Saksanpyøralla Narvikin valloitukseen.....

[mchuurre]

Koska Transu on aikoinaan tuotu Germaaniasta, ja kun silla en viela ollut Narvikissa kaynyt, (mutta mm Harstadissa kylla), niin pitihan tuo tilanne korjata. Ja mikas sen paremmin "strategiseen iskuun sopisikaan", kuin etta liikkeelle lahdetaan Aavasaksalta. Tosin, olihan tuo lahto torstai-aamusta vahan epavarmaa, tai ainaskin se oli hitaampaa, koska aamulla herattyani Aurinkomajojen hirsimøksasta, oli satulan ja koko pyøran paalle satenut sen 5cm uutta lunta...

Ja olihan sita lunta levinnyt tiatysti muuallakkin lahtitienoolle, mutta eihan tuo nyt mikaan yllatys ollut. Yllatysta oli vain se, etta sita tuli nuinkin runsaasti! Edellisena iltana, olin oikennut mr Nixi;n tukikohdassa vaan eipa ollut siella paivystaja hereilla, tai sitten se oli puntiksella. Ei niin minkaanlaisia valoja tai liiketta missaan, vaikka aikani siina Transun aanimerkkia painelin, niin etta jo kaikki naapuritkin kilometrin sateella hermostuvat? Haatyshan sita silloin, kuin kurki ja hanhet lentelevat pohjoiseen, jonkinsorttista ajoonlahtopaivystysta matkamiahella olla, vaikka ei mistaan ohjaamopaivystyksesta puhuttaisikaan.......

Vasta soitto Nixi:lle vahvisti asian, etta oli iskenyt pitempi vuoro, joten yksin oli matkaan lahdettava! Mutta ei se mitaan. Torstai-aamu nyt oli kyseessa, joten hiljaa sateli vain uutta lunta ja ei ollut kiirusta...
Nettia ei meikalaisen kannykassa ole, eika tule, joten kelikameroitakaan ei nyt paassyt tsiigailemaan. Tuumasin jotta ennattaahan sita tienpaalle vahemmallakin vauhtaamisella, joten odottelin saan kirkastumista, (joka oli luvattu puolelta paivin), ja paatin lahtea kavelemaan Saksan laelle, laskettelurinteille ja ulos muutenkin, arvioimaan lumensyvyytta. Eilinen sula asfaltti oli nyt uuden TOSI luikkaan uuden lumen valtaamana, ja UUSI lumihan ei tunnetusti anna mitaan, eika yhtaan ajovirheita anteeksi.

Transussa oli edessa, se "moponastarinkula", tosi wanha ja kulahtanut, jossa oli toki viela n20% joitain "leikkinastoja" tallessa, mutta kaikki olivat jo alkaneet heilua, kuin vanhuksen hampaat. Takunen oli taas entinen nastarinkula, (Sava), josta nastat olin nyppinyt jo viime vuoden kevvailla poies. Olihan se M+S rengas kuintenkin, vaikka ei siina pintaa nyt juhlaksi asti ollut siinakaan..

Takaisin mokkiin, tv auki ja ruokailu. Tuli postimias ison kuormurin kanssa majan pihalle, niin sinkahdin kyselemaan oliko alhaalla tiet mustana, vaiko viela lumen peitossa? Sanoi jotta mustana oli Kilpisjarventie, mutta sohjua kovin.
Nou-hata! Muuta kuin syonnin jalkeen lahdettaisiin alas baanalle ja yrittamaan Materengista - Øver Kaliksiin, joka tosin on harvaan liikenneøity ja pitempaan lumella ( ja jaalla ), kuin jokivarrentiet. Sen olin aikaisempina vuosina monesti tullut huomaamaan.

Mutta tanaan, vaikka ajoonlahtoni venyi n klo 11:00;sta, ei minulla minnekkaan ollut hoppusta, joten "ihanne tavoitteeksi", olin asettanut Abiskon, tai sitten sen Bjørklidenin. Nyt ei ollut telttaa eika pusseja matkassa, eli tarvitsisin lakanat ja huoneen tuolta seutua. Temperaturet olivat "iina-iina" plussan ja miinuksen valilla, kun starttasin Transun. Hyvin lahti, ja mika ettei, onhan se -16:stakin talvisin lahtenyt. Ja nyt olin viela uusinut sen akun, ja vielapa edellisena paivana!

Tahtoo vain tuo muisti tehda aina tepposia, ja sitten kun on viela useampi ajokampe, niin kuikas sattuikaan, kun vasta akkua edellisena paivana hapottaessani, huomasin etta napaisuus on justiinsa eri pain, kuin beemereissa! Noo, eihan tuossakaan mitaan hataa ollut, løysin tallin katosta uudet iskemattomat autonakkukaapelit, joista tein sitten jatkot Transun kaapeleihin, etta nyt ne menee tosin ristiin, mutta akku on vastaavasti hieman tehokkaampi (12Ah vs. 14Ah) Bosch.

Nain kevvailla, saatilojen, etenkin pitempiaikaisten ennustaminen tuonne vuonoille on perinteisesti ollut hyvin vaikeaa. Koko edellisen viikon, olin seuraillut Narvikin, Fausken ja Rognanin saatiloja, ja perin vaihtelevia ne kaikki olivat. Viela parina edellisena paivana ennen starttia, oli mm Narvik:iin luvassa aurinkoa aina sunnuntaille asti, mutta mita lahemmas torstaita lahestyttiin, sen aikaisemmin ja pitempaan, oli sadetta luvassa.......

Nyt oli sademaarat tosin pienentyneet alkuperaisesta, mutta sade alkaisi jo perjantaina ip:lla ja kestaisi seuraan viikon- tai jopa kaksi etiapain, eika siis aurinkoa missaan vaiheessa! Mutta mikas hata siinakaan olisi?`Temperaturet kun tuolla on aina leudot, nyttenkin +5`c - +6`c, niin johan sita talven lumisateiden jalkeen oikeastaan jo vahan kaipaisikin pienta sadejutskaa
Ajotakiksi valitsin sen "isomman", talvijutaustakin, eli IXS:n Pathfinderin, joka sellaisenaan pitaa veden hyvinkin ulkopuolella ja sen alle liivimallisen thuliliivin, eli sukat ja pitkamallinen- parempi sahkøtakki saivat nyt jaada kotiin...Eikahan tuota keltaliiviakaan taida enaa tarvita, olkoonkin etta Keski-Euroopassa silla ajellaan ihan yleisesti ja onhan se kaytto taalla Suomessakin lisaantynyt merkittavasti - ja hyva niin.... jatkuu

Lisaksi tulossa kaiken tyypillisen matkajorinan, JOS Herra tahtoo:

- Ruotsalaista sekasaunaa -taallakinkø ta?
- Huoneessani on jo joku - taas ta ?
- Lumisateessa-ajokurssin kertausta Riksgransenilla - ei tallakertaa ta.
- Erika Scønen hauta Narvikin niksmannien hautuumaalla, (sattuma løytø!).
- Pahamaineisen KZ- vankileirin tarina Beisfjordin perukoilla
- Germaanien salainen sukellusvenetukikohta Skjomenfjordin peralla
- Festung Saltivik- Yms.
- Jne
- Pysy kanavalla



(tanaan jotain uuttakin patkaa)....

[mchuurre]

Onnistuu se jutaaminen tuolla Transalapillaki tarvittaessa, tässä eilinen pätkä, ja tänäänkin se somasti toi 8h:een, n 750km:n pörähdyksen !

Niin, ja stoori kyllä jatkuu, mut ensin riisutaan ajosaappaita , vartoo nyt vain, se joka oottelee...

[mek]

Kyllähän sitä tuohon myötätuuleen vaikka piikillä👌siis tänään... hyvä myötätuuli oli sulle Torniosta kotiin.

[mchuurre]

Kyllähän sitä tuohon myötätuuleen vaikka piikilläsiis tänään... hyvä myötätuuli oli sulle Torniosta kotiin.

Juu, olihan se melkoinen "tail wind"....helppoa jutaamista!

No- niin, vihdoin jotain päivitystä tännekkin palstalle, kun on ollu tuossa vähän kaikenlaista muuta puuhaa, niin ei ole oikein ennättänyt paljon näppäillä... Mutta pahin pettymys oli toipua "Kiinan- muistikortti- tappiosta!"
Siis niin mieletön määrä videoita ja kuvia jäi "bittiavaruuteen", kun kuvittelin että hyvin pelittää 64Gbit ja 32Gbit kortit! Tai no, juu kotonahan ne pelittikin, mutta eipä sitten tosi toimissa....

Ei enää koskaan muita kuin Kingstonin kortteja, tai vast. tunnettuja merkkejä -maksakoon sitten mitä vaan!
Kaverin innoittamana nuita innostuin sitten minäkin hankkimaan...... Virhe!

No sitten asiaan: Aavasaksan pihapiirissä aikani käveltyä, pilven takaa yritti jokin kirkas valolähde kuumotella läpi! Siitä sain varmuuden, että sääennuste piti kuin pitikin paikkaansa, eli vain tunti- pari, niin aurinko alkaisi sulatustyönsä tälläkin vaaranlaella. Muuta kuin sisälle sapuskan tekoon, vermeitä sivulaukkuihin ja pikkuhilijaa pääsisin viimein taipaleelle kohti Abiskoa!

Tänään oli muuten kansainvälinen poliisien nopeusvalvontatarkkailupäivä! TV:stä tuli programmia, jossa vielä tuosta muistuteltiin, mutta nyt ei ainakaan meikä'läisellä tulisi olemaan ylinoppeudet ongelmana? Luikasajoa olisi nimittäin edessä ja kaiketi ainakin Övrekalixiin asti! Tuo Materenki - Överkalix väli on vähemmän liikennöity ja paikkapaikoin se tie kun käy muutamien korkeampien vaarojen laella, niin lunta siellä tulisi olemaan.

Kello läheni jo yhtätoista, kun kanniskelin sivulaukut pyörän kylkiin kiinni, ja sain kypärin päähäni. Matka saattoi alkaa, ja piha-alueen sohjosta selvisinkin helposti lumiasfaltille. Sitten lähdettiin valuttamaan alas Torniojoen laaksoon, ja olihan se tie sittenkin jo alkanut sulamaan niin, että pääsin moottorijarruttelemaan suoraan 5.s vaihteellakin. Jees, eihän tässä olisi mitään ongelmaa, ainakaan vielä. Torniojoen ylitse Matarengin Q8- huoltamolle moottorikelkan kanssa samalla bensamittarille.

jatkuu...


Ilta-auringonlaskua Aavasaksan näkötornista


Aurinkomajojen hulppeat möksät ja mihin hintaan, (30e / yä)!


Aamusta....


Lumityöt kutsuu ja sitten..


maastontiedusteluun....

[mek]

Juu, olihan se melkoinen "tail wind"....helppoa jutaamista!

No- niin, vihdoin jotain päivitystä tännekkin palstalle, kun on ollu tuossa vähän kaikenlaista muuta puuhaa, niin ei ole oikein ennättänyt paljon näppäillä... Mutta pahin pettymys oli toipua "Kiinan- muistikortti- tappiosta!"
Siis niin mieletön määrä videoita ja kuvia jäi "bittiavaruuteen", kun kuvittelin että hyvin pelittää 64Gbit ja 32Gbit kortit! Tai no, juu kotonahan ne pelittikin, mutta eipä sitten tosi toimissa....

Ei enää koskaan muita kuin Kingstonin kortteja, tai vast. tunnettuja merkkejä -maksakoon sitten mitä vaan!
Kaverin innoittamana nuita innostuin sitten minäkin hankkimaan...... Virhe!

Tiedän tunteen, tosin mulle ne pari harmitusta ovat tulleet filmiaikana. Kanadan reissulla 2002 joutui yksi diafilmi hukkaan kesken reissun. Pari päivää meni armottomassa vksessa, pikku hiljaa asia unohtui. Joskus loppusyksystä setä soitteli Whitehorsesta, että heidän pihaltaan löytyi syyshommien yhteydessä filmipurkki. Lähetti sen mulle postissa ja ihme ja kumma, kuvat olivat kehitettynä lähes virheettömiä. Neljän kuukauden oleskelu pihamaalla auringonvalossa ei tehnyt Fuji Velvia diafilmille mitään hallaa. Eli tuosta vielä selvittiin, mutta seuraavan kesän Norjan reissun jälkeen harmitus oli totaalinen ja pysyvä, kun valokuvaamo ylikehitti diafilmit pilalle. Juuri niistä näkee missä on oltu, muttei muuta. Ei paljon lohduttanut tilalle ilmaiseksi saadut pari tyhjää filmiä kun reissu maksoi pari tonnia... toki muistot ja kokemukset jäi.

[mchuurre]

Lyhyt "TEASER" jakoon ja tollei......

[rellonen]

Ei yhtään videoo sanoo mun kone...

[mchuurre]

Ei yhtään videoo sanoo mun kone...

Do nyt o sitten meän k-profiilit menny sekasin jo viimein, (vaimon ja mun), ......mutinaa.....selvitellään?

https://www.youtube.com/edit?o=U&video_id=4Y0mOZi2H4w

[FinMaky]

Tuo linkki vie käyttäjän omien videoiden editointinäkymään. huom kohta ...com/edit.....

https://www.youtube.com/watch?v=4Y0mOZi2H4w

Tuossa oikea linkki. Lötyy helpoiten, kun video on ruudulla, niin otsikon alla on nappi jaa, josta klikkaamalla tulee isolla linkki. Sen kun kopioi, niin avot. Taikasana on tuo ...com/watch...

[Zuba]

tuo urli vie edit-tilaan.
olisko tämä?
https://www.youtube.com/watch?v=4Y0mOZi2H4w

[mchuurre]

Kiitos FinMaky ja Zuba kun avititte!
Outoja tapahtuu, kun en tuota oikiaa linkkiä enää ite osannut....

Mutta nyt siis Matarengin huoltsikalta liikkeelle, ja trippi nollille. Transussa ei ole enää varatankkia, joten nyt häätyy jutailla tripin varassa. Sulaa väylää riitti kohden Överkalixia runsain mitoin, vaikka olin sitä suotta ounastellut! Vain muutamissa kohdin, parissa- kolmessa vaaranlakimestassa, sohjua oli niin, että vain kotilorenkaiden jäljissä pääsi "mustalla". Överkalixin kylä jää Kalix-joen varteen, tien vasemmalle puolen, jonne pitää varta-vasten ajella, jos sinne meinaa. Eli kun ei ole päätienvarressa.


(Löysimpä muuten wahasta arkistosta parit räpsyt, vuojelta 2007, kuinka tämä sama tie on joskus myähemminkin kevväillä ollut vielä jääpinnalla...)



No, minä päätin meinata, koska olin suunnitellut seuraavan tankkauksen tapahtuvaksi vasta Kiirunassa, sen muuttovalmiin kaupungin Statoililla. Ja jos joku kysyy: "muuttovalmiin" - niin siihen lyhyt selvitys:
- Kiirunan kaupunki on "tyhjän päällä", eli LKAB- kaivosyhtiö on vuoskymmenien ajan louhinut maan alle about 500km tyhjiä kaivoskäytäviä, mutta nyt sitten ompi taloja alkanut vajoamaan maan sisuksiin.... tai ainakin melkein. (Google Mapsistä näkee noita vajoamia mm.).
Eli koko kaupunki, kirkkoineen, hotelleineen, tavarataloineen, yms. jne. eli koko infra on päätetty siirtää n 5km koilliseen, (jos oikein muistan). Eli rautamalmia tulee riittämään vielä vuosikymmeniksi etiäpäinkin, joten sen tuottaminen on kannattavampaa, kuin kaupungin muutto !!

Toki Lansjärvelläkin olisi huoltamo, tai ainakin viime kevväillä oli, mutta ihan vain varmuuden vuoksi otetaan tankki täyteen täällä, koska nyt jutailtiin jo alueilla, jossa muutoksia tapahtuu hoppusti ja vieläpä arvaattomia sellaisia!

Soma oli jutailla, kun ei ollut vesi-, räntä-, tai lumisadetta! Somempaa, kun ei ollut asuntovaunuja, turistibusseja eikä muutakaan turistiliikennettä! Oikiastaan, vain muutamia rekkoja tuli vastaan koko tuon Överkalix- Kiirunan välillä. Ja visiiri pysyy kirkkaana! Mielestäni juuri nyt, elettiin koko vuoden parasta jutausaikaa!


Hiukan ennen Kiirunaa, tuli sitten jo aurinkokin esille, aivan kuten yr.no oli ennustanut! Jees! Ohjastin tutulle Statoilille ja päätin samalla tarkistaa öljytasonkin, enhän tuota ole tässä Transalpissa tapana pitänyt, mutta ihan vain nyt varmuuden vuoksi! Olihan tässä matka päässyt alkamaan, ja norweegiassa öljynhinnat ovat tunnetusti korkeammat, vaikka heillä niitä omia esiintymiä onkin! Tai juuri sen takia???

Tankki tuli täyteen ja sitten öljypuikkoa esille. Mitä? Eihän nyt vain visko ole päässyt nuin ohueksi, milloinkas sitä oikein vaihdoinkaan ölpyt viimeksi? Hmmm...no voisihan sitä sitten piänen pullon ostaa ja lisätä varalta, varmuuden vuoksi! Scandianisk- tyypisk- kassatypy kertoi, ettei piänempiä 10W- 40 öljyputiloita ole tarjolla, joten otetaampa sitten tuo litran plo. Saahan se lopun viedä kotia tuliaisiksi, vaikka ei sitä kyllä paljon tarvitsisi moottoriin lisätä.

Sitten, jos kuka Transalppia tuntee, tietää, että tuo öljyreikä on juurikin sopivan hankalasti siinä kaatumarautojen alla puolittain piilossa. Mutta ei hätää, huoltamolta hain vielä sellaisen matkailuesitteen, josta näppäräsormisena McGyverina - tai huuruksena, taioin "tratin" Kätevää! Sitten vain ronski ote pullosta ja reilusti kaataen öljyä koneeseen.

Tai, jos nyt totuudessa pysytään, niin huoltamon asfaltille. Ja vaikka NIIN PALJONKIN, kun olen kaikenlaisten öljyjen ja moottoripyärien kanssa touhunnut, niin IKUNA EN ENNEN ole onnistunut kaatamaan huoltamon pihamaalle niin paljon öljyä koko mp-ohjasteluhistoriani aikana, kuin nyt sitten! Upppista! Kuinkas se tratti nyt nuin pääsi vuotamaan!? Vai vuotaako tämä Statoil-öljypurkki? Märkä asfaltti alkoi erehdyttävästi jo muistuttamaan niiden samaa sukupuolta kannattavien avioliitto- otuksien tunnusviirejä! Voitte vain kuvitella, kuinka huppupäinen, erehdyttävästi pankkiryöstäjää muistuttava kyykkääjä, pyörittelee Transalpin satulan takana päätään 360`-asetetta joka suuntaan ja vähän väliä, ettei vain nyt kukaan, saati joku luonnonsuojeluliiton suurjäsen, perhos- ja pupumerkkeineen ala kiinnittämään meikäläisen asfaltinpyyhintätalous- ja vaikka millä tähännytjaäkkiä & mistätahansa vaikka taskunpohjapaperilla- touhuun huomiota!!!

Öljy haisi koko tienoolla! Öljypuomia missään? Purua tai imeytysturvesäkkiä- ja äkkiä?

Arviolta pullosta oli huvennut 0.5 litraa moottoritilan ulkopuolelle. Noin 0.05 litraa moottoriin. Loput öljystä pidetään nyt visusti pullossa ja pullo laitetaaa sivulaukkuun alimmaiseksi piiloon! Mittatikussa oli nyt oikea taso, joskin, nyt ku tarkemmin asiaa katselin, Transalpin suuresta kuormasta ja etenkin sen löysästä iskarinjousesta päätellen, oli koko "varmuuden vuoksi"- operaatio ollut täysin turha!

Karmeeta mitä ympäristönturmelua joku on tehnyt tämäkin huoltamon pihalla! Ne on ne virolaiset ja eestinpoikain rekat, kun vuotaa......
Sini-violetti-puna-sateenkaarivärit hehkuen jo puolen pihamaan alueella, lumensulamisvesienlevittämänä painoin Transalpin starttinappulaa ja kiiruhdin jo ensimmäisiä liikennevaloja kohden, ehtimättä edes kunnolla ajosaappaita asettelemaan tapeille.....

jatkuu...


Sammakossa kaakao- tauolla....


Sava toimii iliman nastojaki! Onhan se M+S rinkula.....


Vaikka asfalttitiet olivat jo sulana, kestää hiekkateiden sulaminen aina hitusen pitempään....


Ilme ei vielä kerro illan "Kinder-ylläriä", eli kaikki kuvat & videot tämän otoksen jälkeen eivät sitten enää tallettuneet (Kiinan kortille)!

[mchuurre]

Lähes tulkoon, Öljypäästö- ja Luonnontuhoojaliiton ry:n puheenjohtajan ominaisuudessa jutasin nyt kohti Torniojärveä sekä Abiskoa, E10- tietä myöten, eikä aikaakaan, kun tulinkin jo tutulle "mchuurre"- kerhohuone n.o 9:lle! Ompi aiiikas monta yötä tullutkin vietettyä noissa mökeissä niin syksyisin myöhään, kuin vastaavasti aikaseen keväisin.... . Ja hyvin ompi AINA nukuttanut ja rauhassa saanut olla!

Juu- tiedetään, eli nuohan ovat tarkoitettu etupäässä tunturiolosuhteissa patikoiville, tai siis sellaisille, jotka tarvitsevat säätilan äkillisesti muuttuessa, sääsuojaa. Tällä korkeudella, kun tunturi- ja etenkin kevätaikoina liikutaan, tulee tutuksi huomata, että vallitsevasta säätyypistä riippumatta, se voikin vaihtua hoppusti ja vaikka jopa 4- kertaa tunnin aikana.
Eli majojen sisätiloissakin on maininta, että möksät eivät ole sallittuja pitempiaikaiseen oleskeluun, saatikka yöpymiseen. Mutta toisaalta, itse olen ollut kuitenkin sitä mieltä, että hätätilaksi luetaan myös kaikki sellaiset tapaukset, kun kevät- tai syys- tai sitten kun etenkin talvimoottoripyäräilijä saapuu pitemmästä matkasta, nälkiintyneenä, väsyneenä ja yösijaa vailla, (pimeällä tai hämärässä), ilman majoitekangasta saati telttaa, niin silloin tyhjään möksään tulo & yöpyminen, ON enemmän kuin sallittu! Tai ainakin niissä tapauksissa, kun pyärän alla on vain kesärenkaat, ja aamuksi on luvassa lumisadetta.....

No joka tapauksessa, tuo lähempi möksä, siinä on tilaa about 6:lle:kkin motoristille, ja huonekaluina pöytä ja seinustalla laverit, (makuukäyttöön). Sisällä on siistiä muutenkin ja mikä parasta, on jopa kaksinkertaiset ikkunalasit. Mutta se toinen möksä, joka ei tähän GM:n kuvaan näy, se ompi n 150 m edelleen metsään päin, ja siellä on sama varustus mutta lisäksi piisi! Pyörä vain pitää olla enska, jos sen meinaa saada tuon piisillisen möksä eteen parkkiin.

Polttopuut näin kevväillä, (kuten nytkin oli=), on tiätysti jo loppu, mutta syksymotoristi saa täydestä puuliiteristä iloiset lämmöt, olkoonkin, että se piisi josta kerroin, siinä ei ole tiätenkään peltiä. Eli tuollainen suoraveto viilenee hoppusti jos ei sitten kipinävuoroja ole järjestetty!
Kuvia ja videoitakin otin näistä jutskista ja vieläpä moneen eri kertaan, ja kantilta, joista olikin tarkoitus laatia tänne semmoinen "esittelyviteo-koonnos" asiasta kiinnostuneille, mutta ne kiinan kortit.....mutinaa!!!

Ja sitten, net seuraavat möksät, (olikohan mchuurteen kerhohuoneet 12 ja 13 ?), ovatkin sitten jo Torniojärven rannalle valuteltaessa. Isompi möksä näkyy tuossa kuvassa, eli siinä on piisi, 2 erillistä makuutilaa ja runsaasti ikkunoita, yms. pöytiä sekä seunustalla penkkejä. Ainoa huonompi puoli siinä on se, että pärrää ei saa aivan mökin viereen parkkiin. Mutta se toinen möksä, piänempi, on saman lammen vastarannalla, (kuvassa näkyy laituri!), eli tästä P-alueen reunasta kun vain jatkaa lammen rantaan, niin sinne johtaa asfaltti tie, ja pyörän (-t), saapi ihan vaikka möksän oven eteen! Pihalla on nuotiopaikat ja muutenkin on soma paikka, jos ei sitten yöpyä viitsi, niin hyvä poiketa vaikkapa vain sitten nuotio- & ruokailutaukoa pitämään! (paitsi räkkä-aikaan!).

Mutta nyt olin itse matkalla Abiskoon, josta kyselisin itselleni huonetta, vaikka booking.com:n mukaan, se viimeinenkin Abisko Guesthousen vapaa huone oli mennyt edellisenä päivänä. Sama tilanne olisi Abiskon Turist stationissa, (tunturihotellissa, joka olikin tullut eräänä Jutaustalvena tutuksi), mutta onhan siellä nyt sentään jokin palveluntarjoaja! Pakko olla!

Vilkkua päälle, ja kurvasin Abiskon keskustaan, jos tuota kaupan pihaa nyt voisi vaikka sellaiseksi sanoa? Siinä kun otin kypärää päästä pois, niin eikö siihen p-ainemittarille tullutkin sopivasti kaksi kelkkailijaa tankkaamaan, ja se toinen huusi toiselle tiätenkin jotta: "kato moottoripyörä!".
Miepä kun tiijän ja oun tottunut tiätämään, miten nää jutut taas jatkuisi tästä, päätin olla taas nopeampi kun huusin huutajalle: "eikö se ole vain kylymä ajella?" Kaveri kumppanineen alkoivat naurun rätkätykset ja noitumiset, niin siirryin pyörineni sitten ihan puhe-etäisyydelle siihen mittarille myäs. Seinäjoen kelkkailijoita olivat ja viimeistä päivää kuulemma. Kerroin etsiväni vapaata huonetta ja kertoivat olevansa Björklidenillä mökissä yötä, josta lupasivat minullekkin petipaikkaa, jos en muualta sitä löytäisi! KIITOS !

Olihan se huomaavaista, näin pärrä- & kelkkamiähet toimiikin - tuumasin, kun kerroin ajelevani sinne siispä sitten jo etukäteen asiaa selvittelemään. Kelkkamiähet sanoivat hörppäävänsä kahvit tankkauksen jälkeen, ja ajelevansa Torniojärven jäätä pitkin perässäni. Visiiri taas vinkui ja aurinko paistoi ihan erilailla, nyt kun tiesin että ainakin petipaikka oli taattu!

Tuolla ylhäällä, Björklidenillä, olin joskus kauan sitten - kymmenen, tai parikymmentä vuotta viimeksi poikennut ja enhän siitä enää muuta muistanut, kun että tie nousee sinne aika ylös ja että sieltä oli silloin upeat ruskamaisemat joka suuntaan! Saattoipa muuten olla hyvinnii 1987 ja ekalla norweegian reissullani. Muulloin olin aina vain pyyhkinyt siitä ohitse; pimeällä, keskikesällä, vesisateessa, räntäsateessa, talvella viimeksi 2013, tuulessa ja yksin ja Oulankin kanssa kaksin, jne....Mutta nyt paikka tulisi paremmin viimeinkin tutuksi.

Ainiijoo, olihan sen webbikamera hyvinkin tutuksi meikäläiselle tullut, kun siitä voi aina päätellä ainakin jotain suuntaa- antavaa ajokeleistäkin!
No niin, sitten vaan Transalpin etupyörää tunturia kohden, eli tie lähtikin nousemaan kohti valkoista tunturia.
En vielä tässä vaiheessa tiennyt, kuinka tulisin törmäämään erikoiseen tilanteeseen hotelli huoneessani, siellä kun olikin jo joku?
Mixed- saunassakin sain osakseni sellaiset katseet, että "titta på där !" " ei kai nyt kukaan tule oikeasti saunaan ilman uima- asua, etenkin kun paikalla on myäs naisia!" ..... TÄ ?


Malmiradan ali....


Hissit ovat menneet jo kiinni, joten rinteiden kunnostus huomista aurinkopäivää varten on taas alkanut....


Hotellihuoneet ennätti sen huoneenvaihdon takia jo mennä, mutta tuo Gammelgård sai sitten kelvata...


Iltahämärä se laskeutuupi viimein tunturien ylle, ja takana oli aivan loistava jutauspäivä, - jälleen!
....ja JOS ei oteta huomioon, sitä sateenkaarenväreissä loistavaa ja öljynkäryistä Statoilin pihamaata....



jatkuu...

[mchuurre]

[mchuurre]

Tie olikin sulana jo melkein hotellin respan ovelle asti. About viimeiset 400m oli jääpinnalla, jossa toki seassa hiekanjyvää, niin ei mitään ongelmaa. Itse hotelliinkin olisi ollut vielä huonetilaa, mutta "economy", olisi alempana Gamlegårdenin puolella... . Minulle välttäisi se. Petivaatteita kun ei ollut, eikä edes makuupussia tällä kertaa, niin pitihän niistäkin sitten erikseen jotain maksaa. Aamupalaa ei tuohon hintaan enää sisältynyt, mutta eihän tuota ole tullut tavaksi muutenkaan.

Takaisin Transulle ja ISO liinavaatesäkki vilahti kätevästi verkkosysteemini alle. Noita verkkohässäköitä olin aikoinaan pitänyt "hippien"- jutskina, mutta on muuten erittäin kätevä ja toimiva systeemi. Vaikka tervaskannon saa tilapäisesti pysymään tarakalla, muiden kimpsujen päällä- ja meno jatkuu. Eli takaisin alas etsimään mukaani saamastani kartasta oikeaa rakennusta. Hmmm...tuolla ainaskin oli Vandrerheim, eli ei se, tie jatkui melkoisten lumipenkkojen reunustamana pienille omakotitalojen näköisten mökkien väliin...? Ihme ja kumma! Ei täällä mitään Gammelgårdenia ollut? Käännyn takaisin ja tuon rakennuksen sen pitäisi olla, mutta kun se näyttää vain ravintolalta. Pyärä parkkiin ja kypäri jalakatapille. Otin kuitenki tuon ISON liinavaatenyssäkän jo valmiiksi mukaan, koska eihän se huoneeni enää kaukana voisi olla?

Ravintolassa istui muutamia asiakkaita, mutta olihan tuolla tiskin takana eräs rouva, jolta sitten kartan kanssa huonetta tiedustelemaan? Että missä oli G10- huone? Jaahas, että osuin kuitenkin oikeaan rakennukseen, ja nyt rouva pyysi seuraamaan, kun lähti opastamaan meikäläistä peremmälle pitkää rakennusta.... .
Että tuosta ovesta vain, ja siellä se sitten olisi! Kiitos vain kovasti, ja entäs sitten pyörä? Jaahas, että täällähän oli sitten takaovikin, että tuonne voisin parkkeerata Transun, lumikasojen väliin, oukki-doukki!

Välioven takaa paljastuikin pitkä käytävä, ja olihan näissä ovissa selkeät numerot....G10, ja avainkortilla sainkin oven auki, "naps!". Astelen peremmälle, mutta.......tuossahan roikkui jonkun nahkarotsi? Matkalaukku lattialla levällään, purjehduskengät.....ja vuodekkin aivvvan petaamatta! TÄ? Ei muuta kuin takaisin liinavaatesäkin kanssa, saman rouvan luokse ravintolaan!

"Ja sielläkö oli joku muu?". "Kuinka se on mahdollista?". "Oliko ovi aivan oikea?". Juurikin nämä kysymykset, jotka kuului minun esittää rouvalle, hän tivasi nyt niillä minua! Lopulta hän tarjoutui osoittamaan minulle viereisen huoneen siitä vierestä, mutta sanoin, että haluan nyt huoneen ylhäältä hotellista, tänne en enää tule! Muuta kuin Transalpille, vaikka tuntui todella turhauttavalta ajella taas tuonne ylös ISO liinavaatesäkki jälleen mukanani - ja oli jo tullut nälkäkin!

Hotellin respa ei edes pahoitellut, saati pyydellyt anteeksi tapahtunutta. Soitti vielä kertaalleen Gammelgårdeniin sille samaiselle naiselle, (sen verran osaan ruottia, että sain selvää kyllä...), että kuinka se oli mahdollista, että vaikka nimeni näkyi koneella, eikä G10:ssä compuutterin mukaan ollut ketään?
Nyt hotellihuoneet olivat kaikki sillä välin jo menneet! Ei olisi vaihtoehtoja kuin jatkaa matkaa, tai ottaa Gammelgårdenista huone G6? Sanoin, että nyt kyllä pitää asiaa miettiä........ja mietinkin aikas pitkään.

No, täytyy kai se huone, vaikkakin pieniä ja vaatimattomia ne olivat - ja mahdollisesti siellä tulisi taas jokin ylläri vastaan, ottaa!
Sanoin vielä ennen uuden avainkortin vastaanottamista, että tästä hyvästä saisin sitten hotelliaamiaisen maksutta? Ja hän nyökkäsi ja vahvisti että "Yes!". Noo, vähän oli jo parempi olo, vaikka jälleen kerran, piti ISO liinavaatesäkki mukanani, raahautua pyörälle, ajaa alas Gammelgårdenille ja sitten etsiä tämä G6 huone jostain. Ajoin suoraan takaovelle, joka oli nyt tiedossa. Sivulaukuilla sain sähköovet pönkä'ttyä auki siksi aikaa, kun rahnustin ISO:n liinavaatesäkin rakennuksen käytävälle, ja palasin uudelleen noutamaan sivulaukkuja vastaavasti käytävään. Trasalppi jäi sivutuelleen jäiselle takapihalle, mutta vielä ennen pimeää, tulisin voitelemaan kedjut, asettelisin se keskituolle ja tarkistaisin öljypinnan tason, mutta nyt en alkaisi levittelemään enää öljyjä tämä hotelllin pihamaalle!

"Mixed Sauna klo 18:00 - 21:00"- luki väliovassa, kun sain pökättyä sitä kyynärpäilläni auki, kuten myös viimeisen oven, eli huoneessa G6 oltiin. Tai siis tälläkertaa, täällä ei muita ollut, kuten ei pitänytkään olla. Nonnih, nyt sitten eväsleipien kimppuun, koska niitä oli vielä jäljellä ja kellokaan ei vielä ollut kahdeksaa. Piäni huone, ei mitään varusteluja, wc:tä lukuunottamatta. Ei ollut tv:tä, ei suihkua, mutta sentään ikkunasta upeat talviset maisemat ja lämpöpatteri. Olikos tuossa ISO:ssa liinavaatesäkissä muuten pyyhettä - tai pitikin kysyä, että mitenkäs ISOJA ja kuinka monta niitä siinä olikaan?

Nyt oli jo syöty, kedjut voideltu, varmistettu oikea öljytason määrä, ( ei enää tarvinnut lisäillä - kuin ei koko loppureissun aikana! ), ja että pyörä pysyi varmasti yön pystyssä. Saunaan siispä mars! Raput alas hiiviskelin sukkasillani alakertaan, josta ei mitään ääniä kuulunutkaan, mutta valot olivat käytävällä. "Sauna" oven takana vielä kuulostelin, että näinköhän saisin kylpeä rauhassa - varmaankin, ja astuin sisälle pukuhuoneeseen: "Hej" - sanoin vaistomaisesti kahdelle ruotsalaisnaiselle, jotka olivat nurkassa pukeutumassa, tukka märkänä. Potkin hotellisandaalit penkin alle ja riisuuduin heistä välittämättä. Siis olinhan ennenkin ollut Itävallassa, Saksassa, ja Sveitsissä, - tai ainakin muistaakseni ollut, joissa on yhteinen pukuhuone, niin mitäs uutta tässä nyt sitten oli. Naiset eivät sanoneet mitään, enkä tosin siinä kauaa viivytellytkään, kun viuhahdin jo suoraa päätä suihkutilaan, jonka oletin jo olevan tyhjä, eli nuo naikkoset olivat kaiketi illan viimeiset saunojat...... .

"Titta på dår!" - sanoja ei kenenkään, noiden neljän suusta kuullut, mutta luin heidän silmistä sanat -samalla kun tosin olin jo suihkun alla, nakuna tosin, mutta eihän se pyyhkeen kanssakaan kaiketi olisi normaalia - TÄ? Noilla kahdella naisella ja miehillä näytti siis olevan uima- asut päällään! TÄ? Mikä suomessa uimahallienkin kaikissa saunoissa on ehdottoman kiellettyä, niin täälläkös niitä sitten käytettiin? TÄ? No nyt ei enää auttanut perääntyä, vai auttaiskos kuitenkin? Ei minulla mitään uima- asua ollut ja toisekseen, he nyt ainakin olivat jo viimeiset saunojat, koska kiukaan suhinoita ei tuolta saunan puolelta kuulunut..... .

"Hej!" - tervehdyksen kera, istahdin ylimmille lauteille ja asetuin pyyhkeeseen kiedotun nuoren naisimmeisen - ei tietenkään viereen, mutta samalla lauteelle istumaan, no mites muutenkaan.....? Nyt oli 2 vaihtoehtoa: joko a) pidetään sitten mykkäkoulua siihen asti, kunnes jompikumpi häippäsee liian kuumien löylyjen takia ulos, ja häpeän siveettömyyttäni hiljaisesti.....tai sitten b), alan jutustelemaan ihan yhtä spontaanisti, kuin nakuna tänne tulinkin, (joka ilmeisesti oli etikettivirhe?). Valitsin vaihtoehdon b:n. Nainen oli kuulemma kesät töissä Umeå:n yliopistolla, mutta näin talvisin, täällä. Alunperin syntyjään kuitenkin Hollantilainen. Diipa- daapat sujui ihan jees, ei siinä mitään ja löylyäkin tuntui molemmille riittävän. Nainen siirtyi jossain vaiheessa tosin ala- lauteelle istumaan, jolloin keskustelu ei ollut ehkäpä enää niin luontevaa, johtuen ihmisen analogiasta, vai pitäiskös sanoa geometriasta....... Mutta painottaisin tässä vaiheessa kuitenkin sitä, että missään vaiheessa ajatukseni eivät poikenneet asiayhteydestä.

Pyyhenainen poistui lauteilta viimein, ja sain löylytellä nyt sitten rauhassa. Tai ainakin siihen asti, kun olin jo pesuhuoneessa ja loppusuihkussa, jossa totesin, että ei se uimapukuvarustus ollut mikääm itsestään selvyys täällä sittenkään, koska edellistä vain hiukan vanhempi nainen saapui viereiseen suihkuun! Olin nyt puhdas jatkamaan matkaani huomista Narvikin "valloitusta" varten.
Että tämmönen tapaus!

Iltapimeällä kävin vielä Björklidenin juna-asemalla, kuvaamassa piiiitkien malmijunien menoa ja vasta syksyllähän olin samoja raiteita itse kuluttanut. Silloin, kun olin tehnyt liftausreissun Oslosta- Narvikiin. Narvikista sitten matkasin juurikin tämän kautta Luleåån, mutta sehän oli taas aivan eri juttu. Rinnekoneiden valot näkyi ja matala murina kuului laskettelurinteiltä, kun siellä tasoteltiin kumpareita. Tännehän voisin tulla vielä Monoski-lautani kera, vaikkapa joku kerta?

Aamulla olikin säätyyppi aivvan mp- hemmoille tehty! Luvassa oli nimittäin aurinkoa, tosin norweegian puolella pilveä koko perjantaiksi, ja iltapäivällä jopa tihkusadetta, mutta eihän se nyt mikään yllätys olisi. Mutta nyt ensin se ilmainen ja runsas aamiainen, eli Transalpilla ylös hotellille, mutta tällä kertaa ilman ISO:a liinavaatesäkkiä....


Heli-Ski toimii (vielä), täällä....?


Lähirinteitä.


Puomit pysyy alhaalla piiiiitkäään.....






Pysyy pystyssä - pysyy , "paikka" !

Hotelliaulan maisemia


Huomaa kiva "karttalattia"

jatkuu...

[mchuurre]

Olipa tukeva aamiainen, ja vieläpä ilmainen sellainen...! Normiaamiaisella tuski tulisikaan NÄIN paljoa syötyä, mutta kun ei maksanut mitään...(röyh!). Transalppi tulille, ja etupyörä vuonoja kohden. Ja kuinkas siinä sitten ollakkaan, satulassa piänessä somassa räntäsateessa, hiukan ennen Riksgränseniä, kun oli aikaa ajatella ihan kaikenlaisia juttuja, niin mieleeni hiipi tuo Erika Schönen tapaus, eli nuori 23 vuotiaan saksalaisen sairaanhoitaja/sihteerin traaginen lento-onnettomuus, tai oikeastaan hänen hautansa..... .



Siis elettiin vuotta -44 ja syksyistä lokakuuta, tai enhän mie tiätenkään tuolloin vielä täällä missään jutaillut, mutta siis kun oli sitä Hitlerin- sotahommaa kaikkialla, niin myäs täällä norweegiassakin. Luin talvenaikana nimittäin miälenkiintoisen kirjan: "FIRE and ICE", josta tämänkin erikoisen tapauksen löysin:

Germaniassa oli tuolloin jo huutava pula apuhoitajista yms. sihteereistä, ja niinpä heitä alettiin jo evakuoimaan täältä pohjolan perukoilta sinne pikkuhiljaa takaisin. Saksan sotaonni kun oli jo aikapäivää sitten kääntynyt ja perikato kolkutti jo ovella.... No, sitten eräs Fw 200 Condor kone, nouti erään pokallisen (30 hlöä), heitä Kaamasen kentältä, (tai sitten Roi:sta?), ja toi heidät Banakin kentälle. Ja kun lähtijöitä oli paljon, ja ehjiä (ja ISOJA), koneita vähän, niin niihän siinä sitten kävi, että kyseinen kone tuli runsaasti ylikuormatuksi. Nimittäin Banakista mukaan koneeseen lastattiin vielä 11 sairaanhoitajaa, 2 haavoittunutta, 2 upseeria, normaali koneenmiehistön, ( 6 hlöä), lisäksi kun koneen maximi hlö- määrä olisi saanut olla 30 hlöä!

Ja 45 minuutin lennon jälkeen, he kaikki olivat kuolleet. Tämä lento-onnettomuus, on edelleen pahin, mitä norjan maaperällä on koskaan tapahtunut...

Silminnäkijöitä tapauksella oli kaksi, kirjassa tapauksesta kertova, silloinen 3 vuotias poika ja hänen sisarensa:

"Kone lensi matalalla vuonon päällä, (Lavangsfjord, Trömsö), ja kun kone teki jyrkän kaarroksen meren päällä, katkesi sen siipi juuresta, jolloin ihmisiä ja polttoainetta putosi mereen ja koneen pudotessa perässä, syttyivät kaikki tuleen. Sisko on tänäkin päivänä niin traumasoitunut näkemästään, ettei voi edes kertoa tuosta...."

Ajattelin, joskos voisin vaikkapa löytää, tuon hautakiven, koska tuo saksalaisten sotilashautausmaa sijaitsee Narvikissa. Eikä ole muuten koskaan edes tullut käytyä siellä aiemmin.... että jos nyt sitten?
Mutta olisihan se aika sattumaa, jos Erikan kiven löytäisin. Kalmisto on iso, ei mitään tietoa mistä päin, saati miltä riviltä sitä etsisin, ja suurin osa siitä, olisi vielä varmasti lumen ja jään peittämänä. Mutta silti, voisinhan edes yrittää?

Mutta ensin himmasin hieman rajalla, eli norskien ja scandian yhteisellä tullliasemalla. Tuumasin ja koetin muistella, oliko muuten koskaan nähnyt edes yhtään tullivirkailijaa tällä asemalla? Saati että minua olisi koskaan siinä pysäytetty! Valuttelin alamäkeen ja katselin tullialueen parkkipaikalla yöpyneitä EST- kilvin varustettuja rekkayhdistelmiä. Nuo ovat olleet muuten koko talven ajan NRK:n sivuilla negatiivisella tavalla. Kun eivät osaa, tai halua käyttää ketjuja! On ollut useita ojaanajoja, tiekatkoksia, jne, heidän takiaan...... .

Tuulivoimaloiden määrä oli lisääntynyt sitten viime näkemältä, tai sitten silloin oli tiheä lumisade? Ei noita kaikkia silloi ainakaan nähnyt? Sitten tulin jo statens vägvärketin tukikohdan paikkeille, josta kerrankin piti hakea "apuva", kun olimme Oulan kanssa syksyllä myöhään, vai oliko kevväillä aikaisin niin, että emme päässeet tuntureilta tuiskuttaneen tuoreen lumen takia jatkamaan matkaa, ja ajoikkeina oli raskaasti lastatut K100RT, ja Suzuki GS1000 he hee....oi niitä aikoja!
Jonkin aikaa asemalla odottaessamme, lähti aura-auto sitten lopulta liikenteeseen, jonka perässä pääsimme iloisesti rajalle asti, ja sitten ilman auraa jotenkuten Kiirunaan ja vieläkin ennen täyspimeää Stenbron p-paikalle, laavuun yöksi.... (Se Gällevaren risteys Kiirunan tien varrella).

Mutta nyt sitten jo alkoi näkymään tutut vuonomaisemat:


Malmirata erottuu kuvassa selvästi, tai erottuu jos osaa katsoa......







Ovat muuten alkaneet tekemään oikaisua vuonon ylitse niin, että jää tämäkin kuvassa näkyvä riippusilta kokonaan käyttämättä, jos Narvikista E6:sta jatkaa pohjoiseen. Tosin, valmistuu vasta 2017, mutta kuitenkin!
jatkuu...

[mchuurre]

Kohta sitä jo päästelin tuota pitkää rippusiltaa pitkin vuonon toiselle puolelle ja pakkasmittarin neula vain väpätti jo kovasti punaisella. Ainakin +7´c oli varjossa, joten kevätajo tässä oli täysin kyseessä. Tulin sitten jo tuohon slltatyömaalle jossa tikkarimies pysäytti vuoroin pohjoisesta, vuoroin Narvikin suunnasta tulevia. Onhan siinä rannalla jo melkoinen sillanalku jo valmiina! Korkea torni ja nosturi ja tuleekin aiiikas pitkä (ja kallis), silta, mutta onhan norskien valtiolla kruunuja. Jokainen norski on kuulemma miljonääri, jos valtion varat pantaisiin jakoon! Eivät ole EU:ssa, eivätkä liity! Fiksu kansa ja eikä tarvitse mittailla kurkkujen käyryyttä, tai vatupassilla peltoja niitä lannoitettaessa.... !



Saksalainen sotilashautuumaa löytyy päätien vierestä helposti. Transu parkkiin, kun samalla muutamia hädintuskin huomattavia pisaria alkaa tihkumaan otsaan. Rappuset ylös ja onhan täällä vielä kovasti lunta.
Itävaltalaiset aseveljet olivat käyneet näemmä vuodenvaihteessa myös paikalla, ja eihän se mikään ihme olekkaan, koska valtaosa 20 Vuoristoarmeijan joukoista olivat itävaltalaisia. Ihan kuten Dietelkin. (ja ite aatukin!).






Aivan siis sattumalta, satuin löytämään tuon Erikan hautapaikan, koska kuten kuvasta näkyy, lunta oli vielä aika laajalti, eikä mitään tietoa mistä paikkaa etsisin..? Tosin, en sitä etsiä sen paremmin aikonutkaan, kunhan vain muutamia nimiä katselisin, ja olikoha n 5 min "etsinnän" tulosta tämä löytö!

Lainaus "Fire and Ice"- kirjasta: "Erika oli kotoisin Wismarista, Saksan Baltian rannikolta, jossa hän työskenteli tarjoilijana sekä leipomossa ennen liittymistään Luftwaffeen 1942. Aluksi hänet lähetettiin italian Riminiin, mutta huhtikuussa -43, norjan Banakiin, jossa hän työskenteli sihteerinä. Viimeisessä kirjeessään siskolleen, Erika kirjoitti, että sodan jälkeen, hän oli päättänyt palata takaisin norjaan, koska se oli hänen mielestään niin kaunis maa. Ja ellei hän selviäisi kotiin täältä norjasta, hänet tulisi haudata tänne. Niin ihastunut hän tähän norjanmaahan oli....... Aivan kuten moni muukin on!



Muutama vuosi sitten, seurasin norjan webbikameroista, ja erityisesti Narvikin keskustan kamerasta, että mitä ihme rakennusta tänne keskustaan rakennettiin. No, siitähän valmistui sitten uusi Scandic- hotelli aivan keskustan aitiopaikalle, enkä tässä vaiheessa tätä kuvaa ottaessani tiennyt, että seuraavana yönä majoittuisin tuolla 14:ssa kerroksessa. Erikoinen ratkaisu oli tuo huone tuolla ylhäällä. Se kun nimittäin oli sellainen "puolikuun" muotoinen, mutta todellakin viihtyisä ja etenkin hiljainen!



Mutta nyt samalla, kun tulin tänne Narvikin keskustaan, voisinhan poiketa tuolla sotamuseossakin. Eihän se mikään iso ole, mutta antaa aika yksityiskohtaisen selvityksen vuoden -40 tapahtumista. Edellisestä käynnistäni kun on varmaan se 15- 20 vuotta, joten voisihan siellä olla pari uutta esinettäkin tms? Transalpillekkin kun löysin kätevän parkkipaikan malmiradan vierestä, kirjaston parkkipaikalta. Lyhyt matka kävellä ja tiätenkin oli myös ilmainen! (Vinkki-vinkki!=) , ja kirjastosta pääsee tarvittaessa blogia päivittämään, tms... !


Hotchkiss! (Kuuma suukko ilman C:tä ja H:ta, -tokkopa sentään!).
Moni saattaa ihmetellä, että MIKÄ IHME se tämä on, jokin lelu vai....? Mutta onhan se ihan oikea ranskalaisten mukanaan tuoma, tai sitten niksmannien sotasaaliina tänne raahattu vaununpoikanen.



Narvik, oli niksmannien tärkeimpiä, ellei tärkein sotasatama, jos ei joku sitä vielä tässä vaiheessa tiennyt. Alta ja Narvik, yhtäkaikki ja molemmat. Narvikissa Krigsmarinen alkuvoimistelut eivät vaan niksmanneilla oikein mennyt ns. putkeen, kun sen 10 hävittäjää, ja siis nyt puhutaan laivoista, upposivat syvyyksiin, yhden vieläkin ollessa osittain pinnalla näkyvissä. Eli ei sieltä rannalta varmaan hirveesti aaltoliikkeitä eikä respectejä laskuvarjohemmot merimiehille tehneet! Saksa keskittikin koko sotalaivastonsa sittemmin Altaan ja tänne, tosin olihan niitä sukellusvenetukikohtia myös Drontheimissä, (nykyinen Trondheim), ja Bergenissä, yms.
Mutta kävi täällä visiitillä mm Tirpitz:kin joka piti ankkuripaikkaansa Bogenissa, jossa tämä ylläoleva kuva.

Samoin Skojomenissa Krigsmarinella oli hyvin tärkeä sukellusvenetukikohta jossa parhaimmillaan, vai pitäisikös sanoa pahimmillaan, oli jopa 20 sukellusvenettä sekä kaikki se muu "infra" tietenkin mitä huoltoon, korjauksiin sekä täydennyksiin tarvittiin.


Ja vaikka Tirpitz tapasi kohtalonsa Tromssan edustalla, on siitä tännekkin tuotu pikku- palanen. Laipion paksuus vesirajassa, vaatimattomasti 320mm!


Tiedäkkös muuten minkä kone tätä pyörittää? (Et arvannut: Opelin!)

jatkuu...

[mchuurre]

"Liisa piän" - tahdissa jatketaan....

[AXP]

Tiedäkkös muuten minkä kone tätä pyörittää? (Et arvannut: Opelin!)

Eikös tuo ole NSU Kettenkrad?
Kuvasta ei ihan varmasti saa selvää.

[mchuurre]

Eikös tuo ole NSU Kettenkrad?
Kuvasta ei ihan varmasti saa selvää.

No 10 pistettä! Sehä se, NSU kedjuvehje.

Tällä lyhkäsellä reissulla, miulla olikin vain muutama, ennakkoon valittu kohde:
- Narvik, (saks. sotilashautuumaa + sotamuseo)
- Parit tkk:t (Saltvikneset, ja Korsnes), tosin Skjomen tuli viimetipan NRK:n vinkistä kuvioon mukaan.
- Polarbanan tarkempaa tsiigaamista, eli aiottujen tientylitysten ja tunneleiden tarkempaa tarkastelua.
- Muutaman paikallisen mc-klubbenin herättäminen talvihorroksesta, (donitsit pääoven eteen!).
- Junkerdalenin kautta kotitukikohtaan....


Museossa ei uusia artikkeleita muistini mukaan ollutkaan, muita kuin tämä iso "varis", joka oli löytynyt eräästä uponneesta hävittäjästä vain vasta muutama vuosi sitten.


Olisin jopa sitä mieltä, että päinvastoin, museon esineistöä oli jopa "siistitty", koska esim näitä "vankileirien asiakaspalvelijoiden työkaluja", oli enää vain muutamia, eikä yhtään enää niitä, joissa oli pitkiä nauloja tai ruuveja? Miksi niitä piti piilotella tai hävetä, jos niitä aikoinaan käytettiin? EU vaiko turisti- Hermann kieltänyt?




Beisfjordin KZ-leiristä, oli sen sijaan tehty muutamia "photo-shop"- kuvia, sekä lyhyt esittelyvideo

Seuraava kertomus, mitä tapahtui Beisfjordin perukoilla, ei ehkä sovellu kaikille, eli ei tarvitse lukea, jos olet "herkkä"...:
Beisfjord

The Beisfjord camp is today remembered because it was the worst camp in Norway with a death rate which exceeded Auschwitz, in spite of the fact that the camp was only in existence for Yugoslavs for 4 months. The evening of the 17th of July the date that a massacre started in the labor camp Beisfjord. The sick prisoners were living in separate barracks from the ‘healthy’ prisoners in this camp. A few days before the 17th of July the prisoners were given orders to start digging a ditch, many of the prisoners thought that this was for water pipes, which was rumored to be installed in the camp. However, in reality they were digging their own mass grave. On the eve of the 17th of the July, from the guard tower the camp leader Franz de Martin gave the order that the sick prisoners were to be led out of the barracks. He gave orders accompanied by a torrent. The prisoners walked down toward the ditches, four by four in a row, in groups of twenty. Some were able to walk, some leaning to the other. When the first group had come through the 'corridor', which was a series of barbed wire, and down to the edge of the ditch, they were ordered to stand in a long line along the edge of the ditch. Johan Sundby who was a witness of the massacre from his house which was right by the camp, even though everyone that lived close by the camp had been given strict instructions by the SS to close all their curtains, and not to go outside their house that night. He tells: “When they were lined up, the SS guard pulled back, and the man with the machine gun swept over those who were lined up. When the gun was fired, the other SS guards came forward and threw the shot prisoners into the grave whom had not fallen down into the ditch, both those who had died and those who were not dead.” Many of the sick prisoners were hiding in their barracks, and refused to get out. The German guards then decided to set fire to the barracks, guards standing armed outside of the exits of the barracks, shooting anyone trying to escape.

The camp management at Beisfjord sent on the 6th of August 1942 a report to the SS-management 'North' in Oslo. In this report, there was two misleading information, and both were clearly given on purpose. The first; the headline was that there was a report about prisoners who had died (and not killed). The second was that instead of their names, there was only given their prisoner numbers. In the report there was listed 287 numbers. So many people were murdered this secluded night between the 17th and 18th of July. Another witness, Atle Føre, tells that after that night he had heard that the explanation for the killings was that his doctor, Weideborg, had been in the camp before the 17th of July stating that there was typhoid going around in the sick camps.


Ja ei ne niksmannien (sekä norskien!), huvittelut vielä tähän loppuneet, vaan vielä pidettiin Björnefjellin- juoksukisat....
( eli se muistomerkki, kun tulet E 10 tietä heti rajan jälkeen, Narvikin suuntaan)


Ja tässä Georg Thiele- hävittäjän messikello, joka edelleen on Rombaksvuonon perillä osittain, etenkin laskuveden aikaan nähtävillä.


Tämäkin kuva osoittaa, että ei sitä ennenkään lähdetty reissuun, etenkään pidemmälle, ilman omaa pärrää!


Ja kun viimein pääsin jatkamaan matkaani, kohti seuraavaa kohdettani, ja kun Transalpin mittarivaijeri oli Narvikia lähestyttäessä mennyt poikki, päätin tankata pyörän aina kun mahdollista. Joten ei muuta kuin heti seuraavalle huoltamolle - ja kuinka ollakkaan, siinä mittarilla maastoa tarkkaillessani, osui huomio viereisen autoverstaan taakse, metsänreunaan...
Kuinkas en ennen ollut tuota huomannut?

jatkuu...

[mchuurre]

Eli nuo bunkkerit näkyy mittarilta suoraan kun vain katsoo vähän tarkemmin..

No, nyt olin kuitenkin menossa sinne Saltviknesiin, joten kahtotaan nuita tarkemmin, sitten sieltä palatessani? Tuo Saltviknes, oli meikäläiselle uusi kohde, ja onhan se hieman päätieltä sivussa, mutta kumma - ja outo juttu, kun en sitäkään ollut aikaisemmilla jutauskerroilla löytänyt. Vinkki kun oli tullut noilta norskien nettisivuilta.

Kiertojärjestys oli nyt seuraava: Saltviknes, sitten Skjomdal U-båt base, ja sitten takaisin Narvikiin yöksi. Ehkä sinne viime syksyiseen Best Western- hotellille, sinne FIS-luokan laskettelurinteen juurelle, jossa olikin muuten ihan jees- huoneet, ilmainen netti ja ennenkaikkea maittava ja runsas norskityyppinen aamiainen!


Matkalla bunkkereille oli Skjomnesin muistomerkillä hyvää aikaa kuoria mandariini....

Mutta nyt tultiin Saltviknesiin ja tuosta vain Transalppi tilustietä pitkin alas pellonreunaa, kunnes tulikin vastaan ketjupuomi! Noo, eihän tässä nyt niin ahdasta ollut, etteikö näin piäni Tranalppi tämmöistä pientä puomia pystyisi kiertämään. Ja siitä vain hienosti ohi ja edelleen kohti edessä häämöittävää merenrantaa....Sivulaukutkin säilyi edelleen mukana, puomista huolimatta =)
Tie kapeni ja tulin lopulta sitten jonkun kesämökkitontin reunamaille. Ketään eikä mitään liikettä näkynyt missään, joten Transu vain sivujalalleen ja pipo & kamera mukaan ja menox.... :


Ja voi hirveetä taas tuota piikkilangan määrää!


Kevät on hyvä aika tälläisten maastokohteiden tarkasteluun, kun ei ole lehtiä puussa, eikä heiniä vielä maassa!


Koko niemenkärki, on ollut runsaiden piikkilankaesteiden ympäröimänä, päätellen noista rantakivissä edelleenkin jököttävistä kiinnitystolppien lukumäärästä!


Ammuspesäke etualalla...
Patterissa oli ollut 4 x 105mm:n ranskalaista kenttätykkiä kiertoalustalla. Että sotasaalistykeillä, sotasaalisammuksilla ja sotasaalisviineillä, sotasaalis- jne....jne. Kuten niin monessa muussakin paikassa!


Tulenjohto bunkkerin katolla...


Huomaa simpukoista tyylitelty valmistumisvuosiluku: "1942"


Tulenjohtobunkkeria ulkoa...


Ja sisältä...

Oli siinä paikka hyvin valittu, kun oli meinaan upeaa hiekkarantaa myös sitten takamaastossa. Että kelpasi siinä liittoutuneiden invaasiota ootellessa, ottaa nurmikolla aurinkoa, kuunnella Lili Marlenea rammarista, siemailla ranskanmaan sotasaalis viinejä, samalla kun osa uiskenteli rantavedessä ......vangit kun teki muuraus & kaivuuhommat. Mutta niinhän se vain menee! Voi voitettuja!

jatkuu...

[mchuurre]

No nyt oli sitten tämäkin paikka tarkemmin tutkittu! Astelin betonibunkkereiden katoilta takaisin, juoksuhaudan reunaa pitkin Transalpille ja nappasin kypärin päähän. Piti vielä se ahdas puomi ohittaa, tuumasin samalla kun kaasuttelin savista tieuraa ylös päätielle. "Kviiiiks..." oho-oho, - muovisia ääniä alkoi kuulumaan juurikin tuossa kriittisimmällä ketjupuominkohdalla, kun yhdellä jalalla tasapainoitteilin maan vetovoimaa vastaan, samalla kun oikea sivulaukku yritti työntää pyörääni kumoon ja keskiseisontatukikin kolahti ruohikon kätköstä paljastuneeseen kivenmurikkaan! Kytkintä luistattamalla ja vasemman varpaan kärjillä, sekä suun tiukalla virneellä selvisimpäs vielä tuostakin ........ Eipä ollut koko viime talvena kaato yhtä lähellä, kuin tuossa meinasi olla!

Mutta toisaalta, tielle kun oli vielä noin sata metriä matkaa, maaperä oli pehmoista peltosavikkoa, pakkasmittarin neula oli reilusti punaisella, eikä mitään edes satanut, niin eihän tuossa kuinkaan olisi käynyt vaikka olisimme molemmat rojahtaneet tuohon kuivalle ruohikkomatolle pitkälleen huilaamaan. Olisin vain hätäpainikkeesta sammuttanut koneen ja kuinka helppoa olisi ollutkaan vaikka ottaa iltapäivänokoset siinä.....z.z.z zzzz.....

Mutta käänsin nyt sitten kuluneen nastarenkaani uudelleen kohti Narvikia. Tarkastelun kohteena oli seuraavana se Skjombotn:in sukellusvenetukikohta. Nyt siispä sinne, ja samalla huomasinkin, kun tuulensuhina kuului huomattavasti kovempaa, kuin tullessa. Tietenkin olin unohtanut korvatulpat taskuuni, mutta eihän matkaa ollut kuin 45km, joten eipä nyt pysähdellä suotta tulppien takia. Laitetaan ne sitten vaikka takaisin tullessa. Toisaalta, korvat kun suhisee nykyään jo aivan paikallaankin ollessa, niin tokkopa nuo nyt niin tarpeen on? Sitten taas toisinaan, esim. tankkauksen jälkeen, olen usein työntänyt tulppia korviin, vaikka yhdet jo siellä on ennestään, niin eikö tuokin jo kerro jotain..... turhia enää tässä vaiheessa... .

Skjomdal on pitkä vuono varsinaisen Ofot- vuonon "sivuvuono". Eli niksmannit olivat oivaltaneet, että tuolta heidän sukellusveneitään olisi vaikea löytää, niinkuin olikin.





Matkalla sinne, tie etenee aikas monenlaisen maiseman kautta, ensin vuononrantaa mukavan kapeaa, mutta hyvää asfaltti tietä. Vaihtuen sitten pelto- ja jokivarren maisematiehen, lopulta nousten aika ylöskin jolloin mukaan tuli muutamia tiukkoja mutkiakin. Ja oli sitten jo ihan näköalamaisemaakin, niin, että E6:sen iso maantiesiltakin näkyi horisontista, kun tarkasti tähysti.

Sitten tie lähti jyrkkään laskuun ja siinä se takajarrulevykin taas muistutti kieruudestaan, eli vaikka moottorijarrua aina käytänkin, oli pakosta jarruteltava väliin molemmilla, eli etu- ja takajarrulla lisänä.
Tilata pitää jarrulevy, heti kun olisin kotona taas! Eihän sitä muuten koskaan edes muista, kun ei paljoa tule tasamailla jarruteltua, paitsi etusella......

Nonnih, nyt alkoin jo jotain "tukikohtaan" viittaavaa näkymään! Parakkirakennusten pohjia, useitakin ja hetkinen, mikäs hautamuistomerkki se tuolla oli? Ja jokin viittakin näemmä? Ajettuani ensin ohi, käänsin Transun kapealla tieuralla, joka olikin justiinsa muuttunut hiekkapinnalle. Pyörä parkkiin, kypäri jalkatapille ja jaloittelemaan kohti kivipaasia, joka vilahti tuolla metsänreunassa......







"Nymphe" "Krz"....ahaa! Sehän oli se....






Laiturit tuhottu, ei ainakaan näkösällä edes rauniokasoja....?


Netistä ei muita orggiskuvia kyllä Skjomenista löydy..on se NIIN salainen base ollut!

jatkuu...

[mchuurre]

Tämä Nymphe, oli tietysti se ex-norskien risteilyalus, jonka kaapattuaan niksmannit muunsivat ilmatorjuntaristeilijäksi, (siitä tuo lyhenne Krz = Kreuzer), ja nimesivät sen uudelleen. Ja monessa eri paikassa ja tehtävässä se ennättikin toimia, ennen romuttamistaan. Oli esim. Tirpitzin suojaustehtävissä täällä sekä Alta- vuonossa, yms.

Ja sitten sodan päätyttyä, "Nymphen" 300:n hemmon odotellessaan täällä vuonon perillä laivausta takaisin germaaniaan, kun ei jalkapallon potkimisen lisäksi muuta tekemistä ollut, väsäsivät sitten tämän kivimuistomerkin. Olisi ollut edes Zundappi tai BMW K75, mitä ois rassaillu, tai piirrellyt donitseja!

Narvikin sotamuseossa näin tuon aluksen kellon, mut enpä kuitenkaan soittanut sillä...

Parakkien pohjat, joita on ollut peräti 7 kappaletta, näkyivät selvästi vuonon rannalla. Pienen pienen "opaskyltin" mukaan majoitustilaa oli täällä ollut 360 Kriegsmarinen hemmolle, jota myös "Stella Polaris", komento- huolto- ja matkustaja-alus, tarjosi Atlantin harmaiden susien miehistöille, kuten myös, muonatäydennykset, p-aineet, torpeedot, jne.



Tässä muuten parit veneet juurikin tuon "Stella Polariksen" huollettavina, samaisen Skjomen- vuonon perillä. (Harvinainen kuva!).

Enimmillään täällä olikin n 18- 20 venettä samanaikaisesti. Ja onhan vuonossa syvyyttä, koska ite "Tirpitz":kin kävi täällä kääntymässä.

Tässä onkin se "paras" kuva, jossa useampia aluksia on yhtäaikaisesti näkyvissä.

Mutta nyt oli aika palailla jo Narvikin suuntaan. Ja meinasin jotta samahan tuo olisi mennä nyt siihen Scandic- hotelliin, etenkin, kun olin tullut seuranneeksi sen valmistusta aikoinaan niistä "kelikameroista".
Eipä sitten muuta, kuin Transalppi taas käymään ja lähes yhtäsoittoa painelinkin menemään melkein keskustaan, mutta nyt muistin ne muutamat bunkkerit siinä Statoil- huoltamon vieressä, joten koukataampa sitten niiden kautta, kunhan ensin tankkaan piripintaan, mitä kun ei matkamittari toimi, eikä muuten varatankkikaan tässä pyörässä. Eli ettei vaan pääse bensa unohtumaan, niin sillä!


Tähystystornia, liekkö sotasaalistuontia Maginot-linjalta tms?


Enkä muuten sutannut ite, olis edes nättiä.... !


Kuvasta näkyy, miten vieressä tuo Statoilin mittarikenttä on.


Osa ovista vieläkin lukossa? NATO- kamaa sisällä, no ei kai enää?

No ei kovin kummonen tukikohta tässä enää ollut, mutta varmaan on ollut! Purettu vain kaikki jo pois, etenkin tuo rekkaterminaali on vienyt osan kallioista mennessään. Takaisin satulaan ja nyt sinne Scandic:iin!

Ajoin suoraan alakerran "pääoven" eteen, ovessa kun on kätevästi ovisummeri, niin aivan siihen siis. Vielä en kuitenkaan lähtenyt sivulaukkuja raijaamaan, koska hintataso jos ei olisikaan sama, mitä olin etukäteen netistä tsiigaillut, niin noloahan se olisi niitä takaisin roudata - eikös niin! Hissiin vain ja respanappi pohjaan!

"Yes, You can get it in 14´th floor!" sanoi scandinaavinen kalastajasukuinen tyttö. Okay - Great, well done! -vastasin ja sitten vain ne laukut hakemaan... Mutta parkkimaksua en enää kyllä aio maksaa! Olisi pitänyt ajaa viereseen yksityiseen parkkihalliin, ja maksaa -mitälie- mutta kortilla, joten ei varmaan mitään edullista parkkitilaa! Mutta koska hotelli oli pyöreä, tai ainakin sellaisen puolikuun muotoinen, kurkistin "sirpin" taakse, mitä siellä näkyisi ja siellähän olikin OIVA parkkipaikka juurikin moottoripyörille! Ahdas kotiloille, mutta aivan täydellinen mesta pyörille, etekin, kun sieltä ei näy hotellin pihalle, eikä edes ylempänä vieressä kulkevalle kadulle! (huurus- suositus!)

jatkuu...

[mchuurre]

Saapas ajosaapas nähdä aamulla sitten, onko tämän Scandicin aamiainen NIIN hiano ja monipuolinen, kun sitä oli booking.com:issa hehkutettu! Kaikki on tiätysti aina suhteellista. Ei tietenkään, aamiaissalissa ole 7:ää eri kokkia, paistelemassa ja kääntelemässä munakkaita, vohveleita, makkaroita, pekonia, jne. Eikä hedelmäosastolla olisi 18 eri etelänhedelmää - ei 10 eri jälkiruokatarjotinta erilaisine suklaa-, tryffeli-, kinuski-, appelsiinkuorrutus-, jne- kakkuineen, tai vast.

Mutta vaikka olisikin, minulle, "perus-suomi-heebolle", riittäisi aivan, ja ihan hyvin taskulämpöiset kokojyväleivät , joiden päälle siveltelen kevytlevitettä, kurkku-, ja tomattisiivuja sekä sitä ruskeanmakeaa Gudbrandsdalen- juustoa! Ai-että...! Tiedän että monelle tuo juusto ompi kauhia "kauhistus", mutta voisipa melekein sanoa, että sillä ei meikäläistä saa täältä norweegiasta pysymään poissa, kun sitä saapi täältä melkein mistä vain!


Tämä kuva voisi kaiketi ollakkin, "Puolikuu- järjestön päämajasta!"


huurusmiähen vilkas ja kutakuinkin vakioitu iltaelämä alkaa: Suihku, telkkari, wc, ja hampaiden pesu.....niin ja tietenkin UT:n kesken jäänyt sivu.


On muuten ihan FIS- luokan rinne tuo. Monoski olisi sittenkin pitänyt ottaa tarakalle mukaan !

Yö oli todella rauhaisa, eli katurallin äänet, eivät todellakaan kuuluneet tänne ylös asti! (huurus- suositus )

Aamiainen oli paria "leveliä" normi pohjoismaalaista hotellia parempi! Vohvelia, kermavaahdot ja tuoreita (pakaste-) mansikoita, jne, mutta ei ensimmäistäkään kokkia missään, ei edes ovelle tullut tsiigailemaan kuinka ruoka maistui. Itselleni kaikki tarpeelliset aineet jeees, mutta kaakao piti tehdä veteen! Siitä miinus!
Mutta tuo korvautui hissistä löytyneellä ja siten ilmaisella avaamattomalla "Sprite"- limsalla, vaikka en ole pullon pulloa ostanut vuosikymmeniin, kun pojaatki on jo niin isoja. Kaippa se oli joltain "yöliskolta" sinne sitten jäänyt, vaikka ei siellä mitään muuta limaa, tai eritteitä ollutkaan

Kannoin sivulaukut hissista ulos ja kulman taakse, iskien ne sitten transuun tukevasti kiinni ja kypäri päähän & menoxi.....Sadetta oli tällekkin päivälle luvassa, vaan ei ainakaan vielä mitään sellaista ollut havaittavissa. Päivän "epistolana", oli lauttamatka, se yksi ja ainoa, Skarbergetistä - Boknesiin, sekä ne Korsnesin aikaisemmin vain maantieltä tähystetyt bunkkerit.


Ja kun ei vielä ollut sesonki, tiesin, että lauttaa saisi mahdollisesti odotella tunnin tai puolitoistakin, vaikka oltiinkin E 6.s "pääväylällä". Mutta olipas nyt ajoitus hyvä, koska näin vuonolta lautan tulevan, kutakuinkin samoihin aikoihin laiturille, kun minäkin transulla!


Lautan kansi kun on kupera ja transuni "ui" matalalla, koska "talviasussa" säädän iskarin aina niin löysälle kuin vain on mahdollista. Sitten kun pyörään vielä lisätään sivulaukut täynnä tavaraa, niin eihän se pyörä tahdo millään suorassa pysyä, joten suhteellisen lähellä pitää transun lähellä pysyä. Pitää, vaikka ei se näin tyynellä edes keinuttanut.

Ei ollut hirveästi lauttamatkustajia. Vain 5 kotiloa ja minä! KEVA- korttini ei antanut alennusta, koska nyt mukana oli pyörä. Jos olisin matkustanut ilman pyörää, niin sitten toki. Näihin hintoihin kun kuuluu aina kuljettaja mukaan, eli maksu oli Mp:stä.

Mutta pitemmillä matkoilla alennuskorttini toimii! Esim Moskenes - Bodö välillä viime kesänä, (vai oliko se jo toissakesänä..=), anyway, mutta siellä kortillani sain siis aivan mielettömät rabatit!


Täältäkin sitten muuten löytyy "beach:ejä" ja etenkin kun jatketaan Tysnesin rannikkolinnakkeelle !


Tämmöisistä suojista sitä olisi paukuteltu..


Ihan samoja mitä siellä "Sword":in - ja "Utah":in - rantaviivoilla. Niksmannithan tekivät lähes kaiken samojen piirustuksien ja proseduurien mukaisesti, eli nämäkin bunkkerit ovat suoraan "kasematti-ohjesäännöstä"!

...jatkuu...

[-Jukkis-]

Piti tehdä taas vaikka mitä kotihommia tässä illan aikana. Kissanpaskat...

[mchuurre]

Jahas, tämäkin stoori jäänyt hiukka kesken, mutta jos nyt sitten jatkoa, koska oun luvannut...





No näiltä Korsnesin bunkkereilta olikin sitten luonteva jatkaa kapeaa enduro- hiekkatieuraa aivan tien päähän, eli seuraavalle Tysnesin linnoitukselle, joka hopsusti katsottuna näyttää sijaitsevan saarella, mutta manteretta tuo on. Laskuveden aikaan, sinne pääsee paremmin, jopa ajosaappailla astellen, mutta nousuveden aikaan, tiätty vaikeampaa!

Olisikos nämä kaukana päätieltä- kohteet sitten jaettava joskus vaikka isommallekkin yleisölle tiedoksi, kuten esim. jossain Atlantinvalli Jutaus II:ssa tms. sopivassa tilanteessa, - jää nähtäväksi?
Joka tapauksessa, matkalla tänne, on tämän tieuran varrella vaikka huru- mycket upeita ja verrattomia telttapaikkoja hienoine hiekkarantoineen! Että melkein saa vastaavia hakea ja miettiä mistä näitä löytää...hmm.. No Lofooteille asti ainakin pitäisi mennä: Utakleiv ja Bleik, esim!





Tienvarrella ei todellakaan ole edes paljoa asutusta, vain muutama kesämökki siellä täällä, niin ja vain yksi Transalppia melkein satulaan asti tullut ja sen käyntiääniä ihmettelevä kettu, tuli melkein kosketusetäisyydelle erään kukkulan laella! Liekkö nähny ja kuullu elämänsä ensimmäisen kerran moottoripyörän`?



Niksmannien tiheääkin tiheäpiikkistä piikkilankaa oli vanhojen peltojen ja maantien reunoilla, josta päättelin, että Tysnes alkaa olla jo lähellä. Tottakai, kaikki metalli- ja etenkin käyttökelpoinen "sotasaalis" on otettu hyötykäyttöön, mutta paaaaljon sitä, tai etenkin tuota piikkilankaa on juoksuhautojen ja bunkkereiden pohjilla epämääräisinä kasoissa ja vyyhteinä!

Mutta sitten tulipa yllättäin laiskuus, tai sanotaan nyt vaikka "palvelushaluttomuus"! Jotenkin vain iski tunne, että onhan näitä jo taas tälläkin reissulla nähty, joten olikin yllättäin suuria vaikeuksia siirtyä Transun viereltä yhtään sen kääntösädettä kauemmaksi? Kumma juttu? Ei ollut nälkä, saati kylmä, mutta jotenkin vain tuntui, että nyt on aika jo jatkaa matkaa edemmäs, ja muutenkin harmittelin ajosaappaitani, joita ei ollut tarkoitettu kävelyyn, vaan jalakatapeilla piettäväksi..... !


Bunkkerien profiili tuolta paistaa, mutta jos sitten joskus toiste.....tms.



Hamaröyn MC:n pihalla ei näkynyt liikettä, ei pärriä, ei niin sitten mitään! Se ompi vain niin käsittämätöntä, kun täällä norweegian rannikolla, pääsisi periaatteessa ajelemaan ilman nastoja vaikka koko vuoden ympäri, mutta silti, on se mikä mp-kerhotila tahansa, "Turn around Fauske", "Fauske MC-Klub", tms. niin kaikkialla se sama homma: saapi odotella juhannukseen asti, jos joku tulisi tekemään edes renkaan jälkiä !!!



Huuvatin Transun äänimerkkiä ihan vain muodon vuoksi, sekä ryntäytin moottoria, josko joku kuitenkin olisi ollut vain horroksessa, eikä syvässä talviunessa kerhohuoneen kätköissä.....(ihme ja kumma JOS olisi verhot heilahtanut), mutta ainakin olin siis yrittänyt järjestää toimintaa täälläkin suunnilla.

Ajelin etelää kohden ns. veritietä.



Joo ja ei, siis tämän tien nimi ei tule siitä, että täällä sattuisi hirveästi liikenneonnettomuuksia, vaan nimi tulee yksinkertaisesti siitä, että tie on rakennettu verellä!

jatkuu...

[mchuurre]

Jos sitten tätäkin välillä päivittelis, (voe hyvää päivää!), mitä kun kaikenlaista rojektia o...

Eli Rognan:issa on oikein veritie- museokin, jonne voisimmekin sitten vaikka Atlantinvalli Jutaus II:n jutaajien kanssa tutustua vaikka hieman lähemminkin?

Ite tie on vangeilla teetetty ja työnjohto ollut sieltä ankarimmasta päästä, joten ei ou ollunna "rokulipäiviä", ei edes 2 x 15min kaffepausseja, tms. kuten joillain toisilla onnekkailla tänä päivänä. Veritie, (Blodveien), rankasta historiasta huolimatta on kuitenkin todella upeissa maisemissa, ja puhkoo niin maan monen vuoren matkallaan Rognanista- Fauskeen!

Joskus olen pitänytkin laskea, kuinka monta tunnelia tuolle välille oikein mahtuukaan, mutta aina olen jossain välissä sitten mennyt sekaisin, ja tiätysti nyt taas tälläkin kerralla.
G-Mapsistähän se voisi tarkistaa, mutta olkoon...
Tämän saman välin olen mennyt myös junalla, ja junalle vasta niitä tunneleita muuten sitten riittääkin! Melkein jatkuvaa pimentoa!

Nyt jatkettiin transulla siispä kohti Rognania, eli tuonne veritien suuntaan. Lumesta ei täällä enää tähän aikaan etenkään ole tietoa, mutta aina jos ja kun tie nousee ylemmäs vuorille, on lumiläikkiä tien molemmin puolin. Saltfjellet esim. on aina sellainen "riski"-mesta, eli niin monena eri kertana aikaisin kevväillä, tai sitten syksyllä myähään jos sen ylittää, niin AINA on mahdollisuus lumisateeseen, jos vain sadekeliä on luvassa. On sitä sitten LT:lläkin joskus ylitetty ja ihan lumiauran avustamana, mutta se onkin toinen juttu..
(Kohdassa 2.13 Junkerdal, & Saltfjellet, eräs pääsiäsijutaus)



Sitä paitsi sinne on täältä vielä paljolti matkaa, koska nyt olin vasta täällä menossa....

Tämä RV 50 on muutenkin ollut "kansainvälinen", koska silloin -40 luvulla, täällä on ollut jos miten monta vankileiriä ja kansallisuutta "siirtolaisena". '



Vihreät nuppineulat osoittavat suurimpien vankileirien paikat, joita RV 50:llä riittää....



....lisää....



...ja lisää....



...tietenkin, on helpompi ymmärtää, kun sanotaan, että vankeja on ollut kaikkialla siellä, missä on vain rakennettu jotain, oli ne sitten rautatietunneleita, siltoja, tunneleita, rannikkolinnakkeita, jne, ihan sahalaitoksista kivilouhimoon ja siltä väliltä, aivan joka paikassa. Ilmaista työvoimaa -ja ruoska soi!



Niin ja on niitä ollut Fausken ja Narvikin välilläkin....

Mutta mikäs se tuolla sitten häämöttää, - no tiätenkin se "Hitlerin tosi-fiksu-päähänpisto", elikkäs Polarbahn!
Juu, hiljennän transun tuon suunnattoman betonimöhkäleen vierelle, ja sammutan koneen. Kamera esille nyt, koska aina on pitänyt ottaa kuvakin tästä niksmannien suurhankkeesta, mutta aina se vain on jäänyt!

Näppäilen nyt kuvat molemmista suunnista, samalla kun muistelen kuinka aikoinaan, silloin vielä -70 luvulla, tässä oli tien, (silloin oli hiekkatie -muistaakseni), tai ainakin kapea kuitenkin, ja tien molemmin puolin oli samanlaiset betonirakennelmat joita sitten isä-vainaankin kanssa ihmeteltiin, että mitä ihmeitä nuo oikein olivat ja mitä varten? Ei ne mitään bunkkeri- tai tuliasemajuttuja olleet, koska ne sijaitsivat täällä keskellä tiheää metsikköä, ja merelle oli tästä kuitenkin matkaa....


Tuo oikeanpuolimmainen juna- betonisillan pilari, tai siis sellaiseksi tarkoitettu, on purettu joskus 80- luvulla! Kuka muistaa tarkemmin?


Tässä muuten sama paikka sota-aikana!

Sitten myöhemmin sain jutun "idean" selville, eli kyseessä oli Hitlerin haave - tai unelma, tai jopa molempia, (mielipuoli kun oli), junaratayhteys Rognanista aina Kirkkoniemelle asti! JUU-U ! Luit aivan oikein!
Eli tuohon aikaan, kun junarata päättyi Rognaniin, niin olisihan se oiva juttu körötellä kiskoilla mukavasti salonkivaunussa perille Kirkenesiin koko matka! Tätä pikku-projektia varten, radan ja teiden varsille koottiin 30.000 serbi,- jugoslaavi, - ja neuvostovankia!



Ja tätä varten sitten tämäkin erilliskohde piti vain rakentaa valmiiksi, eli valtava määrä hankkeita, siltoja, tunneleita, kalliolouhimoita, tien levennyksiä, metsätöitä, jne, yms. käynnistettiin koko norjan rannikoilla ja sisämaassakin yhtä aikaa, joiden valmistuttua sitten "ne" vain tultaisiin yhdistämään kiskoilla....jossain vaiheessa!

Tämä RV 50:n kulkeekin muuten vielä nykyäänkin, ainakin yhden junatunneliksi tarkoitetun reiän kautta...

Sitten tähän eräs "episodi" noista vankien kohtelusta, (lainaus Fire and Ice-kirjasta: Vincent Hunt). Ei sovi jälleen "herkille"!
Tämä tapahtui serbien vankileirillä ja paikkana Botn:issa sijainnut niksmannien "työleiri". Oli leirin komendantti tullut siihen tulokseen, että puhtaus- ja hygienia on tärkeä asia -niin kotona, komennuksilla kuin puutarhassakin. Otti vangit käskynjaolle ja julisti että sitten ensi yön aikana, kaikki ajavat kaikki karvansa (myös alapään), veke, mutta kas- kummaa, unhotti antaa parranajo- tai siis mitään, millä ne ajettaisiin!

No, sitten yöllä, pimeässä teltoissa, tms. parakeissaan, (maakuopissaan, miten missäkin), vangit nyppivät toisiltaan karvan kaksi kerrallaan, tai jos kuka oli ollut onnekas, löytämällään lasinpalasella nirhasivat karvaa pois. Kolme vankia ei aamuhämärään mennessä ollut onnistunut tehtävässään, joten metsän keskeltä kuului kolme laukausta. Se siitä hygienista..... !

Tässä muuten NRK:n arkistosta kuvaa ja dokumentti- katsaus Polarbanasta, (04:00 kohdalla)

Ja muistakaapa, että vain Herra tietää, missä karmeissa olosuhteissa, nälässä ja kärsimyksissä raataneita sotavankeja on meidän kiittäminen, kun kiidätämme mutteripyöriämme norskien rannikolla, (erityisesti Finnmarkinkin alueilla).
Nimittäin, ei nämä tiet pelkästään norskien rakentamina olisi näin hyvässä kunnossa, kun ne tänä päivänä on!

jatkuu....

Ja tässäkin oli vielä juttua noista vankityö- ja leireistä

"Tässä maailmassa on kaksi joukkoa ja joka ainoa ihminen kuuluu jompaan kumpaan. On ne, jotka ovat Jumalan puolella, ja ne, jotka ovat Paholaisen puolella. On valon lapset ja pimeyden lapset. On ne, joilla on sydämessään usko Jeesukseen, ja ne, joissa uskoa ei ole."