Vuokrapyörillä Uusi-Seelannissa

[J-PS]

Vietettiin Rvan kanssa Joulukuu 2014 kiertelemällä vuokrapyörillä Uusi-Seelantia, kaikkiaan 34 päivää, 6.000 km ja paljon kokemuksia. Reissun ajatuksena oli naatiskella mutkapätkistä (toteutui), tutustua golftarjontaan (toteutui) ja nauttia paikallisen keittiön tuotoksista (toteutui mutta tuotti semipettymyksen). Paikalliseksi yhteistyökumppaniksi valikoitui muutamien tiedustelujen jälkeen Christchurch’ssä majaansa pitävä South Pacific Motorcycle Tours (SPMT) joka toimitti allemme uudenkarheat Gessut ja huoltoauton kuskeineen. SPMT hoiti myös kaikki majoitusvaraukset, golfaikojen bookkaukset yms., eli kyseessä oli eräänlainen avaimet käteen paketti. Retken suunnitteluun meni lopulta aikaa puolisen vuotta ja sähköposteja maapallon toiselle puolen lennähti loppupeleissä lähes 100 kpl! Kaikki järjestelyt toimivat juuri kuten oli luvattu, pyörät (R1200GSW & F700GS) oli molemmat pakasta vedettyjä, juuri tonnin ensihuollosta tulleita. Mistään opaspalveluista ei oltu sovittu, mutta huoltoauton kuski Mark osoittautui todelliseksi tietopankiksi; ei ihme kun mies kertoi työskennelleensä Uusi-Seelannin matkailubusineksessa eri tehtävissä yli 30 vuotta. Kaveri tuntui tuntevan joka kolkan saaristaan ja joka toisen vastaan tulevan ihmisenkin!

Reissu jakautui kahteen osaan niin että ensimmäiset kolme viikkoa keskityttiin lähinnä ajamiseen eteläsaarella ja jälkimmäiset pari viikkoa ajettiin vähemmän mutta pelattiin golfia sitäkin enemmän pohjoissaarella. Osoitautui hyväksi suunnitelmaksi, sillä eteläsaari on ehdottomasti se parempi paikka ajamiseen; saari on aika iso – suunnilleen 900 x 200 km – siellä asuu alle miljoona ihmistä, hauskoja tyhjiä mutkapätkiä riittää ja maisemat ovat ihan helvetin komeita. Joulukuu on paikallista alkukesää ja lämpötilat eteläsaarella pysyivät kymmenen ja kahdenkymmenen asteen välissä, pohjoissaarella 25 asteen tietämissä. Kun koko reissussa jouduttiin ajamaan vesisateessa peräti 73 km voidaan hyvällä omallatunnolla sanoa kelien suosineen.

Ennen reissua ehkä eniten jänskätti rystypuolen liikenne; mä tunnen oloni kohtuu mukavaksi auton ratissa väärällä puolella tietä päivän totuttelun jälkeen, mutta prätkällä en ole eläissäni ajanut rystyllä. Huoli osoittautui turhaksi, varmaan siksi että toisin kuin autossa, on prätkässä kaikki hallintalaitteet tutuilla paikoillaan, joten koko huomion voi kohdistaa liikenteeseen. Sovittiin Rvan kanssa että ajetaan kuten himassakin, eli mä edellä hän perässä ja jos yhtään näyttää että mä alan harhailemaan väärälle kaistalle, huomautus tulee välittömästi. Homma meni paremmin kuin uskalsin odottaa, vain yksi huomautus huoltsikalta poistuttaessa. Uusi-Seelannin liikennekulttuuri on kyllä ihan oma lukunsa, mulle jäi jotenkin sellainen vaikutelma että esimerkiksi ohittaminen on jokseenkin vieras tapahtuma paikallisille. Niin ohittaminen kuin ohitettavana oleminenkin tuntui olevan jopa vielä vaikeampaa kuin Suomessa, eli ihan helvetin vaikeaa! Lisäksi oman mausteensa liikenteeseen tuo vuokra-autoilla toikkaroivat kiinalaisturistit, joilta voi ihan oikeasti odottaa ihan mitä tahansa. Yksikin kiinalaistäti junnasi mutkapätkää jollain tila-autolla sellaista kahtakymmpiä ja kun ajettiin se kiinni niin täti teki tilaa – väistämällä vastaatulijoiden kaistalle! Mutkassa vastaan tulleen matkailuauton kuskin ilme oli näkemisen arvoinen. ;) Paikallisista nopeusrajoituksista voisi kerrankin sanoa että ovat motoristiystävällisiä: taajamissa ajetaan kuten meilläkin sitä neljää- tai viittäkymppiä, mutta kun taajama loppuu, alkaa satasen rajoitus, riippumatta millainen tie on kyseessä. Sitä samaa hunttia saa painaa sellaisilla hätäisesti auton levyisillä syheröillä ja moottoriteillä. Ja kaikilla siltä väliltäkin. Vain äärimmäisessä hädässä saattaa rajoitus hetkeksi laskea kahdeksaankymppiin, mutta sellaiset pätkät ovat todella harvinaisia. Paikallinen erikoisuus on ennen jokaista mutkaa olevat varoitusmerkit, joista voi päätellä hieman mutkan muotoa ja lisäksi merkkiin on piirretty ko. mutkaan suositeltava nopeus. Hyvin pian totesimme että jos suositus 70 tai yli, ei mutka aiheuta toimenpiteitä ja kun suositus putoaa kolmeenkymppiin tai alle, on kyseessä oikeasti tiukka vekki.

Reissu oli ihan loistava, mutta toista kertaa tuskin tulee lähdettyä. Ai miksikö? No ensinnäkin Uusi-Seelanti on ihan tolkuttoman kaukana, lyhyimmilläänkin matkustamiseen menee pitkälti yli 30 tuntia suuntaansa. Toisekseen ne tiet; kehä III:n ulkopuolella liikennetiheys on suunnilleen sama kuin tuollakin, eli meille härmäläisille ei mitään uutta, jollekin keski-eurooppalaiselle nahkahousulle juttu on toinen. Lisäksi tuollaisia tyhjiä vuoristoteitä löytyy paljon lähempääkin, esimerkiksi Andaluciasta tai Pyrenneiltä. Ja kupletin juoni on sama kuin Suomessa tai Espanjassa, ne vetomiesten mutkapätkät on hakemalla haettava, ei niitä joka kulmalta lähde. Lisäksi tuolla ei ole käytännössä tarjolla muita kuin paikallisia viinejä ja ne ovat kyllä suomeksi sanottuna aivan hevosenvirtsaa! Mutta ihan hemmetin hieno once-in-a-lifetime –reissu! Nyt höpötys seis ja kuvia kehiin.

-jp-


Päivät 1-8
[IMG][/IMG]

Päivät 9-19
[IMG][/IMG]

Päivät 20-34
[IMG][/IMG]

Uusi-Seelannin eteläkärki ”The Bluff”.
[IMG][/IMG]

Uusi-Seelannin pohjoiskärki ”The Cape”.
[IMG][/IMG]

Mttaristoon teipattu keep left –nuoli helpottaa elämää kummasti.
[IMG][/IMG]

Voimlaitos. Tuollainen jakoboxi on reissussa tosi kätevä, ulos tulee 4 x AC ja 2 x USB joten erilaisten härpäkkäiden lataaminen sujuu kohtuu kätevästi.
[IMG][/IMG]

2000 vuotta vanha kauri –puu. Rvakin on siellä mutta aika snadina.
[IMG][/IMG]

Jatkuu...

[J-PS]

Akaroa Bay
[IMG][/IMG]

Buller River
[IMG][/IMG]

Helvetin iso V8 antaa kohtuullisen rivat kyydit koskiveneille. Paatin runko on hitsattu 22 millisestä alumiinista!
[IMG][/IMG]

Lake Wakatipulla on maisemat kohdallaan.
[IMG][/IMG]

MtCook on saarten korkein huippu, sama kivi missä Sir Edmund Hillary treenasi ennen Mount Everestin valloitusta.
[IMG][/IMG]

Paikalliset kutsuvat noita etelä saarta hallitsevia vuoria Alpeiksi – näin eurooppalaisesta kuulosti vähän hassulta.
[IMG][/IMG]

Rimitaka Hill valtatie kakkosella Wellingtonista pohjoiseen on yksi parhaita ajopätkiä koko maassa!
[IMG][/IMG]

Tyylikäs huoltsikka lähellä Lake Tekapoa
[IMG][/IMG]

Paikallisen lentäjäsankarin muistomerkki löytyi yhtäkkiä keskeltä peltoa. Heppu oli päätynyt ko. peltoon nenälleen lennettyään ensimmäisenä ihmisenä Ausseista Uusi- Seelantiin, vuosi taisi olla 1931.
[IMG][/IMG]

Välillä tiet oli aika pieniäkin.
[IMG][/IMG]

Jatkuu...

[J-PS]

Tauon paikka.
[IMG][/IMG]

Millford Soundiin vie kerrassaan hieno tie, valitettavan ruuhkainen vaan.
[IMG][/IMG]

Eksoottisia liikennemerkkejäkin tuolta löytyy.
[IMG][/IMG]

Olivat rakentaneet golfkentän vähän komeammalle paikalle.
[IMG][/IMG]

Välillä vähän kuntoiltiin ja käytiin katselemassa paikallista eläinkuntaa.
[IMG][/IMG]

Australian suula.
[IMG][/IMG]

Ehkäpä maailman harvinaisin pingviini, keltasilmä pingviini.
[IMG][/IMG]

Kulkupelit
[IMG][/IMG]

Ja kohti uusia maisemia!

[adenauer300]

Nyt käy kateeksi

[Stanu]

Samaisen reissun autolla vetäneenä, voi vain suositella jos yhtään eksoottinen luonto, fauna ja tulivuoret kiinnostaa.
Aivan hemmetin hienoja maisemia!

Ps. Jokipaatin kuskille retken jälkeen kun tarjoaa hiukan ekstraa, pääsee testaamaan tuota aivan sairasta laitetta... ;)

[Roark]

Mahtava reissu!

Omat kokemukset Kiwimaasta rajoittuvat viikon pikakoukkaukseen ausseissa asuvan veljeni kanssa; vuokrattiin Christchurchista (vissiin järistysten jälkeisellä alennusprosentilla) hyvä mutta halpa campervan ja sillä singahdettiin Milford Soundiin ja takaisin, parit jäätiköt siinä matkan varrella bongaillen.

Tuon ohittamisen suhteen en ainakaan silloin huomannut mitään ongelmia, jopa tuolla MB Sprinterin alustalle tehdyllä möhköllä pääsi turistibusseista, muista campereista ja paikallisen intin miehistönkuljetusajoneuvoista ohi, jos ei astioiden helinä haitannut. Mutkaisemmilla pätkillä ohitettavat usein tekivät tilaa levikkeille ja olivat muutenkin paljon kohteliaampia ja paremmin kartalla kuin Suomessa.

Tarkoitus olisi tässä muutaman vuoden sisällä tehdä paremmalla aikaa MP-reissu NZ:n. Mitähän maksaisi laivata pyörä ausseista NZ:n ja takaisin, jos ostaisi (pistäisi veljen ostamaan) pyörän ausseista ja seikkailisi sillä molemmissa maissa muutaman kuukauden...

[Lion]

Hieno rapsa ja hyvät kuvat, kiitos!

Ajelin viime marras-joulukuun vaihteessa eteläsaarella osapuilleen samat tiet kuin te reissunne alkupäivinä. Kotilolla tosin, koska kustanteet siten olivat murto-osa siitä, mitä ne vuokraprätkällä olisivat olleet. Auto ei ollut edes mikään koppimopo, vaan oikein käypä puolimaastokelpoinen Subaru Outback, jolla saattoi nelivedon avittamana ajella muuallakin kuin kaikkein huippukuntoisimmilla teillä (mm. täällä).

Päällimmäiseksi minulle Uuden-Seelannin eteläsaaren maisemista jäi mieleen se, että vähän ne ovat niin kuin muuan naapurimaassamme, mutta eivät silti likikään niin komeita. Varsinkin tuo mainitsemasi ja monen lähteen hehkuttama Milford Soundin tie oli itselleni hienoinen pettymys - sijaitseehan se Vuonomaassa eli Fiordlandissa, ja nimen perusteella olisi odottanut jylhiä vuononäkymiä. Ei sillä, hienoja maisemiahan sen niin kuin monen muunkien eteläsaarelaistien varrella on, mutta eivät ne ainakaan minusta toiselle puolelle maailmaa könyämisen väärtti ole. Sellaiselle semminkään, jonka naapurissa sattuu sijaitsemaan maa, jota Norjaksi nimitellään

[Go-Za]

Saakos kysyä vähän budjetista?
Joskus kattelin noita pyörän vuokrahintoja tuollapäin maailmaa ja taisivat olla aika samalla tasolla kuin meilläkin.
Eli pyörän vuokraan meni varmaankin n. 2-3k euroa/ NZD:tä? Per pyörä?
Sitten kiinnostaa bensan hinta, ruuan hinta ja majoitusten hinta (lähinnä sieltä halvimmasta päästä)... Karkeatkin hinnat kelpaa.
Kiitos jo etukäteen!

[J-PS]

SPMT:llä pyörien vuokrat oli 260 NZD (180€) IsoGessusta ja 150 NZD (104€) PikkuGessusta per päivä, rajoittamattomilla kilsoilla. Bensa maksoi saman kuin Suomessa, kuten oikeastaa kaikki muukin, esim. syöminen ja juominen on aika tarkkaan saman hintaista, iso tuoppi maksaa sen reilun vitosen (€) ja pitsa 10-15 egee.
Majoituiksen hinnoista en osaa oikein sanoa kun meillä tosiaan oli tuo valmis paketti, mutta voisi kuvitella että hintataso on vähintään kohtuullinen, sillä tarjontaa näyttää olevan todella paljon. Joissakin kylissä näytti siltä että useampi kuin joka toinen rakennus on jonkinlainen majoituslaitos.
Golfkierroksen hinnat näytti alkavan paristakympistä ja päätyvän viiteen hunttiin (€) ja silläkin saralla tarjontaa näyttää olevan yltäkylläisesti.

-jp-

[kotka]

Hieno reissu. Onnittelut.
Olimme itse muutama vuosi sitten Peter Panin myös hienolla reissulla ja ajelimme osittain samoilla paikoilla. Maa on kyllä meidänkin mielestä erinomainen mp.maa. Myös meille oli paikallinen ruoka lievä pettymys. Söimmekin usein etnisissä paikoissa. Makuasioista ei pidä kiistellä mutta kyllä maasta hyviäkin viinejä löytyy. Omituinen juttu oli etenkin eteläsaarella olevat yksikaistaiset sillat, onneksi siellä liikennemäärät ovat pienet. Näkee että kinuskit on rikastuneet. En muista että olisimme silloin niitä nähneet. Nyt vuodenvaihteessa Australiassa niitä oli melkein joka paikassa tungeksien härskisti eturiviin.

[Peking]

OMG!
Olen kateudesta vihreä!
Kyllä mäkin tuonne vielä menen ajelemaan. Myyn vaikka autoni että pääsen tonne, ihan sama. Jotkut asiat on vaan pakko kokea itse ja toi on yksi niistä. Joku haluaa vaikka hienon auton ja joku haluaa kiivetä Everestille, toi on mun Mt. Everest. Tonne mä meen.