Ohittaminen

[Rasenger]

Se vasta jännää onkin kun ohittaa 125 kuutioisella nelarikustomilla. Muna-asento, mielellään alamäki, piiiitkä suora ja myötätuuli niin ehkä huomenna on päässyt ohi ja viikon päästä saanut vedettyä 100m väliä ohitettuun. Siksipä en kovin usein ohittele vaan ajelen tien tukkona jonkun hitaamman perässä....

Mutta vielä jokin päivä minunkin jalkojeni välissä jyllää VOIMAA ja silloin mennään ohitse heti eikä viikon päästä!

[C-A-D]

Ohitus on ainakin minun mielestäni jännä tapahtuma.
Minun ei ole tarvinnut ohitella kovin usein. Kun olen yksin liikenteessä ei ole ketään edessä ajavaa.

Tietenkään en ohita toista motoristia jos se on mun edessä. Ja ajetaan sopivaa vauhtia.



Nyt aurinko paistaa ja on mukavan lämmintä. Lähden ajo reissulle. Ei muuta kuin turvallisisa ajokilometrejä kaikille. Ja ajakaa varovasti.

Milläs sää Vepsu ajelet kun se GS odottelee kai sitä korjaajaa? Polkupyörällä?

[lunastar]

Ohittaminen on aina hienoa. Varsinkin aina kun paasee ohi Mersusta niin se on aina hienoa. Mutta ainahan se maistuu nannalta

[Poko]

Huomaavainen motoristi muistaa myös, että ohittaminen on ohituksen kohteelle kärsimystä aiheuttava ja pahasti traumatisoiva tapahtuma, mikä voi johtaa harkitsemattomiin tekoihin. Tämän vuoksi ohituksen jälkeen ohitettavaan kannattaa välittömästi ottaa riittävä turvaväli (5-8 km).

Nii ja kun tota turvaväliä ottaa niin siinä välillä aina tulee uus ohitettava ja sitten on otettava taas tuo turvaväli. Eli ei vetomiehet tahallaan kaahaa, ne vaan haluu turvallisen ajoreissun ja olla kohteliaita...

Noista viivoista ei tarvii välittää nii paljoo pyörällä. Nekin on suomessa vedetty vähän niinku nopeusrajotukset eli ihan hyvin voi keltasen viivan alussa vielä siipasta ohi.

[trollen]

Kyllä muakin jänskättäis ohitella tällä vekottimella.

[Gecko]

Ma en paljoa ohittelemaan pysty taalla briteissa, taalla kun autot ajaa tuhatta ja sataa.

JinXin kanssa ajeltiin menneella viikolla Enklantia ristiin ja rastiin nopeusrajoitusten mukaan, lomalla kun han oli. Valtateiden yksityisosuuksilla hieman rajoitusten yli (esim 90/70 mailia motarilla), ja 'hitaalla kaistalla' jouduimme ajamaan!

[bikervepsu]

Huh hellettä kyllä se on jännää ohittaa. Ei sille vaan voi mitään. Varsinkin kun minulla on Suzuki GS 400 jalkojen alla.
Kyllä se kiihtyy ihan hyvin mutta ei se niin nopeasti kiihdy nollasta sataa. Pikkasen pitää alussa kiihdyttää varovasti ja sitten kun se saa vauhdin päällen niin sitten sitä mennään. Huippu nopeus minulla on ollut ohitettaessa 100 km tunnissa ja nopeus rajoitus tiellä on 80 kilometriä. Täällä päin kun ei kovasti pääse ajamaan sataa kilometriä tunnissa.

Kun lähden ohittamaan autoa joka ajaa hitaasti. Niin kyllä minä ohituksen jälkeen kiihdytän vielä reippaasti jotta en jää ihan auton eteen. Katson peilistä taakse onko auto riittävän kaukan niin minä hiljennän vauhtia jos hiljennän. Rekkaa en ole uskaltanut vielä ohittaa kun se on jo sen verran iso kulkuneuvo. Ellei se erikseen anna minulle tietä.

[vetomies]

Huomaavainen motoristi muistaa myös, että ohittaminen on ohituksen kohteelle kärsimystä aiheuttava ja pahasti traumatisoiva tapahtuma, mikä voi johtaa harkitsemattomiin tekoihin. Tämän vuoksi ohituksen jälkeen ohitettavaan kannattaa välittömästi ottaa riittävä turvaväli (5-8 km).

Luin viestin, katsoin nickiäsi ja kuvaa ja repesin jostain kumman syystä... Varsinkin loppukaneetti! * *

Kokemuksesta oppii. *

Mutta kertauksen vuoksi:

EI NÄIN!!

[TwinTenox]

Onhan se niin, että Yamahan selässä kun odottelee pääsyä isolle tielle, niin lähinnä naurattaa jos samaan suuntaan mihin on lähdössä menee odotellessa vaikkapa lauma karavaanareita rekan perässä, kun taas sama tilanne Opelin ratissa keitättää...

[SamiN]

Huh hellettä kyllä se on jännää ohittaa. Ei sille vaan voi mitään. Varsinkin kun minulla on Suzuki GS 400 jalkojen alla.
Kyllä se kiihtyy ihan hyvin mutta ei se niin nopeasti kiihdy nollasta sataa. Pikkasen pitää alussa kiihdyttää varovasti ja sitten kun se saa vauhdin päällen niin sitten sitä mennään. Huippu nopeus minulla on ollut ohitettaessa 100 km tunnissa ja nopeus rajoitus tiellä on 80 kilometriä. Täällä päin kun ei kovasti pääse ajamaan sataa kilometriä tunnissa.

Kun lähden ohittamaan autoa joka ajaa hitaasti. Niin kyllä minä ohituksen jälkeen kiihdytän vielä reippaasti jotta en jää ihan auton eteen. Katson peilistä taakse onko auto riittävän kaukan niin minä hiljennän vauhtia jos hiljennän. Rekkaa en ole uskaltanut vielä ohittaa kun se on jo sen verran iso kulkuneuvo. Ellei se erikseen anna minulle tietä.

joko se suska on kunnossa?

[bikervepsu]

joko se suska on kunnossa? *[/QUOTE]
Toimii välillä ei toimi taas se on sammuksissa.

[4Nina]

Vasta tänä kesänä aloittaneena kuskina en kauhiasti ole hinkunut ohittelemmaan muita kuin selvästi hitaammin liikkuvia ajopelejä (traktorit) tai sitten niitä jotka ajavat selkeästi nopeusrajoitusten alle. *Pyöränä on 500 kuutioinen kawasaki, joka luultavammin kulkee kovempaa kuin mitä itse olen tähän mennessä uskaltanut koittaa n. 120 oli mittarissa (vähän)aikaa. Jokanen menee tyylillään...

[Gartza]

Jokanen menee tyylillään...

Ja ennen kaikkea ei missään tapauksessa niin kovaa, että jotenkin arveluttaa ja/tai taidot eivät anna myöten. Kokemuksen karttuessa, niin sitten vähitellen. Yllytyshulluksi ei kannata ryhtyä. Ihan jokainen aloittaa alusta. Ei siinä mitään kummallista luulisi olevan.
.... Bruuuumm ....

[Hannu59]

Mutta kertauksen vuoksi:

EI NÄIN!!

Haa! Tuo vetomiehen avatarhan onkin Volvo

Miksikähän minä sitä kuvittelin...

[Mammutti]

hyvä mittari ohituksen onnistumiselle: pulssi ei nouse, hengitys ei kiihdy, et jännitä lihaksia paitsi korkeintaan puristat tankkia kuten asiaan kuuluu, pystyt vasemmallakin kaistalla tarkkailemaan ympäristöäsi 360 astetta. koko homma menee eleettömästi ja nopeasti ohi. tai joskus saatat rallatella vasenta kaistaa pitkiäkin matkoja, jossain pohjanmaan suorilla voi ohittaa kymmeniä autoja kerralla kun näkyvyyttä riittää.

anti-ohitus: putkinäkö päälle, kaasun täysavaus ja sit vain hampaat irvessä odottamaan että kaikki on ohi. *

[jamirai]

Huh hellettä kyllä se on jännää ohittaa. Ei sille vaan voi mitään. Varsinkin kun minulla on Suzuki GS 400 jalkojen alla.
Kyllä se kiihtyy ihan hyvin mutta ei se niin nopeasti kiihdy nollasta sataa. Pikkasen pitää alussa kiihdyttää varovasti ja sitten kun se saa vauhdin päällen niin sitten sitä mennään. Huippu nopeus minulla on ollut ohitettaessa 100 km tunnissa ja nopeus rajoitus tiellä on 80 kilometriä. Täällä päin kun ei kovasti pääse ajamaan sataa kilometriä tunnissa.

Kun lähden ohittamaan autoa joka ajaa hitaasti. Niin kyllä minä ohituksen jälkeen kiihdytän vielä reippaasti jotta en jää ihan auton eteen. Katson peilistä taakse onko auto riittävän kaukan niin minä hiljennän vauhtia jos hiljennän. Rekkaa en ole uskaltanut vielä ohittaa kun se on jo sen verran iso kulkuneuvo. Ellei se erikseen anna minulle tietä.

Hyvähän se on, kun saa GS 400:n kiihtymään ohittamista varten.

Nopeuseroa pitää rekkaa varten hankkia riittävästi niin, ettei sen rekan rinnalla tartte olla liian pitkään. Sittenhän ohi päästyä voi hidastaa.

Nopeusrajoitukset, no niin, periaatteessa ovat OK.

Nehän ovat vaikkapa risteysalueen takia tarkkaan otettava,

Ei mene itse liian kovaa, jos joku pukkaa eteen. Ehtii itte jarruttamaan, mikäli joku eteen kääntyy.

Tarkkana ja huoletta.

jami

[Gartza]

Aivan .. minäkin olen ihmetellyt, että miksi ohittaminen on otettu aivan erilliseksi asiaksi. Ohittaminen pitäisi olla yhtä tavallista kuin puuron syönti. Aina ei maistu ja välillä ei viitsi ja toisinaan siitä näköjään ihan erikseen "pitää" keskustella, mutta ns. normaalisti koko asiaa ei tule edes ajateltua.

Minusta on ihan hienoa, kun vasta-alkajia tulee joukkoon. Muistan kyllä (yli 40v sitten), kun itse aloitin, niin ihan alussa oli tietyllä tavalla "jännää", kun jo ajattelikin, että kohta lähden lenkille. Sitä mietti, että kaikki asiat olivat varmasti kohdallaan. Opetteli kytkimen ja kaasun suhteita ja vaihtaminenkaan ei ollut automaattista. Vastaohjauksen opettelu vai mikä hiton työntöohjaus se nykyään onkaan ja jarrutukset ja kropan paketissa pitämiset ja sekin, että mitenkä paljon voi kallistella, kunnes polkimet raapivat kunnolla maata. Vilkkuakaan ei kannattaisi unohtaa päälle pitkiksi ajoiksi. Nykyisin ei tule mitään mietittyä itse pyörän toimintaan liittyen, mutta monesti ihmeteltyä kyllä sitäkin, kun joku ihan kokeneeksi ilmoittautunut kertoo haluavansa vaihteennäytön pyöräänsä. Siis digitaalisen näytön, josta näkee mikä vaihde on päällä. Ai hemmetti - eikös sen kuule äänestä, koe vauhdista, kierroksista ja kaikesta - ei se tietenkään kiellettyä ole, mutta kuitenkin hieman kummaa. Nykyisin itse ajamista ei ole tullut mietittyä muutamaan kymmeneen vuoteen, mutta se mikä yhä arveluttaa, ovat nuo kaikenkarvaiset idiootit tuolla liikenteen seassa. Ihan oikeasti tuo kuspäiden joukko on ihan pelottavin asia. Niistä ei ikinä voi olla täysin varma mitä ne puuhailee vaikka itse kuinka koettaisi ennakoida. Eräs asia, joka on varmaan iästäkin johtuvaa, on se, kun ei ihan oikeasti huvita ajella normaaliliikenteessä "kovaa". Oma paikka on ihan riittävä. Kuitenkin tänäkin vuonna olen käynyt pari kertaa radalla ja ihan kiusallakin on sanottava, että melkoinen joukko ns. nuoria hurjimuksia edelleenkin jää taidoissaan taakseni. Nopein en edes pyri olemaan - kunhan omaa osaamistani yritän ylläpitää ja onhan se ihan kivaa muutenkin. Yhä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että maanteillä "pelehtiminen" on aika järjetöntä puuhaa, vaikka täällä yllättävän monet ovat innostuneet puolustamaan omaa käyttäymistään. Ehkä se on ikäkysymys ehkä ei, mutta hieman järjetöntä joka tapauksessa. Vapaa maa, joten jokainen itse päättäkööt mitä tekee.

Ajaminen sinänsä on ihan kivaa - maisemat vaihtuu, luonto tuoksuu välillä kukkasille ja välillä sikaloilta ja tuntee ihan oikeastu tuulen, sateen ja kuinka kone hyrrää ja jotenkin vain tuntuu niin vapaalta ja kiire ei ole minnekkään. Välillä edellä ajava "Volvokuski" ruikkaa ikkunanpesunesteet tahallaan syliin - sekin kuuluu vissiin nykyään asiaan, vaikka ei sitä vielä ole oppinut kaipaamaan.


Toiselta palstalta lainaan tämän:

Nopeusrajoituksen noudattaminen on yhtä pakollista oli kuski mitä mieltä tahansa niiden tarpeellisuudesta, tasosta tai valvonnasta.

Tuo mielestäni kiteyttää kaikki marinat, kun joku saa sakot ja äkämystyy ja alkaa suureen ääneen lapsellisen valituksen ja voivottelun. Onhan noita sakkoja aikojen saatossa tullut kelle hyvänsä ja ihan syystä joka ikinen kerta, vaikka se aina harmittaakin. Tietyllä tavalla sakkojen saaminen on ihan vapaaehtoinen oma valinta. Sitä joko ajaa tai ei aja ylinopeutta ja joskus sitten voi napsahtaa - ei se sen kummempaa ole. Ehkä ihan eniten nyppii, kun miettii mitä kaikkea muuta sillä rahalla oli voinut tehdä. Isänmaallinen tekohan se sakkojen saaminen tietenkin on, kun sillä tavoin tukee valtiontaloutta, että saavat puoluetukiaisensa maksettua.

[SamiN]

Nopeuseroa pitää rekkaa varten hankkia riittävästi niin, ettei sen rekan rinnalla tartte olla liian pitkään. Sittenhän ohi päästyä voi hidastaa.

tavallaan joo.. mutta jos jostain kumman syystä päätyy roikkumaan siellä rekan takana liian lähellä niin prätkällä on suht helppoa ja turvallista myös tehdä se ohitus kurkkaamalla.. sitten kun näkee riittävän pitkälle niin voi vääntää sen verran että on ripeästi ohi. epäselvästi selitin mutta eniveis

tärkeää on muistaa varmistaa takasektori sekä sivuteiden haarat!
vaaran paikkoja ovat esim levähdyspaikat: näiden kohdalla harvemmin a)on sulkuviivaa b)sieltä lähtevä katsoo tuleeko omalla kaistalla ketään vastaan(katsoo siis vain "vasemmalle").

edit: sukuviiva->sulkuviiva

[Hannu59]

anti-ohitus: putkinäkö päälle, kaasun täysavaus ja sit vain hampaat irvessä odottamaan että kaikki on ohi. *

Anti-ohitusta olen kuullut käytettävän toisessakin merkityksessä.

Ellei olemattomalla turvavälillä takarengasta nuuhkivasta pääse mitenkään muuten eroon, niin sopivassa ohituspaikassa vilkku vasemmalle, siirto ohituskaistalle ja sitten jarrua. Antiohitettavan siirryttyä edelle palataan oikean vilkun kera omalle kaistalle normaaliin tapaan

Ei ole vielä tarvinnut käyttää...

[Hannu59]

---CLIP 1---
Nykyisin ei tule mitään mietittyä itse pyörän toimintaan liittyen, mutta monesti ihmeteltyä kyllä sitäkin, kun joku ihan kokeneeksi ilmoittautunut kertoo haluavansa vaihteennäytön pyöräänsä. Siis digitaalisen näytön, josta näkee mikä vaihde on päällä. Ai hemmetti - eikös sen kuule äänestä, koe vauhdista, kierroksista ja kaikesta - ei se tietenkään kiellettyä ole, mutta kuitenkin hieman kummaa.

---CLIP 2---

se mikä yhä arveluttaa, ovat nuo kaikenkarvaiset idiootit tuolla liikenteen seassa. Ihan oikeasti tuo kuspäiden joukko on ihan pelottavin asia. Niistä ei ikinä voi olla täysin varma mitä ne puuhailee vaikka itse kuinka koettaisi ennakoida.

---CLIP 3---

Eräs asia, joka on varmaan iästäkin johtuvaa, on se, kun ei ihan oikeasti huvita ajella normaaliliikenteessä "kovaa". Oma paikka on ihan riittävä. Kuitenkin tänäkin vuonna olen käynyt pari kertaa radalla ja ihan kiusallakin on sanottava, että melkoinen joukko ns. nuoria hurjimuksia edelleenkin jää taidoissaan taakseni. Nopein en edes pyri olemaan - kunhan omaa osaamistani yritän ylläpitää ja onhan se ihan kivaa muutenkin. Yhä vakuuttuneemmaksi olen tullut, että maanteillä "pelehtiminen" on aika järjetöntä puuhaa...

+3.

CLIP 1:
En minäkään haluaisi ajaa mopolla, jossa vaihdenäyttöä oikeasti tarvitsee.

CLIP 2:
Kaikenkarvaiset idiootit ovat yksi vaarallisimmista asioista liikenteessä. Niiden rinnalle nousee ainoastaan tietoisuus siitä, että omakaan tarkkaavaisuus ei aina ole sadassa prosentissa ja että aistien rajallisuudesta johtuen myös omat havainnot ovat yhtä rajoittuneita kuin noilla muillakin hörhöillä. Ainoaksi eroksi jää tietoisuus omasta vajavaisuudesta. Riittääköhän se?

CLIP 3:
Vaikka en itse menekään kovaa, niin siitä huolimatta en löydä maantieajosta mitään jännitystä *ajamisen kannalta* millään järjellisen vieressäkään olevalla nopeudella.

Minusta rata-ajon hyöty katumotoristille on ottaa maantieajosta kaikki jännitys pois. Vauhdikas mutkapätkä-ajelu ei kiinnosta, koska en minä ainakaan uskalla simuloida Kemoran paluusuoran jarrutusta ja sitä seuraavaa karusellia liikenteen seassa. Kahdestakin syystä.

[Daredevil]

Anti-ohitusta olen kuullut käytettävän toisessakin merkityksessä.

sopivassa ohituspaikassa vilkku vasemmalle, siirto ohituskaistalle ja sitten jarrua. Antiohitettavan siirryttyä edelle palataan oikean vilkun kera omalle kaistalle normaaliin tapaan *

Ei ole vielä tarvinnut käyttää...

No huh, huh!!
Sedät kertoo asioita! Ei enää ihmetytä täysin käsittämättömän kummalliset "onnettomuudet", kun joku ottaa tälläisestä tempusta oppia ja järkkää itsensä kylmiöön. Liikenne ei ole mikään antitemppupaikka, saatanan hullut!

Vaihdenäyttö on kiva kakkosella keulintaa harrastettaessa, eikä nopeassa pyörässä tule turhaan haettua seiskaa.

Liikenteessä arveluttaa ajotaidottomat tumpelot, jotka suistuilevat pitkin lepikkoja väärälle puolelle tietä ja vastaan tullessaan jarruttelevat etusiaan alta ja kimpoilevat minne sattuu.

Ainoastaan täysurpot ajavat kadulla kuten radalla. Vaikka olen kisapuvun polvipalat kohdistanut tutulla mutkatiellä, ei siitä aiheutunut mitään vaaraa

[Gartza]

CLIP 2:
Ainoaksi eroksi jää tietoisuus omasta vajavaisuudesta. Riittääköhän se?

No ei riitä. Tuolle asialle voi ihan oikeasti tehdä paljonkin. Koko ennakoivan ajon filosofia sisältää lukuisia asioita, joita voi ihan käytännössä opetella ja ennen kaikkea toteuttaa vaikkapa vilkun käyttö ajoissa ja sellaiset turvavälit, joita ihan oikeasti pitäisi käyttää, jarruttaminen tehokkaasti, väistämistekniikat *jne jne .. onhan noita pilvin pimein ihan omia asenteitakin myöten. Ja pitääkö aina olla olevinaan kiire vaikka ihan oikeasti ei olisikaan? Viisaan ja älykkään ero on siinä, että älykäs saattaa selviytyä tilanteista joihin viisas ei joudu.

CLIP 3:
Vaikka en itse menekään kovaa, niin siitä huolimatta en löydä maantieajosta mitään jännitystä *ajamisen kannalta* millään järjellisen vieressäkään olevalla nopeudella.

Minusta rata-ajon hyöty katumotoristille on ottaa maantieajosta kaikki jännitys pois.

Lainailenpa tässä joutessani itseäni, sillä ainakin omasta puolestani paljonkin enempi itse saan ns. kicksejä tuosta itseltäni lainaamastani asiasta kuin vauhdista. Tuo on tietenkin täysin henkilökohtaista. Itse tykkään ns. ajella ja kurvailla hissukseen ja jos joku kotilokuski haluaa ohitse, niin ilomielin, sillä en todellakaan edes keksimällä keksi mitään miksi en niitä ohitse päästäisi ja avustankin vielä tarvittaessa, jos homma hoituu sillä tavoin sujuvammin.

Ajaminen sinänsä on ihan kivaa - maisemat vaihtuu, luonto tuoksuu välillä kukkasille ja välillä sikaloilta ja tuntee ihan oikeasti tuulen, sateen ja kuinka kone hyrrää ja jotenkin vain tuntuu niin vapaalta ja kiire ei ole minnekkään. Välillä edellä ajava "Volvokuski" ruikkaa ikkunanpesunesteet tahallaan syliin - sekin kuuluu vissiin nykyään asiaan, vaikka ei sitä vielä ole oppinut kaipaamaan.

[Gartza]

Vaikka olen kisapuvun polvipalat kohdistanut tutulla mutkatiellä, ei siitä aiheutunut mitään vaaraa *

No niin .. en vielä ikinä muista kenenkään itse ylinopeutta ajaneen väittävän edes puolella sanalla aiheuttaneensa itse mitään varaa. Poliisithan ne semmoisia väittävät ja joskus sivulliset, jotka eivät ihan oikeasti ymmärrä moottoripyöräilystä mitään.

No joo .. leikki leikkinä ..

[bikervepsu]

Entäs se vilkun käyttäminen?

[Hannu59]

Anti-ohitusta olen kuullut käytettävän toisessakin merkityksessä.

sopivassa ohituspaikassa vilkku vasemmalle, siirto ohituskaistalle ja sitten jarrua. Antiohitettavan siirryttyä edelle palataan oikean vilkun kera omalle kaistalle normaaliin tapaan

Ei ole vielä tarvinnut käyttää...

No huh, huh!!
Sedät kertoo asioita! Ei enää ihmetytä täysin käsittämättömän kummalliset "onnettomuudet", kun joku ottaa tälläisestä tempusta oppia ja järkkää itsensä kylmiöön. Liikenne ei ole mikään antitemppupaikka, saatanan hullut!

Olivatkos nuo hymiöni ja käyttökertalaskurini rikki kun eivät näytä toimivan?

[Pekkavee]

miten niin ei tarvitse tehdä usein. Itse joudun tekemään sitä joka kerta kun pyörällä on ajamassa....

nuorempana ohitus oli helppo kun piti ohittaa vain se ohitettava ennenkuin vastaantulija tulee päin, nyttemmin on tajunnut, ohituksen olevan melko monimutkainen tapahtuma.

1. Kerkiänkö ohitse? onko paikkaa, koska viiva loppuu, miksi tässä on viiva? Paljonko on nopeusmarginaalia? (ohitettava vs nopeusrajoitus)
2. Onko joku takana olevista lähdössä ohitse? etten lähde hänen eteensä.
3. Onko edellä oleva myös lähdössä ohitukseen?
4. kääntyykö edellä oleva/ohitettava jonnekkin?
5. Sivutiet, jos esim vasemmalta tulee auto, niin se voi kääntyä tulemaan vasten samalla hetkellä kun olen ohituskaistalla. voi tulla myös sokko auto oikealta, joka just katsoo kerkiävänsä jonon ensimmäisen editse, mutta ohittaja onkin sen rinnalla.
6. Pito? Onko tie kuiva, älä väännä kaasua toisen perässä liikaa.
7. Nopeus ohitukseen. Yleensä paras on kiihdyttää heti tavoitteeseen. esim ohitettava 80km/h:ssa, rajoitus 100, kiihdytä heti 110 ja pidä se, menee ohitse nopsasti ja 'laillisesti'. moni lähtee kiihdyttämään liian hitaasti ja nopeus kasvaa kohti ohituksen loppua ollen lopulta joku 150.
8. Ohituspaikka on paras käyttäen hyväksi pyörän etua, kiihtyvyyttä. esim ylämäet.

9. Ohituskaistat ovat huonoimpia mahdollisia ohituspaikkoja!, niissä ohitettavan nopeus on suurin ja valvonta vilkkainta. Ohitus ilman +20 ylinopeutta täysin mahdoton. Jos ohitat ohituskaistalla, niin tee se heti suoran alussa, älä koskaan lopussa. moottoripyörällä ohitus on kuitenkin niin helppo, että kannattaa melkein jättää ohittamatta ja ohittaa jossain lyhyellä suoralla ennen/jälkeen ohitussuorien.

10. älä ohittaessa käytä massiivista nopeutta suhteessa ohitettavaan, vaikka rajoitus sen sallisi.. esim ohitettava jono voi mennä 10km/h:ssa, älä koskaan vedä ohituskaistaa tässä tilanteessa 80km/h:ssa, joku voi heittää vaikka uparit.

yleensä ei kannata pitkittää ohituksen odottelua, jos ohittaa niin ohittaa sitten melkein heti. tarpeettoman hitaasti liikkuvia ohitettaessa on tietysti huomioitava, että ne voivat olla kääntymässä juuri kohta jonnekkin. Joten varsinkin traktoreiden kohdalla pitää arvioida jokainen peltotiekin potenttiaaliseksi kääntökohdaksi. ja traktoreiden kanssa sama, eli ei kannata ohittaa 30km/h:ssa ajavaa traktoria 100km/h:ssa. aika vähän tehtävissä jos kääntyy eteen. Eli nopeus jotain 50-60

Erinomainen analyysi ohittamisesta.
Kiitos

Noi kaikki asiat pitäisi muistaa liikenteessä.
Moottoripyörällä on vaan pakko ennakoida kaikki mahdolliset kriisitilanteet ja katsoa pakenemispaikat ( eli väistöt ) jo valmiiksi.

Pekka

[SamiN]

Joten varsinkin traktoreiden kohdalla pitää arvioida jokainen peltotiekin potenttiaaliseksi kääntökohdaksi. ja traktoreiden kanssa sama, eli ei kannata ohittaa 30km/h:ssa ajavaa traktoria 100km/h:ssa. aika vähän tehtävissä jos kääntyy eteen. Eli nopeus jotain 50-60

työkaverille kävi viime perjantaina vanhanaikaiset. lähti ohittamaan traktoria joka, kuinka ollakkaan, kääntyi kohdalla vasemmalle. räks-poks etukauhaan ja ojan pohjille. nopeuseroa ei onneksi ollut liikaa ja hyvä tuurikin oli matkassa: on vielä hengissä ja mopon lisäksi ei pahemmin särkynyt kuin sormi.

[Crazy Frog]

Onneksi omistan pyörän, jolla mukavaan ajamiseen riittää yleisen liikennevirran etenemisnopeus. Suorituskyky on sitä luokkaa, että ohittamispaikat valitsen samalla tavalla kuin kotilolla liikkuessa.

[vuohi]

Kuussatkulla täytyy käyttää sitä paljon puhuttua ennakoivaa ajotapaa. Eli kun huomaa mahdollisen ohitus paikan kuuluu selata ne pykälät kutoselta kakkoselle, turvallisen ja näyttävän ohituksen takaamiseksi

[Poko]

Kuussatkulla täytyy käyttää sitä paljon puhuttua ennakoivaa ajotapaa. Eli kun huomaa mahdollisen ohitus paikan kuuluu selata ne pykälät kutoselta kakkoselle, turvallisen ja näyttävän ohituksen takaamiseksi

Keula ilmassa.