mcHuurre testasi GS1200 v.s GS800

[mchuurre]

Jovvain..

Talvi on piiiitkä, eli talven ratoksi turinaa pikkugeestä ja vähäsen ISOmmasta, Bitte ! (...talvi ku kestää ainakin 6 viikkoa ..)



KAKSINTAISTELU BMW 800GS vs. BMW1200GS

3 kokonaista ajopäivää alpeilla. 1000 ajokilometriä, ja kaksi aivan uutta, suoraan pakasta vedettyä tuoretta GS-bemaria. Tarkoitus oli selvittää pystyisikö uuden konseptin mukaan rakennettu F800GS haastamaan sen ”perinteisen” ja ”konservatiivisen”, saksan alppiteiden suosikin R1200GS:n?
Saamme pyörät käyttöömme Munichistä, Kistlerhofstrasse 84:ssä toimivasta MotoGreek-nimisestä mp-vuokraamosta. Liike on päällepäin hyvin vaatimattoman näköinen mutta vuokra-laivastoon kuuluu 30 kpl:tta eri merkkistä ja mallista pyörää. Kaikki pyörät ovat korkeintaan 18kk:n ikäisiä. Palvelu toimii loistavasti ja tarvittaessa 24/7 eli kalustoa saa vuokralle vaikka keskellä yötä ja jopa tammikuussa jos niin vaan sovitaan!. Stergios, (manager) pyörittää firmaansa veljensä Apostolosin kanssa ja he ovat, kuten nimistä voi päätellä, kreikkalaisia. Mp:t toimitetaan tarvittaessa hotelliin tai lentokentälle, aivan kuten ne voidaan myös jättää suoraan niille, mutta tietenkin näistä lisäpalveluista veloitetaan hieman extraa, mutta sitten itse asiaan….
Hämmästys on meillä suuri kun saamme ainoastaan 4km ajetun 1200GS:n! Pienemmällä 800GS:llä on kuitenkin jo reilu 1800km:n siivu takana. Molemmat pyörät varustetaan BMW:n uusilla originaali sivulaukuilla joiden tilavuutta voidaan kasvattaa ja vieläpä erittäin kätevästi, eräänlaisen viputangon avulla. Tällöin laukun tilavuus kasvaa noin 50mm molemmin puolin. Asennus sujuu helposti ja nopeasti samoin kuin tuo tilavuuden säätö. Itse valitsen paksun reppuni johdosta tilavimman asennon ja ei muuta kuin menoksi. Starttaan GS800:sen ja kaverini GS1200:sen. Mittarineulat ja valot suorittavat ohjastajan tervehdyksen: ”Servus!” Lähdemme liikkeelle ja kuinka kevyt onkaan GS800:n vaijerikäyttöinen ja moni levyinen märkäkytkin. Helppoa luistattamista liikennevaloissa toisin kuin GS1200:n yksilevyisellä kuivakytkimellä. BMW:n kytkimet kun ovat aina olleet vähän ”on-off” tyyppisiä, eli luistattamista ei niille suositella ja tämän tietäen ei sitä mielellään silloin tee, mutta nyt se käy! Ykkösen jälkeen en kytkintä käytä ja vaihteet menevät päälle kuin ajatus! Sama juttu niin ylös- kuin alaspäinkin. Ainoatakaan välivapaata ei löydy vaikka välillä niitä hakemalla etsinkin! Tulemme vihdoin autobahnille ja nyt lähdetäänkin sitten vapaille nopeuksille. Heti alkuunsa totean kuinka laukkujen olemassaoloa ei edes juuri huomaa! Vaikka pidämme nopeutta autobahnilla reilusti 140-160:n välillä, ei laukut menoa haittaa mitenkään. 200km/h:n mennessä rikki on tangosta pidettävä kiinni jo tosissaan mutta laukut eivät menoa edelleenkään haittaa! Matala GS800:n tuulilasi tuo kovat pyörteilyt kyllä kypärääni siihen tyyliin että korkeampi lasi olisi hankittava vaikka ajelisikin vain suomen sallittuja nopeuksia. Kaveri ilmoittaa radiolla kuinka hyvä on GS1200:n vain hieman korkeampi mutta muotoillumpi tuulilasi. Laukut eivät tunnu menoa haittaavan hänelläkään eikä mikään ihme, onhan hänen isommassa GS:ssä vääntöä kuin isän kädessä.
Garmischiin tullessamme huomaan heti kuinka toimivalta tuntuu tämän GS800:n USD-keula. En viitsi edes väistellä lukuisia kaivonkansia vaan mieluusti ajan suoraan niiden yli. Valoihin jarruttaessa, GS1200:n verrattuna, GS800:n niiaa todella reilusti, koska nyt on kyseessä perinteinen haarukka ja vieläpä 230mm:n joustoilla. Toimivalta tuo tuntuu vaikka mitään säätöjä ei keulassa ole! Ainoa ihmetys tulee seuraavana aamuna eräältä passolta alas tultaessa kun innostun testaamaan keulan abs-jarruja. Monien nopeiden, perättäisten jarrutusten jälkeen keula menee ”tönköksi” eli ABS:t eivät kerkeä keulan toimintaan mukaan. Kytken ABS:t pois ja nyt ei mitään ongelmia ole paitsi että eturengas menee tietysti lukkoon!
GS1200:n keula on edelleen se Paralever-mallinen joka ei juuri niiaa. Säätöjä ei tuossakaan ole mutta eipä niitä siihen tarvitakkaan! Saavumme itävallan puolelle emmekä osta Vignettejä koska testiajoreittimme koostuu vain mutkaisista passoista ja Italian tornanteista, Hämärän tullessa valitsemme ensimmäisen vastaantulevan gasthausin. Molempien GS:ien mittarivalot syttyvät automaattisesti loistamaan oranssia hämyään. Hyvin nukutun yön jälkeen aamulla lähdemme varhain liikkeelle koska tarkoituksenamme on päästä 2700metriin Stilferjoch:ille. Kuulemani mukaan se olisi vielä suljettuna mutta meillä on siihen ”ässä hihassa”, eli tarkoitus on ajaa sinne Umbrailpassin kautta. Sielläkin on puomi, tiedän kyllä, mutta se on kierrettävissä matalana virtaavan joen kautta. Toivotaan parasta? Takaiskunvaimennuksen säätö käy molemmissa pyörissä kätevästi, kaverini lastatessa laukkuihin tavaroitaan säädän GS800:n säätöpyörästä vaimennuksen niin pehmeäksi kuin mahdollista. Lähdemme liikkeelle ja valomuistit huolehtivat että molemmissa GS:ssä on ajovalot aina kytkettyinä. Laitan kahvanlämmittimet päälle ja muistutan radion välityksellä myös kaveriani tekemään samoin, ja kun saavumme Fernpasso:n ensimmäisille mutkille moottorit ärjyen, testaamme pyörien kallistusvaroja. Saan kuin saankin heti kenkäni osumaan asfalttiin. Sama tosin onnistuu GS1200:lla mutta ei sentään vielä sylinterinkansia raapien kun eivät nuo uutuus-renkaat ole tulleet tutuiksi. Molempien renkaat ovat seka-enduro/katu-renkaita, eli GS1200:n Metzelerin Tourance vs. GS800:n Bridgestonen BattleWing:it. Ihmettelyä herättääkin japsirenkaiden valinta saksalaiseen enduroon kun tuo koko on kuitenkin ihan normaali 21”, eli miksi ei Tourancet myös GS800:seen? No toimivathan nuo pyörät noilla ihan hyvin kuitenkin, tosin sateella ei tuota pitoa nyt päästy mittaamaan kun koko 900km:n lenkillä ei vettä kerta kaikkiaan sada missään! GS800:n satula on aavistuksen liian kapea mutta kova. Huomaan sen jo toisena päivänä, 450km:n ajon jälkeen. Tosin satula on pitkä ja siinä voi istua aivan tankin juureen jolloin istuma-asentoa voi hieman vaihdella. Kahdelle hengelle se on aivan liian lyhyt, koska tarakan tavaroiden kiinnikelenkit sekä käsi-(nosto-) kahvat kaventavat satulaa entisestään. Polviotteen saan hyvin. Peilit taasen ovat oudonmuotoiset verrattuna GS1200:een jossa ne ovat pyöreänä paljon paremmat ja antavat enemmän infoa. Käännytään Imst:iin ja sen jälkeen tie alkaa nousemaan upeassa aamu auringossa ylös kohti Pillerin huippua. Siloinen ja tasainen asfaltti mutta niin kapea ja mäkinen mutkatie jatkaa nousuaan Gacher Blick:ille, 1600 metriin saakka. Kuulostelen moottorin paukutusta. Niin, paukutusta nimenomaan. Kun GS800:n rullaa 5- tai 6-vaihteella, alle 2000 kierroksilla ilman että moottori jarruttaisi tai vetoa on päällä, kuuluu tällöin melkoinen paukutus, eli ilmeisesti siitä kolmannesta kiertokangesta ja sen tasapainoitusakselista aiheutuva ihmeellinen kolina. Äkkinäisen ohjastajan tuo melu saattaisi jopa säikäyttää, että nyt kone teki tenän! GS1200 taas ei äänillään yllätä, niin vakiona sen boxeri säksättää. GS800 on leveän ja korkeahkon ohjaustangon takia hyvä, selkä suorana ajettava matkapeli josta on hyvä näkyvyys. Aivan kuten GS1200:ssa, paino ei nojaa käsien päälle ja tällöin päivätaival ei tunnu käsissä kuten monilla kyykyillä. Ajoasento on molemmissa todella rento. Pysähdyn kuvaamaan ja laitan GS800:n sivutuelle. Tuki tuntuu vakaalta ja onhan siinä keskitukikin vakiona, tosin sen käyttö on hieman hankalaa verrattuna esim. LT:n keskitukeen jolle LT nousee ”lähes itsestään”, ilman voimaa. GS1200:n sivutuki on oudon mutkainen ja monesti epäilen koko pyörän kaatuvan, niin vinoon se monesti kallistuu! Lähdemme liikkeelle ja jatkamme kohti Samnaun veroparatiisia jossa tankkaamme molempiin suositeltavaa super-95 oktaanista 1.04 €:n litrahintaan! Samalla ostamme suklaat mutta tupakit ja viinit saavat tällä kertaa jäädä. Kulutus on ollut 4.2 litraa vastaan GS1200:n 5.1 vaikka ajomme on ollut repivää kiihdyttelyä niin ylös kuin alaspäinkin. Tankki on GS800:ssa alhaalla satulan alla ja tankin paikalla on vain ilmansuodatin ja akku. Tämän huomaa pyörää paikoillaan käsiteltäessä, painopiste on saatu todella alas. Huonona puolena vastaavasti normaalia tankkilaukkua ei GS800:ssa voi käyttää koska virtakatkaisin sekä virranulosotto on keskellä, niin sanotun.”tankin” päällä. Esimerkiksi sähköliiviä tms. jää käyttämättä. GS1200:sesta taas virran ulosotto puuttuu kokonaan joka on kyllä ihme! Helposti sen jokainen asentaisi mutta juuri siksi sitä ihmettelemme? Saavumme Rechenpassiin Italian rajalle jossa vaihdamme ajokkeja. Starttaan GS1200:n ja ryntäytän voimakkaasti todetakseni minne päin se vauhtipyörä pyöriikään! Kyllä, edelleen, tai oikeastaan varsinkin nyt, kun tehoa ja kierrosaluetta on tullut lisää, pyrkii GS1200 kaatumaan paikoillaan sitä voimakkaasti kaasuttaessa. Kytken ykkösen ja klonks-ääni kertoo laatikon olevan entisensä. Kytkin on kyllä kevyt ja kahvoissa pikasäädöt usealle eri asennolle, eli jokaiselle sormipituudelle varmasti löytyy oikeat säädöt. Vaihdan ilman kytkintä ja onnistuu se GS1200:llakin mutta ei niin kevyesti ja ääneti kuin GS800:lla. Väännän kaasun täysille kun tullaan passon alamäkisosuudelle ja vaikka vaihdeosoitin näyttää 6:ta niin 4000rpm:n jälkeen alkaa kyllä tapahtua! Voimaa ja vääntöä tuntuu löytyvän, ei nyt ihan kuten HP2:ssa mutta kuitenkin. Etujarrut ovat ns. yhdensormen jarrut kuten GS800:ssakin. Erittäin kevyet käyttää ja tunnokkaat. Uusi kiihdytys ja nyt otetaan 5:lla vauhtia. Tuon 4000rpm:n jälkeen sama tunne, keula kohoaa mutta keulimiseen on vielä matkaa. Voimaa on riittävästi alppitien mutkiin vaikkapa 2:lle hengelle sekä täysille sivulaukuille, mitä taas ei voi pienemmälle GS:lle suositella. GS800 on yhden hengen ja pakkauksien enduropyörä mutkateille mutta tarvittaessa myös toki matkalle, kunhan vain jostain saadaan se korkeampi tuulilasi. Nykyisellään vakiolasi on auttamatta 182 senttiselle ohjastajalle liian matala, niin kovin pyörteet huuhtelevat kypärääni. Jospa GS1200:n lasin saisi GS800:een ja ketjujen tilalle kardaani, olisin ehdottomasti jo valitsemassa GS800:n talliini pysyvästi. Voimaa twinissä olisi vaikka sitä kardaaniin ja sen vaatimiin kulmavaihteisiin vähän hukkaantuisikin. Munstertaliin saavuttuamme vaihdamme jälleen pyöriä ja lähdemme nousemaan kohti Umbrailpassoa vaikka opastaulu kertookin passon olevan vielä suljettu. Niin, suljettu mutta keneltä? Kierrätän jälleen GS800:n mutkiin ja totean kuinka vaikeaa onkaan ajella tällaisella pyörällä hiljaa, ei käy, tämä pyörä on yksinkertaisesti tehty nopeaan ja mutka-ajoon ajettavaksi, kiitos leveän ja hyväotteisen ohjaustangon sekä alhaisen painopisteen. Vaikka GS800 on ainoastaan 20kg kevyempi kuin GS1200 ei sitä ajamalla uskoisi, nimittäin GS1200 on painava tiukoissa ylämäkimutkissa verrattuna GS800:een. Niin se vaan on!
Saavumme usean havunneulaisten mutkien ja lumien tuomien irtokivien jälkeen joelle jossa vihdoin on sitten se lukittu puomi. Tieuran vierestä virtaa vuolas joki jota pitkin olisi tarkoitus lähteä jatkamaan mutta maastoa tarkemmin tutkittuamme, (tai oikeammin tuota jokea) toteamme, että vettä on vielä liian paljon sekä kiviä on vyörynyt talvisten lumivyöryjen kanssa niin että työntöhommiksi menisi ja ainakin saappaamme kastuisivat totaalisesti. Pakko kääntyä takaisin. Kiihdytämme GS:t alamäkeen ja jarrutus hoidetaan yhdellä sormella. Voimakkaissa moottorijarrutuksissa GS800:n putkessa paukahtelee miehekkäästi. Katson peiliin ja iso raskaampi GS1200 jää selvästi jälkeen. Upeaa pauketta ja kiihdytystä sekä mutkiin kallistamista laakson pohjalle asti, tätä haluaa lisää!. Kiersimme myöhemmin vielä Munt la Schera:n kapeaakin kapeamman tunnelin kautta Livignoon jossa tankkasimme jälleen Tax-free bensiiniä, samaan 1.04 €:n litrahintaan. Sieltä jatkoimme Bormioon josta yritimme Stilferjoch:ille uudemman kerran, mutta puomi tuli jälleen meitä vastaan. Käännyimme etelään Tiranoon ja sitten makean, kapean ja mutkaisen Passo dell Aprican kautta Edoloon jossa parkkeerasimme uutukaiset menopelimme hotellin pihalle. Tutkailimme pyöriä tarkemmin ja avasin viimein GS800:n satulan. Siellä oli kuin olikin muutama työkalu, tosin valikoima ei enää nykyisellään käsitä kuin torx-avaimen, ruuvimeisselin ja yhden kiintoavaimen ketjunkiristämiseen. Nämä ovat kiinnitettyinä kumilenkuin satulaan kukin omaan pieneen koloonsa. Sitten tein sen jota en ollut tehnyt yli 16- vuoteen. Laitoin GS800:n keskiseisontatuelle, sitten käynnistin rotaxin pörisemään, vaihteen päälle ja rasvasin ketju- spreyllä ketjut! YÖK !

[Diipadaapa]

Hyvä raportti ja mukavat kuvat. Vähän samoja mietteitä jäi myös meikäläiselle tuosta kaksikosta, tosin paljon lyhyemmällä lenkiltä. Pikku gs kyllä riittäisi ainakin meikäläiselle kotomaan matkailuun kaksi päällä mutta harmi jos potku loppuu kesken alpeilla. Jos on lisää kuvia niin pistä ihmeessä näytille matkakuumetta nostamaan.

[Mikk@]

Sitten tein sen jota en ollut tehnyt yli 16- vuoteen. Laitoin GS800:n keskiseisontatuelle, sitten käynnistin rotaxin pörisemään, vaihteen päälle ja rasvasin ketju- spreyllä ketjut! YÖK !

Mullapa on jopa kuva siitä kun kartaanihemmo rasvaa ketjuja.

[mchuurre]

Jos on lisää kuvia niin pistä ihmeessä näytille matkakuumetta nostamaan.

Jovainon..


Tässähän näitä on jos et oo aiemmin löytäny.....kaikki nuo 16.05 päivätyt

Ja Mikko eet rupia kiristämmmään..

[julles]

Eikö siitä isosta gessusta tosiaankaan löytynyt virran ulosottoa??? Omassa vm. -04 niitä on vakiona kaksi ja nyt siis jo kolme kun pistin yhden vielä suoraan akulta.
Pitäisköhän tuo pikkugessu ihan oikeesti mennä tyypittään, kun sitä noin vuolaasti kehut. Jos sen sitten tosissaan menis hankkiin, niin parisuhde voisi joutua kriisiin, kun ainakin pidemmät reissut mamman kanssa pitäis unohtaa.