Saavuimme Ranskaan lännestä, Munchenistä Freiburgiin, jossa oli hienoja pätkiä. Varsinkin koukkauksella Garmis-Partenkirschenin kautta. Pyrimme välttämään matkalla kaikki isot kaupungit, kukaan matkan ranskis ei niitä suositellut. Ensimmäinen yö Belfortissa, vanha kaupunki jees, sirkkain sirityksessä suunnittelimme reittiä. Kuumassa aamussa ajoimme lounaalle Beauneen, jossa taas katsastimme vanhan kaupungin ja nautimme salaattilounaan.
Päätimme nopeuttaa matkaa moottoriteillä kohti Pariisia. Erkanimme Avallonin kohdalla kohdalla kohti Vezelayta, joka oli matkan paras mutkapätkä avarilla maisemilla. Lämpö kohosi yli 30 asteen. Kuumuus pysäytti reissun Charite sur Loireen - kuskin oli pakko päästä uimaan Loire-joessa, heti kun se tuli näkyviin. Yövyimme samalla paikkakunnalla ja nautimme laadukkaan illallisen Grand Monarguessa, jossa aika oli pysähtynyt 60-luvulle.
Charitystä jatkoimme Blois'een jossa näimme ensimmäisen alueelle tyypillisen barokkilinnan. Joen rantaa kurvaillen jatkoimme Amboise'en, jossa vierailimme Leonardo da Vinci museossa. Kaupundissa paikallinen motoristi suositteli yöpymista Saumir'in kaupungissa, joka oli mukava,mutta päivälämpötilat lähenivät sietämättömiä. Edes aamu ei auttanut, joten päätimme pysyä moottoriteillä Bretagnen rannikon viileyden saavuuttaksemme. Ranta bongattiin ensimmäiseksi Damganissa, joka olikin paikallisen porvariston laadukas kesänviettopaikka. Suomi-vihjeen avulla jatkoimme Quiberoniin, jota voi kaikin syin suositella kaikille Ranskankulkijoille. Paikka vastaa Hankoniemeä Suomessa, mutta on kertaluokkaa isompi ja kauniimpi. Täällä siis tämä yö pääskysten riemunkiljuntaa ja Atlantin aallon kuohuntaa kuunnellen.