Tieltäsuistumiset

[tuquoque]

Kuljettajan kaasukäden kääntelyt häiritsevät pyörää...

[PoS]

Kuljettajan kaasukäden kääntelyt häiritsevät pyörää...

Kyllä se vaan näin on. Ilman ulkoista häirintää liikkeessä oleva moottoripyörä on aika stnan vakaa menopeli. Kuljettajan penteleet vaan tuppaavat sen kulkemista häiritsemään erilaisilla tempuilla.

[Old motoman]

En ole viitsinyt kaikkia kommentteja katsella.
Olen todennut/totean miten ns Customeja markkinoidaan kokemattomille henkilöille! * *Lähinnä tarkoitan näitä isoja ja tosi painavia (Lähes 400kg ajokunnossa). Kromi kiiltää ja ym,ym. *Tosi vaarallista!
NE OVAT kokeneiden motoristien pelejä!
Minäkin kokeilin ko laitetta. Monivuotisella kokemuksella ja maltilla selvisin "vahingoittumatta"!
Mm kaarreajo on oma lukunsa. *Ei sopinut vanhalle,reippaan ajotyylin omaavalle kuskille.
Näin totesin muutama vuosi taaksepäin. Silloin ajelin Customilla!
Ja vielä,eihän tehdas/tehtaat ole suunnitelleetkaan pyöriä "kovaan vauhtiin"! Siis jousitus ynnä muut!
Että sillei,,,,,,,
Ps kotitielläni= Kytäjä, ovat kyykyt johtaneet onnettomuustilastoja. *Customit ovat kakkosena.

[Naakka]

Pikkaisella kokemuksella molemmista pyörätyypeistä (sporttisempi ja kustomimpi vaihtoehto), molemmat taittuu ihan nätisti kun osaa tai ainakin opettelee kokoajan lisää. Henk. koht. tuo sporttisempi vaihtoehto on vieraampi .

Sitä tää laji mun mielestä on, jatkuvaa opettelua.
Ajamalla älyttömän paljon ja joutumalla + selviytymällä tilanteista, voi varmaan jonkun tason ajotaitoon saada.
Aika monelle kuitenkin voi tulla omien kykyjen rajallisuus yllärinä...jos vaikka osallistuu johonkin kurssiin, jossa ei kouluttajat silittele pelkästään myötäkarvaan

[pakoistinen]

En hirveen montaa erilaista pyörää oo ajanut mutta ei mun kokeilemia Customeja oo sen vaikeempi ajaa kuin muovikatteisia. Kuskin ajotyyli ja -taitohan sen ratkaisee minkä pyörän kannattaa ostaa. Ajelen nyt keskikokoisella customilla. Se on tehty mitä ilmeisimmin taajama-ajoon ja mutkateille, koska ajo-ominaisuudet on niin kepeät.

Kyllä se on kuski mikä ratkaisee. Custom on ihan mainio valinta ekaksi pyöräksi siinä missä etunojapyöräkin.

[Nitrous]

Niin, voihan se pyörä tosiaan häiritä ajamista vaikka en ymmärräkkään miten.

Muuten nää sun piikit osuu taas harhaan.

Eikun tosiaan siis kuljettaja häiritsee pyörän toimintaa, ei päinvastoin. Tarkemmin sanottuna liian äkkinäisellä ja kulmikkaalla kaasun käytöllä aiheutetaan takajousitukselle häiriötä, joka epävakauttaa pyörän käytöstä. Mitä suuremmalla teholla (=pienellä vaihteella/isoilla kierroksilla) tälläinen häiriöheräte tulee, sitä suurempi on myös alustan reagointi siihen. Pahimmillaan ollaan tilanteessa, jossa pito karkaa kun jousitus ei enää ehdi tienpinnan epätasaisuuksien mukaan ja pienimmilläänkin se aiheuttaa alustan ylimääräistä keinumista. Pehmeällä kaasun käytöllä koko ongelmaa ei tietenkään ole.

Kaasun käytön lisäksi kuljettaja voi häiritä pyörää monilla muilla tavoilla, joista esim liika puristaminen on aika yleinen, jonka seurauksena pyörä ei saa elää omaa elämäänsä kuljettajan alla. Pyörän häiritseminen eri tavoin on aika yleinen virhe melko kokeneillakin kuskeilla ja se tehdään tiedostamatta, kun ei oikein tiedetä mihin pitäisi kiinnittää huomiota.

Olen pahoillani jos otit nämä näkökulmat henkilökohtaisesti, ainakin itselläni oli tarkoitus vain tuoda esille yksi yleisistä virhelähteistä pyörän käsittelyssä ja tuskin tuo Possikaan mitään piikkinä tarkoitti.

[shyhander]

Pyörä on häirittävä, ei häiritsijä. Kuljettajan kaasukäden kääntelyt häiritsevät pyörää, ja pienemmillä vaihteilla vaikutus tehostuu.

Hmm.. Ymmärrän kyllä että jos aivan päin persettä ajaa ja sitä kahvaa räpeltää koko ajan jonnekin... Mutta kyl mulla ainakin on mutkiin tullut paljon varmuutta ja helppoutta kun tiputan pykälän pari ja nostan kierroksia niin että on kontrollia pyörän tehonannon suhteen. Tietty mun diversionissa nyt ei kummoisia tehoja ole ja punarajakin on 9500 kiekassa.. Keulakin ui jossain asvaltinrajassa helposti jos ei pidä siistiä vetoa pitkin mutkaa, ja kaikista "makeinta" on avata siinä ennen mutkan oikenemista jo kiihdytyksen...

[Hercules]

Juu, jos olet vaikka alppivaelluksella:sul on vaelluskengät ja sä katselet maisemia kun ET LIIKU. Moottoripyörällä ajaessasi keskitytyt ajamiseen, paskat maisemista/perseistä; turvallisempaa katella kun et liiku/aja. Ok, noi suistumiset Suomen rajoituksilla ovat kyllä mysteeri; harvoin siel kyykyt/sportit suistuuu.

Heheh
Tuo jako pyörätyypin mukaan on "Esson paarilta" tai sen takaa.
Tilastot kertovat ihan muuta.
Luuloa tai asenteellisuutta ei kannata kertoa tietona.

[(poistettu tili)]

Olen pahoillani jos otit nämä näkökulmat henkilökohtaisesti, ainakin itselläni oli tarkoitus vain tuoda esille yksi yleisistä virhelähteistä pyörän käsittelyssä ja tuskin tuo Possikaan mitään piikkinä tarkoitti.

En mä sun kirjoitusta mitenkään henk koht ottanut. Pos on ennekin yritelly noita piikkejään, ei ne oikeen osu.

En mä kiistänyt tota liian pienen vaihteen mahdollista ongelmaa, mutta epäilen silti että se useimmiten ojaan veisi. Liian ison vaihteen tuoma vauhtisokeus on omakohtainen kokemus. Koskaan en ole ajanut pois tieltä mutta omissa läheltäpiti tapauksissa on usein ollut juuri kyse tosta. Liikaa vauhtia, keskittymisen herpaantuminen kruisailuksi, ei moottorijarrua. Hups.

Toisaalta mopo menee mitälie 150 km/h 3:lla mukavasti, kyllä se riittää tai oikeestaan kortille liikaakin.

[tuquoque]

Kuljettajan kaasukäden kääntelyt häiritsevät pyörää...

Kyllä se vaan näin on. Ilman ulkoista häirintää liikkeessä oleva moottoripyörä on aika stnan vakaa menopeli. Kuljettajan penteleet vaan tuppaavat sen kulkemista häiritsemään erilaisilla tempuilla.

Joo, kyllä mä ton pointin ihan ymmärrän.

Enpä taida tänään häiritä pyörääni vaan jätän parkkipaikalle lepäämään. Jos vähän ajelenkin niin yritän ainakin olla kääntelemättä kaasukättäni

[Askemux]

Olen pahoillani jos otit nämä näkökulmat henkilökohtaisesti, ainakin itselläni oli tarkoitus vain tuoda esille yksi yleisistä virhelähteistä pyörän käsittelyssä ja tuskin tuo Possikaan mitään piikkinä tarkoitti.

En mä sun kirjoitusta mitenkään henk koht ottanut. Pos on ennekin yritelly noita piikkejään, ei ne oikeen osu.

En mä kiistänyt tota liian pienen vaihteen mahdollista ongelmaa, mutta epäilen silti että se useimmiten ojaan veisi. Liian ison vaihteen tuoma vauhtisokeus on omakohtainen kokemus. Koskaan en ole ajanut pois tieltä mutta omissa läheltäpiti tapauksissa on usein ollut juuri kyse tosta. Liikaa vauhtia, keskittymisen herpaantuminen kruisailuksi, ei moottorijarrua. Hups.

Toisaalta mopo menee mitälie 150 km/h 3:lla mukavasti, kyllä se riittää tai oikeestaan kortille liikaakin.

Ite en ole koskaan käyny radalla ajelemassa ja prätkäkin vasta toista kesää. Sen kuitenkin huomannut että itelle kaikkein mukavin ja turvallisin tyyli ajaa mutkatietä omalla kusiaisella on 5 vaihde. Siinä kun ei tule äkillisiä moottorijarrutuksia ja veto tasasen rauhallista.

Kerran meinannu ajaa vasemmalle kaartuvan n. 90 asteen mutkan popelikköön mut onneksi uskalsin vasenta kättä työntämällä kallistaa enemmän ja mutkasta selvittiin. Pelästytti tuo kyllä kurat housuun. Näin jälkeenpäin en muista mikä vaihde oli päällä

[TwinTenox]

Kun nyt kuitenkin puhutaan mutkatiestä, eikä moottoriradasta, niin ihmettelen tuota moottorijarrun aiheuttamaa pyörän epävakautta. Mulla on pääosin vielä ollut pyöriä joissa moottorijarru on reippaanpuoleinen ja minusta se päinvastoin tekee ajamisesta helpompaa ja jouheampaa. Erityisesti jos vielä sopii kurvit ja välitykset niin, ettei tarvitse koskea vaihteisiin tai edes jarruun.

Mutkatietä siis nykyisellä pyörälläni on mielekkäintä ajaa tiestä riippuen joko kolmosella tai nelosella, kierrokset siellä 3-6trpm välillä. Suorilla (jos on pidempiä) voi nostaa yhden pykälän ylöspäin ettei turhaan huudata. Tuolloin ainakin XR:n (ja esim. M1800R:n) kanssa moottori hoitaa jarruttamisen ennen kurvia ja pehmeästi kurvin aikana tasakaasulta kaasua auki ja vielä reippaan kallistuksen aikana tuppea liki nurin. Tunne on hieno ja meno jouhevaa. Ei siis nykivää on/off menoa..

Radalla homma (en ole juuri ajanut) on tietty erilaista ja jarruttaminen, sekä pykältäminen on syytä lisätä toimintoihin. *

Sitä minä vaan, että ainoat suistumista edes etäisesti muistuttavat tilanteet (eli pelästymiset käytännössä) on kanssa tullut koettua liian isolla vaihteella, kun moottori ei jarrutakaan ja nopeutta onkin pikkaisen liikaa.

[Juutana]

Työnnämpä minäkin lusikkaani tänne soppaan kun kerran hämmennettävää riittää.

Itse olen aina tykännyt ajaa pienillä vaihteilla. Jotenkin ajaminen tuntuu luontevammalta kun kierroksia on reilusti ja pyörä tottelee välittömästi kun kaasua vääntää. Miinuspuolena on sitten tuo PoS:n a Nitrouksen jo kertoma nykiminen ja nyökkiminen mutkassa.

Ennen ratailun aloittamista se oli sen verran häiritsevää, että aloin peittämään sitä virhettä toisella virheellä, eli painoin takajarrua mutkaan sisään mennessä ja samalla pidin vedon päällä antamallä vähän kaasua. Tuo oli pirun näppärä konsti nimenomaan tiukissa serpenttiineissä esim, Furkalla, Stelviolla ja Route des grandes Alpesilla. Sen avulla jäi pois voimansiirron välysten nykäisyt ja pienet kaasukäden virheet.

Ekan kerran kun kävin Hannulan huudettavana, niin sen päivän aikana jäi tuokin opittu virhe pois, kun päähäni saatiin taottua oikeantyylistä ajotekniikkaa. Edelleen radalla ajaessani taidan käyttää mutkissa huomattavasti korkeampia kierroksia kuin monet muut, mutta olen huomannut että itselleni tuo herättää enemmän luottamusta kuin väännöllä ajaminen.

Muistaakseni Mädäri joskus kurssilla sanoi, että mutkassa saa vaikka seistä pyörän päällä käsillään, kunhan ei häiritse pyörää ja sen pitoa alustaan. Jos pyörä vaappuu, nyökkii tai heilahtelee kesken mutkan, niin silloin kuski tekee jotain väärin ja lisää huomattavasti riskiään ajaa ulos.

Noi isommasta tai pienemmästä vaihteesta johtuvat suistumisonnettomuudet on mun mielestä 95% potaskaa. Hartialukolla porukka vetää sinne lepikkoon kun nopeus ja ajolinja mutkaan sisään on väärä. Käännetään liian aikaisin sisään, ulkomutka tulee silmille, pyörä nostetaan pystyyn ja jarrutetaan. Tosiasiassa pyörä olisi taittunut jos olisi vain työnnetty päätä syvemmälle sisämutkaan ja taitettu kovempaa.

Toinen syy on se, että mutkan lähestyessä tulee ns. paniikkireaktio eikä kuski uskalla tehdä sitä tietoista päätöstä luopua jarrusta ja kääntää mutkaan sisään. Itsellänikin on meinannut pari kertaa olla ulosajo lähellä ihan rataoloissa (viimeksi Kemorassa) kun jarru on jäänyt vähän myöhäiseksi ja sen takia kovaksi eikä aivot vain meinaa antaa käskyä käsille päästää jarru pois ja kääntää sisään. Sitten kun jarrusta luopuu ja lähtee kääntämään, niin vauhti onkin tippunut jo niin alhaiseksi, että mutkassa pystyisi tekemään vaikka kahdeksikon. Jos olisin pysynyt jarrulla ja ajanut suoraan, niin hiekka olisi pöllynnyt aivan satavarmasti.

[PoS]

Mun mielestä Suomen teillä liian kovasta nopeudesta johtuvat suistumiset ovat pääsääntöisesti potaskaa, ainakin sportti- ja peruspyörien kohdalla. Jos ei ole ulkoisia tekijöitä häiritsemässä (hiekkaa, kosteutta, mummoja, puimureita) tms, väitän, että kääntämällä kääntyy. Ulosajot aiheutuvat paniikista ja hartialukosta.

Tietenkin kuljettaja omalla toiminnallaan voi tehdä ajamisesta joko helppoa tai vaikeaa.

[pakoistinen]

Paljon on keskusteluissa harhakäsityksiä, huhupuheita ja mutu-tuntumaa. Kannattaa tutustua tutkittuun tietoon ja sitten pohtia omia ajokokemuksia. Tämä oli aika hyvä lähde:
http://www.bajahill.net/mponnettomuus1996-00.html

Lainaus:
"Kysymys yksi: Mitkä ovat turvallisuuden kannalta tärkeimmät asiat, jotka moottoripyörän kuljettajan tulee ottaa huomioon ja hallita?

Kuolemaan johtaneiden onnettomuuksien perusteella vastauksia kysymykseen.

-Sovittaa ajoneuvon vauhti ympäristöön, tilanteeseen ja omiin taitoihin sopivaksi. kaikista tapauksista viidessäkymmenessä prosentissa hallinnan menetys oli itse aiheutettua, useimmiten liian suuri tilannenopeus. Myös temppuilu moottoripyörällä on kohtalokasta.
-Risteävät ajosuunnat tai kääntyminen risteyksessä edustivat noin kahtakymmentäkahta prosenttia kokoaineistosta. Näissä tapauksissa motoristin on syytä tarkkailla muiden ajoneuvojen käyttäytymistä jotta voi varmistua tulleensa havaituksi.
-Varsin ongelmallisia ovat törmäykset hirviin. Noin puolet olisi voitu välttää kohtuullisen nopeuden käytöllä, mutta toinen puoli edellyttäisi nopeuden pudotusta niin alas, että se tuskin on mahdollista.
-Hallintataidoissa tehokas jarrutus ja vastaohjauksen hyödyntäminen kaarteissa olisi pelastanut noin kolmekymmentäkolme prosenttia uhreista. "

[jannep]

Muistaakseni Mädäri joskus kurssilla sanoi, että mutkassa saa vaikka seistä pyörän päällä käsillään, kunhan ei häiritse pyörää ja sen pitoa alustaan. Jos pyörä vaappuu, nyökkii tai heilahtelee kesken mutkan, niin silloin kuski tekee jotain väärin ja lisää huomattavasti riskiään ajaa ulos.

Spot on!

Täysin samaa mieltä. Kyllä sitä pitoa riittää kunhan vain pyörä leikkaa vakaasti ja menee kuin nuorallatanssija.

Se on kaarre pilalla jos tuosta poikkeaa tai joutuu korjaamaan kesken. Ja kaikenlainen hosuminen kaarteeseen tulemisessa hävittää saadun hyödyn. Se on hidastuksissa niin kaunista katsottavaa miten ammattikuski pitää pyörän tarkasti linjalla ja jousitus tekee työtä siloittaen menoa.

Eikä tuon opetteluun tarvitse ajaa miljoonaa, harjoittelemaan pääsee joka mutkassa. Jos opettelee tuon ensin, sitten ajolinjan vaihdon kesken kaarteen ja vasta sitten vääntää hanaa, niin hyvin menee. Se vaan tuppaa olemaan tämä tärkeysjärjestys aloittelevilla just päin vastoin ja tulee niitä ylläreitä.

[jannep]

En ole viitsinyt kaikkia kommentteja katsella.
Olen todennut/totean miten ns Customeja markkinoidaan kokemattomille henkilöille! * *Lähinnä tarkoitan näitä isoja ja tosi painavia (Lähes 400kg ajokunnossa). Kromi kiiltää ja ym,ym. *Tosi vaarallista!
NE OVAT kokeneiden motoristien pelejä!
Minäkin kokeilin ko laitetta. Monivuotisella kokemuksella ja maltilla selvisin "vahingoittumatta"!
Mm kaarreajo on oma lukunsa. *Ei sopinut vanhalle,reippaan ajotyylin omaavalle kuskille.

Tjaah. Noin minäkin ajattelin aikoinaan, mutta nyt tuollaiseen minä + mopo 470 kiloa kombinaatin kanssa olen osin toisissa mietteissä.

Se taikatemppu kun on lähinnä muistaa se massan olemassaolo ja keskittyä hidasajossa siihen että kyllä se pyörä pystyssä pysyy jos vain pitää sen pystyssä. Se on kuin moottorikelkka, että jos se kaatumaan lähtee, niin sitä ei jalalla vastaan laittamalla korjata.

Lisäksi painopiste on matalalla, mikä toisaalta poista joitain yllätyksiä.

Kaarreajon suhteen on tietysti monta erilaista asiaa kuin sportilla. Tässä korostuu edelleen tuo hyvä oppi siitä että pyörä pitää saada uimaan vakaasti kaarteessa eikä häiritä pyörää kesken sen suorituksen. Kuskin hommahan on vain auttaa pyörää suoriutumaan hyvin, sehän se näet sen suorituksen tekee. Zen ja moottoripyöräily, tunne pyöräsi. Kun tunnette toisenne niin kumpikaan ei yllätä toista.

Kallistusvaroja on kustomeissa periaatteessa vähän, mikä opettaa hakemaan optimaalista ajolinjaa ja vaatii silmän kehittämistä. Toisaalta kaikissa kustomeissa taittuu astinlaudat ylös, joten jos vain nostaa jalan ylös laudalta ja vetää sitkeästi kyljelleen niin kyllä se kääntyy lähes kyykyn tavoin. Meteli on tietysti kova ja kipinääkin lentää, mutta ennen kuin runko ottaa kiinni, ollaan jo ihan polvi maassa tunnelmissa.

Tietysti tämä vaatii omanlaista uskoa siihen että noin voi tehdä, mutta kyllä voi ja kannattaakin. Ei ole mitään mieltä ajaa ulos siksi ettei astinlauta kulu. Onpa itsellekin tullut jokunenkin virhearvio ja sitten on tullut vedettyä lauta maassa isolla metelillä. Että ei ulos vaan jalka ylös ja polvi maahan, kyllä se menee ja kääntyy kun vaan ei lopeta ajamista.

Ja jos ei mene niin samalla tulee varmistettua että tulee lowslide. Jos tuollaisella malmikasalla poistuu väärässä järjestyksessä tieltä, eli kuski edellä ja pyörä perässä, niin hakemus harppuorkesteriin on hyvin lähellä hyväksyntää.

Ja jos veto menee kyljelleen, niin sitten onkin jo valmius hyljätä ajoneuvo ja jatkaa liukumalla. Tässä kohtaa farkuilla ja t-paidalla liikkeelle lähteneet katuvat katkerasti asuvalintaansa.. ja monta kuukautta. Huonollakin säkällä menee vain solisluu tai kylkiluita ja tulee ruhjeita ja mustelmia. Jos hyvin käy ei tule kuin mustelmia.

High slide tai jarrulla suoraan ulos tarkoittaa yleensä piipaavaunua. Oli sitten kyykky tai kustomi. Jos ei mitään muuta muista niin sisäkaarteeseen päin vaikka kyljelleen ja ajamista ei lopeteta ennen kuin viimeinenkin osa on pysähtynyt.

Jos olis mahdollisuus niin sanoisin että pitäs saada tähän maahan jäädadat takaisin. Ikinä en ole saanut niin paljon kaatumaharjoittelua kuin silloin kun kauan sitten käytiin ajamassa DT-jammulla jäällä. Kyllä siinä tuli pyllähdeltyä vaikka miten päin, mutta kyllä se kantapää opettaa. Pyöräkin kesti meidän harjoitukset pääosin ehjänä, omiin tappioihin tuli vain pakariin sulanut pilkkihaalari.

Tuosta on vaan niin kauan aikaa että kertausharjoitukset olisi ehdottomasti tarpeen. Ei se kaato mene näet oikein ekalla eikä kymmenelläkään kerralla, mutta jo 30 kohdalla se alkaa sujua. Ja pehmeällä lumella on hyvä aloittaa. Ei tullu vammoja vaikka useamman kerran tuuskahdin lopussa stongan yli. Jos ei ole tarpeeksi takana pitkällään, niin aina meni yli. Se kyljellään oleva pyörä hidastuu hangessa nopeammin kuin uskoisikaan....

Ja kiitos tästä moottorikerholle, niitä meidän pitäisi saada lisää tähän maahan ja lisää nuorisotoimintaa kans!

[TIJ]

Mun mielestä Suomen teillä liian kovasta nopeudesta johtuvat suistumiset ovat pääsääntöisesti potaskaa, ainakin sportti- ja peruspyörien kohdalla. Jos ei ole ulkoisia tekijöitä häiritsemässä (hiekkaa, kosteutta, mummoja, puimureita) tms, väitän, että kääntämällä kääntyy. Ulosajot aiheutuvat paniikista ja hartialukosta.

niin, ei kait se pyörä olekkaan se rajoittava tekijä vaan kuski. liian kova nopeus omaan taitoon ja ympäristöön nähden vaan aiheuttaa sen että mutka tulee liian nopeaan vastaan ja sit jäädytään. mutta mistä tiedän etukäteen että olenko aito oikea osaava vetomies vai vain kuvitteln olevani?

[pakoistinen]

Mun mielestä Suomen teillä liian kovasta nopeudesta johtuvat suistumiset ovat pääsääntöisesti potaskaa, ainakin sportti- ja peruspyörien kohdalla. Jos ei ole ulkoisia tekijöitä häiritsemässä (hiekkaa, kosteutta, mummoja, puimureita) tms, väitän, että kääntämällä kääntyy. Ulosajot aiheutuvat paniikista ja hartialukosta.

niin, ei kait se pyörä olekkaan se rajoittava tekijä vaan kuski. liian kova nopeus omaan taitoon ja ympäristöön nähden vaan aiheuttaa sen että mutka tulee liian nopeaan vastaan ja sit jäädytään. mutta mistä tiedän etukäteen että olenko aito oikea osaava vetomies vai vain kuvitteln olevani?

Jep. Puutteellisesta harkintakyvystä, ennakoinnin puutteesta ja liian kovasta tilannenopeudesta ne leimatut taimikot on tehty. Näitä ei voi kompensoida taktisilla ajotaidoilla ei autolla eikä pyörällä. Pitää tuntea rajansa.

[kawabata]

Jos olis mahdollisuus niin sanoisin että pitäs saada tähän maahan jäädadat takaisin. Ikinä en ole saanut niin paljon kaatumaharjoittelua kuin silloin kun kauan sitten käytiin ajamassa DT-jammulla jäällä. Kyllä siinä tuli pyllähdeltyä vaikka miten päin, mutta kyllä se kantapää opettaa. Pyöräkin kesti meidän harjoitukset pääosin ehjänä, omiin tappioihin tuli vain pakariin sulanut pilkkihaalari.

Tuosta on vaan niin kauan aikaa että kertausharjoitukset olisi ehdottomasti tarpeen. Ei se kaato mene näet oikein ekalla eikä kymmenelläkään kerralla, mutta jo 30 kohdalla se alkaa sujua. Ja pehmeällä lumella on hyvä aloittaa. *Ei tullu vammoja vaikka useamman kerran tuuskahdin lopussa stongan yli. *Jos ei ole tarpeeksi takana pitkällään, niin aina meni yli. Se kyljellään oleva pyörä hidastuu hangessa nopeammin kuin uskoisikaan....

Ja kiitos tästä moottorikerholle, niitä meidän pitäisi saada lisää tähän maahan ja lisää nuorisotoimintaa kans!

ugh. tuollaista myös kokeneena olen samaa mieltä. mopolla ensin pylläreitä nuorna vedeltiin, sit piikillä ja vieläpä pikkukustomilla - lumella ja jääradalla. eikä aina ollut nastoja saati piikkirenkaitakaan. jalkamaassa ja välillä mopo tai piikki jatkoi liukua edellä ja kuski perässä.

myös kotilon hallintaa tuli harjoiteltua tunturirallin ym. pikiksillä ja jäällä.

[Chd]

Tuolla aiemmin puhuttiin että pienellä vaihteella mutkiin niin on tiukempi moottorijarru... Joku varmaan nämä asiat jo kävikin läpi mutten jaksanut lukea läpi koko ketjua.

En kyllä menis allekirjoittaa. Itsehän olen ihan paska kuski enkä ymmärrä nopeasta ajamisesta yhtään mitään MUTTA isolla vaihteella rullatessa siitä ajosta on helpompi saada tasaista ja "soljuvaa" vaikka vauhtia olisikin reilummanpuoleisesti. Muutaman kerran ajanut jonkun vähemmän ajaneen perässä jotka koittaa repiä kauheilla kierroksilla juuri siellä omilla rajoillaan niin aika hirveen (ja turvattoman) näköistä se on. Ajaminen on levotonta ja nykivää sekä kaikenlisäksi hidasta kun mutkanopeudet on onnettomia. Ajoasento hajoaa herkemmin ja mutka menee vituiksi => lopputuloksena ajat sen mutkan hiljempaa ja huonommin vrt. reilumpi vauhti, asento paketissa ja linjat kunnossa. Muutenkin maantiellä ajaessa aletaan mielestäni puhumaan jo ihan oikeesti tosi kovista suoranopeuksista (esim. jos ajat tuplat nopeusrajotuksiin niin ei mulla ainakaan oo yleensä tarvetta sen kummemmin jarrutella, iso vaihde ja moottorijarru riittää 75% ajasta. Tämä tietenkin suljetulla yksityistiellä ) ennenkuin tarvii edes miettiä kovia jarrutuksia.

Pahimmat paikat on itselleni tullut ainakin hartialukoista jos oon säpsähtäny yllättäen jyrkkää mutkaa yms. Hiekoista olen yrittänyt varsinkin tänä kesänä olla välittämättä, se pieni lipsuminen on tuntunut paljon pienemmältä pahalta kuin totaalinen ajolinjan turmeltuminen.

Nämä nyt siis lähinnä noiden sportmopojen näkökulmasta joissa ei ominaisuudet kaarreajossa tule ihan heti vastaan.

edit. Tuolla bussilla oikeestaan tämä "soljuva" ajotyyli on vaan korostunut, koska sen kääntäminen on kuitenkin raskaampaa kuin jonku kusiaisen joka taittuu käytännössä ajatuksen voimalla.

[GoA]

Monet suistumiset aiheutuu varmastikin tuosta hartialukosta mikä taas johtuu monesta muusta seikasta. Hiekka, yllättävät esteet, keskittymisen herpaantuminen, isommat töyssyt tai hiekka keskellä mutkaa jne.

Toisaalta aina ei varmaan tarvita edes hartialukkoa, riittävän tiukka mutka vasemmalle omalla "limiitillä" ja siihen töyssy tai hiekkaa päälle niin lopputulos voi päätyä helpostikin ojan pohjalle.

Luonnollisesti noihin kaikkiin voi harjoittelemalla varautua kuten esimerkiksi ajolinjan muuttamiseen kesken mutkan, mutkassa jarruttamiseen jne.

Se taas mitä on vaikeampi opetella on oppia luottamaan pyörään että pienet hiekat, töyssyt ja vikuroinnit eivät sitä pyörää ihan heti kaada. Tuo on ainakin itsellä vielä se vaikein kohta uskoa. Tuossakin vaan vaikuttaa se vauhti, mitä kovempaa ja voimakkaammin kallistettuna mutkaan menee sitä helpommin se pito lienee myös karannee hiekasta.

Lisäksi pitäisi löytää se oma raja miten kovaa sitä oikein tuolla tuntemattomalla maaseudulla ajaa. Joiltakin puuttuu itsesuojeluvaisto, joillakin ei ole mitään väliä mitä käy ja monet ajattelevat ettei itselle mitään käy tai luottavat liikaa omiin taitoihin.

[vetomies]

Jos autoilijat alkaisivat suuremmassa määrin puhumaan, että "kyllähän tämä auto pysähtyis, mutta en uskalla käyttää kuin käsijarrua" tai että "kyllähän tämä auto kääntyisi, mutta en uskalla kääntää ohjauspyörää kuin 3 astetta", niin siitä voisi syntyä meteli. MP-maailmassa tuntuu olevan täysin normaalia ja hyväksyttyä, että pyörää ei osata kääntää eikä jarruttaa. Mitään ikävää tai yllättäväähän ei voi sattua, jos ei aja ylinopeutta?

[Chd]

Juontanee juurensa siihen että se auto antaa huomattavasti paljon enemmän anteeksi kuin pyörä. Ei kyllä silti ole perusteltua mutta omasta mielestäni ainakin vaatii tuo kahden renkaan ohjaaminen huomattavasti enemmän kuin auton ja sitä myöten tulee myös hyväksyä ettei kaikkia asioita voi sisäistää/oppia kesässä tai kahdessakaan.

Tuo kawabatan mopoon luottaminen onki ihan oma juttunsa, pyörän valinta korostuu aika paljon. Pikkuninja ilman ohjausiskaria oli aika levoton ja kuopat sun muut huomasi varmasti. 1000cc firebladessa taas oli sähköinen ohjausiskari joka taas oli aivan toiselta planeetalta. Bussi taasen on niin painava ja painopiste alempana jonka johdosta koko laitos kulkee kuin juna ja tästä syystä itse ainakin opin luottamaan ko. laitteeseen hyvinkin nopeasti.

Tuo pidon lähteminen hiekasta. Omien kokemusten perusteella ne on aina ollut semmosia kevyitä lipsumisia joita ei liiemmin ole edes huomannut kunhan on vaan rennosti jatkanut asiasta välittämättä, pito tulee aika nopeasti takaisin ja ainakin allekirjoittaneella aika pehmeästi. Keula ei ole muistaakseni lipsunut koskaan, perä on saattanut hieman uida. Samaa pätee mielestäni noihin kuoppiin sun muihin : rentona kun ajelee ja pysyy myös rentona niin se mopo kyllä tulee niistä töyssyistäkin ihan kunnialla. Jos alat jännittämään niin varmasti tuntuu paljon pahemmalta.

Edit. Niin siis ei siihen hiekkaan tietenkään kannata väkisin ajaa mikäli tilanne sallii ajolinjan muutoksen mutta mitään paniikkia niistä murusista ei kannata ottaa, siitä on kuitenki enemmän haittaa.

Mitä tulee tuohon tuntemattomalla maaseudulla ajamiseen. Itse olen ottanut tavaksi ajaa sen 20-30 yli mittariin (eli käytännössä n. 10-20 yli oikeesti) jos kyseessä on tuntematon tie, silloin ei yleensä pääse kauheesti mutkat hyppimään silmille ja mielummin himmailen sokeisiin mutkiin liikaa kuin liian vähän, tutut tiet on sitten toinen juttu. Jos joku tosissaan laskee tuppinurin tuntemattomatkin pätkät niin evoluutio ihan varmasti korjaa jossain vaiheessa mutta mulla ei ainakaan ole pokkaa ajaa "sokkona" kovin kovaa. Jos jonkun perässä ajaa niin silloin voi tulla vähän huolettomammin mikäli vaan luottaa siihen veturiin.

[GSFN]

Tieltäsuistumiset näyttävät olevan tämänkin vuoden onnettomuustilastoissa isona ryhmänään...

Näitä täyttä karkua karkuun-ulosajoja on tainnut olla tänä kesänä aivan riittävästi...

[TwinTenox]

Mikä sitten on iso vaihde ja mikä ei. Omassa 5 vaihteisessa tasaisimman kokemuksen varmaan saa vitosella (kierrokset mittainopeudessa 90km/h n. 3trpm eli ihan hyvällä teho/vääntöalueella jo), mutta jos hakee sitä nautintoa niin nelonen tai joillain (harvemmilla) teillä kolmonen on parempi. Olen hiukan tätä ketjua miettinyt ajellessa viime aikoina ja se on tuo nelonen, millä yleensä noita pienempiä teitä lasken menemään. V2 antaa hyvän moottorijarrun ja kierrokset vaihtelee yleensä normaalissa mutkatieajossa jossain 3-5trpm välillä. Vitosella pitäisi välillä laskea kiekat lähemmäs 2trpm tai vaihtaa pienemmälle. Itse pidän enemmän omasta tyylistäni ja minulle se on jouheampaa, kun ei tarvitse - jos ei siis halua - pykältää.

Joskus toki on hauska ajaa hiukan repivämmällä tyylillä ja kolmosella tai 3. ja 4. välillä puljaten. Vitosella ajan vain pakolliset päätiesiirtymät ja pidemmät suorat. Toisaalta ohituskiihtyvyys on vitosella Suomen oloissa kohdallaan, kun maksimivääntö on aika liki sitä kohtaa missä nopeutta on n. 110km/h mittarin mukaan.

Sen ymmärrän, että jos kakkosella ajelisi, niin ajosta voisi tulla epätasaista ja nykivää. *

[mikarrr]

Se on kaarre pilalla jos tuosta poikkeaa tai joutuu korjaamaan kesken. Ja kaikenlainen hosuminen kaarteeseen tulemisessa hävittää saadun hyödyn. Se on hidastuksissa niin kaunista katsottavaa miten ammattikuski pitää pyörän tarkasti linjalla ja jousitus tekee työtä siloittaen menoa.

Yksi juttu noista ajolinjoista. Satoja kertoja tutuksi hölätyn puhtaan ratakaarteen ja kerran-pari kaudessa kaatosateen jälkeen ensimmäisenä aurinkoisena päivänä ajettavan mutkaisen maantien välillä on jonkin verran eroa.

Olen nähnyt muutaman kerran kuinka radalla puhtaita linjoja ajava kuski päätyy yllättävään tilanteeseen kun nopeassa maantiekaarteessa tulee vastaan pehmeäksi sulanut pikipaikkaus, hiekkaa, märkiä lehtiä, tulvavaurio, lehmän jätöksiä, itse lehmä, viranomaisten valvontapiste tai väärään paikkaan eksyneen hollantilaisen asuntovaunun perävalot. Eli ympäristötekijät vaikuttavat kulkuun, vaikka kuskilla olisi ajotekniikka hallinnassa.

Parhaat fiilikset saa aikaiseksi ajamalla mutkapätkän kerran ylös-alas (tai ees-taas jos korkeusero puuttuu) ennen varsinaista nautiskelua, jolloin näkee mitä on odotettavissa ja renkaat ehtivät vähän lämmetä.
Voin suositella tätä lähestymistä lämpimästi sekä turvallisuuden että ajokortin säilyttämisen näkökulmista.

[Reiska_SB]

Selittämättömissä ulosajoista jossa kuski ei ole kertomassa mitä tapahtui.
Tulee välillä mieleen, mutkassa vastaantuleva auto joka leikkaa sinun kastallesi.
Varsinkin silloin kun kuski on kokenut, oikealle kääntyvässä pimeessä mutkassa, ei todistajia.
Auto on voinnut kilkata pyörää tai vain hätä väistö on aiheuttanut ulosajon ?

Näitä hätä väistöjä kun on tänäkin kesä tullut muutama eteen *

Viimeksi joku "rullahuuli" ohitti mopoa mun kaistalle, kun tulin vastaan *

[ts18056]

Selittämättömissä ulosajoista jossa kuski ei ole kertomassa mitä tapahtui.
Tulee välillä mieleen, mutkassa vastaantuleva auto joka leikkaa sinun kastallesi.
Varsinkin silloin kun kuski on kokenut, oikealle kääntyvässä pimeessä mutkassa, ei todistajia.
Auto on voinnut kilkata pyörää tai vain hätä väistö on aiheuttanut ulosajon ?

Näitä hätä väistöjä kun on tänäkin kesä tullut muutama eteen *

Viimeksi joku "rullahuuli" ohitti mopoa mun kaistalle, kun tulin vastaan *

Tai sitten siellä on vaan ollut viikatemies heiluttelemassa tien poskessa ja vienyt kuskin huomion. Tai väistetty UFOa. Uskoo ken tahtoo, mutta jos lähtökohta on se, että motoristi ei virheitä tee, niin pakko uskoa johonkin.

[polip]

Minä ajan pimeään oikeaan aina hitaamman reitin kautta eli
aivan oikeasta reunasta sisään.
Ei aivan nopein,mutta melko turvallinen.