Ulkomailta aikoinaan tuodun pyörän osto?

[MH10]

Eli olis tarjolla -99 vuosimallin Bandit 600. Ake:n tiedoista näkyy että on tuotu Saksasta 2003 (käyttöönotettu -99, ensirekisteröity 2003). Omistajahistoriassa on muutama yksityinen omistaja, tunnushistoriassa vain nykyinen rek.tunnus. Pyörä vaikuttaa kohtuuhintaiselta. Onko tässä nyt jotain mitä pitäisi ottaa huomioon ettei tee huonoja kauppoja vai olenko liian vainoharhainen? Oon lukenu näitä negatiivisia juttuja tuontipyöristä.
Luulis sen riittävän että on joku hiukan asiaatunteva kaveri mukana kun menen katsomaan/koeajamaan pyörää.
Eka pyörä ostossa. Sen takia ehkä hölmöjä kysymyksiä mutta asiallisia vastauksia kiitos.

[3JJ]

Eli sillä on ajettu 4 vuotta Saksassa ja 8 vuotta Suomessa. Enpä usko että tuolla tuontitaustalla on enää tuossa vaiheessa paljoa merkitystä.

[DrPaiN]

Henk. koht en ole koskaan ymmärtänyt tätä Suomipyörä-käsitettä.

"Kaikki" pyöräthän ne on muualla tehty ja on ihan turha maksaa siitä että se on joskus ollut Suomalaisen maahantuojan kautta uitettu... käytetyissä siis.

Kaikki pyörät oon ite ostanut Saksasta ja saanut aina ihan hyvään hintaan eikä mitään pommeja ole tullut, sitä halvita ei tietenkään sieltäkään kannata metsästää vaan kohtuuhintaista. *En näe noissa sen suurempia riskejä kuin kotimaasta ostettaessa.

[KT 210]

Jos hinta on ok ja kunto myös,niin mitä väliä
onko tuonti vai mikälie pyörä,pääasia että
natsaa

[MH10]

Kiitoksia vastauksista. Samaan tapaan olin hiukan itsekin ajatellut.

[shyhander]

Kannattaa katsoa rekisteriotteesta tehot, ettei ole kuristettu johonkin eksoottiseen saksalaiseen kw tehorajaan.

[uiop]

Ei Saksassa sen kummempia "eksoottisia" kuristuksia ole ainakaan laissa säädettynä mitä suomessa (18-21 ikäsenä max 25kw). Samaa eurooppaa sitä ollaan sieläki vaikka eriä kieltä suomalaisiin verrattuna puhuvatkin.

Ainut ero suomalaisen ja saksalaisen pirran välillä saattaa olla se, että karstaa löytyy vähemmän koneesta.

[JARIK]

Jep,eipä sillä enää pitäisi olla väliä jos hinta/kunto kohdillaan,huomioi kumminkin että myydessäsi yleensä tuo tausta karsii ostajakuntaa jonkun verran ja voi vaikuttaa siten myös saamaasi hintaan kun pyörän vaihto tulee eteen,näin se vaan on,ikävä kyllä.

[mukko]

Missään tapauksessa et moista paskaa huoli, ellei ilimaseksi anna. Se ei ole tehtaan suomilinjalla rakennettu ja tuskin suomilinjalla varusteltukaan, joten ei sitä voi täällä härmässä käyttää! Joku osaava vois tähän linkata sen ikivanhan "suomilinja" läpän.

[pepper]

Maahantuojat korostavat aitojen Suomiautojen paremmuutta käytettyinä tuotuihin verrattuna. Internetin syövereistä löytyi juttu, josta käy selville, mihin tämä paremmuus oikein perustuu. Tuulilasin keskustelupalstalta tuttu nimimerkki Autoverosika kävi itse paikalla tutustumassa asiaan.


Tulipa sitten matkattua vajaat kaksi viikkoa Keski-Euroopassa teekkariporukkaa opastamassa. Vieläkin maksa piipittää niin, että sokeat meinaavat kävellä punaisia valoja päin suojatiellä. Matkaan mahtui niin viinitiloja kuin autotehtaitakin, mitkä nyt koneteekkareita vain kiinnostivat. Matkaan lähdettiin merimatkan jälkeen Rostockin lauttarannasta ja matkaa tehtiin bussilla aina eteläiseen Saksaan saakka.

Mieleenpainuvia kokemuksia voisi listata loputtomiin, mutta ehdottomasti sykähdyttävin vierailukohde oli Stuttgartin vieressä sijaitsevan Sindelfingenin Mercedes-tehtaan vierailu. Vierailu alkoi perinteisillä pullakahveilla ja yritysesittelyllä auditoriossa, mistä sitten siirryttiin varsinaisen tehtaan läpi ”Suomiosastolle”. Isännät olivat tosi pahoillaan siitä, että meidän piti nähdä ohimatkalla perinteisten Keski-Euroopan Mersujen kokoonpanoa ankeissa ja harmaissa tehdashalleissa, mutta toisaalta he iloitsivat sitä, mitä kohta tuleman pitäisi.

Loputtomien käytävien jälkeen päästiin sitten ”Suomiosastolle”, missä tehtiin yksinomaan Suomeen tuotavia Mersuja. Siis todellakin tehtiin, niin kuin vierailun aikana selvisi, eikä vain kokoonpantu Turkista ja Puolasta tuotavista halpisosista. Tehdas oli hätkähdyttävän siisti, lasiseinäinen rakennus. Jopa Pohjanmaan ökyrikkaiden tehdasparonien hallit jäävät selvästi toiseksi. Tehtaan ulkoseiniä ja ikkunoita kiersi jatkuvasti pesemässä kuuleman mukaan alun toistasataa saniteetti-insinööriä. Heti kun lintu onnistui ulostamaan lennosta säihkyville lasiseinille ruman valkoisen läiskän, ryntäsivät saniteetti-insinöörit puhdistamaan lasipintoja jätöksistä. Tämä myös todistettiin käytännössä silmiemme edessä muutaman mahatautisen lokin kaarreltua liian lähellä krapulaista opiskelijaryhmää ja ulostettuaan kiiltäville lasiseinille.

Sisälle rakennukseen mentiin ilmalukon kautta, sillä ”Suomiosasto” oli kokonaan ylipaineistettu tehdashalli. Tämä takaisi kuulemma ehdottoman varman lopputuloksen, koska ilman epäpuhtaudet eivät pääsisi häiritsemään osien koneistusta ja auton kokoonpanoa. Suuret ”keinomunuaiset” katolla huolehtivat puhtaan ilman riittävyydestä, ja puhdistettu ilma puhallettiin tehdashalliin lukuisten suulakkeiden kautta. Pienenä yksityiskohtana mainittiin oppaan toimesta, että kahden vuoden välein raitisilmajärjestelmä uusittiin kokonaan ja vanhat järjestelmät toimitettiin hyvään hintaan lääketeollisuuden tehtaiden käyttöön. Lääketeollisuuden vaatimukset puhdastilojen suhteen kun kuulemma ovat paljon vaatimattomammat kuin ”Suomiosaston” vaatimukset. Happirikas ilma myös piristi krapulaisia teekkareita silminnähden.

Sisällä tehtaassa ahersi alun kolmatta tuhatta työntekijää, joista kaksi kolmasosaa oli laaduntarkkailijoita. Tämä tarkoitti sitä, että yksi ihminen teki työsuoritteen, mikä sitten hyväksyttiin kahden laaduntarkkailijan toimesta ja merkittiin hyväksyttynä työvaiheena tarkkoihin kokoonpanopöytäkirjoihin. Laatu vaikuttikin olevan kohdallaan ja työilmapiiri vaikutti hyvältä. Minulla oli tilaisuus jututtaa kokoonpanijoita ja laaduntarkkailijoita, jotka aidosti ylpeänä tekemästään tuotteista esittelivät tekemisiään. ”Suomiosastolle” pääsi kuulemma vain useamman vuoden työkokemuksen omaavat henkilöt, jotka sitten viimeisessä vaiheessa perehdytettiin laadukkaan työskentelyn saloihin Maybach -linjalla. Vain todelliset ammattilaiset pääsivät perehdyttämisvaiheen jälkeen töihin ”Suomilinjalle” loppujen jäädessä tekemään Maybacheja viereiseen rakennukseen.

”Suomiosaston” koneistuslinja oli täynnä huipputarkkoja saksalaisia ja sveitsiläisiä koneistuskeskuksia, ja jokaisen työstövaiheen jälkeen työn alla olevat osat läpivalaistiin röntgenosastolla huippulaadun varmistamiseksi. Työstökoneiden maksimi-ikä ”Suomiosastolla” on saatujen tietojen mukaan kolme vuotta, minkä jälkeen ne myydään vapailla markkinoilla osan päätyessä siirtoina McLarenin uuteen Paragon-tehtaaseen sen tarpeita palvelemaan. SLR:t ja formula-1 autot siis tehdään näillä sinänsä hyvillä koneilla, jotka eivät kuitenkaan täytä ”Suomiosaston” vaatimuksia. Korilinjakin teki paatuneeseen ammattilaiseen vaikutuksen. Nimittäin kaikki osat viimeistellään yksitellen prässäysvaiheen jälkeen käsin, jonka jälkeen osat päätyvät vielä sinkkikäsittelyyn ennen lopullista kokoonpanoa.

Kaikki vaikutti todella ammattimaiselta tässä vaiheessa ja ei ihmekään, että oppaamme puhisivat tyytyväisinä nähdessään suomalaisvieraiden hyväksyvät katseet. Muutama seikka kävi positiivisessa mielessä silmään tehdaskierroksen loppuvaiheessa, sillä esimerkiksi ”Suomiosastolla” käytettävät johtosarjat ovat varustettu kokonaan kultaisilla liittimillä ja lämmityslaitteet on tehty platinasta. Todella ammattimaista! Kokoonpanon lopuksi autot pakataan vakuumipakkauksiin, missä ne toimitetaan yksitellen lentorahtina Veholle toimitettavaksi edelleen asiakkaille.

Tehdaskierroksen jälkeen siirryimme vielä ”Suomiosaston” auditorioon, missä teekkareilla oli konjakin nauttimisen ohella tilaisuus kysellä näkemästään. Ensimmäinen kysymys koski Suomeen tuotavien Mersujen huonoa varustelutasoa, mihin saatiinkin kaikenkattava vastaus. Tehtaan edustajan mukaan kaikki lisävarusteiden vaatimat mekaaniset komponentit tehdään alihankintana Rolexin ja Longineksen tehtailla Sveitsissä, mikä asettaa omat rajansa lisävarusteiden määrälle. Kaikkiin yksiöihin ei kuulemma riitä varusteita. Esimerkkinä mainittiin kattoluukun mekanismi, minkä tekeminen vie kolme kuukautta Rolexin kellosepiltä. Tehdas ei puutteellista laatua hyväksy, joten Suomeen toimitettavat valioyksilöt ovat siis pakon sanelemina yleensä perusmalleja.

Toinen kysymys koski mahdollisuutta tulla kesäharjoittelijaksi tehtaaseen, johon saimmekin hyvän vastauksen. Tehtaan politiikan mukaisesti teekkarin statuksen omaava henkilö voitaisiin ottaa ainoastaan saniteetti-insinöörin apulaisen apulaisen tuuraajaksi, ja silloinkin hoitamaan vain pyyhinrättien kuivatusta valvotuissa olosuhteissa. Palkka olisi tosin hyvä; noin 4300 euroa ja luontaisetuudet päälle kuukaudessa.

Kolmas kysymys koski palkkoja tehtaalla yleensä, mihin isännät antoivatkin kaikkia tyydyttävän vastauksen. Perustyöntekijä muualla kuin ”Suomilinjalla” saa 1800 euroa kuukaudessa, mistä vielä vähennetään parkkipaikka- ja ruokailumaksu. ”Suomilinjalla” perustyöntekijä saa kokemuksesta riippuen 9000–12500 euroa kuukaudessa plus työsuhde-edut, joihin kuuluu muun muassa kerran vuodessa uusittava Maybach kuljettajalla (vain tehtaan johtajalla on oikeus ”Suomimersuun, joka on yleisesti e200cdi Classic) ja ilmaiset kesälomamatkat. Myös asunnostaan ”Suomilinjan” työntekijät maksavat huomattavasti vähemmän vuokraa kuin peruskansalainen. Tehtaan edustajat mainitsivat vielä erikseen, että kilpailu on todella kovaa rajallisista työpaikoista.

Tämän jälkeen olikin vierailulle varattu aika lopussa, joten marssimme oppaiden johdolla bussille Keski-Euroopan mallien kokoonpanolinjojen ohitse. Oppaat pyrkivät pitämään kiirettä, mutta muutamille havainnoille oli kuitenkin aikaa; työolot olivat todella karut ja valoa vähän. Kukaan ei piitannut laadusta ja suurin osa osista näytti tulevan purku-autoista, joita olikin tehtaan kokoonpanohalli puolillaan. Myös ”Suomiosaston” kolarikoeautot näyttivät olevan kovaa sanaa näiden autojen kokoonpanossa.

Matkalla nähtiin lukuisia turkkilaisia rähjiä sylkemässä kokoonpanemiinsa osakokonaisuuksiin ja yksi krapulaisen näköinen sankari jopa heitti laatat kokoonpanovuorossa olevan Mersun varapyöräkoteloon. Tästä rohkaistuneena meidänkin teekkarit heittivät lukuisia laattoja kokoonpanolinjoilla olevien autojen hansikaslokeroihin. Bussiin noustessa isännät vielä ojensivat kaikille teekkareille nahkaiset McLarenin varikkotakit (selkämerkinnällä ”Finnish Customer, the BOSS”) ja kolmen litran pullot Mercedeksen oman brandin konjakkia. Ilo oli ylimmillään tässä vaiheessa.

Tämän jälkeen olikin hyvä jatkaa kierrosta viinilaaksoon, missä tutustuimme Suomeen tuotavien viinien salattuihin maailmoihin (Suomeen tuotavat viinit tehdään oikeasti aidoista rypäleistä ja Keski-Euroopan viinit tynnyreiden pesuvedestä!) sekä vedimme kunnon lärvit useampana iltana viinitiloilla. Kunnon asiakasryhmän edustajille kun on tapana tarjota vain parasta…

Olen aina tiennyt, että autotehtailla on omat osastonsa ”Suomiautoille”, mutta en koskaan ole arvannut miten perusteellisesti Mercedeksin väki suhtautuu tärkeimpään asiakasryhmäänsä; suomalaisiin asiakkaisiin. On ylpeä olla suomalainen! Ja aito ”Suomi Auto” on arvokkaampi kuin painonsa kultaa!

[kiivi3]

En tiedä miten ahkerasti suomalaiset "ruuvailee" mittareitaan, mutta lehdissä ollut juuri juttua että Saksassa tms ainakin autonmittareiden ruuvailu ollut huomattavasti yleisempää kuin on luultu.. (ja nyt vasta kriminalisoitiin tms se)

Tosin itsellänikin tuontipyörä, -00 mallia, tuotu suomeen muistaakseni -02 tms.. itse hankin -08, käy ja kukkuu edelleen.

Imo toi tehoraja kysymys on aiheellinen, koska joissain maassa taisi olla niin, että vakuutusmaksut tms takia tehoja rajoitettu.. no tää on vaan jostain jääny päähän, joku viisaampi varmaan korjaa/täydentää jos tarvetta.

[piisiepe]

Joo. Kyllä toi "pepper" juttu kuvastaa sitä mitä on ollla suomalainen. Saa kulkea rinta rottingilla. Asiaan. Olen tuonut yhden 800 VFR, kaksi BMW autoa, yhden Jaguar x-typen, yhden honda civic näiden pohjalta voi vain todeta, että hyviä pelejä ovat olleeet. Eihän sieltä kannata tuoda mitään 500000km ajettuja vanhoja taxi mersuja.

[shyhander]

Ei Saksassa sen kummempia "eksoottisia" kuristuksia ole ainakaan laissa säädettynä mitä suomessa (18-21 ikäsenä max 25kw). Samaa eurooppaa sitä ollaan sieläki vaikka eriä kieltä suomalaisiin verrattuna puhuvatkin.

Ainut ero suomalaisen ja saksalaisen pirran välillä saattaa olla se, että karstaa löytyy vähemmän koneesta.

On siellä ainakin ollut jostain syystä 37 kW tehoraja 25 kW lisäksi. Verotus vai laki, en tiedä. Ja se onko juuri noita bandiitteja kuristettu..

[pecha]

toi tehoraja kysymys on aiheellinen, koska joissain maassa taisi olla niin, että vakuutusmaksut tms takia tehoja rajoitettu..

jep. Tehokkaammissa pyörissä löytyy ainakin 100 ja 106 hv rajoja (muistaakseni ensinmainittu oli Saksassa tai saattoi olla muuallakin, 106hv taas Ranskassa).

[ValeRossi]

Ei Saksassa sen kummempia "eksoottisia" kuristuksia ole ainakaan laissa säädettynä mitä suomessa (18-21 ikäsenä max 25kw). Samaa eurooppaa sitä ollaan sieläki vaikka eriä kieltä suomalaisiin verrattuna puhuvatkin.

Ainut ero suomalaisen ja saksalaisen pirran välillä saattaa olla se, että karstaa löytyy vähemmän koneesta.

On siellä ainakin ollut jostain syystä 37 kW tehoraja 25 kW lisäksi. Verotus vai laki, en tiedä. Ja se onko juuri noita bandiitteja kuristettu..

Vai oiskohan 73kW (100hv) se raja jota tarkoitat? Näihin pyöriin on saksassa saanut halvemmat vakuutukset.
Ei ole hirveästi pelkoa että 600 bandittia tarvisi rajoittaa tuohon alle sataan hevosvoimaan

[shyhander]

Joo en tiedä bandiitin tehdastehoista, mutta siis toi 37 kW raja, eli 50 heppaa, on ainakin ollut olemassa tuonkin ('99) aikaisissa pyörissä, en tiedä onko noita nykyään ja mihin se perustuu. Toi sadan pollen raja vaikuttaa loiogiselta jatkumolta noihin. Eli pointtina vaan, että noita tehorajotteisia versioita saksantuontipyörissä voi olla, oli se sitten toi 37 kW tai 73 kW. Kannattaa tsekata rekisteriotetta ennen ostosta.

Nimimerkillä kokemusta 37 kW vasta kotona huomattuna on.

[ValeRossi]

Joo en tiedä bandiitin tehdastehoista, mutta siis toi 37 kW raja, eli 50 heppaa, on ainakin ollut olemassa tuonkin ('99) aikaisissa pyörissä, en tiedä onko noita nykyään ja mihin se perustuu. Toi sadan pollen raja vaikuttaa loiogiselta jatkumolta noihin. Eli pointtina vaan, että noita tehorajotteisia versioita saksantuontipyörissä voi olla, oli se sitten toi 37 kW tai 73 kW. Kannattaa tsekata rekisteriotetta ennen ostosta.

Nimimerkillä kokemusta 37 kW vasta kotona huomattuna on.

Jaaaaa. tommosesta rajasta en ole koskaan kuullutkaan, eipähän tullut tänäänkään herättyä turhaan