Soralla ajon lyhyt ABC

[Masa]

Tere,

Ensinnäkin kovasti sorry, että pruukaan kirjoittaa Suzukin omistajana. Mulla on 1000 V-Strom ja muutaman opin tässä voisin antaa, jottei kellään käy samalla lailla kuin minulla.

Olkaa helvetin varovaisia, kun tulette pehmeältä kovalle alustalle ja sama toisin päin. Silta keskellä hiekkatietä saattaa olla semmoinen, ettei aspiriini auta, kun siihen tulee liian lujaa.

Mulle kävi näin viime sunnuntaina:
Ajelin mutkaista soratietä, sellaista tavallista kevyttä nopeutta en kuitenkaan nopeuden max. limitillä. Tiessä oli veden syömiä reikiä sekä autojen ajolinjalla paljasta hyvin pitävää hiekkaa. Sivummalla oli se karkea laakerimainen sora, joka oli niinikään autojen sinne levittämää. Kun sitä tietä sitten ajoin ja saavuin puiselle sillan kannelle, johin oli kerääntynyt autojen jarrutuksessa sitä laakerimaista soraa, juuri siihen rajapintaan, jossa silta alkaa, silloin alkoi ongelmat.

Sillan puiselle kannelle oli tehty autojen pyörien kohdille 2 X 4 -lankusta myötäsuuntaiset korokkeet (ehkä 50 cm leveät). Juuri, ennen kuin saavuin mutkaosuudelta kannelle, se kevyt kasaantunut hiekka nyppäsi eturenkaan itri tiestä ja en voinut enää valita, ajanko sillan kantta autojen pyörien väliin jäävää osuutta, vain nousenko niiden korokkeiden päälle. Liikesuuntani oli sen verran sivuttainen saavuttaessa siihen silalle, että etupyörä ei mennytkään siitä autojen pyörien väliin jäävää osuutta, vaan kampesi itsensä, kuin junan raiteille siihen korokkeen sivustaan. Se sekoitti pyörän ohjattavuuden täysin. Ei pystynyt enää ollenkaan korjaamaan kumpareen aiheuttamaa etupyörän irtoamista.

No, lopun voikin sitten arvata, kun liikesuunta ja -energia ajoi kuljettajaa ulos penkiltä. Tulin aivan suoraan hartioilleni ja niskalleni alas siihen harvakseltaan olevien sillan kannen pölkkyjen päälle ja vauhita oli siinä enää hyvin vähän. Ai -ai - sattuu... Nyt sattuu oikein kovaa... -olivat ensimmäiset mietteeni maassa maatessani. Raajat toimii, joten ylös ja pyörä pytyyn. Kotiin oli vartin ajomatka ja vein pyörän kotiin, vaikka niskaan sattui aivan helvetillisesti.

Siitä sitten pika- pikaa taksilla Jorvin sairaalaan, koska kivut oli helvetilliset. Kipupiikiä peffaan ja röntgenkuvaukseen maanantaiyöllä. Onneksi mitään ei ollut mennyt nikamistani rikki, vaan aivan järkyttävän korkuinen veren purkauma hartia-niskassa. Sattuu vieläkin tätä kirjoitettaessa niin, ettei paljoa naurata, vaikka onnettomuudesta on 5 päivää ja kuurina on kovia särkylääkkeitä.

Olkaa varovaisia, kun saavutte erilaisten tiemateriaalien rajapinalle.

terv,

[kjhh]

No johan sattui, hyvä kun pääsit kumminkin pelkällä kivulla ja säryllä keikauksesta. Tuntuu siltä, että jokaisella meillä joita soratie vetää puoleensa on joko edessä tai takana se pakollinen keikaus. Toistaiseksi viimeisin omalla kohdalla oli pari viikkoa sitten löysällä hiekalla metsäautotiellä, kun etupyörä vain sukelsi syvälle santaan, takapyörä suti hetken tyhjää ja vei ensin gessun poikittain tielle, kone sammui ja rupesi hiljaa kaatumaan kohti ojaa. Pyörä jäi ojan penkalle, itse sukelsin komeasti ojan pohjalle. Sitten tulikin kiire vääntää kone sammuksiin ja alkoi hikinen mopon kampeaminen pystyyn.
Analyysi tapahtumasta, olin ajanut liian isolla pykälällä ja ennen kaikkea liian hiljaa - etupyörä alkoi kaivamaan hiekkaan perunavakoa ja maan vetovoima huolehti lopusta. Soratiellä yleensä ajan pykälää pienemmällä vaihteella ja reilummilla kierroksilla - en yhtään tiedä onko tuo mitenkään oikeaoppista, niin vain olen oppinut tekemään.

[J@ck]

Silta keskellä hiekkatietä saattaa olla semmoinen, ettei aspiriini auta, kun siihen tulee liian lujaa.

Ja puinen silta on märkänä yhtä liukas kuin jää - jos ei jopa liukkaampi. Harvassahan noita puusiltoja nykyään on, mutta vielä niitä syrjäteiltä löytää. Meikäläisen aloitellessa mopoharrastusta 70-luvun alkupuolella niitä oli jopa pääteillä.
Esimerkkinä Punkaharjun 2 vanhaa rautatie/maantie siltaa, joissa oli kestopuukansi. Niissä kaatui kaikki, kun ensimmäistä kertaa sateella sillalle sattui. Siis ei pienimpiäkään mahdollisuuksia pysyä pystyssä, jos liukkaudesta ei tiennyt..

[Tuppervaari]

Ekat kilsat soratiellä ajettuani (Noutajaa pilkaten..), tuli mieleen, että miten sillä soratiellä oikein ajetaan varttitonnin painavalla pyörällä?

Kait nää on asioita mitä ei kysymällä opi.Aika tekee tehtävänsä.
Aja kuin mä..helkkarin varovasti

[Pekkavee]

Kait nää on asioita mitä ei kysymällä opi.Aika tekee tehtävänsä.
Aja kuin mä..helkkarin varovasti

No ei se nyt ihan noin mene. Tarpeeksi vauhtia 60-70 km/h suoralla hiekkatiellä, niin hyrrävoimat ja pyörä hoitaa menon. Hieman vaan myötäilee ohjaustangolla minne mennään.

Kurveissa periaatteessa sama juttu. Riittävästi vauhtia, niin meno on paljon helpompaa. Ja kurveissa veto koko ajan päällä.

Pekka

[Pekkavee]

Toiset vanteet on järkiratkaisu senkin puoleen, että aluvanteilla saa olla turhan tarkkana metsäautoteillä. Huono puoli tietysti ainakin alkuperäisvanteiden ruokoton hinta.

Saako 1150 GSA:han jostain valuvanteita? Noin hinta? Vakiona on pinnat ja ne voisi jättää nappularenkaillle.

Saahan noita BMW kauppiailta.
Maksaa vaan mansikoita.

Pekka

[Puksuttaja]

Pannaanpa tähänkin ketjuun tiedote vaikka ristiinpostaus onkin rumaa.
Elikkä elo-syyskuun vaihteessa BMW endurokurssi SUOMESSA.
Siellä nähdään. Minut tunnistaa siitä pyörästä mikä on on nurin jatkuvasti

[Tuppervaari]

Kait nää on asioita mitä ei kysymällä opi.Aika tekee tehtävänsä.
Aja kuin mä..helkkarin varovasti

No ei se nyt ihan noin mene. Tarpeeksi vauhtia 60-70 km/h suoralla hiekkatiellä, niin hyrrävoimat ja pyörä hoitaa menon. Hieman vaan myötäilee ohjaustangolla minne mennään.

Kurveissa periaatteessa sama juttu. Riittävästi vauhtia, niin meno on paljon helpompaa. Ja kurveissa veto koko ajan päällä.

Pekka

Lähinnä ajattelin sitä et kyllä alussa kandee ottaa aika varovasti ja tutustua homman saloihin takamuksen kautta.
Ja jos ne hyrrävoimat pitää pystyssä niin kuinkas ne sitten vetelevät lippoja kahdensadan vauhdista?
Aika vaarallinen neuvo. En nyt luottaisi aivan täysin hyrrävoimiin.

[mikan]

Itse olen mennyt kuluvana kesänä montulle harjoittelemaan pehmeällä hiekalla ajoa, se ei oo pitkittäiskampuralle + teleleverille eikä mulle ominaisinta aluetta.

Jos vauhtia uupuu niin pyörä vikuroi, mutta se oikenee kaasulla. Siinä mitataan kerta toisensa jälkeen meikäläisen kanttia, tietää keinot mutta aina miettii että uskaltaako. Tosin nyt on pyörässä vaihtokytkin, käytössä on myös rauhallisempi ruisku-/sytkäkartta, silloin ei ole sataa newtonia kahdessa tonnissa.

Rengaspaineet on hyvä pitää pehmeellä kakkosen pinnassa, lisää pitoa kummasti.

[r12gs]

Itse olen mennyt kuluvana kesänä montulle harjoittelemaan pehmeällä hiekalla ajoa, se ei oo pitkittäiskampuralle + teleleverille eikä mulle ominaisinta aluetta.

Missä "montulla" olet käynyt treenaamassa ? GS weekendissä muiden jarruna ajellessani meinasi jo usko loppua. Harjoittelu soralla ja erityisesti pehmeällä olisi todella tarpeen, mutta missä se kävisi täällä pääkaupunkiseudulla parhaiten....?

[Pekkavee]

Missä "montulla" olet käynyt treenaamassa ? GS weekendissä muiden jarruna ajellessani meinasi jo usko loppua. Harjoittelu soralla ja erityisesti pehmeällä olisi todella tarpeen, mutta missä se kävisi täällä pääkaupunkiseudulla parhaiten....?

Ei kovin pehmeetä, mutta kunnon soraa kuitenkin.

Esim Lavangon supermotorata Vantaan lentokentän vieressä ja Hyvinkään rallicrossrata kanssa. Lavangolla on muutama paikka kyllä aika pehmeä ja spooria syntyy sinne. Se on vähän hankalaa tolla R1100GS Bemulla.

Olen ollut molemmissa kerran, ja oli ihan mainio kokemus.

Täällä on muutakin tarinaa pääkaupunkiseudun sorapyöräilystä.
http://www.matkaendurot.net/forum/viewtopic.php?t=5331

Pekka

[HarMi]

Myös Ämmässuon krossirata Espoossa sopii raskaalle kalustolle. Savipohjainen rata on kovapintainen kuivana ja silloin sen ajaa läpi vaikka kyykyllä. Itse ajan siellä supermotolla melkein samaa vauhtia kuin enskalla.

[hra1150]

Missä "montulla" olet käynyt treenaamassa ? GS weekendissä muiden jarruna ajellessani meinasi jo usko loppua. Harjoittelu soralla ja erityisesti pehmeällä olisi todella tarpeen, mutta missä se kävisi täällä pääkaupunkiseudulla parhaiten....?

Ei kovin pehmeetä, mutta kunnon soraa kuitenkin.

Esim Lavangon supermotorata Vantaan lentokentän vieressä ja Hyvinkään rallicrossrata kanssa. Lavangolla on muutama paikka kyllä aika pehmeä ja spooria syntyy sinne. Se on vähän hankalaa tolla R1100GS Bemulla.

Olen ollut molemmissa kerran, ja oli ihan mainio kokemus.

Täällä on muutakin tarinaa pääkaupunkiseudun sorapyöräilystä.
http://www.matkaendurot.net/forum/viewtopic.php?t=5331

Pekka

Panin tänään Tomtom Rideriin lähtöpaikaksi kodin eli HML/Visamäki ja määränpääksi Mansikkalan kylä Forssan Matkussa.

Laskutehtäväksi annoin "lyhyin reitti". Kone laski: 58 km/3 h 15 min. Ja eikun matkaan.

Reitistä valtaosa oli tavanomaista mutkaista soratietä pieni osa hyvää asfalttitietä ja loppu oli juhlaa eli Rengon Viialankylän jälkeen Tomppa ohjasi umpimetsään eli jollekin tielle, mitä ei ollut koskaan rakennettu.

Keskellä metsää korkeassa ruohikossa kapealla polulla Sotanorsullla! Ei paluuta eikä tietoa tulevasta! Yippikayee! Lopulta, kun ajoura tupsahti takaisin tielle, jouduin suoraan jonkun ihmeen syväjokiranchin pihalle. Parikymmentä kilometriä kotonta olin keskellä päätähuimaavaa seikkailua!

Nuita reitejä ei tulla millään tavan moottoripyörällä tai millään suv:lla. Tomtom endurorider!? Onko muukkokeillu?

Ai juu, lopulta siihen 60 kilometriin meni about 1,5 tuntia. Pitänee llaittaa Amtserdamiin terveisiä, että tarkistavat.