Nyt aloimme olla ykkösen siinä osassa jota on eniten filmattu. Saavuimme karuun Big Sur nimiseen osaan Kaliforniaa. Näkymät olivat ruhtinaalliset ja onneksi liikennettä ei edelleenkään ollut mainittavasti. Lisäksi sää alkoi viimeinkin lämmetä, joskaan ei vielä tarvinnut ajotakkia riisua. Olin hieman huolissani bensiinin saatavuudesta tällä karun kauniilla seudulla. Huoli oli turha sillä auki olevia asemia ja lounaspaikkoja oli riittävästi.
Pysähdyimme merenrantaan jossa köllötteli valtavia lihakasoja makaillen rantatyrskyissä. Otukset osoittautuivat Kalifornian merinorsuiksi, mursujen jälkeen suurimmiksi hylkeiksi. Olin hamassa nuoruudessani nähnyt samanlaisia Antarktiksella.
Seuraavana oli vuorossa rahalla pröystäilyn maailmanennätys: Hearst Castle. Sanomalehtikeisari William Randolph Hearst rakennutti tänne Kalifornian vuoristoon isältään perimälleen ranchille palatsin joka on nykyisin museona.
Hearst omisti lukuisia sanomalehtiä ja valtavasti perittyä omaisuutta joka 30-luvun laman takia suureksi osaksi haihtui taivaan tuuliin. Häntä pidetään myös ”keltaisen lehdistön” isänä.
Viimeksi muokannut: kotka; 29.01.2013 klo 15:14.
Hearst Visitor Centeristä ostimme liput palatsiin jonne oli bussikuljetus. Vanhempi herra joka myi meille liput, kysyi mistä maasta olemme. Vastauksen kuultuaan mies rupesi hymyilemään tyytyväisenä ja kertoi olevansa sotahistorian harrastaja. ”Te pistitte ry….lle kunnolla hanttiin silloin joskus. Arvostamme edelleen tätä suoritusta” sanoi mies. Kun vielä kerroin olevani sotaveteraanin poika, oli ”kinthaalla” ettei mies pillahtanut itkuun. Ilmaisia lippuja emme kuitenkaan saaneet.
![]()
Bussi kipusi ylöspäin halki kuivan erämaan jota ainoastaan jotkut kitukasvuiset puut pilkuttivat. Pian palatsi näkyikin ja kasvillisuus lisääntyi. Olimme Hearst Castlessa. Espanjalaistyylinen päärakennus oli vaikuttava, mutta samanlainen keinotekoisuuden tunne tuli kun Las Vegasissa.
Täällä pitää paikkansa vanha kunnon romanisanonta: ”Rahalla saa ja hevosella pääsee”. Tutustuimme paikkaan opastetulla kierroksella käyden tummasävyisessä salissa joka oli italialaiseen Sienan kaupungin tyyliin sisustettu. Synkkää oli. Samantyyppinen oli ruokasali, mutta uima-allas osastossa tuli sulttaanin haaremi mieleen.
Eipä tulleet uimahousut mukaan Hearst Castle
Hearst Castle jäi taakse ja viimeisen yön ennen Los Angelesia vietimme pienessä kauniissa kaupungissa nimeltä Cayocos. Erikoisuutena huoneessamme oli nestekaasu takka joka jopa toimi. Omituista. Kun ilma lämpenee, löytyy takka. Cayocosissa nautimme erinomaisen äyriäisaterian viineineen päivineen.
Että oikein takka!
Viimeksi muokannut: kotka; 29.01.2013 klo 13:45.
Morro Bayssa ykkönen siirtyi sisämaahan. Matka jatkui pitkin valtavia keinokasteltujen peltojen välissä kierteleviä teitä.
Täällä alkoi näköjään Kalifornian viljelysalue toden teolla. Ykkönen yhtyi 101:seen joka oli nyt nimeltään El Camino Real, eroten siitä taas Venturassa jossa ykkönen sai nyt nimen Pacific Coast Higway. Liikenne lisääntyi.
Los Angeles häämöttää
Filmitähdistä tuttu Malibu ohitettiin ja sitten olimmekin Santa Monicassa.
![]()
Route 66:sen loppupäässä. Ajelimme zumon opastamana läpi ruuhkaisen L.A:n kohti hotelliamme jonka olin varannut jo Suomessa. Hotellimme nimi oli ytimekkäästi ”Hollywood”.
![]()
Viimeinen poseeraus tämän Harrikan kanssa
Seuraavana aamuna oli vuorossa pyörän palautus Eagle Ridersille. Palautus sujui rutiinilla ja Eagle Riders maksoi taksin lentoasemalle josta nappasimme shuttlen hotellille. Jalkamiehinä tutustuimme L.A:n maanalaiseen joka kuljettikin meidät sujuvasti Hollywood Boulevardille ja takaisin.
Hollywood Boulevard
Samoin ajoimme bussilla Santa Monica Pierille sekä Venicelle.
Julkinen liikenne pelaa Los Angelesissa.
Tässä käsivaralla piirretty reittimme.
Lentomatka Hawajille sujui rutiinilla ja Honolulun lämpö hyväili hipiöitämme jo lentokentällä. Hotellimme oli aivan Waikiki beachin ytimessä. Vietimme viikonlopun tutustuen kaupunkiin.
![]()
Pula-ajan Tartsan.
Waikikilla
Kävimme tietenkin Pearl Harborissa USS Arizonan muistomerkillä sekä USS Missourilla, aluksella jonka kannella allekirjoitettiin Japanin antautumispöytäkirjat aluksen ollessa Tokionlahdella vuonna 1945. Sopimus päätti toisen maailmansodan.
Pearl Harbor
![]()
Viimeksi muokannut: R1ivattu; 28.01.2013 klo 22:47. Syy: korjattu kuvalinkit
USS Missouri
Tällä paikalla allekirjoitettiin Japanin antautumissopimus 1945 aluksen ollessa Tokionlahdella.
USS Arizona
Arizonan keulatykkitornin jäänteet.
Lisäksi vierailimme Polynesian Culture Centerissä jossa oli paljon nähtävää ja aivan loistava ”Polynesian show”. Valitettavasti mutta ymmärrettävästi shown aikana ei saanut kuvata, joten se säilyy ainoastaan muistoisamme.
Maanantai-aamuna taksi vei meidät Eagle Ridersin Honolulun toimipisteeseen. Pyörä oli valmiina, varustettuna kuten olin tilannutkin. Valitettavasti satulankiinnityspultit olivat rempallaan joten en hyväksynyt pyörää. Toinen pyörä oli valmiina, mutta siitä tietenkin puuttuivat kaatumarauta ja tarakka. No. varusteet vaihdettiin toiseen pyörään ensimmäisestä. Aikaa siihen kului, mutta palvelu oli muuten hyvää. Samoin sain zumon telineen ilman rutinoita paikoilleen.
Tämä pyörä vaihtui punaiseen.
Aurinkoinen sää peilasi yhtä aurinkoisista naamoistamme kun starttasimme pyörän ja Hawajin valloitus alkoi. Ajelimme kaikessa rauhassa pitkin Honolulua tutkiskellen kaupunkia. Illalla seurasimme ilmaista Hulatanssi -esitystä Waikikilla aivan hotellimme edustalla.
Seuraavana aamuna lähdimme ajamaan saaren pohjois-osaan. Tarkoituksena oli ajaa niin pitkälle kun pääsee, sillä Oahun luoteis-osa on asumatonta ja tietöntä seutua. Heti Honolulun jälkeen alkoi Diamond Head, alue jossa vauraampi osa hawajilaisista asuu. Komeita rakennuksia ja hyvin hoidettuja pihoja joita puutarhurit kapsuttelivat, oli runsain mitoin alueella.
Sitten pääsimme varsinaiselle rantatielle joka oli upea ajettava. Toisella puolella kimmeltävä meri, toisella puolella palmuja, kevytrakenteisia taloja sekä hiekkarantoja vuorotellen.
Välillä oli pieniä kyliä, joissa saimme sammutettua janomme sekä nälkämme.
Koukkasimme myös upealle maisematielle H3. Tietä mainosti polynesian oppaamme ja näkymät tieltä olivatkin mahtavat. Tosin kun pääsimme palmurannalta henkeäsalpaavan jyrkän poimuvuoren tunnelin läpi, ilma viileni ja vettäkin tuli niskaan. Käännyimme ympäri, ajoimme H 3:sen takaisin ja jatkoimme pohjoiseen.
![]()
Matkamme varrelle sattui myös ranta jossa näimme suuria merikilpikonnia lekottelemassa rannalla. Koska Oahu on kooltaan pieni saari, olimme pian Dillinghamin lentokentällä jossa tie loppui kokonaan.
Palasimme takaisin Honoluluun sisämaan kautta. Ohitimme mm. Schofieldin varuskunnan. Paikka on tuttu James Joycen kirjasta ”Täältä ikuisuuteen”.
Saaren sisäosat ovat täysin erilaiset kun rannan palmuhietikot. Maasto on yksitoikkoista ruoho tasankoa jota rantojen lähellä olevat vuoret reunustavat. Lisäksi asutusta on varsin vähän.
Seuraavana päivänä oli vuorossa reitti saaren länsipuolella olevaa tietä pitkin. Honolulusta päästyämme myös palmut vähenivät.
Hawajin pojan mopo kovilla.
vähän karumpaa.
Asutus oli selvästi vaatimattomampaa kuin saaren itäosassa. Hiekkarantoja alueella kyllä piisaa. Maisema muuttui vähitellen karummaksi ja pian Harrikalla ajettava tie loppuikin.
Pitemmälle ei pääse ilman enduroa.
Olimme itse asiassa varsin lähellä eilistä kääntöpaikkaa. Vuori ainoastaan oli välissä. Palasimme Honoluluun koukaten taas H3 kautta, koska maisemat olivat upeammat saaren itäpuolella. Taas satoi ja suorastaan kylmä viima heilutteli Harrikkaa vuoren sisäpuolella. Kun taas olimme itärannalla, oli aurinkokin vastassa.
Seuraavana päivänä oli pyörän palautus joka sujui hienosti. Meidät toivotettiin tervetulleiksi takaisin ja saimmepa korruptio t-paidat mukaamme. Eagle Riders maksoi myös taksin molempiin suuntiin.
Viimeisen vuorokauden Hawajilla kulutimme ajelemalla trollikalla pitkin Honolulua. Illalla törsäsimme naapuri hotellissa kalliiseen mutta hienoon päivällisbufettiin.
Näin ajettiin Hawajilla Oahun saarella.
Hawaji oli kaikkinensa aivan upea paikka, mutta tuskin sinne enää tulee lähdettyä.
Seuraavana päivänä lensimme Korean Airlinesillä Pekingiin jossa vietimme viikon tutustuen Pekingin nähtävyyksiin sekä Kiinan muuriin.
Taivaallisen Rauhan Aukiolla.
Kielletty Kaupunki. Hieno, valtava alue. Joskaan sisälle rakennuksiin ei juurikaan päässyt. Täällä pitää olla kunnon kävelykengät.
Kiinan keisarin valtaistuin. (Yksi niistä)
Maon viimeinen leposija.
Kävimmepä Mao Tse Tungin mausoleumissakin jossa tämä kiinalaisille vieläkin tärkeä mies nukkuu ikiunta lasisessa arkussaan.
Kiinan muuri on vaikuttava paikka.
Keisarien kesäpalatsilla.
Haluaisitko päättää päiväsi tällaisessa taksissa? Tervetuloa Pekingiin.
Saisinko lihapiirakan kolmella nakilla?
![]()
Viimeksi muokannut: R1ivattu; 28.01.2013 klo 22:56. Syy: korjattu kuvalinkki
Tässä vastasyntyneitä hiirenpoikia hunajassa.
Kiinalaisella torilla tapahtuu ja herkkkua löytyy jokaiseen makuun.
Osoitteemme Pekingissä.
Pekingin Ankkaa autenttisessa ympäristössä. Oli todella herkullista.
Peking on kyllä hieno kaupunki josta näkee että raha puhuu. Kiinalaisiin ihmisiin kyllä petyin. Suurin osa heistä oli ylimielisiä, röyhkeitä ja näyttivät selvästi, mitä mieltä ovat meistä länsimaalaisista. Toki oli ystävällisiäkin ihmisiä mutta yleisvaikutelma kiinalaisista oli meillä kummallakin negatiivinen. Pekingistä lensimme Moskovan kautta kotiin jolloin maapallo tuli taas kierrettyä.
Kilometrejä tuli Harrikkaan USA:n mantereella yhteensä 14040,134 ja Hawajilla 716 eli kaiken kaikkiaan 14578,14 kappaletta. Rahaakin kului kiitettävästi joten näkkileipä ja tonnikala tulevat maistumaan pitkään mutta matka oli sen arvoinen.
Kotka ja Marjatta.
Huh Huh. Tulihan se kaikkien tuskien ja vastoinkäymisten jälkeen. Muokkailen juttua vielä
Kiitokset moderaattorille avusta, niin ei tarttennut ampua kuulaa kalloonsa.
Kotka
No kertakaikkiaan. Paljon hienoja paikkoja!![]()
Kawasaki ZZR1400SP 2016
(Ex: Yamaha RD125 '75, Suzukit RG125 '86, GSX600F '95, RF900R '96, TL1000S K1, GSX-R1000 K5, R1 '05, Z900 '22)
Melkein 2 kuukautta vierähti. Pyörä oli USA:n mantereella 34 vrk ja Hawajilla 3 vrk. Kiinassa kuljettiin metrolla ja kiertoajelupikkubussilla.
Yritän laittaa avautumattomat kuvat uudelleen. Kyllä kai se onnistuu?
Kotka
Kutkuttavan hieno reissu, mahtavaa! Kyllä tuollaisessa Coast to Coast meiningissä on aina oma reissufiiliksensäTuttuja maisemia mitä tulee länsirannikkoon. Mekin ajettiin se, tosin toisin päin, Losista Vancouveriin omalla Ameriikan rundilla 2009.
Kiitos raportista, mukava oli lukea ja katsella.
antti.kemppainen@smoto.fi - Suomen motoristit Ry - www.smoto.fi - Modified Motorcycle Association of Finland - www.mmaf.info
Todella hieno matkaraportti jälleen kerran. Tälläisiä runsaasti kuvitettuja matkaraportteja, joissa myös on hieman huumoria mukana on ilo lukea. Ainut huonopuoli on että tätä lukiessa iskee matkakuume. Nälkäkin tuli tätä lukiessa ja olutkin maistuisi.
Tosikot rakentavat itse oman helvettinsä!
Moralisti - Ihminen, joka pelkää kuollakseen, että jollakin jossakin on hauskaa.
Hieno matkakertomus Kotkalta jälleen kerranOli mukava lukea ja katsella, sekä fiilistellä: Kyl määkin sit joskus...
Elä ja anna muiden roudata.
Upea matkakertomus ja todella tempasi mukaansa... ehkä meikäkin sitten joskus ja olisi varmaan henk. koht. sellainen "once in a lifetime" -reissu.
Honda Monkey Z50J - Honda CB 125 K - Honda CB 125 T - Kawasaki Z 650 - Yamaha FJ 1100 - Kawasaki ZZR 1100 - Kawasaki ZZR 1100 ...(10v. taukoa)... Suzuki GSX 1300 Hayabusa...(14v. taukoa)... Honda CRF 1100 Adventure Sports - Honda GL 1800 Goldwing DCT
vau, varmaan hieno reissu ja hienosti kerrottu... kuvahan kertoo aina enemmän ku...
"On mahdotonta olla masentunut, jos sinulla on ilmapallo."
-Nalle Puh-
Kiitoksia taas hyvästä matkakertomuksesta kuvineen. Luin tänään tarinan loppuun.
Seurailin tätä pari päivää sitten, kun laitoit kuvia ja tekstiä. R1ivattu näköjään seurasi sun perässä ja korjaili linkkejä samoin tein.
Mä sitten lueskelin valmista tavaraa ja nautin matkakertomuksesta vähän noitten korjausten jälkeen...
Pakko sanoa, että pikkaisen kateellinen olen. Ehkäpä minäkin sitten joskus...?
Matkailu avartaa.
![]()
<p>BRG/Cream T-Bird 2003</p>
Hyvä matkakertomus. Repeilin Hoito-ravintolan aamupalalle ja puolalaiselle Turun sinapilleIso-D:kin bongattu kuvista!
"Väärät harrastukset, jos kaikki rahat eivät mene."
Tallissa: 350EXC-F
Ex. F800GSA ja VFR800 Vtec
ISO KIITOS taas kerran hienosta reissukertomuksesta, oli jälleen kerran mahtavaa luettavaa. Nälkä tässä tulee kun lukee näitä teidän tarinoita jaalkaa tehdä mieli. Joko on uusi reissu suunnitteilla?
Terveisin Kari
K@zzu
Mahtavan oloinen reissu.. Vau...![]()
Ny Suzuki DL1000 Vstorm -07Vm
Ex Honda 1100 xx -99Vm
Ex Triumph Sprint ST 1050 -05
Ex Honda 1100 XX -96Vm
Ex Suzuki Hayabusa K8 Or/Mu
Ex Honda 1100 XX -07vm
Ex Suzuki Hayabusa K8 valakoone
Ex Suzuki Sv 650N -99Vm