6072km Buellilla Skotlannin kautta eurooppaan...

[JinX]

Kotosalla ollaan oltu jo tovi, mutta armoton shokki loman loppumisesta ja pyörättömänä olemisesta on saanut ajatukset siirtymään purjehtimiseen ja chillailuun. Pahoitteluni siis matkakertomuksen viivästymisestä.

Matkani suuntautui alkuunsa samaa reittiä kuin viime kesän Islannin matkalla Ruotsin pikakurssina Kapellskäristä Osloon. Perjantaina 11.7 oli prätkä pakattu kaikella ylimääräiselläkin roinalla, ja matka saattoi alkaa. Naantalin satamassa odottelin puolenyön aikaan pääsyä laivaan, ja juttelin Kajaanilaisen, Italiaan H-D:llä suuntaavan pariskunnan kanssa mukavia. Laivassa ripeä illallinen, ja mahan viereen maate. Aamulla Ruotsissa olikin keli mitä parhain ja matka kohti Osloa alkoi.

Sunnuntai-aamusta sateli hieman, mutta jahka olin sadehaalari niskassa saanut romut kasattua takaisin pyörän selkään, pilvet repeilivät ja hymyni myös. Tässä Oslosta:



Ja roinaahan oli.

Tie numero 7 ja Bergen oli suuntana, koska tahdoin välttämättä ajaa sen tänä kesänä uudestaan. Maisemat olivat taasen mahtavia, ja mukavaa tietä riitti lähes koko matkalta Oslosta Bergeniin.

Pakkohan näistäkin oli fotot näpsiä, kun viime kesältä on kuvaa samoista paikoista...






Norjassa vietin toisen yön Geilossa, noin puolivälissä matkaa Oslosta Bergeniin. Kun eteen tarjoiltiin mukavan päivän jälkeen komea purilaisannos parilla huurteisella höystettynä, ei matkamiehen mieli olisi paljoa voinut iloisempi olla. Erikoisuutena camping-alueella oli perinteinen suomalais-tyylinen sauna. Totta kai unohdin uimahousuni kotiin, ja yhteissauna oli täynnä kolme-neljätoista vuotiaita tyttöjä, joita en tohtinut mennä järkyttämään, eli jäi sauna testaamatta. Aamulla matka jatkui kohti Bergeniä kosteahkona, mutta se ei haitannut lainkaan.

Ylhäällä vuoristossa on paikoitellen aika vilpoista, ja lunta näkyi siellä täällä välillä reilustikin.





Sysendammen-pato on tien nr.7 varrella ja se patoaa 940m korkeudelle merenpinnasta suuren järven. Järvi toimii myös voimalaitoksen käyttövesisäiliönä. Tie kiertää järven ja voimalaitokselta lasketaan läpi vettä Voringfoss-vesiputoukselle, joka on myös mitä mainioin näky tien varressa.





Padolta:





Putoukselta:









Bergenissä vietin yöni hotellissa, koska loppumatkalla satoi reilusti, enkä jaksanut (lue viitsinyt ) kasailla telttaa läpimärissä vetimissä. Tiistaina 15.7 Smyril-Linen laiva lähti kohti Skotlantia, Fäärsaaria ja Islantia. Kun tunnin sateessa odottelun jälkeen minä, pariskunta Tampereelta, muutama norjalainen ja tusina skottia pääsimme prätkillä laivaan, teki aamu-olut yläkannen ulkobaarissa todella eetvarttia. Istuinkin siinä muutaman huurteisen ääressä Sveitsiläisen hepun kanssa, joka oli myös matkalla moottoripyörällä Skotlantiin.

Myöhemmin illalla nautin muutaman Fäärsaarelais-oluen Tamperelaisen pariskunnan kanssa. Kiitokset heille mukavasta illasta ja toivon lukevani myös heidän matkakertomuksensa täältä. *

Yö laivalla ei ollut helppo. Muutama illalla nautittu ohrapirtelö oli tehnyt tehtävänsä, mutta laiva keinutti silti aika rajusti. Vankoista nukkumisyrityksistä huolimatta yöunet jäivät neljään-viiteen tuntiin. Aamulla laiva olikin Scrabsterissa puoli tuntia myöhässä aikataulusta juuri kovan tuulen vuoksi.

[JinX]

Ensikosketus Skotlantiin tuntui makealta ,olihan tätä odotettu jo Braveheartista asti... Väärällä puolella tietä ajaminen ei ollut lainkaan paha rasti, mutta aluksi kyllä sain aina väristyksiä kun kurvin takaa tuli auto meikäläisittäin samalla kaistalla vastaan. Tovin kuluttua sitä ei enää muistanut, mitä nyt risteyksissä piti aina hieman miettiä.

Maisemat olivat henkeä salpaavat. Kuvia tuli näpsittyä sieltä täältä ja vähän tuoltakin. Teiden kuntoakin on pakko kehua.

Matkani suuntasi Scrabsterista John o'Groatsiin, ei siksi koska siellä ei ole mitään nähtävää, vaan siksi että Long Way Down alkoi juuri sieltä. Ja tosiaan, SIELLÄ EI OLE MITÄÄN NÄHTÄVÄÄ.

Suuntasin siis keulan kohti Invernessiä ja tässä matkalta muutama foto.









Skotlannin pohjoisrannikko ja ilmeisesti koko Iso-Britannian rannikko on Turun saaristossa varttuneelle kumma näky, koska maailma loppuu pystyseinään ja sen jälkeen on vain vettä.

Saavuin Invernessiin jo ennen aamukymmentä, ja päätin teistä ja näkymistä hurmioituneena töräyttää mahdollisesti Edinburghiin asti jo samana päivänä. Ja olkoon kuinka turistikohde tahansa, kävin Loch Nessillä.



Alkuperäinen suunnitelmani oli koettaa kastautua, mutta todella hyinen vesi, teräväkivinen, pitkään matalana jatkuva ranta, turistien paljous ja todella hyinen vesi pitivät minut tiukasti ajopuvussa. Ehtiihän sitä ensikerralla...

Matkalla oli myös Commando Memorial-patsas, joka saattaa joillekin olla jostain tuttu...



Skotti, jolta sain kartat neuvoi minua käyttämään tietä A939 vuorten yli Edinburghiin. Parhaat muistoni koko maasta ovat tältä matkalta. Uskomattomien maisemien lomassa mutkitteleva rauhallinen, hyväkuntoinen tie vaikutti ajohaluihin niin paljon, että unohdin syödä koko päivänä. Ylös-alas vievä asfalttitie oli kaikkea mitä motoristi voi tieltä vain vaatia. Jollette usko niin tuossa:







No eipä siinä nyt paljoa tiestä ollut, mutta kuitenkin. Go, and see for yourselves!

Matkalla oli tarkoitus vierailla viskitislaamossa, mutta ajohalut vetivät eteenpäin, ja hyvä niin, koska tien päällä tapasin Sveitsiläis-Australialaisen pariskunnan. Jos olisin käynyt tislaamossa, emme olisi nähneet. Sveitsiläinen Gideon oli Australialaisen Kylie-ystävänsä kanssa kiertämässä brittejä, ja jaoimme Perth-nimisessä pikkukaupungissa huoneen.



Istuimme illalla oluella ja kävimme pizzalla paikallisessa turkkilaisessa, jossa uskokaa tai älkää oli myyjä, joka puhui suomea. Lauseita, kuten 'tänään tango, huomenna humppa', 'miljoona, miljoona, miljoona ruusua', 'saanko luvan, rakastan, rakastan ' tai 'tervetuloa hyva ystava' en odottanut kuulevani keskellä ei mitään, Skotlannissa. Heppu oli ollut kuusi vuotta roudaamassa tangomarkkinoilla. Small world indeed...

Perjantaina ajoimme Edinburghiin lounaalle ja heitimme hyvästit kaikkien kolmen suunnatessa eri teille.

Brittien Buell-foorumilta satuin ennen matkan alkua lueskelemaan paikallisten tapahtumakalenteria, ja huomasin lauantaina 19.7 olevan kauden päätapahtuma. Emma Radford Memorial järjestettiin East Kirkbyssä, Lincolnshiressä, ja päätin liittyä seuraan paikallisten ihmeteltäväksi. Foorumilta sain yhteyshenkilön Edinburghiin. Norrien tapasin perjantai-iltana, jätin prätkän hänen talliinsa, kävin läheisessä Bed&Breakfastissa suihkussa ja lähdimme illalliselle.



Seuraavana aamuna ajoimme noin viidensadan kilometrin matkan Buelleillamme Lincolnin kaupungin läheisyydessä sijaitsevaan Haywain-hotelliin, johon muutama muukin ajoihin osallistuva oli jo ennättänyt. Ilta sujui mukavan rupattelun, hyän ruuan ja muutaman huurteisen merkeissä.

Lauantaina järjestettyihin kokoontumisajoihin saapuikin ennätysmäärä osallistujia. Yhteensä 106 Buellia ja mukaan laskettuna muut pyörät luku ylitti kolmensadan. Ilmat suosivat ja uusia tuttuja kertyi paljon. Paikkana oli Lincoln Aviation Center, jossa on yksi maailman neljästä jäljellä olevasta Lancaster-pommikoneesta. Lentävän linnoituksen eteen kerättiin ensin Ducatit, sitten vanhat brittipyörät ja lopuksi Buellit riviin kuvattaviksi. Kone teki myös ns. Taxi Runin, eli rullasi koneet käyden kiitoradan päähän ja takaisin. Yllättävän vaikuttava näkymä, sanoisin.













Paikalla jaettiin myös palkintoja. Kukapa muukaan olisi sen Long Distance Awardin napannut, kuin hullu suomalainen...



Myös jaettiin Best Buell Award.

[JinX]

Myös surua koettiin, kun yksi tapahtumaan osallistuva ei päässyt perile asti. Yoffie-nimimerkillä kirjoittanut Darren menehtyi matkalla Lincolnshireen. Joko hän, tai rekka, tai molemmat olivat ajautuneet keskiviivan tuntumalle vasemmalle kääntyvässä kurvissa ja yhteentörmäykseltä ei voitu välttyä.



Sunnuntaina oli lähdön hetki, ja hyvästelin monet uudet ystäväni. Tässä lähtökuopissa vasemmalta Jane, Chris, Mo, mä ja Norrie. Mo'n parempi puolisko Debbie ottaa kuvaa.



Lincolnshiresta matka jatkui kohti Lontoota. Lontoossa asusteleva orggilainen, Gecko, lupautui oppaakseni etelä-englantiin, ja pääsin jopa hänen olohuoneeseensa punkkaamaan kolmeksi yöksi.

Tässä Geckon parkkihallista mun Buell ja hänen Monster.



Neljänä päivänä kiersimme Stonehengen, Cheddar Gorgen, Fish Hillin, Ace Cafen, Box Hillin, Stratford Upon Avonin, Winchesterin, Cerne Abbasin ja tuhat pikkukylää lontoon nurkilla. Paikallistuntemusta omaava opas on todella korvaamaton, jos mielii nähdä ympäristöstä muutakin kuin ne kaikista tunnetuimmat nähtävyydet. Ja mehän kävimme vaikka missä.

Lontoon jätimme kiertämättä, koska halpalennolla pääsee kaupunkilomalle paljon helpommalla.















Kiitos Geckolle Lontooseen todella unohtumattomista neljästä päivästä, hyvästä seurasta, vaivannäöstä, punkkapaikasta ja vaikka mistä!!!

Torstaina lähdin Englannista kanaalin ali vievällä junalla. Ei muuta kuin mopot sisään, puolisen tuntia rentoutumista viileällä lattialla ja mopot ulos Ranskassa, missä jo luojan kiitos osattiin ajaa liikenneympyrää oikeaan suuntaan.





Nyt olin kotimatkalla, ja ruisleivän muisto piti minut liikkeessä. Yhtä soittoa siis Ranskan ja Belgian halki aivan Hollannin ja Saksan rajamaille Eindhoveniin yöksi. Tolkuttoman hintaisen (37€) telttayön jälkeen jatkoin kohti Saksaa tarkoituksenani ajaa Tanskan läpi Ruotsiin. Matkalla tutustuin kuitenkin alunperin Ameriikasta olevaan, nykyisin Jönköpingissä opiskelevaan Stepheniin. Nuhjuisen näköistä VFR:ää ajava jenkki kutsui minut ystävänsä Janin luokse Saksaan, aivan Travemunden kupeeseen. Travemundesta hänelle oli varattuna hytti Malmöseen menevään lauttaan, ja toinen punkka oli siis minun.





Vietimme Janin luona todella mukavan perjantai-illan maistellen olutta, ja Skotlannista matkatuomisiksi ostamaani Laphroaig-viskiä. Seuraavana aamuna pidimme grillijuhlat, jonne Janin vaimon siskot saapuivat myös. Kuvassa vasemmalta Jan, Marika, Stephen ja Janika.



Lauantai-iltana lähti laiva Malmöseen, josta ajoin sunnuntai-aamusta Jönköpingin kautta Kappelskäriin. Illalla rupattelin laivaa odotellessani pitkän tovin Eurooppaa Wingillä kiertäneen pariskunnan kanssa. Lämpimiä terveisiä!

Maanantaina olin kotona. 6072 kilometriä. Kahdeksan maata. Kymmeniä uusia ystäviä. Satoja kuvia. Tuhansia muistoja.

93% minusta piti tästä lomasta todella, todella paljon. Loput 7% (perse) ei ollut tyytyväinen Buellin istuimeen.

Tuolla kaikki matkalta napsimani kuvat alkuperäiskoossa ja -resolla. Kuvatekstitkin ovat pian valmiit...

100km kotiintuloni jälkeen napsahti vetohihna poikki Turun keskustassa. Meinasi tulla Jinksistä uskovainen mies...

[samu69]

Väitäk että sä et o ku 7% perce

Hieno matkailukertomus....

[zapster]

Loistavaa. Mahtavia maisemia. Rupes heti tekemään mieli reissuun. Miten Buell toimi matkapyöränä? Oliko ahdas, tankkilaukun kanssa näyttää siltä.

[Jake82]

Loistava kertomus ja hienoja kuvia.

[Juutana]

Tuolle perskaleen saarelle on vielä pakko päästä pyörällä... Minkä hintainen oli lautta Bergenistä Skotteihin mopon kanssa? Olit ilmeisesti yksin reissussa, joten tuliko pahasti lisähintaa lautalle?

[Sami77]

Laskitko mitä koko lystille tuli hintaa? Kadehdittavan reissun olet tehnyt *nostaa hattua*

[Äksjiiärrä]

Pahus minkä teit, nyt iski ihan kaamee matkakuume. Pitääpä alkaa selailemaan karttoja mihin sitä ensi kesänä

[JinX]

Miten Buell toimi matkapyöränä?

Mulle se sopi hyvin. Nuori ja notkea hypähtää selkään helposti, ja sanoi Samu69 mitä tahansa, pieni perceeni sopi penkille mukavasti. Kovahan se istuin oli kuin mikä, mutta en oo niin mukavuudenhaluinen. Seikkailuhan tuo matka oli ennemmin kuin leppoisaa lomailua.

Ajoasento on rento ja mahdollisuuksia asentojen vaihteluun on riittämiin. Koneen hyvä vääntö pitää kulutukset alhaisina, ja taisin päästä parhaimmillaan alle neljään litraan satasella. Remmiveto on mukava, kun ei tarvitse rasvapulloja pitää matkassa. Kyllä Buell mulle kelpaa. Moni muu sitä kyllä on kavahtanu matkantekopelinä.

Minkä hintainen oli lautta Bergenistä Skotteihin mopon kanssa? Olit ilmeisesti yksin reissussa, joten tuliko pahasti lisähintaa lautalle?

Tuolta faktat aikatauluista ja hinnoista. Jos oikein muistan, maksoin 147€, joka sisälsi vain matkan, varausmaksun ja punkkapaikan 9-hengen makuuhytissä. Matka on aina hinta per henki ja jos haluat siihen päälle hytin on hinta käsittääksei per hytti.

Yksin olin matkassa. Kavereita on aina suunnitteluvaiheessa lähdössä yhdestä viiteen, mutta ne jossain välissä jänistää... * Voi olla että vastaisuudessakin jatkan yksin matkaamista. Saa mennä minne huvittaa, olla miten lystää, pysähtyä missä tahtoo, eikä ole muuta kuin se oma aikataulu. Ihmisten kanssa on paljon helpompi aloittaa läpänheitto kun on yksin, eikä kaveriporukalla tule välttämättä edes paikallista juttuseuraa haettua. Saapa nähdä... Aika moni on nyt jo toisen reissuni matkakuvia katseltuaan sanonut tulevansa varmasti ensikesänä mukaan, minne sitten olenkin menossa...

Laskitko mitä koko lystille tuli hintaa?

Mä kuljen aika halvalla.Vähän reilu puolisentoista tonnia tais palaa tossa 17 päivän aikana ja se sisältää 4 laivamatkaa, 6000km polttoaineet, yöpymiset, safkat, kaikki.

Edit: Niin ja pahoitteluni kaikille matkakuumeen nostattamisesta...

[JinX]

Och samma på engelska...

Tai ainaski melkein...

[Jooney]

Olipa mahtava matkakertomus. Kiitos .

[ttuttu]

Hienon reissun ja hienon kertomuksen olet tehnyt! Tuo minkä sanoit yksin reissaamisesta, pitää kutinsa:

"Saa mennä minne huvittaa, olla miten lystää, pysähtyä missä tahtoo, eikä ole muuta kuin se oma aikataulu. Ihmisten kanssa on paljon helpompi aloittaa läpänheitto kun on yksin, eikä kaveriporukalla tule välttämättä edes paikallista juttuseuraa haettua."

JUST NOIN se menee! Itse olen moporeissannut sekä yksin että porukalla ja yksin reissatessa tutustuu muihin paljon helpommin.

[pecha]

Tuolle perskaleen saarelle on vielä pakko päästä pyörällä... Minkä hintainen oli lautta Bergenistä Skotteihin mopon kanssa? Olit ilmeisesti yksin reissussa, joten tuliko pahasti lisähintaa lautalle?

Muuten jos nyt tänä kesänä (2010) mielii Norjasta Skotlantiin, niin Bergenin/Stavangerin ja Newcastlen välinen paattilinja ei enää liikennöi, taisi lakata jo 2008 loppupuolella.

Eikä tietääkseni nyt kulje muitakaan Norjan ja Brittein saarten välisiä linjoja, ainoastaan DFDS Tor Linen jonkinlainen rekkojenkuljetuslautta, jossa todella rajoitettu matkustajamäärä, ja jonka määräsatama Norjassa on jossain Oslon lähellä. Ei mitään käsitystä, onko tuo motoristille käypäinen vaihtoehto, mutta sivuillaan oli kyllä mainittu ainakin hinta prätkälle.

Tanskan Esbjergistä näyttäisi pääsevän Englannin Harwichiin, mutta Norja ei silloin osu reitille.

[JinX]

Muuten jos nyt tänä kesänä (2010) mielii Norjasta Skotlantiin, niin Bergenin/Stavangerin ja Newcastlen välinen paattilinja ei enää liikennöi, taisi lakata jo 2008 loppupuolella.

Eikä tietääkseni nyt kulje muitakaan Norjan ja Brittein saarten välisiä linjoja, ainoastaan DFDS Tor Linen jonkinlainen rekkojenkuljetuslautta, jossa todella rajoitettu matkustajamäärä, ja jonka määräsatama Norjassa on jossain Oslon lähellä. Ei mitään käsitystä, onko tuo motoristille käypäinen vaihtoehto, mutta sivuillaan oli kyllä mainittu ainakin hinta prätkälle.

Tanskan Esbjergistä näyttäisi pääsevän Englannin Harwichiin, mutta Norja ei silloin osu reitille.

Näinpä. Kilroy Travelsin mainoslauseessa on pointtinsa. G<span style='font-size:6pt;line-height:100%'>O BEFORE IT'S TOO LATE!</span>

Islantiin pääsi 2007 Norjasta, Skotlantiin 2008 myös.... *