Turderin moporetket

[Turder]

Tähän ketjuun ajattelin tarinoida muutamia reissuja mitä tässä nyt tulee kesän aikana ajeltua. Mitään matkasohva10viikontelttakamatkakspäällä-sisältöä ei ole odotettavissa, vaan rennosti viikonloppupistoja Alpeille ja muualle Keski-Eurooppaan Honda VTR 1000 SP2:lla. Ainakin yksi pidempi reissu on tulossa parin viikon päästä, mutta siitä lisää myöhemmin.

Aloitetaan kesäkuun alussa tehdyllä Alppireissulla.

[Turder]

Perjantaina 4. kesäkuuta hikoilin toimistossa ja odottelin päivän kulumista ajokamat työpaikan nurkassa ja mopo työpaikan parkkiksella. Varustuksena Sweepin 1-osainen nahkapuku, Alpinestars GP Pro-hanskat, TCX:n monot ja HJC:n potta. Matkakamat pakattu Kriegan R35 -reppuun. Kello seitsemäntoista reikäleipä SP2 tulille ja ram air-kanava kohti Müncheniä.

Pikkustoppi ennen Münchenin kehäteitä ja tankki täyteen. Rakko jäi tyhjentämättä koska en hoksannut käyttää wc-kuittia muihin ostoksiin, jotka onnistuin tekemään hetkeä aiemmin. Onneksi kohta oli kuitenkin tauko joten no problem. Veturin kulutus n. 180-190kmh vauhdeilla perjantai-illan yllättävänkin tyhjällä bahnalla oli 5,7 litraa sataselle. Yllätyin positiivisesti.





Münchenistä ajoseuraa mukaan ja Garmischin baanalle. Tällä tiellä oli reissun ensimmäinen hieno fiilis. Alpit lähestyvät horisontissa ja matka taittuu joutuisaan. Illaksi kurvailimme Itävallan puolelle Ehrwaldiin, Zugspitzen juurelle. Hotellina Zum Grünen Baum, jossa yö ilta- ja aamupalalla 65€ yhden hengen huoneessa.

Lauantaiaamu valkeni hienona ja lämpimänä:



Pyörät olivat yötä hotellin autotallissa:



Aamupalat naamariin ja kamat kasaan. Pyörät tulille ja menoksi. Tässä vaiheessa iski kuitenkin ensimmäinen (ja toistaiseksi ainoa) vika. SP2 tärähti käyntiin kuten aina. Kone lämpimäksi samalla ajohanskoja pukien. Tallista ajamalla ulos ja 2 metrin päästä kone sammuu. Tappokatkaisija ja seisontatuki tsekattu mutta ei lähde käyntiin. Starttaa ja tekee alkutarkastukset normaalisti eikä mikään vikavalo tms. pala. Kokeilen mäkistarttia mutta ei auta, takanen tulee vaan lukossa. Sitten starttia ja kaasu melkein pohjaan kunnes jyrähtää käyntiin yhtäkkiä. Kaikki pelaa normaalisti joten tien päälle.

Aamuksi alkulämmittelynä ensimmäinen pikkupasso, Fernpass. Hollantilaiset karvanaamarit ovat tukkineet tien, joten suurempia elämyksiä ei pääse syntymään, muuten aika ruuhkainen aamu.

Itävallan pikkukylien kautta ajamme Lago di Resian rannalle Italiaan. Kaikki on tämän nähnyt ennenkin, mutta laitan sen silti



Kuvanmittainen tauko, nestettä kitusiin ja ajamaan. Matka jatkuu kohti Stelvion kylää. Keli alkaa olemaan jo aika lämmin ennen puoltapäivää, hikeä puskee vaikka nahkapuvun alla on pelkkä t-paita ja alushousut. Passo dello Stelviolle matkalla ja mielessä alkaa jo pyörimään legendaariset kuvat serpentiinimutkista.

Ensimmäinen takaisku löytyykin sitten tieviitasta. Passo on suljettu. Ajamme silti eteenpäin ja vastaan tulee tasaisen tappavasti geeässää ja muita motoristeja. Lopulta tie on blokattu puolittain barrikadilla. Jatkamme silti matkaa ja ensimmäiset mutkat alkavat olemaan käsillä. Aika tiukalta tuntuu ja tie alkaa nousemaan yhä enemmän. Toinen sulku, mutta jatkamme matkaa. Nyt aletaan olemaan jo pelipaikoilla ja serpentiini tihenee. Tie on kuitenkin pölyinen ja SP2:sen aavikkovälit alkaa inhottamaan. Kun vauhti on hidasta niin alkaa mennä vähän makukin, pyörä ei ole elementissään ja kuskikin alkaa varomaan hiekkaista tietä liikaa. Lisäksi moottori alkaa olemaan lämpimänä ja flektit laulaa kuumaa ilmaa syyläreistä. Lopulta matkanteko tyssää Berghotel Franzenshöhelle, jossa puskutraktori on laitettu tien tukoksi.

Pidämme pienen tauon ja napsimme kuvia:



Tämän edemmäksi emme päässeet. Muutama freeride-hemmo kasailee suksiaan autoon ja näyttää olevan vielä mukavan lumiset olosuhteet jäädytellä kuskia ja pyörää.

Noh, leukaa rintaan ja kohti uusia pettymyksiä. Liruttelemme passoa alas ja pysähdymme syömään passon juurelle Gomagoin kylään. Italotyyliin pastaa naamariin, nam. Viereiseen pöytään tulee tanskalaisia. Pyörissä kuitenkin Saksan kilvet. Liekö vuokrakamaa. Mietimme myös reittiä uusiksi suljetun Stelvion takia.

Matka jatkuu kohti Davosia. Ajamme muistaakseni Ofenpassin kautta Flüelapassille. Reitti tänne tuntui ihan mukavalta ja kaarteet olivat enemmän ajettavia ja nopeampia. Maisemat oli jees ja lämpöä riittää. Tankkasimme Zernezin kylässä. Bensaa meni 12,3 litraa hintaan 21,77 CHF. Kätevää kun saksalaispankin EC-kortti käy täällä.

Flüelapassin huipulla pieni tauko, samalla katselen kun paikallinen hinauspalvelu yrittää saada Paul Smart Ducatia käyntiin. Lopulta kauempana jyrähtää L-twinin soundi.



Davosista ajeltiin Julierpassin kautta St. Moritziin. Ihan mesta paikka ja jetset-fiilis tuntuu olevan läsnä. Stoppaamme pitäjän purjehdusklubille virvoittelemaan. Jäätelö maistuu ja maisemat ovat ihan hyvät. Järveltä puhaltaa vilvoittava tuuli. Pientä reittisuunnittelua ja allekirjoittaneen toiveesta päätämme ajaa melkein suht suorinta reittiä Italian Livignoon, jossa hotelli odottaa.

Jahtikerholta:


Matkalla kohti Livignoa kuitenkin tauko Ospizio Berninan kohdalla.





Tästä laskeuduttiin Livignoon. Kyseinen kylä on tax free-aluetta ja bensaa sai hintaan 0,95€/litra. Tankki täyteen ja maksu mittariin viereen tulleelle Agip-haalareihin sonnustauteneelle luigille. Ei ihan vaihtokolikoita löytynyt, joten summa pyöristettiin ja reilu käteiskauppa. Iliman kuittia *

Livigno oli varsin mukavan oloinen kylä. Talvella hiihtoa ja kesällä mopoilua. Sitä se Alpit on. Jännä miten tämä on niin erilainen kuin Sveitsi. Italian puolella heti pulisongit pitenee, aurinkolasit ovat muodikkaampia ja muutenkin tunnelma on rennon italialainen. Mopot hotellin talliin muutaman matka-Bemarin viereen. Laitoin Hondan ensin parkkiin ikkunan alla kukkalaatikon eteen. Hotellin emäntä oli kuitenkin juuri tulossa kastelemaan kukkia ja pienen kommunikointiongelman jälkeen mopot saatiin talliin ja kukille vettä.

Erittäin hyvältä tuntunut suihku ja sitten pienen kyläkierroksen jälkeen syömään. Ruoka maistuu ja pätkivän Rai Unon lähetyksestä erotan, että Rossi kaatuu pahannäköisesti Mugellossa.

Unta ei tarvitse kauaa houkutella.

[Turder]

Sunnuntaiaamuna tankkaan melko tukevasti loistavaa aamupalaa. Italialaiset leikkeleet saavat suun napsamaan. Perinteinen kamat kasaan ja check outin kautta pyörille. Hotellin nimeä en nyt muista, hinta oli 55-60€.

Ohjelmassa alkuun Stelvio revisited. Livignosta lähtevällä tiellä saan heti jounenpäästä kiinni ja ajo tuntuu luontevalta. Vauhtikin on sopiva ja maisemat hienot. Valdidentron kautta Bormioon ja passon juurelle. Mietin Bormion kieppeillä kuinka hurjalta ylempänä oleva syöksyrinne tuntuisi laskea, suksilla siis, ei mopolla. Ainakin telkussa näyttää aina yhtä rajulta.

Tällä kertaa tullaan siis passon toiselta puolelta, josko sieltä pääsisi. Ja pääseehän sieltä. Mutkia toisen perään, välillä ihan mukavaa pätkää ja sitten tiukkaa serpentiiniä. Muistelen mchuurteen takajarruvinkkiä ja kyllähän se kääntyilee sen avulla paremmin, vaikkei ajaisikaan ylikovaa. Lunta alkaa olemaan ja ilma viilenee. Lumiraja taisi olla n. 2100-2200 metrissä. Lopulta huipulla:





Syy suljetulle tiellekin löytyy kun tie on vielä metrisen lumihangen alla. Laskeudumme alas kapeaa Passo dell'Umbrailia, joka on välillä hiekkatietä, Val Müstairiin ja siitä lähdemme jatkamaan kohti pohjoista ja Lago di Resiaa, jossa pidämme lounastauon. Schitzeliä napaan jotta jaksaa. Maisemakin on hyvä ravintolan terassilta:



Tästä jatkamme jo tuttuja, eilen ajettuja teitä pitkin kohti pohjoista. Kyseinen viikonloppu oli mallia pitkä pyhäpäivän takia *ja paluuliikennettä riittää. Jatkuva autojen ohittelu vie hieman ajofiilistä kun saa olla tarkkana, eikä pääse niinkään nauttimaan ja katselemaan maisemia. Toisaalta moottoripyörä pääsee oikeuksiinsa ja ohittelu on vaivatonta. Siirrymme melko pienille teille ja vältämme pahimmat ruuhkat. Matkalla kohti Seefeldiä nappaan kuvan Kaunerbergin seutuvilla:



Viikonlopun ajorasitus alkaa jo painamaan, onhan kyseessä kauden ensimmäin pidempi reissu ja reilusti tuplaan ajetut kilsat parissa päivässä. Lisäksi 30-asteen helle ei anna armoa laaksoissa. Veturikin kun lämmittää jalkojen välissä niin alkaa tarkenemaan. Iltapäivästä saavumme lopulta Saksan puolelle *Walchenseen rannalla. Jäähdyttelen kirkkaalla järvivedellä ja tilataan limpparit. Saksalaisia on paljon viikonlopun vietossa.

Ajamme alamäkeen hienon mutkapätkän, Kesselbergin. Ylämäkeen olisi parempi mutta on viikonloppuisin suljettu moottoripyöriltä. Tästä Garmischin motarille ja Müncheniin. Reissu alkaa olemaan finaalissa.

Muutamia huomioita:
- Kriegan reppu. Loistava. Koko ajan selässä, ei painanut hartioita, meni hitaissa mutkissa "lähes" huomaamatta eikä kovempikaan baanavauhti tuntunut pahalta. Viikonlopun kamat menee helposti ja rintaan tuleviin taskuihin saa rahat tankkausta tai esim. tietullia varten. Yksi parhaita varusteostoja ikinä.
- SP2:n välitykset. Motarisiirtymillä loistava kun pääsee kovaa pienellä kulutuksella ilman koneen huudattamista. Serpentiineissä ihan paska. Joutuu kytkimellä avittamaan jatkuvasti.
- SP2 touringissa. Yllätyin, ei persaus puutunut ja muutenkin tasapainoinen ajoasento. Kilsoja tuli kuitenkin toista tuhatta. Takakonttiin saa juomapulloja (jotka tosin lämpenee) eikä tarvitse painoa lastata reppuun. Kulutus pyöri Alpeilla n. 6,5l/100km seutuvilla. 2010 mallin Blade vei n. litran vähemmän koko ajan.
- Yli 25 asteen lämpötila vie pois mukavuusalueelta vaikka on perforoitu nahkapuku. Hikeä puskee.
- Vastaantuleva liikenne varoittaa hyvin tutkista ja kameratolpat on merkitty etukäteen.
- Muutamia "huikeita" ajosuorituksia näkee, varsinkin kun on ruuhkaa ja aletaan ohittelemaan
- GS ja heilahduskäsiosasto dominoi pyöräkantaa. Saksan myyntitilaston dominointi näkyy tienpäällä. Heilahduskädestä tulikin mieleen, että morjestellaan vaan samanlaisille pyörille. HD/custom-liiviosasto keskenään, sporttipyöräilijät kisakireissä nahkapuvuissa keskenään ja allroundtixtexit keskenään.

Näihin kuviin näihin tunnelmiin. Palataan astialle pariviikkoisen Italian reissun jälkeen.

[killa]

Hyvää settiä ja tuttuja mestoja. Paikoin näkyy olevan vielä reippaasti lunta. Pistä nyt ihmeessä vaihtoon ne Veturin välitykset, minulla menossa seuraavaksi testiin 520 15/43 (!)

[Turder]

Juhannuksena alkoi parin viikon loma. Lomasuunnitelmat oli jo mietitty päällisin puolin valmiiksi. Jo talvella tuli pohdittua mahdollista ajoreittiä Italiaan. Viime hetkillä tuli kuitenkin muutoksia ja päätinkin ajella ensimmäisen viikonlopun Dolomiiteilla. Siitä sitten Veronan eteläpuolelle n. 10 päiväksi, jossa odotti vuokrattu talo ja lopuksi vielä Como-järvellä muutama päivä.

Reissu alkoi taas tutusti siirtymällä Itävaltaan. Reissun ainoat sateet olivat Etelä-Saksassa, helteinen sää kuitenkin kuivatti nopeasti. Itävallan rajalla ruokailun mittainen tauko, vigneten sekä ADAC:n Pohjois-Italian kartan osto, joka kattaa myös Alpit. Taukoa piristämään saapui äänekäs 599:



Tästä perjantai-illan ratoksi tylsä motarisiirtymä Innsbruckin ja Brennerin solan kautta Vipitenon kylään Hotelli Brenneriin. Täällä pe-la ja la-su yöt. Siisti ja halpa hotelli hyvien kulkuyhteyksien varrella. Veloittivat 44€ yöltä. Perjantain kilsat 460.

Lauantaiaamuna kamat jäi hotelliin, joten ajamisesta pääsi nauttimaan paremmin ilman turhia roinia mukana. Aamu valkeni mukavassa ajosäässä:



Hotellin takapihalta lähtee Passo Pennes, joka nautittiin heti aamupalan jälkeen. Mukava passo, joka kannattaa ajaa pohjoisesta etelään. Eteläpuoli on melko tylsä, tie laskettelee suoraan alamäkeen pitkiä matkoja kerrallaan. Tästä kruisailtiin muutaman mutkan kautta tauolle Bolzanon tuntumaan:



Nestettä naamariin ja suunta kohti itää ja Dolomiitteja. Val Gardenan kautta kohti tunnetuimpia Passoja. Ohjelmassa mm. Pordoi ja Giau. Alueella oli menossa joku pyöräilykisa, joka katkoi tiet silloin tällöin hetkellisesti. Ei kuitenkaan mitään käytännön haittaa. Tiet oli ihan hyvässä kunnossa ja mukavia ajaa. Maisemat ovat hienot ja itse tykkään jylhistä Dolomiiteista. Bongaan kaksi SP1:stä sekä kaksi kaatoa, molemmat Ducateja. Se siitä kotikenttäedusta.

Passo Pordoilta:







Lounaalle pysähdyttiin Arabban lähistöllä olevaan pieneen linnaan kyhättyyn hotelliin, jonne ilmeisesti muitakin orgilaisiakin oli tulossa lähiaikoina Hotellissa on kuin onkin talli pyörille. Perushyvää pastaa. Maisema terassilta:



Pari muuta maisemakuvaa, mutta en enää muista mistä nämä oli napattu. Pitänee tehdä paremmat muistiinpanot ensi kerralla.





Matka jatkui Passo Giaulle. Todella hyvää tietä ja varsinkin nousun loppu oli hienoa, ajettavaa latua, joskin melko tiukkaa. Maisematkin vielä hienot. Huipulla oli mukavan viileä, joten sai mopo ja kuski vähän huilata. Toinen D-kaadoista taisi olla tällä pätkällä. Huipulla oli tungosta:









Laakson pohjalla Cortina d'Ampezzo:



Matka jatkui vielä kohti Corvaraa, jossa pieni tauko. Taidettiin ajaa vielä Passo Pordoi toisesta suunnasta alkuillan iloksi. Kaikenkaikkiaan hieno ajopäivä upeissa maisemissa. Sää oli sopiva, kevyt pilvisyys piti lämmön kurissa. Illaksi ajeltiin takaisin hotellille, loppumatka autostradaa pitkin. Ajelin pari passoa "ronskimmin" ja kovilla kierroksilla, kulutus oli heti melko kova. Tankkasin 14 litraa kun samaa reittiä ajanut Fireblade oli kuluttanut vain 9 litraa. Kilometrejä tuli lauantaille kaikkiaan 350, varsin sopiva määrä näillä teillä yhdelle päivälle. Randomkuva lopuksi, kun en taaskaan muista mistä se on otettu

[Turder]

Sunnuntaina jatkoin matkaa kohti etelää. Ajoin uudestaan Passo Pennesin ja Bolzanoon. Bolzanosta matka jatkui Trenton kautta viinitarhojen keskellä kohti Garda-järveä. Tie oli hyväkuntoinen ja todella mukava ajaa. Tie kulkee laakson pohjalla, joten korkeuseroja ei ole ja lämmintä riittää. Silti sai työnnellä clipareita oikein kunnolla Keli aurinkoinen ja lämpöä yli 30 astetta ennen puoltapäivää. Trentosta lounaaseen ja Garda-järvelle:



Ajoin järven läntistä reunaa tietä, jolla on kuvattu ilmeisesti Quantum of Solacen alkukohtaus. Mukava tie hienoissa maisemissa, ainoastaan lämpöä ja liikennettä on liikaa:



Limonen kylän eteläpuolella on pieni Tremosine. Tunnelin jälkeen lähtevä tie on kapea ja tekee mm. yhden 360 asteen spiraalin. Ei mikään vetomiestie vaan melko uniikki kanjonin läpi menevä reitti. Välipalaksi panini ja jäätelöä:





Alaspäin tullessa vielä kuva ko. tiestä ja maisemasta Gardalle:





Ajelin lopulta järven eteläkärjen kautta kohti Veronaa ja Villa Bartolomeata, jossa talo ja uima-allas odottaa. Tylsähköä ja erittäin ruuhkaista. Lisäksi lämpöä aivan liikaa valkoihoiselle. Kilometrejä kertyi reilut 350 ja varsinkin osuus Tremosinen jälkeen oli puuduttava.

Perillä alkuillasta ja suihkun kautta altaaseen jäähylle. Seuraavat päivät meni lähinnä rusketushommiin, uimiseen ja syömiseen. Peruslomailua siis.

Teimme yhden päivämatkan autolla Vicenzaan Dainesen tehtaan outlet-myymälään. Suosittelen kyseistä puljua lämpimästi. Vicenza on esim. lyhyen matkan päästä Venetsiasta, joten tuolla käy vaikka shoppailemassa päiväseltään.

Outlet Dainese Top Ten Indirizzo
via Dell'Economia 64
Vicenza 36100

Myyvät siis Dainesen ja AGV:n tuotteita. Esillä on uusinta mallistoa sekä ns. kakkosluokan tuotteita (messudemoja, laaduntarkkailua läpäisemättömiä yksilöitä jne.). Ostimme uuden AGV:n GP Tech kypärän Tavulian pojan väreillä kolmeen sataan sekä Dainesen takin kahteen sataan. Palvelukin pelasi kun kypärää ei ollut oikeaa kokoa oikeaan väriin. Onneksi kuorikoko on kuitenkin sama S ja XS koossa ja vaihtoivat sisäosat toisesta GP Techistä, jotta saimme S-kokoisen kypärän haluttuun väriin. Kyseinen kypärä oli laitettu b-laaduksi lakkavirheen takia, mutta kyseistä kosmeettistä vikaa emme ole vielä huomanneet. Takissa oli olkapäässä nahassa äärettömän pieni roso ja täten quality control oli sen poistanut normaalien seasta.

Lisäksi sain koodin arvontaan, josta voi voittaa matkan syyskuussa Toscanaan ajelemaan Rossin, Agostinin ja Schwantzin kanssa. Eipä meikäläisen tuurilla arpa osu mutta onpahan kuitenkin jotain mitä jännittää

Alennukset oli aika kovia ja mm. Rossin replica nahkaa olisi lähtenyt hintaan 550€ Wave-selkäsuojaa 60€:lla, AGV:n peruspottia satasella...

Uimassakin piti käydä Adrianmerellä Giocchiassa. Olipa yllättävän lämmintä vettä.

Veronassa käytiin shoppailemassa ja muutenkin katselemassa paikkoja. Ei näkynyt Romeota:





Tehtiin myös yksi päiväreissu Bolognaan. Tavoite oli käydä Ducatin tehtaalla ja museossa mutta reisille meni. Tehdas- ja museokierros pitää varata etukäteen, mitä emme tehneet eikä aikoja enää ko. päivälle saanut kovasta yrityksestä huolimatta. Edes asian esittäminen italiaksi ei auttanut. Käytiin sitten vaan Ducatin myymälässä katselemassa mopoja ja kamoja. Lisäksi päivä meni muutenkin pilalle pienen onnettomuuden takia, joten tuskin olisimme kierrokselle päässeet vaikka varaus olisikin ollut tehtynä.





Pyörän takarengas alkoi olemaan finaalissa ja aloin miettimään renkaiden vaihtoa kun aikaakin on. Googlettelin lähimpiä rengasliikkeitä ja löysinkin läheltä Masiero Gomme -nimisen rengasliikkeen. Hyllyssä oli Pirelliä ja Metzleriä ja otin uudet Diablo Rosso Corsat hintaan 300€ asennuksineen. Massimo teki hienoa työtä ja muutenkin jäi todella hyvä kuva ko. pajasta. Siistit tilat ja henkilökunta osasi hommansa. SP2 pääsi lähes suoraan työn alle (Massimolla oli Buellin takanen vielä vaihtamatta) ja koko reissuun kului kaikkiaan n. tunti. Takarenkaan rattaan puoleinen laakeri piti pientä ääntä, mutta kuulemma kestää hyvin vielä "duemila chilometri". Mopon mittarissa 15100km tuolloin. Luulin, että ainoastaan Bemari kärsii laakeriongelmista. Uudet renkaat huomasi heti ensimetreillä, kääntyypäs se nyt hyvin.

SP2 pukeilla:



Rengastarroista tehty pallo:

[mchuurre]

WUH !



....lääh-...hääh-...lääh---HAU !
Lisää....

[Turder]

Puolitoista viikkoa talo Italiassa-elämää takana ja aika lähteä kohti Como-järveä loman lopuksi. Uusilla renkailla ajaminen oli hienoa, mutta laakerin kuluminen painoi takaraivossa, tuli jatkuvasti tarkkailtua sitä. Ajattelin huoltaa sen vasta Saksassa. Repun sain muitten matkaan vuokra-autoon, joten pääsi taas tulittamaan ilman turhaa painolastia.

Villa Bartolomeasta otin suunnan pohjoiseen kohti lähimpiä vuoristoteitä ja aava Pohjois-Italian tasanko jäi taakse, kuva Boscan kylästä:



Heti kuvan jälkeen tein suunistusvirheen ja hukkasin n. puoli tuntia. Eipä siinä, pikkutie oli hieno ja mukavaa mutkaa riitti. Lopulta umpikujan merkki oli italotyyliin 20 metriä ennen tien loppumista Olisin mielelläni halunnut tuon infon 20 kilometriä aiemmin.

Ajelin Valdagnon kautta Roveretoon, Gardan itäpuolelle. Tämä pätkä (tie SP 246) oli hieno ja mutkaa riitti. Roveretossa pizzaa lounaaksi. Takaisin tuttuihin Pohjois-Gardan maisemiin ja suunta länteen Storon kylää kohti. Hyvä tie mutta ruuhkainen, kuten varmaan aina lomasesongin aikaan Gardan nurkilla. Matka jatkui Lago d'Idron kautta Val Trompiaan. Tämä pätkä oli loistava. Varsinkin Idro-järvelle vievä solatie oli vauhdikasta mutkapätkää ilman muuta liikennettä, Pirellit pitivät kuin tauti ja taisin innostua liikaa kun pari kertaa tuli pientä happipaikkaa. Yhden kerran pimeä mutka yllättää täysin ja s-mutkan keskellä vaihteen pudottaminen pienemmälle ilman kunnollista välikaasua aiheuttaa pientä hallitsematonta sladia. Tauko tai 'lanssilla kotiin. Valitsin tauon.

Lago d'Idro:



Val Trompiaan vievä tie oli ihan jees. Mukavaa passoa ja jouhevaa serpentiiniä. Arkipäivä kun oli niin liikennekin oli olematonta. Sai naatiskella ihan rauhassa.

Kello oli jo pitkällä iltapäivässä ja olin about Brescian seutuvilla. Aloin miettimään reittiä ja halusin kuitenkin olla vielä samana iltana perillä Como-järvellä, joten täräytin suoraan Brescian kautta autostradalle aikaa säästääkseni. Noh, se oli ehkä osittain virhe. Tie Bresciaan oli aivan tukossa, jatkuvaa taajamaa ja kuuma. Hapotti. Lopulta maksulliselle motarilla iltapäiväruuhkaan. Hapotti. Bergamossa näkyy ensimmäiset Como-kyltit ja ajan tietullin kautta pois motarilta ja 2,60€ menee mihin lie mafian kassaan.

Loppumatka meneekin sitten maantietä, joka on aivan tukossa, jatkuvasti taajamia ja tolkuttoman kuuma. Alkaa hapottamaan oikein huolella. Joka valoissa splittaan keulille, ohittelen aina kun on tilaisuus jne. Kai sillä jonkin minuutin säästää. Kello on varmaan yli 6 illalla ja pitkä päivä painaa kehossa. Mainitsinko, että on ihan helvetin kuuma ja SP2 lämmittää kuin kamina jalkojen välissä. Jokaisissa liikennevaloissa flektit puhaltaa kuumuuden uskollisesti jalkoihin. Laskin juoneeni nestettä yli 5 litraa lounaan jälkeen eikä tarvinnut käydä kusella kertaakaan koko päivänä lounasstopin jälkeen. Loppumatka onkin sitten taistelua ja lopulta saavun Como-järven eteläosiin:





Hotelli on järven pohjoispuolella, joten vielä saan körötellä rantatietä muutaman tovin. Järven tuuli vilvoittaa ja liikenne hiljenee. Lopulta olen perillä tasan klo 20. Aamulla lähdin klo 10 ajamaan ja kilsoja tuli 600. Jälkikäteen fiksuna voi todeta, että liikaa tuli ajettua ja osittain ajon aikana suunniteltu reitti oli liian pitkä tälle päivälle näihin helteisiin.

Illalla tankkausta ja kunnon yöunet. Aamulla heti uusien reittien kimppuun. Teen pienen piston Luganoon. Matkaa on n. 45km suuntaansa joten ei paha. Bensakin on halvempaa Sveitsissä (1,20€/l) kuin Italiassa (1,40€/l). Eipä tuossa säästöä tule mutta silti.

Maisemia ihailemassa Lago di Luganon rannalla Italian puolella:





Lopulta Luganossa. Upea paikka, olisipa hieno kaupunki asua ja rannalla on mukava nauttia virvoketta:





Takaisin Comolle ja uimaan järveen. Lisäksi järveen laskevassa joessa on mukava rentoutua. Pieni vesiputous hieroo hartioita mukavasti ja vesi on kristallin kirkasta sekä yllättävän lämmintä.

Reissun viimeinen päivä koittaa ja kotiin lähtö. Comolta suoraan pohjoiseen Splügenpassin kautta Sveitsin puolelle:







Huipulla on myös ihan kaunis tekojärvi ja edellisten kuvien jälkeen alempana olisi saanut vielä hienomman kuvan tien syheröistä mutta en jaksa enää pysähtyä. Loppumatkan ajelen melko tylsästi solateita Churiin ja sieltä Vaduzin kautta nappaan Liechtensteinin vielä käytyjen paikkojen listalle. Itävallan puolella halvat bensat tankkiin (1,19€/l) ennen Saksaa. Lämmintä on taas 35 astetta ja köröttelen hissukseen bahnoja pitkin kotia miettien takalaakeria tasaisin väliajoin.


Hieno reissu takana. Maisemat ovat hienot pitkin Pohjois-Italiaa. Lämmintä oli koko ajan 30-35 astetta. Eli liikaa ajella nahkapuku päällä, mutta mukava olla muuten lomalla. Sadetta tuli ainoastaan ensimmäisenä ajopäivänä Saksassa. Kokonaiskilsat n. 2400 kahteen viikkoon, tosin ajamattomia päiviä oli paljon. Italiassa on muuten mukavaa mutta liikenne hanurista. Ruuhkaista ja tiet huonossa kunnossa. Välimatkat taittuvat hitaasti ja tieviitat italialaiseen tyyliin erittäin tulkinnanvaraisia. Jos savolaisen puhuessa vastuu on kuulijalla niin Italiassa vastuu on viittojen mukaan suunnistajalla. Nuolia ja ympyrää kiertää joka suuntaan, merkkejä on monta päällekkäin jne. Yritä siinä sitten ajon aikana niitä tulkita kun pitäisi varoa vielä sitä hullua Fiat-mummoa ja tappiinsa viritettyä 2t-mopoa, jonka liikkeitä ei voi ennakoida. Liikenteessä on kuitenkin pyörällä helppo mennä kun autot antavat tilaa hyvin ja näyttävät vielä käsimerkein notta anna palaa fränk ja täten ohitukset sujuvat kätevästi.

Ducatin tehdascase harmittaa ja muutenkin olisi ollut mukava käydä esim. Imolassa tai Maranellossa. Lisäksi Bolognan korkeudella alkavat kukkulat ja lopulta Apenniiinit tarjoavat hyviä mutkapätkiä. Myös Misanon WSB-viikonloppu jäi näkemättä Dolomiittikierroksen takia. Noh, kaikkea ei voi saada kerralla. Keväällä tai syksyllä olisi hienoa käydä uudestaan kun on viileämpää ajella. Tiedä vaikka arpaonni suosii...

[Kotarikuski]

Ei pitäisi lukea näitä juttuja. Tulee heti katsottua kalenteria että milloin voisi pinnata töistä sopivan viikon. (Kirjoita kuitenkin lisää!)

Mainitsit tuosta lämpötilasta, itselläni oli Italian reissulla Rukan Lancelot ja alla Haltin active dry-asu. Olo oli hyvä 30 asteeseen asti. 33-35 asteessa iho on pysyvästi kostea, mutta ei tukala niin kauan kuin pyörä liikkkuu. Ajoin nakulla mikä varmaan auttaa asiaa.

[Turder]

itselläni oli Italian reissulla Rukan Lancelot ja alla Haltin active dry-asu. Olo oli hyvä 30 asteeseen asti. 33-35 asteessa iho on pysyvästi kostea, mutta ei tukala niin kauan kuin pyörä liikkkuu. Ajoin nakulla mikä varmaan auttaa asiaa.

Mulla on 1-osainen nahkapuku, jossa on kyllä tuuletusta, mutta tietyn pisteen jälkeen sekään ei enää auta. En tiedä jos hommaisi jotain hifistelyalusasuja, nyt ajelen ihan perus t-paita ja ohuet shortsit puvun alla.

Nahkapuku suojaa kuitenkin lämmöltä. Kerran kävin pikaisesti kaupassa reissun jälkeen pyörällä, jolloin putkisto vielä naputti jäähtyessään. Ajoin shortsit ja t-paita päällä ja jalathan siinä melkein paloin kun pyörän runko oli kuuma ja kaikki lämmin jäähdytysilma tuli jaloille.

[mico]

Hienon reissun ootte tehnyt...

Teimme vähän vastaavan reissun Munchenistä Innsbrucin kautta Veneziaan ja takaisin Timmeljochin kautta s44bis:ä, joka muuten loistava mutkapätkä myös, tosin kaverin vtr ei vetänyt yläilmoissa kuin ykkösellä, joten hänen ajonautintonsa jäi siltä osin surkeaksi... hän kommentoi tarkemmin itse jos haluaa.

Tuohon pukeutumiseen; pahimmillaan oli +44 lämmintä ja valitsemani coolmax asu nahkapuvun alle oli mielestäni erinomainen valinta, joskin noissa lämpötiloissa on ihan sama mitä päällään pitää kun kuuma on kuitenkin...

[Turder]

Böömi, Karlovy Vary ja Vogtland - rajaseudun mutkia

Otsikonmukainen reissu oli jo pidempään suunnitelmissa. Idean reissusta sain Motorradin numerossa 21/09 olleesta jutusta. Siinä keskityttiin lähinnä Vogtlandin alueeseen. Lisäksi Karlovy Vary on kummitellut mielessä jo pidempään, kun useat kaverit ja sukulaiset ovat sitä hehkuttaneet. Ainoastaan sateiset säät lykkäsivät tätä viikko toisensa jälkeen. Lopulta eilen lauantaina sadetutkat näyttivät tyhjää ja SP2 tulille.

Ensimmäinen mielenkiintoinen osuus alkaa Bambergin kaupungin itäpuolella olevasta Würgaun kylästä. Kylän läpi menee tie B22 ja välittömästi taajamakyltin jälkeen alkaa mukava syherö kun tie kapuaa kukkuloille. Asfaltti on huippukuntoinen ja 'ringi-tyyliset kaiteet luovat tunnelmaa. Lisäksi tie menee sakean metsän keskellä, joten on hämärää ja tie yhä kosteaa viime yön sateista. Inhottaa kun ei ole luottoa tuollaiseen puolikosteaan tiehen, menee hienot mutkat hukkaan. Levikkeellä on iso motoristijoukkio, iloinen morjestus ja V2 soundia provosoivasti ilmoille.

B22 menee kohti Bayreuthia "Franconian Sveitsin" läpi. Mukava ylänköalue, jossa on paljon linnoja ja hienoja maisemia. Tie mutkittelee laaksossa pienen joen rinnalla ja välillä tietä reunustaa jylhät kalliot. Muutamia kiipeilijöitä näyttää rymyävän seinämiä ylös. Parin kilsan välein olevat kylät vievät ajamisen "flow'n" mutta pitkiä, ajettavia mutkia löytyy ja näissä vakaasti menevä SP2 on omiaan. Satasen rajoitus sallii myös hyvät matkavauhdit

Bayreuthin läpi ja kaupungin itäpuolelle pitämään kusitauko ja karttaa joutuu katselemaan oikean reitin muistelemiseksi. Matka jatkuu pientä maantietä (st. 2181) kohti itää. Jälleen mutkaa ja mutkaa. Varsinkin Weidenbergin kylän jälkeen alkava osuus on hienoa. Tie nousee ylämäkeen koko ajan ja menee mm. pienen laskettelukeskuksen läpi. Mitään alppikorkeuksia ei täällä ole, mutta kuitenkin. Lopulta tie yhtyy 303/E48-tiehen, joka vie suoraan Tsekkeihin.

Rajalla ei ole mitään, muutamat rahtarit pitävät taukoa ja muutenkin aika kuollut fiilis. Mietiskelen, että millaista lie ollut kylmän sodan vuosina. Mitään vanhoja aitoja, bunkkereita tms. ei ole näkyvissä. Pettymys. Tsekin puolella tie saa merkinnän 6/E48, tie on moottoriliikennetietä ja täten vignetteä ei tuolla tarvita. Tie on uusi, paikoin vielä työnalla. Pari kertaa on tarjolla pahoja yllätyksiä. Kaistalta on jyrsitty asfaltit n. 5-7cm syvyydeltä ja keskellä tietä on aika iso "potero". Niitä ei ole pahemmin merkitty, ainoastaan tietyömaakyltit ja alempi nopeusrajoitus. Ensimmäinen näistä säikäyttää ja vaivoin väistän sen, sittemmin opin läksyn. Tietyö pakottaa kiertotielle Sokolovin kaupungin läpi. Heti alussa on poliisin transportteri tutkaamassa. Aika rähjäinen mesta ja wanha Skoda lahoaa useamman talon edessä. Silti paljon rakennetaan uutta ja muutenkin meno on "nykyaikaisempaa" kuin luulin.

Lopulta tie vie Karlovy Varyyn. Aluksi kaupunki näyttää rähjäiseltä kun ensin tulee teollisuusaluetta ja automarketteja. Kuitenkin laaksojen kätköissä piilee kaunis kaupunki. En ollut miettinyt mitään suurempaa ohjelmaa kaupungin osalta, kunhan katsotaan paikkoja ja lounasta voisi nielaista. Päätieltä löytyy kyltit Grandhotel Pupp-logoilla. Sinne siis, kyseessä on sama paikka, jossa on vuosittaiset filmifestivaalit ja hotelli on ollut kuvauspaikkana muutamissa elokuvissa (mm. Casino Royale). Veturi parkkiin ja jalkamieheksi.



"Casino Royale":








Hienoimpien hotellien kohdalla katsellaan vähän kieroon nahkapuvussa ja nirskuvissa saappaissa liikkuvaa turistia. Venäläisiä turisteja on todella paljon. Hotellien parkkialueet ovat täynnä RUS-kilvillä olevia ökyautoja. Lopulta istahdan katukahvilaan joen varrelle ja mussutan täytettyä leipää, kuulemma jotain paikallista. Hyvää ja halpaa. Eurot kävi maksuvälineenä.

Pientä fiilistelyä varsin komeissa puitteissa ja aurinkokin paistaa. Lämpötila on silti vain n. 20 asteessa ja aamulla oli hieman viileää ja pilvistä. Samalla taas reittisuunnittelua, tai muistelua koska reitti oli suunniteltu ruutupaperille ja kartta backuppina Seuraava kiintopiste olisi Ostrovin kaupunki ja sitä ennen Google Mapsissa mutkaiselle näyttänyt tie 222. Ja mutkaahan riittää, tiessä on hyvä pinta mutta ruuhkaa. Koko ajan autoja ja busseja, joten ei pääse naatiskelemaan. Hienosti kuitenkin antavat tietä pyörille ja kaistaohitukset sujuvat. Muutenkin liikenne on aika sujuvaa ja sivistynyttä.

Ostrovista ajankin sitten harhaan. Piti mennä ensin tietä 13/E442, josta sitten erkanee tie 25 kohti Saksan rajaa. Jotenkin missaan rampin ja ajelen tietämättömänä mutta tyytyväisenä eteenpäin. Tie menee maaseudulla ja maisema on komea. Jälleen asfaltti on lähes uutta ja mutkia piisaa. Lopulta hokasen tiekyltin 13 ja stoppaan. Kusitauko lannoittaen paikallisen jyväjemmarin peltoa ja pari kuvaa moposta ja maisemasta.



Tyypillinen maisema rajaseudulla:



Takaisin samaa tietä ja siitähän se risteys löytyy. Tielle 25 ja Dresden-kyltit tulevat vastaan. DDR juum... Raja on vuoren huipulla, olisiko korkeutta about kilometrin verran. Pilvinen sää alkaa taas puskemaan päälle ja huippu on sumussa/pilvessä. Näkyvyyttä 25 metriä ja helvetin kylmä. Lisäksi sumu tarttuu visiiriin ja huurustaa sen. Itse tie menee vaan ylämäkeen ja muutama hyvä mutka. Onneksi tie on tyhjä niin saa tulitella ihan rauhassa. Tsekki-kytät tulee vastaan Skodalla pari kilsaa rajasta, onneksi raja on lähellä ja pääsen turvaan ilman suurempia effortteja. Sumussa ajan heti ensimmäisestä risteyksestä tielle, jossa on tietyö odottamassa alhaalla. Huomaan tämän kuitenkin vasta tietyöllä ja kuulemma aiemmin on ollut umpikujan merkit. Enpä huomannut. Onneksi asfalttisoturit ovat lomalla ja puskutraktori on laitettu tientukkeeksi siten, että mopo mahtuu juuri välistä ja vältän u-käännöksen ja turhan sumuajelun. Imussa ajanut auto joutuu kääntymään takaisin. 100 metriä hiekkatietä ja I'm back in business

Seurailen 101-tien kylttejä Aue-nimiseen kaupunkiin. Kaupungissa on hieno keskusta ja tori. Rakennukset ovat aika värikkäitä ulkoseiniltään. Eipä ole missään harmaata DDR-kolossia ja ennakkoluulo murenee. Auesta lähden tiellä 283, jonka pitäisi olla hieno mutkatie, joka menee kohti rajaa ja mm. Klingenthalin kylän läpi. Muistaakseni joku talviurheilupaikka. Ainakin kelkkarata näyttää olevan ja laskettelurinteitä. Maisemat ovat mäkiset, paljon peltoja ja tiheitä metsiä. Korkeimmilta kukkuloilta näkee pitkälle itäiseen Saksaan. Rajan toisella puolella käyn lipastamassa halvemmat (1,24€/l) tsekkibensat tankkiin. Maasto on aika mukavaa täällä päin. Tuuheita kuusimetsiä ja melko jyrkkiä rinteitä. Tie mutkittelee laakson pohjalla. Pilvinen sää painaa päälle ja tie on paikoin kostea, varmaan yön sateista. Vähän vie luottoa ajamisesta tuollainen pätkittäinen kosteus. Sumua nousee metsistä. Yksi tekojärvikin on matkalla. Outo näkymä kun toisella puolella on kylä 100 metriä alempana ja pato pidättelee tuhoa.

Lopulta tie 283 päättyy Adorf/Vogtlandin kylään. Siitä etelään tietä 92 pitkin ja pikainen koukkaus Tsekkeihin. Matkalla on Bad Brambachin kylä, jossa on iso kivennäisvesitehdas tai -panimo tai mikä onkaan oikea nimi. Pikku tauko ja poolopaita päälle lämmittämään illan viiletessä. Chebin kaupungin liepeillä käännyn takaisin tielle 6/E48 ja kohti Saksaa. Ajelen samaa tietä takaisin kohti Bayreuthia, josta kotiin bahnoja pitkin karstoja poistellen.

Mutkateitä tuli ajettua reilu 500km tuolla alueella. Tiet ovat hyväkuntoisia ja mutkat pitkiä. Yllättävän vähän näkyi muita motoristeja tuon B22-ryppään lisäksi. Muutama geeässä, pari matkasohvaa, yksi Busa Klingenthalin serpentiineissä kakspäällä ja yksi Gixeri. Jossain Auen liepeillä oli paikallinen mopomiitti. Vanhoja Simsoneita, Zündappeja ja muita legendoja kaksitahtipilvin pimein.

Tsekki oli tavallaan yllätys. Autokanta on uudehko, varmaan vastaava kuin Suomessa, mutta toisaalta vanhoja kommunistiraatoja näkyy paljon. Paljon rakennetaan kaikkialla ja tiet ovat yllättävän hyviä. Aika halpaa on, tosin kun maksoin vain euroilla niin vetivät välistä hieman kurssimuutoksella. Maaseutu on idyllistä joskin kuollutta. Pienimmät kylät ovat aika rähjäisiä, mutta sitten voi olla aivan bränikkä talo jonkun läävän vieressä.

Matkailu avartaa.

Aurinkoisessa säässä syksyn väreissä sama reitti voisi olla upea

[Turder]

Viikonloppureissua Nürburgringille ja Belgian Spahan olin miettinyt jo pidempään. Itseasiassa tarkoitus oli mennä 'ringille jo edeltävänä viikonloppuna kun SBK-kisat oli siellä. Sitkeä syysflunssa kuitenkin pakotti jäämään kotiin. Harmitusta lisäsi vielä upea sää.

Nyt sattui kuitenkin vapaa viikonloppu ja säätiedotus lupaili aurinkoista, joten kamat kasaan ja baanalle. Syksy tulee ja aamulla oli kova sumu, joka inhottavasti pisaroituu joka paikkaan. Joissain laaksoissa sumu oli kovempi kun taas viereinen laakso on täysin aurinkoinen. Eräs kaverini suositteli Main-joen laaksossa kulkevaa tietä 26 (ja 27), joten sinne siis. Mukava mutkatie, jossa on muutamia "passoja" laaksosta toiseen ja pitkiä ajettavia mutkia. Tie kulkee mm. Lohr am Mainin kautta ja päättyy Aschaffenburgiin, Frankfurtin itäpuolelle. Siitä baanalle, jotta pääsee nopeasti kaupungin ohitse ja kohti Koblenzia. Koblenz ihan mukavalla paikalla Reinin ja Moselin risteyksessä ja maastossa alkaa olemaan korkeuseroja tylsän ja tasaisen Frankfurtin seudun jälkeen. Reinin yli että heilahtaa ja kohti mutkapätkiä. Suunta on Mayenin kaupunki. 'Ringille on täältä helppo löytää koska tienviitoissa mainitaan legendaarinen rata jo hyvissä ajoin.

Eifel-vuoristo on varsin kaunista seutua ja tiet upeita. Jotain spesiaalia on kuitenkin tiedossa, sillä jatkuvasti vastaan tulee urheiluautoja ja pyörillä vauhdit kasvavat. Tien varressa on jatkuvasti kylttejä notta kisailut sinne radalle. Keli on upea, yli 20 astetta ja aurinko paistaa. Pikkuisen alkaa näkymään ruska puissa ja lehdet lentävät tieltä pyörän ilmavirrasta.

Lopulta saavun Nürburgin kylään ja ajelin aluetta vähän aikaa ympäri. Lopulta stoppi bensa-asemalla ja samalla schnitzeliä naamariin.



Parkissa on Porschea, Ferraria, Corvettea... lista on loputon. Lisäksi kaikki tankkaaman tulleet lähtevät bensa-asemalta varsin "urheilullisesti" ja jokainen haluaa näyttää muille. Mutta kuitenkin hyvässä hengessä ja kaikkia kiinnostaa muitten laitteet. Moottoriurheilufiilistä kerrakseen. Ruokailun ohessa juttelen muutaman britin kanssa, jotka tulevat tänne joka vuosi. Yhdellä heistä on Ferrari F430, mutta arvelee, että RC51 kiihtyy kyllä paremmin. Realiteetit kunnossa siis. Yksi seurueen jäsenistä osti jarrunestettä kun M3:sen jarrut hävisivät viime kierrokselle. Lädit alkavat ihmettelemään Bemarin jarruja, näinköhän onnistuu nesteiden vaihto "kenttäolosuhteissa". Lähden ajelemaan rata-alueelle etsien hyvää katsomispaikka. Lopulta sellainen löytyy Adenaun kylän kupeesta.











Ihmettelen touhua ja napsin muutamia kuvia. Aika paljon on yleisöä paikan päällä. Radalla on aika paljon ruuhkaa, toivottavasti iltapäivästä helpottaa. Seurailen liikennettä jonkin aikaa, muutamat pyörät ajavat 2-4 kiekkaa putkeen, ainakin RC8R, 996 ja uusi ZX10R. Kawa esittää ensimmäisen tilanteen kun perä lähtee alta ja tuloksena highsider, mutta kuski pysyy jotenkin satulassa ja pyörä radalla. Yleisö kohahtaa kuin kisoissa konsanaan. Seuraava tilanne tulee Subaru Imprezan spinnauksesta. Auto pysyy viivojen välissä mutta jää poikittain radalle. Takaa tulee kaksi autoa rinnan mutkaan ja ohjaamot on täynnä käsiä kun Subaru on poikittain vastassa. Mikähän pyhä henki esti tuonkin kolarin, yksi auto vetää nurmikolle mutta kukaan ei osu toisiinsa.

Liikenne radalla selvästi hiljenee, joten lähden kyselemään lippua, jotta pääsen radalle. Huomasin, että moni kuski lähti radalle Adenausta (portti panoramakuvan oikeassa reunassa), joten kysyn tätä mahdollisuutta, koska pyöräkin on parkissa kyseisen portin vieressä. Radalle pääsee ja siitä pystyy ajamaan puolikkaan kierroksen pääportille, josta voi jatkaa normaalisti. 1,5 kierrosta maksaa 34 euroa ja lippu taskuun ja radalle. Ajan ensin läheiselle huoltamolle ja laitan rengaspaineet n. 2,2 bariin. Portista läpi ja odottamaan vuoroa radalle. Viivalla passaan pientä rakoa pariin autoon ja lähden sitten ajamaan. Kohta onkin jo Porsche imussa ja lasken sen ohi. Siitä sitten omaa ajoa ja yllätyn kuinka hyvin muistan radan. En ole ajanut rataa kuin tietokonepeleissä ja katsellut videoita youtubessa. Muutama mutka tulee hieman yllättäen mutta pääasiassa muistan radan melko hyvin kun miettii sitä pätkissä. Karusellissa pompottaa aika pahasti ja saan kiinni pari henkilöautoa. Ulostulossa ohi. Kohta saan kiinni ringitaxin (BMW M5), joka lähinnä driftailee ja radalla on ihan uskomaton rengassavu ja käry. Taxi vilkuttaa ohituksen merkiksi ennen viimeistä pitkää oikeaa, joka johtaa pitkällä takasuoralle, jossa on pääportti kierrokselle. Suoralla joku ajaa aivan vasenta reunaa melko hitaasti, ja ohittaminen on kiellettyä oikealta. Lopulta vedän oikealta ohi kun kuski ei ymmärrä siirtyä. Siitä sitten portille ja uusi kierros.

Yritän taas passata sopivaa rakoa, mutta ei onnistunut. Tai luulin onnistuneeni. Heti parin mutkan jälkeen tiellä köröttelee joku Gti Pösö. En kuitenkaan uskalla ohitella alun s-mutkissa ennen Flugplatzia, joten jonoa alkaa tulemaan. Yksi jarru menee pitkäksi, mutta kukaan ei tule ohi. Porschea on peilit täynnä ja yksi kokeilee ohi mutkassa ennen Flugplatzin suoraa. Joudun nostamaan polven ylös kun säikähdän oranssia keulaa. Luovutan ja lasken koko Porsche-katraan ohi. Sen jälkeen Pösöstä ohi Flugplatzin ylämäessä ja hanaa nopealle osuudelle. Saan viimeisen Porschen kiinni ennen tiukkaa oikeaa sillan luona. Jään kuitenkin imuun, koska näyttää, että ne ajavat mutkissa kovempaa. Suorilla ja ulostuloissa olen hieman nopeampi. Nopeimmat Porschet kuitenkin hävisi jo näkyvistä. Peesailen n. 50m turvavälillä valkoista GT3:sta, jonka kuski on varmasti hieman kokematon kun jarruvalot vilkkuvat vähän väliä. Vauhti on kuitenkin itselleni sopivaa. Joku tulee Subarulla ohi aika kovaa. Liikennettä on kuitenkin melko vähän ja ohituksia ei tarvitse tehdä eikä kukaan tule ohi lukuunottamatta pari autoa. Loppukierros menee fiilistellessä upea rataa ja pito tuntuu aika hyvältä. En tiedä on placebo-efektiä kun radassa on ajolinjalla kumia niin hemmetisti.

Takaisin "varikolle" pääportista ja huilaamaan. Kyllähän siinä hiki tuli ja nestettä saa nauttia. Aika mahtava fiilis istuskella auringossa ja miettiä kierrosta. En tiedä puuskutinko adrenaliinista vai siitä, että selvisin siitä ongelmitta (lähinnä muun liikenteen vuoksi). Korkeuserot ovat aika isot ja pari kertaa tuli hieman ohjelmaa nyppylöistä kun lähti keulimaan tai keula edes keveni hieman ja woblasi. Pito on hyvä, vaikka alkuun rataan maalatut tekstit hieman arvelutti. Samoin rata tuntuu yllättävän leveältä paikka pakoin. Pimeät mutkat, etenkin nopeiden osuuksien päässä on pahoja. Ajelin kuitenkin sen verran isolla marginaalilla, että tuli höllättyä ajoissa. Limittiä kannattaa kokeilla muilla radoilla, muuten ottaa osumaa armcosta ja sitten sattuu. Silti vauhdit kasvaa päälle kahden sadan helposti. Juttelin jokun Gixeri-kuskin kanssa, jolta oli lentänyt kausikortti pois pyörän yläkolmioon teipatusta "telineestä". Mahtoi kaveria potuttaa.

[Turder]

Iltapäivästä oli aika miettiä loppupäivän ohjelmaa ja majoitusta. Belgian puolelle Span radalle on lyhyehkö matka, joten länttä kohti ja suunnaksi ensin Malmedyn kylä, joka on radan vierellä. Opasteet löytyi taas hienosti ja hyvissä ajoin Saksan puolelta. Eifelin mutkateistä sai taas nauttia täysillä. Heti Belgian puolella teiden kunto oli kuitenkin surkea. Kulunut ja urainen päällyste. Muutenkin huomasi, että ollaan eri maassa. Rakennustyyli on hieman erilainen ja suurin osa taloista on tummanharmaita, luonnon kiven värisiä. Saksassa tykätään laittaa maalia pinnoille. Heti piakkoin rajan jälkeen alkoi kyltit olemaan ranskaksi. Matkalla oli yksi tietyö ja kiertotie, joka oli merkattu surkeasti. En ollut ainoa joka kummasteli muutamassa risteyksessä notta minne tästä. Muutenkin yleinen saksalainen täsmällisyys loisti poissaolollaan ja jotenkin paikat vähän "repsotti".

Lopulta ajoin Malmedyn läpi ja suoraan vanhalle Span katuradalle, joka oli käytössä vuosikymmeniä sitten. Alkuun en hoksannut tätä, mutta Burnenville kyltti ja kuuluisa mutka paljasti radan. Fiilismittari suoraan kypärästä läpi. Ajelin heti rataa vastakarvaan niin pitkälle kuin pääsee ja lopulta olin Kemmelin suoran päässä, josta uusi ja vanha rata erkanevat. Vieressä oli Les Combesin mutka. Spa on minulle ollut aina suosikkirata siitä asti kun sitä pelaili legendaarisella GP2-pelillä. Formula1-kisat ovat aina hyviä täällä ja radan profiili on mahtava. Lisäksi rata tunnetaan ns. kuljettajan ratana, jossa vain parhaat voittavat.

Radalla oli menossa joku Porschen koulutustapahtuma ja sunnuntaina Porsche Sport Cupin kilpailut. Katselin siinä hieman maisemia ja päätin lähteä ajamaan takaisin Burnenvilleen päin ja kysyä majoitus suoralla olleesta hotellista. Sieltähän se vapaa huone löytyi, melko kallis tosin 72€, mutta erittäin siisti ja tyylikäs paikka. Ravintola tosin liian kallis. Annokset kokoluokkaa gourmet ja hinnasto sen mukainen. Reppu huoneeseen ja tutustumaan rata-alueeseen. Hotelli oli siis vanhan radan varrella, joten tietä alamäkeen normaaliin ajosuuntaan ajaessa tulee vastaan Burnenville, Malmedy, Masta, Stavelot... legendaarisia paikannimiä.

Rata Gmapsissa, sinisellä radan vanha osuus.

Kohta jossa uusi ja vanha rata erkanevat (kuva otettu ajosuuntaa vastaan):




Burnenvillen suora:


Masta-kurvin ulostulo:


Sir Jackie Stewart täräytti Mastassa talon kellariin vuoden 1966 F1-kisassa ja jäi kiinni romuttuneeseen autoonsa, jonka tankista valui bensaa skotin päälle.

Stavelot'n mutka:


Viimeisellä suoralla ennen uutta rataa täräyttää Bugatti Shoes tarroissa oleva kisa(!)Porsche ohi. Ei kilpiä, vaan ihan puhdas kisapeli. Pojilla varmaan menossa joku epävirallinen shakedown ennen huomista kisaa Muutenkin meno wanhalla radalla oli aika vilkasta ja selkeästi moni oli ajamassa sitä edestakaisin. Lopulta saavuin lähelle Blanchimontin mutkaa, jota ennen wanha rata yhtyy nykyiseen GP-rataan:



Ajoin sitten vanhan radan maantietä takaisin ja lopulta erillistä tietä nykyisen radan alkuosaan missä mm. varikkoalueet ovat. Portit olivat auki, joten rata-alueelle pääsi kävelemään ja siellä pyörikin jonkun verran ihmisiä. Kyseinen Porsche-kilpailuun on ilmainen pääsy, joten varikkoalueella sai liikkua vapaasti nyt kun ajot olivat päättyneet. Nappasin muutaman kuvan legendaarisesta Eau Rouge mutkasta. Mäki on uskomattoman jyrkkä, kuvat eivät tee minkäänlaista oikeutta sille. Yritin toiseen kuvaan saada hieman sitä profiilia, mutta livenä se näyttää paljon hurjemmalta. Lähinnä tulee mieleen laskettelurinne jyrkkyyden osalta. Ratahenkilökunta ajeli rataa ympäri mönkijöillä ja pitbike:lla ja ne hyytyivät täysin siihen mäkeen.

Eau Rouge:


Sivuprofiilia...


Sieltä sitten takaisin hotellille yöksi. Illalla istuskelin vielä terassilla ja aika moni paikallinen vetomies näytti ajavan vanhaa rataa "rajoitusten mukaan"

[Turder]

Sunnuntaiaamuna lähdin kohti etelää ja Bastognen kaupunkia. Tiet jälleen melko surkeassa kunnossa ja maaseudun teitä oli aika inhottava ajella. Bastognessa oli pientä vääntöä liittoutuneiden ja saksalaisten välillä taannoin ja jenkit ovat pistäneet melko mahtipontisen pytingin sen muistolle:



Meinasin mennä muistomerkin luona olleeseen museoon, mutta pääsymaksu oli aika suolainen ja pari amerikkalaista, jotka tulivat sieltä ulos sanoivat, että eipä ollut oikein mitään erikoista. Nappasin kuitenkin kuvan vanhasta tankin moottorista ja voimansiirrosta. Delvacit sisään ja laakista tulille



Sitten lähdin kohti itää ja Luxembourgia. Heti rajan jälkeen teiden kunto napsahti hyväksi ja muutenkin tiet olivat makeita vetää. Luxembourgissa bensa oli halpaa *(n. 1,15€/l), joten tankki täyteen rajalle ennen Saksaa ja Trierin kaupunkia. Siitä sitten Moselin laaksoa pitkin ja Frankfurt Hahnin lentokentän kautta kohti Frankfurtia ja samaa Mainin laaksoa pitkin takaisin. Loppumatkasta viimeisen 60km ajoin Audi R8:sin imussa. Hienot äänet kun tunnelissa vähän provosin antamaan hanaa. Nätisti se V10 laulaa. Kriegan reppu tuli hienosti mukana vaikka vauhtia oli yli kakspuolsataa. Loppuun moikkailtiin puolin ja toisin kiitokseksi ajoseurasta.

Plussat ja miinukset:

+ radat. Nordschleife on legenda ja hieno vetää, mutta jotenkin Spa oli minulle "se juttu" tällä reissulla (vaikkei GP-radalle päässyt ajamaan). Pitkään olen halunnut siellä käydä.
+ fiilis Nürburgringillä on upea ja ihmisten kanssa on helppo päästä juttuun yhteisen harrastuksen äärellä.
+ Eifelin ja Ardennien alueet ovat luonnonkauniita ja pitävät sisällään uskomattoman hienoja teitä.
+ sää oli lämmin ja aurinkoinen.
+ SP2 pelasi jälleen moitteetta

+/- ajot Ringillä. Selvisin ehjänä ja oli hemmetin siistiä, mutta silti aika vaarallista kun nopeuserot ovat niin suuret. Ja lisäksi pyörä autojen keskellä ei tunnu kovin turvalliselta kun ei tiedä yhtään mitä muut tekee. Jarruissa sai katsella, että tuleeko joku päälle, jos takana oli joku auto. Autot ja pyörät erikseen olisi ihan hyvä sääntö.

- Belgian teiden kunto surkea
- Belgiassa on selkeästi kalliimpaa

Kaikenkaikkiaan upea reissu ja omalta "bucketlist:ltä" voi nyt muutaman kohdan rastittaa.

[Turder]

Ainiin, latasin youtubeen pari kämäistä videota Nürburgringiltä:
http://www.youtube.com/watch?v=ud2QzW9kuRg
http://www.youtube.com/watch?v=D_29Uoxg0gI

[ESKIL]

... Hyvää tarinointia ja hienoja paikkoja olet kierrellyt! Näitähän lukee enemmän kuin mielelellään, lonkkavikaisena sateisessa Suomessa. Perskeles kun se oliskin noin helppoa singahdella vkonloppureissuja tekemään - kyllä maistuis noi alppien reitit ja luigien safkat...

[Turder]

Mukava, että kelpaa Itse olen täältä löytynyt haulla hyviä vinkkejä, joten toivottavasti näistä omista jutuista olisi jollekin apua reissujen suunnitteluun. Ja voihan sitä aina työ-/luppoaikaa tappaa näitä lueskelemalla. Eilenkin kirjoitin tuon valmiiksi töissä ja kotona vaan lisäsin kuvat

Kyllähän nuo viikonloppureissut on hyviä, tosin joutuu siinä ajamaankin. Itsellä on vähän paha tapa, että tulee aina ahnehdittua liikaa ja yleensä mietin liian tiukan aikataulun tai liikaa ajettavaa ja liikaa kohteita lyhyelle reissulle.

Tulevana viikonloppuna taas jonnekin... Mennään sään mukaan. Ehkä Schwarzwaldia ja Ranskan Alppeja.

[freely]

Jep, hienoja photoja upeista maisemista ja hyvin kerrottua tarinaa matkan varrelta. Kyllähän noissa puitteissa kelpaisi kurvailla itse kunkin.

Hieman kateeksi käy, kun ulos nytkin katselee +10° ja vettä satelee

[Turder]

Perjantaina lähdin puolissa päivin ajelemaan kohti Bodenseetä. Pikkuteitä pitkin Baijerin maaseutua, kaikessa rauhassa ja pari stoppia matkan varrella. Tiestö ja muut puitteet aika peruskauraa ja osittain tylsähköä, joten ei siitä sen enempää. Loppuiltapäivästä aloin olemaan ns. mestoilla ja Alppien ensimmäiset rinteet alkoivat näkymään. Ajoin ensin Lindauhun, josta muutamia kilometrejä Kressbronnin kylään, jossa hotelli oli buukattu tulevaksi yöksi. Pension Sonnenhof on erittäin siisti ja moderni upealla paikalla järven läheisyydessä. Hintaa huoneelle tuli 69€ ja ravintolassa erittäin hyvät ruoat. Näkymä terassilta Bodenseelle on mahtava ja auringonlasku lämpimässä syysillassa on aika hieno kokemus. Tuntuu ihan lomalta. Matkaseuraa saapuu myöhemmin illalla, joten ehdin siinä vähän fiilistelemään kaikessa rauhassa. Varmasti hyvä paikka esim. Alppireissun etapiksi jos Suomesta tulee ja ajaa Saksan läpi lauttamatkan jälkeen. Alpithan on siinä ihan vieressä.












Lauantaiaamuna lähdimme kohti länttä ja ensimmäinen etappi vei Rheinfallin putoukselle Sveitsin puolelle. Kyseinen putous on yksi Euroopan suurimpia tai suurin (en muista). Hieman viileä aamu alkoi lämpenemään pikkuhiljaa.



Siitä matka jatkui takaisin Saksan puolelle ja Schwarzwaldin eteläosiin. Ajeltiin mutkateitä ylösalas, ihan ok pätkää, tosin tiet oli melko huonossa kunnossa. Aika paljon pikipaikkausta ja yhdessä kohdin oli ilmeisesti eroosio syönyt tienpintaa siten, että siinä oli irtosoraa, joka kuitenkin maastoutui asfalttiin täydellisesti. Ensiksi luulin, että eturengas oli puhki kun pyörä meni jotenkin epäjohdonmukaisesti ja kangerteli mutkissa. Lopulta älysin ongelman kun edellä ajavasta pyörästä alkoi ropisemaan irtosoraa päälle. Ihan kivaa pauketta piti visiiriin. Onneksi pyörään ei tullut lommoja tms. toim. huom: oli siihen pieni kivenisku tullut etuvaloon ja huomasin sen pyörää pestessä. Sää oli kääntynyt pilviseksi ja ylhäällä oli melko viileää. Lopulta laskeuduimme Reininlaaksoon ja täräytimme Ranskan puolelle Mulhouseen. Matkalla näytti olevan Pösön ja Sitikan tehtaita. Ranskan puolella oli heti hieman epäsiistiä ja teiden kunto heikompi kuin Saksassa.

Matka jatkui kohti Vosgesin vuoristoa, joka on ikäänkuin Ranskan Schwarzwald. Samantyylinen, melko matala vuoristo. Ajeltiin siitä sitten kohti pohjoista ja korkeimman huipun, Le Grande Ballon'n huipulle.







Nousua oli pyritty hidastamaan laittamalla mutkiin mukulakivipäällyste Silti ihan mukava ja ajettava tie, tosin tienpinta oli melko huono (taas) ja irtosoraa oli paikkapaikoin. Ajettiin sitten huipulla menevää tietä ja maisemat oli kohdillaan. Aurinkokin alkoi näyttäytymään välillä. Pieni breikki kahvilassa ja maisemien ihailua:








Ilta alkoi jo painamaan päälle joten ajettiin Munsterin kaupunkiin yöksi. Alueella oli ilmeisesti joku rallikisa kun vanhoja Historic-luokan pelejä tuli vastaan. Jälkikäteen luin, että Kimi Räikkönen voitti lähellä Strasbourgia pidetyn rallin, joten varmaan liittyivät toisiinsa jotenkin. Hitto kun olisi tämän tiennyt niin olisi pitänyt mennä katsomaan. Hotelli aika perinteikäs ranskalaishotelli, vanha mutta "tunnelmallinen". Ruoka ja viinit hyviä (vaikken älyäkään paljoa viinihommista). Illallisen päätteksi nautittu sorbetti oli paras tähän mennessä mitä olen maistanut sorbettirintamalla. Kotitekoista ja uskomattoman raikasta.

Sunnuntaiaamuna taas aamupalan jälkeen satulaan ja ajamaan pitkin La route des vins d'Alsace:a. Kyseinen tie menee seudun viinialueiden läpi. Välillä hyviä osuuksia ja välistä hidasta kylien läpi ajamista. Maisemat ovat toki upeat. Samoin sää alkoi olemaan lämpimämpi kohti puolta päivää mentäessä.







Pieni breikki Ribeauvillessä:



HD-remppaa:



Punaisessa wanhan liiton harrikassa oli ilmanputsarissa tarra "Oldschool Fuck V-Rod"

Kelikin oli jo lämpimämpi niin ajettiin ylös kukkuloille meneviä teitä ylösalas. Jälleen teiden kunto oli paikkapaikoin huonohko ja kulunut. Irtosoraa siellä täällä tuhoamassa luottoa tiehen. Teiden profiili on silti hyvä: mutkat melko pitkiä ja vaihtelevia, eikä tiet nouse niin pahasti ylämäkeen tai sitten vastaavasti laske alamäkeen. Tiet menevät sakea metsän keskellä, joten hämärä yllättää täällä illalla.

Elsassin maisemaa:



Siitä laskeuduttiin takaisin Reininlaaksoon ja Strasbourg'n läpi Saksaan. Saksassa pieni lounastauko ennen Schwarzwaldin mutkia:



Maha täynnä ja hyvä mieli. Nopeasti könyttiin Mustan metsän huipuille ja tielle nro. 500 eli Schwarzwaldhochstraße. *

Upea ja piiiiiitkästi mutkitteleva tie menee vuoriston huipulla. Jatkuvasti mutkaa ja leveä satasenbaana. Harmittavasti kuitenkaan emme olleet ainoat tuolla tiellä, vaan upea syyssää oli saanut kaikki liikkeelle ja siellä köröteltiin jonossa. Aikansa sitä ajettua, heitimme piemmille teille. Tauko vielä mustametsänkirsikkatortun kanssa ja sitten kohti Stuttgartia ja lopulta motaria pitkin Freistaat Bayeriin. Jossain Ulmin itäpuolella pyörähti 20 tonnia SP2:n mittariin. Pimeän tultua alkoi olemaan jo melko kylmä.

Täältä tähän.

[Turder]

Tulevana viikonloppuna on Ranskan MM-ralli noilla samoilla teillä mitä tuli koluttua toissaviikonloppuna. Varsinkin ensimmäisen rallipäivän ek:t ovat hyvin pitkälti samoja mitä tuli ajettua mopolla.

[Turder]

Tuli ihan ohimennen etsittyä netistä kuvia aiemmassa viestissä kerrotusta Nordschleifen reissulta, josko joku otti kuvan. Jos tulee käytyä 'Ringillä niin tuolta kannattaa etsiä päivämäärän mukaan: http://nordschleifepics.com/

11.9.2010 päivältä löytyi tusinan verran gallerioita, mutta onneksi Jörg Redlin niminen heppu oli ollut 16km-merkin kohdalla oikeaan aikaan ja otti sivullekirjoittaneesta kuvan: