Alanvaihto - MP maailmaan

[mkk0]

Tuli tässä mietittyä että pitäisikö sitä harkita alan vaihtoa. Ja ennenkuin joku sanoo että hommat ei mee niinkun TV:ssä niin, tiedoksi että idea ei ole Hollywoodin antama!
Tuli vietettyä pääsiäisloma melko primitiivisiä juttuja tehden ja kun tiistaina oli paluu arkeen, niin toimistotyöt kiinnosti kuin kilo paskaa. Sitä rupes tuntumaan että näin sitä kattelee kun kevät aurinko porottaa ja ite istuu päätteen edessä ja odottaa elämänsä alkamista.
Asiaa pohdittuani, erittäin pienen hetken tosin, mietin että josko sitä rupeisi tekemään MP-alla töitä. Olin juuri lukenut lehtijutun (Oli muistaakseni HS:n NYT liitteessä) moottoripyörän rakentamisesta ja alalle kouluttautumisesta. Tutkin hieman mahdollisuuksia ja totesin että pitäisi vissiin käydä ensin autoalan perustutkinto ja siitä sitten pienkonekorjaajaksi (saa korjata jos joku tietää paremin). Sen lisäksi että korjaisi mopoja ajattelin että samalla voisi perehtyä moottorikelkkoihin ja muihin maastoajoneuvoihin. Tarkemmin jos pitää vielä kuvailla niin ajattelin että voisi perehtyä syvällisemmin moottoreihin ja muuhun eteenpäin vievään tekniikkaan.
Syy miksi pohdin asiaa on se, että mahtaako alalla olla töitä niin paljon, että sielä pystyy leipänsä tekemään vai onko suomalainen mopo kansa niin pihiä porukkaa että hommat tehdään itse ja onko alalla paljon tarjontaa tekijöistä? Nykyinenkin ala on sellainen että hyvä kun kotimaasta löytyy töitä niin ei huvittaisi lähteä kouluttautumaan suoraan kortistoon.
Jos foorumilta löytyy alan tekijöitä niin kertokaa nyt ihmseessä jos on jotain kerrottavaa!

[GuessWho]

Hyvä sijainti, luotettava ja hyvä asiakaspalvelu, kohtuu katteet, pitkiä päiviä, edulliset vuokrakustannukset ja hyvä verkosto. Noilla eväillä luulisi jotenkin pärjäävän. Mikään lottopotti-ala ei ole kyseessä. Epäonnistumisen riskiä lisää alan huima sidonnaisuus yleiseen markkinatilanteeseen. Kysymys on kuitenkin ns. Turhuuden markkinoista, joista tingitään varsin nopeasti kun talous hiukankin ahdistaa. Eli hyvät pärjää aina mutta mihinkään rikastumiseen ei kannata edes ujosti uskoa.

[Murina]

Mitä nyt on vierestä katsellut niin...

- Yrittäjäksi ei voi ilman kannuksia ja jonkin sortin tunnettuvuutta lähteä koska silloin ei ole asiakkaita. Toki hirmu pääomalla voi kokeilla vuoden pari tappiolla että lähtiskö. Tarvitsee jonkin verran pääomaa myös vermeisiin jne joten todennäköinen vaihtoehto on palkollinen. Yrittäjänä ei toivoakaan pitää kesällä lomaa.

- Sesonki aika on kesä. Muut lomailee, Sinä luultavasti et.
- Jos virma keskittyy vain pyöriin, talvella muut on töissä ja Sinä olet luultavasti lomautettuna
- Bikeworld Espoo heitti just pillit pussiin ja moni jatkaa määräaikaisella Vantaalla. Syksyllä on MP mekaanikoista PK seudulla suorastaan ylitarjontaa ( ei paljoa vaadi)

Mitään koulutuksia ei välttämättä tarvi, esm autoalalla ei opeteta monia MP alalla tarvittavia taitoja alkaen vaikka etutolpista, pienkone puolella oppii korjaamaan ruohonleikkureita, mopoja ja moottorisahoja.. Koulutusta tulee sitten maahantuojan / valmistajan kautta kun/jos pääsee töihin. Toki jos olet nuori kuli niin sitten toki kouluun. Suhteita ja osaamista ja kesällä ruuhka-apuun. Jos olet oikeasti hyvä ja huolellinen voi ura aueta.

[jaska_73]

Omakohtaisesti kans miettinyt että jos vaihtais toimistoduunit siihen että sais oikeasti tehdä jotakin mihin on paloa mutta..... se on kuitenkin niin että pitemmän päälle kaikki työt tökkii jossain vaiheessa ja mulle sano eräs foorumillakin kirjoittava HYVÄ mopokorjaaja että siinä käy niin että tappaa itteltänsä hyvän harrastuksen kun päivät roplaa toisten pyöriä niin ei oikein jaksa illalla enää oma mopo kiinnostaa, mielummin lähtee sit vaikka sauvakävelylle maastoon. Toki jos samalla vaihtais harrastukset......

Itse lopulta kuitenkin tuuminut että tehdään päivät rakennesuuunnittelua ja illat rakenensuunnittelua/mopoharrastamista. Olen päivät vieraalla duunissa ja illat teen omiin nimiin samaa paskaa kuin päivällä ja sitten välillä herkutellaan mopohommila.

Voihan sen korjailuhomman aloittaa sivutoimisesti ja katella hieman mikä on homman nimi ennen kuin siihen kokopäivätoimisesti hyppää mukaan. Näin on esim. Letecin jamppakin tehnyt. Marko oli pitkään sivutoiminen yrittäjä ja lopulta teki sen rohkean päätöksen ruveta kokopäivätoimiseksi omaksi herrakseen. Niin ja mitä tuohon siajintiin tulee niin tuo Letec on keskellä ei mitään, Lehimäellä. Mutta kun se palvelu on hyvää niin sitä kyllä osataan mennä hieman sivummallekkin.

Se pitäisi jokaisen yrittäjän muistaa että yrittäjyys on väärillä urilla jos koskaan ei pysty lomaa pitämään. Edellisen työpaikkani pomo sanoi työurani alkuaikoina että hän ei ole pitänyt 8 vuoteen kesälomaa ja naurahti päälle. Tyhmyyttä ja ahneutta??? No varmasti molempia. Ei noilla roumujen korjaamisella varmasti kroisokseksi tule mutta varmasti leivän saa.

Nämä on mun omia mietteitä pääkoppani sisältä. Jokainenhan tekee niin kuin parhaaksi näkee omalle kohdalleen piittaamatta siitä mitä muut ovat mieltä.

[XX-xenon]

Edellisen työpaikkani pomo sanoi työurani alkuaikoina että hän ei ole pitänyt 8 vuoteen kesälomaa ja naurahti päälle. Tyhmyyttä ja ahneutta??? No varmasti molempia. Ei noilla roumujen korjaamisella varmasti kroisokseksi tule mutta varmasti leivän saa.

tuohan kuulostaa aivan yhdeltä meilläpäin toimivan paikallisen autohuollon vanhalta isännältä, kuuli että koulun rehtori päässyt eläkkeelle kun täytti 63 tai 65.. tokaisi mulle vaan, että aikaisin ne pääsee eläkkeelle nykyisin... ite on varmaan jo reippaat 70 ja vielä touhuaa hallinkin puolella vaikka muut kai siitä firmasta vetovastuun on jo ottaneet..

[Bone]

Tärkeimpiä asioita tahtoo olla ihan aluksi selvittää itselleen "mitä on tekemässä".
Seuraavaksi tulee.... miten?

Kolmantena laskutaito. Ihan "kansa/peruskoulumatikka" riittää mainiosti kun sitä käyttää
edes vähän.... ja yhtälöissä on johonkin todelliseen pohjautuvia lukuja.
Tähän liittyy myös kaikkien muuttujien rehellinen mukaan laskeminen.
Juuri tässä kohtaa karmivan monen pk-yrittäjän ja "ammatinharjoittajan" yhtälö kyykkää
kohtalokkaasti jo alkuvaiheessa..... ja loput voi lukea trattalistoilta.

"Yrittäjyys" voi toki olla... ja usein onkin.... kuin maaninen harrastus joka vie kaiken ajan
ja rahat.... ja ja ja.... Joillain onnekkailla, omanlaisillaan lottovoittajilla, jopa säilyy talo/asunto,
vaimo, lapset ja terveys...... Monilla ei.... ja syynä lähtökohtaisesti täysin katteeton optimismi,
olennaisten realiteettien jättäminen olemattomaan arvoon.... ja tuo peruslaskutoimitustenkin
tekemättä jättäminen.

Toinen ääripää on sitten puhdas "rahanteko", jonka nyt kaiketi pitäisi olla "liiketoiminnan" lähtökohta.....
jos ei ihan yleishyödyllistä jeesustelua harrasteta.

Kun rahanteko, liiketoiminta ja "intohimo" yhdistyy oikealla tavalla ja sopivissa suhteissa....
juu, ei välttämättä ole kyse sutenöörihommista , niin aletaan olla "oikeilla jäljillä".

Taloudelliselta kannalta tarkastellen oman rikkansa rokkaan tuo kaiken muun lisäksi
vielä se, ettei "oikeiden asioiden tekeminen oikealla tavalla" vielä ihan riitä.
Ne pitäisi vielä saada tehtyä "oikeaan aikaan".

Vähän kuin "naisen kanssa" . Ei heruta, jos ajoitus on ihan mettässä .

Yrittäminen/yrittäjyys eri muodoissaan on hieno laji ja pessimismillä harvemmin mitään voitetaan.
Katteeton optimismi ja realiteettien "kieltäminen" ovat ihan eri asioita.... ja syytä pitää
helvetin kaukana kaikista taloudellisiin realiteetteihin pohjautuvista asioista.

Aivan samat "lainalaisuudet" koskevat ihan vaan "itsensä työllistäjääkin".

Kannattaa kokeilla.... muutama reunaehto huomioiden.... eihän siinä siskosta kuitenkaan ole kyse .
( EIHÄN? )

[M58]

Hyvin ymmärtää aloittajan motiivin ja mission.
Osaaja pärjännee, esim. Artjärvellä toimii maankuulu H-D pyöriin erikoistunut osaaja, jolle noita pyöriä kiikuttaavat huoltoon.
Itse teen nykyisin perustarkistukset pyörään, on tarvittaessa öljyn + suod. vaihdot, kaikkien nestepintojen tarkistukset ja lisäykset, lamppujen vaihtoa jne. Moottoriin en koske, kuten en esim. jarrunesteiden vaihtoon, etuputkien purkuun ja nesteiden vaihtoon ryhdy, voi lopulta tulla kalliimmaksi, kuin alan osaajalla teetetty. Kuitenkin, nämä työt pitää huolehtia, jotta mopo säilyttää sille suunnitellut ominaisuutensa.

Kannustan/muistutan käyttämään alan osaajien palveluita Vin Vin, heillä on töitä ja oma pyörä on hyvässä kunnossa. Nyt poislukien ne huippukaikentaitajat, jotka oikeasti osaavat, ja joilla on aikaa itse huolehtia kaikesta - ja niitä oikeasti on vähän.

Lisäksi alan toimijat sesonkiajaksi palkkaavat lisää väkeä ja näin moni opiskelija saa sen kipeästi tarvitsemansa kesätyöpaikan, kuka kenties myynnin - ja moni huollonkin puolelta.

Edit. Selvennys, en saa saa ansioitani MP-alalta, vaan kiikutan niitä sinne. Terveisin tekniseltä alalta, ja kuitenkin lähes koko ajan aina ruudun ja näppiksen takaa...

[Tisha]

Nuorna miesnä aikoinaan oli harkinnassa vähän samanlaiset asiat. Autopuolella tosin. En sitten ruvennut ja hyvä niin. Ensinnäkin vuorokaudessa on rajallinen määrä tunteja. Ei taho saada laskutukseen riittävästi kun on vastattava puhelimeen, keskusteltava asiakkaiden kanssa, tilattava ja haettava tavaraa ym. tuottamatonta ajankulua.

Uutena yrittäjänä joutuu myös kilpailemaan hinnalla joka usein myös tuo asiakkaaksi ne tyhjätaskut ja muut tinkijät.

Moottoripyörä-ala on myös voimakkaasti sesonkiala samoin kuin myös veneet.

Ei muuta kuin taskulaskimeen uudet patterit ja lasket kulut reilusti ja laskutetut tunnit alakanttiin ja harkitset vielä kerran. Ja kyselet jotain talousalan ihmiseltä.

[aj@]

Itse aloitin aikoinaan hankkimalla hyvän kirjanpitäjän enkä leasing-vehkeitä, kuten ajan tapa oli.

[Turder]

Kannattaa myös miettiä, että haluaako harrastuksesta työn. Ihannetilanteessahan se on loistava juttu, mutta jos menee ns. reisille niin harrastuskin alkaa ottamaan kupoliin ja loppuu sekin töiden ohella.

Jos olisi mahdollisuus toimia sivutoimisena niin silloin voisi erikoistua hyvin vain suoraan yhteen merkkiin (esim. HD, Ducati, Aprilia, ehkä KTM), joilla on melko tiivis kannattajakunta ja merkkiuskollisuutta löytyy. Lisäksi euromerkit varsinkin kasvattaneet markkinaosuuksia, joten potentiaalinen asiakaskunta kasvussa. Lisäksi japseihin verrattuna noissa on omat niksinsä, jotka ei aina avaudu perus(japsi)jampalle, joten erikoistuminen ja merkkiosaaminen on sellaisia mitä asiakas arvostaa. Noissa voisi olla saumaa osaavalle hepulle, joskin hommia tuskin olisi ns. liukuhihnatyyppisesti, mikä tietysti voi olla hyvä asia jos tuota tekisi sivubisneksenä. Kaikkien merkkien ja mallien yleishuollossa on varmaan volyymia mutta vaatii samalla laajempaa asiantuntemusta, ehkä enemmän merkkikohtaisia työkaluja/oheislaitteita. Mutta lopulta sekin olisi silti sitä perus rengasduunia, öljynvaihtoa jne jokapaikassa tarjottavaa pikkutyötä, jossa kilpailusta johtuen kate pieni ja kiire kova.

[XX-xenon]

Mutta lopulta sekin olisi silti sitä perus rengasduunia, öljynvaihtoa jne jokapaikassa tarjottavaa pikkutyötä, jossa kilpailusta johtuen kate pieni ja kiire kova.

tuo viimeinen lausehan se monta paikkaa juuri pilaakin...

[Bone]

tuo viimeinen lausehan se monta paikkaa juuri pilaakin...

Pilaa... tai on pilannut jo pitkän aikaakin vähän kaiken ja joka paikassa.
Ei pieni kiirus sinällään ole huono asia, tai jatkuva hidastelu hyve.

Ongelma tulee siitä, että pitkässä juoksussa "luvataan" liikaa.... ja toisen puolen taas
koitetaan aina "vaatia" entistä enemmän.

Kun sitten (yleisemmin tarkastellen) alkupäässä puuttuu "todellinen tehokkuus", onkin
"paha mieli-mikään ei toimi"- ikiliikkuja valmiina .

Ei enää "pärjätä" ellei luvata "liikoja"..... josta taas seuraa, että aikataulut kusee tai
koitetaan painaa käsistä melkein valmista/vähän sinne suuntaan.

Ei nyt sotketa tähän harkittua "rahat vaan vex"-touhuja.

Aika lailla "kylän vanhimpien ja viisaimpien" touhua, hölmölässä tosin, nykymeno
pitkälti muistuttaa.

Loppupeleissä kaikki hoituisi pienellä "kohtuuajattelulla".... ajoissa, kunnolla, kunnialla ja
mikä huvittavinta..... loppupeleissä käytännössä samaan hintaankin.... ja kaikki olisi
ihan pikkasen tyytyväisempiä tahoillaan. Joo.... HOMMAT TOIMISI .

Luojan kiitos itsellä on jo hyvän aikaa ollut sellainen... suorastaan etuoikeutettu tilanne....
että ei duuneja oikein kärsis vielä lopettaa, mutta on mahdollisuus tehdä asioita
puitteissa joissa edellytetään/annetaan mahdollisuus tehdä erittäin hyvää ellei täydellistä suoritusta....
mutta siitä maksetaan asiallinen korvauskin kaikille asiaan osallistuville.

Kai tässä muuten olis jo aikaa sitten siirtynyt heittelemään uistinta... milloin missäkin.
Toki.... ainahan sitä silti löytää itsensä keskeltä huonoa päivää , onneksi harvemmin.

[jaket]

mkk0: korjaatko omia vehkeitä nyt?

jos et, niin älä edes haaveile moisesta.


jos toimistotyöt ei kiinnosta ja käytät itse huoltopalveluita, niin lopeta niiden käyttö ja rupea ropaamaan itse omaa pyörää silloin kesällä. Näin saat vaihtelua. Sekin voi syödä miestä enemmän kuin toimistohommat, kun pitäs ajaa, eikä ropata keskellä kesää.

JT

[JaZZo]

Riippuen pyörähuoltopalveluita tarjoavasta yrityksestä: kiirein sesonki alkaa huhtikuussa ja loppuu syyskuussa. Sen jälkeen alkaa mekaanikon kesäloma, ja voivat jopa lomauttaa koska talvisin harvempi enää huollattaa mopojakaan. Olin joitakin vuosia sitten kiireapulaisena mp-huollossa ja täytyy suoraan sanoa että en lähde enää ikinä. Omia romuja on tullu rassattua niin kauan ku niitä on nurkissa pyöriny, mut en helevetti ala toisten pyöriä työkseni enää rassaamaan.

Parin syyn summa on totaalinen väsymys, ja tuossapa muutama: Ohjeaika, asiakkaan vittuilut, tuloksen tekeminen, kokoajan soiva puhelin, asiakas neuvoo, asiakas pyörii jaloissa, asiakkaan kusetus, aikataulut, ressi, puuttuvat osat, asiakkaan omat renkaat->rengastyöt, mopot ja piikit, pentujen vanhemmat, hinnasta tinkiminen, viikonlopputyöt, ylityöt, oman pyörän laiminlyönti koska ei todellakaan kiinnostanu enää, ja taaskin ressi. Vaatii ihan täysin asiaan vannoutuneen masokistin joka sitä meininkiä jaksaa. Hatunnosto teille jotka teette tuota hommaa, mä huomasin että en pärjää tuossa hommassa. Hyviäkin puolia tuossa kokemuksessa oli, se on nyt koettu ja kaikelle tuolle voi nyt nauraa. Niin, ja kyllähän sieltä jotain oppi pyöriäkin koskien. Btw, en ikinä osta japanilaista moottoripyörää mikäli se on nelipyttyinen ja vuorattu muovilla kauttaaltaan.

Itse vaihdoin Mp-alalta maisemakonttoriin, tienpäälle vähäksi aikaa, ja sen jälkeen vaihdoin alaa enempi käsillätekemiseen ja luovemmalle alalle. Eipä tartte ressata kun saa tehdä periaatteessa mitä haluaa, ja sitä mitä asiakkaat haluaa.

Mutta jos oikeasti ala kiinnostaa ja olet piukassa motivaatiota ja kaipaat haasteita, niin mee ihmeessä kokeilemaan.

[janite2]

Ja pitää muistaa...

Työ tappaa harrastuksen.

Ennen ropasin vanhoja autoja, harsin niitä leimakuntoon, "synnytin melkein tyhjästä" ja tykkäsin ajamisesta.
-> muutama vuosi korjaamolla, ei just enää jaksanu kiinnostaa autojen laitot. Jopa wunikan vaihto taustapeiliin alko oleen liian suuri operaatio omaan autoon.
Sen jälkeen ne on pysyny kasassa jessellä, nippareilla ja lujalla uskolla...

Ja sitte vuosia kuorkin ratin takana... Kun "iso ykkönen" tuli täyteen, huomas että inhosin autolla ajamista.

Nyt mulla ei oo autoa ja kuljen bussilla nää rospuuttoajat.


Tarjottiin töitä prätkämekaanikkona, kieltäydyin välittömästi.
Tiedän sen harrastuksen kuolevan siihen, kun ensimmäisen kauden nyppii nuita kakspyöräsiä.

Nyt kun kasailen veneenistuimia työkseni, teen myös verhouksia jne...
Arvaas paljonko huvittaa liimailla tai nysvätä mitään keinonahasta. Edes prätkän penkkiä ei oo saanu aikaseksi muokata, ei vaikka on töissä verhoomossa...

[mkk0]

Onhan tässä vielä elämää jäljellä, mutta jotain ratkaisevia peliliikkeitäkin pitäisi tehdä, kun neitikin pitäisi jossain vaiheessa saattaa rouvaksi ja ruveta lasten hankintaa. Mutta eihän tämäkään selviä kuin kokeilemalla.

Ymmärrys polttomoottoreita kohtaan on suhteellisen pieni, kuten on muutenkin kaikkien ropaamiskohteiden ymmärrys, että kyllä sihen pitäisi ehkä hakea koulutusta ennen kuin lähen purkamaan jotain pyörää atomeiksi (minkä kaikki osaa ). Toki osaan manuaaleja/ohjeita lukea ja tottakai aina itse tekemällä oppii eniten, mutta olisihan se mukava olla joku perusymmärrys asioihin ennen kuin lähtee hämmentämään. Ja niinkuin aikaisemmin mainittiin ni saattaa asiat mennä pahempaan suuntaan jos lähtee vähän kokeilemaan.
Harkinnassa oli tuon mahdollisen ymmärryksen lisääminen koulutuksen kautta ja sitten hakea kokemusta ja kontakteja ja lisää tietoa jonkin firman palveluksessa. Oman yrityksen perustaminen on jokseenkin hanskassa, kun on yrittäjä perheessä kasvanu, tätä kautta on myös tullut opittua että ei sitä hirveän helpolla aina sitä leipää pöytään tuoda. Joten yrittäminen, näin alkuun on ainakin pois suljettua tai sitten tarvittaessa tekisi toiminimellä jollekkin töitä, siis esim. kaiken sivussa.
Lähinnä alalle kiehtoo itse tekeminen ja uusien asioiden omaksuminen, voihan se olla kun on tarpeeksi ymmärrystä niin into lopahtaa ja sitten pitää keksiä jotain muuta.

Ei kai se nyt tarkoita että jos korjaa mopoja työkseen että sitä omaa pitää olla jatkuvasti ropaamassa toki pieniä projekteja voisi olla käynnissä ja ihan ammatillisen kasvun takia niitä sitten tekisi ja kokeilisi. Ei tässä nykyinenkin alakaan vaatteiden ja tekstiilien parissa (kuulostaa homolta, tiedän), ole kuivattanut mielenkiintoa vaatteita kohtaa vapaa-ajalla. Poiketen aikasemmasta lauseesta, en todellakaan koe että ymmärtäisin tai osaisin nykyisestä alastani kaiken, mutta ruudun takana istuminen tökkii.
Toki on hyvä olla eri asioita tasapainottamassa toisiaan, joten mopojen parissa jatkuvasti pyöriminen voi ruveta puuduttamaan pitkällä juoksulla.
Toki jos jollakin on MP rättialalla minulle paikka ni saa ottaa yhteyttä ;) Jään työttömäksi elokuussa. Voisin siinä ohella sitten kasvattaa ymmärrystäni myös MP tekniikasta.

Mutta niin alkuperäinen motivaationi koko jutulle oli tehdä pientä kartoitusta siitä että kannattaako näinkin kausiluonteiselle alalle lähteä mukaan. Kovasti joutuu töitä (yleensä) tekemään kaikkialla niin kauan kunnes olet Finnairin pomo tai voittaa lotossa, sehän nyt on selvää. Ja jos muita kiinnostaa niin saa samalla sitä in sightia alalla olevilta.

Tulipahan harvinaisen epäselvä kooste kaikkiin vastauksiin Koittakaa pärjäillä.
P.S. Tänää tuli nähtyä kevään eka pärrä ajamassa Karhupuiston ohi viidettä linjaa hämärille päin.