Man TT 2012

[Hilmu]

Pitkään ollaan haaveiltu, että jonain vuonna mennään katsomaan Man-saaren TT-kisoja. Viime syksynä sitten kipinä iski ja ajankohta näytti suotuisalta että pääsisimme lähtemään. Ei muuta kuin suunnittelemaan! Vaihtoehtoja oli alkujaan kolme: ajaa omilla mopottimilla, lentää suoraan Douglasiin tai lentää Edinburghiin ja koittaa vuokrata jostain moottoripyörä. Ensimmäinen vaihtoehto tyrmääntyi omaan vastustukseeni, ei innostanut ajella monta päivää siirtymää. Toinen vaihtoehto oli ongelmallinen paikanpäällä kulkemisten suhteen, paikan päältä ei löytynyt järjellisen hintaista pyörävuokraamoa (ja eihän siellä nyt autolla ajella kun sinne asti on päästy). Päädyimme yrittämään siis kolmosta.

Lautat ovat ensimmäinen asia mitä suositellaan varattavan. Lokakuussa istuimme illan netin ääressä lauttafirman ja Ryanairin sivuilla ja sovittelimme aikatauluja. Lautalle oli enää kovin vähän vaihtoehtoja saatavissa ja monille päiville jo eioota. Koska valitsemaamme vaihtoehtoon liittyi siirtymä, piti kaikki osat miettiä yhteen. Ryanair lensi torstaisin ja sunnuntaisin Edinburghiin. Matkaa Liverpooliin tai Heyshamiin olisi 300-400 kilometriä, eli vähintään puoli päivää pitäisi varata siirtymään. Kikkailujen jälkeen päädyimme suunnitelmaan: sunnuntaina 27.5. lento Edinburghiin, maanantaina pyörän nouto vuokraamosta ja matkailua Skotlannissa, tiistaina lautalle ja paluu lautta keskiviikkona 6.6. ja palauttamaan pyörä, torstaina lento kotiin.

Pyörän vuokraus olikin sitten jo hieman haastavampi vaihe. Skotlannissa ei montaa vuokraamoa ole ja muutamassa oli vuokrauksen esteenä matkakohteemme. Vakuutuksien saanti ei onnistunut Man-saarelle (minkä näin jälkikäteen kyllä ymmärrän!). Perthistä, noin 60 km Edinburghista pohjoiseen, löysimme paikan nimeltä Perth Motorcycles. Pyörä (Honda CBF1000) ja hinta kuulostivat sopivilta. Varaus menemään ja taas yksi askel lähempänä matkaa!

Majoituksen varaaminen jäi sitten vuodenvaihteeseen ja todellakin aivan liian myöhään. Kaikkialta myytiin eioota. Virallisilta sivuilta löytyy yhteystiedot myös kotimajoituksen tarjoajille. Kartan perusteella mietimme mistä kannattaisi kysellä ja useiden sähköpostien jälkeen tärppäsi. Jiihaa, nyt olis kaikki kunnossa!!!

Vihdoin sitten lähtöpäivä koitti! Skotlanti vastaanotti meidät erinomaisella kelillä. Kaikki paikalliset päivittelivät kuinka hyvä tuuri meillä on. Edinburgh on todella mielenkiintoinen kaupunki, sinne pitää mennä joskus ajan kanssa uudestaan. Maanantaiaamuna hyppäsimme junaan kohti Perthiä. Vuokraamon palveluun kuului myös nouto rautatieasemalta (kuten myös matkalaukkujen säilytys matkan ajan). Liikkeessä siirsimme kamat pyörän laukkuihin ja nokka kohti seikkailua jälleen loistavassa kelissä. Skotlannin teille voisi suunnitella oman reissunsa, niin kaunista siellä oli. Moottoritietä vältellen ja mutkia sopivilta näyttävien teiden kautta saavuimme illalla Dumfriesin kaupunkiin, jossa yövyimme. Hondan jousitus oli säädetty melkoisen löysäksi ja siihen kokeiltiin löytää illalla apuja ilman saatavilla olevia erikoistyökaluja. Jotakin saatiin hyppykeppille tehtyäkin


Hondan testikierrokselta palaamassa.


Maisemaa Skotlannista.


Lisää maisemaa. Tämä taisi tosin olla jo Englannin puolelta.

Valitettavan vähän tuli otettua kuvia matkan varrelta Skotlannista, kuvaamisen arvoisia paikkoja olisi kyllä riittänyt.

[Hilmu]

Keskiviikkona nautiskelua taas pienemmillä teillä kohti Liverpoolia jälleen kelin suosiessa vaikkakin jo viileämmässä. Aivan lopussa siirryimme motarille aikataulusyistä. Aiemmin ajamamme A-tie meni kaikkien kylien ja kaupunkien läpi joka vei aikaa, lisäksi niitä oli tiheämmässä etelää kohden. Satamaan saavuimme juuri sopivasti. Ilman navigaattoria tuskin olisi kyllä päästy niin jouheasti perille. Sata erilaista satamaa ja jokainen eri suunnassa. Kaikkiin oli kyllä kyltit mutta ei aivan niin tarkasti että niillä olisi perille päässyt. Lautan lähtö oli 18.30 ja check-in piti olla tehtynä 15.15. Ihmettelimme kovin tätä etukäteen mutta jotenkin asia selkisi ajan kuluessa. Satamassa oli muutama muukin pyörä ja niiden järjestely oli tietenkin oma juttunsa. Tosin koskaan ei selvinnyt, miksi pyöriä ajatettiin jonoista toisiin. Nauratti ihan, kun jonoja järjesteltiin uuteen uskoon useamman kerran ilman ilmeistä syytä, ihan kuin joku olisi vain nauttinut moisesta tetriksen peluusta. Lauttaan ajaminen itsessään oli melkoinen kokemus, muutama sata pyörää katamaraaniin ajellen. Melu oli huumaava! Matka meni mukavasti ja perille päästyämme ajelimme Port Erinin kaupunkiin perhemajoitukseemme. Saaren pääreititkin on meikäläisittäin pienen oloisia teitä ja välillä oli usko loppua kylien kohdilla mihin suuntaan mennään ja voiko tämä tie jatkua. Ja niitä liikenneympyröitä oli kylvetty jokaiseen pieneenkin risteykseen… Alligaattori auttoi taas ja matka meni sujuvasti.


Lautalle jonottelua satamassa


Lautta täyttyi mopoista tehokkaasti.


Ja vielä pitäisi mahtua muutama lisää...


Liverpool jää taakse.


Näkymää majapaikan ikkunasta.

Keskiviikkona oli tiedossa illalla harjoitukset. Päätimme aamulla tehdä tutustumislenkin kävellen majakaupunkiimme. Ihana pieni kylä ja mukavia ihmisiä. Sitten taas pyörän päälle ja suunnitelmissa ajella hiukan rataa pitkin sillä silmällä, että mihin illalla katsomaan. Douglasissa matkalaisten tankkaus ja kohti ajateltua katselupaikkaa. Lähdimme noin 45 minuuttia ennen teiden sulkemista ajatellen, että kun matka ei ole pitkä niin kerkiämme rataa ajellen mukavasti Ballacrainen mutkaan. No kerettiin pienen ylimääräisen mutkan kera, mutta opittiin kuinka ruuhkaista teillä on ennen sulkua… Mainio paikka nähdä kuinka kulmaan tullaan vajaata kolmea sataa! Viereinen naiskatsoja sai myös tuta kuinka todella läheltä kisapyöriä pääsi näkemään…


Maisemaa Port Erinistä kukkuloille päin.


Pientä radan putsailua ennen harjoitusten alkua...

Ja sitten ajamaan!

[Hilmu]

Torstaina keli näytti ensimmäistä kertaa suhruiselta ja päätimme pitää Douglaspäivän tarkoituksena kiertää pubeja ja mennä illalla katsomaan harjoituksia jonnekin Douglasin kohteeseen. Koska vuokraHonda jäi pihaan, siirtymä tapahtui saaren perinteisellä hyöryjunalla. Menneiden aikojen tunnelmaa upeassa kunnossa olevilla laitteilla. Douglas on yllättävän iso kaupunki kävellä, tais tulla useampia kilsoja talsittua ja pubeja oli yllättävän harvassa. Illaksi päädyimme seuraamaan harjoituksia ensin Quarterbridgen pubin reunalta. Tästä näki mutkan suorittamisen hyvin. Vieressä olleiden ranskalaisten kyynärpäihin kyllästyttyämme päätimme siirtyä Bray Hilliin, jossa on mielenkiintoinen notko johon tullaan täysillä. Mieletöntä menoa ja komeita pohjauksia!


Joukkoliikennettä historialliseen tyyliin.


Sivuvaunupyörä varikolla.

Illan ajoista ei sitten näköjään tarttunut kameralle kelvollisia kuvia

Perjantain ohjelmassa oli tutustuminen vuoristo osuuteen. Tämä osa rataa on näiden parin viikon aikana auki vain yhteen suuntaan jotta vähennettäisiin onnettomuuksia. Menoa kun katseli, en kyllä yhtään ihmettele. Aamulla oli tieto, että tie on suljettu onnettomuuden vuoksi. Päästyämme Ramsayhin, josta vuoristo-osuus alkaa, oli joka paikka täynnä pyöriä parkissa odottamassa pääsyä reitille. Päätimme pitää ruokatauon ja jaloitella hieman. Tällä välillä reitti aukesikin ja parkkipaikat tyhjenivät vauhdilla! Me lähdimme hieman perässä ajatellen, että hätäisimmät menköön edellä. Takapenkkiläisen näkökulmasta myöskään mutkatie ei ollut miellyttävintä mahdollista menoa vauhdikkaasti koska Hondan jousitus ei tehtyjen säätöjenkään jälkeen olleet ihan vaatimusten tasolla. Upean näköistä tietä ja uskomatonta kuinka kovaa siellä ajetaan. Päätimme seurata illan harjoitukset jostakin vuoristoreitin varrelta. Reittitutkiskelun jälkeen päädyimme ajelemaan Brandywelliin sisätietä (aivan upea reitti) ja totesimme sen hyväksi paikaksi katsella. Tästä näki pitkälle Bungalowin toiselle puolella ja pyörät tulivat todella kovaa tähän. Kirkkaan sinisen taivaan alla näimme taas hurjaa vauhtia. Voi vaan kuvitella kuinka huono keli ylhäällä voi sateen, sumun ja tuuleen sattuessa olla. Nytkin tuuli oli vain pientä mutta silti se tuntui viileältä. Lähtiessä pääsimme matkan varrella kokeilemaan myös paikallisen sumun. Aikamoinen seinä.


Vuoriston pikkuteillä katselupaikkaa kohti suunnistamassa.


Brandywellin mutka. Kärkikuskien ajoa seurailtiin tiiviisti helikopterilla läpi kaikkien harjoitusten ja kisojen.


Harvinaisen onnistunut räpsy liikkeestä. Pokkarikamera ja amatöörikuvaaja ei ollut ihan optimaalisin yhdistelmä kisatilanteiden ikuistamiseen.

Lauantai oli ensimmäinen kisapäivä. Päätimme mennä katsomaan aamun Superbike-kisan tutusta Ballacrainesta. Paikan päällä kävelimme hieman kauemmas edellisestä paikasta. Tien varresta löytyikin mukava kohta nähdä vauhdikasta menoa. Iltapäivän sivuvaunukisaa menimme katsomaan Douglasista.


Dan Stewart vauhdissa.


Monet katsojat pitivät myös picknickiä katselun ohessa.

[Hilmu]

Sunnuntaina oli vuorossa yleisesti odotettu Mad Sunday! Keli oli suhruinen joten me päätimme keksiä vaihtoehtoista ohjelmaa. Sitä oli tarjolla joka päivälle eri paikoissa. Päädyimme katsomaan kadunmiehen kiihdytyskisoja Ramsayhin. Paikalla oli myös paikallista kisakalustoa. Hienoja kapineita oli myös parkkipaikalla. Illaksi siirryimme Peeliin erään Suzukifoorumin kokoontumisajoon. Kokoontumispaikka oli ravintola jossa oli tarjolla reissun parhaita ruokia, britit eivät todellakaan ole häävejä ruuanlaittajia…


Porukkaa Ramseyssä odottamassa vuoristo-osuuden aukeamista.


Vähän erikoisempaa kisakalustoa kiihdytysajoissa.


Persoonallisia rakennelmia parkissa.


Ja vielä vähän persoonallisempi rakennelma Peelissä bongattuna.

Maanantaina oli taas kisapäivä. Hillberryä kehuttiin kovasti ja sinne päätimmekin suunnata. Löysimme hyvät paikat ja samalla tuli radiosta tieto, että kisa siirtyy radalla tapahtuneen onnettomuuden takia pari tuntia. Onneksi sattui olemaan kirkas, aurinkoinen keli, joten parin tunnin nokoset auringossa ja seurauksena kärähtänyt naama… Kaikenmaailman täyteohjelmien jälkeen pääsivät vihdoin Supersportit liikenteeseen. Koska tiedossa oli illalle vielä Superstockit päätimme vaihtaa paikkaa sen sijaan että odottelisimme samassa pisteessä kolme tuntia. Hieno mutkan jälkeinen paikka löytyikin Bedstead Cornerin jälkeen. Ennen superstockeja näimme sivuvaunujen ja sähköpyörien ”aika-ajot”. Superstockit tarjosivatkin sitten komeita kiihdytyksiä ja hurjan näköisiä keulimisia! Illalla oli vielä Port Erinissä upea ilotulitus.


Odottelua Hillberryssä.


Lopulta kisat saatiin käyntiin ja taas pääsi seuraamaan menoa ihan tarpeeksi läheltä.


Lehmiäkin kisa kiinnosti ajoittain.


Tiukka takaa-ajotilanne sivuvaunuilla Bedstead Cornerissa.


Ja superstockeja samassa paikassa.

[Hilmu]

Tiistai olikin sitten välipäivä ohjelmassa ja tietysti sateinen Koko päivän satoi joten päivä kulutettiin shoppaamalla tuliaisia Douglasissa ja pakkaamalla keskiviikkoaamun lähtöä varten. Tyrkyllä on kaikenlaista todella tarpeellista oheiskrääsää jota on ihan pakko saada mukaan Rajoitteena oli lompakon onneksi Ryanairin kilorajoitukset ja kuljetuskapasiteetti.


Kotona odotellut otuskin sai jotain tuliaisia reissusta.

Keskiviikkona herätys ennen neljää ja kohti lauttaa. Sateessa tietenkin. Tällä kertaa purjehdimme Heyshamiin ja sieltä likimain suorinta reittiä Perthiin palauttamaan pyörää, koska lähes koko matkan satoi. Illalla olikin puuhaa että saatiin ajokamat riittävän kuiviksi jotta laukun painorajat eivät pauku aamun lennolla.

Aivan mielettömän hieno reissu!!!! Saari on todella kaunis ja kisoja pääsi katsomaan aivan lähietäisyydeltä. Ekakertalaisenkin oli suht helppo päästä jyvälle kuinka kisan aikana toimitaan ja miten katsomaan pääsee. Käytännössä maksullisia katsomoja on joitakin mutta ilmaisia paikkoja lähes joka nurkalla. Eväät kannattaa pakata mukaan koska paikalla ollaan kerralla useampi tunti riippuen paikasta. Joissakin katselupaikoissa oli omien eväiden syönti kielletty mutta maanomistajalla oli kioski josta sai ostaa kahvia ja naposteltavaa, tällä ikään kuin katettiin vapaaehtoinen pääsymaksu. Tiesulut alkavat noin tuntia ennen tapahtumaa ja kestävät ohjelman loppuun kunnes safetycar on ajanut läpi reitin, useampi tunti siinä aina vierähtää. Tämä kannattaa huomioida mahdollisissa siirtymisissä. Kisapäivinä tiet ovat kiinni liki koko päivän lukuun ottamatta pientä taukoa jolloin avoinna ovat tietyt osat radasta. Mukaan kannattaa ottaa jonkinlainen radio jolla voi seurata kisan kulkua paremmin. Lähes kaikilla on sellainen ja tietyissä pisteissä on ämyrit, joten ilman omaakin pysyy jossain määrin kärryillä. Varustautua kannattaa suht lämpimillä vaatteilla ja kerrospukeutuminen on pop, että tarpeen tullen voi vähentää. Kelit vaihtelevat, aamulla saattaa olla sateista mutta monesti päivällä selkenee. Majoituksissa kannattaa olla todella ajoissa varaamassa mutta näitä kotimajoituksia voi ainakin meille sattuneen ihanan perheen vuoksi suositella. Pienemmistä kaupungeista pääsee helposti liikkumaan radan varteen myös sulkuaikojen aikana.

Liikenne oli aivan mieletöntä! Lauttayhtiön tiedotteen mukaan saarelle rahdattiin tänä vuonna yli 11000 turistipyörää. Suurin osa oli kisahenkisistä suuntausta edustavia pyöriä. Väkeä oli monesta maasta, kuitenkin vain yksiin suomalaisiin tuli törmättyä. Osalla oli hinku ajaa rataa täysillä koko ajan vaikka kyseessä on siis yleinen tie ja liikennettä on muutenkin. Kuusi kuollutta motoristia oli meidän paikalla olon saldo. Siihen nähden miltä meno tuntui, määrä on vähän. Liikenne sujui kuitenkin ruuhkissakin suht hyvin, autoilijat tekivät tilaa ”motoristikaistalle” ja muutenkin meno oli muut huomioon ottavaa. Parkkeerata sai minne sai pois tieltä. Paikalliset jättivätkin autot kotiin tullessaan Douglasiin, koska autoille ei kauheasti paikkoja sitten ollutkaan.


Saksalaisia turisteja oli huomioitu ihan omilla liikennemerkeilläkin

Suosittelemme todellakin jos vähääkään tämä legendaarinen kisa kiinnostaa!

[Radoni]

Loistava reissukertomus ja hyviä kuvia! Itsellä tarkoitus lähtä ens vuonna paikanpäälle ihmettelemään menoa, tosin mopoilu hommat taidan suosiolla siltä reissulta unohtaa ja keskittyä kattelee kun muut ajelee. Tai jos budjetissa pysytään niin miksei vuokramopoa sitten. Viikon reissu tuonne lentoineen, majotuksineen ja mopoineen tulee jo varmaankin suht hintavaksi kuitenkin...?

[klaapu]

Niin, tuo matkan budjetti kiinnostaisi minuakin. Loistava ja viihdyttävä kertomus oli, pari taukoa töissä vierähti mukavasti.

[Hilmu]

Jotain toteutuneita kustannuksia tämän vuoden reissulta, kahdelle hengelle:
-Lennot Tampere - Edinburgh, Ryanair - noin 320€
-Pyörän vuokra Skotlannista 10vrk - noin 870€ (CBF1000)
-Lauttamatkat saarelle 2h + pyörä - noin 380€
-Majoitus saarella, perhemajoitus 8 yötä - noin 480€

Karkea arviona kaikkineen ehkä meni bensoineen, syömisineen, ruokien, tuliaisten ja parin matkayöpymisen kera 3500 €. Kasa rahaa mutta kerran täällä vaan eletään ja me kun ei noista rantalomista niin välitetä, niin en pitänyt pahana.

[Radoni]

Eli niinkuin arvelinkin, pyörän vuokra näyttelee aika suurta osaa reissubudjetista. parempi siis mennä ilman sitä kun henkihän siellä lähtis, kun kuitenkin pitäs päästä ajaa täysillä.

ja jos ajatellaan, että tosiaan menisi jalkapelillä niin miksei sitten lentäisi vaikka mansesta douglasiin. Tuskinpa lauttahintoihin hirveitä eroja eikä tartte merillä kellua useampaa tuntia.

[marza]

Hyväksikäytetään vanhaa ketjua...mites tuolla tosiaan pärjäilee, jos ei ole messissä autoa/mopopyörää; pääseekö saarella kohtuullisesti liikkumaan jollain konstilla?

[PoS]

Taksit kulkee ihan hyvin.