Pitkää matkaa

[puruskai]

Tämä lähtee lauantaiaamuna Lappeenrannasta kohti Saariselkää. Tarkoitus on käydä siellä ja ajaa takaisin. Yksin. Tämä haave on ollut minulla muutaman vuoden kun kerran törmäsin Saariselällä syyskuussa turkulaiseen motoristiin, joka oli tullut Transalpilla kahville.

Pikkaisen hirvittää miten oma kroppa kestää 2*1050 km, mutta jos homma menee oikein nappiin niin lauantaina otan oluen Panimossa. Todennäköisesti olen yötä jossain matkan varressa ja sunnuntaina ajelen Panimoon kahville ja lähden takaisin.

Mikä tämä kirjoituksen funktio on? Ei mikään, mutta kättä lippaan jos tulee sininen bemari vastaan jossain la-ma välillä Lappeenranta-Ivalo

Anssi

[Mikk@]

Kuulostaa kivalta, nauti viikolopusta ja varo poroja.

[helanmi]

Enemmän kuin poroja pitänee varoa hirviä. Ne kulkevat näihin aikoihin kesälaitumilleen(itä-länsi suunnassa) ja emät vierottavat nyt vasoja jotka ovat erittäin arvaamattomia.
Hirvet yleensä liikkuvat aktiivisimmin aamu- ja iltahämärässä.
UGH!

Varmasti hieno reissu, mutta ajele varovasti. *

[poku]

Oon tätä tänne joskus laittanut: kaiffa on motoristi ( kunnia nimi) ja kaks kesää sitten lähti Nord kappiin, kun ei ollu ennen käyny, yhtäsoittoa Altaan, nukkui pyörän päällä, ja ajoi Nordkappiin ja lähti alaspäin ja nukkui jossain Kokkolan korvilla pyörän päällä ja pyyhälsi meidän tontille Espooseen ja aikaa oli kulunu vähän yli kaks päivää. Että se niistä rautapersuksista.

[puruskai]

Joo rauta homma on pyörinyt minullakin mielessä, mut pitää nyt aluksi tällä reissulla maistella että miltä se pitempi ajo kropassa tuntuu. Edellinen enkka on vaatimaton eli vain vähän yli 500 km päivässä..

[mchuurre]

Joovain...




Vaatii muuten aika KOVAA luontoa painella Saariseläl ja sit kääntyä takas ku siitähä net maisemat Laanilan jälkee vasta alakaa....

[puruskai]

sittenhän se nähdään, saatan ajella vaikka inariin ja takaisin kun sitä pätkää on joku kehunut. Mutta ne Saariselän ja lähiseudun maisemat olen nähnyt kyllä niin monta kertaa että saataa hermo hyvinkin pitää ja pysyn pois pitemmiltä ketunlenkeiltä. Siis se ajaminenhan on se juttu, ei se missä ajaa

[Hannu59]

Oon tätä tänne joskus laittanut: kaiffa on motoristi ( kunnia nimi) ja kaks kesää sitten lähti Nord kappiin, kun ei ollu ennen käyny, yhtäsoittoa Altaan, nukkui pyörän päällä, ja ajoi Nordkappiin ja lähti alaspäin ja nukkui jossain Kokkolan korvilla pyörän päällä ja pyyhälsi meidän tontille Espooseen ja aikaa oli kulunu vähän yli kaks päivää. Että se niistä rautapersuksista.

En ymmärrä?

Oliko tässä taas joku kilpailu, johon en muistanut hakea numerolappua rintaan, että saataisiin tosimotoristit paremmuusjärjestykseen?

[poku]

Ei siinä mitään kilpailua ole, mutta harva ymmärtää että on olemassa ihmisiä jotka pitävät moottoripyörän ajamisesta jopa niin paljon, että ajavat huvikseen sellaisia matkoja mistä moni haluaa diploomin seinälle.

[vikki]

Ajaminen on oleellisinta ja siitä jopa nauttii, mutta kuittien ja kuittausten kerääminen on kilpailua.

[roskakuski]

Himmaa vauhtia Napapiirillä ja käy sanomassa MORO,Heinäkengän putiikissa!!!!!!

[Hannu59]

Minulle rautaperseilyn yksi idea on etenemisen suunnitteleminen ja suunnitelman toteuttaminen, mutta juuri tuo kuittien keruu ja kellon mukaan juttuseurasta lähteminen on selkeästi sen huonoimpia puolia.

Tarjolla saattaa olla hieno maisemaravintola takalaukun runsaiden eväiden nauttimiseen, mutta kuitin saadakseen pitää mennä karkin ostoon kaupunkiin. Tai samasta syystä pakko ostaa lisää bensaa, jota ei vielä 4 tuntiin tarvita.

En pidä rautaperseilyä kummoisena saavutuksena ja hampaat irvessä vedettynä "suorituksena" se ei ole tervettä. Onpahan vain yksi tapa testata matkasuunnitelmat ja omat varusteet että työ- tai lomamatkan rutiininomainen pelipaikalle siirtyminen sujuu mahdollisimman vaivatta.

Jos pitää moottoripyöräilystä niin paljon, että hupiajojen lisäksi ajaa myös työajoja, niin vaatimukset aikataululle ja vireystilalle perillä ovat erilaiset kuin hupiajossa. Rautaperseily on yksi tapa harjoitella suunnitelmallisen matkan ajamista.

Vaikka olen tehnyt useitakin > 1000 km matkalaskuja, niin hupiajoja tahtoo kuitenkin tulla sen verran, että kertaakaan en ole vielä onnistunut keräämään koko kesän bensoja km-korvauksilla. Osa pitää aina maksaa itse

[timo1]

Hauskaa matkaa. Eihän tollanen matka ketään tapa, muita kuin hyttysiä. Toivotaan että ilmoja piisaa, siis ainakin kuivaa keliä. Perseestä se on jos joka päivä vettä sataa kun suomea rullaat, mutta muista ainakin varautua että juuri niin tulee olemaan. Kunnon sadeasu mukaan kun suomen ilmastonmuutosta lähdet ihmettelemään. Samaa paskaa sadetta tämä aina on ollut. Toisaalta, samalla rahalla minkä teet hyttysten syötäväksi, voisit ajaa välimerellekin. No, ehdotus vaan..
Mutta jos nyt sentään lappiin asti ajat niin käy ihmeessä katsomassa norjan puolta ja miten maisemat muuttuu. Se sade sitä vastoin ei lopu sielläkään...ja varo lampaita. Ja hyttysetkin on sitten niin isoja että voi viedä kypärän päästä jos kunnolla tömähtää..

[Hannu59]

Ajaminen on oleellisinta ja siitä jopa nauttii, mutta kuittien ja kuittausten kerääminen on kilpailua.

Estääkö kuittien kerääminen ajamisesta nauttimisen? Minusta se ei niinkään vaikuta ajamiseen, mutta tauot se sotkee pakottamalla tauot määrättyihin paikkoihin ja lisäämällä niitä kun ei saa ajaa koko tankillista ilman kuitteja.

Mutta kuitteja voi keräillä monestakin syystä ja ainakin minä olen ajanut suunnitelmallisesti ja trippiä tarkkaillen selvästi enemmän ilman IBA kirjanpitoa. Näin pitää tehdä varmistaakseen, että on riittävä dokumentaatio kirjoittaa kotiin palattua matkalasku moottoripyörällä suoritetun työmatkan km-kovauksista.

En kokenut kumpaakaan trippimittarin tarkkailua ja kuittien keruuta kilpailuksi, vaan ainoastaan seuraukseksi siitä, että lentokoneen sijasta päätin valita oman ajoneuvon jolla ajamisesta pidän.

Tulikohan tuhansia kilometrejä huvikseen sinne sun tänne ajelevalle mieleen, että joku voi ajaa tuhansia kilometrejä mennäkseen tarkalleen sovittuna aikana määrätyssä paikassa tapahtuvaan työtehtävään? Ei siksi että on pakko, vaan koska mopolla ajaminen on kivaa aikataulunkin kanssa.

[Mammutti]

jes, kyllähän se päätön ajaminen välillä maistuu. IBA-suorituksiin en ole vielä lähtenyt vaikka harkinnassa on ollut, en ole vieläkään ihan varma haluanko kiusata itseäni 24h valvomisella. pitkän päiväreissun jälkeen on niin kiva kellahtaa hotellin vuoteeseen.
tonni päivässä norminopeuksilla Suomessa on 'pitkähkö' ajo, mutta haastavampaa on ottaa seuraavana päivänä sama uusiksi, tuppaa oleen niin että yöllä ei moneen tuntiin saa unta ja aamulla aikaisin ei todellakaan pääse sängystä ylös. voi mennä toka päivä kärvistelyksi.
kalliita on motoristin kahvikupilliset

[Hannu59]

kalliita on motoristin kahvikupilliset

Niin ovat, etenkin jos tietää ettei sitä kahvia ehdi juoda mutta joutuu kuitenkinpysähtymään vain saadakseen kuitin...

Tuo on minusta rautaperseilyn huonoin puoli (olettaen ettei hölmöile ajon aikana).

[J.R. Jr.]

Joku sininen bemari näkyi sunnuntai aamulla nakottavan panimon pihassa, oliko sinun?
Joskus klo 6.30 saariselän lenkin kiersin.

Tuota sinun hienoa ideaa myötäillen, piti lauantaiajelu suunnata pohjoista kohti ja hurauttaa vanhempien mökille Ivaloon, lämmittää sauna, nukkua muutamia tunteja ja huristella takaisin. Tosin täältä Ylä-Savosta nyt ei kilometrejä kerrykään kuin 800+750.

[Karza]

Onko alamäkeen niinku vähemmän savolaisen matematiikan mukaan... ...kuin sama matka ylöspäin...

[ttuttu]

Tämä lähtee lauantaiaamuna Lappeenrannasta kohti Saariselkää. Tarkoitus on käydä siellä ja ajaa takaisin. Yksin. Tämä haave on ollut minulla muutaman vuoden kun kerran törmäsin Saariselällä syyskuussa turkulaiseen motoristiin, joka oli tullut Transalpilla kahville.

Pikkaisen hirvittää miten oma kroppa kestää 2*1050 km, mutta jos homma menee oikein nappiin niin lauantaina otan oluen Panimossa. Todennäköisesti olen yötä jossain matkan varressa ja sunnuntaina ajelen Panimoon kahville ja lähden takaisin.

Mikä tämä kirjoituksen funktio on? Ei mikään, mutta kättä lippaan jos tulee sininen bemari vastaan jossain la-ma välillä Lappeenranta-Ivalo

Anssi

Koita nukkua hyvin ennen ajoa. Ota varmuudeksi jokunen energiajuoma mukaan. Syö reissussa kohtuullisesti eli aikas vähän. Luovu hommasta, jos tuntuu puutetta motivaation kanssa. Mitähän vielä.....? Varo hirvieläimiä aamu- ja iltahämärissä. Tsemppiä reissuun.

[J.R. Jr.]

Onko alamäkeen niinku vähemmän savolaisen matematiikan mukaan... ...kuin sama matka ylöspäin...

No tottahan savolaiset sen verran kieroa porukkaa on, ettei kotimatkalla samalle reitille osu, vaikka yrittäiskin...

[puruskai]

Noniii, kotona taas . Mittariin tuli sitten 2907 km, ja kolme päivää meni aikaa (kävin Altassa kun Lakselv on melkein Inarin vieressä ja joku kehui Inaripätkää kauniiksi, mitä se olikin). Yhtään kuittia en säästänyt. Kivaa muuten mutta nyt koskee melkein joka paikkaan, nyt elvyn Jägermeisterin ja saunan voimin, mutta kerron vähän reissusta kun tokenen.

Anssi

PS. En osunut poroon enkä hirveen

[puruskai]

[QUOTE]Joku sininen bemari näkyi sunnuntai aamulla nakottavan panimon pihassa, oliko sinun?
Joskus klo 6.30 saariselän lenkin kiersin.

Jeps, minun oli! Ja seuraavan yön Levin tunturihotellin pihassa.

Anssi

[puruskai]

Jeps, tässä vähän matkakertomusta. Reitti lyhyesti - Lappeenranta-Oulu-Saariselkä-Lakselv-Alta-Rovaniemi-Joensuu-Lappeenranta. Eka päivä 7:45-22:00 Saariselälle, toinen päivä 9-21:30 Leville, kolmas päivä 8-22 Lappeenrantaan. Että ajaa sai kuitenkin jokusen tunnin.

Lauantaina Saariselälle aivan mahtava keli. Poroja alkoi olemaan maisemassa Sodankylästä alkaen. Ei paniikkitilanteita porojen kanssa kun ne näkee kaukaa. Yhden akkateeren päälle meinasin ajaa, onneksi on hyvät jarrut. En muuten hurjastellut, vaan mittari 120 kympissä pääsääntöisesti. Ainoa säikähdys oli jossain kuopio-oulu välillä kun autoa ohittaessani tämä lähti ohittamaan edessään ajavaa. Jarrua..

Sunnuntaina Norjaan ja Leville, kohtalainen keli. Pilvistä ja ylhäällä oli vähän kylmä käsillä, ei kahvan lämppärit riitä joten talvihanskaa kehiin. Se Lakselv-Alta -pätkä oli maisemiltaan upea mutta vei aikaa hitosti, kun ei oikein huvittanut väsyneenä leikkiä sankaria. Päästelin jopa autoja ohitseni! Huomasin jännän jutun, Suomen teillä missä on lepikkoa ympärillä, on paljon helpompaa kanttailla kuin Norjassa, missä oli jokea tai vuorta, tai sitten pelkkää aukeaa. Liittyisikö horisontin hahmottamiseen ja tasapainoon jotenkin. Illalla Leville. Siellä tuli muuten vahingossa ajettua harhaan: enduroa välillä Vuontisjärvi Pulju (pomppuinen kapea öljysora, piti koko ajan väistellä kuoppia, patteja ja uria, ja siten päälle vielä hiekkatietä Lompoloon (ei hätää, tenerellä tuli harjoiteltua aikaisemmin).

Maanantaina Lappeenrantaan, Kajaaniin asti kohtalaisen kuiva keli, mutta siitä eteenpäin sadetta tai vesisumua. Ei ollut hauskaa ei. Kylmä oli, katteet piti muuten kuivana mutta hanskat kastui läpimäriksi. Simpeleellä puristin sisähanskoista vedet ja jatkoin kotiin. Heti Simpeleen jälkeen joku valopäärekkakuski lähti ohittamaan traktoria, piti vetäistä pientareen kautta, keskisormi toki pystyssä.

Eläimet: satoja poroja, 3 akkateertä, yksi tunturisopuli (joka selvisi hengissä kiitos bemarin jarrujen), yksi ilves (komea otus kun jolkotteli sotkamossa tien yli), hyttysistä ei ollut vaivaa.

Näkyvyys oli ongelma sateella, olisi pitänyt ajaa 120 tai kovemmin jotta visiiri olisi pysynyt auki. En halunnut, vähän väliä hirvivaaroja.

Eniten ajo kävi perseeseen, hartioihin, ranteisiin, kyynärvarsiin ja kaasukäden sormiin. Meinasi sormet krampata lopussa. Jumppasin ajellessa "koko ajan", jalat alas, jalat tapeille, vasen käsi alas, vasen käsi taakse, kytkin pohjaan ja oikea käsi alas tai taakse, seisomaan, kyyryyn, selkä kaarelle, selkä pyöreäksi... ja taukoja pidin tunnin välein. Jännää muuten miten kivusta alkaa nauttimaan jossain vaiheessa, taistelua itseään vastaan.

Pohjoisen pyörät oli pääasiassa bemareita. Ja Hollannista.
Paras pätkä reissulla oli minusta Inari-Karigasniemi, ylämäki-alamäki-ylämäki... eikä yhtään autoa missään.

En ihan huomenna lähde uudelle reissulle, koskee vielä liikaa..

Että tämmöinen stoori, harmi etten osaa laittaa kuvia tänne.

Anssi