Yhteinen pyörä puolison kanssa

[frepel]

Tästä asiasta on käyty keskusteluja ja niitä on selailtu ja tutkittu. Muutama aloittelijan kysymys on jäänyt vastaamatta ja muutenkin muitten vastaavanlaisia kokemuksia kiinnostaa. Olemme siis puolisoni kanssa hankimassa kesäksi yhteisen pyörän jolla kukin voisi ajella yksikseen mutta yhteisetkin (kaks päällä) matkat pitäisi sujua.

Alustavaksi tiedoksi voisin kertoa että olemme aika normaalin kokoisia (178cm/75kg ja 165cm/60kg). Kokemuksemme perusteella ajonautinto on meille ns. ”cruisailu” siinä 80-90 km/h, joten kunhan näissä nopeuksissa onnistuu ohitus suhteellisen turvallisesti niin se on meille tarpeeksi. Ajokokemuksista voisi vielä sanoa sen verran että minulla on jonkun verran ajokokemuksia mutta puolisolla ei ollenkaan, kortti ajetaan keväällä.

Kuten tästä jo varmaan selviää, niin custom pyörät miellyttävät meitä. Hakusessa olisi pyörä joka on tarpeeksi miehekäs miehelle, jolla pääsee ohi kaks päällä mutta sopii myös aloittelevalle naismotoristille. Myös pidemmät matkat pitäisi onnistua, mutta maltillisesti ”cruisaten”. *

Kun pyöriä on katsottu niin Hondan VT 600, Yamahan Virago 535 tai 750, tai sitten Suzukin VS Intruder 600-800 ovat sellaisia pyöriä jotka miellyttävät silmää. Näitä näyttäisi myös olevan markkinoilla jolla on alle 50 000km mittarissa ja mahtuisi meidän budjettiin (3000€-4000€).

Kertokaa kokemuksianne, mielipiteitä näistä ja jos on jotain muita varteenotettavia pyöriä jotka mahtuu tähän hinta haarukkaan, niin ilman muuta niitäkin saa kehua.

Mitä pitää ottaa huomion ja ajatella kun ostaa käytetyn pyörän? Jossain sanottiin että jos pyörä on ulkoisesti hyvässä kunnossa ja huolletun näköinen, niin voi olla aika varma siitä että pyörästä on pidetty hyvää huolta myös muilta osin, mutta mitkä ovat sellaisia asioita mitä silti aina kannattaa ja pitää tarkistaa? *Onko jotain asioita josta ns. susi-pyörän voi tunnistaa? Onko 50 000km ajettu customi jo loppuun ajettu? Millaisia huoltoja on tavallisesti tiedossa customeissa jotka ovat ajettu 30 000 – 60 000km ja paljonko kilometrejä on vielä jäljellä tämän jälkeen?

Mitä muuta meidän pitäisi huomioida?

Kiitoksia etukäteen kaikille jotka vastaavat, kertovat kokemuksenne, tai muuten vaan kommentoi!

Mukavaa kesän odotusta kaikille!

[imohtep]

No tämä sopisi ainakin noihin raameihin vallan mainiosti.
Kilsoja ei ole liikaa, kun on hyvin huollettu:

http://www.nettimoto.com/viewVeh....+%3E%3E

[sibius]

Siihen millasta pyörää ostatte en ota kantaa, se on niin makuasia * Kilometrit eivät nykypyörissä niinkään näy, kyllä niiden olettaisi hyvällä huolenpidolla sen 100tkm menevän ilman mahdottomia kommervenkkejä.

Meillä on yhteinen pyörä, ja ongelmaksi muodostuu ajoittain se että kuka ajaa * Siispä meillä on vuoroviikot... kyllä ketuttaa kun aurinko paistaa ja mopo on emännän hoteissa, kun oma viikko koettaa niin vettä tulee 24/7 * Harkitsemisen arvoista olisi toki pohtia saisiko budjettia venytettyä kahdelle pyörälle... jos ei niin pelisäännöt on hyvä sopia jos meinaa että yhteiselo ei mopon takia takkua *

Mopoa kun ostatte niin olisihan se hyvä koeajaa ja testata että hallintalaitteet toimii ja kaikki tuntuisi olevan kuten pitääkin. Jos moottori kuullostaa SPR:n keräyspadalta (kilisee ja helisee) niin jotain voipi olla hullusti, ääni kertoo jonkunverran. Jos tekninen taju on rajattu noiden kanssa (kuten meillä oli) niin kannattaa pyytää jotakuta tuttua joka ymmärtää enemmän, mukaan tarkastamaan. Ulkonäkö toki kertoo vähän että kuinka vehjettä on hoidettu, mutta harhaan voi sekin johtopäätös viedä useasti...
Huoltokirja on myöskin aika hyvä apuväline kunnon kartoittamisessa, olettaen että sellainen löytyy. Jos pyörä on huollettu vähintäänkin kuten huolto-ohjelma määrää niin sen voisi olettaa olevan kunnossa ainakin moottorin osalta. Rattaiden hampaat jos on pyöreät ja ketjut roikkuvat luvattoman löysällä niin rataspaketti ja ketjujen uusinta on edessä...

Minua viisaammat kertokoot lisää mitä kannattaa ottaa huomioon, sen verran untuvikko viellä näissä hommissa.

Maalaisjärkeä ja paljon kilometrejä ni kyllä se siitä

[kawabata]

kumpi pyörän omistaa? avioerossa pyörä jäänee omistajalle, ellei laiteta lihoiksi ja rahat puoliksi. kannattaa mainita avioehdoissa. avo-hommissa myös on jomman kumman omistettava.

samahan se minkä mp:n hommaatte. kunhan molemmat osaavat sillä ajaa...

[Hellevi]

suosittelen keväällä (kortti taskussa) lähtemään yhdessä kauppoihin tutustumaan ja koeajolle. ei se paras malli muuten selviä.

[Levander]

Emännän koon kannalta suosittelisin pientä ja kevyttä pyörää niin käsittely on silloin helpompaa ja mielekkäämpää.

[Jalase]

Emännän koon kannalta suosittelisin pientä ja kevyttä pyörää niin käsittely on silloin helpompaa ja mielekkäämpää.

Esim. tämä

My Webpage

[intikka]

800 intruderi

[myy]

Kyllä se paljon riippuu siitä, tykkäättekö ajella samanlaisella. Meillä on niin,että tyttärellä ja minulla on yhteiskäytössä virago535, ollaan n. 160senttisiä. Meille se on tosi hyvä.Isäntä ajaa suzusiki v-strom tonnisella ja pitää tätä meidän pyörää vähän "pienenä"

[Pectusfortuna]

BajaHill in sivuilla on aika kattava ostajan opas. Suosittelen lukaisemaan läpi.

[Länskäri]

Kuten tästä jo varmaan selviää, niin custom pyörät miellyttävät meitä.

Kertokaa kokemuksianne, mielipiteitä näistä

Kun olette käsittääkseni jonkinverran aloittelijoita molemmat haluaisin hieman avartaa ajatuksianne.
-Älkää hakeko pyörää ulkokuoren perusteella, "tyyli" ei pelkästään takaa ajonautintoa. Hakekaa monipuolisuutta, silloin voitte niin halutessa käydä myös asfaltin ulkopuolella nähtävyyksiä tutkimassa, kruisailuretkillänne.
Esim. BMW F650 GS, Honda transalp yms. monikäyttöpyörät eivät rajoita liikkumista eri mielenliikeiden mukaan. Niillä voi kruisailla yksin tai kaksin, mennä pikku poluille ja sorateille ilman hallintavaikeuksia sekä ajaa matkaa niin yksin kuin kaksinkin.
Suomessa on valtavasti näkemistä, osa vain ei ole asfaltin vieressä.

[frepel]

Kiitos näistä vastauksista! Kuten sanoin niin foorumeita on selailut ja myös BajaHill:in sivu tuttu. Kiitos joka tapauksesta vinkistä “Pectusfortuna”!

”Sibus” - On mukavaa kuulla että muillakin on ollut samanlaisia ratkaisuja. Ajovuorot ja reilut pelisäännöt on varmaan hyvä tapa välttää turhia ongelmatilanteita. Ajattelimmekin että aloitetaan yhdellä pyörällä ja jos sitten tuntuu siltä että yksi pyörä ei riitä, niin ruvetaan sitten suunnittelemaan toisen hankinta.

Omistusasiakaan ei olla mietitty, ja jos oltaisiin niin avioero ei olisi ollut syy siihen. Toivottavasti avioero ei tule meidän kohdalla ikinä vastaan mutta jos näin kävisi, niin mielestäni yhteinen moottoripyörä on ehkä pienin ongelma.

Olen samaa mieltä siitä että on tärkeää että pyörä olisi sellainen jolla molemmat tykkää ajella. Onhan se hyvä puoli jos pyörä miellyttää silmää mutta minusta tuntuu että oikea pyörä selviää ainoastaan ajamalla ja kokeilemalla erilaisia ja kokoisia pyöriä.

Onko täällä naismotoristeja jotka ovat aloittaneet motoristiuransa yllämainituilla pyörillä? Millaiset kokemukset on tullut ja onko pyörä mennyt vaihtoon? Jos on niin miksi ja mihin?

[tm65]

Meille hankittiin pyörä pari vuotta sitten. Uusiomotoristi parinkymmenen vuoden jälkeen, edelliset kokemukset kevarista. Meillä tosin rouvalla ei ollut aikomustakaan hypätä pyöränsarviin.

Soviteltiin hanureitamme erilaisiin satuloihin ja otettiin talven aikana kylmiä tyyppejä kauppojen vaihtopyörärivistöissä. Meidän kumpaisenkin kokemukset 600 Shadowista, pikkuintruderista ja -viragosta - jotka tuossa sinunkin listalla mainitaan - olivat hiukan ahtaat. Yksin istuen kaikki olivat ihan hyviä. Sen sijaan iso intruder, vaikka sen moottorin koko hiukan alkuun hirvittikin, osoittautui istuma-asennoltaan ja muulta ergonomialtaan varsin mukavaksi. Sovimme siihen myös molemmat mukavasti istumaan, oleme suurinpiirtein samaa kaliiberia kuin tekin.

Noihin muihin verrattuna ison intruderin huonoina puolina on suurempi paino ja hitaassa vauhdissa aika raskas ohjaus. Moottorin hyvä vääntö kuittaa kuitenkin monta pikkupuutetta...

Mielipiteeseeni voi soveltaa vanhaa sananlaskua: Joka aasilla ajaa, se aasia kehuu.

[Aurinkorinteen asfalttisoturi]

Ei se omistaminen ole mikään ongelma. Meillä aiknakin autot on olleet aina molempien nimissä, siis rekisteröity molempien nimiin. Motskarit on kyllä kummallakin vain omissa nimissä. Ja tuohon pyörän malliin sen verran, että eikös Virago 535 ole kahdestaan ajellessa vähän tehoton.

[Kikka6]

Jos emäntäsi lähtee siltä pohjalta että "on kiva kokeilla" niin voi olla että pyörä jää vain sinun käyttöösi mutta jos hän on tosissaan ja innostuu kuin hullu puurosta niin voitte joutua ostamaan hyvin nopeasti toisenkin pyörän. Nimimerkillä "vain pakon edessä kyydissä eli silloin kun oma ei ole jostain syystä käytettävissä". *

[Eroz]

Mitä omiin kokemuksiin käytetyistä japsikustomeista tulee, niin yleisesti ottaen vaikuttavat kyllä nielevän kilometreja suodattimien ja nesteiden vaihdoilla varsin mukavasti, kunhan pyörää on kohtuullisesti pidetty. Toki esim. venttiilit pitää ajoittain säätää. Vastaesimerkkejäkin löytyy, eräältä puolitutulta meni VT600:n lohko halki mutta edellinen omistaja oli ilmeisesti ajanut sen johonkin. Itse en epäröisi ostaa 50-60t ajettua siistiä ja hyvin pidettyä kustomia jos tarkoitus on itse ajaa siihen 20-30t lisää. Tosin pyörän myynti näillä kilometreillä voi olla vaikeampaa yleisen mielipiteen takia.

Noista esitetyistä pyörävaihtoehdoista, Intruderista ei kauheasti ole kokemusta. Sekä 535 Virago että VT600 ovat lyhyemmällekin tytölle sopivia - kahta päälle homman nimi noissa on vaan se, että pikkuVirago (ainakaan ajamani) ei kahta päällä kiihdy satasta pidemmällle ilman aikaa ja tupakkia, joten tuo saattaa vaikuttaa tähän ohitustoiveeseen. VT600 ei kärsi samasta, mutta takapenkki on sellainen sokeripala ettei siinä kukaan halunnut olla jos vaihtoehtona oli oman vanhan Kawani takapenkki.

Olisin kuitenkin sitä mieltä, että tässä tärkeintä olisi valita sellainen pyörä, jota molemmat tuntevat kykenevänsä ajamaan ilman suurta pelkoa ja jossa takapenkillä viihtyminen onnistuu. Näillä kriteereillä tuo pienempikään Virago ei kauhean huono vaihtoehto olisi - kuten myöskään 750-versio tai VT750. Kuten jo sanoin, Intrudereista en sitten tiedä. Tosin jos itse olisin hankkimassa paremmalle puoliskolle pyörää niin tuo tokan viestin Kawa olisi kyllä varmaankin aika osuva, mutta se johtunee henkilökohtaisesta Kawa-taudista *

Kannattaa kuitenkin katsella paikan päällä mahdollisimman monta pyörää läpi ennen kuin ostaa. Kyllä niitä aina tulee löytymään, ja saa ainakin hyvän tuntuman siihen mitä on tarjolla.

Edit: En osannut lukea.

[frepel]

Kiitos näistä vastauksista. Tottahan se on että jos puolisoni innostuu ”kun hullu puurosta” niin silloin toisen pyörän hankita on edessä. Eiköhän yleensä mieluimmin ajaa kun että istuu takana. Yritetään ajatella niin että jos näin käy niin se on ”positiivinen ongelma” koska silloin olemme löytäneet uuden yhteisen harrastuksen! *

” tm65” mainitsema vanha sananlasku pitää myös varmaan paikkansa. Juuri mielipiteitähän tässä ollaan hakemassa, ja on mukava kuulla mihin muut jolla on ollut samanlaisia ajatuksia ovat päättyneet. Näyttää siltä että aika monet ovat vaihtaneet jonkun ajan päästä isompaan tai sitten joutuneet ostamaan toisen pyörän, tai jopa ostaneet toisen pyörän ja vaihtanut ensimmäisen pyörän isompaan.

Olemme myös vähän miettineet tätä ja sen takia keskikokoinen pyörä tuntuisi ensialoitteluun hyvältä. Silloin jää monta vaihtoehtoa tulevaisuudelle; voi jatkaa sillä, voi ostaa toisen pyörän – pienemmän tai isomman tarpeen mukaan tai sitten vaihto isompaan jos tuntuu että se on liian pieni.

Millaisia kokemuksia teillä naismotoristeillä on kyydittämisestä? Vaikeutuuko ajaminen paljon jos joku on kyydissä, ja kuinka paljon takana istuvan koko ja paino vaikuttaa ajamiseen? Tuleekohan tässä meidän tapauksessa kokoero olemaan ongelma silloin kun vaimoni ajaa minä istun kyydissä?

[JGo]

Millaisia kokemuksia teillä naismotoristeillä on kyydittämisestä? Vaikeutuuko ajaminen paljon jos joku on kyydissä, ja kuinka paljon takana istuvan koko ja paino vaikuttaa ajamiseen? Tuleekohan tässä meidän tapauksessa kokoero olemaan ongelma silloin kun vaimoni ajaa minä istun kyydissä?

Jos ei ole paljoa ajokokemusta, niin ajaminen tuntuu vaikeammalta jos takana istuu kyyditettävä. Näin ainakin mulla, hidasajo ja käännökset sujuu, mutta on epävarmempaa kakspäällä. Maantiellä ajaessa pyörä taas tuntuu vakaammalta ajaa. Mun mielestä kannattaa ensin opetella ajamaan yksinään ja vasta sitten kun on varmuutta siinä ajamisessa, niin ottaa kyydittävän, varsinkin jos se on kuskia isompi.

Onko täällä naismotoristeja jotka ovat aloittaneet motoristiuransa yllämainituilla pyörillä? Millaiset kokemukset on tullut ja onko pyörä mennyt vaihtoon? Jos on niin miksi ja mihin?

Yks mun naispuolinen kaveri aloitti motoristiuransa Honda Shadow 750:lla ja ihan hyvin on sillä pärjännyt. Miksei sitten muutkin

[Hellevi]

Millaisia kokemuksia teillä naismotoristeillä on kyydittämisestä? Vaikeutuuko ajaminen paljon jos joku on kyydissä, ja kuinka paljon takana istuvan koko ja paino vaikuttaa ajamiseen?

riittävän vahvan customin ohjaksissa ei kyytiläinen tunnu, mutta painavampi kyytiläinen tahmeuttaa kyllä pyörän kulkua jos esim pikkuisella vt500:lla ajelee. ei se silti mikään este ole kyyditykselle.

[angzie]

Itsehän omistin ekana pyöränä tuon viragon (535:n) ja voisin kyllä sanoa että kaks päällä, jos emäntäkin on kuitenkin yli 160 cm, niin takaritsillä ei ole kiva istua=( Jonkin kerran kyydissä istuin(kun ajeltiin harjoittelupaikoille)ja tosiaan ei hirveän tilavaa ollut, mulla siis pituutta se 156. Oli kyllä ihan jees itse ajettavana, mutta mun makuun alkoi olla paremmin joku nakumpi vehje=) joten pyöränvaihtohan se tuli eteen heti toisena kortillisena kesänä. Eihän se virago nyt mikään tykki ole joten ohitustilanteilla oikeasti joutuu oikeasti miettimään.

Kyyditettävästä löytyy kokemusta sen verran itseltä jotta tuo poika (7 v, joka sinne kyllä ihan hyvin mahtui ja pojan vuoksi olis tuolla mopolla ollutkin kiva ajella) kruisaili toissakesänä viragon takaritsillä ja hyvin onnistui(vaikka itselle ensimmäiset kokeilut) tollaisen about 20 kg:n kans, isompia en ole kyytiin ottanut, uudella mopolla menee vissiin ainakin ens kesään=)

Juu, ja vielä se jotta sen jälkeen kun kortin itse sain, eli tuli enemmän ajeltua niin kyytiin ei tohdi enää lähteä=) ainakaan kovin mielellään, mieluummin itse ajaa.

Mutta tosiaan teillekin hyvää harjoitusta jos molemmat eka treenaa jollain tällaisella "pienemmällä", jossain vaiheessahan se varmaan väkisellä tulee eteen toisen pyörän laitto, tiettyhän se sitten riippu pistetäänkö isännälle isompi mopo vai emännälle uudempi ja parempi, nimim. jälkimmäinen=) joten pieni varoituksen sana tähänkin väliin jotta voi se emäntä hurahtaa enempikin siihen harrastukseen...

[sibius]

Kuten JGo tuossa jo sanoikin niin sinne tarakalle ei kannata ottaa ketään ihan hetkeen. Viime kesänä ajelin sen 2000km ennenkuin uskalsin ottaa emännän tarakalle pienelle kaupunkilenkille hiljaiseen päivänaikaan. Fiksu jos olisin ollut niin ajanut varmaan viellä vähän enemmänkin yksin ennen tuota, mutta hyvin se meni kun pääsi sinuiksi pyörän käytökseen hitaissa vauhdeissa yms.
Etenkin kun itselle kerkes tulla se n.7vuotta taukoa *kevarista ennen tätä mopoa, niin ei tuota ajokokemusta muutenkaan ollut liikaa. Mutta niin se vaan selvittiin kesästä, maltti on valttia ja ihan oikeasti kannattaa pitää tauko AINA kun tuntuu että "hei nyt tää sujuu"... siitä on ihan oikeasti hyötyä kun säilyttää sellasen pienen pelonsekasen kunnioituksen siihen kulkupeliin kokoajan *

[sister54]

Onko täällä naismotoristeja jotka ovat aloittaneet motoristiuransa yllämainituilla pyörillä? Millaiset kokemukset on tullut ja onko pyörä mennyt vaihtoon? Jos on niin miksi ja mihin?

Aloitin 535:lla, ajoin pätkän er-vitosella ja vaihdoin hondan kustomiin. se on tällaselle persjalkaselle (= pätkä, jolla on lyhyet kintut) sopiva ajopeli * jalkapohjat tukevasti maassa kun pyörä stopissa *

[velijussi]

Kahdelle sopivaa customia joka olisi kevyt voi olla melko vaikea löytyää, tuo jo ehdotettu Intruder 800 voisi olla varsin hyvä vaihtoehto, omana kokemuksenani oli se, että ensipyörässä on turha tehoa ja erityisesti vääntöä pelätä. Kyllä se lapasessa pysyy jos järki on jo ehtinyt päähän tarttua (tämänpä takia odottelin yli 30 vuotiaaksi ennen kuin mopon hankin, ei olisi varmaan järki aikaisemmin minulla riittänyt).

Itse aloittelin tuolla 535 Viragolla ja kyllä se varsin ahdas kahdelle hengelle on. Onnistuu ajelu toki, mutta jos tuo on ensisijainen käyttö, niin hakisin kyllä suurempaa. Itse ajelin emännän kanssa tuolla muutaman reissun ja se kyllä onnistui ihan hyvin. Jos olis ollut emäntä ajamassa, niin tuskin olisin kuitenkaan viihtynyt.

Tuo 3000-4000 euron budjettikin tulee nopeasti vastaan jos vähemmän (oikeasti) ajettua customia hakee. Toki nettimoto on täynnä 29000 ajettuja koneita vuodelta 1993, uskokoon ken haluaa. Voisi olla ihan varteenotettava vaihtoehto katsoa jotain paremmin kahdelle sopivaa "peruspyörää" esim. Yamaha XJ, niitä saa varsin hyväkuntoisena ihan kohtuulliseen hintaan. Mutta fiilishommaahan tämä on, jos mikään muu kuin custom ei niitä oikeita viboja tuo, niin sitten se customi on hommattava

[jaket]

varmaan kaikkia 600cc ja 535 kustomit kannattaa unohtaa, jos meinaa kaksipäällä ajaa metriäkään.

itse unohtaisin myös customit kokonaan ja katselis vähän laajemmalla silmällä pyöriä, esim pystyasentoiset nakupyörät yms. ne tarjoaa saman katteettomuuden ja paremman ajoasennon.

[Yammu-setä]

Meillä voimoke on suhteen alkuajoista asti istunut mun pyörän kyydissä matkustajana. Kuitenkin pari kevättä takaperin hän innostui ajamaan oman kortin. Kun kesä sitten vihdoin tuli niin samalla selvisi myös tälle janulle, että multahan viedään pyörä. Vaimo ei kuulemma halunut enään kyytiin vaan halusi ajaa itse.

Siinä aloin sitten puoli-paniikissa etsimään itsellini uutta pyörää. Onneksi mieluinen ja aikaisemminkin haaveiltu pyörä löytyi nopeasti. Yhdessä lähdettiin sitten kiertämään Suomen kaunista suvea kahdella pyörällä.

Eli voi olla että kun päästät vaimon puikkoihin niin se ei sitten enään kyytiin tulekkaan. ;)

P.S. Meillä yhteisen harrastamisen ilot aukenivat ihan toisella tavalla kun ostettiin bluetooth intercomit. Samalla voi jutella toiseen pyörään niitä näitä, eikä tarvitse "yksin" reissata.

[wesba]

Meillä lujanyrkin kanssa kokemukset vähän samat ku Yammu-setällä.
Reilut pari kautta se on kiltisti istunut 20.000 km takana, mutta nyt 3000-4000e customi pitäis hommata.

Metriäkään se ei oo ajanu, mutta lahjaksi saatu kortti (minulla myös) taskussa.
Tolla yläpainosella Trumpalla (kuva allekirjotuksessa) se ei suostu kokeilemaan ollenkaan, vaikka tarakalla on kovasti viihtynyt.
Joten, joku 600-750 customi hakusessa harjoittelu -ja reissupyöräksi (ja vielä japsi *).



* * * * * * *Ps. toi luutuut on ehdoton värkki *




pss. 2-päällä me on ajettu heti 50 km jälkeen,
mutta painoero onkin tuplat...

[Tepi76]

Meille ostettiin syksyllä Vfr800 -98. Ajettiin vaimon kanssa kortit kesällä, joten uus motoristejä ollaan molemmat. Itsellä kokemusta crossipyöristä ja mopoista vuosia, vaimolla aika hiljaista. Pituudet menee itsellä 180 ja emolla n.160. Peruspyörältä vaikuttaa, vääntää ihan ok, eikä lähde mammankaan käsistä. Vaimolla varpaat yltää maahan, se riittäköön.
Saa nähdä millainen tappelu käydään kesällä ajovuoroista, kova on polte tien päälle