Suuntasin Tukholman ja edelleen Moran kautta Norjaan, takaisin tulin aika pitkälti samansuuntaisesti, mutta eri teitä. Mennen tullen olin yhden yön Ruotsin puolella. Kerran maksoin majoituksesta (cämping Norjassa 100 Kruunua), muuten yövyin tien varressa. Kaikki yöt siis kuitenkin telttamajoituksessa.

ensimmäinen päivä: https://goo.gl/maps/rzjpZ

Ajelin suoraa tietä Tukholmasta Enköpingin kautta tietä 70 Leksandiin asti, josta läksin kiertämään Siljan-järveä eteläpuolelta. Morassa piti tankata, kun suora tie oli kuluttanut bensaa yllättävän paljon. Jatkoin pientä tietä kohti Säleniä ja tunturin ylitse Norjan puolelle. Nämä pienet tiet olivat mainioita, metsäisiä ja vähäliikenteisiä mutkateitä. Jatkoin vielä vähän pohjoiseen päivän tavoitteeseen, eli jonnekin Fulufjälletin tunturin lähelle tien poskeen. Löysin yöpaikan ilmeisesti moottorikelkkauran varrelta. Hyttysiä oli armottomasti. Lämpötila oli painunut alle kymmeneen asteeseen illan sateiden lomassa, joten hiki ei päässyt tulemaan. Aamulla pakkasin tavarat ja teltan kypärä päässä. Siitä olisi saanut joku oivan Hauskan Kotivideon. Tässä ensimmäisen yön majapaikka.

toinen päivä: https://goo.gl/maps/S3Xgq

Toinen päivä vei ohi Ruotsin suurimman vesiputouksen, jota olisi kuitenkin pitänyt lähteä erikseen kävellen metsästämään. Olin tullut tänne kuitenkin lähinnä ajamaan, joten posotin ohitse. Tie Fulufjälletin kansallispuiston ympäri on kokonaan asfaltoitu ja sitä on mukava päästellä, mutta märkä keli esti pahimmat kaahailut. Tieltä 70 poistuin pohjoiseen pienemmälle tielle. Tämä olikin oikein mainio pätkä, jolla myös liikennettä oli aika minimaalisesti. Funäsdalenissa pysähdyin pitsalle ja taisin myös tankata.

Norjan puolta ajoin suht isoja teitä pitkin. Tavoitteena oli päästä eräälle tielle, jonka olin kartasta bongannut. Kyseessä olikin Aursjövägen, maksullinen (prätkille kuitenkin ilmainen) museo/vuoristotie (http://tourstart.org/tour/Norway_Aur...%C3%A4gen_6386). Tie olikin erittäin hieno kokemus.

Anakee-renkailla ei soraserpentiineillä hurjastella, mutta pystyssä pysyy hyvin, kun ottaa rauhallisesti. Täältä löytyi myös ilmainen, tehty telttapaikka (tien varressa muuten paikkoja aika vähän, on sen verran karua seutua), mutta vähän hiekkakuoppamainen fiilis siitä jäi, ja voimalinjakin meni ihan vierestä. Toisaalta, rauhallista oli, ja sitä täältä tultiin hakemaankin. Yöllä meni lämpötila noin nollaan, mutta hyvä makuupussi ja matkaan ottamani pipo ja lapaset auttoivat ja nukuin mainiosti.

kolmas päivä: https://goo.gl/maps/8F4cj

Tänä päivänä oli tarkoitus päästä ajoissa Trollstigenille ja ajaa se vähässä liikenteessä. Toisin kävi, kun olin edellisenä iltana majoittanut itseni paikkaan, josta pois pääsy kesti tosi kauan (tuo vuoristotie on todella pitkä, reilut sata kilsaa). Olinkin Trollarilla parahiksi juuri kello 12, jolloin siellä oli vähän muutakin porukkaa. Lisäksi koko Åndalsnes oli sumun peitossa, joten huipulta ei saanut sitä kuuluisaa kuvaa otettua. Muutenkin koko päivä meni niin muun liikenteen seassa, että protestina en antanut Norskeille pennostakaan (paitsi yksi lauttamatka) vaan kokkasin lounaan ja päiväkahvinkin tien poskessa Geirangerilta alas tultuani (illalliset oli aina keittimellä keitettyjä).

Ajoin samaan syssyyn myös toisenkin vuoristotien, eli tien 258. Sielläkin maisemat olivat tosi hienot, ja sorapintakin oli hyvässä kunnossa, joten ei tullut luikasteltua, vaikka vettä tulikin. Illan päätteeksi menin maksulliselle leirintäalueelle upeaan paikkaan ja hienon tien päähän Briksdals-jäätikön kupeeseen Strynistä etelään. Tästä päivästä jäi vähän kitkerä maku suuhun, kun ensimmäistä kertaa matkan aikana huomasi, miten paljon muuta liikennettä näille pienille teille on ahtautunut. Trollstigenistä en saanut liikenteen ja sumun vuoksi oikein mitään irti, eikä ajotaidot/mieltymykset ehkä sovikaan ihan Trollstigenin kaltaisille tosi pienille syheröille (en totta puhuen osannut odottaa ihan sellaista).

neljäs päivä: https://goo.gl/maps/TG9CJ

Aamulla kävin katsomassa jäätikköä ja kävin suihkussakin (10 Nok) ja lähdin matkaan tavallista myöhemmin. Tänään piti jo lähteä takaisin itään päin, ja tavoite oli taas jossain keskellä ei mitään, eli mahdollisimman pienen tien varressa (niiltä löytyy hyvin telttapaikkoja). Reitti Sogndaliin oli tylsää viitostietä ja liikennettä oli täälläkin juuri niissä paikoissa, missä olisi ollut mukavimmat mutkat. Pitkät tunnelit olivat myös rasittavia. Tie 55 on monen suosittelema ja sitä ajoinkin jonkin matkaa (hieno on), kunnes käännyin korkealle (1300 metrin ylitys), maksulliselle tielle (Tindevägen). Täälläkin maisemat olivat hienot ja kelikin oli nyt suotuisa. Kylmäkään ei ehtinyt tulla, koska korkeimmalla kohdalla ei kovin kauaa ehdi viipyä, kun tie alkaa jo mennä alamäkeen. Tielle 53 lähtiessä alkoi taas sadella ja edessä oli rekkaa ja bussia. Norskibussi meni kuitenkin minulle ihan sopivaa vauhtia, joten pysyin sen perässä, eikä tiekään itse asiassa ollut sieltä ihan mutkaisimmasta päästä.

Isompi E16-tie oli yllättävän mukava ajella, mutta valitettavasti puolivälin paikkeilla tietyö kokosi kaikki autot samaan nippuun, joiden perässä oli karseaa ajella. Siksi koukkasin pienemmälle tielle ohittaen Fagernesin pohjoispuolelta hienoja maaseututeitä ajellen (yksi muutaman kilsan pätkä oli soraa).

Ollessani lähellä asettamaani tavoitetta alkoi sataa aivan kaatamalla ja samalla tie vaihtui sorapinnaksi. Täällä oli jo vähän liukasta, kun vettä tuli soratietä alas pieninä puroina, ja väliin mahtui pari soraserpentiiniä. Sateesta kypsyneenä etsin mitä vain leiripaikkaa ja pysähdyin lopulta lammen rantaan. Tässäkin kohtaa oli vene rannassa ja mietin, että noinkohan joku tulee jeepillä teltan eteen aamulla verkkojaan katsomaan. Sain kuitenkin olla rauhassa ja hieno leiripaikkahan se oli.

viides päivä: https://goo.gl/maps/Gn2iH

Tänään piti päästä tarpeeksi kauas Ruotsin puolelle, jotta viimeiseksi päiväksi ei jäisi ihan älyttömästi ajettavaa ja ehtisi hyvin laivaan. Ensin piti päästä soratieltä pois ja sitten meninkin pitkälti samoja reittejä kuin RuNo Tourinki aiemmin, eli Ringebusta ylös (hieno tie!) ja sitten Åkerströmmenistä tie 217 (hieno!) ja sitten kohti Moraa. Åkerströmmenissä tankkasin sen verran, että pääsisin Ruotsin puolelle halvempaa bensaa hankkimaan. Åkerströmmenissä oli muuten trippi-mittarissa 480 kilsaa, eli aika vähällä kulutuksella kulkee pieni VStrom sekalaisessa ajossa! Tuossa kohtaa on tankissa yleensä vielä se pari litraa jäljellä.

Ruotsin Särnasta lähdin taas pienemmälle tielle ja majapaikkaa etsimään. Tiet kohti Lillhärdalia ja sieltä etelään olivat alkuun mukavia ajaa, mutta kun tie vaan jatkuu ja jatkuu, niin tylsäksihän ne kävivät. Mutkiakaan ei täällä enää ole. Majapaikka löytyi lopulta Ämåsjönin rannalta. Hyttysiä oli taas älyttömästi, mikä söi vähän paikan viehättävyyttä. Koirakin tuli yöllä herättämään, mutta se lähti vähän uhoamalla käpälämäkeen. Kaunis ja rauhallinen paikka olisi ollut, jos olisi ollut hyttyshattu päässä.

kuudes päivä: https://goo.gl/maps/h0Aey

Tänään piti ajaa satamaan, jonne tähtäsin kolmeksi, kun laiva lähti 16.30. En ajanut ihan lyhintä ja nopeinta tietä, mutta mitään järin mahtavia mutkapätkiä en löytänyt lukuunottamatta Sandvikenin ja Gysingen välistä tietä 272. Tukholman E4-tien tietyöt hidastivat matkantekoa vähän, mutta satamaan päästiin kuitenkin ennen puoli neljää.

Kokonaisuutena reissusta jäi hyvä mieli. Kelit olisivat voineet olla paremmat, mutta ei niistä lopulta ollut suurta haittaa. Usein vuoren/tunturin toinen puoli saattoi olla ihan kuiva, vaikka toisella puolella satoi. Mutkia pääsi ajamaan kuivassa säässä lopulta ihan tarpeeksi. Samoin muu liikenne häiritsi paikoitellen, mutta Norjasta löytää niin paljon mutkateitä ihan vahingossakin (saati sitten suunnitelman kanssa), että muutaman kilsan köröttely jonossa ei haittaa. Muutama virhearvio liikenteessä sattui, mutta ei mitään sen kummempaa. Pyörä toimi loistavasti ja pitkä tankkausväli on mahtava. Nyt olen Strommilla ajanut yli 50 000 kilsaa, ja vaikea tuosta on luopua.