Eurooppa kesällä 07 (8:lla munalla Andorraan)

[Sepi]

Matkakertomus euroopan valloituksesta kesällä 07

Kaikella on alkunsa ja tämä reissu sai omansa 06 marraskuussa Lempivaarassa kun hämeen hitaat piti ajokauden päättäjäisiä saunomalla ja virvokkeita nauttimalla.
Olen ollut aina hieman huono sellaisiin kokoontumisiin ja illanistujaisiin osallistumaan mutta tänne vaan teki mieli lähteä vaikka en porukasta entuudestaan tuntenutkaan kuin systerin ja kavanan.
Illan aikana isohko äijä jolla on hieman mahaakin alkoi selostamaan tulevan kesän reissua Andorraan ja muualle eurooppaan, oli gp-kisoja ja Monacoa, alkoi kiinnostamaan kännin läpi ja jutut jäi mieleen hieman utuisena mutta harvinaisen hyvin kuitenkin.
Aikaa kului reilu kuukausi ja ORGin foorumilla luin taas jutusta ja otin yhteyttä sergeiksi osoittautuneeseen äijään jolla olikin homma jo selvä lähes viimeistä piirtoa myöten, ilmoitin alustavasti lähteväni mukaan ja seuraavalla viikolla ilmoittelinkin jo töissä lomani pomolle joka ei heti ottanut juttuani todesta.
Matkan suunnittelu eteni siten että varasin kahdelle hotellit jotka olikin jo sergei myös varannut itselleen ja kaverilleen, sovittiin saunaillasta lähtijöiden kesken, saunaillassa näinkin tutun äijän joka osoittautui isorosvoksi joka oli myös Lempivaarassa saunomassa.
Matkalle oli siis kolme lähtijää ja haussa oli vielä neljäs urhea, ensin mukaan piti lähteä sergein ja isorosvon kavereita, yhdellä oli auto myynnissä ja toisella jotain muuta, omalla tahollani hain omista kavereistani lähtijää, lopputulos oli että kolmistaan lähdettiin ja laivamatkan varausta hieman muutettiin, kolmella äijällä sisähytissä matkat edestakaisin olikin vain 425Eur
per lurjus, ruokineen ja kahveineen, alkoholijuomat eivät kuuluneet...
Toukokuu tuli ja lähestyi loppuaan, matkan suunnittelu ei isommin ollut ongelmana kun visa ja passi oli minimivarustus kun hammasharjankin voi ostaa matkalta, pyörän varustelu tosin jäi viimetinkaan kun ajoin rautaperseajon SS1000 toukokuun alkupuolella ja työt painostivat pahasti.
Laivan lähtö oli 6.6 ja viimeinen työpäivä oli sunnuntaina 3. maanantain ja tiistain aikana piti pyörä käydä läpi melko tarkkaan ja vaihtaa siihen renkaat, rattaat ja ketjut sekä korjata xenonvalojen pitkä joka ei ole oikein suostunut toimimaan pienen modauksen jälkeen, pitkien korjaukseen meni reilu päivä kun pyörän keulan purkaminen pariin otteeseen olikin hieman isompi operaatio kuin alkuun oletin, kaikki oli valmiina tiistaina illalla.
Keskiviikkona aamupäivällä kävin vielä varusteet ja kypäräpuhelinsetin läpi ja pakkasin tankkilaukun ja repun, prätkästä teippasin takakatteen ja tankin kyljet kun naarmuuntuvat nopeasti ilman pesemista, varsinkin tavaraverkko on tuhoisa.
Sergeille ajoin puoliltapäivin ja sieltä Keravan ohi ajaessamme Isorosvo liittyi joukkoomme, satamaan ajettiin pienen koukkimisen jälkeen, laivaan olimme ensimmäisenä jonossa ja ensimmäisenä sinne ajettiinkin pyöriä sitomaan.
Laivan kannelle sidottiin pyörät omatoimisesti omilla liinoilla ja hyvin se onnistui ja pyöräkin oli oikein tukevasti vaikka oli vain yksi liina, hyttiin siirryttiin respan kautta, hytti tulikin melko täyteen kolmesta motoristista ja tavaroista.
Laivaan tulon jälkeen siirryimme baariin joka aukesi lähes heti, ruokailuun pääsimme vasta vähän myöhemmin muutaman oluen ja siiderin jälkeen, iloksemme huomasimme muitakin motoristeja laivassa, myöskin iloisia mieslaulajia oli bussilastillinen laivassa.
Laivassa olo sujui syömisen ja saunomisen merkeissä, myöskin alkoholia hieman nautittiin seuraksi, torstaina laivan saapuessa Lyypekkiin kukaan ei kuitenkaan ollut rapulassa tai muutenkaan väsynyt, satamaan saavuttaessa kävi ilmi että satamassa on lakko joka viivytti rantaan pääsyä, olimme jo ajovarusteet päällä autokannella pitemmän aikaa ja ramppia vaan ei saatu alas, lopulta laiturilla olleet tavarat saatiin pois ja rampit laskettua.
Satamasta suunnattiin illan jo hämärtyessä Bad Svartaun kaupunginosaan jossa oli hotelli varattuna, mukana tuli kaksi metsäkonekuskia joihin törmättiin laivalla, hotellin pieneen autotalliin sullottiin kaikkien viiden mopot jotka täyttivät tallin.
Iltapalaksi nautittiin olutta parit tuopit ennen nukkumaanmenoa hotellin hämyisessä puutarhassa.
Perjantaiaamu koitti viileänä ja reissuumme kuuluva rautaperseajo oli suunniteltu alkamaan hotellin lähistöllä sijaitsevalta huoltoasemalta, metsäkonekuskit suunnistivat omille teilleen ja me huoltisikalle jossa alkupiste sijaitsi, huoltoasemalla oli hieman ongelmallista saada todistajia kun eivät oikein ymmärtäneet että aikomuksena on ajaa Barceloonaan kerralla ja vuorokaudessa, paperien täyttäminen kuitenkin sujui hyvin kunhan paikalle saatiin englantia osaava nuori nainen joka kuului huoltamon henkilökuntaan.
Matkaan lähdettiin ja Saksassa ajo sujui hienosti ensimmäiset tuhat kilometriä, tonnin kohdalla sergein afrikkalaisen nopeusmittari sanoi sopimuksen irti, ongelmaa ei sinänsä siitä tullut kun navigaattori toimi mainiosti ja kilometrit näki siitä.
Hieman mittarin hajoamisen jälkeen oli ensimmäinen sadekuuro joka aiheutti ongelmaa, erään tankkauksen jälkeen isorosvo rupesi syömään suklaapatukkaa ja sergei lähti suoraan ajamaan, itse otin vain huikan energiajuomaa ja lähdin perään, hetken ajon jälkeen alkoi vettä tulvimaan tosissaan, liikenteen vauhti tippui viiteenkymppiin ja jonot tukkivat tien, ruuhka kulki sateessa hiljalleen hetken ja sateen loppuessa vauhti kiihtyi, sergei ilmestyi radioon ja hetken päästä sain kiinni, isorosvolla kesti 80 kilometriä saada kiinni pienen suklaapatukan syömiseen mennyt aika.
Muutamat tankkausvälit myöhemmin oltiin vielä Saksan puolella ja jouduimme ruuhkaan eli stauhun, splittasimme hiljalleen läpi, sergei ensin ja rosvo perässä minun ollessa takana, rosmo hyytyi jostain syystä jonoon ja itse jatkoin reippasti kaistojen välissä, sergein perässä mentiin läpi staun joka oli aiheutunut ulosajosta ja autoa nostavasta nosturista, isorosvo jäi johonkin taakse ja odottelimme hetken tien sivussa, löytyihän se sieltä ruuhkasta mutta paineli ohi ja kääntyi väärästä rampista ja me perässä!
Pienen säätämisen jälkeen saatiin jätkä kiinni ja pysähdyttiin ihmettelemään eksymistä, uudelleen reititys ja reitille pääseminen aiheuttivat pientä ongelmaa ja aikaa hukkaantui jonkin verran, ilta alkoi hämärtymään ja Ranskan raja ylitettiin, vetovastuun piti siirtyä minulle rajalla mutta puhelimen navicore softa osoittautui hieman hankalaksi käyttää ja segei veti letkaa, sadealue löytyi reitillemme ja osoittautuikin oikein myrskyksi joka alkoi vaikeuttamaan ajoa oikein tosissaan, samaan syssyyn ruvettiin törmäämään tietulleihin joista ei tultu hullua hurskaammaksi kun ohjeita ei löytynyt ja kukaan ei piruuttaankaan puhunut mitään sivistynyttä kieltä.
Radiopuhelinyhteys toimi melko hyvin pienissä nopeuksissa mutta lakkasi toimimasta kun sergein johdot tipahtivat kuumalle pakoputkelle ja sulivat, joku oikosulku sinne taisi tulla kun kuului kovaa hurinaa aina kun puhuttiin, ei käytetty puhelimia enää pahemmin tämän jälkeen.
Kovassa vesisateessa vetovastuu siirtyi minulle tehokkaimpien valojen vuoksi ja yhdeltä tietullilta lähdettäessä isorosvo jäi hieman jälkeen, vedin reipasta vauhtia ja sergein seuratessa ajattelin että kyllä se meitit kiinni saa helposti, oltiin ajettu vajaa tunti ja ei vain valoja ilmestynyt, kun pysähdyttiin odottamaan soi puhelin ja kävi ilmi että oltiin parikymmentä kilometriä edellä...
Aikataulu alkoi pettää hitaasti mutta varmasti, tehtiin päätös että aikataulun petettyä pidetään pieni tauko ja itse päätin vetää vartin tirsat, tirsojen jälkeen jatkettiin hiljalleen kohti Barceloonaa ja hotellia joka jo houkuttelikin matkamiestä.
Rautaperseajo päättyi Perpingjaniin Agipin huoltoasemalle johon saavuttiin sinänsä ajoissa että olisi ollut normaalisti aikaa tankata ja maksaa ennen määräajan umpeutumista mutta asemalla olikin hirveä tungos ja jonottaminen mittarikentälle oli jo yllätys mutta se että kassajono oli lähes pihalle oli todellinen järkytys, siinä oli bensan ostajaa ja limun hakijaa ja me kiroomassa kelloa, määräaika meni pitkäksi pari minuuttia vaikka olimme ajoissa paikalla, tosin edellisellä tankkauksella otettu kuitti riitti hyvin hyväksyttäviin kilometreihin 2500K muuttuikin 2000K ajoksi mutta ei se mitään.
Hotellille ajeltiin hiljalleen ja Luna Park näyttikin todella hyvältä uima-altaineen, respassa kuitenkin tuli ongelma kun hotellissa ei ollutkaan tilaa vaan meille osoitetiin toinen "parempi" hotelli jossa pitäisi olla kolme tähteä, harvinaista kyllä juttu olikin totta, Florida Park osoittautui todella hyväksi hotelliksi jossa oli hiljaista ja upeat altaat suihkulähteineen ja kukkaistutuksineen.
Hotellilla kun oltiin päästy asettumaan taloksi oli ensimmäisenä pienien päiväunien ottaminen ja suihkussa käynti, olin omassa rauhallisessa huoneessa ja kännykän herätys herätti muutaman tunnin päästä tutustumaan Barcelonan turistirysiin ja ravintoloihin.
Hotellin ravintolaan ei tutustuttu kun halutiin rantakadun tuntumaan syömään, useissa ravintoloissa poikettiin ruokalistaa katsomassa ja hintaa tutkimassa, yhteen päädyttiin ja oluella huuhtelin pizzan alas joka maistuikin oikein hyvältä, toiset söi jotain papuihin ja leipään viittaavaa settiä jota en oikein muista, saattoi siinä pekoniakin olla, mutta olutta juotiin.
Täyttävän ruuan jälkeen käytiin paikallisessa kaupassa katsomassa turisteille suunnattuja rihkamahyllyjä ja ostettiin hieman juomaa ja syötävää, kuljetuskapasiteetti oli niin vähäinen että ei pahemmin tehnyt mieli ostaa mitään reppuun painamaan, hotellille palattuamme en halunnut mennä heti nukkumaan vaan lähdin takaisin katsomaan yöelämää ja säpinää, vanhukset jäivät jo tutustumaan parvekkeen näkymiin ja höyhensaariin.
Itse kävin pienellä kierroksella juomassa oluen ja kahvia kupillisen, kahvi osoittautui pieneksi liruksi jotain myrkkyä joka suorastaan kirveli suussa, hotellille palattuani surffailin hetken netissä ja päivitin tietoa reissusta.
Aamulla siirryimme aamupalalle joka oli todella hyvä ja monipuolinen, siellä oli jopa munanpaistaja joka oli tosi pro, siinäpä oikea ammatti, munanpaistaja.
Aamupalan jälkeen pistimme kivan äänestyksen ORGin foorumille, voiko kahdeksalla munalla ajaa Andorraan? kyllä voi ja pikkaisen pekonia päälle, sergei ajoi.
Alkuperäinen suunnitelma oli että menemme katsomaan Catalonian GP-kisoja mutta Espanjassa ollut kova helle sai muuttamaan suunnitelmia, ei todellakaan ole järkeä notkua lähes +40 helteessä tuntikausia ajovarusteissa, muutimme sujuvasti suunnitelmaa ja lähdimme hiljalleen ajamaan kohti Andorraa ja seuraavaa hotellia.
Matkalla tankkasimme pienessä kylässä bensaa, ei ollut helppoa ei, ensin piti käydä kassalla pyytämässä mittariin eloa, tankkauksen jälkeen piti maksaa kassalla, kukaan ei puhunut muuta kuin espanjaa, meistä kukaan ei osaa...
Tankkauksen jälkeen suunta jatkui vuoristoon jossa ajelin yhdellä kädellä, kaasukahva oli hirtetty jumiin silikonisella letkulla ja kaasukädessä oli välillä *kamera jolla räpsin kuvia, sergei veti letkaa ja me vuoroteltiin, pariin otteeseen pysähdyttiin oluelle lepäämään ja lepuuttamaan paikkoja, rautaperseajo kuitenkin tuntui vielä.
Andorraa lähestyttiin ja isorosvo oli ajanut suurimman osan matkasta ilman takkia pelkässä ohuessa t-paidassa, olkapäät ja käsivarret paloivat pahasti viileässä ja ohuessa ilmassa, hotellilla olikin jo tilanne selvinnyt ja pahasti punoittavien käsien rasvaus alkoi.
Hotellista saatiin huoneet jotka sai yhdistettyä väliovella, kolmiota ei ollut saatavilla.
Suihkun ja vaatteidenvaihdon jälkeen suunnattiin kaupungille syömään ja nähtävyyksiä katsomaan, kaupatkin olivat vielä hetken auki, hintataso oli edullinen, tosin piraattituotteiden osuutta oli vaikeaa arvioida suurista valikoimista ja oudoista tuotemerkeistä johtuen.
Ravintolan etsiminen lopetettiin KCF/Pizza hut syöttölään jossa siis oli molemmat ravintolat samassa paikassa, rosmo otti jonkun kanakorin ja me sergein kanssa iso pizza puoliksi, homma meni ihan puihin, ensin kassalla eivät ymmärtäneet että perhekoon pizza kahdelle, sitten eivät suostuneet tuomaan sitä pöytään vaan se piti itse hakea laatikossa tiskiltä, jäätiin kuitenkin syömään saman paikan yläkertaan.
Hotellille kun saavuttiin niin muut jäivät huoneeseen, katseltiin parvekkeilta Andorran liikennekulttuuria ihmeissämme, aivan järjetöntä vauhtia ajoivat kapeita kujia autoilla ja skoottereilla, itse suuntasin vielä aulabaariin ja nettikoneelle, kun palailin kämpille hieman myöhemmin muut olivatkin jo nukkumassa.
Aamulla pikainen pakkaaminen ja hotellissa aamupala, aamupala oli normaalin kevyt, hovimestarin tapainen äijä kyyläsi alusta loppuun varovaisesti koko toimituksen ajan.
Tavaksi oli tullut nauraa huomattavan paljon tällaisissa hartaissa ja hiljaisissa tilaisuuksissa.
Pyörät haettiin hotellin kellarista ja pakattiin valmiiksi lähtöä varten, pienet tuliaiset ostettiin ja itse laitoin postikortteja kotiin, sergeillä oli kosketus johonkin paikalliseen joka tuli kovasti innoissaan hieromaan tuttavuutta nähtyään FIN tunnuksen pyörässä, kielimuuri oli tällä kertaa 100% kun lokaali osoittautui kuuromykäksi, matka jatkui kohti Ranskaa ja Marseita muutamien pienien kylien kautta vuoristoteitä pitkin.
Vuoristossa saavutimme suomalaisen karavaanin jossa oli pari isoa pakettiautoa peräkärryineen, kyseessä oli kulkurinlogistiikka niminen firma joka pysähtyi juttelemaan ja taukoa pitämään vuoristotien levähdyspaikalle, aikamme juteltiin ja matkaa jatkettiin, pakettiautot tosin jäivät nopeasti jälkeen kapeilla vuoristoteillä
Pienien teiden kautta päädyttiin pikkukylään jossa hakeuduttiin mäkkäriin syömään, samalla tuli huomattua että sergeillä oli jo vauhtisokeus päällä kun afrikkalainen pysähtyi vasta kaupan pihassa olevan mönkkärin keulaan...
Sergei esitteli myös afrikkalaisen keulimista tietullilta poistuttaessa, hieman pelotti jälkeenpäin kaikkia ja kimmokkeena oli tietenkin oma surkea esitykseni kun saivat yllytettyä hullun keulimaan edellisenä päivänä.
Ranskan puolella tuli jossakin vaiheessa jo kiire kun pienien teiden ajamiseen kuluu aikaa huomattavan paljon ja matka ei edennyt toivotulla tavalla, siirrytiin suosiolla isoille maksullisille teille ja Marseilesiin saavuttiinkin illansuussa.
Hotelli Stars of Marseil olikin yllätys, hotellista oli vesiputki poikki ja korjaaja oli tulossa vasta seuraavana päivänä, eli ei suihkua ja aamupalaa olisi ollut tarjolla, omistaja hommasi meille kuitenkin korvaavan majoituksen B&B ketjun hotellista lähistöltä.
Kun saavuttiin korvaavalle hotellille menivät muut kuittaamaan huonetta ja minä lähdin kaljakauppaan, gepsiin vaan kauppoja hakuun ja baanalle, sellaisissa slummeissa missä ajelin puoli tuntia ei oikeasti voisi kuvitella pimeällä selviävänsä moottoripyörällä, kaupat olivat jo kahdeksalta kiinni ja seuraavaksi laitoin hakuun huoltoasemat, kolmannella huoltiksella tärppäsi, ovi oli auki mutta valoja ei ollut, reilusti vaan sisään ja kaljahyllylle ja pari sixaria kainaloon, myöskin viinipullo tarttui käteen, kassalla yöntimo veti rennosti olutta ja rahasti.
Hotellia ei olisi löytänyt ikinä ilman gepsiä, senverran sokkeloista ja mutkikasta seutua ja mitään maamerkkejä ei ollut hahmotettavissa.
Hotellilla juotiin olutta ja viini pois kuleksimasta, taisi olla patonkia ja kinkkua eväänä, nukkumaan mentii ajoissa ja suihkunraikkaana, olikin pitkä päivä ja kädet hellänä kun gixun ajoasento on hieman raskas käsille.
Aamulla pakattiin kamat ja syötiin aamupalaa pienessä hotelliin kuuluvassa baarissa, ravintolaksi sitä ei voinut sanoa kun se todellakin oli pieni baari, kyllä siellä kahvia sai ja jotain croisantiksi kutsuttua, munakokkeli oli niin epämääräistä etten minä sitä syönyt.
Lähtiessä rasvattiin ketjut pihalla oikein kunnolla ja ruvettiin siirtymään kohti Nizzaa, tarkoituksena oli kiertää maksullisiä teitä mahdollisimman paljon, kovasti koukittiin pitkin pikkukyliä ja nähtiin viinitiloja ja maaseutua, ajettiin satakunta liikenneympyrää sinä päivänä ja oltiin jossakin Cannesin lähistöllä kun pysähdyttiin oluelle pikkukylään jonka nimi taisi olla Le Val, siellä päätettiin että mennään isompia teitä perille, rajansa on mutkateilläkin ja maisemien katsomisella.
Nizzaa lähestyttäessä alkoi helle painostamaan, ei tarvinnut pitkään olla pysähdyksissä kun vaatteet liimaantui kiinni ihoon ja olosta tuli tukala, hotellia ei meinannut löytyä kun keskustassa oli meneillään massiivinen tietyö, navicore kuitenkin osasi opastaa suoraan hotellin ovelle, Garminin zumo joka oli sergeillä osoittautui erinomaiseksi laitteeksi mutta tässä se petti jotenkin.
Hotellissa oli varmaan pienin suihkukoppi mitä olen nähnyt, kolmenhengen huoneessa oli kivasti tavaraa kun romut levitettiin pitkin ja alettiin valmistautumaan pikavisiittiin Monacoon.
Monacoon lähtö tapahtui todella kevyissä varusteissa, itselläni oli vain t-paita ja shortsit sekä kevyet sandaalit, ilmavirta tuntuikin todella mukavalta kun ilma oli kuumahko ja aurinko paistoi.
Monacossa kävimme formularadan suurinpiirtein läpi, osalle radasta ei ole rahvaalla pääsyä, radan varressa (metrin päässä) juotiin kalleimmat oluet reissun aikana 7 euroa tuopista on jo melko paljon, rosmo kuitenkin oli rahoissaan ja tarjosi kierroksen, samalla ihailimme järkyttävän kalliita jahteja tai oikeastaan laivoja joita on vierivieressä kymmenittäin rannassa.
Takaisin hotellille lähdettäessä alkoi gixun mittaristossa palaa FI valo ja syyksi osoittautui pakoputkessa olevan venttiilin servomoottorin rikkoutuminen, se ei kuitenkaan aiheuttanut mitään ongelmaa, vääntö ehkä hieman heikkeni.
Nizzassa mentiin suosiolla mäkkäriin syömään, ei haluttu ottaa riskiä että saadaan jotain sammakonreisiä, kielimuurikin alkoi jo vituttamaan, huomattiin että tavallisella suomen kielellä selviää paremmin kuin englannilla, sanoilla perkele ja jumalauta tuntuu olevan kovasti voimaa...
Hotellille palattuamme huomattiin että katutöitä tehdään vain öisin, helvetillinen kilkutus ei kuitenkaan häirinnyt muita kuin minua, suuntasin kaupungille pienelle kierrokselle, yksin joutui lähtemään, ei ollu äijistä lähtijöiksi.
Yöelämään tutustuttuani palasin hotelliin ja herätin koko sakin kuuntelemaan kauniita yön ääniä, kommentit olivat jotain yön timot tekee pimeitä hommia/ yhtä kivaa kun hammassärky, nukkuminen jäikin hieman vähemmälle kun piikkaaminen loppui vasta viiden tienoilla, sen jälkeen alkoi asfaltointi ja aamuruuhka.
Huonosti nukutun yön jälkeen lähdettiin ajamaan kohti Alppeja, tie kulki Monacon yläpuolelta ja maisemat muuttuivatkin kovin nopeasti sumuisiksi ja kosteiksi kun noustiin pilvien korkeudelle.
Reitti kulki Col De Turinin kautta eli ajettiin Montecarlo rallin pätkiä ja suurta alpppitietä iltapäivään asti, itsellä rupesi kädet olemaan jo todella kipeänä kun jyrkissä laskuissa kyykkypyörän ajoasento on käsille todella raskas, edes ajoviima ei keventänyt yhtään kun nopeudet eivät pahemmin nousseet yli viidenkympin, lisäkiusaa teki reppu joka oli tavaraverkolla kiinni takapenkin päällä ja tökkäsi selkään jokaisessa jarrutuksessa, ei kiva ja muistin kyllä sen sanoakkin muille, marinaa...
Puolen päivän tienoilla oltiin niin korkealla että pääsin tekemään lumienkeleitä hankeen, samalla taukopaikalla oli ranskalainen motoristi jonka kanssa juteltiin englanniksi, hieman puhuttiin reiteistä ja samalla kävi ilmi että reitillämme oleva sola oli vielä suljettu, solan kautta oli tarkoitus ajaa Aimen kylään jossa sauraava hotellimme oli, nopeat laskelmat matkasta ja uudesta reitistä kertoivat että Aimeen ei mennä, liikaa kiertoa ja aika ei riitä millään.
Sovittiin että suunnataan kohti Luxenburgia joka oli seuraavan päivän kohde, matkalta haettiin hotellia kiireellä koska ilta alkoi jo lähestyä, jossakin suuremmassa kauppalassa käytiin huonetta ensin kysymässä mutta sieltä osattiin kertoa että kaikki isommat hotellit on varmasti täynnä ja kehoitettiin kyselemään majataloista, matkalta löytyi kylä jossa oli mukavasti hotelli ja ravintola tien vieressä, hotelli oli kuitenkin jostain syystä kiinni ja sieltä opastettiin toiseen hotelliin johon avulias hotellinpitäjä soitti ja tarkisti että on tilaa.
Ajo-ohjeet oli kuitenkin niin epäselvät että edes zumo ei osannut perille, tie oli katkaistu ja rakennettu asuinalue ja tiestöä muutenkin rukattu, sergei kävi "sujuvalla" ranskankielellään kysymässä tietä ruohoaan leikkaavalta vanhemmalta mieheltä joka haparoiden opasti oikeaan suuntaan, Charavinesin kylästä löytyi lopulta hotelli La Roslie jossa oli tilaakin meille, mopot saatiin pieneen telttakatokseen pois pihasta, tosin tuli sellainen tunne että olisi ollut huonoa mainosta hotellille pihassa seisovat moottoripyörät...
Nopeasti käytyämme suihkussa ja vaatteet vaihdettuamme halusimme mennä syömään ja ottamaan oluet jossain lähellä olevista ruokapaikoista, hotellissamme ei ollut pizzaa tarjolla ja suuntasimme lähellä olevaan toiseen ruokapaikkaa, ei pizzaa sielläkään, kadun varressa pitemmällä olikin pizzapaikka johon toiveekkaana menimmekin istumaan, tarjoilija tuli sanomaan että kokki oli jo lähtenyt kotiin ja ruokaa ei enää saatu sieltä, pöydissä oli kuitenkin ihmisiä vielä odottamassa ruoka-annoksiaan joten olimme kovin kummissamme, oikeastaan rupesikin jo vituttamaan koko Ranska, kaikki menee nukkumaan kasilta ja jokapaikassa on tulleja, kukaan ei puhu englantia jne...
Palasimme pakon sanelemana takaisin hotellille jossa rosmo jo olikin syömässä, sillä oli hermot menny jo aikaisemmin ja oli alistunut, ehkä jotain tekemistä oli kramppaavilla jaloilla jotka olivat ruvenneet vaivaamaan, vaikka ei oltu ajettu edes viittä tonnia vielä.
Istuimme samaan pöytään ja rupesin tilaamaan menystä, otin samanlaisen kinkkulautasen kuin rosmollakin mutta halusin kalaa ja pääruokana oli lasagnea, kinkkulautanen olikin ihan ok mutta se kala oli voissa paistettua kuorretta, sellaisia muikun tapaisia pikkukaloja oli pientä ennakkoluuloa noita kaloja vastaan...
Kasvislasagnekin oli yllätys, tosin olin kuitenkin tyytyväinen omiin sapuskoihini kun kaverin lautasella oli rapua ja sammakonreisiä. tai saattoi siellä etanaakin olla, pienoinen yllätys oli kun lasku ruuasta ja oluesta oli 27€, sergei naureskeli, oli tehnyt päätöksen että ei syö mitään, juo vaan.
Huoneessa juotiin vielä oluet ja mentiin nukkumaan, tultiin siihen tulokseen että ei se Saksa niin paska maa olekkaan, myönnettiin titteli Ranskalle.
Aamulla pakattiin kamat ja mentiin aamupalalle, mullekkin selvisi että maitokahvi ranskaksi ei ole mitään mitä lausutaan latte vaan cafe olé, helvetin vaikeeta...
Hotellihuone taisi olla reissun halvin, aamupalan kanssa vain 19Eur/äijä, aamupalallakin sai jokseenkin mahansa täyteen, ainakin minä.
Matka jatkui kohti Luxemburgia pitkin maaseutua, välillä oltiin Saksassa ja välillä *Ranskassa, oli isoa ja pientä tietä, oltiin jo melko lähellä kun poikettiin pikkukylässä kauppaan hakemaan täydennystä, patonkia ja kinkkua limun kanssa oli syöty muutaman kerran jo aikaisemminkin, ravintolassa syöminen kestää liian kauan ja kukaan ei ymmärtänyt menystä mitään, matkan aikana oli tullut selville kiistattomat edut yhteisvaluutasta ja VISA-kortista, aivan sama mitä ne sanoo kun ymmärtää rahan arvon voi pikkasen hyllynreunaa kattoessa arvioida kusetetaanko vai ei.
Hotelli löytyi helposti Viandenin kylästä hienon sillan kupeesta, ikkunastakin oli kaunis näkymä joelle ja linnaan, hotellin respassa omistajalla oli suomalaisia tuttuja, suomea tosin ei osaanut puhua mutta oli miellyttävä poikkeus kun joku tiesi mistä ollaan kotoisin.
Kylä vaikutti sellaiselta pieneltä turistirysältä mutta pahemmin ei turisteja ollut, tunnelma oli suorastaan unelias koko ajan, käytiin syömässä ravintolassa ja vihdoin valikoimassa olikin pizza, sain hieman kommenttia kun tilasin spagettia jauhelihakastikkeella, mutta muut kyllä söi pizzaa mun puolesta, juotiin hieman olutta ja mulle uutta tuttavuutta pastista, joka on ouzon tapainen viina.
Ruokailun päätyttyä kävimme ostamassa vähät tuliaisemme ja siiryimme takaisin hotellille, sergeillä oli oma huone ja meille jäi kimppakämppä, sergei halusi jäädä hotelliin ja käytiin kävelyllä rosvon kanssa, löydettiin kylää ympäröivä vallitus ja torneja, harmittavasti jäi kamera hotelliin, ilta alkoi jo pimetä kun palattiin hotelliin, linna oli kauniisti valaistu.
Nukkunaan mentiin ajoissa, pari pientä herätystä oli yöllä, ensin rosvo aivasti ja tuntui että pää räjähtää kun on juuri nukahtanut ja yhtäkkiä kauhee mekkala, toisen kerran heräsin kun jätkä pudottaa juomalasin paskaks lavuaariin pimeässä, ei löytänny valokatkaisijaa ajoissa.
Lasinsirpaleiden kerääminen yöllä lavuaarista piti hetken hereillä, muuten olikin levollinen yö, ei liikenne häirinnyt.
Aamupalalle heräsimme taas liian aikaisin, siivooja oli siivoamassa salia ja kaikki mahdollinen oli kylässä vielä kiinni, istuimme aulabaarissa lehtiä lukien, kuvat kyllä ymmärrettiin mutta tekstiä ei, aikaa kului ja aamupalallekin päästiin, aamupalan jälkeen pyörien pakkaus ja matkaan linnaa katsomaan, itsellä oli asiaa pankiin hommaamaan luxen kolikoita, pankin pihassa kypärää laittaessa tuli vanhempi mies juttelemmaan, ensin en tajunnut mitä se sanoi mutta se olikin *suomea ja selvästi sanoi päivää, oli nähnyt tarran mupossa ja tulikin viereen patsastelemaan, juttelu ei oikein luistanut kuitenkaan kun sanavarasto oli vain päivää ja näkemiin, menin perässä linnalle mutta koukkasin väärää tietä takaisin kylään, tankkasimme kylässä ja suuntasimme kohti Saksaa ja Hampurin Louis megastorea.
Maaseudun läpi ajellessa välillä tirahti vähän vettäkin, tosin vain pientä tihkua joka ei kastellut edes rosvon nahkapukua, Hampuria lähestyttäessä rupesi liikenne ruuhkautumaan todella pahasti monessa kohtaa, stau varoituksia oli jatkuvasti ja monesti jouduttiinkin splittaamaan kilometritolkulla, välillä jengi levisi jonoihin ja sergei oli selvästi rämäpäisin vetämään letkaa, ainakin se ekana meni, lukuunottamatta sitä kohtaa kun yritin antaa "veto" apua ajamalla 242 Km/h siitä ohitse kun afrikkalainen hyytyi 172Km/h vauhtiin, ei tullu imuun.
Hampurissa oli aikaa reilusti ja Louisin liike ja paikallinen Lidl tulikin tutuiksi, löysin liiteristä 0,5l muovisia olutpulloja joita oli pakko sovittaa tankkilaukkuun oikein täysi tusina, kaupassa ollessani rupesi satamaan oikeen tosissaan ja samaa sadetta jatkui Lyypekkiin laivarantaan asti, Shubertin C2 osoittautuikin todella hyväksi kypäräksi sadekelissä, tiivis eikä huurtunnu liiemmin, alkumatkasta olikin ongelmaa kun jokin painoi korvalehtiä pahasti.
Lyypekissä tuli ongelmia, tulomatkalla olikin jo satamahenkilökunnan lakko mutta se jatkui vielä ja laivayhtiö ilmoitti että laivaan pääsee seuraavana iltana klo 19.00, alkuperäisen sopimuksen mukaan laivaan piti päästä pe iltana klo 22.00 asti jolloin pääsi vielä yöpalalle ja seuraavan kerran laivaan olisi päässyt klo 03.00 jälkeen, olimme hyvissä ajoin ennen yhdeksää jo paikalla märissä vaatteissa ja myös minun repussa olleet tavarat olivat kastuneet sateessa osittain.
Satamassa oli pientä epätietoisuutta parin tunnin ajan että koska laivaan pääsee, heti kun olin päässyt terminaaliin kahville soittivatkin takaisin mopon luokse että nyt mennään laivaan, laivaan päästiin klo 23.00, pari tuntia ylimääräistä meni sateessa.
Laivassa purettiin märät vaatteet kuivumaan ja käytiin saunomassa, saunaan tuli yllätysvierailulle naapurilaivasta henkilökuntaa joka luuli meitä henkilökuntaan kuuluviksi ja jäivätkin hetkeksi juttelemaan ja juomaan drinkkejä kannelle meidän kanssa, yöpalaakin taidettiin syödä, aamulla kannella kommentti oli että "aina sama juttu laivassa, maisemat ei muutu", laiva oli vielä tukevasti laiturissa ja lastia ei ollut purettu juurikaan.
Huomattiin että rosvon nahkapuku oli alkanut haisemaan jonkin verran...
Aamupalalla oltiin ihan ajoissa, vaikka jokainen taisi juoda hieman enemmänkin saunassa ja baarissa, ainakin omista oluista oli tullut tuhottua muutamia ja hommaan oli tullut jonkinmoinen jatkumo, sergei viihtyi enemmän kahden onnistuneesti rautaperseensä (SS2500K) *ajaneen kanssa, lähinnä kyseli reittiä ja mopokalustoa, kalustolla on jo suuri merkitys jonka myönnänkin tässä vaiheessa.
Jossakin vaiheessa päivää tuli tietoa että rekkakuskien pitää mennä autojensa luokse ja se tarkoitti sitä että laiva on purettu ja päästään lastaamaan vihdoinkin.
Laiva lähti satamasta ~17.30 vain 11 tuntia myöhässä, laivan rahti jäi suurelta osin satamaan kun irtoperiä ei ehditty lastaamaan, pakkohan sitä on jossakin vaiheessa lähteä kuitenkin, olin jo ehtinyt soittaa pomollekkin asti että ehkä myöhästyn töistä lakon vuoksi, kuitenkin näytti siltä että ajoissa ollaan kotosalla.
Laivassa ei olut mitään muuta tekemistä kuin ryyppääminen ja saunominen, syöminenkin rupesi jo nyppimään kun maha oli jatkuvasti pinkeänä, nukkuminen ei oikein onnistunut kämpässä leijuvan lisääntyvän kalmanhajun vuoksi, nahkapuku ei kuivu päivässä.
Sunnuntaina keksin että hitto, mikäs truckers lounge meitin kerroksessa oikeen on, siellähän olikin pesukoneet ja kuivausrummut joihin sainkin käyttöluvan kun respassa kävin ihmettelemässä moisia, harmi vaan että omat kamat oli jo kerinnyt kuivua sen Hampurin tulvan jäljiltä, no saihan ne kuitenkin pestyä ja kuivattua ennen kotiin pääsyä.
Laiva saapui Helsinkiin siinä kymmenen aikaan sunnuntaina, isorosvoa lainatakseni pitäisi hakata vartti päätä seinään ennen laivasta ajoa että muistaa kuinka mulkku liikennekulttuuri kotona on kyttäävine poliiseineen ja kiilaavine autoineen.
Kotiutuminen noin klo 23.00 ei ollut juhlava, kostea tie ja pieni tihku saivat laittamaan kahvanlämppäritkin päälle, sergei ja isorosvo pääsivät kuivana kotiinsa, reissu oli päättynyt.
Nyt tätä kirjoittaessani kesäloman viimeisellä viikolla on rautaperse ajon paperit vieläkin kotona nipussa ja odottamassa Hjullikselle lähettämistä, jotenkin ei vaan ole kiire niilläkään, kesäloman jälkeen sitten ehkä...

Reissuseurasta *Eskoa ja Timoa kiittäen Seppo

[Sergei The Eagle]

Kivaa oli ja tätä lisää.
-Sergei-

P.S. Kiitos Sepi