Miksi moottoripyöräily muuttaa elämän

[jleino]

Kumarrus edelliselle

Lisäänpä vielä tähän että parhaat kiksit todellakin saa tästä touhusta ja kaikki muu unohtuu kun antaa mennä vaan tien mukaan. On se mahtavaa, jää työ sun muut huolet

Mutta se ikävämpi puoli tosiaan on katumoottoripyöräilyssä että se kaikista nautittavin matkanopeus on pienellä mutkatiellä siinä +-130km/h. Ja se riittää juuri sopivasti hyllyttämään touhun aivan tarpeeksi pitkäksi aikaa. Tässä kohtaa varmaan kannattaisi siirtyä takaisin sorapyöräilyn pariin, tai käydä säännöllisesti ratapäivillä niin ei koko aikaa tarvitsisi mittaria kytätä. Se sairaalloinen mittarin kyyläys tappaa kyllä nauitintoa tehokkaasti.

[Alter ego]

Mulle moto merkitsee ennen kaikkea omaa vapautta.
Olen tyypiltäni yksinäinen susi, vältän kerhoja, kokoontumisajoja ja tuolla tienpäälläkin poikkean mieluimmin sellaiseen kahvilaan joka ei ole tyypillinen kokoontumispaikka.

Menneenä kesänä opetin ukkokultani ajohommiin ja näyttäis siltä, että hänkin on sellainen oman tien kulkija-tyyppi. Toki tehtiin peräkanaa ajaen reissukin mutta tarkotan, että kumpikaan meistä ei edellytä seuraa lenkeileen!

Yksin ajaen saa sen valheellisen fiiliksen ett kukaan ei muka

a) löydä sua
b) oot yksin täs maailmas
c) oot jotenki erilainen (ja samoin ajattelevia tulee kuitenkin jatkuvasti vastaan ja sä moikkaat niitä)

[*cebarimimmi*]

Jotain isoa ja kovaa jalkojen väliin *
-mutta miksi suurinosa mopoilijoista onkin miehiä *

[Nitrous]

Jotain isoa ja kovaa jalkojen väliin *
-mutta miksi suurinosa mopoilijoista onkin miehiä *

Kerrankin jotain isoa jalkojen välissä?

[Ripley]

Plääh.
Samat asiat voi oppia vaikka kuorossa laulamalla, jos on oppiakseen.

[marza]

Jos se on ollut enemmän tai vähemmän osa elämää pienestä pitäen, ei se sinällään elämää muuta juuri miksikään (siis minun kohdalla).

Ehkä se idioottimainen hymy, mikä leviää kasvoille mukavan ajelun jälkeen tai muistellessa hyviä reissuja, on se mikä erottaa ainakin itsen ei-motoristeista. Minullapa on jotain, mistä "dom andra" ei tiedä mitään *! Siitä fiiliksestä saa kiinni vaikka kotisohvalla istuessa. Ja tuota fiilistä ei voi ymmärtää kuin toinen samanmoinen pöyröö.... .

[GuessWho]

Nooh, mielipiteitähän on yhtä monta kuin peräaukkoja.

Omalta osalta, jouduttuani 35-vuotiaana sivuun työelämästä flunssan jälkitaudin takia (älkää tehkö töitä tai luoko uraa kipeenä, kukaan ei ole korvaamaton eikä haavoittumaton) olin ensin rullatuolissa puolisen vuotta kun voimat eivät riittäneet 10 metrin kävelyyn. Sitten istuin vuoden sisällä ja tuijotin seiniä. Sitten elämäni enkeli soitti ja sanoi että nyt on fillari josta jopa sulla yltää jalat maahan. Aikanaan mp:ä kyllä harrastin mutta jätin kun se työ vei kaiken ajan... No nyt oli aikaa enemmän kuin laki sallii ja kunto koheni pikkuhiljaa...

3 viikkoa jaksoin sitä pyörää josta jalat yletti maahan, sitten vähän tehokkaampi ja sitten.... No, loppu on historiaa.

Mun kohdalla mp:ly ON muuttanut (uuden) elämäni. Se on tällä hetkellä ainoa harrastus (esim. liikunta on pois kuvioista, olen entinen maajoukkueurheilija, liikunnanohjaaja, valmentaja, you name it, I've done it). Nykyään mulla ei purista rinnasta, ei satu päähän, huoli terveydestä katoaa pyörän selässä. Mä rakastan sitä vapauden ja vauhdin tuomaa hurmaa. En mä osaa tätä sen tarkemmin selittää mutta sen sanon että joskus oikeasti voi olla näin. Sanonta "elän moottoripyöräilylle" on liioiteltu mutta koska jokainen pvä voi olla viimeinen, niin miksei tekisi sitä mitä rakastaa ja vielä pystyy.

Me love mopoilu

Tämän kommentin ei ole tarkoitus tunkea kellekään palkoa nenuun mutta näin mun kohdalla. Kyllä, muutti elämän, parempaan ja aktiivisempaan suuntaan.

tämän vuoksi mopoilu muutti mun elämän...

[lämmittäjä]

Moottoripyöräily ei ole hirveesti muuttanut mun elämää suuntaan tai toiseen.Moottoripyörämatkailu on ihan mukavaa, ensi kesänä taas reissuun..

[exhaust]

Nooh, mielipiteitähän on yhtä monta kuin peräaukkoja.

Omalta osalta, jouduttuani 35-vuotiaana sivuun työelämästä flunssan jälkitaudin takia (älkää tehkö töitä tai luoko uraa kipeenä, kukaan ei ole korvaamaton eikä haavoittumaton) olin ensin rullatuolissa puolisen vuotta kun voimat eivät riittäneet 10 metrin kävelyyn. Sitten istuin vuoden sisällä ja tuijotin seiniä. Sitten elämäni enkeli soitti ja sanoi että nyt on fillari josta jopa sulla yltää jalat maahan. Aikanaan mp:ä kyllä harrastin mutta jätin kun se työ vei kaiken ajan... No nyt oli aikaa enemmän kuin laki sallii ja kunto koheni pikkuhiljaa...

3 viikkoa jaksoin sitä pyörää josta jalat yletti maahan, sitten vähän tehokkaampi ja sitten.... No, loppu on historiaa.

Mun kohdalla mp:ly ON muuttanut (uuden) elämäni. Se on tällä hetkellä ainoa harrastus (esim. liikunta on pois kuvioista, olen entinen maajoukkueurheilija, liikunnanohjaaja, valmentaja, you name it, I've done it). Nykyään mulla ei purista rinnasta, ei satu päähän, huoli terveydestä katoaa pyörän selässä. Mä rakastan sitä vapauden ja vauhdin tuomaa hurmaa. En mä osaa tätä sen tarkemmin selittää mutta sen sanon että joskus oikeasti voi olla näin. Sanonta "elän moottoripyöräilylle" on liioiteltu mutta koska jokainen pvä voi olla viimeinen, niin miksei tekisi sitä mitä rakastaa ja vielä pystyy.

Me love mopoilu

Tämän kommentin ei ole tarkoitus tunkea kellekään palkoa nenuun mutta näin mun kohdalla. Kyllä, muutti elämän, parempaan ja aktiivisempaan suuntaan.

Hyvin inspiroiva kertomus! Tätä palstaa varmaan selailee moni, jolla mp:n hankinta on vasta pieni kipinä päässä, ja puntaroi kuorolaulun ja mp:n hankinnan välillä.

[jaska_70]

Moottoripyöräilystä tuli hieno yhteinen harrastus vaimon kanssa *

[3JJ]

(kuvattu kirkasta sälekaihdinta vasten siten että vain ääriviivat näkyvät, nimi on muutettu, ja ääni editoitu, tarina on kuvitteellinen)

Nooo se alko silleen että ensin hommasin semmosen pikkusen satapiikin. Siitä sai aluksi ihan hyvät kiksit ja jotenkin maailma oli paljon parempi paikka kun olin ajelulla. No eihän se sitten riittänyt kun tulin täysi-ikäiseksi, vaan piti siirtyä isompaan. Tuli semmonen kuussatanen kuristettu peruspyörä. Sillä meni jonkin aikaa ja kun oli mahdollisuus hommata täysitehoinen, niin pikkuhiljaa siinä sitten taas siirtyi vaan vahvempaan. Sellainen tonninen kyykkypyörä.

Siinä alkoi sitten vähitellen kaveripiirikin vaihtua. Entiset kaverit jäivät pikkuhiljaa taakse, ja uudet oli moottoripyöräilyn harrastajia. No ei siinä kauaa menny niin vaimokaan ei enää jaksanu. Jätti ja vei muksut mennessään. Ei mulla kuulemma jääny aikaa muulle kuin pyörälle. Ja oikeastaan kaikki tekeminen liittyi moottoripyöräilyyn. Netissäkin surffasin vain MP-sivuilla. No siinä sitten tuli vielä rahaongelmiakin. Viritykseen ja kustomointiin meni kaikki rahat mitä tuli. Siinä meni sitten kun duunikin alta, kun piti päästä ratapäiville eikä pomo olisi antanut lomaa. Otin sitten omaa lomaa ja töihin ei tarvinnut kuulemma enää mennä. Nyt saan sitten sossun luukulta vähän rahaa mutta eihän se riitä edes bensaan. Osiin tarttee kuitenkin melkoisen määrän rahaa ja sitten on vielä vakuutukset päälle. Aloin sitten tekemään pikku keikkaa rahoittaakseni käyttöä...

Nyt mulla on HD ja on tosi ahdistavaa ajatella elämää ilman pyörää... Mikään ei tunnu miltään ellei ole pyörän päällä... Ne on niinku sun ruoka ja naiset ja kaverit ja kaikki... Koko päivän vaan miettii että minne sitä seuraavaksi ajaa... Ajellessa on hirveet endorfiinit, ja mielessä liikkuu vaan että mistä saa seuraavan bensatankillisen. Muutaman kerran oon koittanu lopettaa, mutta ei siitä ole mitään tullu. Oon koittanu korvata pyöräilyä autoilulla, mutta ei se vaan tunnu missään. Terapiassa on vaan kukkahattuja, niin ei niitäkään jaksa katella. Varmaan se tämä homma vie hautaan asti, onhan tässä riskit kovat, ja kyllä sen on ihan tiedostanut.

[Jone-83-]

kyllä ja vaimokokelas saattaa vaihtua
uuteen joka myös harrastaa ja ymmärtää moottoripyöräilyä *

Mielipideasioita mutta henk.ko. olen erittäin tyytyväinen, että meidän naista kiinnostaa moottoripyöräily yhtä paljon kun minua hänen kukkaharrastus tai vesijumpat. Ihan tarpeeksi saa olla yhdessä muutenkin niin kyllä harrastuksista kannattaa pitää puolisot poissa...

Mulla taas on täysin toisenlainen mielipide asiasta, omien kokemuksien mukaan on tämä harrastus ollut aikamoinen parisuhteiden tappaja, joissain suhteissa vähemmän ja joissain enemmän.

[-Anu-]

Nooh, mielipiteitähän on yhtä monta kuin peräaukkoja.

Omalta osalta, jouduttuani 35-vuotiaana sivuun työelämästä flunssan jälkitaudin takia (älkää tehkö töitä tai luoko uraa kipeenä, kukaan ei ole korvaamaton eikä haavoittumaton) olin ensin rullatuolissa puolisen vuotta kun voimat eivät riittäneet 10 metrin kävelyyn. Sitten istuin vuoden sisällä ja tuijotin seiniä. Sitten elämäni enkeli soitti ja sanoi että nyt on fillari josta jopa sulla yltää jalat maahan. Aikanaan mp:ä kyllä harrastin mutta jätin kun se työ vei kaiken ajan... No nyt oli aikaa enemmän kuin laki sallii ja kunto koheni pikkuhiljaa...

3 viikkoa jaksoin sitä pyörää josta jalat yletti maahan, sitten vähän tehokkaampi ja sitten.... No, loppu on historiaa.

Mun kohdalla mp:ly ON muuttanut (uuden) elämäni. Se on tällä hetkellä ainoa harrastus (esim. liikunta on pois kuvioista, olen entinen maajoukkueurheilija, liikunnanohjaaja, valmentaja, you name it, I've done it). Nykyään mulla ei purista rinnasta, ei satu päähän, huoli terveydestä katoaa pyörän selässä. Mä rakastan sitä vapauden ja vauhdin tuomaa hurmaa. En mä osaa tätä sen tarkemmin selittää mutta sen sanon että joskus oikeasti voi olla näin. Sanonta "elän moottoripyöräilylle" on liioiteltu mutta koska jokainen pvä voi olla viimeinen, niin miksei tekisi sitä mitä rakastaa ja vielä pystyy.

Me love mopoilu

Tämän kommentin ei ole tarkoitus tunkea kellekään palkoa nenuun mutta näin mun kohdalla. Kyllä, muutti elämän, parempaan ja aktiivisempaan suuntaan.

tämän vuoksi mopoilu muutti mun elämän...

Nii kato, lumipalloefekti

[noutaja]

Minulla kävi siten, että lasten ollessa 2-3 -vuotiaita minusta tuli yh-isä. Ei ollut vapaa-ajan ongelmia, varsinkin kun kymmenkunta vuotta kuskasin lapsia harrastuksiin autolla ja valmensin urheilussa pariakymmentä pikkupoikaa. Sitten kun lapset kasvoivat, niin omaakin aikaa alkoi löytyä. Vähän sattuman ja kavereiden lievän painostuksen vuoksi ostin 45-vuotiaana ekan pyöräni. Ajattelin, että nyt on aika panostaa itseenikin. Pari kesää ajeltu, toistakymmentä tuhatta per kesä. Moottoripyöräily ei ole syy elämän muuttumiseen, vaan seuraus siitä että lapset kasvoivat (nyt 17 ja 18 vee).

[Naakka]

...plaa plaa plaa ;)...

Ollaanko me nähty sossun luukulla?

[Toippari]

Moottoripyöräily => avioero => moottoripyöräily + viisi uutta naisystävää

[kaselin]

Tuli akan kaa alettua rätkäily kuuskymppisenä ennen ei ollu aikaa en sitten tiä joudutaanko sossun luukulle viälä, mutta mukavaa touhua.

Sitä ennen ajeltiin noilla avattaren kuvassa olevilla ajokeilla.

[JaZZo]

En tiiä elämänmuutoksesta mittään kun oon syntyny moottoripyöräilevään sukuun. Halusin pentuna jenkkiautoo mutta faija sano että jenkkipyörä mahtuu pienempään tilaan purettavaksi..

No, nyt sitten triumpilla ja kyytiläinenkin ilmaantui odottelemaan tulevaa kautta.

[trj]

Pappa tunturilla cruisaillessa suu kääntyy jotenkin onnelliseen hymyyn, kuten lähes kaikilla vastaantulijoillakin. Se ajoneuvo saa lähes kaikki ihmiset ympärillään hyvälle tuulelle, ja sitä tarinan kertojaa ympärillä piisaa. Johtuneeko se sitten tuosta 2-tahdin käryn aiheuttamista aivoissa tapahtuviin muutoksiin, tai jostakin muusta elämää suuremmasta mielentilasta? Tuon legendaarisen ja tuhansien tosielämän muistoja ja tarinoita sisältävän ajoneuvon aiheuttamaa nostalgiaa, sekä tuon suomalaisen huipputeknologisen kaksipyöräisen kulkineen kuljettajalle saavuttamaa täydellistä kliimaksia ja vapauden tunnetta?

Isommilla mopoilla ei ole aiheuttanut niin voimakkaita tuntemuksia sitten ensimmäisen ison pyörän ajon jälkeen, lähes 30 vuotta sitten. Nyt ilmeisesti liian rutinoitunut, mutta kumminkaan ilman mp:tä ei vaan osaa olla. Siitä on vaan tullut joku ylimääräinen ruumiinjäsen josta ei vain voi luopua, ja joka on keväisin räystäiden tippuessa ruvettava kaivamaan naftaliinista esille odottamaan kevään ensi ajeluita?

En ole havainnut itselläni muita kuin em. muutoksia luonteeseen tai poikkeavuuksia tyypilliseen lajikäyttääntymiseen. *

[enkero]

Ostettuani pyörän, alkoi vaimokin tehdä mitä halusi. Reilua vuotta myöhemmin tehdään mitä halutaan eri osoitteissa; vaimo vaihtoi auton, minä vaihdoin pyörän. Ja ainakin minä olen tyytyväinen.

[Ripley]

1. Moottoripyöräily opettaa hallitsemaan sellaista määrää voimaa mitä et ole ehkä ennen kokenut

2. Moottoripyöräily opettaa olemaan rohkeasti erilainen
* * - suurimmalla osalla ei ole mp:tä, tai jos on, ei ainakaan samanlaista kuin sinulla

3. Moottoripyöräily opettaa sosiaaliseksi
* * - huoltsikalla juttukaveria löytyy, jos vähänkin haluaa

4. Moottoripyöräily opettaa voittamaan pelon
* * - mutkassa

5. Moottoripyöräily opettaa pitämään huolta jostain
* * - ainakin moottoripyörästä

Ärsyttää kun annetaan käsitteelle moottoripyöräily konnotaatioita, jotka eivät sille kuulu.
"Moottoripyöräily on vapautta", tms.
Paskan marjat.
Moottoripyöräily on moottoripyöräilyä. Paljon mielenkiintoisempaa on se, mitä vapaus on.

[fjälle]

Ylimääräisen varallisuuden sijoitusongelma ratkesi näppärästi...

[pomppe1]

Lelu muiden joukossa!

[GuessWho]

Ylimääräisen varallisuuden sijoitusongelma ratkesi näppärästi...

Ja jos jatkossa aihe ahdistaa niin sitten mopedi myyntiin ja vene alle. Jopas loppuu liiallisen pääoman kerääntymisestä aiheutuvat henkiset paineet *

"helpoin tapa harrastaa veneilyä, on mennä vaatteet päällä kylmään suihkuun repimään satasen seteleitä, samaan aikaan kun akka haukkuu hulluksi ja pieksee kakkosnelosella selkään"

[viltsu81]

1. Moottoripyöräily opettaa hallitsemaan sellaista määrää voimaa mitä et ole ehkä ennen kokenut

-Ja paskat. 9 kuskia 10:stä ajelee pintakaasulla ja kun ollaan ekan kesän jälkeen hengissä niin ollaan niiiin PRO-kuskeja että! Tuurilla tässä aika pitkälle seilataan, mulla on ainakin pyörässä enemmän potkua kuin mitä osaan hallita, mutta pirun kivaa se silti on!

2. Moottoripyöräily opettaa olemaan rohkeasti erilainen
* * - suurimmalla osalla ei ole mp:tä, tai jos on, ei ainakaan samanlaista kuin sinulla

-Nykyään niin hiton monella on pyörä tai sitimaasturi tai joku helvetin hypridi, että jos haluaa erottua massasta (miksi pitää olla rohkeasti erilainen? ) osta ruosteinen 80-luvun corolla, niitä ei montaa enää tuu vastaan.

3. Moottoripyöräily opettaa sosiaaliseksi
* * - huoltsikalla juttukaveria löytyy, jos vähänkin haluaa

-Ja välillä vaikkei haluaisikaan. Jos tupakalle pysähdyt niin eiköhän siinä ole sekunnissa joku makkarankuori kyselemässä tyhmiä:
"kulkeeks toi lujaa?"
"joo"
"niinmunki"
"eiks nää oo ihania?"
"joo"
"sul on makee pyörä"
"kiitos ärsyttävä muukalainen. Kehutaanko hetken aikaa kilpaa toistemme pyöriä?"

4. Moottoripyöräily opettaa voittamaan pelon
* * - mutkassa

-...thefuck? Siis millä tavalla moottoripyöräily auttaa voittamaan pelon mutkassa? Sattuu päähän.. *

5. Moottoripyöräily opettaa pitämään huolta jostain
* * - ainakin moottoripyörästä

-Kyllä. Kun elämässään ei mistään ole koskaan osannut pitää huolta niin pitää ostaa moottoripyörä koska siitä oppii pitämään huolta... makes sense. *

Moottoripyöräily voi kääntää elämän suunnan tai tuoda sen uudelle asteelle *

TÄÄ ON V*TTU HARRASTUS MUIDEN JOUKOSSA! Se pyörä ei ole minkään taivaallisen isän inkarnaatio, nahkapuku ei tarvitse ristiäisiä kun sen ostaa ja kypärä ei ole ajokelvoton vaikka se kopahti yöpöydän kulmaan.

Mua ihan avoimesti vituttaa kun ei ole kesä *

[sjoob]

+1

Ei se mitään elämää suurempaa ole.. *Harrastus muiden joukossa!

[Teuwo]

Miksi moottoripyöräily muuttaa elämän?

No ensinnäkin siksi kun se vie kaiken joutavan ajan ja rahan.
Ja toisekseen siksi kun sen tuottama mielihyvä tekee harrastajista mukavampia ihmisiä

[Järkäle]

This is my motorcycle. There are many like it, but this one is MINE. My motorcycle is my best friend. It is my life. I must master it as I must master my life. My motorcycle, without me, is useless. Without my motorcycle, I am useless...

+1

[Deneb]

exhaust:

"3. Moottoripyöräily opettaa sosiaaliseksi
- huoltsikalla juttukaveria löytyy, jos vähänkin haluaa

4. Moottoripyöräily opettaa voittamaan pelon
- mutkassa

5. Moottoripyöräily opettaa pitämään huolta jostain
- ainakin moottoripyörästä"

Hyviä huomioita "exhaust"! Ajoin 16v - 33v, pidin taukoa kymmenen vuotta, ja taas on mennyt jo monta vuotta putkeen. Moottoripyöräily on vaarallista, sanotaan. Joku taas ei kirjoittelisi mitään ilman tätä harrastusta.

[Tonnijammu]

Nooh, mielipiteitähän on yhtä monta kuin peräaukkoja.

Omalta osalta, jouduttuani 35-vuotiaana sivuun työelämästä flunssan jälkitaudin takia (älkää tehkö töitä tai luoko uraa kipeenä, kukaan ei ole korvaamaton eikä haavoittumaton) olin ensin rullatuolissa puolisen vuotta kun voimat eivät riittäneet 10 metrin kävelyyn. Sitten istuin vuoden sisällä ja tuijotin seiniä. Sitten elämäni enkeli soitti ja sanoi että nyt on fillari josta jopa sulla yltää jalat maahan. Aikanaan mp:ä kyllä harrastin mutta jätin kun se työ vei kaiken ajan... No nyt oli aikaa enemmän kuin laki sallii ja kunto koheni pikkuhiljaa...

3 viikkoa jaksoin sitä pyörää josta jalat yletti maahan, sitten vähän tehokkaampi ja sitten.... No, loppu on historiaa.

Mun kohdalla mp:ly ON muuttanut (uuden) elämäni. Se on tällä hetkellä ainoa harrastus (esim. liikunta on pois kuvioista, olen entinen maajoukkueurheilija, liikunnanohjaaja, valmentaja, you name it, I've done it). Nykyään mulla ei purista rinnasta, ei satu päähän, huoli terveydestä katoaa pyörän selässä. Mä rakastan sitä vapauden ja vauhdin tuomaa hurmaa. En mä osaa tätä sen tarkemmin selittää mutta sen sanon että joskus oikeasti voi olla näin. Sanonta "elän moottoripyöräilylle" on liioiteltu mutta koska jokainen pvä voi olla viimeinen, niin miksei tekisi sitä mitä rakastaa ja vielä pystyy.

Me love mopoilu

Tämän kommentin ei ole tarkoitus tunkea kellekään palkoa nenuun mutta näin mun kohdalla. Kyllä, muutti elämän, parempaan ja aktiivisempaan suuntaan.

Olen itsekin kokenut samantapaisen kohtalon kanssasi n. 10 v sitten "päälle" pamahtaneen flunssan jälkitaudin takia, jonka kroonisista kivuista kärsin joka ikinen päivä. Lisäksi lukemattomat kerrat sairaalahoidoissa tässä vuosien varrella. Tarinaasi viitaten ja siitä hieman poiketen, itse pystyn vielä olemaan töissä "osittain".

Päästyäni jonkinlaiseen kuntoon löysin uudelleen moottoripyöräilyn, jota tuli aikoinaan harrastettua 80-luvulla koko vuosikymmen.
Myös minunkin kohdalla mopoilu on tullut hyvin tärkeäksi asiaksi elämässäni.
Komppaan kirjoitustasi siitä, mitä mopoilu sinulle nykyään antaa. Sama täällä. Voimia!