Pyhtää kk-Vastila-Pyhtää

[ukkeli]

Olisi tarkoitus ajella itä-uudellamaalla alkukesästä, mutta tuo lenkki on jäänyt aikaisemmin ajamatta, joten te jotka olette tietä kurvailleet niin kertokaahan millainen reitti on . Esim. lähtö Pyhtään kk:lta kohti Vastilaa ja Vastilasta takaisin 7-tielle tietä 3562.

[premier]

Toissa juhannuksena kävin tuon ajelemassa, että pääsin sukulaisia mökiltä pakoon. Muistaakseni ihan kiva tie ja kauniit maisemat. Pinnan kunto vaihteli ja paikoitellen mutkissa oli soraa, mutta kaiken kaikkiaan ihan kohtuukuntoinen tie.

[buddha]

Pyhtään kk:lta Vastilaan ei ole mutkia oikeastaan yhtään. Aika tylsä tie.
Vastilassa komeat koskimaisemat.
Vastilasta Siltakylään tie on mutkaisempi ja ihan mukava.
Matkan varrelle jää Valkmusan luontopolku, missä ihan hyvät näkymät näkötornista. Kävelymatka tornille on lyhyt, muutama sata metriä muistaakseni.
Pyhtään kk:lta merelle on muuten Suomen ainut(kai) toimiva käsikäyttöinen sulku. 7 tieltä kyltti Strukan sulku.

[BränDy]

Pyhtään kk:ltä vastilaan menevävä tie oli kyllä melko pomppuinen ja pinta täynnä kaistan myötäisiä halkeamia. Ei siis mikään mukava kokemus.
Paljon oli pelloilta traktorien mukana tullutta scheissea mut se lähtenee ajan myötä pois.
Tuolta luontopolulta eteenpäin tie oli paljon parempi.

[ukkeli]

No mitäs jos ajaisi Ruotsinkylästä Vastilaan, taitaa olla tie 3531, GT-kartan mukaan on n. 10km hiekkatietä. Onko noin ja jos on, niin millaista hiekkaa?

[seniori mopoilija]

Se Ruotsinkylän ja Vastilan väli on kyllä ajettavassa kunnossa, irtosoraa on paikka paikoin, (viime kesänä siinä oli hyvä saviasvaltti pitemmän aikaa) tien hoito on muuten ihan retuperällä. On siellä muutakin varottavaa, En tiedä onko se Vastilan lossibaari enää toiminnassa, mutta aikoinaan siellä oli sanonta, että autoilu ilman alkoholia on köröttelyä.

[BränDy]

Ruotsinkylässä on ainaki Gulf-baari *

[moukku]

Varovaisesti pitää tähän aikaa ajella, paljon traktoreita ja sitä myöten mutaa tuolla tiellä, eilen tuli veljen kanssa ajettua

Tie alkanut joistakin kohtaa ilkeästi repeilemään, mutta perhanan nautinnollista oli ajaa kun aurinkopaistoi ja maisemat, sieltä sitte elimäentielle, löysimme itsemme loppujenlopuksi Susikoskelta kahvilta

Hiekka pätkää tais olla tuolla reitillä muutama kilometri, välillä ihan sileetä ja välillä sitte oli taas peukalonpäänkokoista kiveä.