Tämän olisi voinut laittaa osioon turvallisuuskin, mutta kun koskee lähinnä ulkomaan matkailua, niin tänne.

Olen aiemminkin korostanut serpentiiniajoissa ja neulansilmissä sitä periaatetta, että ylhäältä tulija on ensisijaisessa velvollisuudessa huomioida kokonaistilanne ja jos neulansilmä näyttää ahtaalta, ylhäältä tulija jää odottamaan ylämäkeen, jos näyttää ahtaalta, eli tulossa iso auto jne jne..., olipa mikä hyvänsä.

No sattui siten eräässä slovenialaisessa toooodella ahtaassa neulansilmässä, että kaveri ylhäältä tuli avopakulla puolihuolimattomasti ja minulla kävi prätkälläkin ahtaaksi, ja kaikesta varovaisuudesta huolimatta olimme niin rinnan, että pieni osuma sivulaukkuun tuli. Ei kun seisauksiin ja selvittelemään. Vaadin käteisellä riittävän korvauksen ja kaveri alkoi änkyttämään jne jne., no siihen minä, että jos ei kelpaa, niin polizai paikalle ja jatketaan tilanteen selvittämistä. Kaveri otti puhelun, keskusteli jonkun kanssa sloveniaksi, ja ymmärsin, että polizaistakin puhui.
Sulki sitten puhelimen ja alkoi rahaa löytymään. Vaatimani summa, slovenialaisittain, oli kuitenkin sen verran suuri, että se oli haettava kaverin lähistöllä olevasta kotikylästä pankkiautomaatista. Opetus, serpentiineillä, pidä huoli, että ylhäältä tullessasi ei osumaa tule, ja alhaalta tullessasi, jos osuma tulee, ja ellet ole ollut täysi tumppi, käytännössä voitat aina jutun.

Olen ajanut melko paljonkin Jyrgeneiden autobahnoilla, mutta nyt prätkällä elämäni 1. kertaa saksalaisen yön pimeydessä, ja toivottavasti myös viimeisen.
Sattui nimittäin, että lautta Rostockista lähti 05:30 aamuyöllä ja minulla oli lähtö Munchenistä illan suussa kohti hämärtyvää iltaa ja pimenevää yötä.
Alun reittivalinnan myötä siirryin Hof-kaupungin kohdalla kohti Berliiniä ja sen ohi vievää 3-kaistaista A9/A10-autobahnaa ja se oli kova juttu.
Liikennettä oli kuin päivällä konsanaan, ja siellä olivat myös kuuluisat Jyrgenit uudenkarheilla Porscheillaan ja AMG-Mersuillaan ja muilla, ihan saatanan kovaa kulkevilla vekottimilla ja niitä oli paljon.
Ja rekkakaistaa veti paljon erikoiskuljetuksia, jotka ovat keskitetty yöajoksi.

Olen aiemminkin maininnut, että liikenne on miellettävä liikennevirraksi, joka alati muuttuu ja kehittyy takana, edessä ja sivuilla. Se vain, että tämän virran arviointi, etäisyydet, nopeudet (takaa saapuva ja edessä olevan saavuttaminen), sivuttaissiirtyminen jne, on huomattavasti vaikeampaa pimeässä, kuin mitä se on päivänvalossa.
Ja semmoista prätkää ei ole tehtykään, jossa peilit olisivat auton peilien luokkaa takaatulevien seuraamiseksi, Honussa on kuitenkin kohtalaiset valot eteenpäin menemiseksi, niillä joten kuten pärjää.

Olin muuten ainoa motoristi siinä vilkkaassa yöajossa sillä kertaa bahnoilla ja autohofeissa taukoa pitämässä, ei ollut ketään muuta, enkä ihmettele, että miksi. Ja pidin huolen, että niin takavalo, kuin etuvalot ja vilkut olivat todella puhtaat, kuin myös rekisterikilven valo ja rekisterikilven heijastus, kuin myös päälläni oli kaikki mahdollinen heijastavaa ainetta oleva asuste.

Sillä kertaa matkaa suunnilleen yhdelle rupeamalle Garmisch-Partenkirchenistä Munchenin keskustan kautta Rostockiin kertyi 1020 km, ja yöajona n. puolet tuosta - enkä todellakaan suosittele sitä kellekään. Ja nimenomaan johtuen pääasiassa niistä valtaisista nopeuseroista joita siellä on.
Sinänsä havaintona, että sitä mukaa kun Jyrgen saa autobahnojaan kuntoon, niin nopeusrajoitukset ovat poistumaan päin ja vapaan nopeuden liikennemerkkiä näkyy enenevässä määrin, ainakin minusta näytti siltä.

Mutta ympäristötietoisena ihmisenä Jyrgen autohofissa laittoi suoperautojensa tankkiin - 95-oktaanista, vaikka tymäkkäämpääkin olisi ollut saatavilla, ainakin Shellillä.

Hauska reissu se muutoin kyllä oli, suorastaaan loistava - kahteenkin viikkoon mahtuu kaikenlaista (mm. GG, Stelvio räntäsadetta ja lunta, ja Timmeljoch).