Nordkapp ja takasin

[zapster]

Dodii, jonkun aikaa haudoin tossa reissua mielessä ja päätin sitten toteuttaa sen nyt juhannuksesta lähtien. Reitti suunnitelmana Espoo - Nurmes - Ivalo - Nordkapp - Muonio - Lappajärvi - Nurmes -Espoo.
Lähtö Juhannuksen jälkeisenä maanantaina ja paluu seuraavana viikonloppuna. Kilometrejä n. 3600. Kirjottelen tätä tällähetkellä Ivalossa Pankkila nimisessä huoneisto hotellissa, kirjottelen lisää kun pääsen koneelle ja himasta laitan kuvia sun muuta näytille.
Tästä se lähtee.

Kaikki reissun kuvat löytyy täältä

Juhannuksen viettoon:

Lähdettiin Torstaina hirveellä kiireellä himasta, tiskit käsin pestynä kun en muistanut laittaa pesukonetta päälle päivällä ja kukat kasteltuina, liikkeelle lähdettiin Asikkalan suuntaan kaverin mökille viettämään juhannusta.



Hieno keli koko matkan, ei ruuhkaa hirveästi. Päästiin perillekkin parin koukeron jälkeen. Matkaa Espoosta Asikkalaan tuli 133km. Vietettiin paripäivää mökillä ja päätettiin lähteä jatkamaan matkaa.




Kiireellä nurmekseen:

Lauantaina heräiltiin mökillä ja päätettiin lähteä liikkeelle, sade tilanne näytti hyvältä. Pakattiin kamat pyörän päälle ja oltiin lähdössä kun totesin että autocomin piuhat oli penkin alla, ei muuta kun kamat pois kyydistä ja piuhat esille, kamat takasin pyörään ja miettimään mites sais Ipodin soimaan?, älyn väläyksen iskiessä totesin että se vaatii piuhan kiinni autocomiin eli taas penkin aukasun, jäi Ipodin kuuntelu toiseen kertaan. Liikkeelle lähdettiin ukkosen jyristessä ja taivaan pimetessä, en päässyt kuin pari kilometriä niin Esteri avasi hanurinsa. Ei pystynyt ajamaan kuin 80km/h, vettä tuli kun aisaa. Onneksi kuuro ei kestänyt kauaa ja taas ajo maistui, ilman musiikkiakin. Matka joutui rattoisasti aina Kuopioon asti, jossa iski toinen vesikuuro, sekään ei ollut mikään iso eli läpimentiin sen kummemin pysähtelemättä. Matkaa Asikkalasta Nurmekseen tuli 380km.
Sunnuntain asentelin vihdoin Ipodin piuhan paikalleen ja maanantaina hyvin valvotun yön jälkeen (mentiin klo 9 nukkumaan, muksu heräs klo 11.30, 3.20, 3.30, 3.40, 6.30 nje.) lähdin jatkamaan matkaa.

Sateessa Ivaloon, eiku...

Lähdin Nurmeksesta klo 9 pintaan suhaamaan Ivalon suuntaan, heti alkuun matka hirvitti ja ajattelin että olen perillä vasta klo 10 illalla. Hirvityksen määrää lisäsi 718km matka ja perseen kestävyys. Matkaan lähdin puolipilvisessä, viileässä aamusäässä, joka myöhemmin muuttui kostean sateiseksi. Onneksi matkalla ei satanut kuin kerran todella vähän mutta pitkän aikaa menin sateen perässä eli tie oli märkää. Heti alkumatkasta mentiin väärästä risteyksestä, laitoin Tomtomin opastamaan lyhyintä reittiä, matkalla huomasin että lyhyin ei välttämättä ole se paras reitti, usko petti siinä vaiheessa kun olin ajanut n.5km soratietä. Laitoin Tomtomiin uudet koordinaatit ja johan rupes asvalttia löytymään. Loppumatka meni ongelmitta, Tomtom löysi suoraan perille. Rovaniemellä rupesi hymy olemaan jo melkoinen, pitkällä ollaan.





Ivalossa rupesin etsimään majapaikkaa ja päädyin hotelli Ivalon pihaan, nopealla kysäisyllä sain tietää että, sekä kyseinen hotelli että toinen kylässä oleva, ovat täynnä, majoitus karttaa ei löydy ja majapaikkoja löytyy jostain lähistöltä. "Hyvistä" neuvoista viisastuneena suhasin toiseen kylän hotelliin, jossa sanottin että täyttä on mutta melkeen vastapäätä on huoneisto hotelli. Gasthaus Pankkilasta löytyi juuri vapautunut yksiö johon majoituin raskaan reissun jälkeen, sain vielä tingattua aamiaisen samaan hintaan, erittäin mukavaa ja hyvää palvelua.


Matkaa Nurmeksesta Ivaloon kertyi 718km. Houmenna suuntaan Nordkappiin, jos sadetutka pitää paikkansa niin auringossa mennään, keskiviikon paluu Suomeen tulee olemaan märkä.

Nordkapp häämöttää, mitäs sen jälkeen?

Pakkasin aamulla kamat jälleen pyörän päälle, näppäilin Tomtomiin osoitteeksi Nordkapp ja tungin korvatulpat päähän. Kävin edellisenä iltana ostamassa korvatulppia 10 paria, koska texi takin aiheuttama humina oli melkoinen. Sää oli suht viileä ja pilvinen muttei kuitenkaan kylmä, eli hyvä ajokeli. Tie Ivalosta Inariin oli aivan loistava, mutkia ja upeita maisemia, harmi kun ei tullut otettua kuvia tältä pätkältä. Inarista Norjan rajalle oli tylsää, tie meni kilometrin suoraan, kääntyi ja taas suoraa.





Ajelin rauhassa, omissa ajatuksissani, musiikin pauhatessa ja ihmettelin että missä raja on, saavuin Karigasniemelle ja näin Tulli aseman, ihmettelin hetken että mikäs asema se siinä on ja ajoin vihreää kaistaa läpi. Tullin jälkeen on pieni silta johon oli pysähtynyt italialainen motoristi ottamaan kuvia ja päätin pysähtyä jutustelemaan. Motoristi kertoi ajaneensa Italiasta asti ja olevansa menossa Nordkappiin, totesin että niin minäkin ja nähdään siellä. Siinä jutustellessa huomasin että Suomen ja Norjan raja meni samaisella sillalla, räppäsin kuvat ja jatkoin matkaa.



Jossain vaiheessa suoran keskellä rupesi taivaan rannassa häämöttämään kallioiden lumisia huippuja, hymy levisi korvasta korvaan.



En tiennyt Norjan bensa-aseman tilanteesta joten päätin tankata seuraavalla asemalla joka tulikin vastaan ensimmäisessä kylässä. Ajoin bensiksen pihaan ja kävin kyselemässä kelpaako Visa electron, myyjä ei ollut varma ja ehdotin että testataan, kokeilu onnistui ja sain tankin täyteen. Bensa maksoi 13,10 kr/L, tiedä sitten onko se paljon vai vähän, kurssista ei ole hajua. Tepastellessani ulos bensikseltä italialainen kurvasi pihaan ja tankille. Soittelin parit puhelut ja polttelin tupakit, jonka aikana italialainen lähti jatkamaan matkaa moikaten mennessään. Lähdin itsekin jatkamaan ja jonkun ajan päästä oli italialainen taas räppäämässä kuvia, suhautin ohi käsi pystyssä. Jonkun ajan päästä tuli pirun kylmä ja kostea ilma, oli pakko pysähtyä seuraavaan kylään vetämään vielä verkkarit jalkaan jo jalassa olleiden bokserien, pyöräilyshortsien, pitkien kalsareiden, sadehousujen ja ajohousujen kanssa, samalla laitoin myös takkiin lämpövuoren kiinni. Jatkoin matkaa lämpimämmissä merkeissä, hetken kuluttua heiluttelin taas kättä italialaisesta ohi mennessäni. Tie ja maisemat olivat aivan uskomattoman upeat, jossain kohdissa toisella puolella tietä menee jyrkkä kallio ja toisella pieni aita ja meri.



Tie on mutkaista ja vähän väliä vastaan tulee pieniä kalastaja kyliä. Mietin monta kertaa mitä ovat isot puiset A muotoiset rakennelmat, yhdessä oli verkot päällä ja ajattelin että ne on verkkojen kuivausta/korjausta varten, jossain kohtaa tuli taas samanlainen A vastaan jossa roikkui jotain. Yhtäkkiä ilman täyttää armoton kalan haju ja tajusin että A:t on kalankuivaus telineitä, lisäsin vauhtia oksennus kurkussa.

Saavuin Nordkappin kaupunkiin ja ajoin tankille. Tankattuani rupesin ihmettelemään missä pyhiinvaellus paikka on ja muistin nähneeni vilauksen Nordkapp kyltistä juuri kaupunkiin saapuessani. Yritin laittaa Tomtomia hakemaan reittiä mestoille, mutta eihän siellä mitään kaupunkia ole, vaan paikka pitää laittaa karttapisteenä niin jo toimii. Upeat maisemat ja mutkainen tie jatkui. Ensimmäiseen tunneliin saavuttuani olin hiukan pihalla. Ajoin tunneliin ja totesin etten näe mitään tummalla visiirillä, kesti hetken tajuta nostaa visiiri ylös. Eka tunneli ei ollut pitkä mutta seuraavat olivat sitäkin pidempiä, pisin tunneli oli itse Nordkapp tunneli 6800 metrillä. Tunneleissa oli pirun kylmä, vaikka päällä oli housuja joka lähtöön ja takissa toppavuori niin kylmä tuli silti. Laskeskelin että tunnelia tulee yhteensä 10 km per suunta. Ainoa mistä joutuu maksamaan, on juuri Nordkapp tunneli, maksu oli 70kr per suunta. Viimeinen pätkä pelimestoille on pirullisen mutkainen tie joka nousee ylös kielekkeen päälle. Juuri ennen pääkallopaikkaa tuli vastaan maksukoppi jossa jouduin köyhtymään 200kr, lippu oli kuulemma voimassa 2 päivää. Ajoin pyörän parkkiin ja otin kypärän pois päästä, jalat meinasi lähteä alta kun korvalehdissä rupesi veri kiertämään. Korvalehteni ovat sen verran isot että kypärän pehmusteissa oleva korva aukko on liian pieni, eli yläosa painaa korvalehtiä. Myös korvatulpat ovat liian pitkät, ne painaa jotenkin korvan sisälle, tunne tulppia pois ottaessa oli yhtä mahtava kuin kypärän kanssa. Kivun helpotettua menin ihastelemaan Nordkappin tarjontaa.









Pakolliset kuvat joka paikasta ja kiertely ympäriinsä ei kauaa kestänyt, jäi vähän tyhjä fiilis että tässäkö se nyt oli. Ei se mitään, kello oli vähän yli 2 ja päätin lähteä suunnistamaan kohti Muoniota. Juuri kun olin laittamassa kypärää päähän, paikalle suhahti vanhempi äijä ja tuli juttelemaan. Ukko kehui pyörää ja sanoi joskus omistaneensa samanlaisen. Siinä juteltiin niitänäitä kun kysäsin että mistä sälli on tulossa, heppu tokas että Marseillesta asti on pyörällä tullu. Ei siinä mitään, toivottelin hyvät nähtävyydet ja matkan jatkot. Samoista mahtavista tunneleista läpi ajettuani käännyin tielle nro 6 Alta:n, jossain kohtaa rupesi ripottelemaan vettä ja siitä ei tullut loppua. Hienot maisemat jatkui kalliosolassa menevän joen muodossa aina Alta:n asti, Alta:sa taas tankille ja eteenpäin.





Jostain syystä Tomtom päätti ohjata pikkutietä taas jonkun isojen teiden kulman läpi. Pikkutie oli perunapeltoa 60 rajoituksella, ei tehnyt mieli ajaa kun 30km/h metrin levyisten kuoppien keskellä. Lopulta käännyin tielle nro 93, jota seurailin Karigasniemelle, jossa luulin rajan sijaitsevan. Eipä ollut raja Karigasniemellä. Jatkoin matkaa Enontekiöön ja raja suhahti ohi jossain kohtaa keskellä ei mitään, anoa mistä rajan taas huomasi oli Tulli koppi. Ero Norjan ja Suomen teillä on kuin yöllä ja päivällä. Norjassa kannattaa uskoa nopeusrajoitusta noin suurin piirtein, koska tiet ovat mutkaisia. Suomessa taas tiet on kuin lentokenttiä, paljon suoraa ja loivaa mutkaa.

Puoli kymmenen saavuin Muonioon ja rupesin etsimään hotellia. Tomppa hakemaan lähintä paikkaa ja eikun etsimään. Ei löytynyt tietä siitä kohtaa missä Tomppa sanoi sen olevan ja seuraavaa matoa koukkuun, jo löytyi hotelli / mökkikylä nimeltään Harriniva. Sisältä tiedusteltuani sain oman pikkumökin yöksi hintaan 20€.



Taas episodi kypärän ja korvatulppien kanssa. Vein kamat mökkiin ja totesin että vedenpitävät kengät eivät olleet enää vedenpitävät, laitoin märät sukat kuivumaan, vaihdoin parempaa päälle ja lähdin metsästämään ruokaa. Saavuin ravintolaan juuri sopivasti 22.30 jolloin keittiö menee kiinni, sain kuitenkin tilattua vielä ruokaa. Syödessäni tajusin että mökki missä asustelin on samoja mökkejä missä olin 6 luokan leirikoulussa, tosin silloin paikka oli pienempi ja erinäköinen. Syötyäni kävin hakemassa baarista kaljan, jotain tummaa, iso pullo, maksoi 10€. Hetken ihmettelin hintaa myyjälle mutta otin oluen kuitenkin. Myyjä kaatoi lasillisen pullosta, otin lasin sekä pullon mukaan ja siirryin tissuttelemaan. Toisen lasillisen jälkeen rupesin tutkimaan pulloa, 0,75L, 5,8%, humala rupesi hiipimään päähän. Urheasti join viimeisenkin lasillisen loppuun ja siirryin ansaituille yö unille. Kilometrejä päivälle tuli n.900 joista viimeset 300 vesisateessa.

Kamikazelintujen kosto

Aamulla olin aivan rikki edellispäivän ajamisesta. Aamiainen tarjoiltiin 8 – 10, pääsin syömään klo 9.30. Aamiaisen jälkeen kävin pesulla ja elämä rupesi voittamaan, pakkasin kamat ja lepäilin hetken ennen mökinluovutusta klo 12. Suuntasin kohti Lappajärveä sateisen pilvisessä säässä, tällä kertaa jätin korvatulpat suosiolla laittamatta. Jossain kohtaa matkalla, vasemmalta lensi eteen kamikaze lintu joka juuri kohdalla kääntyi takaisin tulosuuntaan ja kopsahti pyörään. Seuraavalla tankilla tutkin pyörän mutta en huomannut mitään jälkiä linnusta. Sama tapahtui uudelleen vähän myöhemmin. En tutkinut pyörää tällä kerralla, ajattelin ettei taaskaan sen kummempaa. Saavuin mökille vajaa kahdeksan illalla, rupesin lämmittämään saunaa ja päätin lepäillä seuraavan päivän.



Kilometrejä päivälle tuli 650


Serkulle kylään

Heräilin klo 14, rupesi olemaan nälkä ja päätin lähteä kylille metsästämään pizzaa. Karvakäsipaikan löydettyäni ja pizzan naamaan ahdettuani kävin Kivitipussa katsomassa meteoriitti näyttelyn. Näyttelyn jälkeen mietin mitä sitten tekisi, mökille ei jaksanut mennä mätänemään. Päätin soittaa serkulle joka asuu suht lähellä Kokkolassa, serkku pääsi juuri töistä ja sovittiin että menen käymään. Siihen jäi ajamattomuus päätös siltä päivältä. Kävin Kokkolassa pyörähtämässä ja saavuin takaisin mokille. Jostain syystä päätin tarkastaa pyörän ja löysin salamatkustajan.



Toinen osuneista linnuista oli kiilaantunut moottorin ja katteen väliin, pyörästä tuli Honda kertakolauksella. kampesin raadon irti ja heitin ketuille. Kilometrejä päivälle n. 300

Sininen tie

Aamulla heräilin yksityis tiloistani ja kampesin aamiaiselle. Pakkasin jälleen kamat pyöränpäälle ja jatkoin matkaa Nurmekseen. Jossain kohtaa tuli Sininen tie kyltti vastaan, muistin nähneeni näitä kylttejä jossain muuallakin. Matkan varrella tajusin miksi tien nimi on Sininen tie, jokia ja järviä oli vähän väliä. Hieno tie muuten mutta välillä menee vähän pieneksi. Muuten tylsää siirtymistä paikasta toiseen. Kilometrejä n. 350

Kotiin jälleen

Oltiin taas paripäivää mökillä "lepäilemässä", maanantaina lähdettiin valumaan takaisin Espoota kohti. Tylsääkin tylsempi matka, viimeset 200km motaria oli todella tuskaa. Vihdoin ja viimein kun kehä 3 tuli vastaan käännyin sille ja ajoin Tokimotoon ostamaan uutta kypärää. Kilometrejä n. 490

Loppusanat

Reissun olisi voinut tehdä lyhyemmissäkin pätkissä mutta minkäs luonnolleen mahtaa. Reissulle kannattaa lähteä ajan kanssa. Norjan maisemat ja tiet oli mahtavia, kannattaa käydä katsomassa. Kamat kannattaa olla kunnossa ennen reissuun lähtöä. Kaiken kaikkiaan hieno reissu, ens kesänä alpeille!?!

Se siitä, over and out.

[zapster]

Loppu tarina ja kuvat lisätty

[xs2jammu]

Aikasta tuttuja maisemia ja teillä kävi tuuri kun Nordkappissa oli hyvä ilmakin. Siellä kun saattaa olla sellainen sumu että mitään ei merelle näe. Tuli ihan mieleen pitäiskö tuolla sittenkin taas käydä ajelemassa.

[mchuurre]

Jovvain..



Jo on ollu Gud Tur, kerrassaan, ihan kuten xs2jammu tossa jo totes, sielä yleensä on semmonen "seenebel" että ei tosiaan tiedä mistään mitään, että sitä missään kappassa olis tms, sama kun pohojanmaalla vaan....

Hyvät kuvat ja juttua lukee mieluusti. Net A-telineet on tosiaan niitä kalajällejä joita ei siellä enää hirveesti ees juuri tapaa. 70-luvulla sielä oli tilanne se ettei niin pientä kylää ois ollutkaan etteikö noita jällejä ois tavanna ja niitä oli paaaaaaaaljon. Arvatkaa vaan oliko niissä turskaa täytensä pitkin pituuttaan!! Ja oli se nähtävä ku ukot niitä sinne/sieltä nakkeli ylös/alas ku jotain halakoja ...oi niitä aikoja...

[shwoomie]

mutta ah mikä on tuo maastohousuinen komistus ensimmäisessä kuvassa

[zapster]

mutta ah mikä on tuo maastohousuinen komistus ensimmäisessä kuvassa

Jaa toi sälli kellä paistaa pälvikalju vai?

[shwoomie]

mutta ah mikä on tuo maastohousuinen komistus ensimmäisessä kuvassa

Jaa toi sälli kellä paistaa pälvikalju vai?

just eilen totesin että mä oon niin onnekas että oon hottis kaljunakin koska mulle tulee varmaan munkkitucca ennen ku oon 30

[zapster]

mutta ah mikä on tuo maastohousuinen komistus ensimmäisessä kuvassa

Jaa toi sälli kellä paistaa pälvikalju vai?

just eilen totesin että mä oon niin onnekas että oon hottis kaljunakin koska mulle tulee varmaan munkkitucca ennen ku oon 30

Ei sulle munkkituccaa tuu, pellehermanni ehkä