Noviisin ensikokemukset ajamisesta

[spete]

No, nyt on n.200 km takana. Ensimmäinen ajokerta oli aivan hirvee, ei jäänyt kyllä paljoo mukavia kokemuksia. Pelotti joka risteyksessä,että tuleeko auto kylkeen, pyörä sammui melkein joka helv..tin risteyksessä ym. mukavaa. Toinen kerta oli jo paljon mukavampi, osasi jo hiukan olla jännittämättä, mutta ihan perusasioissa pysyin, opettelin jarruttamaan n.60-70 vauhdista mahdollisimman nopeasti, opettelin hidasajoa jne.

Nyt tuntuu,että näistä perusjutuista alkaa selviämään, vaikka nuo autot pelottaa vieläkin. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa vieläkin lähdöt paikaltaan sujuvasti, kaippa tuonkin joskus oppii.

Onkohan nämä kokemukset moottoripyöräilyn aloittamisesta yleisiäkin?? Itsellä harrastus alkoi, kun sain lapset tarpeeksi isoiksi ja vaimolle perusteltua, että pyöräily on ekoteko, koska ajetaan vain kesällä

No, ei itketä enää, ulkona paistaa aurinko, joten eikun ajamaan Tosin oon töissä,joten ajelen virtuaalisesti.

[Juusokki]

Ihan samat fiilikset itselläni ollut joskus. Huomioi sellainen seikka, että kun ajaminen alkaa tuntua yhtä helpolta kuin heinänteko, niin pysähdy miettimään, olisiko syytä tarkastella omia ajotaitojaan hieman tarkemmin. Tuo tunne saattaa tulla nopeastikin ja silloin pitää höllätä ja miettiä todella, että mitä sitä oikein osaa. Ei muuta kuin turvallisia kilometrejä ja hienoja hetkiä hyvän harrastuksen parissa. Ps. Ennakoivan ajonkurssi kannatta käydä, jos vain mahdollista. Itsekin olen sellaiseen menossa.

[miäs]

Lisää kilsoja alle, kyl se siitä
Lähdenkin tästä kurvailemaan

[zx-6r]

Samat fiilikset itsellä noin vuosi sitten. Edellisestä ajokerrasta oli vuosia ja sitten piti yhtäkkiä hypätä kuusatkun selkään (ihan kuin joku olisi pakottanut ). Lauttasaaren BW:n pihalta lähdin ja siitä sitten vaan suoraan ydinkeskustaan ajelemaan... Ei välttämättä se paras ratkaisu mutta en törmännyt kehenkään saatikka kaatunut. Kyllähän sitä pyörää on helppo ajaa kun sulla on vauhtia, mutta tuo hidasajo on kyllä tosi hankalaa aluksi. Varsinkin tuolla kyykyllä jossa on suht kapea stonga. Sellanen asia mihin kannattaa aloittelijan kiinnittää huomiota on tuo vilkku ja sen päälle jääminen... Varma aloittelijan merkki liikenteessä

Mutta reilut turvavälit ja aina 100% keskittyneenä siihen omaan tekemiseen. Tosin kannattaa myös seurata niiden muiden tekemisiä ja ennakoida, eilen olisin jäänyt r*ssän X5:n alle jos en olisi ruvennut himmammaan vaikka hänen kaistalta oli pakko kääntyä vasemmalle. Suoraanhan se ajo ja tuli eteen, pölläytti komeasti penkan hiekat vielä silmille.

Mutta näitä sattuu. Kovaa ajoa ja treeniä vaikka parkkiksella jarruttelua yms. niin hyvä siitä tulee

[spete]

Opettavaisia juttuja. Pitää tosiaan muistaa,että nyt kun on alkanut tuntuun,että täähän sujuu, niin jossain varmaan mättää. Vaikka onhan mää crossivehkeillä ajellut, mut siitäkin on aikaa, eikä ajo oo lähellekkään samanlaista. Metikössä ei tarvii pelätä ku ojia,kiviä,puita ym. turhaa Eivät ainakaan liiku ja hypi eteen.

Tuo suoraan ydinkeskustaan meno on kyllä aika kova juttu, en olis suostunut kilon palasenakaan keskustaan ekana päivänä. Olis ollut liian monta solua sekaisin päässä sen jälkeen

Pyörä on vielä sisäänajossa ja hyvä niin, tulee ainakin väkisin opeteltua vähän rauhallisemmin. Odotan kyllä innolla sitä tunnetta, kun saa sen kuuluisan "tuntuman vehkeeseen", sit ajo maistuu.

[FJ20]

Opettavaisia juttuja. Pitää tosiaan muistaa,että nyt kun on alkanut tuntuun,että täähän sujuu, niin jossain varmaan mättää. Vaikka onhan mää crossivehkeillä ajellut, mut siitäkin on aikaa, eikä ajo oo lähellekkään samanlaista. Metikössä ei tarvii pelätä ku ojia,kiviä,puita ym. turhaa Eivät ainakaan liiku ja hypi eteen.

Tuo suoraan ydinkeskustaan meno on kyllä aika kova juttu, en olis suostunut kilon palasenakaan keskustaan ekana päivänä. Olis ollut liian monta solua sekaisin päässä sen jälkeen

Pyörä on vielä sisäänajossa ja hyvä niin, tulee ainakin väkisin opeteltua vähän rauhallisemmin. Odotan kyllä innolla sitä tunnetta, kun saa sen kuuluisan "tuntuman vehkeeseen", sit ajo maistuu.

Mikä pyörä sulla on?
En sun tekstistä löytäny.

[spete]

Opettavaisia juttuja. Pitää tosiaan muistaa,että nyt kun on alkanut tuntuun,että täähän sujuu, niin jossain varmaan mättää. Vaikka onhan mää crossivehkeillä ajellut, mut siitäkin on aikaa, eikä ajo oo lähellekkään samanlaista. Metikössä ei tarvii pelätä ku ojia,kiviä,puita ym. turhaa Eivät ainakaan liiku ja hypi eteen.

Tuo suoraan ydinkeskustaan meno on kyllä aika kova juttu, en olis suostunut kilon palasenakaan keskustaan ekana päivänä. Olis ollut liian monta solua sekaisin päässä sen jälkeen

Pyörä on vielä sisäänajossa ja hyvä niin, tulee ainakin väkisin opeteltua vähän rauhallisemmin. Odotan kyllä innolla sitä tunnetta, kun saa sen kuuluisan "tuntuman vehkeeseen", sit ajo maistuu.

Mikä pyörä sulla on?
En sun tekstistä löytäny.

Honda cbr 600 rr -06.

Ostin joulukuussa 2006. Tällä pitäisi opetella, helpompia ja halvempiakin olisi ollut, mutta ajattelin heti ostaa pyörän jonka halusin, kerrankin näin

[wbaum]

Itse ostin pyörän, niin jouduin alle 500m ajon jälkeen vetään 25km motaria. Kotipihaan päästyäni kaikki paikat tärisi, vaikka ajossa ei niin pelottanut. Päätin että tän päivän ajot oli siinä, kun tuntuu ettei osaa yhtään. Sitten rauhalliseen aikaan seuraavana päivänä ajatuksella ajoon vasta.

Uran pahimmat vaaratilanteet oli tossa kuin pyörä oli ollut viikosta kuukauteen pihassa ja alkoi uskoa "taitoihinsa". Hartialukkoja, vahingossa päin punaisia yms. Ei kannata paljon kierroslukumittaria katsoa alkuhuumassa... Ihmeen kaupalla selvittiin vahingoitta, hirvittää jälkeen päin helvetisti. Loppukausi meninkin varmaan ilman omien mokien vaaratilanteita... kai

[zx-6r]

Mulle tuo ydinkeskustaan meno oli pakollinen, silloinen kämppä sijaitsi siellä. Ei se liikenne oikeastaan ollut ongelma, lähinnä noi manskun nupukkikivikadut ja raitiovaunukiskot oli liukkaita ajaa. Mutta en tosiaan suosittele tuota mitä itse tein jos vaihtoehtoja on

Kannattaa ostaa heti sellanen laite minkä haluaa. Muuten käy silleen että jossain vaiheessa se käy kuitenkin polttelee ja rahaa palaa... Kokemuksen syvällä rintaäänellä puhun

[Jagge]

Tämä on hassu juttu, mutta kai niin kovin henk koht eroja näissä aloitteluissa on. Itse nautin ihan täysillä jo jokaisesta autokoulun ajotunnistakin vaikka ne tuli pääasiassa vietettyä sateessa ja n. +4 asteen lämpötilassa...

Varsinkin sen jälkeen kun sai siirtyä 600:en päälle. Välillä huomasin unohtaneeni olevani tunnilla kun oli vaan niin ihanan tuntusta ajaa prätkää.

Mutta tosiaan, taidot on hakusessa ja harjoittelua vaaditaan, vaikka kuinka tuntuisi komialta.

[Koris]

Huomioi sellainen seikka, että kun ajaminen alkaa tuntua yhtä helpolta kuin heinänteko, niin pysähdy miettimään, olisiko syytä tarkastella omia ajotaitojaan hieman tarkemmin.

+1 tälle.

Esimerkiksi harrasteilmailussa vaarallisin hetki lienee siinä 200 lentotunnin kohdalla, kun kuvitelma kaiken osaamisesta alkaa vallata mieltä...

[pro]

Ostin joulukuussa 2006. Tällä pitäisi opetella, helpompia ja halvempiakin olisi ollut, mutta ajattelin heti ostaa pyörän jonka halusin, kerrankin näin

Kannattaa mennä ajelee pienille mutkateille. Siellä saa ajella melko rauhassa ja tulee muutenkin noi "muoviluodin" ominaisuudet paremmin esille. Ja hidasajoa kannattaa tosiaan treenata. Omasta mielestäni yllättävän haastavaa jos ei ole ennen tuollaisella kyykyllä ajellut.

[kosander]

Mulla oli vajaa pari viikkoa sitten tilanne jossa "piti" käydä hakemassa pyörä liikkeestä kotiin... ja vähäinen ajokokemus vajaan parinkymmenen vuoden takaa + viime kesäiset vuokra-pyöräajelut. Noh... sammuihan se pyörä heti ekalla lähtöyrityksellä, naama punaisena sitten toinen yritys onnistui. Sitten klo 16 ruuhkaan kehä kolmoselle, visiiri alas ja linssit huuruun. Siinä vaiheessa meinas tulla paniikki mutta sain nopsaan visiirin ylös ja matka kotia kohden jatkui hyvin epävarmasti ja sydän hakkasi tuhatta ja sataa. Tätä oli koko talvi odotettu mutta ekat kilsat ei todellakaan tuntunut mukavalta.

Kotiin kuitenkin pääsin, sitten keräsin rohkeuteni ja painuin pyörän kanssa "lenkille" hiukan syrjemmälle ja siitä se sitten lähtikin

Nyt on tullut reilut 500 kilsaa ajettua, mukana harjoittelua mm. parkkipaikoilla ja vähemmän liikennöidyillä teillä. Nyt ajaminen tuntuu tosi hyvältä, tosin mielessä on edelleenkin vähäinen kokemus joten yritän koko ajan pitää vauhdin sen mukaisena... sekä tarkkailla tietä ja muuta liikennettä huomattavasti tarkemmin kuin autolla liikkuessa.

[zuha]

Nyt tuntuu,että näistä perusjutuista alkaa selviämään, vaikka nuo autot pelottaa vieläkin. Eniten harmaita hiuksia aiheuttaa vieläkin lähdöt paikaltaan sujuvasti, kaippa tuonkin joskus oppii.

luistata rohkeesti kytkintä, ei se siitä hajoa mutta helpottaa liikkeellelähtöjä kummasti!

[Kawa LTD]

Mulla meni noin viikko saada "tuntuma" takasin ja hyyyviiiin varoen, mutta ei liian varoen liikenteessä. Tietty rohkeus (päättäväisyys) pitää olla, mut ei tyhmän rohkea. Vasta tänään sain customin viisarin nousemaan yli 110 km/h (113 tarkka). Ei ole uskaltanu... mut nyt pleksi on asennettu oikeaan kulmaan mun kokoiselle.

Kilsoja takana tämän ajokauden aikana noin 2000

[zipe]

Huomioi sellainen seikka, että kun ajaminen alkaa tuntua yhtä helpolta kuin heinänteko, niin pysähdy miettimään, olisiko syytä tarkastella omia ajotaitojaan hieman tarkemmin.

+1 tälle.

Esimerkiksi harrasteilmailussa vaarallisin hetki lienee siinä 200 lentotunnin kohdalla, kun kuvitelma kaiken osaamisesta alkaa vallata mieltä...

Niin kuin kaikki suunnistajat tietää, suurin pummi tulee heti "Nyt menee hyvin" -ajatuksen jälkeen..

[pc25]

Honda cbr 600 rr -06.

Ostin joulukuussa 2006. Tällä pitäisi opetella, helpompia ja halvempiakin olisi ollut, mutta ajattelin heti ostaa pyörän jonka halusin, kerrankin näin

Ei oo kyl sit satkun varmasti helpoimpia ensimmäiseksi pyöräksi.En toki väitä,että se olisi jotenkin huono,siis en tietenkään! Siinä on tuo ajo-asento "vähän" semmonen kyykky ja moottori on hitaassa ajossa hieman kulmikas.Mutta kyl se siitä!

[ExMx]

Samoja fiiliksiä katupelin kanssa pitkästä aikaa aloittaessa vaikka crossia on tullut ajeltua useita vuosia kisaa katupeli on kuitenkin eri juttu ja se liikenne jonka seassa on koetettava surfata tuo lisää haastetta, ei voi sanoa ,että ekoista kilsoista olisi nauttinut, mutta eiköhän se tästä vähitellen kilsojen kautta...

[chicnstu]

Olin tänään kans ihan ensimmäistä kertaa omalla pyörällä ajamassa, viimeks oon ajanu kun ajoin kortin viis vuotta sit.. Eli siis aivan totaalisen alusta sai alottaa. Pyörittelin sit isoo tyhjää parkkipaikkaa ympäriämpäri, kahdeksikkoo, jarruttelua, hidasajoo, kaikkee mitä uskalsin. Huomenna uudestaan. En todellakaan sinänsä vielä nauti itse ajamisesta mutta kyl se sieltä tulee ku tulee pyörä tutuksi ja jos vielä jossain vaiheessa uskaltaa lähtee oikee liikenteeseenki... Ostin eka pyöräkseni Hondan cb600 Hornetin ja tuntuu kyllä olevan kiva käsitellä ja mukava ajoasento, ei väsy paikat vaikka vähä jännittääki.

[Lonely Rider]

Olipa mielenkiintoista lukea muiden noviisien ensikokemuksista. Ostin ensimmäisen "keski-ikäisen miehen" pyöräni talvella, eikä aikaisempaa ajokokemusta ole lainkaan. Tarkoitus oli aloittaa opettelu ajotunneilla, mutta ajokausi alkoi vähän kuin varkain varhaisen kevään ansiosta. En edes osannut kuvitella, millaista ajaminen on.

Ensimmäisellä kerralla alkuun pientä totuttelua hiljaisilla kaduilla, sitten sekaan rauhalliseen taajamaliikenteeseen ja edelleen maantielle. Ensimmäinen ajokerta oli pituudeltaan kuutisenkymmentä kilsaa -- ja tunne oli yllättävää kyllä: mahtavaa! Huolimatta epävarmuudesta ja haparoinnista. Väärä vaihde, vilkku jää päälle, liian usein jarrutusta pelkällä käsijarrulla, pyörä pysähtyy risteyksesä oman hölmöilyn takia... ja niin edelleen.

Nyt ajokertoja on takana parikymmentä ja kilometrejä jonkin matkaa toistatuhatta. Teollisuusalueilla hidasajoa, äkkijarrutuksia, väistöharjoittelua. Sitten vähitellen kaupungin keskustaan, isommille teille, moottoriteille, ramppeihin, kaistan vaihtoja, jarrutuksia, pysähdyksiä, liikkeellelähtöjä, kiihdytyksiä. Osa rutiineista on jo selkäytimessä: ei tarvitse miettiä jokaisen raajan toimintaa, oikea vaihde alkaa olla useimmiten pykälässä, moottorijarrutuksen hallittu käyttö tekee ajosta sujuvampaa. Nöyrällä mielellä siis liikkellä, ja joka kerta jotakin uutta oppien.

Ja kokemuksen karttumisesta huolimatta: kurssille vielä kevään aikana. Väistöjä ja äkkitilanteita on parempi harjoitella suljetulla alueella kuin tosipaikassa.

Tälläkin sivustolla teema autoilijoiden käytöksestä on aika tuttua. Vähäiselläkin kokemuksella tätä on saanut jo taivastella:

- Keskellä kaistaa ajavan pyörän tilaa ei kunnioiteta. Jos pyörällä ajetaan rajoituksen mukaan, takaa tuleva ohittaa. Ohittakoon, mutta miksi ihmeessä se ohitus pitää tehdä pyörän peilejä hipoen ja nopeasti eteen kiilaten?

- Bussi vilkuttaa vielä oikealla vilkulla pysäkille tuloaan, mutta kun olet bussin kohdalle, niin sitten se perkele alkaa työntyä samalle kaistalle. Eikä siinä ehdi enää väistäessään *vilkaista, oliko se pistänyt edes vasenta vilkkua päälle.

- Kolmion takaa tai pihasta työntyy auto pyörän eteen, ikään kuin pyörää ei olisi lähestymässä tai olemassakaan katsojan silmissä. Tätä on vain yritettävä ennakoida joka kerta, kun auton keula jostakin pilkistää.

- Sama omituisuus tasa-arvoisissa risteyksissä. Joku vain haluaa aina ajaa omilla säännöillään pyörää kunnioittamatta. Massan laki on armoton, ja tämäkin on vain pakko hyväksyä.

- Risteyksen ajojärjestys: jos olet ylittämässä risteystä suoraan, niin siihenkin on näköjään varauduttava, että joku auto vain haluaa kurvata edestäsi kääntyessään vasemmalle.

- Vaikka itse koettaa pitää turvaväliä mahdollisimman pitkänä, niin eikö taajamassa vain aina joku roiku perävaloissa kiinni. Kiinni tulee ja kolisten, jos itse joutuu jarruttamaan äkillisen esteen takia.

- Roikkujia on myös maantieajossa. Ajavat tolkuttoman lähellä. Joskus olen kurvannut bussipysäkin kautta ja antanut roikkujien mennä menojaan. Erityisen ahdistavalta se tuntuu, jos takana roikkuu rekka.

- Tavallista kapeammilla maaseututeillä osa vastaantulijoista ei kunnioita pyörän vaatimaa tilaa. Kaarteisiin leikataan häikäilemättömästi oletetun keskilinjan yli ilmeisesti olettaen, että kyllä kapea pyörä sinne asvaltin reunalle mahtuu.

Näiden tosiasioiden kanssa on vain opittava elämään ja ajamaan. Eikä tätä fiilistä mikään voita: sopivan mutkaisella tiellä lähestyt kaarretta, vaihdat pienempään ja sovitat nopeutesi kaarteeseen. Jalan paino ulommalle tapilla, polvet puristavat tankkia vasten, hellä vastaohjausliike oikeassa kohdassa -- ja pyörä kallistuu kauniisti ajolinjallaan kaarteeseen juuri kuten olet ajatellutkin: lisää kaasua ja pyörä oikenee jälleen haluttuun suuntaan...isompi vaihde sisään ja katse seuravaan kaarteeseen.

Näissä mietteissä -- ja huomisen aurinkoista ajokeliä malttamattomana odottaen.

Muuten: jos olet kevään noviisi, asut Tampereen seudulla ja olet kiinnostunut päivän ajokoulutuksesta, voisimme koota pienen ryhmän. Kustannus per nuppi ei ole kovin suuri mittatilaustyönä järjestetystä kurssista.

[Paablo]

Moi täältäkin. Mulla on Omalla pyörällä takana nyt noin 300 kilometriä, muuten menee ajot kivasti mutta kun autoilee ammatikseen niin toi kytkimen käyttö on oikeesti välillä hakusessa,, ei sitä pakulla noin luistateta tosiaan =) A-osa tuli ajettua näköjään -99.. Sillosen kortin ajelin 500:lla EN:llä ja nyt laitoin ton 1000Goldwingin joten mulla ei oo hajuakaan noista kyykkyjen hidasajo-ominaisuuksista, mutta voin sanoa että aika Rauhallisesti saa tälläkin liikenneympyrät ja risteykset taittaa, muuten ollaan samontein pientareella tahi vastaantulijoitten kaistoilla liiasta kaasusta. Hyviä kelejä T.Paablo

[ju1zma]

Mä kyllä nautin jo ajotunneilla, niinku Jaggeki tuol jo sano.. Tosin sillon ku se autokoulun omistaja oli opettamassa, niin jännitin liikaa ..muitten opettajien kans meni aina paremmin

[SamiN]

Näinpä, onhan se hieno fiilis ulkoiluttaa pyörää ekoja kertoja Tiedän tunteen.
Osallistuin, koska pidän itseäni myös täydellisenä noviisina edelleen. Takana vasta 1 ajokausi ja toinen alkoi tänään.

Ehkä hieman nyt menee OT, mutta Lonely Rider tuossa kun mainitsi tuosta painon siirtämisestä ulommalle tapille ja olen samaan koittanut pyrkiä myös alusta asti.. jotenkin vain ei tunnu luonnolliselta, eli jotain perustavaa laatua vikaavikaa ajoasennossa?
Vai olisko vaan liian vähän vauhtia?

[mikko66]

Honda cbr 600 rr -06.

Ostin joulukuussa 2006. Tällä pitäisi opetella, helpompia ja halvempiakin olisi ollut, mutta ajattelin heti ostaa pyörän jonka halusin, kerrankin näin

Ei oo kyl sit satkun varmasti helpoimpia ensimmäiseksi pyöräksi.En toki väitä,että se olisi jotenkin huono,siis en tietenkään! * Siinä on tuo ajo-asento "vähän" semmonen kyykky ja moottori on hitaassa ajossa hieman kulmikas.Mutta kyl se siitä! * *

Höpö, höpö. Tuon kokoinen honda on ihan hyvä aloittelijalle ja pienikokoisille tytöille. Ylttää jalat maahan ja jos kaataa paikalla, niin saa itse punnattua pystyyn.

[Omppu!]

Viime syksynä hankitun pyöräni kanssa olen ajellut ihan vaan omalla pihalla ajoharjoitteluja.. 31.3. uskaltauduin ensimmäistä kertaa vasta liikenteeseen mukaan. Rauhallista oli ja matkanteko tuntui aivan sanoinkuvaamattoman ihanalta *
Eniten jännitin tuota mm. kaarreajoa, pyörän kallistusta.. Ihmeekseni huomasin kesken ajoa, että niinhän tässä mennään! Oikeaoppisesti eikä tarvinnut mitenkään edes miettiä! Mahtava tunne *
Lähdössä oli alkuun hankaluuksia vaan kun en ottanut mitään paineita niin johan alkoi sujumaan. Vielä on harjoittelematta ahtaissa paikoissa parkkeeraamiset/lähdöt, omasta mielestäni tarvitsen vielä kumman paljon kääntötilaa tuossa tavallisessa ajossakin *

Paljon, erittäin paljon.. on opittavaa mutta hiljaa hyvä tulee.

Minulle kävi pyörän hankinta-asiassa niin, että olin ostamassa hieman pienempää pyörää 500-600cc (vaikka jo ostoaikana aloin haaveilla isommasta...), --kun yllättäen viikottaisella pyöränetsintä-kierroksellani kohdalle sattui ihan uskomaton unelma ja niin sitä oltiin vielä samana iltana 750 Varjon onnellinen omistaja!!!

Muutamia kertoja ehdin jo miettiä, miten ihmeessä jaksankaan hallita pyörääni mutta puhti on riittänyt hyvin, eivät kuntosali ja muu kuntoilu ole kyllä hukkaan mennet, sen tässä totesin vääntäessäni jälleen kerran Varjon nokkaa pihaan paikalleen parkkiin. Vaan niin sitä on vaan pärjätty. (välillä työntö-apua kerjäten kotoväeltä.. * ) On siinä varmaan vielä monesti kieli keskellä suuta.. *Vaikka pyöräni on painava, on se onneksi tarpeeksi matala, minulla kyllä yltää hyvin jalat maahan vaikka olenkin vaan 164cm..

Tänään minulla oli Ensiapu-kurssini jälkeen "Suuri Kevätsiivous-päivä" ja kateellisena katselin, kun väkeä ajeli tästä ohitsemme ihan pilvin pimein! Meni se haravointi kyllä suurimmaksi osaksi "Kansanterveydelle", kun nojailin haravaan ja ihastelin menopelejä. Huomenna lähden takuuvarmasti tien päälle *

Turvallisia ajeluita teille kaikille ja nautitaan näistä fiiliksistä *

[wama]

Joka kevät iskee armoton vitutus siirtyä kelkasta pyörään. Silloin kun alkaa tuntua kivalta, niin vauhtia on ihan liikaa verrattuna nopeusrajoituksiin. Pyöräkin tuntuu vaikealta ajaa, kun syksyllä laite oli täysin lapasessa AINA. Keväällä ihmettelee, miksi mä tällä ajan? Pitäisi varmaan ostaa motocross-pyörä? Tai talvella ajaa jollain romulla.

[MikaL]

Ihan luonnollista tuo on, jokainen ajokerta on aina uusi eli aina kun pihasta lähdet olet sillä reissulla noviisi - vaikka miten sahaisit niin viimeistään sitten kun hyppäät kaverin erilaisen mopon selkään iskee se totuus kuin sata volttia - sillä hetkellä taas mestarista tulee noviisi.

Nimittäin olen tässä viikon verran ajellut tuolla enskalla ja hakenut siihen tuntumaa asfaltilla ja metsäautoteillä, yksin ja jälkikasvun kanssa yhdessä. Siinähän istutaan aika korkealla ja suorassa, lepposaa ajelua. Pyörää viedään väännöllä eikä kierroksilla, hallintalaitteisiin tarvitaan vähän rankempaa käskyttämistä yms.

Hyppäsin sitten tänään tuon äffän selkään jolla ajanut noin viikko sitten 200 km, yhteensä parin kesän aikana tuommoset 27 tkm joten aika tutuksi tuo äffä on jo tullut. Mutta mitä vielä, tuon enduron jälkeen meinasin kaataa mopon heti kättelyssä kun jalkatapit ei ollukkaan sillä missä niitten piti, kytkin tuntu olevan ihan väärässä asennossa, safkan päälle tuntu että miten tähän näin isomahanen mies ees soppii ja etujarru otti heti eikä hetken päästä


Kyllä ensimmäiset 10 km oli aikamoista totuttelua taas, konetta viedään kierrättämällä, ajoasento on "ahtaampi", kääntyminen on erilaista, fiilis haetaan erilailla ja itse ajotuntuma on aivan toisenlainen...

Hyvä muistutus siitä että vaikka kuinka oli tuttu mopo alla, ei se silti mennyt mitenkään automaattisesti vaan kyllä olo oli kuin ensikertalaisella. Siitä se taas sitten kuitenkin lähti ja 2 tunnin reissun jälkeen se tuntu taas todella tutulta. Saas nähä huomenna kun aamulla hyppään enskan selkään...

[pc25]

Honda cbr 600 rr -06.

Ostin joulukuussa 2006. Tällä pitäisi opetella, helpompia ja halvempiakin olisi ollut, mutta ajattelin heti ostaa pyörän jonka halusin, kerrankin näin

Ei oo kyl sit satkun varmasti helpoimpia ensimmäiseksi pyöräksi.En toki väitä,että se olisi jotenkin huono,siis en tietenkään! Siinä on tuo ajo-asento "vähän" semmonen kyykky ja moottori on hitaassa ajossa hieman kulmikas.Mutta kyl se siitä!

Höpö, höpö. Tuon kokoinen honda on ihan hyvä aloittelijalle ja pienikokoisille tytöille. Ylttää jalat maahan ja jos kaataa paikalla, niin saa itse punnattua pystyyn.

Hah Sulla ei yllä mun cebaris edes jalat maahan.

[vepa]

Muistan ekan ajolenkin Tampereelta Urjalaan GS500E Suzukilla, keskikulutus oli 3,2 ltr/100 km. Ajelin sinne hiljaista mutkatietä. Jokaisessa mutkassa mietin, miten pyörän saa käännettyä kaarteeseen, pyörä ikään kuin pyrki vastustamaan kääntymistä. Useita vuosia myöhemmin kävin samaisella pyörällä Mäntyharjulla, keskikulutus oli 6,5 ltr/100 km. Sillä retkellä en enää miettynyt mutkaan taittamista, vaan miksi se on niin tehoton ajaa soralla .

Ei muuta kuin lisää ajamista ja näyrää harjoittelua, niin kyllä se siitä. Ja muista, että koskaan et tule oppimaan kaikkea riittävän hyvin.

Veijo

[mikko66]

Hah * Sulla ei yllä mun cebaris edes jalat maahan.

Laitoitko mopoon talven aikana korotuspalat siinä toivossa, että joku luulisi sitä oikeaksi moottoripyöräksi.