Keskustelun avaukseksi: (kuvat)

[mchuurre]

Untergang !



I can get over it ?...Do I ?




Place: Inari.
Day: 31.05.2010
Time: 04:45 am.
Wind: 214`, 3 m/s.
Temp: +7´C
QNH: 1002
Snow: none
Start: Kettujoki
Target: Tikkakoski
Purpose: Tiedustelu (kuvaus)
Hit by: None
Mileage: 95798km

..onneksi oli GSM-kenttää sen verta ettei kivellä tarvinnut montaa varttia jökötellä...mikäpäs siinä toisaalta ollessa...taivaanvuohen lentoa kuunnellessa...muutoin erämaan niin täydellisessä hiljaisuudessa.

[marko.fzs]

joutuuko isoonkin operaatioon

[Moto guzzi]

Ei kai vaan,,,,?

[C-A-D]

Persausremonttiko tiedossa?

[Nomad]

Peräöljytkö siinä eka kuvassa valuu tien poikki?

No, toivottavasti ei mitään isompaa.

[hra1150]

Takaisinkutsu. Insinöörin tahto. See the light!

[pozo izquierdo]

Pikkulinnut tai vieraan vallan vakoojat ilmiantaneet, jotta perä kuulemma pääsi poikimaan.
Harmin paikka, melkeinkö pääsit sata tonnia ensimmäiselläsi, vai oliko jo laakeri keritty vaihtaa aiemmin?

t. pozo

[atomic]

*Inarissa kallis bensa...... ?

[mchuurre]

Pikkulinnut tai vieraan vallan vakoojat ilmiantaneet, jotta perä kuulemma pääsi poikimaan.
Harmin paikka, melkeinkö pääsit sata tonnia ensimmäiselläsi, vai oliko jo laakeri keritty vaihtaa aiemmin?

t. pozo

Genau ...


No *t i e t y s t i *se oli se perä vaikka en Yliperän suunnalla tällä kertaa jutaillutkaan ! * Eikä siinä mitä, ihmisen tekeleitähän nuo mutta kun olen "säännöllisesti" ja "tunnollisesti" seurannut tuon perän välyksiä (joita ei ole ollut), vaihtanut öljyt tiheään ja useimmin kuin on programmissa suositus , käyttänyt vain laatukamaa (Shellin täyssyntettistä 75-90W Spirax:ia) jne, elikkäs mitä vaan nyt tuon eteen voi tehdä että saisi indikaattoria ennakkoon tulevasta, niin eikö mitä? Aamusella Kettujoelta lähdön jälkeen ja Inarin kylän laidalla kun suoritan kaasun avauksen (jalat tapeille, visiiri kiinni) niin mitään varoittamatta aivan "suorilta jaloilta" perästä kuuluu.... ja * !!!


Että korjaus aiempaan lausumaani: " se perä voi kyllä räjähtää - ihan tosta vaan laakista" !

Syy laukeamiseen tai ei mutta olihan siinä edellisenä päivänä jonnin verran laakerissa pyörintää 20 h jatkuvaa jutaamista. Mut jutaamiseenhan nämä tehty on !

Marssitauolla

Toinen marssitaulko heti perään niin säästyy aikaa...

[C-A-D]

Missäs korjasit/korjautit? Kuitenkin Suomen puolella rivahti, niin on vakuutus- ja hinausyhtiön kanssa vähemmän säätämistä?

Kerros nyt miten tuosta eteenpäin. Otti vanha sissi rinkan kantoon ja oikhaisi tundran läpi pikamarssia lähimmälle laavulle? * Vai menitkö ambulanssiin saattajaksi? * Minne asti pyörä matkusti?

Vielä tästä. Olisi se mukava kun joku keksisi, millaisilla indikaattoreilla tuo laakeri alkaa pettää. Sata tonnia tuntuu kuitenkin kohtuulliselta määrältä moiselle vempeleelle ja jos edes tietäisi, että kun kerran 80tkm:sssa vaihtaa tuon uuteen, niin huoletta saa polkea. Monillahan tuo kuitenkin on rivahtanut jo alle puolessa tuosta kilometrimäärästä. JA sitten kun kun tuon ennakoivana työnä vaihdatat jollakulla, joka ei tiedä mitä tekee, niin kestoennustehan on olematon...

Eli vaihda(ta) toimiva laakeri ennakoivana työnä ja ota riski, että se asentajan taitamattomuuden vuoksi leipoo parin tuhannen jälkeen. Luota tehtaan työhön ja jossain vaiheessa se varmasti paskii alleen. Valitse nyt noiden välillä. Tietty jos itse homman tekee ajatuksella, niin tietää että (ehkä) kestää sen minkä se on suunniteltukin kestämään. Ilmeisesti tuo shimmaus on just se juttu, jolla on major-vaikutus laakerin odotettavissa olevaan ikään.

[kawabata]

no kun vertaa ketjuvetoisiin, niin yleisesti 95,000 km tienoilla on jo toinen ketjurataspaketti hyvässä vauhdissa menossa.

on vain harmillinen juttu kun matka tyssää ties mihin korpeen. siinä loppuu kovimmat kiireet ja tulee uudet. lisäharmina varmaan kun syystä jonka ilmenemiseen on osannut varautua ja seurannut perän mahdollisia oireita.

[Pedaali]

Koskeekos nuo perän poksahtelut vain noita uudempia LT malleja? Siis 1999 -->

[C-A-D]

Koskeekos nuo perän poksahtelut vain noita uudempia LT malleja? Siis 1999 -->

Eiköhän se jokaisella laakerilla ole ikänsä, jonka pituus tietty riippuu laakerin mitoituksesta verrattuna rasitukseensa ja voiteluöljyn laadusta sekä tietty kumulatiivisesta kulumisesta.

Eli kait nuo on paukkuneet 1100LT- ja muista pyöristäkin. Ovatko paukkuneet huomiota herättävän alhaisilla kilometreillä (<50tkm?) - who knows?

[mchuurre]

Missäs korjasit/korjautit? Kuitenkin Suomen puolella rivahti, niin on vakuutus- ja hinausyhtiön kanssa vähemmän säätämistä?

Kerros nyt miten tuosta eteenpäin. Otti vanha sissi rinkan kantoon ja oikhaisi tundran läpi pikamarssia lähimmälle laavulle? * Vai menitkö ambulanssiin saattajaksi? * Minne asti pyörä matkusti?

Riks päks ja poks..


No en ole itse ainakaan kuullut että K100 malleissa olisi perää mennyt ! Kaverilla oli K1100LT ja siitä meni isompi laakeri hieman yli 100tkm:ssa. Mutta onhan täällä yllättävän monella K1200LT:n perässä ollut jotain, sattumaa vai ei, mutta se jenkkifoorumien 2% ei taida aivan enää pitää kutiansa koska kilometrejä on alkanut tulemaan kaikilla lähemmäs ja / tai monelle ylikin tuon 100tkm !

Mutta CAD:ille...

No laitoin kypärän jalkatapille riippumaan, taapersin tien penkalle kivelle istumaan ja aattelin että nyt ei huurremiäs ole klo 16:00 JKL:ssä. Hyvä jos edes samana päivänä! Otin kännykän taskusta kun ensin olin tehnyt itselleni selväksi että ei tässä nyt tarvitse pyörää polttaa ja soitin siihen tallettamaani TAPIOLAN-hätäpalvelun numeroon. Onneksi oli kenttää palkin parin verran. No-yllätys -yllätys, numerohan vastasi kuin vastasikin vaikka kellon oli 5:00 aamulla! Kerroin tilanteen ja sain lähimmän hinausapuliikkeen numeron Ivalosta jonne sitten soittamaan seuraavaksi.....Hälyyttää......hälyyttää....ei vastausta vaan menee vastaajaan. Justiinsa juu-aattelin että joskos sitten kessemmällä. No sitten, noin 3 minuutin päästä soitin uudelleen, kun ensin olin tehnyt itselleni selväksi että ei tässä nyt tarvitse pyörämerkkiä kuitenkaan vaihtaa..(Pan European kävi kyllä mielessä ja sellaisena metallinpunaisena- saksantuontina tietenkin .....)

taas hälyyttää....hälyyttää...no nyt vastaa aiiiiikas unisen tuntuinen miäsääni josta en kuitenkaan saa mitään selvää muuta kuin että jonkun unen taatusti katkasin ja sen että suomea tai sen sukulaiskieltä se oli mitä sieltä vastattiin...
Kerroin tilanteen ja vastauksena oli että: " juu tullaan tulaan, seitsämän jälkeen" ! *No minä sitten tiedustelemaan jotta olisikohan Ivalossa mahdollisesti jotain muuta vastaavaa
mutta vastauksena vain: "soita 020202 kiitos ja hei" !

No- eipä tässä mitään hätää, soitetaampa nyt sitten sinne 020202:een vai mitä se oli....ja juuri kun saan sieltä selville seuraavan hinausapuliikkeen numeron ja puheluni yhdistetään sinne, alkaakin kännykkäni piippaamaan: "lataa akku" he hee.....

Nopiasti saan kerrottua tilanteeni, sijaintini jne. ennen kuin akku tyhjenee kokonaan ja sammutan kännyn itse. Siinä sitten tuumailen jotta lähteeköhän se hinausauto tulemaan, ja jos lähtee, niin milloin, ja jos vaikka lähtikin heti, niin Ivalosta vai Rovaniemeltä jonne puhelukin yhdistettiin.......

Siinä sitä kivellä istuessani katson taivaalle ja kuuntelen aamuyön hiljaisuudessa kun jossain kaukana lentelee taivaanvuohi vvvvvvvvvvuuuuuuuuuvuvuvuvuvuvuv---vvvvvvvvvvvvvvuuuuuuuuuuvuvuvuvuvuvuvuvu ääniä päästellen. Väsyttää. ....Tuumailen aikani kuluksi, mitä muita
bmw-pyörämalleja markkinoilla olisikaan tarjolla keskeytymättömään matkantekoon, aamuyöstä.....

Olen varma että hinausauto lähtee vasta 2:n tunnin päästä matkaan ja tietenkin etelästä, Rovanimeltä, koska Ivalon hinausapu hemmon täytyy jatkaa syvää, jo kerran aamusta aikaisin katkaistua (jonkun idiootin puhelinsoitto) krapula untaan ...

Potkaisen ajosaappaani maantielle ja revin ajotakkini yltäni maahan. KARJAISEN niin että kaikkiaan noin 12 metson parvi, joista ei minulla vielä äsken ollut havaintoa, lehahtavat kaikki yhtä-aikaa lentoon pikkumäntyjen oksien ja siipien paukkuessa suuntanaan itä ! Lähden niiden perään juoksemaan koska suunta näyttää hyvältä sekä suo kantavalta. Juostuani noin kuseman verran saavun tummavetisen lammen rannalle ja samalla kompastun johonkin ihmeen piikkilankaan ! Mitä kummaa? Joku turisti on jättänyt metreittäin piikkilankaa lammen rantaan kerälle niin että en meinaa sukkaani saada langasta irti. Samalla kun pääsen jaloilleni näen ympärilläni saksalaisten jälkeensä jättämiä ruostuneita kaasunaamarikoteloita, alppikenkiä, patruunalippaita sekä ties mitä sotakampetta, aivan kuin jostain kuorma-auton lavalta siihen kärrättynä.... Paikkaa aikani ihmeteltyäni, lähden jatkamaan matkaani kunnes saavun luhistuneen lautarakennelman viereen ja riuhtaisen oven rämän auki kun se ei meinaa kiinni pysyä muutenkaan.. *Ja mikäs se siinä, sivuvaunullinen K75 ja kutakuinkin ajokuntoisen näköisenä ! Raivaan kenttäharmaat riekaleiset ressunpalat sekä laudankappaleet sivuvaunun päältä pois ja mallailen satulaa....Pikkuisen on kova ja hiekkainen verrattuna LT:n comfort-malliseeni mutta saa välttää. Nousen satulasta, katson onko akku (VARTA) paikoillaan, käännän hitler-jugend-avainperällä varustetusta virta-avaimesta jolloin mittariin ilmestyy varovaisen himmeä punainen hehku, vedän ryyppytankoa hieman auki, käännän kaksi kertaa kaasukahvan aivan auki ja asetan jalkani käynnistys polkusimelle. Voimakas POTKU- ja molemmat sylinterit nytkähtävät runsaine savuine käyntiin johtuen vääristä (Delvac tuli vasta myöhemmin) ja pitkään toimettomina seisseistä yksiaste öljyistä, jotka nekin lienee vaihdettu viimeksi Kaukasuksella tai sittenpä Stalingradissa.
Lähtipä käyntiin ekalla ja vieläpä potkaisemalla, no, onhan se BMW tämäkin.

Asettaudun satulaan ja asetan G-vaihteen (Geland) käsivivulla jurahtaen päälle jolloin saan sivuvaununkin pyörän vetämään. Lisään varovasti kaasua samalla kuin riuhtaisen "lihakoukku"-kytkimestä vaihtaakseni kakkoselle. Turvemättäiden lennellessä ja hirveän sinisen savutuksen saattelemana, löydän entisen ajouran jonne suuntaan oikealla kädellä myös sivuvaunussa irtonaisena rojahtelevan MG-42:n. Näkyypä olevan vielä jonkun SS-manttelikin vaunun penkillä... ja eipä aikaakaan kun saavun kolmion muotoiseen tienristeykseen... No nyt pitääkin miettiä, aamuöinen aurinko näkyy puiden takaa vähän huonosti mutta hmmm. tuolla vasemmalla kuitenkin lienee itä? Samalla kun aprikoin Rovaniemelle menevää oikeaa tieuraa tulee takaoikealta vihertävään sadetakkiin pukeutunut, kaulassaan MP-40:tä roikottava Wehrmachtin vartiokorpraali. ACHTUNG ! tokaisee hän, mutta minä vastaan: Ilmoitusta, Nimi ja tehtävä ? Mikä mies ? Korpraali yrittää perääntyä mutta tarjoan hänelle taskustani löytämääni salmiakki-sisua ! Epäilee mutta ottaa kuitenkin "gut"...Osoittautuu että hemmo on ollut vartiotehtävässä mutta kun seuraavaa ei ole tullut niin ei ole voinut lähteä paikoiltaan. Kysyn esikunnan puhelinnumeroa ja se tuleekin mieheltä kuin apteekin hyllyltä. Laitan virrat kännykkääni päälle ja samalla saan siihen tekstiviestin että hinausauto lähtee Ivalosta 10 min kulttua. Sanon vartiokorpraalille että odottaa tässä kunnes palaan hetken päästä koska nyt minulle tuli kiire ! Kaasutan ja seuraan peilistä kun vartiokorpraali tekee moitteettoman netsitervehdyksen perääni, heilautan heilahduskättäni samalla kun käännän kasetin. Pink Floyd sopii jotenkin täydellisen hyvin tämän tyyppiseen mäntytaimikko-maastoajoon....

Aikani kasettisoitinta raplatessani, totean sen varsin vaatimattomaksi verrattuna LT:n HiFi-Pro soittimeeni..tulen viimein 4-tielle ja suuntaan Ivaloon...Yhtä-äkkiä huomaan kun meno alkaa jälleen täristämään ! Ei voi olla, sivuvaununi alkaa puoltamaan ojan puolelle selvästi ja nyt on hyvät keinot tarpeen.....Vaihdan 2:lle ja päästän lihakoukkukytkinkahvasta repäisemällä samalla kun voimakkaasti kierroksia lisäten ja ohjausta heilauttaen saan kuin saankin vaunun ylös ja matka voi taas jatkua....huh -huh. Tätä menoa en kyllä koskaan pääse samana päivän JKL:ään, tuumaan....TÄSSÄ kuvassa olen menossa Ivalon keskustassa kohti Saariselkää....huomatkaa miten savutus lähes lakkaa kun moottori lämpiää riittävästi ja antaa boxerille kierroksia !

(nostalgiaa lainatakseni, mitä unta sitä voikaan horroksessa nähdä *)

...Tä ? Melkein nukahdin, niin mahtava se on tässä kivellä istua ja kuunnella tuota aamuyön yksinäistä taivaan vuohen ääntelyä. No avaan kännykän ja samalla saan siihen viestin että "hinausauto lähtee Ivalosta 10min kulttua". OK, tämä tieto rauhoittaa kummasti ja noin 45 min odottelun jälkeen auto tuleekin ja ajan LT:n lavalle kun ei mitään olisi tapahtunutkaan. Hinaushemmokin ihmettelee että mikä siinä on vikana kun sillä voi ajaa?

LT: ajetaan Ivaloon ja hinausauton kyytiin vaihdetaan KIA, koska olin asiakas n:o 3. Pääsen kuitenkin auton kyydissä Rovaniemelle josta parin tunnin odottelun jälkeen "pikajunalla" he hee.....(10 tuntia *) Pieksämäelle ja sieltä junan vaihdolla JKL:ään jossa perillä noin klo 22:45. LT tuotiin seuraavana päivänä Rovaniemelle josta tosin sain se vakuutusyhtiöni suostuttelulla alemmas Oulun EMC:hen jossa se nyt on ja perän operointi alkanee maanantaina ?

Toivottavasti näin, koska jutaamista sillä olisi taas torstaina Lysebotn-Kjerak-Jotunheim-jne ! *

Onko muuten kenelläkään kokemuksia perälaakerin vaihdosta EMC:llä kun olen vähän huolissaan heidän ammattitaidosta...(tai mitä olen kuullut) ?

Alustavien tietojeni mukaan heillä menee siihen peräti seitsämän (7) tuntia !!!! Että siitä päätellen...!!
Onkohan "perävalotakuu" ?

[C-A-D]

Hehe. Nostalgia on selvästi saanut kilpailijan!

Mitä tulee laakerityön määrään, niin Heino teki tuon vuosi sitten töineen, osineen kahden, kolmen sadan €uron haarukkaan. Jos laakerin hinta on se reilut 90€ niin ei EMC:n seitsemälle työtunnille jää kovin kummoista hintaa.....

[pozo izquierdo]

Joo, huikeet oli seikkailut, kaikin puolin.

Tein tässä männä talvena (ennakkohuoltona) tuon perälaakerin vaihdon alkuperäiseen perämurikkaani noudatellen noita oheisen videon ohjeita:

http://www.bmwlt.com/uploads/lt_final_drive_rebuild.wmv

Hankin Motonetistä digitaalisen mikrometrin ja rakensin sille oikein telineen, jotta pääsin tarkistamaan oliko shimmilevy oikean paksuinen ja olihan se.
Itse laakerin vaihdossa suurin ponnistus oli vanhan laakerin irroitus. Jos olisi ollut ihan oikeanlainen ulosvetäjä, niin ei olisi ottanut niinkään koville, ongelmana oli ulosvetäjän kynsille jäävä pieni tila.

Oikeaa lämmitys / jäähdytystekniikkaa käyttäen (siis laakeri lämpimäksi ja kartiopyörä pakkaseen) uusi laakeri kilahtaa paikalleen pelkän maan vetovoiman avustamana, yhtään ei tarvitse kilkutella.

Itsellä meni (ensikertalaisena) ehkä pari kolme tuntia tuon perämurikan kanssa puljaamiseen ja mikrometrin virittämiseen ja tarvittavan shimmilevyn paksuuden tarkistamiseen. Siis kun murikka oli pöydällä. Ennenkuin perämurikka on pöydällä pitää tietysti takapyörä irroittaa ja samoin perän nivellaakerit. Tuohon mennee ammattimieheltä noin 20 min ja takaisin laittoon sitten se 40 min kun nivellaakerin tiukkuus pitää saada kohdilleen.

Jos arvio on 7 tuntia, niin kaveri lienee ekaa kertaa touhuamassa...
Ei muuten voi olla mahdollista...
Soitapas Matias L:lle Rovaniemelle, hänellä saattaa olla muistini mukaan kokemuksia tuosta korjaamosta (tai sitten erehdyn).

Jälkiviisaus on aina sitä parasta viisautta, mutta kaikesta huolimatta sanoisin, että kyllä tuo sun laakeri ihan laina-ajalla jo meni. Se pyörän heiluttelu ja välyksen tunnustelu on ihan yhtä tyhjän kanssa. Sitä välystä ei tietenkään saa olla yhtään, ja vaikka ei olekaan, niin sekään ei ole mikään vakuutus siitä, että kaikki on hyvin. Kun se iso laakeri menee, menee se aika lailla varoittamatta kuten huomasit.

Ennakkohuoltona ei muuta kuin uusi laakeri peliin siinä 50-60 tonnin välein. Ei ole itse tehtynäkään mikään ihme homma kun hyviä ohjeita löytyy.

t. pozo



PS. Täälläkin olis ollut tallissani valmiina pahvilaatikossa tuo edellä remppaamani VaraPerä, mutta kun siitä puuttuu sun nopeusmittarin anturin reikä ja välityskin taitaa olla sekunnin tiuhempi...

PPS: Tähän "perään" voinen kertoa oman hiuksia nostattaneen peräseikkailuni äskeisellä Keski-Euroopan turneella:
Kun siis tuo edellä mainittu uuden laakerin saanut VaraPerä jäi siis talliini, oli alla toissa talvena jenkeistä hankkimani 9 mailia ajettu 07-mallisesta Trike-LT:stä ylijäänyt perämurikka. Ihan uusi siis. Asensin tämän talvipuuhien yhteydessä.

Kesken reissumme Tsekinmaan Loketin kaupungissa hotellin pihassa huomasin perämurikan sekä takavanteen olevan öljyn peitossa. Ajattelin, että siinäkös tämä "uusi" perä nyt näytti temppunsa - 5000 km kohdalla! Nostin pyörän keskituelle, otin ValePakoPutkesta mekaanikon stetoskoopin, luurt korviin ja sondi vasten perämurikkaa ja pyörää pyörittämään. Tasaista sihinää. Ei mitää rahinaa, rutinaa tai muutakaan sairasta. Avasin öljyn täyttöpropun (joka itselläni on itse asiassa peräöljyn lämpömittarin anturi) ja öljynpinta oli ihan siinä missä sen kuuluikin. Mutta öljy oli ihan harmaata, melkein kuin vedensekaista emulsiota.
Sitten aloin tajuta: Uudessa perässä öljyt vaihdetaan 1000 km kohdalla. Minä poika olin päästellyt surutta jo 5000 km... Ehkä alkuperäinen täyttöni oli ollut reilu tai öljy oli uudessa perässä likaantunut / vaahtoutunut tai ties mitä. Ylimäärä oli joka tapauksessa tupsahtanut huohotinaukosta pihalle ja tahrinut murikan päältä ja vähän vannettakin.

Seuraavana päivänä kiireesti Karlovy Varyn Yamahaliikkeesen peräöljyä etsimään ja siinä pihalla sitten sitä vaihtamaan. Pohjapropun magneetissa oli semmoista tahnamaista möhnää, joka lienee tyypillistä uuden perän sisäänajolle. Putsasin propun, uudet öljyt sisään ja nyt niilläkin on taas ajettu jo kohta 5000 km.

Eli tästä opin ainakin sen, että ei päältä öljyinen perämurikka tai takavanne automattisesti merkitse pahimman skenaarion toteutumista. Sekä sen, että sisäänajon öljynvaihtovälejä kannattaa noudattaa vaikka jo 110.000 km ajetulla mopolla se ei ensimmäinen ajatus olisikaan...