Ensireissu Ruotsissa tyttären kanssa

[Makaroonimopo]

Tähän on tiivistetty kahden ensikertalaisen viime kesän matka Ruotsiin.. Uudelleen pitää kuulemma lähteä.

10.6.2007
Matkamittarin lukema 34 535 km, kello 16.00
Lähdin liikkeelle Lahdesta äitini luota. Ensin tankkaamaan, sitten vasta tien päälle. Tankkiin upposi 12,88 litraa 204 km:n ajon jälkeen. Tarkoitukseni oli päästä lähtemään tuntia aikaisemmin, mutta kamojen virittely pyörän laukkuihin vei tottumattomalta oman aikansa.

Hollolan kuntakeskuksen ABC:ltä siis suunta kohti Lohjaa hakemaan toinen ”vihreä” matkalainen mukaan. 12-vuotias tyttäreni Laura oli innolla mukaan lähdössä kun syksyllä 2006 ruvettiin suunnittelemaan tulevan kesän matkaa. Alun perin oli ajatus päästä Norjan mutkateille vuonoja katsomaan, mutta loppuvaiheessa useampi seikka puhui lyhyemmän reissun puolesta.
Aivan ensimmäiseksi aikarajoite: reissuun olis maksimissaan aikaa seitsemän päivää.
Toiseksi kyseessä olisi ehkä kuudes tai seitsemäs kerta kun tyttäreni yleensäkään on moottoripyörän kyydissä.
Kolmanneksi tarkoitus on saada Laura innostumaan matkailusta mp:llä eikä tappaa orastavaa innostusta.
Neljänneksi matka olisi tarkoitus tehdä Lauran ehdoilla . Päivämatkojen pitäisi vielä pysyä melko lyhyinä, joka tässä yhteydessä tarkoittaa alle 200 kilometrin päivämatkaa.

Edellä mainitut syyt johtivat matkasuunnitelmien uudelleen kirjoittamiseen. Matkakohteeksi valikoitui Ruotsista Kolmårdenin eläintarha sekä Tukholmasta Gröna Lundin huvipuisto. Ajomatka pyrittäisiin tekemään pikkuteitä pitkin jolloin liikennemäärät olisivat pienempiä ja oletettavasti tiet mutkaisempia, siis jotain kivaa kuskillekin. Suorille moottorietieosuuksille menisimme vain pakon edessä..

Ennen matkaa oli ollut rankka työrupeama tehtävänä ja aikataulut alkoivat paukkua. Pinna kiristyi ennen matkaa kun työ vei kaiken ajan ja energian, ja matkavalmistelut jäivät vaillinaisiksi.
Kaikki tuo kuitenkin unohtui kun polkaisin grafiitinvärisen puimurini liikkeelle huoltamolta. Aurinko paistoi, asfaltti tuoksui ja sekoittui vastaleikatun ruohon ja männynneulasten tuoksuun ajellessani pikkuhiljaa Riihimäen suuntaan. Nautiskelin muutaman ohituksen ajan pyörän tehoreserveistä ja annoin koneen laulaa riemukasta aariaa. Muuten pidin nopeuden tiukasti suurimman sallitun tuntumassa, eihän tässä ollut tarkoitus ajokautta vielä lopettaa.

Riihimäki – Hyvinkää väli meni moottoritietä pitkin, nopea siirtymä jonka aikana sai olla jo tarkkana ja käyttää jarruja. Liikenteessä tuntui olevan autoilijoita joilla eivät silmät taipuneet taustapeileihin katsomiseen.
Hangon tielle päästyäni ja Lohjan suuntaan ajellessani sain huomata muidenkin motoristien lähteneen liikkeelle. Vasenta kättä sai ajoittain heilutella niin tiuhaan, että luulin jo siihen kohta tulevan kulumia…

Lohjalla ja Laura kyytiin. Viimeisen ajotunnin aikana Lauralta oli tullut kaksi puhelua ja kaksi tekstiviestiä joiden sisältö oli pelkistettynä ”missä olet, milloin tulet?”. Pientä matkakuumetta siis havaittavissa… Matkamme suuntautui nyt kohti Turkua. Ajelimme ensin kohti Hankoa ja sitten Saloon. Moottoripyöriä oli sunnuntai-iltana klo 18-19 välillä runsaasti. Poliisejakin tuli mopoilla peräkkäin kaksi vastaan, etummainen vastasi ryhdikkäästi tervehdykseemme, jälkimmäinen passasi tällä kertaa. Salon ABC:lle pysähdyimme tankkaamaan vain kuskin ja matkustajan. Muutama sana vaihdettiin erään RT-kuskin kanssa, terveisiä vain Merikarvialle!

Salosta Turkuun moottoritietä pitkin. Kypärän visiiri oli pidettävä alhaalla koska kaikki lentävät öttiäiset olisivat tulleet silmille ja ilmakin pyörteili ilkeästi aurinkolasien alta silmiin. Tien pinnan lämpö .+40 astetta ja ilman lämpötila +23 astetta vielä klo 19:n aikoihin.

Satamaan saavuttiin vähän klo 20:n jälkeen. Ennen meitä laivauskaistalla oli kaksi moottoripyörää ja heti perään tuli vielä yksi. Laivaan päästiin ei ihan viimeisenä ja henkilökunta oli sitä mieltä, että pyöriä ei tarvitse sitoa. Kaivelin kuitenkin takalaukusta esiin omat sidontaliinat ja kiinnitin pyörän laivan kanteen jollain lailla kiinni. Muutkin totesivat, että taitaa olla parasta köyttää pyörät kiinni.

Ja sitten hyttiin… Nopea suihku ja syömään, tax-freestä haettiin Lauran kanssa tarpeelliset ostokset eli pelikortit ja Läkerol-pastilleja. Vielä illallinen joka mielestäni oli riittävän hyvä, hinta-laatusuhde oli kohdallaan.

Yöllä kävi joku henkilökuntaan kuuluva ilmoittamassa että saavumme Långnäsiin tunnin kuluttua. Vastasin että me menemme kyllä Tukholmaan jolloin hemmo totesi että hänellä on väärä hyttinumero, pyysi anteeksi ja lähti etsimään oikeata hyttiä. Jäin miettimään että joku on varmaan aamulla iloinen löytäessään itsensä Tukholmasta Långnäsin sijaan. Ja sitten unta palloon…

11.6.2007
Klo 6.15 herätys ja vaatetta päälle. Lauraa nukutti kovasti, mutta urheasti tyttö ponnisti ylös sängystä ja pikkuhiljaa menimme aamiaiselle.
Aamupalan jälkeen kamat hytistä mukaan j aautokannelle pyörää irrottamaan. Pian olimme satamassa ja meidät ohjattiin ulos, ei ensimmäisenä muttei viimeisenäkään.

Heti sataman ulkopuolella Shellille tankkaamaan. Kilometrit 34 803, ajettu tankillisella 268 km. Tankattuja litroja 12.92, hinta 11,59 SEK/litra, siis alle 1,2 € litralta. Heti tankkauksen jälkeen Tukholman aamuliikenteeseen kello kahdeksan pintaan. Hienoa, parhaaseen ruuhka-aikaan!! Ensimmäiset 700 metriä ajan tiiviisti omalla kaistalla pysyen, sen jälkeen siirryn varovasti kaistojen väliin splittaamaan muiden motoristien esimerkin rohkaisemana. Mahtava juttu! Autot antavat auliisti tietä eikä ruuhkaan tarvitse jäädä seisomaan. Ensikokemus splittaamisesta on ehdottoman positiivinen. Kyytiläinenkään ei myönnä pelänneensä 

Muutenkin täkäläisillä autoilijoilla ja yleensäkin kaikilla liikenteessä kulkijoilla toimii 360 astetta kattava tutka. Liikenne on huomattavasti vilkkaampaa, nopeatempoisempaa ja ruuhkaisempaa kuin Suomessa mutta samalla AH, niin joustavaa ja muutkin huomioivaa.

Ensin kohti E4:ää ja etelää mutta mahdollisimman pian tielle 73 kohti Västerhaningea. Nopeusrajoitus 110 km/h ja moottoritie on kuin Pelle Miljoonan laulussa. Västerhaningesta siirrymme tielle numero 257, sitä ennen kuitenkin pidetään kaikessa rauhassa tauko. Täällähän ollaan lomalla 12-vuotiaan tyttären kanssa eikä kilometrejä suorittamassa.

Ramlösaa sitruunalla maustettuna – suosittelen! Lisäksi Fantaa ja vettä. Ennen matkan jatkamista vielä vessaan ennen kuin mutkatiet kutsuvat. Tie 257 on loistavassa kunnossa, se mutkittelee kauniissa maisemassa. Aurinkoista maalaismaisemaa halkovaa mutkatietä noin 20 km ajettuamme tulemme Rosenhill-nimiseen paikkaan, missä on T-risteys. Tien numero on 225 ja me käännymme oikealle Södertäljen suuntaan. Alle kaksi kilometriä ajettuamme heti rautatien alituksen jälkeen käännymme vasemmalle. Tie mutkittelee edelleen kauniisti kumpuilevassa pelto- ja metsäosuuksien laikuttamassa maisemassa. Olin tutkinut karttoja etukäteen ja yrittänyt löytää sopivan uimapaikan matkan varrelta. Kartan mukaan rantoja olikin, mutta meidän ei kyllä tehnyt varsinaisesti mieli mennä kyhmyjoutsenten ja lehmien sotkemaan rantaveteen uimaan… Täällä selvisi myös missä hölösuut saavat alkunsa, sekä missä mörkö asuu. Hölö:ssä käytiin syömässä pizzat kun nälkäkin yllätti.

Matka jatkuu Mörkö:n ja Hölö:n Vagnhäradin läpi ja siitä E4:n suuntaisesti vievää paikallistietä numero 219. Mutkatietä edelleen 54 km Nyköpingiin asti. Ennen Nyköpingiä oli kuitenkin Hälgö:ssä lossi missä innostuimme lossia odotellessa katselemaan kanuunanpiippua pitkin merelle niin, että yksi lossivuoro meni sivu suun. Mutta eihän meillä ollut kiire mihinkään. Hieman Hälgön lossin jälkeen pysähdyttiin uimaan. Tunti taisi vierähtää ennen kuin matka jatkui. Laura löysi aarteen, hiekkaan pudonneen viiden äyrin kolikon vuodelta 1973(?)

Uinnin jälkeen lyhyt ajomatka Nyköpingiin missä pysähdyttiin tankkaamaan matkalaiset jäätelöllä OKQ8-asemalla. Laurankin piti jo ottaa kypärä pois päästä sisälle mentäessä, koska ovessa oli tarra joka kielsi kypärä päässä sisään tulemisen.
Väliin lyhyt pyrähdys moottoritiellä Jönåkeriin asti. Kello oli 17, moottoritieltä pois kohti Kolmårdenia. Sen sijaan, että olisimme menneet suoraan Kolmårdeniin, meillä oli varattu majoitus paikasta nimeltä Djupvik. Navigaattorin avulla paikka olisi varmaankin löytynyt helposti, mutta nyt navigaattori oli vielä kaupassa… Tie kapeni ja mutkat tiukkenivat ennen kuin paikka kylttien ja naapureilta saadun avun perusteella vihdoin löytyi. Olin ollut paikan (www.djupvik.se) omistajiin yhteydessä toukokuun puolivälin aikoihin ja varannut meille huoneen. Yllätys oli iloinen kun saimme kokonaisen pienen, vanhan ja viihtyisän talon asuttavaksemme. Talossa on pesukone käytettävissä ja sama masiina kuivaa myös pyykit.

Isäntäpariskunta Fredrik ja Magdalena ovat varsin miellyttävän tuntuisia ihmisiä. Tilalla on kissoja, koiria, hevosia ja meren rantaa. Matkaa Kolmårdenin eläintarhaan on alle 20 kilometriä. Päivän ajomääräksi kertyi 211 km, mittarin näyttäessä 35015 km. Tässä vaiheessa ajokautta moottoripyörällä on tullut ajettua reilut 6000 km.
Ennen nukkumaanmenoa Fredrik taikoi meille vielä nopean iltapalan, grillasi makkaraa, laittoi salaattia, perunasalaattia, leipää ja leikkeleitä tarjolle. Laura jaksoi tosi hienosti koko pitkän päivän vaikka illalla oli jo niin nälkäinen että söi enemmän kuin minä…

12.6.2007
Kello, tai oikeastaan puhelin herätti minut yhdeksältä aamulla. Aamiaisaika – Fredrik oli illalla tuonut meille aamiaistarvikkeet joten menin alakertaan laittamaan kahvia ja tarkistamaan että meillä on kaikki tarvittavat varusteet mukana Kolmårdenin reissua varten.

Seuraavaksi kävin herättelemässä unisen tyttäreni aamupalalle ja pikkuhiljaa aamutoimien jälkeen (Lauran hiukset jäivät illalla harjaamatta, virhe!! Ne olivat sentään liehuneet tuulessa vapaasti koko edellisen ajopäivän… Elämä on…) yhdentoista maissa käynnistin puimurin ja suuntasimme Kolmårdeniin. Mutkatiestä nautiskellessa pyyhkäisin vielä kahdesta autosta ohitse vain kilometriä ennen eläintarhan parkkipaikkaa. Arvaa hävettikö kun pistin ohituksen jälkeen vilkun oikealle ja käänsin pyörän parkkialueelle!?

Päivä meni kuin siivillä Lauran kanssa Kolmårdenin eläintarhassa kulkiessa. Ihan alkuun kävimme Tropicariumissa katsomassa tropiikin kaloja, hyönteisiä ja joitakin pieniä apinoita sekä lintuja. Sen jälkeen köysirataa pitkin eläintarha-alueen ympäri. Ruotsalaiset ovat osanneet tehdä hienon eläintarhan. Meidän suosikeiksemme nousivat tiikerit, hylkeet ja pingviinit. Pikainen ateriointi hampurilaisilla – kumma juttu muuten miten näissä paikoissa ei ole muita ruokavaihtoehtoja. Vaikka toisaalta rahaahan aterioilla on näissä paikoissa tarkoitus tehdä ja mieluummin nopeasti.

Eläintarhan sulkemisen jälkeen menimme katsomaan parkkialueelle vieläkö selkäsuojat ja kypärät ovat tallella. Ne kun kiinnitettiin moottoripyörään vain näön vuoksi, erityisesti kypärät. Ensi vuodeksi pitää muistaa hommata sopivat lukitusjärjestelyt pyörään kypäriä varten. Joka tapauksessa kaikki oli tallella, parkkimaksultakin säästyttiin kun sitä olin jo aikaisemmin käynyt kyselemässä. Parkkialueen automaatit eivät kelpuuttaneet luottokorttia vaikka kyseisen kortin logo löytyikin parkkipaikan automaateista.

Moottoripyörää lähdettiin tankkaamaan Kolmårdenin kylään muutaman kilometrin päähän ja samalla käytiin kaupassa hakemassa iltapalatarvikkeita. Aamupalahan saataisiin majapaikan puolesta. Taivas näytti synkältä ja sadepisaroita alkoi tipahdella suunnatessamme kohti majapaikkaa. Laura oli oikein tyytyväinen koska hän halusi testata ovatko ajovarusteet todella vedenpitäviä… Testi onnistui, vettä tuli taivaan täydeltä 20 km:n matkalla. Ainoastaan takin kauluksen kautta kastuivat paidat hieman. Ja meikäläisen nahkaiset ajohanskat valuivat vettä… Perille päästyä syötiin iltapalaa, sitten suihkuun. Lauran mennessä nukkumaan minä jäin vielä kuivattelemaan varusteita ja pikkupyykkiä. Onneksi asunnossa oli vanha mutta toimiva pesu-kuivauskone. Heitin sinne ajohanskat tunniksi ja käänsin lämpötilan + 25 asteeseen. Kone pyörimään ja hanskoista tuli kuivat. Sitten yläkertaan nukkumaan.
13.6.2007

Herätyksen jälkeen aamiaisen laittaminen ja ajovaatteiden päälle pukeminen. Ennen Tukholmaan lähtöä tutkimme karttaa ja mietimme yhdessä Lauran kanssa reittivaihtoehtoja. Päädyimme siihen että ajaisimme vastoin periaatteita moottoritietä pitkin mahdollisimman pitkälle.
Ennen liikkeellelähtöä kävin kuitenkin maksamassa kahden yön majoituksemme sekä yhden iltapalan tuloiltana, yhteensä 1475 SEK.
Fredrik ja Magdalena, isäntäpariskuntamme kävelyttivät meidät vielä katsomaan tilan hevosia. Lena ratsastaa itse ja he kasvattavat ratsuponeja. Tilalla oli keväinen varsa emonsa kanssa, pari viimevuotista varsaa sekä yksi tamma jonka olisi jo pitänyt varsoa. Yksi tilan entisistä hevosista on hollantilaisen esteratsastuksen maailmanmestarin omistuksessa.

Lopulta pääsimme matkaan. Pkkuteitä pitkin kaarrellen ja nautiskellen tylsälle moottoritielle. Tuuli oli todella kova ja veteli moottoripyörää aika lailla. Tankkilaukun päällä oleva irrallinen karttatasku (toisesta päästä kiinni metallisoljella, toisesta tarrakiinnityksellä) irtosi useaan kertaan toisesta päästä tankkilaukkua ja heittelehti tuulessa hullun lailla. Lopulta oli pakko ajaa Nynäsin linnaan vievän rampin kohdalla pois moottoritieltä ja irrottaa koko karttatasku sekä työntää se tankkilaukkuun.

Muutaman kymmenen kilometrin jälkeen vedimme moottoritieltä pois ramppia pitkin OKQ8 –huoltoasemalle pientä taukoa varten. Laura otti kananuggetteja ja minä kahvia. Tankkaamaan tuli moottoripyörä jonka kuljettajalla oli neonpunainen kypärä. Se muuten näkyi hyvin ja kauas!

Takaisin moottoritielle tuulen riepoteltavaksi. Harkitsin kyllä vakavasti siirtymistä E4-tietä seurailevalle pienemmälle tielle, ilmeisesti kyseessä oli vanha E-nelonen, mene tiedä. Päätin kuitenkin jatkaa pitkin moottoritietä niin pitkälle kuin mahdollista, eli Slagstan rampille asti Tukholmaan.
Olimme tulleet jo reilusti Södertäljen ohitse ja seurasin silmä kovana kaikkia lähestyvien ramppien viittoja etsien Slagstaa. 200-300 metriä ennen Hallundan ramppia näkyi rampin takana tien vasemmalla puolella hotelli jonka nimi oli Slagsta jotakin… Vahvistuksena oli vielä tien vierellä kyltti missä oli lautan kuva ja vieressä teksti ”Ekerö”, siis juuri se paikka minne olimme pyrkimässä. Viime hetkellä tulin katumapäälle ja vilkku takaisin vasempaan, vilkaisu peileihin ja takaviistoon, kaista vasemmalla vapaa, takaisin moottoritielle. Kyllä sen Slagstan rampin pitää sieltä vastaan tulla! Niinhän minä luulin, ja viisi sekuntia myöhemmin tajusin itsekin että pitää kääntyä seuraavassa rampissa ympäri ja palata takaisin. Pari kilometria eteenpäin, rampilta ympäri ja takaisin Hallundan rampille, siitä seurailtiin viittoja Ekerön lauttarantaa kohti ja päästiin jonottamaan autojen sekaan. Pari valokuvaa myöhemmin koko jonon ohi ajeli alkuasukkaan näköinen kustomikuski, pisti pyörän parkkiin jonon keulille ja sytytti tupakan. Kävelin hemmon luokse ja kysyin häneltä että moottoripyörällä jonon eteen ajaminen on lautallekin ihan OK? Sain myöntävän vastauksen ja marssin omalle pyörälle ja ajoimme kustomimiehen perään odottelemaan lauttaa.
Lauttamatka ei kestänyt edes kymmentä minuuttia, hintaa yksittäiselle ylitykselle tuli 20 kruunua. Lautalla katsoin vielä kerran ajo-ohjeen tulevaan majapaikkaamme Adelsön saarelle. Lautalta tuli matkaa reilut parikymmentä kilometriä ennen lossia, joka veisi meidät Adelsön saareen. Auringon lämpö hellitteli motoristeja juuri sopivasti, visiiri auki oli mukava ajella loivasti mutkittelevaa tietä missä nopeusrajoitukset vaihtelivat 70:n ja 90:n välillä. Kauris pomppasi alkumatkasta metsästä tien yli, jätti kuitenkin kohteliaasti turvavälin meidän ja itsensä väliin. Samalla kun minä jarruttelin vauhtia, Laurakin läppäsi minua olkapäälle ja osoitti kaurista. Valuttelin varovasti kauriin valitseman tien ylityspaikan ohitse, etsien katseellani mahdollista vasaa jota ei kuitenkaan näkynyt. Lossijonossa kurvasimme jo tottuneesti jonon keulille ja pääsimme lossissa keulapaikalle. Nyt oli matkaa enää viitisen kilometriä jäljellä mutta kumma juttu, missään ei näkynyt kylttiä ”Gamla Prästgården”, että olisimme osanneet oikeaan paikkaan. Viimeinen talo jonka ohitimme, oli oikealla puolella tietä ja näytti kyllä hieman siltä että se voisi olla etsimämme. Ei muuta kuin käänsimme pyörän takaisin tulosuuntaan ja kävin kysymässä neuvoa ensimmäiseltä ihmiseltä jonka näimme. Hän hymyili ystävällisesti, osoitti tien toiselle puolelle ja sanoi etsimämme paikan olevan siinä…! Perille löydettiin, ja hyvissä ajoin kaiken lisäksi
Majapaikan emäntä oli poissa saapuessamme, joten katselimme ympärillemme pihapiirissä. Hetken kuluttua emäntä saapui toivottamaan meidät tervetulleeksi ja pahoitteli kun oli ollut poissa kun tulimme paikalle. Saimme kahden hengen huoneen piharakennuksesta, vanhasta aitasta johon oli tehty pari huonetta ja kylpyhuone/wc. Huone oli kauniisti sisustettu, kaikki oli uutta. Lattiat olivat leveää lakattua mäntylankkua, samanlaista jota oli päärakennuksenkin olohuoneen lattiassa. Mietin itsekseni ja sanoin Laurallekin, että meiltä ei Suomesta taida enää löytyä noin leveää lankkua lattiamateriaaliksi, isot puut kun menevät ihan muihin tarkoituksiin…
Katharina, siis emäntämme, antoi meille vielä paperin jossa kysyttiin aamupalatoivomuksia ja moneltako aamiaisen haluisimme seuraavina aamuina. Täyttelin paperin ja lähdimme sen jälkeen vielä Ekeröön kauppaa iltapalatarvikkeita hakemaan ja syömään. Kaupasta ostimme myös mansikoita, hintaan 32 kruunua litra, ei siis ihan hillittömän kallista.
Pikkuhiljaa oli aika palailla takaisin majapaikkaan, suihkuun, syödä iltapalaa ja ruveta nukkumaan.

14.6.2007
Uusi aamu, silmät auki ja ihmettelin kun ei olekaan niin kuuman tuntuista kuin edellisinä aamuina herätessämme. Sitten tajusin, että jo tullessamme tämä majoitus tuntui vilpoisammalta. Loistavaa, ainakin nukkuminen on mukavampaa kun huone on viileämpi! Raotin verhoja ja kurkistin pihalle – aurinkoa ei näy harmaiden pilvien takaa ja pihamaa on märkä… Vettä sateli hiljakseen, minä manailin mielessäni ja mietin, miten käy Gröna Lundin huvipuistovierailun kanssa. Herättelin Lauran ja vääntäydyimme aamupalalle joka oli katettu pihalla olevaan huvimajaan. Aamupalaa syödessämme teimme sotasuunnitelmaa päivän varalle ja päädyimme siihen, että viemme pyörän parkkihalliin mahdollisimman lähelle Nybrovikeniä ja menemme lautalla Gröna Lundiin. Parkkihallissa ainakin satulaan kiinnitettävät selkäsuojat pysyisivät kuivina koko päivän.
Puolen päivän aikaan kun nousimme moottoripyörän päälle, sadekin oli loppunut juuri sopivasti. Pilvet liikkuivat nopeasti itään, kohti Tukholmaa ja Suomea. Matkaa Tukholmaan tuli reilu 40 kilometriä, ensin tienumero 261 joka muuttui numeroksi 275 jossain Drottningholmin tietämillä. Mietin että kyllähän Tukholman keskustaan on helppo löytää, mutta miten hitossa me löydämme takaisin majapaikkaamme… No, sitä oli turha murehtia sillä hetkellä, nyt oltiin menossa hauskanpitoon.
Pyörä parkkihalliin Birger Jaarlinkadulle, ajokamat laukkuihin ja matkaan. Lautalla päätimmekin jäädä jo Wasa-museon laiturilla pois ja kävimme akvaariossa ensin katselemassa trooppisten vesien kaloja. Sen jälkeen huvipuistoon, tankkilaukun veimme säilytyslokeroon niin, ettei sitä tarvinnut kanniskella käsissä koko päivää. Mukaan vain kamera, lompakko ja moottoripyörän avaimet. Huvipuistossa riitti tekemistä koko päiväksi, joihinkin laitteisiin menimme useampaan kertaan. Osa vekottimista oli sellaisia, että minua hirvitti niissä vaikka hauskaa olikin. Poski- ja vatsalihakset olivat kovilla paljosta nauramisesta.
Ilma oli koko iltapäivän Tukholmassa puolipilvinen ja melko tuulinen. Auringon paistaessa oli mukavan lämmin mutta pilvisinä hetkinä käsivarret olivat kananlihalla. Kahdeksan aikoihin illalla lähdimme huvipuistosta pois, menimme laivalaituriin odottelemaan lauttaa joka veisi meidät takaisin Nybrovikeniin. Yht’äkkiä Laura muisti että tankkilaukku on edelleen Gröna Lundin säilytyslokerossa! Onneksi emme olleet vielä ehtineet lauttaan vaan olimme laiturilla katsomassa aikatauluja. Takaisin tankkilaukkua hakemaan ja sen jälkeen lauttarantaan seisoskelemaan muiden ihmisten joukkoon lauttaa odottamaan. Lautta oli jo paikalla ja hetken päästä se lähti, ilman meitä! Siis mitä ihmettä…!? Sitten tajusimme, että olimme seisoneet aidan takana, emme portin…. Vaan eipä tuo haitannut, päätimme lähteä kävellen kaupunkiin, samalla siinä toivottavasti tulisi lämmin. Kävelymatkalla katselimme josko näkisimme avoinna olevan apteekin, tarkoitus oli käydä ostamassa Lauralle ja minulle yskänlääkettä. Emäntämme Katharinan mies on lääkäri ja hän oli suositellut Noskapin-nimistä lääkettä, sen pitäisi kuulemma rauhoittaa yskimistä yöksi niin, että nukkuminen onnistuisi paremmin. Kävelymatkalla ei näkynyt tietenkään ensimmäistäkään apteekkia. Siis parkkihalliin ja ajokamat päälle, pyörän päälle ja maksamaan pysäköinnistä. Rahastusautomaatti väitti, että American Express-korttini ei ollut luettavissa vaikka tarjottelin sitä pariin kertaan. Sitten kyllästyin kortin sovitteluun ja odottelin josko laite antaisi parkkilipun takaisin. Kun parkkilippua ei kuulunut eikä näkynyt, totesimme Lauran kanssa, että tällä kertaa taisi jäädä parkkimaksut maksamatta. Ajoimme puomien ohitse ulos parkkitalosta ja lähdimme etsimään ulospääsyä kaupungista. Aikamme seikkailtuamme löysimme oikean väylän ja näimme jopa apteekin joka tosin oli suljettu.
Ajelimme kohti majapaikkaamme ja päätin vielä Ekerössä pysähtyä OKQ8-huoltoasemalle kysymään, olisiko missään lähistöllä auki olevaa apteekkia. Ei kuulemma ollut, lähin löytyisi Tukholman keskustasta. Totesimme siihen että yskä ei ole niin paha että tässä vaiheessa pitäisi lähteä uudelleen Tukholmaan, etenkin kun viimeinen lossi Adelsön saarelle lähtisi reilun tunnin kuluttua, klo 23.05. Siis sisään huoltoasemalle, mutta ovi ei aukea vaikka aukioloaika oli klo 22 saakka. Paikalle tuli joku henkilökuntaan kuuluva nainen jolle ihmettelin ettei ovi aukea. Hän vain naureskeli ja työnsi oven auki. Siis ovi aukesikin sisäänpäin! Hyvä Pekka, loistavasti toimittu. Ostimme pari pulloa sitruunalla maustettua Ramlösaa ja kassan kysyessä saako olla muuta, vastasin että mikäli teillä ei ole mitään yskään, niin sitten Ramlösa riittää. Kassaneiti katsoi minua hetken, ja varmisti kuulleensa oikein. Minä selvitin että tyttärelleni oli ollut tarkoitus ostaa Noskapin-tabletteja apteekista, mutta emmehän me olleet ehtineet. Myyjä kaivoi taskustaan Noskapin-pakkauksen ja laittoi kaksi tablettia muovipussiin ja toivotti meille mukavaa vierailua Tukholmassa! Uskomaton paikka, apteekkia emme löytäneet mutta huoltamohenkilökunnalta saimme ensiavun yskään seuraavaksi yöksi. Tämän kokemuksen jälkeen oli mukava ajella kohti majapaikkaa ja hankkiutua pikkuhiljaa nukkumaan. Kello olikin siinä vaiheessa jo 23.

15.6.2007 Perjantai
Uusi päivä koittaa, kello herättää uuteen aamuun yhdeksältä. Herättelen Lauraa ja pakkailen samalla kamoja pikkuhiljaa laukkuihin. Kyllä laukkujen sisäkassit ovat yksi maailman loistavimmista keksinnöistä! Aamiainen tällä kertaa päärakennuksen verannalla aamuauringon lempeässä lämmössä. Ja jälleen kerran Lauralla lipsahtaa aamiaista minun fleece-puserolleni!!  Sitä naurettiin jo eilen, että ainakin kaikkien on helppo päätellä mitä minä olen syönyt, vaikka itse asiassa fleece onkin ollut Lauralla…
Huoneen maksu, emännän kiittäminen ja pikkuhiljaa moottoripyörän päälle siirtyminen. Katharina tulee vielä pihamaalle toiseksi nuorimman lapsen kanssa vilkuttamaan meille. Pysähdymme pienen matkan päässä ottamaan vielä pari valokuvaa tien laidassa, sen jälkeen kohti lossia. Salmen ylityksen jälkeen suuntaamme kohti Tukholmaa ja Gamla Stania. Ruuhkaa ei ole, matka sujuu mukavasti muun liikenteen mukana lipuen. Pikkuhiljaa liikennettä tulee lisää, keskusta lähestyy. Moottoripyörän parkkeeraamme kuninkaanlinnan kupeeseen, paikkaan jossa on muitakin pyöriä parkissa. Nyt emme voi jättää ajokamoja pyörän laukkuihin koska muut matkatavaramme ovat jo kyydissä. Niinpä pyörään laitetaan kiinni ainoastaan selkäsuojat. Hanskat ja huput sujautetaan takalaukkuun. Minä otan kypärät ja ajotakit kannettavakseni niin että Laura saa kulkea vapaammin. Aurinko helottaa pilvettömältä taivaalta ja kiviset rakennukset hohkaavat lämpöä. Hyvin nopeasti tulee kuuma, ajosaappaat ja goretex-housut eivät ole vilpoisin mahdollinen kaupunkiasu! Mutta mukavaa on joka tapauksessa. Käymme kuninkaanlinnan matkamuistomyymälässä kurkistamassa mitä siellä on myytävänä. Laura löytää kynän veljelleen Tuomakselle tuliaisiksi. Olimme jo sopineet etukäteen että tuliaisten pitää olla kooltaan pieniä, jotta voimme kuljettaa ne Suomeen.

Matkamuistomyymälässä käynnin jälkeen kuljeskelemme ilman sen kummempaa päämäärää pitkin kapeita katuja. Ihmisiä ei vielä ole kovin paljon liikkeellä vaikka kadut alkavatkin jo täyttyä turisteista. Vastaan ei vain tule ketään samalla tavoin pukeutuneita. Laura haluaisi tuliaisiksi itselleen sormuksen ja jos löytyy, nilkkaketjun. Parissa liikkeessä käytyämme osumme pieneen puotiin mistä löytyy Lauraa miellyttäviä sormuksia, mutta ne ovat liian pieniä. Myyjä lupaa että sormus voidaan suurentaa oikeaan kokoon välittömästi ja niin alkaa sormuksen sovittaminen ja venyttäminen. Hetken päästä Lauralla on sormessaan upouusi sormus jota hän tyytyväisenä kantaa ja katselee välillä.
Kiertelemme vielä hetken puodeissa ja pysähdymme pitämään taukoa. Laura ottaa jäätelön, minä kupillisen cappucinoa ja palan sitruunalla maustettua juustokakkua. Laura tekee vielä pieniä tuliaishankintoja jonka jälkeen käymme syömässä pienessä kellariravintolassa, taisi olla nimeltään Art Café. Lauralle iso kanasalaatti ja minulle kanawrap. Juomaksi Ramlösaa ja taas jaksamme jatkaa matkaa. Nyt onkin jo aika palata moottoripyörälle, Tukholmassa vierähti kolme tuntia ja lähdemme hankkiutumaan ruuhkassa kohti Kapellskäriä. Ensin pitää kuitenkin vääntää kaikki varusteet päälle joka on hikistä puuhaa kuumassa auringonpaisteessa. Sen jälkeen liikenteeseen pujottelemaan kaistojen välissä autojonojen ohi. Edelleen tuntuu uskomattomalta, miten autoilijat tekevät tietä moottoripyöräilijälle. Pikkuhiljaa pääsemme kantakaupungin alueelta pois, ensin E4-tielle pohjoiseen ja hetken päästä E18-tielle kohti Kapellskäriä. E18 vaikuttaa tukkoiselta, ensimmäisen siltatyömaan jälkeen autojonojen nopeuden pudotessa kävelyvauhtiin siirrymme jälleen kaistojen väliin splittaamaan. Ajovauhtimme kaistojen välissä on 30-40 km/h, mikä tuntuu turvalliselta, jokunen paikallinen huimapää laskettelee ohitse välillä 60-70 km/h, mutta meille riittää pienempikin vauhti. Joka tapauksessa matkamme edistyy huomattavasti nopeammin kuin kävelyvauhtia matelevan ja välillä pysähtyvän autoletkan. Ruuhka etenee todella hitaasti kaiken aikaa, pientareella meni juuri yksi moottoripyörä ohitsemme ja siirrymme itsekin leveälle piennaralueelle. Siellä onkin hyvä lasketella 60 km/h pitkän matkaa kunnes lopulta selviää ruuhkan syy: E18-tiellä on tapahtunut kolari, paikalla on poliisi ohjaamassa liikennettä, paloautoja ja –miehiä. En tiedä miten paikalla on käynyt, emme pysähdy ihmettelemään tilannetta sen enempää.

Pian kolaripaikan jälkeen siirrymme moottoritieltä pois tielle numero 276. Maisema on vaihtelevampaa, tie kulkee peltojen ja metsien keskellä lähellä rantaa. Nopeusrajoitus täälläkin on 90 km/h, joten matkamme edistyy mukavasti. Eikä meillä ole edelleenkään kiirettä. Laiva lähtee Kapellskäristä vasta klo 21.45. Pysähdymme tienvarteen juomaan. Kaivamme takalaukun auki ja Ramlösapullon esiin. Aurinko on lämmittänyt takalaukun ja sen sisällön vähintäänkin riittävän lämpimäksi, oikeastaan kuumaksi. Katselemme ohiajavia autoilijoita ja muutamalle moottoripyöräilijälle heilautamme kättämme. Olen kiinnittänyt huomiota siihen, että Ruotsissa vastaantulevien motoristien käsi heilahtaa tervehdykseen huomattavasti harvemmin kuin kotimaassa. Liikenteen vilkkaudellakin saattaa olla siihen oma vaikutuksensa.

Parikymmentä kilometriä ajettuamme tulee tilaisuus pitää jäätelönsyöntitauko, hiljennän vauhtia ja kysyn Lauran mielipidettä. Pysähdytään kaikessa rauhassa. Syömme jäätelöt ja istuskelemme auringonpaisteessa. Muutama valokuva ja pelleilyä, jonka jälkeen matka jatkuu kohti satamaa.
Opasteet näyttävät oikealle kohti Kapellskäriä ja suoraan eteenpäin Norrtäljeen. Jostain syystä odotan isoa liittymää ja päästelen tyylikkäästi ohi siitä, mistä olisi pitänyt kääntyä. Siis seuraavassa mahdollisessa paikassa U-käännös ja takaisin. Loppumatka on todella mitäänsanomaton ja Kapellskärin satama tulee vastaan lähes varkain. Kello on vasta 19, joten meillä on aikaa runsaasti ennen kuin pääsemme edes alukseen. Jonossa on jo kolme suomalaista autoa. Miesporukat juttelevat keskenään autoista ja niiden laittamisesta. Ja olutta tuntuu kuluvan, vaikuttaa siltä että kuskitkaan eivät ole enää ihan kuivin suin… Jonoon tulee jonkin ajan päästä toinenkin moottoripyörä, 900-kuutioinen Kawasaki jonka päällä olevan pariskunnan kanssa vaihdamme kuulumisia.
Laivaan päästyämme, ja itse asiassa pääsimme laivaan melko pian lastauksen alettua, sidomme pyörän kiinni omilla liinoillamme. Tarpeelliset tavarat mukaan ja kohti hyttiä. Laura on riemuissaan kun hytissämme on ikkuna ja tv. Laura valtaa itselleen yläsängyn ja tv:n kaukosäätimen. Minä puran vähiä tavaroita, tosin vain sen verran mikä on ehdottoman välttämätöntä. Seuraavaksi ajovaatteet pois päältä, kevyempää päälle ja syömään. Ruoka on hyvää ja sitä on vähintäänkin riittävästi. Mitään kummempaa ohjelmaa ei enää illaksi tarvita, palaamme hyttiin ja valmistaudumme yöpuulle. Suihkuun ja hampaitten pesulle, aamua varten vaatteet valmiiksi esille. Kaikki muut vaatteet voikin pakata takaisin laukkuihin.

16.6.2007 Lauantai
Yö tuntuu todella lyhyeltä, kello soi jo viideltä, väsyttää…Ei auta, ylös on noustava jos mielimme käydä aamupalalla. Totuuden nimessä on kuitenkin sanottava, että olisimme kenties voineet nukkua vielä hiukan pitempään ja silti ehtiä aamiaiselle… On kuitenkin rauhoittavaa nauttia aamupala ilman kiirettä.
Aamiaisen jälkeen hytin tarkistus, kaikki tavarat ovat mukana. Mennessämme kohti autokantta Laura huomaa, että hytin ovi olisi pitänyt jättää auki siivoojaa varten – kiinnihän se meiltä jäi! Takaisin ei enää käännytä, portaita alas autokannelle ja pyörä on edelleen pystyssä. Irroittelen sidontaliinat ja laitan tavarat kiinni pyörään. Rekkojen koneet jyrähtelevät käyntiin ympärillä, pakokaasujen käry ei ole kuitenkaan kovin paha, ilmeisesti tuuletus toimii.
Ajamme laivasta ulos ja satama-alueen ulkopuolella pysähdymme laittamaan vielä hanskat käteen. Samalla heilautamme kättä ohiajavalle motoristipariskunnalle joka oli laivalla kanssamme. Ilma tuntuu viileältä suunnatessamme kohti Turkua. Ajoasujen alla meillä on ainoastaan shortsit ja t-paidat mikä oli huono idea. Toistaiseksi kuitenkin pärjäämme mainiosti. Aurinko paistaa ja liikennettä on vähän, onhan lauantai-aamu eikä kello ole vielä edes puolta kahdeksaa. Turun läpi ajaessamme käännyn väärään suuntaan ja seuraavissa liikennevaloissa teen u-käännöksen. Kyseisessä risteyksessä ei maahan upotettu silmukka suostu tunnistamaan moottoripyöräämme eivätkä valot vaihdu meille. Odoteltuamme muiden liikennevalojen muuttumisen pariin kertaan varmistan ettei missään ole autoja liikkeellä, kerron Lauralle että nyt rikotaan liikennesääntöjä ajamalla punaisia päin ja lähdemme liikkeelle. Kerron Lauralle myös syyn, miksi ajoimme punaisia päin, ettei hän vain kuvittele että punaisia päin voi hiljaisena vuorokauden aikana ajaa vapaasti.

Vaikka matkamme alkaakin olla jo loppusuoralla, emme kuitenkaan kotimaassakaan pyri mahdollisimman nopeaan siirtymään kotipihalle, vaan Lauran kanssa mietimme yhdessä vaihtoehtoja. Päädymme siihen, että ajamme Kaarinan kautta tietä 110 Piikkiön ohitse, sen jälkeen Sauvon ja Kemiön suuntaan tietä 181. Edelleen Perniöön tietä 183 mistä käännymme pienemmälle mutta kohtuullisen hyväkuntoiselle tielle1840 Toijan suuntaan. Lopuksi Karjalohjalle ja Sammattiin mistä viimeinen pätkä pitää ajaa kunnon mutkatietä 1070 Myllykylästä Lohjalle.

Ennen kuin niin pitkälle on päästy, pitää pyörä vielä tankata. Jossain Kupittaan tienoilla käymme ruokkimassa Bemarin ja matka jatkuu. Välillä pitää varmistaa Lauralta paleleeko. Tyttö ei suoraan tunnusta, että on kylmä mutta sanoo että voisi olla ”ihan kiva” laittaa fleece ajotakin alle… Pysähdymme laittamaan lisää vaatetta ja sovimme että ensimmäisessä mahdollisessa paikassa pysähdymme juomaan kuumat kaakaot. Jälkeenpäin tajuan että ilmeisesti Kemiössä olisi ollut ABC avoinna, mutta en huomannut sitä. Sen sijaan Perniössä pidämme kaakaonjuontitauon ja napsimme viimeiset hassutteluvalokuvat…Jatkaessamme matkaa kohti Lohjaa Laura nojaa selkääni vasten ollakseen paremmin suojassa tuulelta. Tiedän, että Laura on väsynyt ja hieman hirvittää ajatus hänen nukahtamisestaan kesken ajon. Niinpä välillä hiljennän vauhtia ja varmistan, että Laura pysyy hereillä.
Viimeisellä etapilla Sammatista Lohjalle vastaan tulee lauantaiaamuna ajelulle lähteneitä motoristeja ihan letkassa. Komeaa katseltavaa - jylisevien rautaratsujen selässä istuvia hyväntuulisia nautiskelijoita, jotka tulevat käsi pystyssä vastaan!
Kaupunkiin päästyämme kysyn vielä Lauralta käymmekö syömässä reissun viimeiset jätskit ennen kotiinmenoa. Vastaus on myönteinen ja alamme etsiä sopivaa paikkaa. Pysäytettyäni pyörän katson Lauraa ja huomaan että rassukka on ihan väsyksissä. Kun kysyn uudelleen, että olisiko parempi idea kuitenkin ajaa suoraan kotiin ja syödä jäätelöt joskus myöhemmin, on vastaus myönteinen. Pyörän keula kohti kotia. Haikeus on hiipinyt mieleeni jo Perniössä ja nyt se iskee täydellä voimallaan. Viikon matka tyttäreni kanssa on pian lopussa. Kurvaamme Lauran kotipihaan ja puramme tavaroita pyörästä. Laura kiskoo ajovarusteita pois päältään ja käy halaamassa äitiään. Lauran pikkuveli, rakas poikani Tuomas tulee unisena yöpuvussaan halaamaan ja onnittelemaan minua syntymäpäivänäni. Tuntuu hyvältä rutistaa pientä unista poikaa joka ottaa tiukasti kaulasta kiinni!

Ennen Kuopioon lähtöä halaan vielä Lauran kanssa pitkään. Kotimatkalla mietin mitä kaikkea matkalla tapahtui, mitä koimme yhdessä ja millaisia muistoja siitä jäi. Kun myöhemmin juttelen tyttäreni kanssa puhelimessa, hän kysyy milloin lähdetään uudestaan reissuun. Matka oli siis onnistunut! Kesän 2008 Ruotsi - Tanska -matkan suunnittelu alkaa syksyllä…

[y-p]

Mukavan kuuloinen reissu, piristi kovasti yötyöläistä... Tämän luettuani odotan jo innolla omia isä tytär matkoja. (esikoinen 1kk.)

[mchuurre]

JOVVAIN...





..........Naaaaaaa, juu noi hölöt ja möröt toi mukavasti oman reissun mieleen ku samaa reittiä kesäl mentii samoi elukoita kahtelee ja samaa pikkutietä......Hyvä Stoori !


...."Mutta eihän meillä ollut kiire mihinkään. Hieman Hälgön lossin jälkeen pysähdyttiin uimaan. Tunti taisi vierähtää ennen kuin matka jatkui. Laura löysi aarteen, hiekkaan pudonneen viiden äyrin kolikon vuodelta 1973(?)"


..........Ja nää o muuten tärkei juttui just tämmöset !! Tää o se koko jutun YDIN !

[Makaroonimopo]

Kyllä ne pienet asiat tuolla reissussa on niitä helmiä jotka tekee matkasta ikumuistoisen. Tukholmassa meinasi ruveta naurattamaan ihan oikeasti kun tytär oli katsellut Ruåtsin meininkiä muutaman päivän ja totesi "minä muutan tänne aikuisena, täällä kun ihmiset on hirmu ystävällisiä, pukeutuu hyvin ja liikenteessä ollaan kohteliaita jalankulkijoillekin.."
Onhan se niinkin...

Ensi kesänä sitten matka hieman pitenee, tavoitteena Tanska, Legoland ja mitä kaikkea siihen väliin mahtuukaan. Ainakin paljon naurua, jäätelöä, mutkateitä ja toivottavasti mieleen jäävää yhdessäoloa

edit: kirotusvireet

[aakooXX]

Mahtavaa luettavaa! Joskus noin yksityiskohtaisia tarinoita lukee "pomppimalla" mut nyt meni koko juttu sanasta sanaan. Pystyi hyvin kuvittelemaan ne aurinkoiset ruåttalaiset maisemat ja majapaikkojen viihtyisyyden..

Tanskaan olis meillä kans tarkoitus lähteä ens suvena ja nimenomaan legolandiin, kolmen pyöräkunnan voimin..

Kirjoittele lisää sitten siitä reissusta, sulla on tarinaniskentä hallussa!

[likis]

ikävä kesää.

[Moto guzzi]

Hyvä tarina! Vierähtää aikakin mukavasti näitä lueskellessa, ja tuttuja seutuja kaikki, tässä haningen ja farstan välissä asutaan. Rosenhill on muuten motoristien suosima kohtaamispaikka, joten siellä kannattaa käydä kupponen nauttimassa. Jos on parkkipaikalla vain tilaa vielä yhdelle pyörälle! Tällaiset tarinat tuo kyllä kesän mieleen, ja sinne suomen puolelle taas lähdetään ensi kesänä. Kesäpaikka kun sattuu olemaan siellä itä-suomessa.

[urpooo]

Mukavaa luettavaa oli, ja varmasti upee reissu oli
Ja lupaa sitten seuraavastakin reissusta kirjotella.
Ja eihän siinä montaa vuotta mee, että tyttös ostaa oman pyörän, ja sun pitää ettiä toinen kyytiläinen

[Moto guzzi]

Mahtavaa luettavaa! Joskus noin yksityiskohtaisia tarinoita lukee "pomppimalla" mut nyt meni koko juttu sanasta sanaan. Pystyi hyvin kuvittelemaan ne aurinkoiset ruåttalaiset maisemat ja majapaikkojen viihtyisyyden..

Tanskaan olis meillä kans tarkoitus lähteä ens suvena ja nimenomaan legolandiin, kolmen pyöräkunnan voimin..

Kirjoittele lisää sitten siitä reissusta, sulla on tarinaniskentä hallussa! *

Teiltä jää sitten Leijonpark näkemättä, ku pyörillä menette.

[Makaroonimopo]

Saa nähdä intoutuuko tyttö moottoripyörähommiin niin että oman haluaa. Skootterista se on puhunut jo kolme vuotta, mutta jospa tämä yhdessä ajelu kääntäisi pään ihan oikean moottoripyörän puoleen..

Ja se Lejonpark jäi tosiaan näkemättä. Oltiin paikalla keskellä viikkoa kesäkuussa ja pikkubussikyytejä oli vain sunnuntaisin. Heinäkuussa olisi sitten ollut jo päivittäin, mutta kun me oltiin kesäkuussa niin..
Jaa, mutta minä tarkoitinkin itse asiassa Kolmårdenin Safariparkkia...
Kunhan lapset ilmestyvät tänään oven taakse niin sitten aletaan sovittelemaan kypärää taas päähän ja varmistamaan että muutkin ajokamat sopii vielä päälle. Toivottavasti sopivat ettei tarvitse rynnätä kaupoille heti hiihtoloman kunniaksi.. Ja seuraava operaatio on sitten kypäräpuhelimien asennus ja testaus, saadaan sitten höpötellä yhteisillä reissuilla ajaessakin. Vaikka tyttö kyllä protestoi leikkimielellä että "sitten en enää voi lauleskella itsekseni kypärän sisällä"


edit: Lejonpark/Safaripark...

[Moto guzzi]

Sehän se on tuo varusteiden kanssa leikki noiden kasvu-iässä olevien kanssa. Hinta on kuitenkin sama kuin aikuisten hynttyillä. Kalliiksi tulee. Mulla pojanpoika alkaa olla siinä iässä kohta, että josko pääsis "papan" mukaan pyörällä, eikä aina autolla.