Mikäköhän on tämän ajokauden "saldo" ?

[TeroT]

Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...

Itse en ole ajanut koskaan moottoriradalla.

Selviäminen liikenteessä koostuu mielestäni mahdollisten vaaratilan tunnistamiseen ja nopeuden sekä myös ajotavan sopeuttamiseen kulloiseenkin tilanteeseen. Jos nuo unohtuu niin sen jälkeen tarvitaan sitten jo muitakin taitoja.

Keskimäärin joka viides vuosi on tullut kontattua.

Ensimmäinen kerta kun olen kuullut rata-ajon nollaavan aivojen pelko/varovaisuustoiminnon. Huomattavasti useammin olen kuullut paljon radalla ajavien sanovan etteivät uskalla enää koheltaa kadulla kun on alkanut pelottaa kovaa ajaminen.

Jos katulippojen väittää johtuneen siitä että ei muistanut ettei ole rengaslämppäreitä niin eiköhän vika ole jossain muualla kuin radalla tapahtuneessa harjoittelussa. Jos tuo kaverisi logiikka pitää paikkansa niin Tommi Mäkinen ja Mikko Hirvonen ovat tosi vaarallisia kuskeja liikenteessä. Täytyykin pitää silmät auki koska molemmat herrat ajelevat tässä ihan nurkilla.


Ei rataharjoittelu vähennä sinällään onnetomuuksien määrää mutta kyllä se oleellisesti parantaa mahdollisuuksia selviytyä yllättävistä tilanteista sekä mahdollistaa oman taitotason tunnistamisen.

[Geeäsäxähvä]

Omalla kohdalla ensimmäinen visiitti radalle aiheutti sen, että itsesuojeluvaisto ja arvostelukyky paranivat selvästi.

Radalla huomasi aika selvästi omien kykyjen vajavaisuuden ja se rauhoitti kummasti katuajoa. En ole alkanut harrastamaan ns. nynnyilyä, mutta kyllä se pahimpia yillyöntejä karsi pois, ts. katsoo entistä tarkemmin missä ajaa kovempaa ja missä taas hiljaa.

Ensi kevään ekaa ratapäivää odotellessa...

[pecha]

Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...

Kuulostaa melko hyviltä ´meriselityksiltä´.

Muuten se, että "harrastaa rata-ajoa", ei vielä sinällään tee kenestäkään etevää kuljettajaa. Sielläkin näkee niin monentasoista taapertajaa, ettei ole tosikaan. Rata-ajo kylläkin tarjoaa oppimiskykyisille runsaasti hyviä eväitä, ja monelle ensimmäiset kerrat ovat silmät aukaiseva kokemus, kun pääsee konkreettisesti toteamaan, millä tasolla se oma osaaminen oikein on.

Rata-ajon ja katuajon perustavanlaatuisten eroavuuksien ymmärtäminen on kuitenkin erittäin tärkeä pointti. Ja jos rataharjoittelu johtaa siihen, että kadulla vedetään vaan entistä silmittömämmin, riskit voi itse asiassa kasvaa huomattavasti, vaikka ajosilmä ja pyöränhallinta olisikin aiempaa paremmalla mallilla. Esimerkiksi muu liikenne (muista yllättävistä tekijöistä puhumattakaan) on edelleen aivan yhtä arvaamatonta kuin ennenkin.

Lisäksi liikennesilmä, joka myös on eräs "moto-survival":in kulmakivistä, ja vähintään yhtä merkittävä kuin ne taidot, mitä voi saada radalta, kehittyy vain ajamalla (kadulla) paljon.

[jaulis]

Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...

Itse en ole ajanut koskaan moottoriradalla.

Selviäminen liikenteessä koostuu mielestäni mahdollisten vaaratilan tunnistamiseen ja nopeuden sekä myös ajotavan sopeuttamiseen kulloiseenkin tilanteeseen. Jos nuo unohtuu niin sen jälkeen tarvitaan sitten jo muitakin taitoja.

Keskimäärin joka viides vuosi on tullut kontattua.

Jep Jep. Suosittele kaverille mopon hävittämistä ihan suosiolla, ennen kuin unohtaa kumpi olikaan kytkin ja kumpi jarru...
Ps. Radalla luulisi ennemminkin oppivan arvostamaan pidon merkitystä, varsikin kun sitä ei kadulla ole samalla tavalla tarjolla.

[cartman]

Raatojen määrä pitäisi saada 30:een, sitten voittaisin vedonlyönnissä. Kahden euron panoksella tulisi 12 euroa, eli 10 euron tili. Näin ei tosin taida käydä, mutta toivotaan kuitenkin ihmettä.

[Medi]

Mitä enemmän radalla ajaa, sitä harvemmin kiinnostaa lähteä kadulle ajelemaan = riski joutua (liikenne)onnettomuuteen vähenee

[K100]

Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...

Itse en ole ajanut koskaan moottoriradalla.

Selviäminen liikenteessä koostuu mielestäni mahdollisten vaaratilan tunnistamiseen ja nopeuden sekä myös ajotavan sopeuttamiseen kulloiseenkin tilanteeseen. Jos nuo unohtuu niin sen jälkeen tarvitaan sitten jo muitakin taitoja.

Keskimäärin joka viides vuosi on tullut kontattua.

Jep Jep. Suosittele kaverille mopon hävittämistä ihan suosiolla, ennen kuin unohtaa kumpi olikaan kytkin ja kumpi jarru...
Ps. Radalla luulisi ennemminkin oppivan arvostamaan pidon merkitystä, varsikin kun sitä ei kadulla ole samalla tavalla tarjolla.

Ehkei kannattaisi ollenkaan kommentoida tähän, mutta kommentoidaan kuitenkin.
Takana moottoripyörällä 150 tkm, Uralilla on käyty, radalla viisi kautta, kilpaa kaksi kautta ja nyt vasta saan tietää, että minulla voi koska tahansa kytkin ja jarru seota. Hirveesti kiitoksia herra Jaulikselle varoituksesta. Mutta mopon hävittäminen ei onnistu kun niitä kuitenkin muutama jää jäljelle.
Enkä myöskään ole mikään kaahari yleisessä liikenteessä, vuosien aikana kaksi kertaa tutkaan, toisella kerralla selvisin huomautuksella ja toisella kerralla satasen rikesakko.
Neljä kertaa olen kaatunut, kahdesti radalla ja kahdesti liikenteessä.
Liikenteessä kaatumisista ensimmäinen sattui viime syksynä.
Koko kesän olin ajellut sporttipyörällä radalla. Suurinpiirtein ensimmäisen kerran kun syksyllä lähdin sporttouringmallisella liikenteeseen ehdin ajaa kotoa 300 metriä ja nurin. Kylmä sää ja touring-pyörän kiikkerät ajo-ominaisuudet yllättivät totaalisesti. Ohitustien rampissa pyörä karkasi alta.
Seuraava kaatuminen seuraavana kesänä noin klo 03 aikaan aamuyöstä. 200 kilometriä kotoa ja mutkainen pikitie.
Kieltämättä reippaahkoa vauhtia ajoin, mutta en edelleenkään mitään kaahailua harrastanut. Enkä tajua miksi en sitä hiekkaa huomannut, mutta nurin mentiin ja vauhdilla. Nyt otti kipeätäkin sen verran, että ainakin radalla vauhti hiljeni kummasti ja palasi oikeastaan vasta kilpailukauden jälkeen.
Vituttihan nuo kaatumiset itseäkin sen verran, että touringpyörä oli hetken ajan myynnissäkin. Mutta kukapa sitä ostaisi, kaksi kertaa kaadettua pyörää, vaikka kuinka olisi samalla kylellä naarmut.
Epäilin, että jonkinmoinen vauhtisokeus oli iskenyt, siksi menin mainitsemaan, että pitäisikö tuo kadulla ajelu kokonaan lopettaa. Seuraavaksi saan siitä lukeakin täältä.
Että kiitoksia vaan... kaikille osapuolille.

[Tona]

Omalla kohdalla ensimmäinen visiitti radalle aiheutti sen, että itsesuojeluvaisto ja arvostelukyky paranivat selvästi.

Radalla huomasi aika selvästi omien kykyjen vajavaisuuden ja se rauhoitti kummasti katuajoa. En ole alkanut harrastamaan ns. nynnyilyä, mutta kyllä se pahimpia yillyöntejä karsi pois, ts. katsoo entistä tarkemmin missä ajaa kovempaa ja missä taas hiljaa.

Ensi kevään ekaa ratapäivää odotellessa...

Samaa mieltä ,että auttaa liikenteessä. Uskallat kantata reippaammin ja pysyt tiellä/omalla kaistalla.

Kadulle siitä on apua kun sen tekee samalla pyörällä ja katurenkailla.

Saispa tänne ihan eteläänkin VAKIO Katupyörien radan, se olis helpompi saada melujen takia. Siit se hyöty olis suurin.
Vakuutusyhtiöt

[jaulis]

Rataharjoittelun hyödyllidyyyttä kun kehutaan niin eräs lähipiirini rata-ajoa harrastava henkilö totesi jotta hänen pitäisi lopettaa katuajo siksi aikaa kun rata-ajoa harrastaa. Miksikö? No siksi kun ei osaa varoa sitten kadulla ja seurauksena lipat/kausi kadulla. Eka kerralla unohtui koleana syyspäivänä ettei renkaanlämmittimet olleetkaan käytössä ennen kadulle(radalle)lähtöä ja toisella kertaa katua(rataa) ei oltu ajettukaan harjakoneella...

Itse en ole ajanut koskaan moottoriradalla.

Selviäminen liikenteessä koostuu mielestäni mahdollisten vaaratilan tunnistamiseen ja nopeuden sekä myös ajotavan sopeuttamiseen kulloiseenkin tilanteeseen. Jos nuo unohtuu niin sen jälkeen tarvitaan sitten jo muitakin taitoja.

Keskimäärin joka viides vuosi on tullut kontattua.

Jep Jep. Suosittele kaverille mopon hävittämistä ihan suosiolla, ennen kuin unohtaa kumpi olikaan kytkin ja kumpi jarru...
Ps. Radalla luulisi ennemminkin oppivan arvostamaan pidon merkitystä, varsikin kun sitä ei kadulla ole samalla tavalla tarjolla.

Ehkei kannattaisi ollenkaan kommentoida tähän, mutta kommentoidaan kuitenkin.
Takana moottoripyörällä 150 tkm, Uralilla on käyty, radalla viisi kautta, kilpaa kaksi kautta ja nyt vasta saan tietää, että minulla voi koska tahansa kytkin ja jarru seota. Hirveesti kiitoksia herra Jaulikselle varoituksesta. Mutta mopon hävittäminen ei onnistu kun niitä kuitenkin muutama jää jäljelle.
Enkä myöskään ole mikään kaahari yleisessä liikenteessä, vuosien aikana kaksi kertaa tutkaan, toisella kerralla selvisin huomautuksella ja toisella kerralla satasen rikesakko.
Neljä kertaa olen kaatunut, kahdesti radalla ja kahdesti liikenteessä.
Liikenteessä kaatumisista ensimmäinen sattui viime syksynä.
Koko kesän olin ajellut sporttipyörällä radalla. Suurinpiirtein ensimmäisen kerran kun syksyllä lähdin sporttouringmallisella liikenteeseen ehdin ajaa kotoa 300 metriä ja nurin. Kylmä sää ja touring-pyörän kiikkerät ajo-ominaisuudet yllättivät totaalisesti. Ohitustien rampissa pyörä karkasi alta.
Seuraava kaatuminen seuraavana kesänä noin klo 03 aikaan aamuyöstä. 200 kilometriä kotoa ja mutkainen pikitie.
Kieltämättä reippaahkoa vauhtia ajoin, mutta en edelleenkään mitään kaahailua harrastanut. Enkä tajua miksi en sitä hiekkaa huomannut, mutta nurin mentiin ja vauhdilla. Nyt otti kipeätäkin sen verran, että ainakin radalla vauhti hiljeni kummasti ja palasi oikeastaan vasta kilpailukauden jälkeen.
Vituttihan nuo kaatumiset itseäkin sen verran, että touringpyörä oli hetken ajan myynnissäkin. Mutta kukapa sitä ostaisi, kaksi kertaa kaadettua pyörää, vaikka kuinka olisi samalla kylellä naarmut.
Epäilin, että jonkinmoinen vauhtisokeus oli iskenyt, siksi menin mainitsemaan, että pitäisikö tuo kadulla ajelu kokonaan lopettaa. Seuraavaksi saan siitä lukeakin täältä.
Että kiitoksia vaan... kaikille osapuolille.

Ei tarvitse kiittää. *

Ps. Itse en ole kaatunut muuta kuin aina omasta virheestä ja rata-ajosta en ole saanut syyllistä kadulla koheltamiseen, aivan kuten et näemmä sinäkään, vaikkakin ystäväsi postauksesta sen kuvan hieman sai... *

[RvN23]

Jos jokainen lähtee liikenteeseen ajatuksella tai asenteella, tänään en aio kuolla liikenteessä, silloin oltaisiin aika lähellä nollaa.

Tämä pätee kaksipyöräisiin, mutta autoilijat voisivat ottaa käyttöön: "Tänään en aio tappaa ketään!"

Tuntuu että, "en nähnyt"-selitys on sellainen jolla selviää suuremmilta murheilta, vaikka joku pääsee hengestään.

[Moto guzzi]

Jos jokainen lähtee liikenteeseen ajatuksella tai asenteella, tänään en aio kuolla liikenteessä, silloin oltaisiin aika lähellä nollaa.

+1