Portugalin reissu

[Juha_H]

Saksasta Portugaliin ja takas

Viime talven aikana kaverin kanssa jutellessa heräsi ajatus lähteä reissuun, joko Portugaliin tai sitten Mustalle Merelle. Portugali tuli sitten valittua kohteeksi, sekä kesäkuun alku ajankohdaksi, jottei tulisi liian kuuma tai törmättäisi turistilaumoihin...

Toukokuun lopulla kaveri lähti lautalla kohti Puolaa ja parin päivän kurvailun jälkeen ilmaantui oveni taakse Saksaan. Pakollisten tutustumiskierrosten jälkeen koitti sunnuntaiaamu harmaana - matka saattoi alkaa osaltani!

Karkea matkasuunnitelma oli jyrätä Ranskan halki mahdollisimman rivakasti moottorimarssina ja nauttia motorismista sitten Espanjasta alkaen. Marssia ehti kulua semmoiset 100km ennenkuin sade alkoi. Sitä sitten jatkuikin enemmän tai vähemmän pohjois-Espanjaan saakka. Myös tuuli oli vastainen, mikä oli minulle varsin ikävää - kruiserin tangoista roikkuminen 120km/h vauhdissa reippaaseen vastatuuleen parin päivän ajan kävi todellakin sormille. Myöskään Ranskassa nyt myytävä 95E10-bensiini ei vakuuttanut, koska sen käyttäminen lyhensi tankkausväliä 180-200km:stä noin 160-180km kohdille. En sitten tiedä mikä ympäristöä suojeleva vaikutus tuolla 10% etanolibensalla on, kun kulutuskin tuntuu kasvavan normaaliajossa saman verran.

Ranskassa tuntui sunnuntai-iltana olevan vaikeata löytää hotellihuonetta, selityksenä oli että työvoima maksaa viikonloppuisin paljon, joten hotellit ovat auki vain viikkoisin. Aha. Näin siis jossain pikkukaupungissa. Samaisesta hotellista saimme sentään pakastepizzaa syötäväksemme, mutta niiden syöminen tuli tapahtua huoneessamme - jottei kukaan muu tule ruinaamaan ruokaa! Asiakkaita tai jotain. Jahans.

Toinen yö meni Bergeracissa, missä hotelli oli ok, mutta illallinen lokaalissa (irkku)pubissa parin-kolmen juoman kera oli hengästyttävän hintainen. Pää selvisi laakista laskun nähdessäni ja ilta loppuikin lyhyeen.

(kuvatekstejä klikkaamalla pääset täyskokoiseen kuvaan)

Bongaa motoristien huone

Aamulla karistimme paikan tomut jaloistamme rivakasti, ajatuksena oli ajaa hetkisen maaseudulle päin ja etsiä tienposkesta joku pikkukuppila aamukahvia silmällä pitäen. Sellainenhan löytyikin, täysin ehdassa alkuperäissessä(50/60-luku) kunnossaan. Espressot ja patonkikori tärähtivät tiskille kätevästi ja aamu alkoi kirkastumaan meillekin. Lokaalit olivat tiskillä calvadoksensa parissa ja puhumassa varmaan politiikasta. Eräs sankari ajoi autollansa pihaan, kiskaisi ripeään tahtiin parit loiventavat viskit napaansa aamupalakseen ja lähti siitä todennäköisesti työmaalle. Pidettiin pidennetty tupakkitauko ennen matkan jatkumista, jotta herra olisi varmasti ehtinyt kauas... Meno oli alkanut muuttua selkeästi pohjois-Eurooppaa rennommaksi, kaikin puolin. (4xEspresso + pullakori =5Eur)

Toverimme sade alkoi viimeinkin loppua Espanjan rajan pohjoisreunalla ja tavoitimme jopa Atlantin! Rannalla oli muutama itsensä käristäjä, jopa yläosattomissakin(kuvassa oikealla).


Atlantti

Tästä virkistyneinä aloimme etsimään majoitusta Espanjasta, sen pohjoisrannikolta sijaitsevasta Debasta tarkemmin sanottuna. Kylässä oli n. 4 ravintolaa, joista 2 oli kiinni, listat olivat baskinkielisiä eivätkä näin ollen avautuneet satunnaisille matkailijoille. Rantahotellin menu taasen oli aika hyvä hintansa sekä laatunsa puolesta. Huoneessa oli jopa ilmastointi, joka säädettiin 20C kohtaan. Illalla tullessamme takaisin huoneeseen naureskeltiin käytävällä olevalle kuumuudelle, mutta oven aukaistessa kasvoille löi lehmän kieli. Ilmastointi olikin kosahtanut ja lämmitti huonetta tehokkaasti. Ikkunoiden aukipitäminen tunnin verran auttoi.


Deba by night

Matka jatkui länttä kohden, kunnes kurvasimme etelään Gijonin kohdilta. Kohti etelää ja Portugalia! Tässä kohdin lämmintä alkoi olla riittämiin, aurinko paistoi ja rekisterikilpi karisteli toisen mutterinsa mäkeen... Työkalupussin pohjilta löytyi jotain soveltuvaa korvaavaa (vai oliko se syylärin kyljestä?), vamos! Lenan kohdilla etsittiin yösijaa, mutta kylän ainokainen ei ollut kovin lupaavan oloinen. Onneksi satuin huomaamaan Hotel-kyltin, joka sojotti kohti etelää, koska navigaattorit eivät löytäneet mitään 60km säteeltä. Pienen hapuilun jälkeen löysimme hotellin Vega del Reystä, se oli vielä rakennusvaiheessa, joten huoneet olivat erikoishintaisia. Lisäksemme hotelliin oli majoittunut lähistöllä urakkaa painavat pikipojat, joten tilaa riitti. Hyvän oloinen paikka, mutta aamulla huomasimme rakennustöitä tehneen hombren aloittaneen parkkipaikan viereisen seinän maalaustyöt. Hän oli laittanut mopoja vasten pahvit, mutta ne eivät olleet täysin estäneet maalisumua osumasta pyöriimme. Minun romulleni se oli se ja sama, mutta kaverin GS ei ollut ilahtunut kuorrutuksestaan :-(

Etelään edelleen, tänä päivänä sitten ylitimme jonkinlaisen ylängön, tunnin verran meni ajaessa todella kirkkaassa auringonpaisteessa viivasuoria moottoriteitä pitkin kohti Bragancaa. Siinä alkoi ajatus helteessä harhailla, että mitä jos vain pistäisi stoppia ja siestalle tuonne puskiin. Mutta ei, eteenpäin, aina vain eteenpäin kohti määränpäätämme. Navigaattori teki tälläkin osuudella temppunsa ja harhailimme hieman. Jossain vaiheessa päivää ylitimme jonkinasteisen "vuorisolan" (tai siltä se tuntui), keskikohdilla oli yksinäisen oloinen bensa-asema jonka seinät olivat täynnä roikkuvia ...suolakinkkuja.


Espanjan ylängöllä tai jossain


Alamäkiosuudella selvisi myös paikallisten rekkojen olevan suhteellisen rajoittamattomia, kun koetin olla jäämättä niiden alle tapit kipinöitä iskien. Kaveri taasen nautti GS:n alustasta täysin siemauksin, minun painiessa vanhan kruiserin olemattomien kallistusvarojen ja löysän jousituksen parissa, tukkirekan hönkiessä motivaatiota selkään mutkissa. Huomasin myös keskittymiseni alkavan katoavan, päiväunet alkoivat puskea pintaan vaikka paineilmajarrut vinkuivatkin takanani. Pienen skarppauksen ja kaupunkiin tulon ansiosta sain kaverin kiinni ja pidimme puolentunnin juoma- ja hengähdystauon. Nestehukka oli yllättänyt, mutta vedellähän ja suklaalla siitä selvisi.


Portugalin rajalla


Yksinäinen rajapuu

Bragancaan vievä tie oli mukavan mutkainen, mutta täynnä ohituskielto-merkkejä, myöhemmin aloin yhdistämään merkit erityisen jyrkkien mutkien kanssa. Niistä ei varoitettu Portugalissa muuten, paitsi että älä ohita tässä! Hotellin etsiminen hoitui kätevästi turisti-infon avustuksella, mutta siesta sotki suunnitelmia ja etsiydyimme toiseen läheltä löytyneeseen majapaikkaan. Kaupunki itse oli varsin pieni ja kaikki iltaelämä tuntui keskittyvän yhden kadun varrelle. Kukkulalla ollut linna vartio meitä ja me virkistyimme 85c hintaisten oluiden avulla matkan rasituksista.


En minä mitään ole tehnyt


Iltapäivä


Kohti keskustaa illallisen jälkeen


Poislähtiessämme kaverille sattui pieni kumpsahdus, muutama pieni naarmu ilmestyi laukkuihin sekä parit suomalaiskansalliset ärräpäät kajahtivat aamuun. Pian kuitenkin selvisi, että jotain oli silti tapahtunut, kun GS oli hengettömän oloinen kaasua käännettäessä sekä nyki ja nytkytti. Ihmettelimme aikamme GS:n sielunelämää, samalla soitellen asiantuntijoille. Lopputuloksena BMW:n puhelintuki kertoi lähimmän valtuutetun huollon olevan Portossa, joten sinne siis.

En suosittele Portoon menemistä perjantaina klo. 16, liikennettä riitti ja oli paikoitellen hieman soveltavaa. Liike löytyikin, mutta kaikki heidän mekaanikkonsa olivat auttamassa jotain Portugalin läpi menevää moottoripyörärallia. Menisi maanantaihin, tai sitten voisimme etsiä toisen huollon kaupungin laitamilta. Ongelmana oli, etteivät navigaattorimme löytäneet ko. katua ollenkaan. Aikamme ihmeteltyämme saimme vähän ohjeita ja kaupunginosan nimen, joten matka jatkui. Navi pyöritti meitä kaikkien syrjäkujien lävitse, mutta lopulta kadunvarressa näkyi moottoripyöräliike Antero!

Anteron henkilökunnasta ei kukaan puhunut englantia, mutta paikalla oli yksi kiinalaissyntyinen asiakas joka auttoi miehiä mäessä. Mopo meni huoltoon ja olisi seuraavana päivänä valmis, saimme kyydin hotellille sekä kutsun tulla ilalla kaverin ravintolaan. Mikäpäs siinä, kun herra oli todellakin auttanut ja ollut ystävä hädässä. Taksi alle ja annettuun osoitteeseen, josta paljastui melkoinen ostoskeskus Ikeoineen. Sen syövereistä paljastuikin sitten kahden metrin levyinen pikakiinalainen... Siirryimme lähellä olleeseen pubiin ruokailemaan. Tapas-tyyppiset leikkeet olivat aika okei, mutta sitten tulikin lautaselle ylläri:


Ei tää ollutkaan fritaarattuja mustekalarenkaita

Porto on kuulemma myös Euroopan black metal-pääkaupunki, näin minulle sanottiin istuessamme iltaoluella torilla. 'Aha' ja kiitos tiedosta! Tiedä sitten miksi olettivat minun kuuntelevan norjalaisten rymistelyä vuononreunaa alaspäin...

Anteron mekatsut olivat vaihtaneet ilmansuodattimen sekä tulpat ja nyt mopo kävi ja kukkui. Kuulemma kaksi tulppaa neljästä olivat olleet aika törkyisessä kunnossa, mahdollisesti syylliset nytkyttämiseen. Itse ostin rukkasteni tilalle kevyet kesähanskat, koskapa sadetta ei ollut enää näköpiirissä. Ja hyvä niin. Olin ennen reissua tutkinut Googlen avulla mopoilijaystävällisiä majoituksia keski-Portugalista ja mieltynyt yhteen B&B:hen joka sijaitsi Goisissa. Portosta matka Goisiin meni varsin hyvin ja n. 50km ennen kylää, vastaan alkoi virrata pitkä letka motoristeja huomioliivit päällä. Vähän aikaa mietittyämme päättelimme tämän olevan se ralli, johon BMW:n mekatsut olivat menneet.

Gois on reilun kahden tuhannen ihmisen kylä keskellä ei-yhtikäs-mitään, läpi virtaa puro tai joki, sekä kerran vuodessa siellä pidetään n. 15000 hengen moottoripyöräjuhlat. En tiennyt tätä ennalta, mutta asia selvisi seuraavien päivien aikana. Majoitus ei ollut itse Goisissa, mutta viereisessä pikkukylässä, Vila Nova de Ceirassa. B&B ei meinannut löytyä, mutta huomasin (ainoan) kadun varressa seisovan brittikilvissä olevan maasturin. Jalkauduimme sen viereen ihmettelemään, että missä se B&B oikein lymyää. Kaveri sitten hokasi yhden oven karmiin kirjoitetun talon nimen ja siinähän se sitten oli!


Nimikyltti


Sisäpiha


Terassi


Rufus, valpas vahtikoira


Paikan pitäjät Nick ja Sally olivat hieman hämmästyneitä asiakkaistaan, koskapa emme olleet soittaneet etukäteen tai muutenkaan varanneet huoneita. Mutta tilaa oli, ja hinnat varsin sopuisat, erityisesti kun huomioi alakerrasta löytyvän baarin (kilpailukykyiset hinnat), pation sekä uima-altaan. Asettauduimme taloksi varsin nopeasti ja arvioimme ajaneemme riittävästi viime päivinä jotta voisimme viettää huomenna lepopäivän. Nick tuli myöhemmin myös baariin ja kysyi haluaisimmeko lähteä mukaan katsomaan Goisin lauantai-illan menoa joenvarsibaarissa, jossa oli karaoke tänä iltana. Ilta meni ottaessa tuntumaa paikalliseen menoon


Sykkivä Goisin yöelämä



Paikalliset treenasivat

Lepopäivän jälkeen lähdettiin pyörimään lähistölle, kukkuloilla risteilevät tiet olivat hyvä kuntoisia, mutkikkaita sekä lähes tyhjiä muista kulkijoista. Myös sää helli ja aurinko paistoi matkaajille. Emme ennättäneet Pampilhosa da Serraa pidemmälle, mutta kiirekös tässä, lomalla.


Pampilhosan tori

Tavoitteenani oli päästä kurvailemaan Serra da Estrelan luonnonpuistoon loman aikana ja nyt oltiin jo ns. vieressä. Lisäksi n.100km päässä Goisista oli vanhat roomalaisrauniot, joiden sanottiin olevan varsin mielenkiintoiset. Joten pariksi seuraavaksi päiväksi olisi ohjelmaa.


Serra da Estrelan eteläpuoleisia kukkuloita


Lisää samoja kukkuloita

Valitettavasti vain hyvät ilmat loppuivat tähän, ja sadetta piisasi seuraavat päivät. Paikalliset tiet sadepäivinä eivät oikein innostaneet matkaajia, eikä maisemien ihaileminen sateessa myöskään inspiroinut. Joten loma jatkui täyslevon merkeissä B&B:ssä DVD:den parissa.

Sitten koitti torstai, sateen vain voimistuessa, mikä lupaili ikävää kotimatkaa minulle. Kaverilla oli lomia vielä pari viikkoa lisää, minulla oli vain kahden viikon pätkä tälle reissulle, joten hän lähti kohti etelää, minä takaisin kohti Saksaa. Kuulemma sade loppui varsin pian etelään mentäessä, itse en nähnyt paikoitellen edes mittaristoa ajaessani. San Sebastianissa ensimmäinen hotelli ei päästänyt vettynyttä motoristia eteistä pidemmälle, vaan neuvoivat kulman takana olleeseen vaatimattomampaan majoituslaitokseen. Ranskassa kokeilin vesihiihtoa, mutta vesimäärä moottoritiellä ei ihan riittänyt siihen. Pithivierissä tuli vettä sen verran, että alamäkeen ajaessani moottorin alaosa oli vedessä. Kadunvarressa sadekuuroa suojassa olleet paikalliset hurrasivat, kun vedin kunnon peräaaltoa pyörälläni. Vettä tuli kuurottaisesti koko matkan ajan Saksaan saakka, välillä oli ehkä 70km kuivaa, kunnes sade alkoi jälleen. Matkan 12:sta päivästä seitsemänä satoi, mikä oli kyllä huonoa tuuria. Myös matkalla tekemäni tankin paikkamaalaus oli liuonnut irti paluumatkan aikana.

Pithiviersissä tuli käytyä myös ensimmäistä kertaa eläessäni Michelinin suosittelemassa ravintolassa. Tähdistä en tiedä, mutta ovenpielessä oli Michelin-kyltti. Tosin kun sain eteeni vasikankimpaleen, harmaana ja etovan silavan kera, olin aika epäuskoinen laadun suhteen. Liha näytti lähinnä vastenmieliseltä, mutta olikin suussasulavan mureata. Silavakaan ei ollut mitään muljuvaa kumia, vaan pehmyttä herkkua. Vielä kun tajusin laittaa lihan päälle erikseen kipossa tuotua sipuli-sienimössöä, niin ateria oli herkullinen.

Loppumatka oli sitä samaa harmaata sateista moottoritietä, mitä oli riittänyt jo aiemminkin. Viimeisten 100km aikana oli vielä joku myrskyrintama tai muu vastaava koettelemus, jonka kohdilla lämpötila oli varsin kalsa. Tunto oli lähteä sormista, mutta ehdin kotiin ennen täydellistä hyytymistä.

Yksi reissussa selvinnyt asia oli navigaattorien karttojen vanhentuneen täysin kahdessa vuodessa; Espanjassa erityisesti tuntui joka toinen risteys olleen remontoitu hiljattain. Ranskassa taasen navi halusi aina ja ehdottomasti mennä Pariisin kautta, mitä taas minä halusin välttää viimeiseen asti. San Sebastianista oli jostain syystä mahdotonta löytää tietänsä itään; loppuen lopuksi oli ajettava kaupungista ulos etelän suuntaan ja yritettävä uudelleen pysytellen moottoritiellä. Jopa tämäkin meinasi mennä pieleen, koska itään kääntyvä risteys oli suljettu...

Toinen yllätys oli sateiden määrä, tosin viikkoa myöhemmin luin etelä-Ranskassa olleen tappavia mutavyöryjä runsaiden sateiden johdosta. Luultavasti sää oli ollut kohdallani epätavallisen kostea ajankohtaan nähden. StreetGuard 2-asu toimi suhteellisen hyvin jälleen, ainoastaan kaipaisin siihen haarusremmiä, ettei takki kiipeäisi ylöspäin ajaessa. Tai olisi pitänyt ostaa sittenkin kokoa pienempi takki.

Tiet olivat Portugalissa pääsääntöisesti loistavassa kunnossa, sekä vähän liikennöityjä; ainoastaan pimeällä ajamista tulisi välttää, sillä paikalliset suhtautuvat promillerajoihin varsin leppoisasti. Kruiserilla ei oikein pystynyt nauttimaan kaikista mutkapätkistä ja maisemista yhtäaikaa, piti joko pysähtyä tai keskittyä laitteen viemiseen. Ensikerralla sitten alla tulee olemaan pyörä, joka myös taittuu mutkiin kuin ajatus.

Mutta kaiken kaikkiaan, Portugaliin on vielä päästävä uudestaan, joskin paremmalla pyörällä ja sään suhteen onnekkaampana.

Mutta ensin vissiin se Musta Meri. Kuulemma kuoppaisia teitä.

[köhmä]

Hyvältä näyttää. Vois harkita joskus itekkii tuonne matkaavansa..

Juhalle pyyntö, muokkaappa tarinaasi siten, että laitat kaikki ylisuuret (ja foorumin sääntöjen vastaiset) kuvat linkeiksi, kiitos.

Toinen vaihtoehto on, että minä poistan nuo suorat isot kuvat kaikki.

[Juha_H]

Pahoittelen kämmistä , virittelen illemmalla paremman version kunhan ensin tarkistan sallitut koot.

[(poistettu tili)]

Juhalle pyyntö, muokkaappa tarinaasi siten, että laitat kaikki ylisuuret (ja foorumin sääntöjen vastaiset) kuvat linkeiksi, kiitos.

Toinen vaihtoehto on, että minä poistan nuo suorat isot kuvat kaikki.

Siis noi kuvathan on saatanan hienot noin! Mahtavat kuvat!

Täähän on on kaverin matkakertomus, ei mikään keskusteluketju, jossa leveys ärsyttää. Kenenkään ei mikään pakko ole katsella tätä. Vähän joustoa sääntöihin.

[Turder]

Hyvä ja laadukas juttu

[Juha_H]

No niin, nyt saa muokkaukset ja lisäykset olla siinä.

[motometu]

Ei minua ainakaan isot kuvat haitanneet, tekstit vain meni yli 22tuumaisen näytön reunojen, oisko sitten selainta voinut säätää en tiedä mutta minä käytänkin macciä eikä näinollen tartte osata juuri mitään. Hienoja kuvia totta mooses!