Anekdootteja moottoripyöräilyn parissa

[Jammuu]

Kaikilla on varmasti sattunut mitä erikoisimpia sattumuksia moottoripyöräilyn parissa. Ajattelin, että tähän ketjuun voisi koota ORGilaisten anekdootteja vuosien varrelta .

Aloitan esimerkkinä melko tuoreesta tapauksesta, jossa moni ORGilainenkin oli mukana.


Oli kevään 2008 ensimmäisiä ORGin PK-ajeluita, johon osallistui kymmeniä innokkaita moottoripyöräilijöitä. Aurinkoinen kevätpäivä suosi matkaamme ja päädyimme mutkateiden varrella kahvittelemaan, ellen aivan väärin muista, Lapinjärven Teboilille. Kahvittelu venyi tuttuun tyyliin reilumman mittaiseksi. Kun aikanaan olimme valmiita paluumatkan mutkapätkille, letkamme vetäjä meni tankkaamaan omaa kulkupeliään mittarikentälle. Suurimmalla osalla porukkaa ei ilmeisestikään ollut mitään hajua siitä, kuka letkaa oli alun alkujaan vetänyt ja niinpä odottelun syystä vallitsi yleinen epätietoisuus. Vetäjän edelleen tankatessa, ensimmäiseltä letkalaiselta loppui kärsivällisyys ja kyseinen henkilö poistui pyörineen omille teilleen, perässään ensin yksi pyörä, sitten toinen, kolmas, neljäs jne. kunnes paikalle jäi lopulta enää alle kymmenen motoristin hölmistyneenä toisiaan tuijotteleva joukko. Ketjureaktion oli aiheuttanut se, että odottelijat luulivat letkan lähteneen liikkeelle, kun ensimmäiset päättivätkin lähteä omille teilleen.

Kun letkan vetäjä sai aikanaan tankkauksensa suoritettua ja palasi jäljelle jääneen tynkäjoukon kärkeen, ihmettelimme yhteen ääneen, mitä mahtoi se motoristi ajatella, jonka perässä pääletka lopulta erehtyi ajamaan ja päätyivätkö ne hänen kotiovelle saakka.

Sillä kerralla nettipalaute reissun jälkeen oli kohtalaisen, noh, vaivautunutta.

[*cebarimimmi*]

Tätä naurettiinkin kerran karkkilan abc:llä, kun kerroit
Onhan noissa letkoissa (sen mitä mukana ollut) hauskoja ja ikäviäkin tilanteita. Joukossa sattuu ja tapahtuu, toivottavasti aina kuitenkin lopuksi menee sinne naurun puolelle

[Juhana N]

Eräs hyvä ystäväni tunnetaan kaveripiirissä melkoisen pihinä miehenä. Kauniina alkukesän päivänä 2005 lähdimme Espoosta suuntaamaan kohti Hankoa. Kaverin GSX-R on ns. faitteri ja siitä puuttuu muutamia ylellisyyksiä, kuten bensavalo. Tai sitten se ei toiminut. Karjaan kohdalla tuumasin että voisi mennä Shellille tai ABC:lle tankkaamaan ja juomaan kahvia. Kaveri sanoi että jatketaanpas vielä hiukan, on niin kallista bensaa näillä main. Muutama kilometri Tammisaareen päin ja GSX-R:stä loppui petrooli. En viitsinyt siinä tilanteessa alkaa laukoa: "minähän sanoin"... tmv. Homma päättyi niin, että ostin Tammisaaren Essolta pullon Masinolia, kaadoin Masinolit pois ja tankkasin litran bensaa jonka kiikutin kaverille tien poskeen. Loppupeleissä litralle 95E:tä tuli hintaa n. 7e.

Myöhemmin olen "muutaman" kerran v*ttuillut asiasta.

PS. Eräs toinen ystävä tuumasi toukokuussa 2008 ajotauolla uusmaalaisella huoltiksella, että onpas bensa kallista. (Olikohan 1.43 silloin). Tuumasin siihen että höpöhöpö, se on tässä harrastuksessa pieni kuluerä. Ei muuta kun pistooli käteen ja hymy huulille.

[Cute]

Ensimmäisestä tarinasta tulee minullekin mieleen matka Jögevaan, muutama vuosi sitten.
Laivarannasta lähti meitä jonkinmoinen letka.
Jossain pysähdyttiin sit syömään ja eräässä risteyksessä tankattiin.Samalla luettiin karttaa ja ihmeteltiin, että mihin päin lähdetään.
Letkaa veti tältäkin foorumilta tuttu naisihminen.
Minä toisena pyöränä perässä.
Liikkeelle lähdettiin sitten hyvässä jonossa, minä toisena.
Juuri kun johtajatar lisäsi vauhtia kääntyäkseen risteyksestä, huomasin viitan maanrajassa Jögevan meettiin...ja se osoitti meidän tulosuuntaamme ;)
No minä huitomaan muulle jonolle viittaa kohti ja stop merkkiä...sillävälin johtajatar karautti tiehensä.
Me muut pysähdyttiin ja eräs pohjoisen ( nyt jo edesmennyt ) motoristi sanoi, että lähtee perään ja koettaa saada kiinni, et lähdetään sitten sinne minne viitta osoittaa..opastettu reitti varmaankin.
Tuli sitten kymmenen minuutin päästä takaisin ja sanoi, ettei sitä piruvie kiinni saanut,sinne katosi pimeyteen.
Aikamme ihmettelimme, etteikö todella huomaa, kun ei tulekaan valoja perässä, muttei kuulunut takaisin.
No, me ajelimme meetti paikalle ja johtajatar saapui sinne sitten pari tuntia myöhemmin-paikallisten opastamana

[Dayttoona]

Ehdottomasti paras viimeaikainen sattuma oli, kun eräs kaveri päätti sitten mankilla tulla katsomaan meikämotoristeja. Jossain puistossa istuskeltiin pyöriemme kanssa. Nostalgisuuden huumassa toinen kaveri otti mankin lainaan ja kokeili sitä läheisellä tieosuudella ilman kypärää ja ajovermeissä ja naureskeli kun ei kulje yhtään mihinkään. Samalla tietty mopoaikoja muistellen. Sitten sattui joku paikallinen teinixi skootteripoika viritetyllä skootterilla karauttamaan siitä läheistä metsäistä hiekkatien ylämäkeä, ja kaveri lähti tukka putkella mankilla perään! Aivan kuten joskus ennenvanhaan mopolla tuli tehtyä

Mopopoika hädissään vilkuili taaksepäin ja koitti selkeesti saada vajaatahtiskootteria kiipeämään mäkeä ripeämpään. No eihän sitä kiinni mankilla sitten saanutkaan, kaverin hytkyttelystä huolimatta, mutta oli sen verta hulvaton näky tuo mopopojan hätä, että ei siitä ihan pienillä nauruilla selvinnyt. *

[Masa]

Mullakin olisi yksi hyvä tarjolla, liittyen ylpeyteen ja lankeemukseen...

Olin kulunutta kesäkuuta eräänä sunnuntaina viemässä poikaani juna-asemalle Tikkurilaan motskarilla. Kotoota Espoosta lähtiessäni soitin kaverilleni, joka oli juuri ostanut itselleen "pikku Monsterin", että lähdetään ajelulle kun olen saattanut poikani. Mikäpä siinä, vastasi kaverini, nähdään Tikkurilan juna-asemalla siihen sopimaamme aikaan.

Poika istui sitten junassa ja sen jälkeen tapasin kaverini. Siinä sitten sumplitiin ajeltavaa reittiä jä päädyimme pikkuiseen pyrähdykseen Porvoon rantakahvilaan. Kaverini vaan oli kuitenkin kovin vaivautuneen näköinen, kun hän sitten sai tokaistua asiansa. Öh, totanoinnikkaan... Vaimo olisi kanssa tulossa omalla uudella Vespallaan mukaan. -Hyvästi mutkista nautiskelu mietin-

Siinä kun sitten Vespa römpötteli Tikkurilan asemalle, vaihdoimme muutaman sanan ja jatkoimme matkaa Porvoon suuntaan kahden motskarin ja yhden skootterin ketjuna, Kuninkaanmäen ja kuninkaantien mukaan...
Körö, körö kirkkoon... Ajelimme nätisti kaikkia pikkuteitä pitkin 10 - 20 kmh alle nopeusrajoitusten. Katselin alituiseen peiliin, että Vespa pysyy mukana... Oho, saavutimme ihan 70 kmh jossakin vaiheessa...

Kun sitten vihdoin saavuimme Porvooseen kaffelle, juttelimme siitä uudesta Monsterista ja aivan pakasta vedetystä Vespasta, jolla oli kilsoja vajaa 1000. Siinä sitten kaverini lakimies-vaimo kertoi naisen äänellä, että "mitä ihmettä niillä moottoripyörän tehoilla tekee", kun kerroin haluavani vaihtaa uuteen Busaan. Ihan vakavana sanoi, ettei niin kovaa saa ajaa, kuin mitä moottoripyörällä pääsee ja että "moottoripyörällä saa sitten yhtäsuuret sakot, kuin autolla". No, meikäläinen siinä sitten tokasi, että ette te naiset tästä mitään ymmärrä...

Päästiin sitten kotiin vihdoin hermoja raastavan "alinopudella kaahaamisen" jälkeen. Aloin suunnittelemaan seuraavan torstain PK-ajelu -karttaa. Kävin sitten sitä testaamassa kaverini kanssa sunnuntai-illalla kulunutta kesäkuun loppua.

Päästiin melkein kotiin saakka Porvoon suunnalta, kun Kuninkaanmäessä nami-nami -mutkan jälkeen näkyi suoran päässä poliisipartio. -Voi helvetti sentään-, kysymys kuuuikin paljonko kerkesi mittariin tulla... No, vastauksen siihen saa sitten, kun poliisi kertoo. Oikea vastaus oli 98 kmh @ 60-alueella. Päiväsakoiksihan tämä sitten meni tietenkin

Siinä sitten oli pakko tunnustaa kaverille, ajaneeni samaa tietä kuin hän ja hänen vaimonsa hetki aikaisemmin ja nyt pamahti sakko kouraan. Arvatkaa vaan, oliko kaverini vaimolla kiva hetki päästä sanomaan, "mitäs minä sanoin"... Ylpeys käy lankeemuksen edellä ja katkeraa kalkkia on pakko joskus niellä.

Että tällainen pikku opettavainen tarina.



-M

[Jammuu]

Moottoripyörää myymässä, osa 1.

Ostin -96 vuoden keväällä ensimmäisen oman, ison moottoripyörän, joka oli Suzuki GSX-1100 F - 90. Myyjä ihmetteli, kun kiinnostus pyörää kohtaan oli ollut kovin vähänlaista ja niinpä sainkin n. 40 000 markan arvoisen pyörän 33 000 markalla.

Kesä kului mukavasti ajellen ja pyörä toimi moitteettomasti. Köyhän nuorenmiehen rahatilanne alkoi kuitenkin loppukesää kohden kiristyä ja toisaalta myös tarvetta autolle ilmaantui, joten vaihtoehdoksi jäi keväisen hankinnan realisoiminen.

Elokuun lopulla käytetyn moottoripyörän myyminen alkoi tuntua toivottomalta. Vaikka yleisesti samanlaisista vehkeistä pyydettiin edelleen reilut 40 000 markkaa, niin edes 33 tuhannella ei halukkaita ostajia ollut ilmoittautunut viikkojen yrityksistä huolimatta. Olin jo luopumassa autonhankintahaaveista ja velattomuudesta, kun päätin syyskuun puolessa välissä yrittää vielä kerran. Rustasin Keltaisen pörssin myynti-ilmoituksen kirjeenä ja lisäsin tekstiin ”nyt edulliseen syyshintaan, 33 500 markkaa” ja jäin odottelemaan seuraavan lehden ilmestymistä.

Perjantai aamuna heräsin, siihen, että puhelin soi. Soittaja kertoi olevansa kiinnostunut pyörästäni ja varmisti, että olihan hinta todella 39 500 markkaa. Häkellyksissäni mumisin jotain myöntävää vastaukseksi. Sovimme pyörän näytön samalle illalle ja siltä istumalta lähdin ostamaan lehden, jossa ilmoitukseni oli. Lehden saatuani huomasin, että myynti-ilmoituksessani hinnaksi oli tosiaan laitettu 39 500 markkaa. Ilmeisesti toimitus oli tulkinnut harakanvarpailla kirjoitetun myynti-ilmoitushinnan väärin.

Samana aamupäivänä puhelin soi vielä monen kertaa ja kaikki halusivat tulla pikaisesti katsomaan pyörääni ja lopulta pihassani oli illalla neljä-viisi ostajaa samaan aikaan ja seuraavalle päivälle näyttöjä oli sovittuna vielä lisää. Pyörän myin lopulta samana iltana ja hinnasta ei tarvinnut tinkiä markkaakaan. Sekä ostaja, että myyjä, olivat tyytyväisiä.

Tähän päivään mennessä, minulle ei ole selvinnyt, mikä tuossa viimeisimmässä myynti-ilmoituksessa oli niin erikoista, että se veti ostajia puoleensa magneetin lailla ja vielä aikaisempaa reilusti kalliimmalla hinnalla. Nuori mies sai lopulta maksettua lainansa, ostettua auton ja rahaa jäi vielä hauskanpitoonkin. Samanlaista myynti-tuuria ei sittemmin ole osunut kohdalle, -harmi.

[jaket]

moni ei tiedä mikä hinta on halpa, siksi kun ilmoituksessa ilmoittaa tämän olevan halpa syyshinta, niin ilmoituksen lukija tietää sen.

[Gecko]

Voi olla, etta 33k oli 'liian' halpa hinta, joten porukka ajatteli jossain olevan vikaa.

[urpooo]

Voi olla, etta 33k oli 'liian' halpa hinta, joten porukka ajatteli jossain olevan vikaa.

Tota ajattelin itekkin.
Eli jos näät alihintasen pyörän, niin eiköhän mieleen tuu että siinä löytyy jotain vikaa.

tai sitten ihmiset haluaa rahoista eroon

[virus]

..snip..

Paha sanoa pelkästään tuon sanomasi perusteella olisko ollut jotain muutakin ilmossa mutta samalla tavalla tuo "edulliseen syyshintaan" toimii kuin "nyt alle 24 tuhatta euroa", lukijaa johdatellaan alitajuisesti ajattelemaan että tää on halpa hinta.

E: Meni kyl aika pahasti OT, sori .

[Masa]

Mulla on oikeastaan vielä yksi aika hyvä, liittyen tuohon edelliseen sakkotapahtumaan ja pysäytystilanteeseen.

Kaikkihan viksut tietää, että kun poliisi pyäyttää, ei kannata alkaa laukomaan mitään puujalkavitseja poliisille. Ainakaan siitä, osaako ne kirjoittaa, lukea tai laskea... Niinpä sitten Mattimeikaläinen yhdessä pysäytetyn kaverini kanssa seisitiin p-jäykkänä pysäytyspaikalla ja odotimme omaa vuoroamme. Pysätytyspaikalla kun tuntui olevan ruuhkaa, sakkoja saaneille moottoripyöräilijöille. Hassua kyllä tie Kuninkaanmäessä oli hiljainen, ja vain motskareita liikenteessä...

Kun sitten poliisipartio oli kirjoittanut meitä edelliset lappuset, tuli meidän vuoro. Se pidempi poliisi, joka meidät oli pysäyttänyt, otti meikäläisen tutkinnan alle. Kaverini meni kiltisti sille toisen konstaapelin luo.

Kun tämä minun poliisini oli päässyt melkein loppuun saakka lappusen kanssa, se toinen poliisi huudahti "minun" poliisilleni. Kuules "Urhonen", nimi muutettu,"tämä Bemarihan on sun vanha työkalusi". Tämä mun poliisihan höristi heti korviaan ja käveli kaverini pyörän luo...

Jumantsuikka, niinpä onkin. Siinä muuttui äkkiä keskustelu BMW-orientoituneeksi... Se oli, kuin ensi rakkautta nuorella ihmisellä, kun urhonen näki vanhan työkalunsa .

Kirjoitettiin siinä kupongit loppuun ja konstaapeli Urhonen teki minun lappuni loppuun... Taisi ajatus karata muualle, kun laskutoimitus ylitetyistä kilometreista tunnissa ei ollutkaan Elon laskuopin mukaisesti oikein, minun hyödykseni. Kaverini sai siltä toiselta toiselta konstaapelilta ihan oikein kirjoitetun kupongin ja siinä olikin aluksi ihmettelemistä, kuinka hemmetin hyvätuloinen kaverini onkaan, ennen kuin sain laskettua lopputuloksen.

Hauskinta oli seurata kuninkaantien liikennettä, että kaikki ao. ajankohtana tiellä liikkuneet kulkuneuvot oli moottoripyöriä ja että jokainen niistä pyäytettiin poliisin sakkorysään.

Kyllä siinä jäi varmaan poliisillekin omasta mielestään hyvä tapahtuma, kun pääsi läheltä silittelemään vanhaa orhia. Bimmeri oli vaan kokemut melkoisen muodonmuutoksen allekirjoittaneen käsittelyssä, kun olin korjannut katteet uutta vastaavaan kuntoon. Pyörä oli myös maalattu uudelleen taivaan sinisellä metallilla, ja se killteli komeasti Kuninkaantiellä. Siis se Bemari oli ostettu vuosi sitten poliisien huutokaupasta kunnostettavaksi pyöräksi Liikkuvan Poliisin käytöstä.

Tällaista,

-Masa

[Jammuu]

E: Meni kyl aika pahasti OT, sori .

Ei tässä foorumissa kannata miettiä offtopicceja. Ihan hyvä, että jutut alkaa elämään ja keskustelua syntyy.

Kaikkien jutut ovat olleet hyviä ja ehdottomasti kannattaa kirjoittaa omia tarinoita, vaikkei varsinainen kynäniekka olisikaan. Tästä yritin jo antaa omaa esimerkkiä .

Minulla on ainakin vielä pussillinen tarinoita jäljellä ja laittakaa tekin tulemaan omianne sekä kommentoikaa muiden .

[J.R.]

"Kaverit", ( ei mulla ole kavereita ) lähtivät ajamaan kolmen letkassa pääkaupunkiseudulta Turun suuntiin. Yhdellä joku uusi mopo, toisella siistiksi rakennettu 80-luvun alun 1100 Suzuki ja kolmannella, kutsutaan häntä peitenimellä "Jaska", ruman näköinen ehtoopuolella oleva 80-luvun rakennettu raaseri.

Jaskaa oli odoteltu saapuvaksi kokoontumispaikalle. Hän oli lisännyt öljyä ennen lähtöä ja tuli kokoontumispaikalle. Saapuessaan huomasi, että housun lahje on öljyssä, ja sitä on vähän muuallakin. Oli unohtunut täyttöaukon korkki kotipihaan ja öljytilavuus oli "vähän" vajaa.

Rakensivat väliaikaisen korkin kai puusta vuolemalla ja sitten Essolle ostamaan lisää öljyä ja äkkiä.

Oli nimittäin määräaika saapua perille ja nyt jo vähän kiire.

Matkalla sitten loppui bensa, yllättäen "Jaskalta". Yksi hakemaan lähimmältä huoltoasemalta bensaa, tuli puolen tunnin päästä takaisin kahden desin kahvikupin kanssa. Ei kuulemma ollut saanut muuta astiaa bensaa varten.

1300-kuutioinen entinen kisakone ei kovin montaa kilometriä sillä noin 1,5 dl bensamäärällä kulkenut, eikä auttanut muu kuin soveltaa.

Mopoilija nro 2 otti "Jaskaa" kädestä kiinni ja veti häntä ja mopoa omalla mopollaan riittävän monta kilometriä perässään seuraavalle huoltoasemalle.

Oli kuulemma käsi vähän hellänä.