Noviisin ensikokemukset ajamisesta

[Helsingin Matti]

Moro vaan kaikille!

Mikäpäs tässä? Keskiviikkona tuli sitten haettua kuussatanen fazeri liikkeestä. Kahdeksan vuotta sitten tuli piikistä luovuttua ja sen jälkeen en olekaan ajellu. Vettähän satoi luonnollisesti kunnolla, kun pyörän kotia ajoin. Taisin jännittää koko kroppaa, sillä ensi reissulla, koska lonkat oli kipeenä, kun pääsin kotia. Matkaa oli n. 40km.

Eipä siinä. Eilen ajelinkin sitten töihin, eikä ollut enään lonkat kipeenä sen jälkeen. Kaipa sitä osas jo istua ja ajella paljon rennonpana.

Duunin jälkeen lähdinkin sitten oikein kunnon lenkille ja kotiintulo matkalla sitten iltasella, rupes jo oikein nauttimaan siitä ajamisesta. Pysty nautiskelemaan maisemistakin ja ilmakin oli mitä mainioin.

Tosi kiva pyörä muuten ajella tuo fazeri ja lähteekin ihan, ainakin meikäläiselle riittävän nopeasti.

Toivottavasti tulee kivat kelit viikonlopuks. Hirveet ajikset on kyllä koko-ajan päällä.

Matti.

[genesis66]

Ensimmäinen "oikea" mopo nyt alla (20v tauon jälkeen)ja kokemukset on melko moninaiset. On fiilis kuin opettelisi polkupyörällä uudelleen ajamaan. Ensimmäiset 300km on nyt ajettu. Kiihdytys ja jarrutus tuntuu jo jotenkin taittuvan, mutta se mutkaan sisään meno ja kallistus.. Ei millään mene kaaliin, että kun sompaa kääntää ulospäin niin pyörä kallistuu oikeaan suuntaan ja "imaisee" mopon mutkaan. Ajan autolla työkseni ja ehkä tuo ratin kääntäminen "väärään" suuntaan tökkii tästä syystä.
Taidan laittaa kesäksi auton avaimet naulaan, että ainakaan se ei häiritse mopolla ajon oppimista
Välillä, kun unohtaa turhan puristamisen ja jännittämisen ajo tuntuu tosi hyvältä.

Pyörävanhus on Yamaha FZ 750 Genesis -89

[Tuche]

Tunti sitten tulin kotia pyörän hakureissulta. n:250km Jyväskylästä Lappeenrantaan. Yllättävän hyvin kaikki meni, vaikka jännitinkin eilen aika paljon. Hidasajo on kyllä unohtunut täysin. Persaus alkoi puutumaan kyllä loppumatkasta ja samalla pohkeita alkoi särkeä. Ajoin tosin yhtäkyytiä koko matkan oikeastaan. Varovainen kyllä saa olla. Mukava pyörä kyllä muuten ajella tuo pikku Bandiittikin.

[Volpe]

Jarruttamisesta:

Vilkaiskaa aina peiliin, ennen kuin jarrutatte voimakkaasti. Perään törmäävä auto ei tunnu mukavalle. Sujauttakaa vaikka edessä seisovan oikealle puolelle, mutta älkää jääkö odottamaan iskua selkään. Vilauttakaa jarruavaloa ajoissa.

Nykyautoissakin on hyvät jarrut, mutta usein vauhtia on liikaa ja liian pienet välit.

Ennakointi ei ole moottoripyöräilyssä ajotapa, vaan elämäntapa.

Tuota takaa tulevien seuraamista ei voi kylliksi korostaa! Tärkeä neuvo kaupungissa valoissa ja ruuhkaisella maantiellä/motarillakin. Liekö autoilun aiheuttama keskushermoston vaurio jos ei osaa joskus luovia sinne jonossa edellä olevan viekkuun vaan suosiolla tarjoo kakkosta sinne ensiksi tyrkkäytyvälle
ja tykkää vielä aktin aikana nojata nokkansa edelläjonottavan perään
Splittailukeskustelua en meinaa nyt avata, mutta juuri kun nopeasti pysähdytään valoihin tai saavutetaan jonon pää joka yleensä löytyy inhimillisesti katsoen liian nopeasti motarilla ruuhka-aikaan, niin aina tsekattava mihin pakenee kun peilissä näkyy liian iso ruma kuono (ei oma).
Tässä pätee myös se viisaus, että mopo menee sinne minne katsot. Yleensäkin aina katse sinne missä on tilaa mennä, ei esteeseen, oli sitten puu tai auton perä. Sutjakkaasti
sujutellen!

[Angeli]

Piti nostaa vanha aihe ylös, kun tämä nyt tuli itsellekin viimein ajankohtaiseksi.

Perjantaina tuli ajettua ensimmäiset kilometrit omalla mopolla (noin 50km) ruuhkien hälvettyä.

Liikkeellelähdöt, jarrutukset sekä risteyksiin lähestyminen tuotti eniten päänvaivaa (siis kaikki mitä jo autokoulussa tuli harjoiteltua ahkerasti) *. Niin ja tiukkiin mutkiin ajo tuntui vaikealta, jälkeenpäin ajateltuna ainakin sen virheen tein, etten katsonut tarpeeksi kauas eteenpäin.

Mukavinta oli ajella pikkuteillä 60-80km/h. Moottoritietäkin tuli kokeiltua, mutta satasen vauhdissa alkoi tuuli riepomaan niin että ajaminen ei ollut mukavaa. Ja tietenkin mammaria pelotti *.

Mutta mukavaa se oli ja jopa hetkittäin pystyin nauttimaan ajamisesta. Ja mikä parasta, parille motoristille uskalsin moikata *.

Nyt vaan rauhallisia ajoja lisää, niin kai se siitä alkaa sujumaan. *.

[Tune]

Lykkyä ja rauhallisuutta vain juu täältäkin "aloittelijoille", vaikka itekin olen noviisi mopopiireissä.

Ajoin kortin vasta kolmikymppisenä (syksyllä 2003) ja reilu 50000km takana...viime vuosi oli ns. välivuosi ilman pyörää

Täytyy kuitenkin sanoa, ettei oo ollut mitään vaikeuksia ainakaan omalla kohdalla tuon jännittämisen tai pelottamisen tai minkään muunkaan osalta.
Keväisin se tuntuu aina olevan jännä paikka, kun ekan kerran lähtee talven jälkeen liikenteeseen.
Yleensä pienet jarruttelut jne. jossain rauhallisessa kolkassa niin siitä se lähtee ;)

EAK kursseilla ja radalla toki on tullut oltua muutamia kertoja ja voi suositella ehdottomasti muillekin...ei niistä ainakaan haittaa ole

IronButt SS1000:n ajoretkeltä tuli palattua juuri tänä aamuna kotiin ja lisää ajetaan niitäkin varmaan jossain vaiheessa

Turvallisia ajokilometrejä kaikille vaan

[Pajula]

Eikä tätä fiilistä mikään voita: sopivan mutkaisella tiellä lähestyt kaarretta, vaihdat pienempään ja sovitat nopeutesi kaarteeseen. Jalan paino ulommalle tapilla, polvet puristavat tankkia vasten, hellä vastaohjausliike oikeassa kohdassa -- ja pyörä kallistuu kauniisti ajolinjallaan kaarteeseen juuri kuten olet ajatellutkin: lisää kaasua ja pyörä oikenee jälleen haluttuun suuntaan...isompi vaihde sisään ja katse seuravaan kaarteeseen.

voiko tota enää kauniimmin sanoo... tota lukiessa tuli mielee semmone tilanne et toisella puolella tietä on peltoo ja toisella puolella rivissä rantaleppää ja tyyni järvi jonka taakse aurinko juuri laskee

Täällä ei olla päästy edes noviisitasolle - mutta ensimmäinen ajotunti tänään suoritettu ja olen iloinen, etten ollutkaan niin totaalisen paska ja kädetön kuin pelkäsin! Aikaisempaa ajokokemusta ei ole kuin autosta (jossa siinäkin automaattivaihteet tätä nykyä) ja polkupyörästä... joten odotukset eivät olleet korkealla.

Pyöriminen parkkiksella oli hauskaa, hidasajo sujui ok ja sain pujottelutehtävänkin suoritettua puhtaasti. Vaihteiden vaihtaminen oli hiukan hankalampaa, muuta ei sitten juuri tehtykään.

Piiiitkä opintaival edessä mutta mikäs sen hauskempaa!