Perseen puutuminen

[jaket]

omasta kokemuksesta pyörillä on merkittäviä eroja, vaikka sama takamus.

yleisesti ottaen suzukeissa on ollut hyvät satulat. satula pitää olla riittävän tasainen, ettei se työnnä eteenpäin. näin siinä saa monta asentoa, eikä ainoa asento ole tankkia vasten pakosti.

satulan pitää olla takaa riittävän leveä, että se ottaa istumaluilta, eikä paine ole jossain luiden välisellä alueella.

monessa kyykyssä liian eteennojaava asento aiheuttaa kanssa sen, että paine ei tule istumaosuudelle, vaan munien alle.

speed triplessä on vakiosatula kapea ja työntää tankkia vasten, melko nopeasti käy tuskalliseksi. ostin sitten sargentin satulan, se on leveä takaa ja tasaisempi, siinä saa useamman asennon ja on se selvästi mukavampi, mutta puutuuhan se aina , se vaan riippuu puutuuko se 200km vai 300km jälkeen.

pitemmissä matkoissa ei kannata pyörää syyttää, vaan omaa tyhmyyttä, että on moisiin reissuihin lähtenyt, persehän puutuisi vaikka kotisohvalla, jos siellä istuis rautaperseen ilman taukoja.


kesällä kuumalla ongelmaksi tulee sitten hautominen, kalvohousut ei hengitä riittävästi ja kuuma pyörä hautoo, pitäs olla joku hengitys verkko satulan ja hanurin välissä.

yksi keino millä satulaa ei huomaa, on ostaa muuten niin epämukava pyörä, että satula on paljon pienempi ongelma kuin esim ohjaustangot.

[jammu]

omasta kokemuksesta pyörillä on merkittäviä eroja, vaikka sama takamus.

yleisesti ottaen suzukeissa on ollut hyvät satulat. satula pitää olla riittävän tasainen, ettei se työnnä eteenpäin. näin siinä saa monta asentoa, eikä ainoa asento ole tankkia vasten pakosti.

satulan pitää olla takaa riittävän leveä, että se ottaa istumaluilta, eikä paine ole jossain luiden välisellä alueella.

monessa kyykyssä liian eteennojaava asento aiheuttaa kanssa sen, että paine ei tule istumaosuudelle, vaan munien alle.

speed triplessä on vakiosatula kapea ja työntää tankkia vasten, melko nopeasti käy tuskalliseksi. ostin sitten sargentin satulan, se on leveä takaa ja tasaisempi, siinä saa useamman asennon ja on se selvästi mukavampi, mutta puutuuhan se aina , se vaan riippuu puutuuko se 200km vai 300km jälkeen.

pitemmissä matkoissa ei kannata pyörää syyttää, vaan omaa tyhmyyttä, että on moisiin reissuihin lähtenyt, persehän puutuisi vaikka kotisohvalla, jos siellä istuis rautaperseen ilman taukoja.


kesällä kuumalla ongelmaksi tulee sitten hautominen, kalvohousut ei hengitä riittävästi ja kuuma pyörä hautoo, pitäs olla joku hengitys verkko satulan ja hanurin välissä.

yksi keino millä satulaa ei huomaa, on ostaa muuten niin epämukava pyörä, että satula on paljon pienempi ongelma kuin esim ohjaustangot.

1250 Banditin jakkara ei ainakaan sopinut mulle (pseissä on eroja). 100 km jälkeen alkoi puutuminen ja se ei helpottanut edes tauoilla. Nyt mopossa on uusi Geeli jakkara ja ainakin 200 km menee ilman puutumista helposti. Kuskin istuinosa on huomattavasti lyhyempi ja leveämpi.

[hako1]

Yks konsti olis tietysti istuskella talvellakin satulassa, vaikkapa viikottain.

Ei auta, talvella on sen verran enemmän päällä ja toisaalta pakko ajella enemmän tapeilta että totutusajo ei saavuta tavoitetta. Itselläkin enskapenkki jokusen tonnin / tunnin joka talvi alla, ei vaikuta kevään takapuolituntemuksiin toisilla pyörillä.

[marza]

Hilja - Honda VFR Vtec 2004 - puudutti allekirjoittaneen persuketta melkoisesti pehmeine satuloineen siihen asti, kun lyhyenä persjalkaisena piti niistää penkistä kaikki mahdollinen vege eli n. puolet pehmusteista.

Puutuminen operaation jälkeen on historiaa. Matkustusmukavuus parani huomattavasti, vaikka äkkiä voisi luulla toisin.

Pehmeä satula pitkällä stintillä ei ole hyvä. Jumppa toki auttaa, mutta lääke vaivaan on satulan pehmusteiden karsiminen.

Ugh.

-jami

Miten siitä enää niistää , melko kova läpyskä jo muutenkin?

Noh, mulla ei varsin kyllä ole puutumisongelmia. Hyvin kestää persaus...taukoja ajossa on n. kerta/tunti.

[JIMJAK]

Mitään yksittäistä juttua ei varmaankaan voi nimetä noihin puutumisiin. Ajelin viimeviikolla puolasta baltian läpi niitä pirun ykstoikkosia suoria ja kyllä siinä perse puutui ja jumpata sai satulassa ahkeraan. Mutkaisemmalla baanalla ei päivämatkat ois tuntunu juuri missään.

Biimerissä on se hjuva puoli että siinä voi satulan korkeutta säätää n. 2-3cm todella helposti ilman työkaluja, joten sekin auttoi tuollaisella pitkästyttävillä etapeilla kun sai eri ajoasennon aina välillä.

Mutta varmin tapa saada perse puutumaan on ajaa 1-numeroisilla baanoilla.

[HelinäX]

Kyllä se on tää noviisin perse vaan hellänä vähän reilun 300 kilometrin jälkeen. Taukoja pijettiin ja yks kaffepaussikin välillä, mutta voihan ketarat ku nyt on ahteri kippeenä ja niskat jumissa. Se toi kyykky kouluttaa noviisia vielä ankaralla käjellä, sitten tilanne ehkä parempi jos uskaltas painaa sitä 110-120 km/h matkavauhtina, siinä ei tule samaa ongelmaa. Mutta ei vielä näillä taidoilla kuin parhailla pätkillä.

Nostan hattua kaikille rautaperseille, ei minusta olis ajamaan semmoisia matkoja.