kaksipyöräisillä, suksilla lumella/vedessä, rulliksilla..... mitä vaan....
on kuitenkin, valitettavasti, laji jossa kokemuksen kautta karttunut taito ratkaisee helvetin
usein (ei tietenkään aina) ja paljon sen, noustaanko hieman rispaantuneena jostain pystyyn,
kerätään vehkeet, pudistellaan nuttu ja jatketaan matkaa..... vai kerätäänkö kaveri laverikyytiin.

Näin se vaan menee.... eikä kaksipyöräinen/mopo tee minkäänlaista poikkeusta sääntöön.

Ei tähän nyt kannata vetää sitä linjaa, että "meinaat sit, et hyvät ukemit pelastaa kun
vetää kolmatta sataa kivikkoon perintömetsän sekaan" .
Juu-ei. Tohon ei lähdetä.... kun kyse on ihan muusta.

On myös ihan selvä, ettei kahdenkympin "pätkävehkeillä" ole viisasta vartavasten harjoitella
kaatumisia.... oli vakuutukset missä puulaakissa tahansa .

Tahtoo kuitenkin... ja usein.... olla niin, että se joka on kaikki ajonsa aina ajanut "täydellä pidolla",
on sitten "järkyttynyt ja pihalla" kun vehkeet vähänkin reilummin lipsuu.....
ja konttaaminen se vasta maailmanloppu onkin.

Ei kyllä ole yhtään liioiteltua mennä sillä, että "konttailu kuuluu lajin luonteeseen.....
ja on vain kahdenlaisia kuskeja.... niitä jotka ovat kontanneet.... ja niitä jotka eivät
VIELÄ ole kontanneet.

[mti]

Hyvää keskustelua.

Itsekin kontanneena tiedän että ei se kivaa oo. Jäi eräs vammakin kehoon lopuksi ikää, vaikka ei se niin paha etteikö sen kanssa pärjäis normaalisti.

Mulla syy oli itessä. Joku sanoo, että jos voi syyttää vaan itseään, niin ei sen pitäis edes harmittaa mutta ei se niin mene. Hävettikin koko juttu mutta ei sitä saa tekemättömäkskään.

Kaikesta pääsee yli, ainakin melkein kaikesta. Ajot jatkuu mullakin. Niin ite kun tedkin päästiin kuitenkin vähällä. Saattaapa joku lukee tänkin ketjun ja onnistuu silti hoitamaan itsensä eri hiippakuntaan. Toivottavasti ei.

Riskejä ottaa jos ylipäätään moottoripyöräilee. Turvallisia kilometrejä.