Pakkomielteet ym. selkärangasta tulevat?

[juike1]

Juu, eli törmäsin tuolla Tallin puolella yhteen ketjuun jossa alkuperäinen aihe oli lähteny vähän rönsyilemään, ja muuttunu loppujen lopuks keskusteluks ihmisten pakkomielteistä. Todella huvittavaa luettavaa!!

Sen pohjalta ajattelin aloittaa tänne Yleiselle puolelle ihan oman ketjun aiheesta pakkomielteet yms. Lähinnä moottoripyöriin & niillä ajamiseen liittyvät pakkomielteiset touhut hakusessa, mutta muistakin saa (ja pitää) kertoilla niin saadaan naureskella!

Ja onhan se mukavaa kun sattuu joku muukin vastaan kellä on samoja "oireita" kun ittelläänkin! Sitä ei sen jälkeen pidä itteensä enää ihan niin kahjona, kun tietää että muitakin "heimolaisia" löytyy..

Eli tästä lähtee, aloitan ite:

1. Vilkun katkaisimen räplääminen ajon aikana, n. 5sek välein! Se on vaan niin saatanan vaikee uskoo ettei se vilkku oo päällä, ja siks sitä katkaisinta pitää painella ihan jatkuvasti! Todella ärsyttävä tapa, mut eipä tuosta näköjään eroonkaan pääse

2. Viime aikoina on allekirjoittanutta alkanu ajaessa suuresti mietityttämään, olisko pyörä hyvinkin synnyttäny uusia vaihteita yön aikana. Eli siis vaikka jengakellon lukeman perusteella, tai ihan muuten vaan, voi olla ihan varma että on kutosvaihde silmässä, ni silti vaan pitää aina kokeilla että oliko nyt varmasti kutonen silmässä! Tääkin alkanu sieppaamaan kohtalaisesti viime aikoina , mut onneks tässä pakkomielteessä vakuutun aina ekalla kokeilulla, ettei mee samanlaiseks reutoomiseks kun tuon vilkku-homman kanssa

Muuta ei tuu tähän hätään mieleen, kertoilen lisää kun taas jotain bongaan. Jatkakaa te muut tästä eteenpäin!!

[mopedman]

Ihan hauska aihe, mut taitaapi kuulua enempi p*skanjauhantaan?

[TripleTwin]

Ryypyn pois-päältä-olemisen tarkastaminen.

[tilt]

Äänten kuunteleminen. Siis moottorin, ei oman pään sisäisten; se on jo toinen tarina...

[Godfather]

Jokaisen pysähdyksen jälkeen täytyy tarkastella kaikki vetoketjut, että onko kiinni. Ja jokainen vetoketju, vaikka 100 varmasti tietää, ettei ole ko. taskun vetoketjua avannut.

[Wasserschwein]

Tarkistan aina vähintään viiteen kertaan, että takalaukku on kiinni.

Edit. Aika usein tulee myös varmistettua, että vaihde on varmasti kutosella.

Ettei vain ole sinivuokkojen kukinta-aika.

[PikkuNiilo]

...Eli siis vaikka jengakellon lukeman perusteella, tai ihan muuten vaan, voi olla ihan varma että on kutosvaihde silmässä, ni silti vaan pitää aina kokeilla että oliko nyt varmasti kutonen silmässä!...

Minä oon *vuosia etsinyt ajon aikana sitä kutosvaihdetta... Ei oo vieläkään löytynyt *

[ennu]

Jokaisen pysähdyksen jälkeen täytyy tarkastella kaikki vetoketjut, että onko kiinni. Ja jokainen vetoketju, vaikka 100 varmasti tietää, ettei ole ko. taskun vetoketjua avannut.

+1

Aina kun jätän pyörän parkkiin, tarkistan pariin kolmeen kertaan että on varmasti kunnolla jalalla. Pari kertaa nykäisen kokeillakseni, että pysyykö se nyt pystyssä ja vielä silmämääräinen arviointi, että onhan se nyt siinä tarpeeksi tukevasti. Ja silti aina välillä jää hetkeksi viereen seisomaan, kuin odottaen että se siitä kaatuu

[Viski]

Aika samoja oireita on. Etenkin tuo vetoketjuneuroosi vaivaa...

[Sara]

...Eli siis vaikka jengakellon lukeman perusteella, tai ihan muuten vaan, voi olla ihan varma että on kutosvaihde silmässä, ni silti vaan pitää aina kokeilla että oliko nyt varmasti kutonen silmässä!...

Minä oon *vuosia etsinyt ajon aikana sitä kutosvaihdetta... Ei oo vieläkään löytynyt *

Hankin vaihdenäytön, niin tarvitse lisä kutosta haeskella. Vilkkukytkintä tulee säännöllisin väliajoin tarkastettua. Sitten jos on jotain matkatavaraa takapakkarilla, niin sitä tulee ajon aikana räplättyä.

[macceS]

Juu, vilkun kytkintä tulee paineltua silloin tällöin...Eihän sitä koskaan tiedä josko olisi merkkivalon polttimo palanut !

Ja ne vetoketjut..... kyllä pitää räplätä useasti ennen kuin uskoo, että kiinni ne on!

[Nitrous]

Vetoketjuneuroosi vaivaa täälläkin. Vaikka ennen liikkeelle lähtöä tarkistaa kaikki vetoketjut pariin kertaan, niin pitää vielä ensimmäisessä risteyksessä/liikennevaloissa tarkistaa varmuuden vuoks.

Aiemmin räpläsin koko ajan vilkkua, mutta se on jäänyt pois, jatoisinaan vaihteet loppuu kesken.

[jonyman]

hehee
Meitsiltä löytyy nuo kaikki. Vetkarit, vilkut, vaihteet, vitt... mitä viel. Niin ja aika paljo tulee räplättyä leukasuojan tuuletusräppänää. Mikähän siinäki on järki?

[freerider70]

Vaihdeosastolle menee, nyt kun uudessa mopossa on 5 ( wow! ) vaihdetta niin poljinta tulee räplättyä väliin ihan turhaan. Ehkä se joskus jää pois...

[soshi]

+1 kutosvaihteen tarkistamiselle.

...onpa mukava kuulla vastaavista...oon luullut olevani ainoa mopoilija joka ei osaa laskea kuuteen

[TinBa]

Hyvä, että muillakin on samoja ongelmia.
Omia pakkomielteitä mitä nyt tulee ensimmäisenä mieleen ovat;

1. Vilkunkatkaisijan painelu koko ajan, ja samalla valokatkaisijan tökkiminen, että ne valot on varmasti päällä.

2. Vetoketjut, joka ikinen vetoketju kiinni, vaikka taskussa ei mitään olisikaan, ja vaikka sen on juuri tarkistanut, niin täytyy tarkistaa uudelleen ja vielä peilistä katsoa, että esim. takin vetoketjut ovat _varmasti_ kiinni.

3. Kerran takapenkki irronnut ajon aikana (onneksi hiekkatiellä hiljaisessa vauhdissa) - siispä aina kun sen on avannut, esim. pesun jälkeen, täytyy se tarkistaa vielä ajonkin aikana, että penkki on kyydissä.

4. Lisävaihteiden etsiminen yleistä!

5. Moottorin äänten kuuntelu jatkuvasti ajon aikana, välillä tulee vainoharhaiseksi ja kuulee mukamas ylimääräisiä ääniä.

[juike1]

Jep jep, tuleehan niitä pakkomielteitä ketjun aloittajallekin lisää mieleen sitä mukaa kun muiden vastauksia lukee

Tosiaan vaivaahan minuakin nuo vetoketjut, taskujen siis. Niitä pitää aina kokeilla ajon aikana vähän väliä, että oliko ne nyt varmasti kiinni

Ja entisen pyörän aikana piti kans kokeilla ryypyn vipu, mut senkin yleensä usko olevan pois päältä kun oli ekaks pari-kolme kertaa ajaessa kokeillu

Tankin korkki pitää kans testata muutamaan kertaan tankkauksen jälkeen, että menikö nyt varmasti lukkoon asti...

Ja ne äänet, ja muukin ajon aikana tapahtuva! Sitä varmaan koko ajan alitajuisesti oottaa että pyörä suurinpiirtein räjähtää palasiks alle joka helvetin ajolla... "Rahiseeko kone, rämiseekö katteet jne. jne." (Pitäsköhä alkaa käyttää korvatulppia...) "Miten tuo keula tuntuu noin pehmeeltä? Onkohan etupumput ok, tai renkaassa tarpeeks painetta"

[juike1]

Hankin vaihdenäytön, niin tarvitse lisä kutosta haeskella.

Vaihdenäytön hankkimista oon miettiny itekin... Mut kun sekin vähän arveluttaa, kun jotkut ketkä on moisen härvelin asentaneet, on valitelleet että pyörä on alkanu näytön asennuksen jälkeen vilkuttelemaan "FI"-valoa. Ja voi elämän kevät mitkä neuroosit siitä sais aikaiseks kun alkais muut kun vilkun merkkivalot vilkkumaan!!

[MattiR]

* Vilkun katkaisimen jatkuvaa painelua ... joskus tuli oikein peukku kipeäksi ..
* Olemattomalle kuutosvaihteele vaihtelen yhtenään ..
* Taakse vilkuilen peileistä .. tämä on ollut ihan hyvä juttu ..

Itse asiassa peiliin vilkuilen niin usein, että kun kaupungila <span style='color:blue'>kävellessä</span>
kuuluu jokin poikkeuksellinen ääni takaa niin ensin vilkaisen <span style='color:blue'>auton sisä peiliin</span>
oikealle yläviistoon .. joskus oikein naurattaa itseäkin .. onneksi en ole
vielä vaihdetta yrittänyt käyttää .. tai kytkintä polkea .. varmaan nuokin
ajan saatossa ilmaantuvat .. terve tuloa sitten laitokseen katsomaan ja
tuokaa Aku Ankkoja niin on jotain lukemista ja ajankulua .. minulla siis ..

Kun joku kysyy, että "Kuinkas hurisee?" niin siihen vastaan,
että "Ei nyt enää niin pahasti, kun vaihdettiin lääkitystä."

[juike1]

paljo tulee räplättyä leukasuojan tuuletusräppänää. Mikähän siinäki on järki?

Pelottaa ettei tuu tarpeeks ilmaa sisään ja menee visiiri huuruun? Aurinkoisena hellepäivänäkin... Mut sitähän ne neuroosit on!

[juike1]

* Vilkun katkaisimen jatkuvaa painelua ... joskus tuli oikein peukku kipeäksi .. *

[Gamma]

Lompakon mukanaolo pitää aina tarkastaa kun on hetken ollut liikenteessä. Kerran on tänä kesänä pitänyt kääntyä takaisin kotiin sitä hakemaan.

Ja sitten tietysti se vilkkunapin painelu. *

[Raoul]

Nyt tuli hyvä avautumis aihe...

Eniten tapahtuvat ensin:

1. Moottorin äänet? Rahisee... hajoaako sieltä joku, (tähän traumaan auttaa korvatulpat tai vaihtoehtoisesti ei E-hyväksytty pönttö)

2. Vetoketjut taskuissa kiinni oli niissä tavaraa tai ei...

3. Vilkunkatkaisijan painelu, ensin "Tuliko vilkutettua?" ja sitten "Jäikö se sittenkin päälle?"

4. Tuliko se bensahana avattua lähtiessä (Joskus myöhemminkin??? Montako litraa menovettä sinne kaasuttimeen oikein mahtuu? )

4. Joku mopoilija oli huolissaan kun ei osaa laskea kuuteen, tämä ei näköjään osaa edes viiteen

5. Kiehahtaako jäähdytin ruuhkassa? (Ei ole lämpömittaria, pelkkä 10 min kananmuna keitetty - valo).

6. Ja viimein: Onko kypärän tuuletusaukko kiinni vai auki?


Taitaa olla vielä jollain kallonkutistajalla töitä ihan riittämiin!

[iama]

Lompakon mukanaolo pitää aina tarkastaa kun on hetken ollut liikenteessä.

Täällä on tää sama.

Ja sitten mulla on tapana laittaa aina liikkeelle lähtiessä känny värinälle ja housun sivutaskuun. Aika usein kohta pysähdyn ja tarkistan onko näppäimet lukittu, ettei tule soiteltua taskupuheluita.

[mopedman]

Lainaus:
Pakko-oireisen häiriön hoito on kehittynyt viime vuosina uusien serotoniinin takaisinoton estämiseen perustuvien masennuslääkkeiden ja käyttäytymisterapian ansiosta. Analyyttisemmät terapiamuodot eivät ole kovin hyvin tähän häiriöön purreet, vaikka Sigmund Freud arveli aikoinaan psykoanalyysin olevan juuri pakkoneuroosissa parhaimmillaan. Nuorilla, vielä kroonistumattomilla potilailla voivat psykodynaamiset terapiatkin auttaa merkittävästi.

Käyttäytymisterapiassa ihminen pyrkii tutustumaan sisällään elävään ahdistukseen yrittämättä heti hallita sitä jollakin pakkoajatuksella tai toiminnolla. Mieltä altistetaan tilanteilla ja tunteille vähän kuin pahassa allergiassa elimistöä altistetaan vähin erin allergeeneille kuten siitepölyille. Eli ovea ei palata tarkistamaan eikä käsiä pestä, vaikka sisäinen ahdistus niin vaatisikin. Vähin erin pakko-oireen valta voidaan nujertaa. Kyseessä on kuitenkin sitkeä sairaus, joka voi jossakin muodossa uusiutua esim. ahdistavassa elämäntilanteessa.
Tuolta.

[äRRäpää]

...Eli siis vaikka jengakellon lukeman perusteella, tai ihan muuten vaan, voi olla ihan varma että on kutosvaihde silmässä, ni silti vaan pitää aina kokeilla että oliko nyt varmasti kutonen silmässä!...

Minä oon *vuosia etsinyt ajon aikana sitä kutosvaihdetta... Ei oo vieläkään löytynyt *

Hankin vaihdenäytön, niin tarvitse lisä kutosta haeskella. Vilkkukytkintä tulee säännöllisin väliajoin tarkastettua. Sitten jos on jotain matkatavaraa takapakkarilla, niin sitä tulee ajon aikana räplättyä.

+1 vaihdenäytölle. Jää enemmän aikaa muille neurooseille...

joista pahimmat / parhaimmat eivät liity suoranaisesti mopoiluun:

- kun vastaan kävelee manne, tarkastan aina onko lompakko tallessa

- kun vastaan kävelee kaunis nainen, kokeilen onko housujen vetskari kiinni

Myöntääkö joku muu tekevänsä näin?

[MattiR]

Muistakaa, että neuroosien määrä on VAKIO.
Jos yhdestä pääsee, niin useampi on jo tyrkyllä ..

[Turder]

- Valuuko mistään öljyä/nesteitä. Aina katson kun lähden ajoon onko tiputusjälkiä.

- Vilkkukatkaisin.

- Kytkinkahvan "tönäisy" sormilla eteenpäin, että varmasti on vaihdon/liikkeellelähdön jälkeen ylhäällä eikä jää laahaamaan. Varmaan jäänyt jostain mopon hiukka tahmeasta ja huonosti luistaneesta kytkinvaijerista.

- Kypärän remmi on kiinni ja ylijäämä osa nepparissa kiinni ettei lepata leuan läskeihin.

- Kaikkien huoltohommien jälkeiset pari päivää; jatkuvasti "tarkkaillaan" onko mutterit ja pultit kiinni.

Että näin.

[LaMasquerade]

Juu, ajokamojen kaikenlainen hiplailu, etenkin valoissa (en ole oikein keksinyt siinä tilanteessa muuta käyttöä näille kätösille).

Yksi minkä huomaa monesti ajossa on se että on alkanut viheltelemään, tai joskus jopa laulamaan, jotain ärsyttävää biisiä. Etenkin kaupungissa noloa..

Niin joo, ja kypärän leukaosan paikallaanpysyminenkin pitää tarkistuttaa vähintään kolmesti vartin aikana. Siis ikäänkuin korjata kypärän asentoa vaikka se olisi jo kuinka hyvä.