Matkapäiväkirja Tour De Europe 2013

[B_Cruel]

Tarina siitä kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan. 20pv kestänyt moottoripyörä roadtrip kulkee 14 Euroopan maan läpi helteessä ja lumisateessa. Matkaa kertyi kokonaisuudessa 7150km ja aikaa kului 20 päivää.

Reissu suunniteltiin huolella jo aikaisin keväällä. Paperikartalle jokainen sai merkkailla pakolliset ja mukavat kohteet, joiden perusteella lopullinen reitti ja matkan kesto määräytyi. Pakollisiin kohteisiin listattiin Route Grandes Alpes, Alpenstrasse, Välimeri, Kotkanpesä, Sedlecin luukirkko ja Auschwitz. Nice-to-Go kohteita olikin vielä pidempi lista.


Matkapäiväkirja on kirjoitettu kolmen matkalaisen voimin, joten tarinan kertoja vaihtuu lennosta sen kummemmin varoittelematta. Matkapäiväkirjan tarkoitus on toimia muistiona ja apuna reissuvideon editointiin. Mutta voipa sitä lukea itsenäisenäkin.

Tutustumisen arvoinen reissuvideo löytyy osoitteesta: http://youtu.be/RKT2lejOqa4

* * *

Reissun lähestyessä Toukokuun puolivälissä 2013, pakkasimme pyörät ja ajokamppeet Kuljetus Kovalaisen rekkaan ja lähetimme lastin Helsingin terminaaliin odottamaan. Itse säästämme perseitämme sen verran että lähdemme lentäen perään. Tämä matkapäiväkirja alkaa siitä kun lentopäivä koittaa.


PE 17.5.2013
Aamu duunissa ja lounaalta kotiin. Ruokaa, päikkärit ja Askoon saapuneiden kalusteiden nouto. Klo 14 vaimo kuskiksi, Janne T puolisoineen kyytiin, ja suunnaksi lentokenttä. Janne K odotteli siellä jo oman saattajansa kanssa. Lentoa odotellessa juotiin ylihintaiset kaljat ja hyvästeltiin saattojoukot. Norwegianin lento Rovaniemeltä Helsinkiin lähti lopulta klo 15.05. Koneessa oli wifi ja nettiuutisista luimmekin että vantaan bussit on lakossa.


Onneksi 615 kulki ja pääsimme Helsinkiin. Asemalta vaakunan kellarin sokokselle muutama olut mukana jatkoimme kävellen lönrotinkadun omenahotelliin. Hotellilla käytiin vain jättämässä tavarat ja samantien palattiin souhern fried chickeniin syömään. Siitä oluelle bickwickkiin ja takas hotelliin pussikaljalle ja reissua suunnitteleen.

LA 18.5
Aamulla heräiltiin n. klo 10.00, juotiin pikakahvit ja lähdettiin bussilla vantaalle. Aamianen Jumbon Rossossa ja siitä aamukävelynä terminaaliin hakeen pyöriä. Pyörät saatiin ulos n. 15.30 ja lähdettiin ajamaan Vuosaaren Satamaan, jossa oltiin 16.00. Check-inin alkuun enää tunti joten jäätiin odottelemaan laivaan pääsyä. Checkin siirtyi yhtäkkiä 17.30, jonka jälkeen saatiin maihinnousukortit yms. Ja päästiin seuraavalle parkkipaikalle odottamaan laivaan ajoa. Johtoauto tulikin vasta klo 19.00 kun chekin loppui,joten hyttiin päästiin n. 19.30. Odottelua kertyi siis 3,5h. Onneksi ei satanut vettä.


Laivaanpäästyä saatiin matkaohjelma, josta huomattiin että taxfree aukeaa vasta seuraavana päivänä ja baari menee kiinni klo 23.00. Tämä sotki hieman suunnitelmia..

Olimme ostaneet laivalipun kylkeen täysihoidon, joten ruokailut rytmittivät sopivasti meripäiviä. Ensimmäisenä iltana syömään mentiin n. klo 20.00, jonka jälkeen jäätiin baariin istuskelemaan muiden motoristien seuraan. Vähän ennen kuin valomerkki tuli, tilattiin pöytään vielä muutama olut ja pullo viiniä. Normaalibaarista tämä erosi siten, että valomerkinjälkeen vain kassa meni kiinni, mutta baariin kyllä sai jäädä katteleen telkkaria ja kuluttamaan aikaa.

Kun omat eväät loppui, siirryttiin viereiseen pöytään toisen suomalaisen motoristiporukan seuraan (busanistit), joilla sattui olemaan vielä omia maista tuotuja eväitä jäljellä.. Huomiona että laivalla ei näkynyt ruokailuja lukuunottamatta ketään muita kuin motoristejä. Ihmetytää miten joku saa kulumaan 36h pienessä hytissä. Meidän ilta kului kuitenkin joutuisasti muiden motoristien juttuja ja reissukokemuksia kuunnellessa. Hyvää porukkaa! Mukana oli myös suomalais-virolainen 9hlo seurue.

SU 19.5
Yö meni täysin siki nukkuessa ja aamulla heräiltiin jälleen kympin maissa ja lähdettiin brunssille, josta jatkettiin saunaan ja uimaan. Saunakaljat ostettiin baarista kun kauppa ei ollut vieläkään auki.. Saunan jälkeen haettiin taxfreesta laatikko lonkeroa ja matkalle yömyssy pullo. Kaupasta lähdettiin taas saunaan ja uimaan. Saunottua tulikin päivän mittaan n. 5 h kun juuri muuta ajanvietettä laivalla ei ollut. Seuraavana vuorossa oli illallinen, josta siirryttiinkin suoraan nukkumaan. Aamulla on vuorossa aikanen heräytys.

[B_Cruel]

MA 20.5
Herätys klo 5:45 Saksan aikaa ja suoraan aamiaiselle Timosen kanssa. Kurviselle ei ruoka maistunut.. Aamiaisen jälkeen pakkaus, pukeminen ja pyörien lastaus. Laivasta ajettiin ulos 07.00 harmaaseen Rostockiin, jossa navikaattoriin asetettiin kohteeksi Lyypekki. Ajeltiin vuoroin pienempiä teitä ja välillä kirittiin aikataulua autobaanalla. Lyypekistä jatkettiin matkaa hampuriin. Autobaanalla ajeltiin nätisti kun vettä satoi aina välillä. Saksa oli toimiva ja tehokas maa. Tankattiin muutama kerta ja ekalla tankilla täti kirjoitti meille lapun jossa selostettiin paikalliset bensalaadut ja nimet jotta saksankielentaidoton turistikin osaa tankat. Hampurista ajettiin Dortmundiin, josta suunnattiin Belgian puolelle Liegeen.


Matkalla syötiin mäkkärissä, mutta kukaan ei muista missä kapungissa.. Jannelle ei oikein ruoka maistunut vieläkään ja hän vaihtoikin bigmacin juustoburgeriin jotta hävikki saadaan minimoitua.

Tavoitteena meillä oli ajaa yöksi Luxembourgiin, mutta väsy iski ja jäimme yöksi Spa kylään leirintäalueelle. Leirintäalueen respa oli jo kiinni mutta tarjoilija antoi meille huoneen avaimen kun jätin ajokortin pantiksi. Kämänen leirintämökki *kahdella kerrossängyllä 14,50€/hlo. WC ja suihkut oli erillisessä rakennuksessa jossa ei ollut lämmitystä. Huoneessa oli myös todella kylmä nukkua. Alapedeillä piti olla pitkät vaatteet ja pipo, kun yläpunkassa ei tarvinnut edes peittoa.

Myös leirintäalueen ravintola oli jo kiinni kun saavuimme, mutta ystävällinen henkilökunta lämmitti meille kuitenkin lasagnet ja saimme myös oluet ruokajuomaksi. Kurvisen rapula hellitti jossain lähellä belgian rajaa ja Jannekin sai syötyä jo vähän illallista.

TI 21.5
Kylmä herätys Spa:ssa n. klo 8.30 ja lähdimme kävellen respaan/ravintolaa aamiaiselle. Huomasimme että ravintola aukeaa vasta klo 17.00 jota emme jääneet odottamaan. Suunnaksi Luxembourg ja navigaattorin asetuksiin suorintie tarkoituksena päästä pienille teille. Eka tankkaus ja navi ei osannut takas tielle, joten harhailtiin kylässä ja ajettiin mm. mettätietä ja parin pellon poikki.


Navin asetus ajatti meidät aika usean kylän ja kaupungin läpi, joten paljon nähtiin vaikka aikaa hukkui. Belgia oli melko rähjäinen ilmestys, joten Luxembourgin puolelle siirryttäessä ero oli huomattava. Tasaista tietä, uudet talot ja autot jne. Koko luxen ajan satoi vettä, joten kaupungin läpiajo oli tuskaa ruuhkassa ja sateessa. Luxembourg oli halpa maa, ja siellä tankattiin kuskit ja pyörät. Luxembourgista ajettiin ranskanpuolelle ja suunnaksi Metz, Nancy ja Dijon.

Tavoitteena oli päästä Geneveen, mutta kun kokopäivä ajettiin sateessa rupesi matka painaa ja kuskeja paleltaan. Harhailimme tunnin Dijonin keskustassa ruuhkassa ja sateessa etsien hotellia ja palellen. *Ja lopulta kun ei onnistunut niin suuntasimme kaupungista ulos. Lähes heti näimme kivan paikan ja sieltä saatiin huonekin. Tavarat
sisään, suihkuun ja syömään. Ravintola oli hieno ja ruoka hyvää. Päälle vielä oluet aulabaarissa ja nukkumaan. Ranskalaiset liikenneympyrät on isoja ja sekavia!

[B_Cruel]

KE 22.5
Herätys 8:30 ja manneraamiaisen jälkeen tielle. Suunnaksi geneve, suorinta reittiä. Eka sata km motaria sateessa, mutta kun tie alkoi nousta ja mutkistua, myös keli parani. Huipulta saatiinkin lasketelle geneveen hyvässä kelissä ja samalla totutella mutkateihin.


Genevestä oli tarkoitus ajaa ohi, mutta jotenkin ajauduimme ajamaan taas keskustan läpi. Prkl. Rantatiellä autoja kiilasi letkamme väliin ja Timonen jäi kypäräpuhelinten ja peilien kantaman ulkopuollelle. Sovimme Kurvisen kanssa että ajamme sivuun odottelemaan heti kun mahdollista. Mahdollisuus tuli 6km myöhemmin.. Kurvinen ajeli edellä ja ajoi tien sivuun ja kun tulin perässä eturenkaani ei noussutkaan loivasta kulmasta rotvallin päälle vaan kimposi toiseen suuntaan. Eli Jannen pakoputkeen joka oli jo parkissa. Onneksi vauhtia ei enää ollut niin pyörätkään ei kaatunut, mutta ilkee jälki putkeen jäi Kotona tuokin saatiin korjattua putkea lyhentämällä.


Tovin odottelun jälkeen Timonenkin kaartoi paikalle ja jatkoimme matkaa. Sovimme samalla että ajamme tiiviimmässä kasassa siksakkia, jottei autot pääse enää väliin. Jatkoimme matkaa Thonon-Les-Bainsiin, jossa oli tarkoitus syödä ja tankata ennen Grandes Alpesin alkua. Satuimme paikalle sopivasti siestan aikaan eikä mikään ruokapaikka ollut auki. Tankkasimme pyörät ja jatkoimme matkaa nälissään.

Routen alku nosti kuitenkin hymyn nopeasti. Mutkatiet muistutti miksi matkaan on lähdetty. Pian vastaan tulikin Gorges du Pont-du-Diable kanjoni, jossa päätimme pysähtyä. Menimme sisään ja törmäsimme legendaan Ranskasta; olemme turistikohteessa jossa kukaan ei osaa englantia. Loppujen lopuksi saimme kuitenkin tilattua kinkkupatongit ja limsat 20€ hintaan. Maistuipas hyvälle kun oli päivän eka ateria. Tästä jatkoimme Diablos polulle, jota kävelimme alas ja ohitimme välillä myös turistiporukan. Ollessamme kanjonin pohjalla, englantia oppinut opas tulee kyselemään että milläs asialla liikutaan. Sinne kun ei saat ullla kuin opastetulla kierroksella ja lippujen kanssa. Pahoittelemme ja poistumme, kuvathan on jo saatu..


Matka jatkuu mutkaisena Les Gets kylään, jossa on odottamassa edellisenä iltana varaamamme huoneisto. Paikalla vaan ei ole ketään joka osaa englantia.. Jonkun ajan ja muutaman puhelun jälkeen paikalle saadaan kielitaitoinen omistaja ja varauksemme löytyy. Samalla kuulemme että ennakkomaksuamme ei olekaan veloitettu kortilta vaikka varaus tehtiin hotels.comin kautta kortin tietojen kera. Hotellissa käy ainoastaan käteinen, mutta emme halunneet vielä käyttää käteisenä olevaa pahan päivän rahastoa. Saimme neuvoteltua että käyn maksamassa majoituksen naapuri hotelliin, jonne kortti käy, ja sitten nämä hotellit siirtelevät rahaa keskenään. Uskomatonta joustavuutta!


Ajelin siis naapuri hotelliin maksamaan saamani laskun. Huoneisto alppitalon alakerrasta 64€ vrk. Samalla reissulla käyn naapurikylässä ruokakaupassa, koska ravintolat eivät ole enää auki kuin tunnin ja niihin emme ehtisi. Ruokien ja maksukuitin kanssa takaisin huoneistolle ja tavarat sisään. Jannet olikin jo ehtineet majoittua ja todeta luvatun netin olevan lähes kelvoton.. Se kuuluu ainoastaan vessaan ja sinnekin huonosti..onneksi naapuri huoneistossa on dlink tarjolla ja sitä voi käyttää jotenkuten. Videopuhelut on kuitenkin poissuljettu. Huoneistossa kokattiin ranskalaiset makkaralla ja viinille, juotiin parit oluet ja kirjoiteltiin nämä muistiot. *Ja tietenkin suunniteltiin huomista. Säätiedotus lupasi 4c lämmintä ja varoitteli lumisateesta. Ranska on paska maa..

[B_Cruel]

TO 23.5
Ennenaikainen herätys yöllä ei oikein piristänyt mieltä kun majapaikan ulkopuolella olevat kissat herättivät Jannet maukumisellaan. Jouni ei asiasta mitään tiennyt, kun nukkui totutusti korvatulpat korvissa. Hiljenivät nekin perkeleet hetken kuluttua ja enää piti saada vain uudestaan unesta kiinni. Aamulla nautittiin kahvit ja edellisen illan ranskanleivän rippeet ja otettiin suunnaksi Cluses.

Sieltä matka jatkui tielle D4 *kohti Le Reposoiria. Ilma oli kohtalaisen hyvä ja pääsimme nauttimaan auringon paisteestakin muutaman sadepisaran jälkeen. Muutama kilometri Le Reposoirin jälkeen jouduimme palaamaan takaisin, koska tie oli suljettu. Prkl..


Ei muutakuin uus suunta D119 tielle, jotta pystyimme taas muutaman kilometrin jälkeen toteamaan että tie on taas kiinni. Ranskalaiset ei vaan osaa piettää teitä kunnossa.


Palasimme Clusesiin syömään ravitsevaa mäkkärin lounasta ja taas jaksaa. Tämän jälkeen suunta oli motaria Bonnevilleen ja matka jatkuu. Päästiin matkalla ajamaan muutamaan tunneliinkin. Keli oli suhteellisen selkeä ja vuorten rinteillä olevat alppitalot, hiihtokeskukset ja muut nähtävyydet näkyivät hienosti. Flumetin kautta ajeltiin Ugineen, josta navin ohjaamana loikattiin pinemmälle tielle. Sieltäkin jouduttiin palaamaan takaisin, koska tie oli niin kapea ja huonokuntoinen.

Suunta kohti Albertvillea hieman isommalla tiellä D1212. Olihan siinä Timosen poika ihmeissään, kun piti tuoreena prätkän omistaja yrittää sompailla mutkasilla teillä ja joten kuten yrittää vielä pysyä parin konkarin perässä. " Taasko sitä Timosta saa oottaa" kuulu useaan otteeseen kypäräpuhelimista. No varmasti ja saa vielä tovin, jos multa kysytään. Kyllä tässä vielä opitaan ajamaan..ehkä.


Saavuttiin Bourg- Saint- Mauriceen, jossa kävimme Lidlistä hakemassa viiniä, sämpylöitä ja muita eväitä iltaa varten. Matkalla ajoimme myös läpi paikallisen tietyöpätkän. Tiellä ei ollut minkäänlaisia merkintöjä, mutta meidän kaistalle oli kuitenkin vetäisty uusi asfaltti, joka oli vielä aivan pehmeä. Saimme renkaiden urat täyteen asfaltti moskaa ja kunnollisen kivi päällystyksen. Parkissa pahimmat kivet potkittiin irti ja jatkettin matkaa. Uratkin tyhjeni asfaltista muutaman kilometrin jälkeen, mutta siihen asti meno oli melkoisen liukasta ja siitä johtuen hidasta. Mutta jäipähän siitä kyllä Ranskan tiehenkin muisto urat ;)


Yritimme jatkaa matkaa, mutta val d'iseressä yllätti lumimyräkkä ja palasimme takaisin Mauriceen yöksi. Saa nähdä jäikö 2768m navin korkeimmaksi lukemaksi. Hotellin saatuamme lähdimme pitsalle, josta Kurvinen taisi saada mielenkiintoisemman pitsan aikoihin. Menut kun oli ranskaksi, niin pizzat tilattiin parhaan-arvauksen-periaatteella. Janne sai etana-pizzan.
Tähän on hyvä lopettaa kun kello näyttää 0.00 ja aamuksi lupaa val d'isereen -4.

[B_Cruel]

PE 24.5
Aamulla kuulimme että koko vuori on suljettu johtuen lumisateesta, joten päätimme hylätä suunnitelman Grandes Alpesin ajamisesta ja tehdä pikaisen moottorimarssin etelään välimerelle lämmittelemään. Ajoimme moottoritietä takaisin Albertvilleen josta otimme suunnaksi Torinon. Valtakunnan raja ylitettiin 13km pitkää tunnelia pitkin. Ranskan puolella tie nousi 1300 metriin ja alkoi sadella lunta ennen tunneliin menoa Italian puolella tunneli sukelsi ulos lähes yhtäkorkealla, mutta keli oli aurinkoinen. Italian puolella tunneleita oli todella paljon ja tuntui ainakin siltä että ajoimme puolet matkasta vuoren sisässä.


Alaspäin mennessä keli lämpeni nopeasti ja pysähdyimmekin torinon eteläpuolelle huoltoasemalle vähentämään vaatetusta ja tankkaamaan pyöriä. Samalle asemalle tuli myös belgialais-brittiläinen kaveriporukka joka oli matkalla katsomaan formuloita Monacoon. Heillä oli kulkupeleinä pari ferraria, pari lamborghiniä ja jokin viides, yhtä kalliin näköinen vehje.


Jatkoimme matkaa kohti rannikkoa ja saavuimme Savonan kaupungiin. Täällä tuumasimme että lähdemme ajelemaan rantatietä pohjoiseen, pois päin Monacon kisoista, toiveena saada hyvä majapaikka kahdeksi yöksi.


Suunnittelimme että illalla käydään hieman juhlimassa ja seuraavana päivänä ajeltaisiin päiväseltään mutkin Monacossa. Tien laidassa näimme mukavan oloisen hotellin, mutta respasta kerrottiin sen olevan täynnä. Respa soitti kuitenkin toiseen heidän hotelliinsa josta meille löytyi tilaa. Ajelimme Hotel Enaan ja kirjauduimme sisään. Kolmen hengen huoneella oli hintaa 110€/yö. Huone oli kahdessa kerroksessa ja hintaan sisältyi aamiainen ja pyörien säilytys lukitulla sisäpihalla. Vaikka Hotelli oli yksi reissun kalleimmista oli se täysin hintansa väärti jo pelkästään sijaintinsa puolesta.

Hotellilla joimme tulijaismaljat ja pyörähdime suihkussa, jonka jälkeen jatkettiin kauppaan, pizzalle ja baarikierrokselle. Illan kuluessa satuimme kulkeutumaan Small Axe pubiin, jossa luimme olevamme baarissa, jossa jokaisen motoristin tulee käydä. Nytpähän on käyty. Baarikierroksen jälkeen jatkoimme iltaa vielä hotellihuoneessa aiemmin kaupasta ostetuilla virvokkeilla.

Keli oli kokopäivän upea ja nosti mielialaa kovasti. Oli myöskin mukava huomata että italialaisten kanssa on huomattavasti helpompaa kommunikoida kuin ranskalaisten kanssa. Täällä sentään osataan ainakin auttavasti englantia toisin kuin ranskassa, jossa sitä ei puhuttu ollenkaan. Italian miinuksena on kyllä liikenne. Se on todella nopea tempoista ja agressiivistä joten tarkkana saa olla.


Päivällä sattui myös pieni kommellus autostradalla.. Olimme stradalle tullessa ajaneet läpi pyöräportista, kun luulimme että se koskee myös moottoripyöriä. Kun koitimme poistua motarilta niin meillä ei ollutkaan vaadittavaa tulolippua jolla portti olisi pitänyt avata. Paikallinen virkailija kyseli lippua ja koitti saada meitä maksamaan maksimilaskun 76€, mutta kun aikamme keskusteltiin kahdella kielellä, minä englanniksi ja virkailija italiaksi, hän antoi käteeni kuitin tuosta 76€ laskusta avasi portin. Entiedä mitä tuolle pitää tehdä vai tarviiko mitään. Aika näyttää.

Toim. Huom. Puolitoista vuotta myöhemmin mitään ei ole kuulunut, joten uskallan olettaa ettei laskua ole tulossa perästä. Ihmetyttää kyllä vieläkin miksi moottoritielle on polkupyörä portti? Taitaa olla Italian pyöräilijöillä eri lääkkeet.

[B_Cruel]

LA 25.5
Heräsin aamulla yhdeksän maissa kun Timonen oli yläkerrassa aamutoimilla. Lähdimme porukalla aamiaiselle, joka oli melko köykäinen.. Kuppi kahvia ja pari pullaa. Aamiaisen jälkeen Jannet jatkoivat unia, mutta itse en saanut uudestaan unta, joten kun olin aikani katsonut dupattuja piirrettyjä, lähdin tutustumaan kaupunkiin kävellen.

Kävelin pohjoiseen päin kaupungin rajalle ja käännyin takaisin etelään. Löysin infopisteestä kaupungin kartan ja lähdin sen saattelemana etsiskelemään karttaan merkattua linnaa. Aikani käveltyä saavuin kirkon pihaan, josta pääsi suureen puistoon, joten muutin suunnitelmaani ja lähdin tutkimaan sitä. Puistossa oli jonkin vanhan kirkon suuret rauniot sekä villinä eläviä riikinkukkoja. Kukot oli kyllä pelottavan isoja ja mahtavan näköisiä, mutta ruma äänisiä. Puistossa oli myös kaupungin talo joka oli rakennettu linnan näköiseksi torneineen kaikkineen. Puistosta jatkoin rantatietä vielä hetken ajan etelään ennen kuin käännyin takasin.

Hotellille palattua myös Jannet olivat heränneet joten lähdimme lounaalle ranta ravintolaan. Pasta oli hyvää! Lounaan jälkeen päätimme ettemme lähde prätkillä Monacoon vaan pidämme kokonaan ajosta vapaan päivän. Lähdimme kävellen etsimään sitä samaa linnaa joka löytyessään olikin pienoinen pettymys. Ei siitä ollut jäljellä kuin torni. Tämän jälkeen kävelimme vielä saman puiston läpi takaisin hotellille päiväunille. Kuuden maissa kun herättiin aloitimme suunnittelemaan seuraavan päivän gardajärven reissua. Pitäisi miettiä mihinpäin järveä suuntaamme ja kumpaa rantaa pitkin ajamme. Jos kelit on hyvät niin vietämme siellä seuraavat kaksi päivää. Illalla vielä pizzat, pakkaus ja nukkumaan.


SU 26.5
Päivä alkoi makialla aamiaisella ja suunnaksi otettiin Genova johon suunnistettiin rantatietä pitkin. Keli oli mitä mahtavin. Genovan paikkeilla Jannet häröili kaistojen välissä ja meinasi tila loppua.


Kohti Piacenzaa ajettiin ss45 tietä, joka osottautuikin oikein mukavaksi mutkatieksi. Meinasi siinä jo hiki tulla välillä.Piacenza tarjosi maittavan aterian ulkoilmassa by McDonalds.


Pötsit täynnä tempaistiin motarille pikapätkälle kohti Bresciaa ja Saloa. Taisipa tulla jopa keskinopeus ennätyskin tuolla taipaleella. Kun silmissä alkoi kiiltämään Gardajärven komeat maisemat, alkoivat ruuhkatkin vaivata. Siirtyminen Gardan pohjoisosaan Riva Del Gardaan kestikin noin tunnin verran kun matkaa oli vaivaiset 50km.


Noh oli siinä pohjosen pojillla aikaa katella maisemia. Rivalla sitten menikin toinen mokona tunti majoitusta etsiessä kun hotellit olivat joko täynnä tai ylikalliita.


Majapaikaksi löytyi loppujaan hotelli/leirintäalue kombinaatio al Laco, jossa hinta oli edullinen ja paikka lähellä rantaa. Hintaa 32,5e/yö/per lärvi. Ennen ruokailua oli tarkoitus käydä kaupassa hankkimassa nautinto-aineita, mutta myöhästyimme 15 min kaupan sulkiessa ovensa jo 19:30.Illalla kävimme yllättäen pitsalla( didn't see that coming) ja otimme muutaman rentouttavan.


Note to self: muista seuraavalla kerralla, että Italian liikenne ja liikennemerkit on aivan hanurista!

[B_Cruel]

MA 27.5
Timosen herätyskellon soidessa aamiaisen kunniaksi heräilimme pikkuhiljaa kukin omalla ajalla edellisen päivän rentouttajien huuruun. Kävimme kuitenkin kaikki aamiaisella, vaikka edellisenä iltana mietittiinkin, että juuriko tuon kahvikupin ja sämpylän takia kannattaa kalliita nukkumatunteja tuhlata.


Aamiaisen jälkeen mietimme päivän toiminta ajatusta ja tulimme siihen tulokseen että tarvitsemme hieman happea ennen prätkän selkään nousemista. Tämä ajatus poikikin pienen kävelylenkin Gardan rannalle sekä Rivan ytimeen. Olisikin jäänyt aika toisenlainen kuva Gardasta ilman tätä reissua. Jounillakin vissiin puhelimen muisti täyttyi niistä tuhansista valokuvista mitkä oli pakko ottaa postikortti maisemista. Oma lukunsa tulisi siitä työmäärästä mikä vaadittiin että näistä parhaimmaksi osoittautuneen kuvan saaminen internettiin kaikkien kadehtittaviksi tarvittiin (Instagram#picperday)


Sitten oli aika jo hypätä mopojen selkään, mutta koska emme osanneet päättää mihin suuntaisimme, kysyimme vinkkiä paikan omistajalta joka olikin varsin mukava heppu. Katselimme yhdessä karttaa ja saimmekin useampia eri reittiehdotuksia, josta sitten päädyimme n.200km mittaiselle reitille, joka kulki dolomittien kylkeä seuraillen vajaaseen 1700m korkeuteen, joka olikin jo lumiraja.



Reitille sattui myös hiihtokeskus nimeltä Madonna di Campiglio, jossa oli varmasti hiljaisempaa kuin Levillä tähän aikaan vuodesta. Oli muutenkin hauska hiihtokeskus, kun ei meinattu löytää edes hiihtohissejä! Reissun loppupäähän sattui pieni suuNnistus virhe ja eksyimme autostraadalle joka osottautui oikeaksi tuulitunneliksi, ei mikään mukava kokemus se.

Loppuilta menikin syödessä (pizzalla) ja seuraavaa päivää suunnitellessa.

[B_Cruel]

TI 28.5
AC/DC soitti aamulla tutut riffit herätyskellon muodossa kahdeksan maissa. Siitä aamutoimien kautta aamupalalle ja kahville. Keli oli taas mitä mainioin lähteä prätkällä huristeleen. Tosin edessä oli aika puuduttava motaripäivä. Aamulla tankattiin ja käytiin viemässä postikortit laatikkoon...saapi vaan nähdä pääsevätkö ikinä perille niillä postimerkeillä.


Gardalta lähettiin ajamaan kohti Innsbruckia ja Italian pätkä menikin mukavan joutuisasti vaikka tie olikin täynnä rekkoja..onneksi motarilta löytyy kaistoja. Kiitos navigaattorin, kävimme Innsbruckin keskustassa harhailemassa hetken. Tulipahan Timosella siinäkin kaupungissa pyörähdettyä uudestaan 18 vuoden tauon jälkeen.


Siitä alkoikin puuduttava ajomatka kohti Liechtensteinia. Matkalla syötiin helvetin liekeissä valmistetut wienin leikkeet..ainakin, jos kuumuus oli ne kuivattanut. Siinä ois monella papalla jääny tekarit kiinni piffiin kun itelläkin oli sen kans jäystämistä. Pian ruokia pääsikin sulattelemaan tähän mennessä pisimpään tunneliin...pituutta taisi olla suurinpiirtein 14-15km...kyllä ne itävaltalaisetkin ovat selvästi myyrä kansaa.

Liechtenstein olikin sitten aika nopeaa nähty. Pieni maa, halpaa bensaa ja upeat maisemat ja arkkitehtuuri. Ajoimme Vaduzin läpi ja pysähdyimme ottamaan parit kuvat, auringon edelleen porottaen taivaalla.


Mutka Sveitsin puolella, takaisin Itävaltaan ja sitten Saksa. Matkailu avartaa… Lindaun typerät liikennejärjestelyt ja ruuhka koittelivat matkamiesten hermoja. Hitaasti etenevä liikenne ja lämmin keli aiheutti pientä hikoilua ja tuskailua. Parin hukkareissun jälkeen löytyi mukava ja rauhallinen pieni hotelli suhteellisen läheltä keskustaa. Ystävällinen hotellivirkailija puhui vähän englantia ja neuvoi meille ravintolan, jossa kävimme syömässä illallisen.

Ja parasta vielä, tämän hotellin käytävässä on automaatti, josta saa kylmää olutta!! Sitä sietää miettiä sitten kotisuomessa kun kaljat on unohtuneet pöydälle lämpimään tai kaupat on kiinni.

[B_Cruel]

KE 29.5
Aamulla lähdimme ajelemaan vesisateessa pitkin alpenstrassea lämpötilan ollessa viiden asteen tienoilla. Ensimmäisen tankillisen jälkeen pysähdyimme lämmittelemään hetkeksi ja jatkoimme matkaa Garmisch-Partenkircheniä kohti.

Matkan varrelle sattui myös neljän linnan yhteyteen rakennettu turistirysä, jossa pysähdyimme jälleen lämmittelmään ja kahville. Yksi linnoista oli muuten Disney Prinsessa Ruususen linnan esikuvana toiminut Neuschwanstein.


Vähän matkaa ajettuamme huomasimme tienvieressä jonkin luolan johon meni portaat ja jouni ja timonen päättivät kiivetä sinne. Luolassa ei ollut oikein mitään ihmeellistä korkeasta näköalapaikkaa lukuunottamatta.


Jatkoimme matkaa Garmisiin, jossa pysähdyimme nauttimaan herkullisen lounaan Burger Kingissä. Lounaan jälkeen jatkoimme matkaa jälleen kylmässä ja märässä kelissä. Aikaa tuhlautui navigaattorin kanssa taistellessa kun se ei ymmärtänyt, että haluamme ajaa Alpenstrassea pitkin, emmekä oikoa joko nopeinta tai lyhintä kautta. Pari kertaa oikaisimme vahingossa, mutta lopulta löydettiin taas oikealle reitille. Matkalla kohtasimme jälleen yhden umpikujan, mutta paikallisten avustuksella ajoimme tiesulun läpi ja loppujen lopuksi päädyimme pieneen oberaudorfin kylään.


Otimme huoneen mukavasta alppimajatalosta, jossa oli myös ravintola samassa. Kuuman suihkun jälkeen menimme syömään ja otimme samalla muutaman oluen. Kokonaisuudessaan päivä oli aika fiasko kun kokoajan satoi vettä ja oli pilvistä niin ei oikein nähnytkään mitään. Tuli vain ajettua ja paleltua. Huomenna kotkanpesä

[B_Cruel]

TO 30.5
Tänä yönä yllätti aamuyön aurinko yöttömänyön kansalaiset. Oli nimittäin jäänyt verhot auki ja jo kello viiden aikaan oli pihalla niin kirkasta, että uni ei kantanut kunnolla pitemmälle. Varsinkaan kun jokainen kuorsasi niin kovalla äänellä, että herätti seuraavan nukkujan! Noh kellon soidessa normaalit aamurutiinit, jonka jälkeen lähdimme pakkailemaan pyöriä autotalliin, johon olimmet saaneet pyörät ystävällisesti yöksi suojaan. Pakkailessamme kävi niin kokki kuin talon isäntäkin utelemassa ja toitottelemassa hyvää matkaa, eli mukavaa väkeä täälläpäin.

Tienpäälle lähtiessä navigaattoriin asetettiin kohteeksi Obersalzbergin kylä, jossa sijaitseen Hitlerin kuuluisa kesäasunto. Tietysti tähänkin kohteeseen päästyämme kohtasimme Roadblocketin, nimittäin bussikuljetukset lopetettiin liiallisen lumisateen vuoksi, juuri kun menimme ostamaan lippua. Monsuunisateen ja äsköisen tapahtuman masentaneena päätimme mennä kakkukahville, mutta reissun henkeä mukaillen tämäkin homma meni vituilleen, kakun tilalta tuli lettujäätelöannos, niinku tässä ois 3asteen lämmössä jäätelön himo tullut..


Onneksi paikalla oli vielä Hitleristä ja toisen maailmansodan touhuista kertova näyttely joka oli kyhätty Hitlerin bunkkereiden päälle. Täällä oli vain se ongelma että suurinosa teksteistä oli saksaksi. Itse bunkkereissa oli jotain nähtävää, konkreettisia kun olivat, vaikka alueita oli rajattu voimakkaasti.



Kotkanpesältä lähtiessämme aloimme tutkia Jounin H-D:tä ja sen koventuvaa meteliä. Totesimme että toisen sylinterin pakoputki vuotaa, koska putken mutterit oli tippuneet tärinästä matkalle. Kävimme jopa pyörähtämässä kylän pinnassa autokorjaamon pihassa ja toteamassa että sakut ei oo tänään töissä, vaan juhlivat jotakin ihme kansan partyä. Sovimmekin jo että huomenna perjantaina on pakko löytää pakarin pultit jostain koska viikonloppu painaa päälle ja kaikki paikat on taas kiinni. Tästä selvittyämme kuin jumalan armosta ensikertaa reissullamme käy hyvä tuuri ja Janne huomaa tien laidasta pienen nakkikioskin näköisen moottoripyörä/rengas pajan, josta saamme ensiapua jounin H-D:n vuotavaan putkeen. Kotona kuitenkin selvisi ettei tämäkään ihan putkeen mennyt. Tipahtaneen tuumasen mutterin tilalle oli pajalla runtattu millinen mutteri, joka oli tietenkin mulkannut pinnapultin kierteet vaihtokuntoisiksi.


Kokeilimme myös matkan tehokasta noputtamista A1 motarilla, mutta pian totesimme monsuunin voittaneen tämän erän ja päädyimme lyhyen ajon jälkeen Thalgau nimiseen kylään Itävallan puolella. Kelistä johtuen siirryimme samantien hotelli majoitukseen kuivattelemaan vaatteita. Huoneisto oli tilava mutta alkuun hieman kylmä. Onneksi matkalla oli kaksi insinööriä ja putkimies, niin putketin saatiin kuumaksi ja vaatteet kuivumaan. Loppuillasta huoneen ilmankosteus ja lämpötila muistutti kotoisasti saunaa.

Seuraavaksi alakerran ravintolaan nauttimaan täyttävää keski-eurooppalaista illallista muutaman oluen kera. Huomenna olisi tarkoitus päästä Tsekkiin ja Kutna Horan kylään. Jos luukirkko on auki, käydään se katsomassa, mutta muuten jäänee seuraavalle päivälle. Teknisten ongelmien takia suljettu luukirkko...way to go...we'll see.

[B_Cruel]

PE 31.5
Aamu valkeni jälleen sateisena, joten aamiaisen jälkeen päätettiin suunnata Tsekkiin Kutna Horan kaupungiin pieniä teitä pitkin. Kaatosateella ja nolla näkyvyydellä kukaan ei halunnut lähteä koittaan motaria.. Itävallan läpi mentiin Jounin navigaattorilla ja ajeltiin varmaan jokaisen kylän läpi. Wells-Linz välillä meinasi usko loppua kun sateessa kaupungin läpi ajaminen kesti toista tuntia.

Puolan rajan jälkeen Jounin ja Jannen navigaattoreista loppui kartat ja itä-euroopan kartat olivat laukuissa. Sateessa laukkujen kaivaminen ei kiinnostanut, joten päätettiin jatkaa Timosen navilla. Vähän rajan jälkeen näimme "Saloon" nimisen jenkkityylisen pihviravintolan, *jossa kävimme syömässä T-luupihvit Jack Daniels kastikkeella. Ravintola oli muutenkin täynnä Jack tavaraa ja tutustumisen arvoinen jo sellaisenaan.


Ruuan jälkeen jatkoimme matkaa Jannen opastuksella ja muutaman kinttupolun, umpikujan ja kiroamisen jälkeen pääsimme perille Kutna Horaan, josta varasimme ensimmäisen hotellin joka vastaan tuli. Suihkun jälkeen lähdimme tutkimaan kaupunkia kävellen ja kaikki kiinnittivät huomion siihen, että kylä on omituisen hiljainen. Vaikka kaupunki oli suuri ja oli perjantai-ilta, autoilijat ja kävelijät olivat todella harvassa. Syytä tälle emme keksineet.


Söimme paikallisesta kebab kioskista ostetut rullat oluiden kanssa ja suunnittelimme jatkoa. Yllätykseksi päätimme lähteä etsimään "tsekkiläistä" pubia, jossa kumota muutama olut. Kylä ei ollut ainoastaan hiljainen vaan sen palvelut olivat myös melko vaatimattomat. Löysimme lopulta pari tupakan savuista irkkipubia, joissa kävimme istumassa muutamalla. Olimmehan aiemmin nostaneet tsekin kruunuja automaatista, joten nehän piti tietenkin tuhlata kaikki pois..

LA 1.6
Kutna Horan hienosto hotellin aamiaisen jälkeen lähdimme tarkistaa paikallista nähtävyyttä Sedlecin luukirkkoa johon on kerätty noin 40000 ihmisen luut. Tämäkään reissu ei mennyt kuin elokuvissa sillä olimme juoneet edellisenä iltana melkein kaikki Timosen kruunut, ja vaikka kurvinen nosti lisää rahaa, niin jouduimme tinkaamaan siltikin lipuista alennusta että pääsimme sisään. Onneksi onnistui ;)


Kirkko oli pian käyty läpi ja kuvattu muistoihin, joten oli aika lähteä matkaamaan kohti Auschwitzia. Matkaa oli reilu 400km ja tarkoitus oli ajaa motaria pitkin koko matka, joten reitti teki pienen mutkan Brnon kautta. Tänään oli siitä harvinainen reissupäivä ettemme joutuneet ajamaan kaatosateessa kuin 100km!

Koska matka taittui suhteellisen rivakasti ja sadekin lakkasi päätimme mennä katsastamaan Auschwits I leiri museon samana iltana. Rankka ja pysäyttävä kokemus.




Sitten hotellin metsästykseen. Eka navin ehdotus oli purkutuomion alla, toinen odotteli sitä vaikka oli varattu täyteen, mutta kolmannessa tärppäsi. Jouduttiin kyllä ajeleen parikymmentä kilsaa syrjään muttei haittaa, taisi löytyä Puolan paras hotelli! Pienen joen varrella oleva viihtyisän oloinen hotelli tarjosi toimivan wifin...pitkästä aikaa. Muutenkin 50euron hinta sisältäen aamiaisen, on puolet halvempi kuin edellinen yö. Henkilökunta puhuu englantia kohtuullisesti ja illallinen alkuruuilla oli hyvä lisä. Ja kahden viikon reissaamisen ja monen eri maan jälkeen Puola on ensimmäinen, jossa näkyy BBC! Jumalauta sitä oppii arvostamaan englanninkielistä kavanaa kun yleisesti ottaen kaikki ohjelmat on dubattu sen maan kielelle johon ollaan matkattu. Saatiinpahan vielä oluet mukaan huoneeseen niin johan sitä jaksaa lukea historiaa ja suunnitella tulevaa.
Ps. Suomi on paska maa... Siellä tehdään lämpöennätyksiä lapissa sillä aikaa kun me ajetaan Euroopassa lumi- ja vesisateessa... Kesälomalla.

[B_Cruel]

SU 2.6
Aamulla päätimme käydä katsastamassa vielä auschwich-Birkenau leirin ennen matkan jatkamista. Keli oli aurinkoinen, joten suuren leirin kiertäminen ajokamppeissa olikin melko kuumaa touhua. Leirillä oli pystyssä vielä joitain asuinparakkeja yms, mutta esim kaasukammiot olivat räjäytettyjä. Leirin laajuus ja laajennussuunnitelmat toivat holokaustin massiivisuuden konkreettiseksi.



Kierroksen jälkeen lähdimme ajelemaan Via Baltikaa pitkin n. Klo 12.00. Tarkoituksena oli ajaa niin kaus kuin jaksetaan, jotta seuraavana päivänä päästäisiin Tallinnaan asti. Keli oli aurinkoinen viimeistä 20km lukuunottamatta, jonka ajoimmekin ukkosmyrskyssä.
500km jälkeen, kelin ollessa huono, päätimme majoittua seuraavaan hotelliin. Pian tulikin vastaa uunituore hotelli lähellä bialystokin kaupunkia puolassa. Otimme huoneen ja tutun kaavan mukaan suihkun kautta syömään ja pari olutta päivän tapahtumia kerratessa.


Auschwitzien lisäksi puolasta mieleen jäi lähinnä paikallisten liikennekulttuuri ohituksineen sekä Warsowan ruuhkat.

MA 3.6
Aamulla kello soi 07.00 ja aamiaisen jälkeen aloitimme päivän urakan. 829 km Tallinnaan. Ensimmäiset 40 km sujui hyvin, mutta sen jälkeen tietyöt sekoittivat reittisuunnitelmat ja tuhlasimmekin lähes tunnin kun yritimme päästä kaupungista ulos oikeaan suuntaan. Tästä selvittynä matka jatkuikin nopeasti ja tasaisesti puolan ja Liettuan läpi Latviaan. Matkalla pysähdyimme Liettuassa hesburgeriin.


Rigassa koimme tiukan paikan, kun mutkan takana liikenne olikin pysähtynyt ja jouduimme tekemään hätäjarrutuksen. Jouni meni letkan edessä ja sai pyöränsä pysähtymään ajoissa. Perässä tulleella Timosella jarrutus meni pitkäksi ja vei mukanaan Jounin pyörän kyytiläisen jalkatapin, mutta onneksi pyörä ja mies pysyi pystyssä. Janne kellahti pyöränsä kanssa, mutta onneksi säästyttiin ilman isompia vahinkoja. Tämän jälkeen kaarretiin taas hesburgeriin, mutta tällä kertaa kahville ja pulssia tasoittelemaan.

Viimeinen tankillinen ennen Tallinnaa alkoi jo ottaa kaikkien voimille ja pysähdyimmekin 20km ennen Tallinnaa haukkaamaan pari hodaria iltapalaksi. Tässä vaiheessa kello oli jo melkein kymmenen illalla, joten sovittiin yhdessä että ajetaan suoraan viru hotelliin, koska siellä ainakin on tilaa ja parkkihalli, eikä meidän tarvitse väsyneenä tuhlata aikaa yöpaikan hakuun. *Sijainti sataman vieressä on myös plussaa. Hotelliin kirjautumisen jälkeen kävimme suihkussa ja vielä yksillä oluilla alakerrassa.

[B_Cruel]

Ti 4.6.2013
Aamiaisen jälkeen kirjauduimme ulos hotellista ja lähdimme kohti satamaa. Satamasta saatiin ostettua liput ensimmäiseen laivaan joka lähtisi parin tunnin päästä. Päätimme käydä ajan kuluksi satamassa olevassa ostoskeskuksessa, mutta kaupat olisivat auenneet vasta kymmeneltä, joten ajelimmekin checkiniin odottelemaan laivaan pääsyä. Laivassa oli hyvät liinat ja henkilökunta kävikin sitomassa pyörät kiinni. Parin tunnin laivamatka meni taxfreessä shoppaillen ja syöden reissun onnettomin hampurilais ateria.. Hampurilaiset oli paistettu varmaan jo edellisellä viikolla ja ranskalaiset lämmitetty mikrossa.


Helsinkiin saavuttaessa lähdimme ensimmäisinä laivasta ja harhauduimme eri reiteille, kun kaistan vaihtoon ei ollut kaikilla tilaa.. Ajoimme Kurvisen kanssa ekalle huoltsikalle josta viestitin Timoselle että soittelee kun saa pyöränsä huollon hoidettua ja minä käyn sillä välin HD-centerissä kyseleen josko ehtisivät laittaa jälleen vuotavan putkeni kiinni. Kurvinen lähti huoltsikalta omille reiteilleen sukuloimaan, joten hyvästelimme tässä ja kiittelimme toisiamme hyvästä reissusta.

Hd centerissä eivät ehtineet ottaa pyörääni sisään, mutta sain kuitenkin ostettua pinnapultit ja mutterit, jotta saan putken kiinni kotona. Samantien Timonen soiteli ja kertoi että saa pyöränsä renkaan vaihtoon vasta klo 1600. Tätä odotellessa kävimme ajelemassa mm. Allrightilla ja kahvittelemassa veljeni kanssa. Lopulta pyörä otettiin sisään vasta lähempänä viittä, joten päätimme varata yöpaikan jyväskylästä valmiiksi.

Edullisia vaihtoehtoja ei ollut tarjolla joten otimme huoneen laajavuoresta. Hotelli oli ihan hyvä ja jos olisimme olleet aiemmin perillä olisimme ehtineet käydä allasosastolla virkistäytymässä. Nyt jouduimme virkistäytymään alakerran karaoke baarissa jossa oli meidän lisäksi kaksi naista terrorisoimassa.. Valomerkin jälkeen joimme oluet vielä respassa ja siitä nukkumaan. Huomenna jyväskylä rovaniemi!

KE 5.6.2013
Viimeinen ajopäivä meni 4-tietä kiroten. Matkalla pysähdyttiin pari kertaa kahvilla ja Oulussa Motormanilla. Oulusta matka jatkui Rovaniemelle, jossa sauna olikin jo lämpiämässä.

Yhteenvetona vielä 20 päivää, 7150km, 14 maata, pakkasta, hellettä ja lukemattomia pizzoja, mäkkäriin juustopurilaisia ja useita ouluita opetti sen, että kaikki ei mene aina suunnitellusti. Ja se että Suomea, Saksaa tai Via Baltikaa EI kannata lähteä läpi ajamaan. Siinä hommassa hukkaa vain aikaa, rahaa ja tunnon perseestä. Ens kerralla lentäen perille ja vuokrapyörät alle.

* * * *

Ja nyt kun olette päässeet tänne asti, haluatte varmaankin nähdä saman reissun dokkarina. Sehän löytyy täältä: http://youtu.be/RKT2lejOqa4

Ja vuotta vanhempi Norjan reissu löytyy puolestaan täältä: http://youtu.be/3I6Hyxppi2k

-JJJ

[Kotarikuski]

Mainio tarina ja hyvä dokkari. Sopivasti leikattu, tunnelma välittyy muttei pääse pitkästymään.

Tarviikin katsoa toi Norjan dokkari myös.

[motometu]

Hieno reissu sekä juttu!

[Karza]

Reissu Alppien alueella onnistuu parhaiten kun hankkii sille alueelle missä aikoo ajella, kunnon paperikartan mittakaavalla noin 1:150000-1:250000, joita saa jokaiselta huoltamolta niillä seuduin. Silloin reitin suunnittelu onnistuu loistavasti ja löytää parhaat mutkatiet myöskin. Navi on erittäin huono isäntä erityisesti Alpeilla.

Jos Saksa ei ole läpikotaisin jo tuttu, en suosittele vielä "heittämään hanskoja naulaan" ajamisen osalta, koska on varsin helppo suunnitella prätkäreissu vaikka Alppien eteläpuolelle ajaen Saksan halki, koska Saksassa on ihan helvetin paljon nähtävää, hienoja paikkoja ja elämyksiä, ja varsinkin upeita teitä maaseudulla moottoripyöräilyyn. Eikä huonona seikkana ole myöskään se että varsinkin maaseuduilla kustannustaso on aika matkailija-myönteinen eli edullinen. Saksassa on myös tosi paljon eri puolilla maata ns. prätkähotelleja ja erilaisia vain motoristeille suunnattuja majoituspaikkoja tarjolla joissa prätkällä tulija on sitten aivan A1-luokan vieras. Itse olen ajanut kesäisin Saksan läpi n. 30 vuotta ja edelleen sieltä löytää aina hienoja mestoja joissa ei ole tullut käytyä. Ja autobaanakin maistuu edelleen makealta!

[XJ 900]

Reissu Alppien alueella onnistuu parhaiten kun hankkii sille alueelle missä aikoo ajella, kunnon paperikartan mittakaavalla noin 1:150000-1:250000, joita saa jokaiselta huoltamolta niillä seuduin. Silloin reitin suunnittelu onnistuu loistavasti ja löytää parhaat mutkatiet myöskin. Navi on erittäin huono isäntä erityisesti Alpeilla.

Jos Saksa ei ole läpikotaisin jo tuttu, en suosittele vielä "heittämään hanskoja naulaan" ajamisen osalta, koska on varsin helppo suunnitella prätkäreissu vaikka Alppien eteläpuolelle ajaen Saksan halki, koska Saksassa on ihan helvetin paljon nähtävää, hienoja paikkoja ja elämyksiä, ja varsinkin upeita teitä maaseudulla moottoripyöräilyyn. Eikä huonona seikkana ole myöskään se että varsinkin maaseuduilla kustannustaso on aika matkailija-myönteinen eli edullinen. Saksassa on myös tosi paljon eri puolilla maata ns. prätkähotelleja ja erilaisia vain motoristeille suunnattuja majoituspaikkoja tarjolla joissa prätkällä tulija on sitten aivan A1-luokan vieras. Itse olen ajanut kesäisin Saksan läpi n. 30 vuotta ja edelleen sieltä löytää aina hienoja mestoja joissa ei ole tullut käytyä. Ja autobaanakin maistuu edelleen makealta!

Mehän taidetaan olla Karzan kanssa "sielun veljiä",oli nuo mielipiteet kuin omasta suusta!

ps.Ollaanhan me yksi Helsinki-Gdynia-Rostock matka seilattu,Karzalle ei vaan tainnut jäädä ainakaan ekasta illasta paljon muistiin....

[Nomad]

Olipa (taas) mukavasti tehty video! Vaikka mittaa oli yli tunti niin jaksoi katsoa kelailematta alusta loppuun. Mukava kun on erilaisia kuvakulmia ja muutakin kuin ajokuvaa. Ja pärstävärkkien näkyminen tekee hommasta persoonallisen.

Seuraavalle reissulle vinkiksi, että näin wifi-aikana paikallisia sadetutkia ja säätietoja kannattaa seurata. Genevestä olisi siirtynyt päivässä esim. Pyreneille nollakelejä pakoon. Ei kotkanpesät, ja alppien mutkatiet tuolta mihinkään katoa.

Mutta iso kiitos sadepäivän (+3 ja vettä kaatamalla ja ihan livenä) piristyksetä. Täytyy alkaa taas googlemapsia katselemaan sillä silmällä ja ensi kesän reissua miettimään...

[fayout]

Hienosti koottu video! Ei ollut tylsiä pätkiä ollenkaan ja oli vielä tekstityksetkin. Poikien äänestä ei kyl saanu mitään selvää ku volume-ero musiikkiin oli niin iso.

[B_Cruel]

Moi,

Mukava lukea positiivisia kommentteja

Videostahan tulee korkeintaan niin hyvä kuin lähdemateriaali on. Itsellä jäi myös editoidessa harmittamaan hiljaiset puheet, mutta ne pätkät oli kuvattu kännykällä tai GoProlla muovit päällä. Taustahälystä ja suuntauksesta johtuen äänistä ei saa juuri mitään selvää vaikka väänsin volumet tappiin. Seuraavalle reissulle lähteekin erillinen mikki mukaan tuota ongelmaa poistamaan.

Entieä huomasiko kukaan, mutta koko videossa ei käytetty ylläolevasta johtuen alkuperäisiä ääniraitoja ollenkaan (paitsi nuo lyhyet puhepätkät). Kaikki pyörien äänet, moottoriteidein huminat yms. on rakennettu avoimien soundipankkien materiaalilla..

Ajopätkät oli kuvattu kolmella GoProlla, mutta yksi kameroista oli suurenajan suljettuna ja toinen kiinni sellaisessa paikassa että se tärisi niin paljon, ettei kuvaa oikein voinut käyttää lähteenä. Suurin osa on siis peräisin tuosta kolmannesta kamerasta, mutta siitä huolimatta koitin kuitenkin tiputella mukaan niin paljon muiden kameroiden materiaalia kuin vain oli mahdollista.

Karzalla hyviä vinkkejä. Meillä oli kyllä paperikartatkin mukana ja niiden pohjalta iltaisin reitit suunniteltiin. Mutta käytännössä kukaan ei jaksanut opetella teiden numeroita ulkoa, ja koska ulkona oli sellainen monsuuni ettei tien poskessa huvittanut paperikarttoja levitellä, oli navin kanssa ajaminen kuitenkin kätevintä meille.

Ja Nomad on kyllä siinä aivan oikeassa, että sadetutkien kanssa meidänkin olisi pitänyt enemmän suunnistaa. Jälkikäteen ajateltuna pidimme aivan liian tiukkaan kiinni alkuperäisestä reittisuunnitelmasta.

Tuosta etelä-saksasta sen verran, että kyllä sinne vielä mieli tekee. Varsinkin se Alpenstrasse pitää kyllä ajaa vielä uusiksi. Lähinnä tarkoitin kommentillani sitä, että on aivan turhaa (meille Rovaniemeläisinä) lähteä vetään omilla pyörillä täältä asti. Palaa vaan rahaa ja aikaa. Helpommalla ja itselle mielekkäämpänä kokisin lentää jommalle kummalla puolelle alppeja ja ottaa vuokrapyörät alle.

Mutta tästä sitä oppii, niin reissaamista kuin videon tekoakin. Molemmat harrastuksena

-J

[Karza]

Yksi asia mikä tekee lähes aina prätkäreissusta haasteellisemman ja saattaa kiristää välillä pinnaakin on jos porukassa ollaan tien päällä ja mukana on hyvin erivauhtisia matkaajia. Silloin useimmiten joku joutuu tekemään vauhdin suhteen liian suuren kompromissin. Tottakai jos kaverit vetää liian kovaa koko ajan ja itse haluaisi mennä hitaammin tai ihan päinvastoin niin koko porukan dynamiikka kärsii siitä. Itselleni on aivan myrkkyä jos joutuisin odottelemaan jatkuvaan huomattavasti paljon hitaampaa kaveria. Mutta tähän toki löytyy ihan päteviä keinoja ratkaista asia kaikkia palvelevalla tavalla.

[YKa]

Hieno reissu ja kerrassaan hieno video. Osin olitte käyneet niissä maisemissa missä itsekin teimme viime kesän reissun ja osin niissä maisemissa mihin tulevan kesä reissua ollaan suunnittelemassa

Hatunnosto vielä videosta. Sen verran olen itse tuota omaa edellisen kesän reissun videomateriaalia koostanut, että tiedän minkä verran se teettää työtä. Ainakin tällaiselle amatöörille kuin minä