onnettomuus ja sen mietiskely

[aimos]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

[Mirro]

Käy välillä radalla kurvailemassa niin ei se arkiajo tunnu siltä että kohta mennään liikaa rajoilla ja sattuu leukaan. Tai siis no joo, pari lasia täälläkin kumottu

[Suzu-ukko]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

Humalainen vastaa...samoja tuntemuksia ittellä. Mutta perhana ajellaan vaan ollaan tarkkoja jne..Jos sattuu ni sattuu minkäs sille voi.

[Taajuus]

Minä olen alkanut pelkäämään kaupunkiajoa.

Varmuus pyörään ja omaan ajoon on tämän kesän tällien jäljiltä pikkuhiljaa palannut, vaikka jostain syystä edelleen sitä pyörän pysymistä tiessä kiinni kantatessa ajoittain epäilee.

Mutta MUITA tielläliikkujia pelkään niin perkeleesti. Aikaisemmin olin vähän naivin luottavainen, nyt tosiaan sillä "murhanhimoiset kotilokuskit" asenteella.

[poku]

Tästä ajatuksesta alkaa turvallinen moottoripyöräily. Kun älyät että mahikset selvitä kolarista on pienet alat miettimään ajolinjoja ja nopeuksia. Moottoripyöräilijän pahin vihollinen on motoristi itse!

[Bali Sunset]

Luet vain riittävästi kukkapöksyjen ihannoimaa aavemaariaa herätessäsi aamuisin, liityt keskustapuolueeseen ja kumartelet esi-isääsi jaakko-ilkkaa sekä rehti-vanhasta,ajattelet naidessasi jäätteenmäkeä(silmät kiinni tietty) ja jos siitä huolimatta kuuma kivi putoaa päähäsi niin ei kannata surra,vehreät niityt ja paratiisi odottaa.

Niin,ei tämä kuulu tänne vaan terapeutille

[jammu]

Itse olen joutunut MP:llä kerran onnettomuuteen, kun vastaantulija halusi kääntyä tien yli vasemmalle ja sitten leikittiin hetken aikaa teräsmiestä. Muiden *liikenteessä liikkuvien huomioiminen lisääntyi tämän jälkeen aika paljon. Nyky'ään tule otettua linja mahdollisimman kauas tielle tulevasta autosta tai kääntyvästä autosta. Pari kertaa olen joutunut väistämään kolmion takaa tulevaa ja molemmilla on ollut känny korvalla autoilijalla. Ajaminen on kuitenkin hauskaa ja kaikilla taitaa olla se kohtalo jossakin. Pelkoa ei jäänyt ja meno jatkuu. Voi sitä joutua onnettomuuteen junassa tai kotona. *

[S.Telvio]

Moro
Enpä tiedä kuuluuko tämä tänne vai mihin mutta kuitenkin.On tuossa pikkuhiljaa alkanut pelottamaan niitin mahdollisuus,ei itseni,vaan muijan ja mukuloitten puolesta.En ole muutenkaan mitenkään yltiöpäinen kuski mutta nyt on joku ihme itiö pesiytynyt aivoihin.
Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään.
Mieluummin ajelen pieniä maaseutulenkkejä ja jos joku paikallinen tulee roikkumaan niin päästän ohi.
Hurjinta mitä saatan tehdä,on aamulla työmatkalla klo 6.30 ajaa toistasataa.Pitkä suora,ei risteyksiä,pelkkää peltoa joten ei risteävää liikennettä,ei elukoita.
Vituttaa kun tuo jännitys haittaa jo normaalia ajelua.
Sekavaa tekstiä mutta ei humalaiselta vi muuta odottaakaan

Moron,

Ymmärrän tasan tarkkaan mitä ajat takaa. Samat fiilikset silloin tällöin. Helvetinmoinen hikoilu ennen 500km reissua maantiellä johon sisältyy iso pätkä motaria. Kyllä se siitä kun ajelee muiden mukana eikä provosoi/provosoidu niin kuin autolla. Valitettavasti. Omaa ajoa muut huomioiden niin siitä se lähtee.
Itse en halua suin surmin ajaa kaupungissa. Siellä sattuu ja tapahtuu liiankin kanssa. Maantiellä mennään kuitenkin pääasiassa leppoisilla nopeuksilla ja melko turvallisessa ympäristössä.
Ei kun baanalle nauttimaan!

[Maza]

Itellä vähän sama fiilis kuin lätkäkaukalossa. Pyrkimys päästä vastustajaa vältellen maalille. Tsekkaan mistä on mahikset mennä ja välillä vastustaja pääsee iholle. Olen kuitenkin niin ovela ja vikkelä, jotta ehdin alta pois. MUTTA... kaukalossakin tulee sitten jossain vaiheessa niittiä, joka sattuu enemmän tai vähemmän..Sitä odotellessa pelailen tuolla liikenteessä sitä peliä ja siellä vallitsevin säännöin; olivat ne säännöt sitten viidakon lakeja tai tieliikennelakeja, mulle aivan sama.
Se, mitä pelissä tapahtuu niin tapahtuu; ei siinä jäädä ihmettelemään. "erilaista elämänfilosofiaa" osa 1.
Vaikkei uskoisi niin oon ihan selvinpäin

[tommie]

Osta isompi.

[ek@]

Ei kun baanalle vaan. Kerran täällä vaan eletään ja on monta syytä elää kuin vain pysyä hengissä.

[Bone]

Pelkääminen on varmaan oikeesti kauhea fiilis.
Heittämättä yhtään "Neanderthaalia" täytyy todeta oman
pään olevan siltä osin armeliaalla tavalla rakennettu, että
asioiden miettiminen, tai rytinän alkaminen,
johtaa suoraan selviytymisstrategian puolelle.

Tuota "mekaniikkaa" on kyllä ihan riittävän monessa ja
erilaisessa asiassa testattu ihan tappia myöten niin pakkotilanteessa kuin vapaaehtoisestikin.

Rationaalinen ajattelu ja reagointi lienee pelon pahin vihollinen?

[hra1150]

Tuttu paradoksi. Nuorempana, kun oli jotain hävittävää, elämä edessä jne, olin kuolematon ja käyttäydyin sen mukaan. Nyt, kun elämä on eittämättä ainakin iltapäivässä, alkaa pelko hiipiä puseroon. Ostetaan nahkapukua, käydään radalla harjoittelemassa ja ajetaan järjen kera, vaikka jäljellä ei ole juuri muuta kuin liian paljon työtä, kivulias vanhuus ja lähtöterminaali.

[Kerma]

Tuttu paradoksi.

Ja niin totta!

[Bone]

HÖH

"Life Is A Bitch.... But God, I Love How She Rock`s Me"

[Ride-]

Eihän pyörällä pysty ajamaan jos pelottaa jo himasta lähteminen?
Vähän aikaa kaatumisen jälkeen jännitti oikealla kaartuvat mutkat kun semmoisessa lähti pelit alta, mutta sekin on mennyt ohi.
Aika vähän tulee kyllä välillä ajateltua ajaessa, lähinnä joskus mietitty ajojen jälkeen että "mitä jos sieltä mutkaan olisikin tullut..", mutta turhaa hommaa sekin.

Keskitytään siihen ajamiseen eikä mietitä liikaa

[Number28]

Itselläkin kyllä käy välillä onnettomuus mielessä ja juuri sen takia, että haluan elää itse sekä että minulla on loistava kumppani elämässäni ja että minulla on vanhemmat jne.

Mutta aina välillä alkaa miettimään, että eikö se ole todella itsekäs ajattelutapa miettiä, että miten muut selviäisivät minun mahdollisesta kuolemasta. En minä kuitenkaan korvaamaton tällä maapallolla ole ja ilman minuakin on elämää ja ilman minuakin mun läheiset voivat herätä uuteen aamuun.

[Sindrom]

Eilen piti käydä leffassa pyörällä, tuntui että maailma pysähtyi kun viininpunainen corolla tulee sisäkurvissa vastaan.
Onneksi kuski ei ollut kännissä (mistäs minä sitä tiedän), kun kuitenkin ylinopeudella, väärällä kaistalla ja kännykkään puhuen onnistui nopeasti hakeutumaan omalle kaistalleen.

[Anatooli]

Balilla on sana hallussa!

Mä en pelkää juuri mitään, paitsi ehkä korkeita paikkoja...

Olen havainnut, että siihen auttaa siedätyshoito, muutama viikko vuoristolaisteillä Euroopassa työntää pelkoa kauemmaksi.

Suosittelen keulimista, kiihdyttelyä, kuminpolttoa, mutka-ajoa, moottoritierevittelyä ja kaikkea mahdollista siedätyshoitoa.

Punkasta pois, kuminaamari päähän ja SadoMasokismia harrastamaan kellariin!

Ps. Jos vielä jotain ongelmia jää, niin avaudu! Kyllä kaverit mielellään neuvoo.

[lario]

Joskus takavasemmalta hiipii ajatus onnettomuudesta, varsinkin jonkun "läheltä piti" tilanteen jälkeen tai, kun kuulee, että vierestä on jollekkin sattunut.
Onneksi ne ajatukset saa "vielä" työnnettyä taka-alalle, eikä ne suuremmin vaivaa.

Murehditaan vasta sitten, kun on jotain murehdittavaa.

Onneksi kovin moni meistä ei tunnusta
murehtivansa

[seku]

Tuttu paradoksi. Nuorempana, kun oli jotain hävittävää, elämä edessä jne, olin kuolematon ja käyttäydyin sen mukaan. Nyt, kun elämä on eittämättä ainakin iltapäivässä, alkaa pelko hiipiä puseroon. Ostetaan nahkapukua, käydään radalla harjoittelemassa ja ajetaan järjen kera, vaikka jäljellä ei ole juuri muuta kuin liian paljon työtä, kivulias vanhuus ja lähtöterminaali.

Tota en ymmärrä ollenkaan. Kun on elatusvastuussa, vastuu tulee tiedostaa. Nyt ei oo muuta murhetta, kunhan ei jää kitumaan ja aiheuta turhia kuluja sairaudenhoitojärjestelmälle. Nyt voi päästää vapaasti ja nauttia siitä ilman, että tarvii funtsia, mitä tapahtuu infantiileille, jos tässä kuollaan. Perintöhän siitä seuraa ja riemukkaat henkivakuutusmaksut

[JOLLI]

Jos tommosia alkaa liikaa miettimään niin mistään ei tuu mitään!

[shyhander]

Enpä tiedä onko ketju oikea, mutta kävi melko kummallinen vaaratilanne tänään: Minä meinasin jäädä jalankulkijan alle! Kaupungissa ahtaalla kadunpätkällä olin lähestymässä T-risteystä ja ajoradan ylittävää suojatietä, ajoin sellaista alle kävelyvauhtia koska suojatien kohdille oli jo astumassa/tulossa kaksi epämääräisesti elehtivää naisrouvahenkilöä, naamat oli hymysuussa ja heluttelivat käsiään, toinen läksi ylittämään suojatietä ja toinen alkoi kävellä minua päin 45 asteen kulmassa ajoradan yli, vieläkin naama kohti ystävätärtä ja heluteltiin niitä heippoja siinä... Laskin jo jalkaa maahan ja katsoin silmät teevateina sitä rouvaa, että meinaako sen nyt tosissaan syliin harppoa!!! Kun ei tuo mopokaan tosiaan mikään äänetön ole ja suun liikeestä päätelleen kuuroja eivät kumpikaan olleet. Sitten siinä parin metrin päässä nainen kääntää päänsä harppomissuuntaan mua päin ja naama levähtää pesuvadiksi kun tajuaa että on kävelemäsä moottoripyörän yli.

Kyllä sitä kaikenlaista. *

[Maza]

Rationaalinen ajattelu ja reagointi lienee pelon pahin vihollinen?

Hmmmm.. vihollinen vai ystävä? Meinasitko jotta rationaalinen ajattelu ei anna pelolle sijaa vai jotta rationaalinen ajattelu auttaa tunnistamaan vaaran ja siten tiedostamaan/tuntemaan pelkoa....
Sorry, kun on heimoltaan hidas niin oli pakko selventää itselle..

[jaket]

"Kaupungissa tuntuu turvalliselta.Alhaiset nopeudet,tutut kuviot,yli 20v tahkonut samoja katuja.Isoja maanteitä välttelen nykyään."

itse asiassa taitaa ne isot maantiet olla turvallisin paikka.

kaupungissa on sitä kaistanvaihtajaa ja risteyksiä sillä tiheydellä. eikä se mp:llä oikein ole niin väliä ajaako jotain päin 60iä vai satasta.

[Bone]

Rationaalinen ajattelu ja reagointi lienee pelon pahin vihollinen?

Hmmmm.. vihollinen vai ystävä? Meinasitko jotta rationaalinen ajattelu ei anna pelolle sijaa vai jotta rationaalinen ajattelu auttaa tunnistamaan vaaran ja siten tiedostamaan/tuntemaan pelkoa....
Sorry, kun on heimoltaan hidas niin oli pakko selventää itselle..

Rips! Avasin just 500m:n kelan "blöijattua". Alotetaan"

Mitä se pelko on...?
Mä ymmärrän pelon tunteena/tilana joka, jos ei eri tavoin
suorastaan lamauta toiminnallisesti, niin ainakin haittaa/
estää ajattelemasta selkeästi/toimimasta.
Pelko myös ruokkii ja kasvattaa itse itseään.
(vrt. esim. Virmavirran legendaariset kauhuskenaario-sketsit,
jossa röökinsavun haistelusta "kimmahdetaan"
ketjupolttajaksi, vetämään dullaa... viinaa... haistelemaan
liimaa...saadaan lopputili... sorrutaan rikollisuuteen...
ryöstömurhaajaksi.... vankilaan... ja vedetään sitten
lopuksi pitkillä kalsareilla itsensä kiikkuun .... tms...)

Onko sitten asioiden/tekijöiden murehtiminen, joihin ei voi itse vaikuttaa, pelkoa.... en tiedä, kun itsellä menee niin että
tuollaiset tekijät jotka sitten ehkä konkretisoituvat negatiivisella tavalla, lähinnä sitten vituttavat..... ja sitä rataa.

En tiedä..... ihmiset ovat kovin erilaisia reaktioiltaan.
Siitä missä toinen paskoo allensa ja jähmettyy,
toinen tärähtää käyntiin ja refleksien lisäksi ainoa ajatus
on miten tää klaarataan...... riippumatta siitä, miten lopulta käy.... ja useimmat siltä väliltä.

Otetaan yksi irrallinen esimerkki:
Bennnnnnndjsjiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiii iiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiik- hyppy .

Yksi seisoo korin reunalla aivan rehellisesti tunnustaen...
paskajäykkänä.... ja pelottaa.... mutta hypätä vaan
pitäisi... haetaan hibiksiä ja hypeä .
Kun sitten sukellus alkaa, päässä käy kaikki katastrofivaihtoehdot ja kitalaki kuivuu.
Ok, kun kaikki sitten menee ok, pamahtaa se euforia.
Kutsuvat sitä itsensä ylittämiseksi, hieno juttu.
Kun tällainen kaveri sitten joutuu yllättäen johonkin
hazardiin.... homma menee samalla tavalla... jännäkakkaa
työntää ja kaveri jäätyy..... ja ehkä siksi päätyy... vaikka
pusssiin jos huonosti käy.... tai ehkä vaan seisoo kun
kaverille vieressä käy huonosti...

Toinen miettii korin reunalla... Wau... sata metriä
ja antaa mennä. homma on jo ennen "hissiin menoa"
punnittu. Kaikki tehty mitä voidaan... jos se gummibandi
nyssi sattuu pärähtämään.... shit happens.
Homman hibis on se satanen vapaata... ei itsensä voittaminen.

Rohkeuttakin on eri lajeja. On rohkeita, tyhmänrohkeita ja
idiootteja. Kaikki tarvitsevat tuuria, mutta toiset näistä
ihan hieman enemmän kuin toiset ja tämä taas vaikuttaa
suuresti luonnonvalinnan toteutumiseen

Paskat tästä mitään järkevää tulee... , olkoon.. .

[Maza]

Paskat tästä mitään järkevää tulee... *, olkoon.. *.

Ihan hyvää settiähän tuo on. Pakko kans todeta: skrivasin äsken pitkän analyysin ja jäsentelyn rohkeudesta,pelosta,selviytymisestä lajina,itsesuojeluvaistosta ja lisäsin siihen vielä aivojen kemiallisia prosesseja; mistä pelko johtuu, mitä päässä tapahtuu pelon aikana ja miksi se on olemassa. Miksi toiset pelkäävät ja toiset ei jne.
Ei saatana; tulikin sitten sellainen vääntö jotta en siitä itsekään enää tolkkua saanut niin jääköön julkaisematta.

Lopputulemaksi itselleni kuitenkin sain, että ihminen, joka omaa kyvyn pelätä, olla rohkea ja ajattelee rationaalisesti, on selviytyjä. no just tätä meinasin

Ei varmaan ollut tämä topicin aloittajan ideana joten sorry, over and out

[Bone]

Ihanko W-P selvin päin sitte koitit.. .

Eikäkö sen verran ennenkö mäkin tilttaan tän, ni
Varsin monta asiaa jaotellaan ihan väärin otsikon "pelko" alle.
Sinne lurahtaa helposti ennakointi/varautuminen, eritasoinen
jännitys, puntarointi sun muut.

Pelkohan on jotain joka totaalisen hanurista, eikä sinällään
kai palvele yhtään mitään... paitsi helpottaa saalistajaa ja
auttaa luonnonvalintaa poimimaan jähmettyjät pois
kököttämästä.

Pelko ilmenee subjektiivisen tunteen lisäksi pelkääjän
kehon kielestä ihan yhtä hyvin kun hän kuskaisi neliön kylttiä jossa lukee isoilla kirjaimilla, pe-pe-pe-pelottaa niimmaa perkeleesti.......äetiiiiiiiii, niin ja hajusta.. ihan oikeesti.

Mutta miten sitten mälläämisen miettiminen "muuttuu peloksi" ?

Ehkä se "pelko" toimii välillisesti jonkinlaisena
itsesuojeluvaistona määrätynlaisilla yksilöillä.

[Cute]

Onnettomuuksia pitääkin pohtia ja korjata sitten omaa ajotapaa sen mukaiseksi.
Muttei liian ylivarovaiseksi.
Ensimmäisen pyöräni kun hommasin, sanoin että sen verran pitää olla siinä patia, että kerkee pois alta jos jotain yllättävää tapahtuu...vaikkapa rekka tulossa poikittain seläntakana.Tai risteyksessä takaatulija ei aiokaan pysähtyä..

Tuota tämänaamullista "moottoripyörä törmäsi vasemmalle kääntyvään autoon" uutista pohdin sen verran.
Että onko mp kuskille aina signaali lähteä ohitukseen, jos edellämenijä hidastaa.
Eikö sillon pitäs mieluummin hälyytyskellot soida.
Kannattaa silloin katsoa onko edessäpäin liittymä ja kuinka todennäköistä, että edellämenijä kääntyy.
Itse mieluummin hidastan ja katson mitä se aikoo...
Turhia kuolemia,nämä..

[Cute]

Osta isompi.

100% varma tie tuhoon.
Onnittelut.