Slovakia - Unkari - Kroatia - Slovenia 2007

[skoge]

Tulinpa juuri reissulta ja ensi töikseni pistin tänne turinaa matkasta niin kuin se tuli päivittäin kännykkään kirjattua.

Reissun suunnittelussa oli tarkoituksena toteuttaa kolme juttua:
1. käydä neljässä meikäläiselle uudessa maassa; Slovakiassa, Unkarissa, Kroatiassa ja Sloveniassa. Tutustua maihin ja niiden pääkaupunkeihin
2. viettää muutama rento päivä Välimeren rannalla ja
3. kruisailla pikkuhiljaa takaisin Alppien yli ja Saksan maaseutua.
Ja tällainen siitä reissusta sitten tuli:

----

29.6.
Lähtö 21.45 Seawindillä Turusta.

30.6.
Tukholmassa 7.30. Huonosti nukuttu yö takana. Kamppeet päälle ja menoksi. Meikäläiselle tyypillinen Ruotsin läpiajo: vettä sataa ja kylmä kuin helvetti. Trelleborgiin odottelemaan Rostockin lautan lähtöä. Lautta lähti tunnin myöhässä, mutta odotusaika meni mukavasti sakemannipariskunnan kanssa turistessa. Mamma ajoi Jammun Fasulla ja pappalla sivuvaunubemari. Olivat Norjasta tulossa ja äijällä juttua riitti. Rostockissa yöksi hotelli Die Kleine Sonneen, sama hotelli kuin viime kesänä. Kun päästiin hotelliin niin ulkopuolella suomalaisseurue, jolla kaksi pärrää ja auto, ongelmissa. Auton sivuikkuna rikki ja jengi menossa Prahaan. Jäivät korjaamaan lasia. muovikelmulla ja jeesusteipillä, kun painuttiin pehkuihin.

1.7.
Aamiaisella toivoteltiin illan jengin kanssa hyvää matkaa puolin ja toisin ja lähdettiin omille teillemme. Taivaallinen ajokeli: parikymmentä astetta lämmintä ja ohutta yläpilveä, Cirrostratus Opacus. Matka taittuu mukavasti, vauhti noin 160 kilsaa tunnissa. Tietöitä vähän väliä, jossa sai jäädä jonoon kärvistelemään. Tylsää tietä kunnes navigaattori ohjasi itäisemmälle Dresden - Regensburg moottoritielle. Kuka sanoo, että moottoritiellä ajaminen on tylsää. Mutkaa, mutkaa ja mutkaa ja vauhtia voi silti pitää yllä riittävästi. Todella hauska pätkä.
Illaksi päästiin Passauhun Itävallan rajan tuntumaan. Tulomatkalla ylitettiin Tonava pariinkin kertaan eikä tuo paljoa Aurajokea kummemmaltalta näyttänyt. Passaussa Tonavaan yhtyy kaksi muuta jokea ja sen jälkeen se on todella Euroopan suurin joki.
Passaussa yövyttiin huumeluolan näköisessä pensionaatissa, mutta ulkonäöstä huolimatta paikka oli ok. Huone hyvä, emäntä ystävällinen ja muut yöpyjät sosiaalista väkeä, mm. vanhempi pariskunta Etelä-Afrikasta, jotka olivat matkalla polkupyörillä Tonavan rantaa Wieniin.

2.7.
Sadetta aamulla, mutta ei kun menoksi. Tonavan rantaa pitkin Linzin suuntaan ja aika pian keli kirkastuu. Tonavan ranta on melkein vaikuttavampi kuin Moselin laakso Saksassa, mutta toisaalta täällä näkymät joelle ovat huonommat ja jonkun ajan päästä tie eroaa joesta. Silti hieno pätkä.. Wieniä lähestyttäessä keli muuttuu täysin; lämpö nousee yli kolmenkymmenen ja pakko pysähtyä vähentämään vaatetusta. Wienistä ulosmenotiellä tietyöstä johtuva miltei täysin liikumaton nelikaistainen jono, lämpötila yli kolmekymmentä ja jano hirveä. Pakko valita lämpöhalvauksen ja asvaltti-ihottuman välillä: ei muuta kuin tien poskeen parkkiin, takit Polon rullaan ja pelkällä T-paidalla eteenpäin. No, ennenpitkää, siis ennen pitkää tultiin Bratislavaan. Navigaattori vei turisti-infon luo, joka järjesti yksityishuoneiston aivan keskustasta.
Matkalla kuulin paheksuvia kommentteja Bratislavasta monelta saksalaiselta, jotka suosittelivat mieluummin pysähtymistä Wieniin. Totta, Bratislava ei ehkä ole maailman kaunein kaupunki, mutta kaupungin keskusta on ok ja jos haluaa istuskella juomassa olutta ja katsella nuoria kauniita naisia (ja ne on oikeasti kauniita) vähissä vaatteissa niin Bratislava on siihen hyvä paikka. Muutenkin tunnelma on rento ja meikäläisestä kotoinen.

3.7.
Bratislavasta ajelua pitkin Slovakian maaseutua, kunnes Györin kohdalta Unkarin puolelle ja loppumatka erinomaista moottoritietä. Motaria varten pitää ostaa Unkarissa tarra niinkuin Itävallassakin. Erona vaan se, että Itävallassa tarran käyttöä valvottiin, Unkarissa ei valvontaa näkynyt.
Budapestissa löytyi sisääntuloväylän varrelta Budan puolelta melko läheltä keskustaa hotelli ja neuvottelujen tuloksena hinta vielä tippui 15 euroa yö. Ei halpa vieläkään, mutta hotelli Bara on upouusi ja oma parkkihalli sisältyy hintaan. Parkkihallin hinta oli Bratislavassa miltei saman verran kuin huoneen hinta, joten se pitää huomioida yöpymisen kustannuksissa. Muualle kuin parkkihalleihin ei paikallisten mukaan kannata jättää mopoa.

4.7.
Pitkä päivä turistina suurkaupungissa. Onhan Budapest iso ja komea, mutta samanlaista kotoisuutta kuin esimerkiksi Prahassa ei täältä löydy. Ehkä odotukset olivat liian korkealla. Ei tuntunut omalta paikalta eikä asiaa parantanut sade ja kolea, tuulinen sää. Kannatti se nyt kuitenkin katsastaa, ehdottomasti. Ja paikallinen perinneruoka on oikeasti hyvää erityisesti nautittuna unkarilaisen laatupunkun kanssa. Halpaa se ei kuitenkaan ole, ei ruoka eikä viini, miltei suomen hinnoissa..

5.7..
Aamulla aikaisin kohti Balaton-järveä, jonka reunaa ajettiin pohjoispuolta pitkin. Aika ymmärrettävää, miksi järvi on niin suosittu lomakohde; majoitukset ja palvelut näyttivät hyvältä ja uutta rakennettin lisää. Ja Euroopan suurimpana järvenä sen rannoille mahtuu turisti jos toinenkin.
Balatonilta rajalle asti surkeaa tietä, kuoppaista ja vaarallisen uraista. Huoltiksella juttelin svenskin kanssa, joka oli Africa Twinillä liikkeellä ja tulossa Ukrainasta. Hänen juttujensa perusteella " huono tie" on tietysti suhteellinen käsite.
Rajalta Zagrebiin loistavaa motaria ja perillä yhdessä hujauksessa. Majoituttiin kolmen tähden hotelliin, joka kyllä on ryöstöhintainen, mutta olkoon, ollaan täällä kuitenkin vain yksi yö.
Zagreb on kiva kylä nopealle pysähtyjälle.Rautatie jakaa kaupungin vanhaan ja uuteen osaan. Vanhassa osassa on kompakti pieni keskusta, josta saa helposti käsityksen ja kiinnostava, mutta paikoitellen erittäin huonossa kunnossa oleva vanha kaupunki. Isot kävelykatualueet, jotka ovat täpösen täynnä ulkoilmaravintoloita. En ole varmaan missään kaupungissa nähnyt tällaista määrää anniskelupaikkoja paljaan taivaan alla. Ja kaikki paikat miltei täynnä ja torstai-iltana! Varoituksen sana kuitenkin: Zagreb on kallis.

6.7.
Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa rannikolla Pulaan, mutta koska respan neito suositteli pikkuisen pohjoisempaa Rovinjia, niin lomalaisen joustavuudella tehtiin suunnitelmiin muutos.
Loistava muutos, kiva rantapaikka ja toisella yrittämisellä majapaikka. Ilmastoitu kolme huonetta ja täysin varustettu keittiö hintaan joka Zagrebin jälkeen tuntui naurettavan halvalta. Lisäksi kun säätiedotus lupasi lähemmäs kolmenkymmenen lämpötiloja alkumatkan palelujen jälkeen niin päätettiin pidentää oleskelua ja vuokrattiinkin siis kämppä kolmeksi yöksi. Asiaan tietysti vaikutti myös se, että kuski, huolimatta nuoresta iästään (alle vittu viiskytä), alkoi tuntea itsenä väsähtäneeksi ja kunnon kännin tarpeessa olevaksi.
Vuokraisäntä, vanha patu, joka puhuu loistavaa englantia, toi kaupan päälle meille pullollisen pontikkaa, jota sitten kolmisin skoolattiin. Alkoi veri taas kiertää.
Kroatian motarimaksut perustuu pay as you go -periaatteeseen kuten Ranskassa. Motarille mentäessä otat lipukkeen ja pois tullessa maksat ajetun matkan perusteella. Motari tosin oli monessa kohdassa vielä rakenteilla ja aika ison osan matkaa ei ollut edes suunnitteilla: Kerran jouduttiin maksamaan normaalitiellä pelkästä tunnelin läpiajosta, Tunneli tosin oli pitkä, mutta silti. No, ilmaisia tunneleita oli kyllä riittämiin. Aika iso raha tiemaksuihin kyllä hupeni.

7.7. - 8.7.
Aurinkoa, uintia, olutta....mmm, ja paljon olutta. Vuokraisäntä toi välillä maalaisviiniä pullollisen ja vaimonsa leipomia torttuja. Ihania tyyppejä. Toisen päivän iltana alkoi kyllä jo polttelemaan maantielle pääsy ja tavarat oli valmiiksi pakattuna jo aikaisessa vaiheessa.
Rovinjista ja muista lähipaikoista menee päiväristeilyjä Venetsiaan. Jos haluaa välttää Venetsian ruuhkat ja parkkipaikan hakemisen niin tämä on hyvä vaihtoehto. Lisää Kroatian pohjoisrannikosta ja Istran niemimaasta löytyy osoitteesta www.istra.hr.

9.7.
Aamulla aikaisin lähtö kohti Sloveniaa. Navigaattori hukkasi reitin kerran Kroatian ja kerran Slovenian puolella, uutta tietä syntyy sitä vauhtia, että kartanpiirtäjät eivät pysy perässä. Postojnan kohdalta sivutietä 10 kilsaa katsomaan Predjamski Grad -nimistä linnaa, joka on rakennettu suuren luolaston suulle valtaisan kallionkielekkeen alle. Kamera räpsyi vähän aikaa ja takaisin pyörän selkään. Postojnassa olisi ollut nähtävyytenä Euroopan suurimmat luolastot, mutta kun noita luolia on tullut nähtyä niin porhallettiin ohitse.
Ljubljanassa etsittiin ensimmäiseksi rengaskauppa, kun Roadteceillä on takana jo 13 tuhatta kilometriä. Ei löytynyt sopivaa kokoa kuin Misukan racingnakki, joten täytyy jättää homma Itävallan puolelle.
Ljubljana on pääkaupungeista pienin ja sen huomaa myös tunnelmasta. Keskusta on ok ja melko pikaisesti läpikävelty. Ljubljankca-joki, joka virtaa kaupungin läpi on enemmänkin puiden reunustama kapea kanava, mutta sen reunamilla on kivat terassit, joissa voisi varmasti viettää koko päivän. Meillä alkoi kyllä olla pääkaupunkikiintiö täynnä, joten kävelyretken ja siihen kuuluvien pakollisten oluiden jälkeen mentiin aikaisin takaisin hotellille. Nyt ei enää ainuttakaan suurkaupunkiyöpymistä.
Kaikenkaikkiaan saavat kaikki neljä maata meikäläiseltä kiitettävän arvion niin ystävällisyyden, siisteyden ja muunkin viihtymisen kannalta. Ehdottomasti hyviä mopoilukohteita, joissa kannattaa käydä. Henkilökohtaiseksi suosikiksi nousi yllättäen Bratislava, hyvä yhdistelmä suurkaupunkia ja vanhaa keskustaa.

10.7.
Aamulla edellisen illan yli 30 asteen aurinkoinen ilma oli muuttunut ukkosmyrskyksi jä lämpötila puolittunut. Kymmenen jälkeen ukkonen lakkasi jyrisemästä, joten täysvehkeet päälle ja sateessa kohti Itävaltaa. Rajalla mittari näytti kymmentä astetta. Karawanken-tunnelin toisella puolella Itävallassa keli oli jo kuiva. Villachissa löydettiin kolmannesta liikkeestä sopivan kokoiset touring-renkaat. Vaihto kesti sen verran kauan, että päätettiin jatkaa matkaa vain pikkuisen matkaa eteenpäin Seebodeniin. Siitä olisi seuraavana aamuna säästä riippuen mahdollisuus lähteä joko moottoritietä pohjoiseen tai Grossglocknerin ylitykseen.

11.7.
Aamulla oli vielä erittäin kylmä ja kun portimo vielä sanoi Grossglocknerin pohjoisreunalla olevan huonon sään päätettiin jättää ylitys toiseen kertaan. Sen sijaan motaria Bischofshofeniin, josta pienempää tietä Zell am Seehen. Talvikeskuskierros jatkui vielä Kitsbühelilla, Seefeldilla ja lopuksi vielä yöksi Garmisch-Partenkircheniin. Illalla ei enää harmittanut Grossglockner, sen verran paljon tuli ajettua upeaa mutkatietä muutenkin.

12.7.
Olo on kuin sumuisten vuorten gorillalla, sadepilvet pyyhkii matalalla vuorten yli, mutta onneksi lämpötila on noussut pari astetta. Itävallan puolelta koukaten takaisin Saksan puolelle katsomaan "Prinsessa Ruususen" linnaa. Höh, pieni linna vuoren kupeessa ja miljoona turistia jonossa. Räpsäistiin pari kuvaa parkkipaikalta ja lähdettiin ajelemaan pitkin "Romanttista tietä". Parin kilometrin päästä tie oli kokonaan poikki ilman mitään selitystä. Romantiikka rapisi sen verran, että lyötiin navigaattoriin ohjeet mahdollisimman nopeasta etenemistä pohjoiseen kotia kohti. Moottoritien taukopaikalta alettiin soitella lauttayhtiöihin Ruotsi-Suomi ja Saksa-Suomi yhteyksistä samalla tuloksella: kaikki paikat täynnä.
Pysähdyttiin sen vuoksi yöksi Kasselin lähellä olevaan pieneen Guxhagenin kylään majataloon pohtimaan jatkosuunnitelmia: Vaihtoehtoina joko roikkua Saksassa kunnes jostain saadaan lauttapaikka tai lähteä ajelemaan Puolan läpi Via Balticaa. No, jää aamulla nähtäväksi.

13.7.
Soittokierroksen tuloksena onnistuttiin saamaan Viikkarin paluu maanantai-illaksi. Parempi sekin kuin vielä pidempi odotus. Päiväetappina yhdistetty maaseutu & motari -turnee Lübeckiin. Lähtiessä onnistuin kaatamaan pyörän laattakivipihalla, kivat naarmut. Luulin, että sivuseisontatuki oli alhaalla, ei ollut. Perjantai 13. päivä, juu juu.

14.7.
Jäätiin päiväksi Lubeckiin. Nätti mesta.

15.7.
Kalmar. Kerrankin Svea-mamman säät suosivat.

16.7.
Rakas Päiväkirja, kirjoitan sinulle nyt vimeistä kertaa. Tukholmassa odotellaan laivaan pääsyä ja huomenna kotona. Tämä reissu oli sitten siinä.

----

Tyypllisiä turistiotoksia nähtävissä täältä.

[Finnpaso]

Hyvät tarinat ja kuvatkin olivat onnistuneita... *

Budapestissä monesti olleena kuitenkin maalaisin itse huomattavsti valoisamman kuvan ko. kylästä.... *

Harmi, ettet ajellut Slovakiassa enempää, nimittäin siellä idemmässä Tatroilla ja VAH joen rantamilla....

[piipu]

matka kuume senkun kasvaa....kiva tarina ja kuvat hienoja unkariin ja puolaan ois tarkotus mennä...nyt kyll kroatiaki alko kiinnostaa....

[Karza]

Jos Unkariin menee, sit Kroatia on jo siinä niin lähellä että ehdottomasti kannattaa ajaa jo Kroatian rannikolle kirkkaisiin vesiin uiskentelemaan. Kroatia rocks!

Rovinjin vanha Venetsialaiskeskusta on illalla aika makee paikka. Paljon pieniä kapeita kujia ja katuja joissa ihastuttavia ruokailupaikkoja, jonkin verran myös menomestoja. Jos haluaa vilkkaampaa yöelämää, kannattaa parkkeerata vaikka esim. Opatijaan(ylempänä Kvarnerin lahdella Rijekan naapurissa).

[urpooo]

Hyvä tarina, kuvia olisin kaivannu enemmän No kyllä noillakin mennään.
Ja Kroatia todellakin rocks varsinkin etelä, ja siinä lähellä on montenegro ja bosnia. (emminä noista enää tiiä ku ne eroili siinä)

[Tuppervaari]

matka kuume senkun kasvaa....kiva tarina ja kuvat hienoja unkariin ja puolaan ois tarkotus mennä...nyt kyll kroatiaki alko kiinnostaa....

jos matka sinnepäin suuntautuu niin ehtottomasti kroatia reitille.rannikko on upeaakin upeampaa, haittapuolena joskus puhaltavat aika kovat tuulet.

Riejkan edustalla on Pula niminen pikkukaupunki. Siellä järjestetään muistaakseni heinäkuun alkupäivinä kohtuullisen kokoiset kokkareet.

[Karza]

Pula on Istrian niemen eteläkärjessä...

[Tuppervaari]

Pula on Istrian niemen eteläkärjessä...

Niin oli. Ainakin viimeksi. Tosin helpompi paikallistaa kartalta kun ettii ton Riejkan.

[motora]

Monta hyvää vinkkiä.
Edellisestä kerrasta jo 40 vuotta.