Perseen puutuminen

[baritoni]

Kas tulipas heitettyä vähän pitempää lenkkiä ja ihan matka-ajoakin normaalin ajelun sijaan siis. Ekat sata ja ehkä kaksikin menee ihan mukavasti mutta sitten se iskee...

KUHMO -Aikas hyvä fiilis, mopon nokka kohti kotia.

100km - Hyvin menee. Hyvät kelit ja sillai. Kivaa.

200km - Hmm. Ei paha ei paha, jos vähän liu'uttaisi perää taaemmas. Jees. 28 astetta lämmintäkin.

300km - Painaa painaa... Perää ees ja sit taas, sit kokeillaan vähän etunojaa ja suoraselkää.

400km - Jomottaa, puuduttaa, ahdistaa, kuuma, hiki. Kokeillaan aiempien lisäksi siirrellä jalkoja, keventää, mutkittelua suoralla tiellä, vasenta kankkua, oikeaa kankkua, seisomista, pakarajumppaa, painonsiirtoa käsille, mielikuvitusharjoituksia, jalkojen polkemista jne jne

500km - "&"#¤&#/%#"¤%

600km - Motari. Viimeinen rutistus.

636km @Lahti - OHI ON! JES! Suihkuun, makuuasentoon tai ihan miten vaan.

***

Tuttua?

Mitäs kaikkia lääkkeitä teillä on tähän? Jotain salaisia kikkoja (sukkahousut? tms)? Tuntuu että itse kokeillut kaikkea mahdollista mitä pyörän päällä voi tehdä ajaessa.

Ja tiedän, eihän tämä ole vielä edes rautaperseajoa. Mitenkäs todellisten rautaperseiden kankut kestää? 1600km?! HUH.

***

Pyöränä kuussatanen hornetti. Pitäisi olla ihan ok penkki. :/

[fiuri]

tuohon vaivaan ei ole lääkettä

[junnuK5]

eipä oo moista ollu ku on pitkiä siivuja ajellu...

[Nasu]

Toiset on luotuja ajamaan pitkiä matkoja, toiset ei.
Ei kai tossa muu auta kun se penkkijumppa. Mielenkiintoisia ajoasentoja kyllä löytää kun oikeen matkaa hinataan.

[pecha]

Tuttua?

Mitäs kaikkia lääkkeitä teillä on tähän? Jotain salaisia kikkoja (sukkahousut? tms)? Tuntuu että itse kokeillut kaikkea mahdollista mitä pyörän päällä voi tehdä ajaessa.

Ja tiedän, eihän tämä ole vielä edes rautaperseajoa. Mitenkäs todellisten rautaperseiden kankut kestää? 1600km?! HUH.

***

Pyöränä kuussatanen hornetti. Pitäisi olla ihan ok penkki. :/

Kuskin mitat, paino, pyörän ajoergonomia yleensä ja erityisesti satula, kaikki vaikuttaa vaihtelevassa määrin.

Tuo satula nyt on varmaankin se yleisin parantelukohde (yhdessä ohjaustangon korotuksen kanssa), useimmat vakiositsithän on jopa ns. matkapyörissä enempi tai vähempi päin p/cettä. Kannattaa kysäistä, saako alkuperäisvarusteena esim. geelisatulaa, ja jos ei, niin voi tutustua esim. Corbinin tai Sargentin valikoimiin, ne tosin ei ole halpoja. Sitten on myös airhawk-istuintyynyjä... ja oikein hc-maailmanmatkaajilla tietysti vanha kunnon lampaantalja satulan päällä

[Adve]

Ei siin mitään onkelmia ole,siin 500 kilsan paikkeilla viimeistään niin täytyy stopata tankille ettei joudu pyörää työntämään
Toki itse seison paljon kun ajan,ei perse pahemmin puudu siitä

[Tachometer]

Jos ei ole liikkeellä tiukalla aikataululla, niin silloin kannattaa pitää niitä venyttelytaukoja tarpeeksi usein. Itse saatan pysähtyä ihan pienelle venyttelylle jo 75-100 km jälkeen ja sitten seuraavaksi tankille 150-200 km kohdalla jne.

Lisäksi kannattaa ajella niitä pienempiä mutkateitä sellaisella sopivalla nopeudella ja aktiivisella ajotavalla. Ei paikat muuten puudu läheskään niin pahasti kuin suoraa maantietä jurnuttamalla, motareista puhumattakaan.

Näillä resepteillä (naku)pyöräily ainakin itsestäni on mukavampaa. Tosin ainahan sitä paikat ovat hiukan hellänä tuollaisen 600 kilsan rypistyksen jälkeen...

Ja tosiaan, pyörän ja kuskin geometria merkitsee kanssa paljon. Itsellä esimerkiksi Monsterissa polvikulma, ja koko ajoasento, on tiukempi kuin edeltävässä Super Dukessa, joten jalkojen (ja perseenkin) päälle käy ihan eri lailla. Toisaalta yläkroppa nojaa hieman enemmän eteenpäin, joten alaselkään ei kohdistu niin paljon rasitusta, vaan paino jakaantuu eri tavalla.

Kaikki pyöräni ovat olleet nakuja, mutta tässä Monsterissa on tuo tuulenohjain, joka vaikuttaa huomattavasti. Se on nimittäin ensimmäinen naku, jonka puikoissa niskaa rasittava tuulenpaine on selkeästi pienempi - kunnon vastatuulessa sekään ei tosin auta samalla tavalla kuin matkapyörien katteet.

[kattinen]

Ite tossa just vedin 720km-480km-320km-530km-550km, lepopäivä-555km-540km setin ja persiisen sattu aina suorilla ja tylsillä osuuksilla, mutkapätkillä en havainnut ongelmaa, tosin pikkupysähdys n. 45minsan välein jeesasi ja piristi muutenkin

(kuussatku kikseri)

[Pohjanpoika]

Yhdellä stopilla Oulu-Hki, eikä puudu perse kun lepotuolissa matkustaa

[JTS]

Tottumiskysymys *

[MrEre]

Etu- ja takareisien venytystä joka tauolla, tämä auttaa allekirjoittaneelle. Lisäksi kesäkuumalla saumattomat tekniset kalsarit vähentävät hautomista ja hankaumia.

[Fizz]

Täällä puutuu munat ennen persettä.

[jyk4]

Ajoasennon vaihtelua jo mielellään ennen kuin alkaa koskea.. En tiedä miten pystypyörässä onnistuu mutta kyykyssä välillä nojailee kyynärpäillä polviin ja rinnalla tankkilaukkuun ja välillä siirtää persettä taakse ja eteen. Ja seisaaltaakin voi ajella niin alkaa veri kiertää

[obsesson]

kyllä perse tuntus kestävän, viimesin reissu hesaan ja takas matkaa kerty mutkineen noin 700km, kesän eka reissu joten meinas niskaa rueta pakottamaan loppumatkasta.

viime kesänä nordkappiin ja takas reilusti yli 3000km neljässä päivässä, persuus kyllä kesti. jalat meinas hiukan jäykistyä välilllä.
nuo kävely tauot esim 100km välein virkistää kummasti. ite teen niitä heti reissun alusta alkaen, en vasta sitten kun on jo paikat jumissa.

pyöränä R1 matka lehmien kuningas :P

[Bone]

Ajoasennon vaihtelua jo mielellään ennen kuin alkaa koskea.. En tiedä miten pystypyörässä onnistuu mutta kyykyssä välillä nojailee kyynärpäillä polviin ja rinnalla tankkilaukkuun ja välillä siirtää persettä taakse ja eteen. Ja seisaaltaakin voi ajella niin alkaa veri kiertää

Jos sivuutetaan täysin kysymys, miksi ylipäänsä pitää jopöttää
useampi tunti satulassa ilman pientäkään stoppia,
kuten myös mopon ergonomia, jää kaikille yhteinen asia:

Aloittaa sen "pyörimisen" mopon päällä jo hyvissä ajoin ennen
kuin paikat alkaa huutaa apuuwwwwwa! .

Toiset tekee näin ihan huomaamattaan täysin vaistonvaraisesti.... ja ihmettelee muiden puutumista.

Ihmisen kroppa on aika sopeutuva keksintö, mutta staattiseen tilaan sitä ei ole suunniteltu.

[Joke]

Tuntuu olevan paljon pyörästä kiinni. Mulla puutui edellisen kilocebarin isossa ja pehmeessä satulassa hanuri PALJON enemmän, kun nykyisessä Trumpan Sprint RS:ssä, joka on matka-ajossa muuten kaikinpuolin epämukavampi...

Mulla tohon auttaa se, että alkaa "persejumpan" jo ennenkuin tuntuu mitään. Ekan kerran jossain 50 km kohdilla, sitten 50 km välein. Jännittää vuorotellen molempia kankkuja joku 30 kertaa ja sitten molempia yhtäaikaa sama määrä => tolla systeemillä ei tuntunu Hondassakaan vielä pahalle 600 km jälkeen *

[HelinäX]

En ole vielä muuta apua keksiny ku jumppaaminen ja TAUOT. Se on ehkä aika veikeän näköstä ku nousee kyykyn jalkatapeille seisomaan, perse pitkällä ja korkealla.

Se on n. 100-150 kilsaa max mitä pääsee yhdellä pätkällä, jos ei muuta niin vessaan pitää päästä. On se vaan niin pirun paljon helpompaa jätkillä ku kääntää perseen tiellä päin ja vetoketju auki. Ite jos puskapissalle joutuu niin ensin riisutaan hartaudella ajovarusteita, sitten perse paljaana pyllistellä ja sääskiarmeija on heti kankuissa kuppaamassa. Osaan siis arvostaa taukoja.

Aatellu ite virittää penkkiä sopivammaksi ku se menee joka tapauksessa verhoiltavaksi/vaihtoon. Perse puutuu, ja se on niin liukaskin tällä hetkellä että sitä on tankkia vasten koko ajan. Miespuolinen kaveri kävi koeajamassa mun pyörän ja tuumas että ei se ihme että sie ajat hymyssä suin, oli kuulemma jalkoväli muhennosta melko nopeasti. Mitä lie sitten tarkoittikin.

[hako1]

Jumppailua, Rukan "vaipalliset" housut (ilmakanavat vievät kosteuden pois) niin ei ole perse märkänä, asenne...

En ole kovin monenlaisilla penkeillä pitkiä matkoja ajanut, mutta enskalla 400+ km ja katupyörällä 1000-1800 km päivämatkoja on takana paljonkin. Eipä ole ongelma, minulle.

Alushousut kannattaa ottaa saumatonta mallia kun pidemmille siivuille lähtee.

EDIT: Hondasta ja Bemarista puhuttu... Mulla on bemari ja hondallakin olen ajanut perusmallin rautaperseajon. Penkeissä on isoja eroja. Pystystä ajettava mopo voipi olla aika paljon antavampi tässä suhteessa. Geelisatula ja loiva polvikulma ehkä ääriratkaisu? Kyykyllä (siis oikealla kyykyllä, ei sport touring) useampia satasia ajaessa minulla kyselevät polvet vähän hapen perään ja pitää ojennella, vaikka muuten ei ole mitään ongelmia jalkojen kanssa.

[Staga]

Harrikalla Hki-Rovaniemi-Hki putkeen ja lopussa fiiliksillä "ja mihkäs sitten ajais?", K1200RS:llä puolet matkasta ja "perse palaa helvetintulessa" fiilikset.
Toinen pyörä vaan on tehty pitkien matkojen taittamiseen mukavasti ja toinen nopeasti eli kyse on omista valinnoista, toki jollain Corbinin tai Sargentin satulalla voisi toki koittaa parantaa istumamukavuutta.

[Juutana]

itse olen pitänyt sääntönä että noin tunnin välein pitää pitää tauko. jo 5 minuutin tauko pyörän selästä auttaa palauttamaan verenkierron jalkoihin ja hanuriin. Varsinkin loppupäivästä kankku kiittää jos on alkuvaiheessa malttanut taukoja pitää.

Muita keinoja on sitten kaikenlaiset voimistelut sekä asuvalinnat. Jos on samanlainen silkkiperse kuin minä, niin tekninen alusasu aluskalsareista lähtien on todella pop. Märkänä iho ei hengitä ja hiertyy helposti rikki. Kunnon Rukkat, Hellyt tai Haltit siirtää kosteuden eteenpäin ja takalisto kiittää.

Loput tulee sitten varmaankin karaistumisen kautta, eli kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon pakoaukossa.

[Makeka]

Persausta täytyy totuttaa joka kevät pikku hiljaa pitenevillä lenkeillä.. Reilut 700 kilsaa päivässä jaksaa ihan ok, kunhan pitää jaloittelu/tupakkitauon tunnin välein, ainakin yhden pitemmän tauon ja roikuttelee silloin tällöin kinttuja ajaessa. Tämä siis tonnisella kikserillä. Ja mutkat auttavat, valtateillä puutuu pahasti.

[Jayded]

Tuli oltua Baritonin kanssa juuri tuolla kyseisellä reissulla ja itsellä hiukka enemmän matka-ajoon sopimattomampi pyörä 2003 SV ja aivan samaa oiretta oli. Aikaisemmin oli lähinnä selkä kipeä, mutta kun tajus jättää repun pois selästä, ni sitä ei enää ollut. kyllä siinä kaikki asennot yritti löytää, ettei paikat puutuisi, mutta ei sitä koko matkaa kehdannut tapeilla seisoa. Aikaisempaan pyörään verrattuna (CB500) Suzukin kova penkki tuntuis sellasille 200-300km matkoille paremmalta, kuin Hondan pehmyt. Hondassa oli vaan enemmän vaihtoehtoja asennoille.

[Helsingin Matti]

Täällä puutuu munat ennen persettä.

Sama vika. Alkukeväästä tuntuu toki perseessäkin, mutta se on vähän sama homma, kuin kesän ekat fillaroinnit. Puutuu se perse siinäkin, mutta tottuu toki hommaan taas muutamassa viikossa.

[Geronimo]

On se vaan niin pirun paljon helpompaa jätkillä ku kääntää perseen tiellä päin ja vetoketju auki. Ite jos puskapissalle joutuu niin ensin riisutaan hartaudella ajovarusteita, sitten perse paljaana pyllistellä ja sääskiarmeija on heti kankuissa kuppaamassa.

Kokeile tätä *

[Staga]

Sanoo Matti Malmilta... tervetuloa isolle kirkolle.

Tohon beban puutumiseen siis löytyy lääke aftermarket satuloiden muodossa joita löytyy useammaltakin valmistajalta, lisäksi satuloiden muotoiluja on mahdollista parantaa.

Itse pyörin kahden vaiheilla, tilatakko esim Corbin vai antaakko talvella oma satula jollekkin sepälle muokattavaksi...
Kaikkihan osaa tehdä liekkejä sun muita satulan kerniin mutta onkos satulantekijöitä jotka oikeasti osaavat parantaa satulan istumamukavuutta?

[HelinäX]

On se vaan niin pirun paljon helpompaa jätkillä ku kääntää perseen tiellä päin ja vetoketju auki. Ite jos puskapissalle joutuu niin ensin riisutaan hartaudella ajovarusteita, sitten perse paljaana pyllistellä ja sääskiarmeija on heti kankuissa kuppaamassa.

Kokeile tätä *

Nou tänks.

[Helsingin Matti]

Sanoo Matti Malmilta... tervetuloa isolle kirkolle.

Tissianalyytikko kuittaa Euroopan omistajalle.

[BlackCat]

Polkupyöräily, totuttaa persuksen parissa viikossa ja sen jälkeen minkä tahan prätkän satula on mukava. Ittellä tuoss ER:ssä on kohtalaisen kova satula mutta eipä siinä persuskaan puudu.
Mutta ajoasento kuntoon, tauko aina kun siltä tuntuu ja siinä ajaessa voi liikkua satulassa, ajaa seisaaltaan, roikuttaa koipia etc.
Ittelle on ollut eniten myrkkyä pehmeät satulat ja liian edessä olevat jalkatapit, esim Guzzi Nevada oli aika tuskallinen yli 300 kilometrin matkoilla

[SamiN]

itse olen pitänyt sääntönä että noin tunnin välein pitää pitää tauko. jo 5 minuutin tauko pyörän selästä auttaa palauttamaan verenkierron jalkoihin ja hanuriin. Varsinkin loppupäivästä kankku kiittää jos on alkuvaiheessa malttanut taukoja pitää.

Muita keinoja on sitten kaikenlaiset voimistelut sekä asuvalinnat. Jos on samanlainen silkkiperse kuin minä, niin tekninen alusasu aluskalsareista lähtien on todella pop. Märkänä iho ei hengitä ja hiertyy helposti rikki. Kunnon Rukkat, Hellyt tai Haltit siirtää kosteuden eteenpäin ja takalisto kiittää.

Loput tulee sitten varmaankin karaistumisen kautta, eli kaikkeen tottuu paitsi jääpuikkoon pakoaukossa.

tää on ihan hyvä ohje, varsinkin alusasujen suhteen. jos varautuu myös aikataulullisesti riittävään määrään taukoja, niin matkan teko on paljon mukavampaa, eikä tartte pitää kiirettä ylimääräisten taukojen takia.

toi vajaa tunti on myös mulle ollut sellainen sopiva pyrähdys, jonka jälkeen vähän jaloittelua ja vettä.

[SenioRR]

Joka pyörässä, jonka olen omistanut on perse puutunut viimeistään 200-300 kilometrin jälkeen. Hyvät ja istuvat nahkahousut ovat auttaneet ainakin jonkun verran, mutta myös sadan kilsan välein pidetty (rööki)paussi auttaa myös. Ainoa pyörä, jolla on ollut hyvä vetää piiiitkiä päiväsiivuja takapuolen puutumatta, oli vuokralla ollut HD Road King.