Uuden kuskin oivalluksia ensimmäisten päivien ajalta

[yason]

Nyt alkaa olla muutamia satoja kilometrejä omalla Shadowilla takana, kun vihdoin loppuivat muut kiireet. Täysin uutena kuskina on tullut tien päällä havaittua ja mietittyä moottoripyöräilystä kaikenlaista, joka on meikäläiselle ollut aina upouusi huomio tai tajunnan avarrus.

Olis kiva tietää, että mitkä kenelläkin on ne oivallukset, jotka ensimmäisten satkujen tai tonnien aikana tulevat ns. uusina juttuina vastaan. Niitä jo tutummiksi tulleita tapoja voinee postata vaikka tuohon Oudoin tapasi ajellessa -ketjuun.


Tässä allekirjoittaneen listaa huomioista, jotka ovat tulleet vasta tien päällä vastaan:

• Pärrällä on pirun vaikea päästä kotipihaan, kun tie jatkuu aina jonnekin.

• Luulee ajaneensa tunnin niin onkin kulunut kolme tuntia.

• On hyvä, kun (mun) pärrässä ei ole kelloa.

• Päällyste vaihtuu uudeksi asvaltiksi ja päällä on vielä tuore kerros öljynsekaista pikeä. Liukasta, näin olen lukenut. Mutta KUINKA liukasta? :-o Missähän tilanteessa se sitten aikanaan tulee testattua...

• Pitkien asvalttipaikkojen reunoja ei turhaan neuvota välttämään; olen pari kertaa ajanut sivusuunnassa reunan yli ja rengas nuljahtaa ikävästi.

• Tunnelit ovat hyviä paikkoja antaa ylimääräistä kaasua.

• Kaasua on kiva antaa lisää ihan muutenkin vaan, koneesta kuuluu iloinen mörinä ja pärinä ;)

• Autot jäävät oikeasti jopa tällaisella liikkuvalla sohvalla kuin nalli kalliolle, jos vaan kehtaa kääntää kaasukahvaa. Kyllähän minä muuten rauhallisena miehenä tiesin, että moottoripyörällä pääsee, mutta en ollut varsinaisesti sisäistänyt, että mitä se oikeasti meinaa käytännössä—ehkä olin vaan liittänyt sen sellaiseen ns. vauhtihurjasteluun. Kiihtyvyys on kätevää esimerkiksi kaistan vaihdossa, tai kun liittyy rampilta moottoritielle, tai oikeastaan ihan koska vaan O:-)

• Autot jotenki epäilyttää, kun niiden kuskeja ei näe ja niiden liikehdintä on stongan takaa katsottuna muutenkin aika kysymysmerkki. Autoillessa tätä ei huomaa.

• Käsi hamuaa valmiiksi jarrukahvalle, kun ohitan tienristeyksiä. Tekee mieli turvamarginaalia ajamalla lähellä keskiviivaa tai muuten vaan keskellä tietä, jos vastaan ei tule ketään.

• Autojen rinnalla on ikävä ajaa viereistä kaistaa. Autoillessa sama juttu, mutta pärrällä sama potenssiin 10. Jos on pakko ajaa lähellä, niin mieluummin kuolleen kulman ja auton peräpään takana, ni näkee mihinkähän se mahtaa seuraavaksi seilata.

• Ympärilleen pälyily on helppoa pärrän päällä, toisin kuin autolla. Sivulle voi oikeasti pyörittää päätä, kun näkökenttä on hyvä. Ajattelin ensin, että mitenkähän sivulla kulkevan kevyenliikenteenväylän tarkkailu ennen kääntymistä oikein onnistuu pyörällä, kun se on autollakin varsin vaivalloista. Mutta pärrällä se onkin paljon helpompaa!

• Kypärän sisällä on hauska hoilottaa ja öristä kaikkea tyhmää. Kun ajoin ekan pärräni ekaa kertaa kotiin asti, yksin keskellä motaria ja korkean sillan päällä, suusta pääsi iso ja pitkä „WOOOOHOOOOOO!!!!“ Samoin kypärä ilmeisesti toimii jonkinlaisena radioantennina, kun tulee matkan varrella hyräiltyä kaikenlaista musaa...

• Kanttaaminen kurvissa tai liikenneympyrässä on hauskaa! Ja sitä hauskempaa, mitä jyrkemmin sen uskaltaa tehdä.

• Mutkassa voi kuin voikin vaihtaa ajolinjaa, ei se olekaan vaikeaa! Jos haluaa lähemmäs sisäkurvia, kallistaa vaan vastaohjauksella lisää tai jos linja vie jo liian sisään, ni toiseen suuntaan.

• Mutkassa jarruttamista pitää joskus harjoitella varovasti muutenkin kuin kaasua hillitysti vähentämällä. Teoriassahan siinä pitää vaan kallistaa lisää sisäkurviin, kun pyörä nousisi jarrutuksen aiheuttaman hidastumisen takia muuten pystyyn, mutta tuon lihasmotorisen prosessin pitää olla jotenkin loppuun asti ajateltu päässä ennen fyysisiä kokeiluja.

• Vastaantulevien pärrien tervehdykset ilahduttavat oikeasti joka kerta. En olis arvannu. Täähän on oikeasti todella mukava tapa, eikä tunnu miltään falskilta mannerismilta. Morottaessa tulee fiilis, että tietää, että ei ole yksin tiellä, kun joku muukin on siellä tuulen pa(i)skottavana ja itikoita keräämässä samasta syystä.

• Pitää vielä selvittää se ORG-moro, oliko se jotenkin sormella? Joskus olen nähnyt, että vastaantuleva moikkaa pari sormea ojossa, toiset taas heilauttaa koko kämmentä sivulle.

• Niihin paikkoihin ja risteyksiin, joissa on „mokannut“ eli stumpannut koneen, tehnyt muuten vaan yskivän tai hapuilevan lähdön, sompaillut vaihteiden kanssa, tehnyt liian tiukan tai jyrkän kaarroksen, käsi napannu hitaassa vauhdissa esim. parkkipaikalla etujarrua liian äkkiä ja jalka ottanut tukea maasta, tai muuta vastaavaa jää ns. „haaste“ päälle, ja se tarkoittaa, että pitää myöhemmin ajaa samasta paikasta uudestaan ja tehdä ns. onnistunut suoritus.

• Motarilla tuuli on melkoinen. Aluksi hyvin epämiellyttävä ja sitten siihen kuitenkin tottuu! Tuuli lakkaa maagisesti vaikuttamasta, kun laskee reilusti vaan painon lantioille ja jalkatapeille, ja rentouttaa lantion ja alaselän. Jos on jäykkänä, puuskat ravistelevat yläkropasta asti. Jos on rentona, yläkroppa vaan hieman huojuu mukana.

• Pitää ajaa uudestaan läpi pärrällä vanhoja tuttuja paikkoja, joissa on asunut tai usein käynyt. Sitten senkin alueen tai tien tai pätkän ikään kuin „omistaa“ eikä pärrällä liikkuminen jännitä enää niin paljon.

Tulipas noita paljon. Jaa, jos sitä menis taas ajamaan. Kolmatta päivää peräkkäin...

[cartmann]

Omasta kokemuksesta voin kertoa, että aivan uusi asfaltti (asfalttimiehet olivat saaneet juuri hommat lopetettua) on TODELLA liukas, ja useampi kilometri sen jälkeen kannattaa ajella hissukseen. Tuosta uudesta asfaltista noin 5km jälkeen kuivalla ja "vanhalla" asfaltilla alkoi perä hakea vieläkin sivulle kiihdytyksessä

[Hondacb]

• Päällyste vaihtuu uudeksi asvaltiksi ja päällä on vielä tuore kerros öljynsekaista pikeä. Liukasta, näin olen lukenut. Mutta KUINKA liukasta? :-o Missähän tilanteessa se sitten aikanaan tulee testattua...

• Pitkien asvalttipaikkojen reunoja ei turhaan neuvota välttämään; olen pari kertaa ajanut sivusuunnassa reunan yli ja rengas nuljahtaa ikävästi.

• Autot jotenki epäilyttää, kun niiden kuskeja ei näe ja niiden liikehdintä on stongan takaa katsottuna muutenkin aika kysymysmerkki. Autoillessa tätä ei huomaa.

• Mutkassa jarruttamista pitää joskus harjoitella varovasti muutenkin kuin kaasua hillitysti vähentämällä. Teoriassahan siinä pitää vaan kallistaa lisää sisäkurviin, kun pyörä nousisi jarrutuksen aiheuttaman hidastumisen takia muuten pystyyn, mutta tuon lihasmotorisen prosessin pitää olla jotenkin loppuun asti ajateltu päässä ennen fyysisiä kokeiluja.

Täähän oli asia postaus! Melkosen hyvät fibat saa tuo shadow aikaan näköjään!

Noi reunat ja suojatiemerkinnät pitää muutenkin kuskin hereillä, kun keskittyy niitä väistelemään. Ite ainakin alitajuntaisesti tarkkailen nykyään varmaankin juuri tuosta syystä tietä koko ajan ja harvemmin tulee kuoppiin tai muihin osuttua. Olikos se jotenkin niin, että kun ajaa auton perässä ja auto ajaa suojatien yli, niin jos itse ehtii suht rauhassa valita mistä välistä viivoja ajaa, niin turvaväli on kohillaan? Ainakin suurissa nopeuksissa hyvä konsti itellä.

Autojen sivuikkunoista näkee aika hyvin läpi. Jos auto on esimerkiksi kolmion takaa tulossa samalle tielle, jolla minä olen, katon yleensä mihin suuntaan autoilijan pää on kääntynyt. Himmaan vauhtia, jos näyttää siltä ettei se ole mua huomannut. Vaan eipä tästäkään ole pimeellä hyötyä.

En tiedä miten muut tekee, mutta ite en todellakaan jarruta kaarteissa. Vauhti sopivaksi, oikea vaihde silmään ja skidisti kaasua lisää kun kaartuu mutkaan. Mutkassa jarruttamisen ja kaartamisen vaativa kitka kasvaa helposti suuremmaksi kuin renkaan ja tien välinen kitka ja sen jälkeen syödään asfalttia kupu täyteen. Itellä ajatus on sellanen varsinkin pimeään mutkaan mentäessä, että otan huomioon että mutkassa voi olla esteitä. Näin ollen on varaa ohittaa jokin este sisä- tai ulkokurvin kautta tai jos ei näin, niin pyörä pystyyn -> jarrutus -> jarrun päästö ja voimakas vastaohjaus. Monesti on ollut hiekkaa tai risuja tai jotain epämäärästä palikkaa tai schaissea tiellä.

Tämmösiä mietteitä minulla. Todennäköisesti osa oikeita ja osa vääriä tapoja. Hyvä asenne turvallisuuteen ja kunnon asenne paistaa kyllä sun viestistä! Rok rok!

[mRkukov]

Hondacbn kanssa samaa mieltä. Mutkaan tullaan hitaammin ja sitten kun huomaa että eihän se ollutkaan niin tiukka tai hiekkainen niin lisää hanaa vain. Pieni kiihdytys mutkassa ja mutkan auetessa sitten kunnolla hanaa, siinä sitä fiilistä.

[Laiskiainen]

Mutkassa voi jarruttaa

Tulipahan torjantaina todettua, että sekin on mahdollista...

Ai niin, hoksasin myös, että kyykyt on aivan perseestä. Wanhat sporttouringhomostelupyörät rokrok.

[Sami77]

• Kypärän sisällä on hauska hoilottaa ja öristä kaikkea tyhmää. Kun ajoin ekan pärräni ekaa kertaa kotiin asti, yksin keskellä motaria ja korkean sillan päällä, suusta pääsi iso ja pitkä „WOOOOHOOOOOO!!!!“ Samoin kypärä ilmeisesti toimii jonkinlaisena radioantennina, kun tulee matkan varrella hyräiltyä kaikenlaista musaa...

Tähän kappaleeseen kiteytyy todella iso osa harrastuksen fiilistä. Välillä tulee kypärän sisällä hymyiltyä niin leveästi, että poskipäät ovat kipeät kotiin tullessa. Ja miten helvetissä sitä löytääkin aivojen arkistoista kaikki teinivuosien eurodiskohitit kypärän sisällä hoilattavaksi "JIIIIIIHAAAAAA" on päässyt muutaman kerran kun hyyyyyvin reilulla vauhdilla on ylittänyt esim. rampitetun tasoristeyksen tuolla 350kg norsulla ja hetken aikaa on saanut olla lentäjän poika.

[kawa636b]

Mutkassa voi jarruttaa

Tulipahan torjantaina todettua, että sekin on mahdollista...

Ai niin, hoksasin myös, että kyykyt on aivan perseestä. Wanhat sporttouringhomostelupyörät rokrok.

Noh noh,mene ens to lähemmäksi keulaporukkaa kokeilemaan sitä mutkassa jarruttelua niin ehkä alat haluamaan sitä kyykkää sen nykyisen hondan tilalle ettei ala ominaisuudet loppumaan?Oman ajattelin näin ohimennen myydä jos kiinnostaa...

[MikaT]

• Päällyste vaihtuu uudeksi asvaltiksi ja päällä on vielä tuore kerros öljynsekaista pikeä. Liukasta, näin olen lukenut. Mutta KUINKA liukasta? :-o Missähän tilanteessa se sitten aikanaan tulee kokeiltua...

• Käsi hamuaa valmiiksi jarrukahvalle, kun ohitan tienristeyksiä. Tekee mieli turvamarginaalia ajamalla lähellä keskiviivaa tai muuten vaan keskellä tietä, jos vastaan ei tule ketään.

• Kanttaaminen kurvissa tai liikenneympyrässä on hauskaa! Ja sitä hauskempaa, mitä jyrkemmin sen uskaltaa tehdä.

Onpa mukava lukea että pyörän selässä on ollut kivaa.

Pari kommenttia edelle poimimiini.

Jossakin vaiheessa se liukkaus vielä yllättää. Mut se on tähän mennessä yllättänyt pari kolme kertaa ihan tosissaan. Ja yleensä kyseessä on ollut sateinen keli. Kerran lähdin kaatosateessa huoltoasemalta isommalle tielle vasemmalle kääntyen ajatuksena kiihdyttää vähän reippaammin että pääsen vähän vähän pienenpään rakoon. Tuosta seurannut takapyörän sivusladi olisi ollut miehekäs ellei mulle tilanteen yllättämänä olisi ylimääräinen ruskea raita kalsareihin ja pulssi olisi ylittänyt kahtasataa... Pystyssä pysyttiin tuolla kertaa.

Toisen kerran olin pysähtyvinäni uudehkolla asfaltilla sateessa liikennevalohin. Jarrutettua tuli jostain syystä enemmän takapäällä ja seurauksena oli parinkymmenen metrin liuku läpi valojen takanen lukossa, vauhdin mun jarrutusyrituksestäni lainkaan häiriytymättä.

Pikkuveljen liukkaus yllätti kun kuoltoaseman 180 asteen rampissa oli illan varjoissa näkymätön vana dieseliä. Kyljellään kuulemma oltiin ennenkuin ehti edes mitään tajuta.

Reippaampi kanttaus ja liukkaus eivät siis ole kovin kiva yhdistelmä...

Ja vielä tuosta suhtautumisesta risteyksiin ja autoihin. Kaikki varovaisuus osoittautuu ennemmin tai myöhemmin tarpeelliseksi. Mä olen lisäksi ottanut tavaksi liikkua kaistalla sivusuunnassa jotta todennäköisemmin tulen nähdyksi...

[Rubbo]

Hieno, hyvää fiilistä täynnä olevak kirjoitus aloittajalta.

Kyllä se mutkassa jarrutus kannattaa treenata kohdilleen, voi tulla tarpeeseen hädässä.

[yason]

Hondacbn kanssa samaa mieltä. Mutkaan tullaan hitaammin ja sitten kun huomaa että eihän se ollutkaan niin tiukka tai hiekkainen niin lisää hanaa vain. Pieni kiihdytys mutkassa ja mutkan auetessa sitten kunnolla hanaa, siinä sitä fiilistä.

Näin päinhän se menee normaalitilanteessa, mutta jarruja tulen varmasti kaipailemaan erityistilanteissa. Tai eipä edes tarvita kovin erityistä tilannetta: otetaan viimeinen Tuusulanväylän ramppi keskustaan päin eli maaliikennekeskukseen viitoitettu poistumistie. Motarilta kaista erkanee ja kääntyy tiukasti 180° ja sisäkurvi täynnä pöpelikköä, josta ei näe läpi. Mutkan päässä on liikennevalot, joissa saattaa olla seisomassa pari autoa tai kaksikymmentä autoa. Jono siis tulee tai ei tule vastaan mutkan loppupuolella tai sitten myöhemmin tai aiemmin. Jos ei hidasta kolmeen kymppiin jo motarilla, kurvissa on joskus ennen pitkää pakko hidastaa jarruilla, kun kurvin jälkeen ei välttämättä ole suoraa vapaana. Kurviin on muistaakseni 80 tikkari, tai ainakin 60, mutta siitä ei kannata paljon päätellä: kurvi on tunnetusti tiukka.

Mietin vaan, vaikka kai se on pakko kokeilla joskus. Takajarrulla lienee tuossa skenaariossa enemmän marginaalia, etusella jarrutus pitäis hallita toooodella hyvin, ettei kippaa yli. Sladista voi vielä toipua :-)

[HeikkiL]

Kypärän sisässä on tosiaan hauska hoilottaa. Muista kuitenkin, että muiden alkaessa katsoa olet todennäköisesti taajama-alueella

[wasabi]

• Pärrällä on pirun vaikea päästä kotipihaan, kun tie jatkuu aina jonnekin.
• Kypärän sisällä on hauska hoilottaa ja öristä kaikkea tyhmää.
• Vastaantulevien pärrien tervehdykset ilahduttavat oikeasti joka kerta.

Näistä olen kyllä 100% samaa mieltä!

Tunnelissa kaasuttelusta tosin senverran, että mikäli on jalankulkijoita koiran/lastenvaunujen kanssa samassa tunnelissa niin itse en juuri konetta kierrättele. Öinen, tyhjä tunneli onkin sitten erikseen, ja mitä pidempi sen parempi

[Medi]

Kyllä se mutkassa jarrutus kannattaa treenata kohdilleen, voi tulla tarpeeseen hädässä.

Samaa mieltä. Itekin yllättyi miten kovaa sitä etujarruakin voi kuitenkin hyväkuntoisella tiellä mutkassa käyttää. Ehkä jollain kivikovilla touringkumeilla sitten kippaa helpostikin. En ole kokeillut.

[tontze]

Suht uutena kuskina yllätyin itse tuulisella säällä rekan ohittaessani siitä sivutuulesta joka nappas nupin ohitettuani Se kannattaa kans iskostaa mieleen

[Rubbo]

Mietin vaan, vaikka kai se on pakko kokeilla joskus. Takajarrulla lienee tuossa skenaariossa enemmän marginaalia, etusella jarrutus pitäis hallita toooodella hyvin, ettei kippaa yli. Sladista voi vielä toipua :-)

En kyllä menis takajarruun koskemaan pyörä kallistettuna, lähtee paljon herkemmin kuin takajarrulla. Edestä löytyy pitoa paaaaljon enemmän. Jossei alla ole ihan kauhia malmikasa

Ei muuta ku orgin ratapäiville ja ajotaitoII:een reenaileen. Siellä sitä oppii pohojat ja sitte voiki alkaa reenaileen mutkassa jarruttelua ja muutenkin pyörän hallintaa.

[tonttuj]

En kyllä menis takajarruun koskemaan pyörä kallistettuna, lähtee paljon herkemmin kuin takajarrulla.

what

[Kontha]

Tulee vielä sekin hetki vastaan että voi tuumata erään kanssa motoristin sanoin "jos tämä olis aina niin hauskaa niin tätä harrastais kaikki"

Kokemuksia nekin enkä pois vaihtais millään.
Huomiona paikasta ajoradalla eli kannattaa aina olla vähintään oman kaistan keskellä tai lähempänä keskiviivaa. Silloin kenenkään ei pitäis sekoittaa mopoon ja reunassa voi olla muutenkin ajo haittaavaa hiekkaa ym. Jonossa jos ajelet muiden motoristien kanssa niin sitten toista reunaa kuin edellä ajava.

Kokeileppa hengittää nenän kautta niin avautuu yks aisti lisää mitä ei autossa pääse paljoa käyttään.

Mukavia kilometrejä.

[Zemez]

Kokeileppa hengittää nenän kautta niin avautuu yks aisti lisää mitä ei autossa pääse paljoa käyttään

Tämä Kesäiset lannan ja karjarekkojen tulevat hienosti kypärän sisään! On hienoa ajaa kun voi haistaa kaikenlaisia eri hajuja, mitä autolla ei ikinä edes huomaa.

Kurvissa jarruttamista kannattaa kyllä harjoitella, vaikka jarrutus ennen mutkaa kuuluukin tehdä. Ei ikinä tiedä, vaikka joskus tilanne eteen tuleekin. Jarruttamista muutenkin pitäisi harjoitella, että kunnon hätäjarrutuskin tulisi selkärangasta.

Nyt toista kesää ajaessa edelleenkin tulee virne naamalle kun kypärän saa päähän ja lähtee baanalle, eikä ajamista malttaisi millään lopettaa Sadepäivänä niinkuin nytkin, on kokoajan armoton ketutus ja polte päästä ajamaan.

[Jeswe]

rapiat 2kk omalla pyörällä takana ja muutamia asioita joita on tullut huomattua.
* Mukulakivikadut. Kuka perkele nämäkin on keksiny. Autolla vielä menettelee, mutta pyörällä tuntuu kun kokoajan haettas parempaa linjaa jossa on pitoa. Ja näillä kaduilla reippaampi kiihdyttäminen saa muuten perän sivulle aika liukkasti. Silti se on niin hauskaa, että välillä lapsettaa.

*Etusen voi huoletta painaa lukkoon taajamanopeuksissa jos pyörä on suorassa. Ei se kaadu. Refleksinä päästät kuitenkin jarrusta irti ennen kuin etunen luistaa alta. Tätä tulee harrastettua kerran tai kaks viikkoon parkkipaikalla niin pysyy tuntuma hyvänä.

*Jos pyörällä on taipumusta nostaa tassua kiihdytyksessä, niin älä ihmeessä ainakaan päästä kaasua kerralla pois. Muutamat kerrat tullu kulkuset tankkiin siihen malliin, että hetki pitäny puhallella. Pikkuhiljaa löysäämällä se laskeutuu paljon nätimmin

*Autoillessa jos on tottunut huutelemaan muille liikkujille niin pyörän kanssa kannattaa vähän säästellä sanoja.

*Bensa on niin halpaa, että naurattaa kun saa tankilla ravata parhaillaan kolmesti päivässä. Autoa ei ookkaan tankattu sitte toukokuun ja vielä yli puoli tankkia bensaa jälellä.

*Sivujalka on ihan syystä siinä kapistuksessa kiinni. Ei se mokoma pysy ilman sitä tai kuskia pystyssä.

*Autoillessa sai lähinnä säälittäviä katseita, mutta pyöräillessä ei ikinä oo yksin.

*Visiiri toimii jonkinlaisena hyttysmagneettina. Vaikka kuinka putsaat ja puunaat niin ei reissuakaan, ettei siihen taas ois lauma kamikazehyttysiä tappanu itteään. Isompi kops kuuluu oman kokemuksen mukaan ampiaisista, kärpäsistä ja mehiläisistä (näistä tulee isompi sotkukin).

*Orava ei jää alle jos et väistä sitä, mutta jos väistät niin se jää. Oravaa isommilla eläimillä en oo testannu vielä.

[Pukki]

Sen huomasin, että juuri tehdyn vielä hieman löysän asfaltin yli ei kannata ajaa. Hinkkasin etusesta sitä scheissea aika pitkään veks. Osan otin lukottelemalla etusta vauhdista, mutta takasesta en jaksanut hinkata vaan annoin kumin laulaa. Enkä nyt ehdoin tahdoin siitä halunnut ajaa, mutta olin kääntymässä sivutielle ja asfalttimiehet viittoili, että siitä voit mennä yli. Ei siis kannata luottaa asfalttimiehiinkään...

[compinho]

.....
*Etusen voi huoletta painaa lukkoon taajamanopeuksissa jos pyörä on suorassa. Ei se kaadu. Refleksinä päästät kuitenkin jarrusta irti ennen kuin etunen luistaa alta. Tätä tulee harrastettua kerran tai kaks viikkoon parkkipaikalla niin pysyy tuntuma hyvänä.
......

Lisäät tuohon jarrutreeniin vielä endon/stoppien niin pysyy tuntuma vielä parempana.

[MadMan]

• Pitkien asvalttipaikkojen reunoja ei turhaan neuvota välttämään; olen pari kertaa ajanut sivusuunnassa reunan yli ja rengas nuljahtaa ikävästi.

-------------------poistettu tekstiä--------------------

• Motarilla tuuli on melkoinen. Aluksi hyvin epämiellyttävä ja sitten siihen kuitenkin tottuu! Tuuli lakkaa maagisesti vaikuttamasta, kun laskee reilusti vaan painon lantioille ja jalkatapeille, ja rentouttaa lantion ja alaselän. Jos on jäykkänä, puuskat ravistelevat yläkropasta asti. Jos on rentona, yläkroppa vaan hieman huojuu mukana.

Avainsana näissä molemmissa on KÄSIEN ja yläkropan rentous. Kun kädet on löllörentona, pääsee etupyörä vapaasti liikkumaan. Moottoripyörä vakauttaa itsensä kääntelemällä etupyörää.

Eli mukulakivet, jyrsityt asfaltit, hiekkatiet, sivutuuli, ym. epämukavalta tuntuvat tilanteet muuttuvat helpommiksi ja jopa mukaviksi kun muistaa pitää kädet todella rentona. Eli ei niitä paikkausten reunoja vältellä kannata, mieluummin ajaa tahallaan yli ja kokeilee kuinka eleettömästi niistä pääseekään yli.

Ainoa poikkeus on märät ratikkakiskot, ne on oikeesti tosi liukkaita, eikä kannata ajaa niistä kovin vinottain yli.

Ja loppuhuomautuksena vielä, että on kiva lukea kirjoitusta, josta paistaa läpi tuoreen motoristin innostus harrastusta kohtaan. Ja kyllä, onhan tää makee harrastus!

[yason]

Jahas, pistetääs pari lisää:

• makuja on näköjään monia. Vaihdoin mökäputket alkuperäisiin vaimennettuihin ja vaikka Shadowin standardiääniä on haukuttu ompelukoneeksi, ni mähän tykkään! Lisäks kaasun käyttö on totaalisen hauskaa, kun pyörää vie matala hyrinä eikä sellanen pauke kuin kone lentelis osa kerrallaan putkesta pihalle. Soittakaa te muut rööristä niin paljon kuin lähtee, mutta mä tiedän nyt, mistä tykkään.

• edelliseen liittyen: nyt kun niitä jaksaa kuunnella, ni tulee käytyä korkeammilla kierroksilla kuin ennen. Nyt tajusin, miten prätkät aina jättävät autot liikennevaloissa: eihän ne vaihda isommalle...

• vielä edelliseen liittyen: lieköhän tommosilla SuperTrappin (jos oikein muistan) suorilla putkilla jälleenmyyntiarvoa? Hyvät äänethän niistä lähti, jos tykkää matalasta pätpätyksestä ja sitten siitä kunnon mökästä, kun antaa kaasua.

• joskus tuntuu, että ihan kuin mulle opetettaisiin tarkkaavaisuutta ja vaaratilanteita sopivin annoksin. Tiellä tapahtuu kaikenlaista, mutta kaikki tapahtuneet ovat olleet omien kykyjen ja refleksien rajoissa kussakin tilanteessa. Bussi kääntyi oikealta eteen, yllättäen, mutta silti riittävän kaukana: noh, jarrua vaan reippaasti. Peura kävi tien laidassa: siinä katseltiin toisiamme samalla, kun jarrutin ja lopulta kaveri hyppeli takaisin metsään. Isosta liikenneympyrästä kurvailin vauhdilla ulos ja hokasin, että tajusin, että siinähän palaa edessä punainen valo: kevyt jarrutus kaarteessa ja hyvin pysähtyi. Heti exitin jälkeen risteys! Tajusin, että jotain kummaa on, kun ei Vihdintielle käännyttäessä ole heti valoja tai mitään muutakaan. Noh, Eliel Saarisen tielläpä on... Olin vahingossa poistunu yhtä exittiä suunniteltua aiemmin ja pääsin palkkioksi harjoittelemaan sitä kurvissa jarruttelua ;) Ylläreitä on tullu muitakin, aina saman tyyppisiä.

• eka paska liikennevalo bongattu. Eipä syttyny vihreä ilman auton apua, vaikka tuota 280kg metallikasaa liikuttelin siinä edestakaisin. En onneks montaa minuuttia joutunu odottelemaan, mutta paikka oli sen verran syrjäinen, että ei välttämättä olis tullut montaa autoa tunnissa. Eipä olis kyllä tullu kyttiäkään sen puoleen, jos olis liian pitkäks odotteluks menny...

• vaihdan nykyisin kiertotielle asvalttityömaan tullessa vastaan, jos vain mahdollista. Luin sen asvaltinirrotteluviestin tästä ketjusta...

• käännyttäessä tiukkaan paikkaan toimii hyvin pikku koukkaus ensin väärään suuntaan ja sitten kääntö haluttuun suuntaan. Pyörä tekee melkein 90 asteen käännöksen, joskin temppu sopii lähinnä hiljaiseen vauhtiin.

[Miikam]

Eka pyörä ollut kohta viikon - oivalluksia:

• Moottoripyörää ajetaan ihan samalla tavalla kuin polkupyörääkin. Höpöjutut on höpöjuttuja. Ihan normaalisti vaan käännytään, jarrutetaan ja kiihdytetään. Vastaohjaus ja kaikki muut pöpöt on ihan liioiteltuja höpöjä.

• Tunnelissa melkein itsestään putoaa pari pykälää pienemmälle ja kaasukaahva käntyy rajusti. Tunnelista ulos ajaessa on kiva kuunnella kun mökä kaikuu selän takana.

• Polttoaineenkulutuksen tarkkailu ilman bensamittaria?!? Häh? Ajoin bensan loppuun ja tajusin vaihtaa vauhdissa varatankille vasta kun olin hetken ehtinyt epäillä konerikkoa. Mopossa ei aina välttämättä riitäkään bensa Viipuriin asti.

• Ns, perseily ei ajaessa tunnu ollenkaan niin pahalta. Ihan normaalisti kiihdytetään ykkösellä yli 10000rpm kaasu pohjassa muiden kauhistellessa meluavaa hullua itsemurhapommittajaa. Liikenteenjakajien väärältä puolelta vetely yms. ei myöskään tunnu yhtään niin räikeältä kuin autolla ajaessa.

Pitäisi mooottoripyöräillessä pyrkiä toteuttamaan enemmän polkupyörällä kuin autolla opittuja juttuja. Polkupyörällä olen tosin tottunut ajamaan maastossa ja ihan missä tahansa kovin holtittomasti

[hannu p]

Eka pyörä ollut kohta viikon - oivalluksia:

• Moottoripyörää ajetaan ihan samalla tavalla kuin polkupyörääkin. Höpöjutut on höpöjuttuja. Ihan normaalisti vaan käännytään, jarrutetaan ja kiihdytetään. Vastaohjaus ja kaikki muut pöpöt on ihan liioiteltuja höpöjä.

• Tunnelissa melkein itsestään putoaa pari pykälää pienemmälle ja kaasukaahva käntyy rajusti. Tunnelista ulos ajaessa on kiva kuunnella kun mökä kaikuu selän takana.

• Polttoaineenkulutuksen tarkkailu ilman bensamittaria?!? Häh? Ajoin bensan loppuun ja tajusin vaihtaa vauhdissa varatankille vasta kun olin hetken ehtinyt epäillä konerikkoa. Mopossa ei aina välttämättä riitäkään bensa Viipuriin asti.

• Ns, perseily ei ajaessa tunnu ollenkaan niin pahalta. Ihan normaalisti kiihdytetään ykkösellä yli 10000rpm kaasu pohjassa muiden kauhistellessa meluavaa hullua itsemurhapommittajaa. Liikenteenjakajien väärältä puolelta vetely yms. ei myöskään tunnu yhtään niin räikeältä kuin autolla ajaessa.

Pitäisi mooottoripyöräillessä pyrkiä toteuttamaan enemmän polkupyörällä kuin autolla opittuja juttuja. Polkupyörällä olen tosin tottunut ajamaan maastossa ja ihan missä tahansa kovin holtittomasti

Taitaapi olla trolli?

[Miikam]

Taitaapi olla trolli?

Kuinka niin?

[tontze]

Sen huomasin, että juuri tehdyn vielä hieman löysän asfaltin yli ei kannata ajaa. Hinkkasin etusesta sitä scheissea aika pitkään veks. Osan otin lukottelemalla etusta vauhdista, mutta takasesta en jaksanut hinkata vaan annoin kumin laulaa. Enkä nyt ehdoin tahdoin siitä halunnut ajaa, mutta olin kääntymässä sivutielle ja asfalttimiehet viittoili, että siitä voit mennä yli. Ei siis kannata luottaa asfalttimiehiinkään...

Itse pyörän pysäytettyäni risteykseen iskin jalkani juuri maalattuun suojatiehen siihen valkoisen 5mm paksun mönjän päälle, jäin jalastani hetkeksi kiinni kunnes se valkonen töhnä irtos asvaltista ja jäi mun kengän pohjaan, puukolla sitten sitä kaivelin irti himassa

Onneks, siis onneksi mulla ei ollu vaihe päällä, muuten olisin lähteny liikkeelle jalka maahan liimattuna :] Ja onneksi en ajanut suoraan siihen viivan päälle

[PoS]

Kuinka niin?

Polkupyöräkin kääntyy nimenomaan vastaohjaamalla.

[LaMasquerade]

Joo, ei kannata vastaohjauksesta luopua jos aikoo yleensäkään kaksipyöräistä vauhdissa ohjata.. Mutta alkuperäinen viesti oli kyllä todella hauska ja huomasin nyökytteleväni monessakin kohtaa. Laulaminen ja viheltely on itsellä vuosien saatossa karannut vähän käsistä ja kaupungeissa huomaa että jengi katselee hymyillen, kunnes tajuaa laittaa volumia pienemmälle..

Itsellä aikanaan kevarilla yksi ensimmäisiä huomioita oli se, että vaikkei siinä ole bensamittaria, niin bensa saattaa silti loppua ja taluttaminen ei ole niin kivaa kuin ajaminen. Samana kesänä ymmärsin myös että kyykky (Suzuki Gamma) ei sovellu edes ihan pienien trial-temppujen tekemiseen.

..ja muistakaa sitten uudet kuskit kun vaihdatte renkaan, etenkin takarenkaan, että se ON liukas aluksi.

[JaySon1]

Toinen kausi meneillään joten muutama pointti lisää listaan, osa jo kyllä mainittu mutta silti:

Kaivonkannet, ratikkakiskot ja katuun maalatut tiemerkinnät ovet erityisen liukkaita, etenkin sateella.

Prätkää on harvinaisen paljon mukavampi tosiaan ajaa kuin työntää. Jotenkin se parisataa kiloa vaan liikkuu huomattavasti herkemmin moottorin avustamana..

Hiekka asfaltilla on kuin ajaisi jäällä tai kuulalaakereiden päällä joten turhan kanttailun tai kaasunkäytön voi unohtaa, ellei välttämättä halua testata tuuriaan.

Perstuntumalta n 100 konia takapyörältä tuntuu olevan se maaginen raja kun saa kaasulla keulan irti maasta ilman kytkintä tai kahvoista repimistä. Ei tosin tuolloinkaan ihan vahingossa. Tämä huomio kyykkypyörillä. Smotot, enskat jne varmasti nostavat hytin pystyyn herkemmin.

Tehokkaan jarrutuksen opetteleminen on halpa henkivakuutus.

Suuremmassa nopeudessa vastaohjaus on välttämätön jos aikoo taittaa minkäänlaiseen mutkaan. Reippaasti edetessä kun pyörä todellakin pyrkii jatkamaan suoraan eteenpäin kunnes kallioleikkaus pysäyttää matkanteon.

Jos käytät umpipottaa, aja visiiri kiinni. Ei vaadi ampiaista isompaa ötökkää naamatauluun 80 km/h vauhdissa niin jo kirpaisee. Tai suojaa ainakin silmäsi.


Ja viimeisenä: Chicks love bikers & everyone loves biker chicks!