Niagaran putouksille ja takas...

[SenioRR]

Palattiin tänään aamulla USA:sta kolmen viikon lomareissulta ja noista kolmesta viikosta yksi vietettiin Road Kingin selässä.

Pyörälenkki lähti liikkeelle Yarmouthista Mainesta. Ajelimme lähinnä pienempiä valtateitä, Interstateja välttäen. Ensin teitä numero 202:sta, 9:ää ja 7:ää Albanyyn. Vesisade oli armotonta, mutta Appalakkien ylitys oli kuitenkin hienoa! Maisemat ja tiet siis upeita, joskin paikoitellen tiet olivat aikas keljussa kunnossa. Albanyyn saavuimme, lukuisten eksymisten takia myöhään.

Seuraavana päivänä jatkoimme kohti Buffaloa ja Niagaran putouksia. Nyt ajoimme tietä nro 20. Sade oli enää paikoittaista kuuroilua, mutta kuurot olivatkin sitten reippaita! En ollut aikaisemmin ajanutkaan oikein kunnon raesateessa. Salamankin näin iskevän noin sadan metrin päähän tiestä. Alueelle oli myös annettu tornadovaroitus... Albanyn ja Niagaran väli oli melko tylsää maisemiltaan, mutta hauskat uinuvat pikkukylät, joita aina silloin tällöin osui reitillemme olivat kivoja katsella. USA:n ja Kanadan rajan ylitys oli helppoa, vaikka meitä varoitettiin tiukoista rajamuodollisuuksista. Niagaran putouksilla olimme pari yötä. Putoukset sinänsä ovat mahtavaa katseltavaa, mutta sen ympärille on muodostunut valtava huvipuistomainen alue ravintoloineen ja kaiken maailman älyttömyyksiin menevillä kotkotuksilla.

Niagaralta lähdimme ajamaan kohti Torontoa. Nopeusrajoitukset ja etäisyydet ilmoitetaan Kanadassa kilometreinä, joka aiheutti alussa pientä hämmennystä. En sentään ajanut Kingillä (maili)mittarin näyttämää satasta, niin kuin USA:lainen kaverini kertoi hänen ystävänsä epähuomiossa tehneen... Toronton läpi kulkee tie numero 401, jota ajoimme kohti pohjoista. Matka eteni hienosti ja aurinkokin paistoi kunnes tie oli aivan tukossa autoista! Tie oli suljettu propaaniräjähdyksen takia ja liikenne ohjattiin muualle. Taas oltiin hukassa, mutta pienen etsiskelyn jälkeen olimme jälleen oikeaan suuntaan menossa, eli kohti Kingstonia. Kingstoniin ajoimme tietä numero 2, joka olikin mukava ajella. Vähän liikennettä ja hienoja maisemia. Kanadalaiset ihmiset ovat muuten ällistyttävän mukavia ja paikalliset naisetkin ovat oikeen terveen näköisiä naapurimaan tyttöihin verrattuna... Kingstoniin saavuimmekin sitten jo alkuillasta ja muutaman oluen juominen oli tosiasia!

Amerikkalaista olutta haukutaan kovasti, mutta löytyy sieltä helvetin maukkaitakin oluita. Kuten Rolling Rock, Samuel Adams ja lukuisten pienpanimoitten tekemät bisset. Bud, Miller ja Coors ovat sitte asia erikseen...Bud on kuulemma nykyään jonkin Belgialaisen olutfirman omistuksessa ja tuolla kerrotaan vitsinä, että tämä uusi omistaja on luvannut, etteivät he aio muuttaa Budweiseria niin, että se maistuu oikealle oluelle...

Kingstonista jatkoimme rajalle(Thousands Islandin seutu oli hienoa), josta jatkoimme Interstate 81:stä Watertowniin. Watertownista alkoi mielenkiintoisin(tai niin luulin) osuus, kun vaihdoimme tielle nro 3 joka menee Adirondack kansanpuiston läpi. Tästä puistosta löytyy nimittäin melko korkeita kukkuloita ja ajattelin tien olevan todella hauskaa ajaa! Paskat! Tie oli aivan saatanan tylsä, eikä maisemia juuri nähnyt tien vieressä olevan korkean metsän yli. Noh, keli sentään suosi. Päädyimme lopulta Plattsburghiin, jossa yövyimme.

Plattsburghista jatkettiin ensin pikkupätkä tietä nro 9 ja lähellä Kanadan rajaa vaihdoimme tielle nro 2 ja nyt olivat näkymät tuommoista hienoa järvimaisemaa mökkeineen ja veneineen. Jatkoimme tietä numero 2 White Mountainsin vierestä Gorhamiin saakka. Nyt olisi tie ollut taas otollista Kingin astinlautojen raapimiseen, mutta sade sotki tämän ajatuksen. Motellissa jossa yövyimme, oli paljon muitakin motoristeja, eli seutu on varsin suosittua motoristien keskuudessa. Matkalla Gorhamiin ajoimme mm. Joulupukin kylän ohi, johon oli ihan pakko stopata röökille. Teki mieli huutaa, että tämä on suurta huijausta! Eihän pukki asu täällä päinkään!

Gorhamista jatkoimme tietä numero 16 etelään Mt. Washingtonin(USA:n koillisosan korkein vuori?) ohi. Nyt sää helli motoristeja ja tietkin olivat maukkaan mutkikkaita. Yllättävän kovaa muuten saa Kingillä ajaa, ennen laudat raapivat asfalttia...Road King(vm.2008) osoittautui muuten aivan helvetin hyväksi matkajuhdaksi! Se on todella mukavan leppoisa ajaa matkaa. Kaupungissa kyllä kömpelö, mutta kilometrien, tai mailien oikeestaan lisääntyessä tuohonkin tottui. Pikkasen lisää puhtia koneeseen ei tosin olisi pahitteeksi. Ja sitähän tuohon saa helpolla. Käytössämme ollut pyörä, kun oli täysin vakiokuntoinen möhkäle, lukuunottamatta sissya ja tavaratelinettä. Sivulaukkuihin mahtuu yllättävän paljon rompetta ja sälää! Hyvä pyörä!

Tietä numero 16 jatkettiin siis etelään ja sitten itään takaisin kohti Yarmouthia ja oikea tiekin löytyi paikallisten opastuksella vaikka emme edes kysyneet ohjeita. Kaiketi karttaa tutkiessamme huoltoasemalla näytimme eksyneiltä, jota kieltämättä olimmekin.

Kaverini luo siis löysimme takaisin ja seuraavana aamuna palautimme pyörän Portlandiin Big Moose Harleyhin. Kuusi kokonaista päivää olimme reissussa ja maileja kertyi n. 1650(n. 2650km). Joku saattaa sanoa ettei tuo ole vielä mitään, mutta pidimme tiukasti kiinni max 500km päivämatkasta. Meille tuo kun on semmonen sopiva matka ajaa päivässä, niin pääsee nauttimaan maisemista ja voi pysähdelläkin, muulloinkin kuin vain tankkaamaan.

Kiva retki siis tuli tehtyä. Seuraavaksi olemme jo kelailleet tuon legendaarisen Route 66:n läpi ajamista.

edit. Ai niin! Mikäs olikaan se hyvä ja helppokäyttöinen navi?

[SoFro]

Melkein sama reitti kuin itsellä, mutta tein vaan autolla. Ihmettelen kyllä tota pelotetta kanada-jenkki rajasta. Tullivirkailija kysy vain passia ja antoi mennä. Jenkkeihin palatessa oli hieman tiukempaa, kysyi passia ja sitten onko takakontissa tullattavaa. Sanoin ettei ole ja päästi jatkamaan matkaa.

[Rhino]

PBR on hyvää myös, ja jo pelkästään siitäkin syystä että Clint Eastwood juo sitä.

[Staga]

Pabst Blue Ribbon on kuraa.

[Rhino]

pff, halvoista kurakaljoista ylivoimaisesti paras.

Opinions are like...

[Maza]

Torontossa ainakin Irish Embassy:ssa hyvät bissevalikoimat.
Käväsin muuten tuosta Niagaran sillan yli Jenkkien puolella niin tosiaan joutui kaikennäköistä selvittelemään ja kuvauttamaan munat, siis silmästä...
(kysyivät jotta kauan aion viipyä USA:ssa ja mikä on matkan tarkoitus niin sanoin että käväsen tsiigaamasa mitä tuolla sillan toisella puolella on ja viivyn tunnin tai pari. Pyöritti päätään ja sano wellcome. No sehän oli ihan teollisuusaluetta eikä mitään muuta kuin Niagaran "yläosa" .
Mutta joo, mahtavan kuuloinen reitti teillä ollut. Toivottavasti itse pääsee kans pörräilemään Kanadaan kunnon kierroksen.
Joskus haluaisin lähteä Oregonin Portland/ Seattle:sta ajamaan suoraan pohjoiseen; vaikka alaskaan asti...
Onko sulla muuten kuvia näyttää,olis kiva katella