Pieni eläinaiheinen tarina

[dsnk]

Ei nyt varsinaista matkailua, päivätrippi vain, mutta eilen illalla päätettiin ajaa Inariin (ei se Lapin versio) sieltä Ilomantsiin ja takaisin Joensuuhun. Tai oikeastaan periaatteellinen ajatus tuommosesta ajelusta oli tehty jo aikaa sitten, tai ainakin minä olin semmoista joskus ajatellut ja niin se eksyminen alkoi.

Lähtöpaikka oli siis Joensuu ja ensimmäinen tavoite oli ajella vaan jonnekin, jossa voisi syödä jotain ja kenties tankata. Syömäpaikaksi arveltiin Jakokosken museokanavan kahvilaa jonka aukioloajoista ei ollut sitten mitään varmaa tietoa. Toinen tieto sanoi, että on auki ja toinen ettei. Kyllähän sinne varmaan viitat löytyisi - onhan me käytykin siellä. Löysimme peräti viitan, että 3 km ja noin 10 km huonokuntoista asvalttitietä myöhemmin oli pakko tunnustaa että ohi on ajettu ja päädyimme Enoon tankkaamaan.

Uimaharjussa oli kuulemma hyvä pitseria tai ainakin oli ollut joskus 10 vuotta sitten kun kaveri asiasta oli maininnut joten sinne siis. Löytyihän sieltä toimivaa Kebabia (kasvisateria ei kylläkään kuulemma toiminut). Ja sitten tietymättömille teille (olin jo salaa päättänyt, että Inari on tavoite).

Muistelin kartan sanovan, että Uimaharjusta on suunnilleen suora tie Inariin joten eikun nielemään kilometrejä. Tie alkoi kaventua ja muuttui jopa soraksi ja sitten alkoi tuntua, että jokohan tuolla jo näkyy naapurimaamme syvät salot. Sitten piti olla jo niin lähellä, ettei "kelirikko 22 km" voi enää pitää paikkansa - johan sitä oltaisiin venäjänmaalla ja oli pakko katsoa karttaa. Tunsin itseni HD-mieheksi kun tajusin että yksi risteys oli jäänyt kääntymättä * *Suosittelen silti Jaakonvaaran suunnalla ajelua, maisemat ovat todella kivoja

Takaisinhan ei käännytä! Joten vielä pienempiä teitä takaisin reitille. Ongelma oli vain se, että teitä oli kolme. Apua paikalliselta asukkaalta ja tietenkin huonokuntoisin tie oli se mistä oikealle reitille pääsee. Uskomattoman hienoja, täysin peilityyniä, suojärviä ja soratietä, välillä jopa pehmeää hiekkaakin. Ei ihan katurenkailla varustetun fazerin ominta maastoa, mutta oikealle reitille päästiin!

Ja kohti Inaria. Hienoa maisemaa, hyvää asvalttia. Kohti ainoata edestakaista pätkää raja-asemalle. Ja sitten se tapahtui.

Tiellä näkyi joku karvainen liikkuva otus. Helvetti. Ahma? Karhunpentu? Aloin villisti katsella ympärilleni onko emokarhua jossain, ei passaa jäädä emon ja pennun väliin. Onpas tuo otus matala. Hetkinen, sillä on omituinen häntä. HEI SEHÄN ON MAJAVA! *

Majava löntysteli tiellä juurikaan meistä välittämättä. Pysähtyessämme kuvaamaan metrin päähän päätti otus puikahtaa tieltä pois ja kännykamera ei ehtinyt kuvaa saamaan *Kuvasta ei nyt niin väliksi, pelkkä kokemuskin oli niin hemmetin hieno!

Niin pitkälle ajettiin kuin ilman rajavyöhykelupaa pääsi ja eikun takaisin. Joko sama majava tai sitten eri majava (näytti vähän pienemmältä) löntysteli taas tiellä! Pysähdyttiin taas kuvaamaan ja taas otus karkasi meiltä. Ilmeisesti jonkinlainen kameraujous pitäisi kirjata lajin luonteenpiirteisiin.

Suuntana Ilomantsi! Välillä näkyi joitain Via Karelia kylttejä joten ilmeisesti Via Karelialla oltiin. Alkoi jo vähän viilentyä, asvaltti muuttui torpparin asvaltiksi, väsyttikin jo vähän, kilometritaulussa 20 hattuvaara, ilomantsi 60 (tai 70). Voi itku.
Jossain vaiheessa tie muuttui takaisin asvaltiksi, mutta kunto oli paikoitellen niin huonoa että kuvittelisi tekijöiden tavoitelleen palkintoa tilkkutäkkiasvaltin maailmanmestaruuskisoissa.

Tie parani kuitenkin Hattuvaaran kohdilla kuin taikaiskusta ja samalla kasvoi myös ajonopeus mikä taas viilensi entisestään viilentynyttä kroppaa. Alkoipa matkan edetessä ajokamojen kiroilukin; Schuberthin kypärässäni on kyllä joku vika - oikea puoli suhisee ja kolisee, vasen ei. Rukkan Windstopper kypärähuppu tuntui nousevan niskasta ylös ja mp-asun takki ei pysynyt kunnolla kiinni. Soimasin itseäni kun olin jättänyt buffin pois kaulalta, noh, kotiin päästiin silti suht. nopeasti niska kyyryssä vetoa valitellen.

Summa summarum: Reissu oli mainio, maisemat hienoja, eksyminen hauskaa mutta Majava kruunasi kaiken! Todella hieno eläin ja kaikkein parasta oli se kun se oli vapaana luonnossa liikkumassa - niinkuin mekin olimme.



Karttalinkki: http://tinyurl.com/35vmh4

[Juicci]

Hieno tarina!

Noita eläimiä on kyl hauska katsella erämaissa, missä kohtaamiset ihmisten kanssa ovat harviaisia. Välillä ne touhuavat vaikka mitä, eivätkä ole moksiskaan kun ihminen niitä tiirailee. Tosin kunhan pysyy riittävän etäällä.

[dsnk]

Hieno tarina!

Noita eläimiä on kyl hauska katsella erämaissa, missä kohtaamiset ihmisten kanssa ovat harviaisia. Välillä ne touhuavat vaikka mitä, eivätkä ole moksiskaan kun ihminen niitä tiirailee. Tosin kunhan pysyy riittävän etäällä. *

Kiitos kiitos

Erämaateissä on jotain jännää, ne on tehty suoriksi ja yleensä maasto ympärillä on karumpaa kuin keskiverto suomalainen sekametsä - jonkinlainen omanlaisensa fiilis siitä, että nyt ollaan muuten kaukana sivistyksestä vaikkei sivistys nyt oikeasti niin kaukana olisikaan.

Erämaihin veljet, erämaihin!

[mchuurre]

JOVVAIN....



.......Naaaaa, se tuolla Inaris oun monesti kuullu yöällä ku karhu kiimassaan pulputtaa.....se o niiku erotuomatrin pilli ja teltas ku siihen äänee herää nii mukavasti nostaa karvoja ylös vaikkei läheltä kuulukkaan. Meinaa se iääni

.....naaaaa saa sen une silti uuvellee