Mp-kolari Oulun Pateniemessä 2.4.2007?

[Koris]

Ehdin vain jarruttaa pyörän nurin vasemmalle kyljelle, ja ponnistaa kohti auton perää.

Tämä kohta kiinnitti huomion, ihan tarkoituksella pyörä nurin vai vahingossa?

Kyllä sen ihan tarkoituksella laitoin kyljelleen, sillä pystyssä olevasta pyörästä on paha hypätä...

Hypätä minne?
Turvaan vai?

Taitaa kuulua nykyään moottoripyöräkortin teoriaan jos et törmäystilanteessa muuta voi.

Kaataa siis prätkä tarkoituksellisesti?

[yammu1]

Ehdin vain jarruttaa pyörän nurin vasemmalle kyljelle, ja ponnistaa kohti auton perää.

Tämä kohta kiinnitti huomion, ihan tarkoituksella pyörä nurin vai vahingossa?

Kyllä sen ihan tarkoituksella laitoin kyljelleen, sillä pystyssä olevasta pyörästä on paha hypätä...

Hypätä minne?
Turvaan vai?

Taitaa kuulua nykyään moottoripyöräkortin teoriaan jos et törmäystilanteessa muuta voi.

Kaataa siis prätkä tarkoituksellisesti?

En siihen tarkoituksella kaatamiseen ainakaan asfaltilla ota kantaa.Itse ainakin yrittäisin viimeiseen asti jarrua ja suunnitella väistöä jostakin suunnasta.Paniikkitilanteessa vaihtoehdot ovat tietysti vähissä.
Teoriatunneilla opetetaan jos törmäys tulee kannattaa yrittää hypätä juuri ennen kylkeen läsähdystä auton yli.Näin ainakin meilläpäin.Tottatosiaan siis hypätä pyörän päältä ennen törmäystä auton yli.

[Nitrous]

Ehdin vain jarruttaa pyörän nurin vasemmalle kyljelle, ja ponnistaa kohti auton perää.

Tämä kohta kiinnitti huomion, ihan tarkoituksella pyörä nurin vai vahingossa?

Kyllä sen ihan tarkoituksella laitoin kyljelleen, sillä pystyssä olevasta pyörästä on paha hypätä...

Hypätä minne?
Turvaan vai?

Taitaa kuulua nykyään moottoripyöräkortin teoriaan jos et törmäystilanteessa muuta voi.

Kaataa siis prätkä tarkoituksellisesti?

Ennemmin yritän hypätä kuin ajaa suoraan kylkeen jos matka ei riitä pysähtymiseen. Ei se vauhti vaan se äkkipysäys.

[vkoivu]

Ehdin vain jarruttaa pyörän nurin vasemmalle kyljelle, ja ponnistaa kohti auton perää.

Tämä kohta kiinnitti huomion, ihan tarkoituksella pyörä nurin vai vahingossa?

Kyllä sen ihan tarkoituksella laitoin kyljelleen, sillä pystyssä olevasta pyörästä on paha hypätä...

Hypätä minne?
Turvaan vai?

Taitaa kuulua nykyään moottoripyöräkortin teoriaan jos et törmäystilanteessa muuta voi.

Kaataa siis prätkä tarkoituksellisesti?

Ennemmin yritän hypätä kuin ajaa suoraan kylkeen jos matka ei riitä pysähtymiseen. Ei se vauhti vaan se äkkipysäys.

Kuka tollasessa tilanteessa sitten osaa tehdä mitäkin on kovin henkilökohtainen juttu ja riippuu monesta tekijästä. Teorioista voi tietysti aina väitellä. Tällä kertaa en halua väitellä vaan vilpittömästi haluasin muutaman vastauksen sellaiselta henkilöltä kuka näihin on perehtynyt.

1. Jos mopo on kaadettuna kyljelleen ja sen jälkeen koittaa hypätä niin mistä siinä ponnistusvaiheessa saa tukea? Maassa kieriessä ponnistaminen on varmaan todella hankalaa. Tuota voi testata menemällä kierimään johonkin alamäkeen ja yrittää sitten ponnistella eri suuntiin. Ainakin minun fysiikallani kovin suuret suunnanmuutokset on hankalia tehdä.

2. Jos nopeudet ovat vaikka kaupunkinopeuksia niin onko parempi jarruttaa ylimääräinen 10m kun käyttää se sama matka ja aika mopon kaatamiseen ja makuullaan ponnisteluihin. Kuivalla asfaltilla tuollaisella matkalla mopo hidastuu jo aika paljon ja samaan aikaan mahdollinen törmäyskohteena oleva auto saattaa ehtiä jopa pois edestä.

3. Mikäli jarruttamisen sijaan kaataa mopon ja koittaa hypätä ja silti törmää niin kuinka paljon kovempaa siihen kohteeseen silloin osuu?

4. Jos mopo on esimerkiksi tässä tapauksessa olevan caponordin kaltainen korkea katuenduro pystyllä istuma-asennolla niin olisiko se kovin turmiokas törmäämistapa jos juuri ennen törmäystä nousisi tapeille seisomaan tai jopa onnistuisi hieman ponnistamaan ylöspäin. Mikäli törmäys tapahtuisi konepeltiin tai takakulmaan niin silloin mopokuski tuskin edes osuisi koko autoon. Se mahdollinen asfalttiliuku kannattanee aloittaa ennemmin jarrutuksen jälkeen reilun metrin korkeudesta tyhjään tilaan kuin liukua hieman kovemmassa vauhdissa lopussa mahdollisesti autoon törmäten?

Mikäli törmäys tapahtuu auton keskiosaan niin silloin harvemmin tuolla etukäteen kaadolla onnistuu auton väistämään. Keskiosaan törmätessä korkean mopon tapeilla seisten se mahdollinen osuma tulee mopoilijan jalkoihin ja keskivartaloon. Onko se turvallisempaa kuin koko ylävartalon ja pään altistaminen iskulle?

Siinä jotain mietteitä mitä mulla tuli mieleen tästä tapauksesta. Onneksi tällä kertaa selvittiin kohtuullisin pienin vaurioin. Jos joku osaisi edes osaan noista kysymyksistä vastata perustellusti niin sitten saisimme tietää mitä teoriassa pitäisi tehdä jos joutuu vastaavaan tilanteeseen.

[TeeVee]

Muistelen myös, että autokoulussa olisi puhuttu teoriatunneilla tuosta mopon kaatamisesta. Mikäli tuloksia miettii, niin Waari ainakin onnistui tuossa "tempussa". Ongelma tuon reenaamisessa on ilmeinen, mutta oikeastaan enmä lähtis epäilemään tuota väistö "menetelmänä". Täytyypä koittaa kaivella laatikoita, jos jostain löytyis wanha autokoulun opus, niin vois laittaa pari faktaa tiskiin

[nixu]

Ehdin vain jarruttaa pyörän nurin vasemmalle kyljelle, ja ponnistaa kohti auton perää.

Tämä kohta kiinnitti huomion, ihan tarkoituksella pyörä nurin vai vahingossa?

Kyllä sen ihan tarkoituksella laitoin kyljelleen, sillä pystyssä olevasta pyörästä on paha hypätä, tosin on sekin tullut tehtyä crosseilla, enskoilla ja mönkijälläkin useaankin kertaan. Tietenkin suljetuilla radoilla harjoitellessa. Tuota kaatamista olen esitellyt enskalla noissa koulutuksissa, eikä se kummoinen juttu ole, vastaohjauksella pikku kallistus ja jarrut pohjaan, kun pyörä kaatuu niin potkaisee itsensä kyydistä. Ai niin APSeilla voi teettää töitä...

Taisi olla aikoinaan EAK:lla puhetta että asfaltilla kannattaisi jarruttaa viimeiseen asti, parempi kitka renkaan ja asfaltin välillä kuin jos katteen varassa liukuu. Ja jos on aikaa kaataa pyörä niin eikö siinä ajassa ehtisi väistää? Taitaa tuo kaataminen olla enemmän noita soralla tehtäviä juttua. Tietysti tilanteen mukaan toimitaan ja tilanteita on erillaisia.

[Koris]

Ihan näin teoriatasolla edelleen jatkaen...

1. Jos mopo on kaadettuna kyljelleen ja sen jälkeen koittaa hypätä niin mistä siinä ponnistusvaiheessa saa tukea? Maassa kieriessä ponnistaminen on varmaan todella hankalaa.

Tätä jäin tässä tapahtumassa itsekin pohdiskelemaan. Jos sanalla "hyppääminen" tarkoitetaan suunnanmuutosta alkuperäiseen verrattuna, niin ainoa mahdollinen onnistuva suunta lienee olisi ylöspäin, ja sekin vaatisi ponnistusalustan (eli prätkän alle).

2. Jos nopeudet ovat vaikka kaupunkinopeuksia niin onko parempi jarruttaa ylimääräinen 10m kun käyttää se sama matka ja aika mopon kaatamiseen ja makuullaan ponnisteluihin. Kuivalla asfaltilla tuollaisella matkalla mopo hidastuu jo aika paljon...

Kaupunkinopeudella 10 metriä lisää jarrutusmatkaa on huomattava nopeuden alentuminen. Iso ero on myös sillä, tuleeko tilanteeseen 65 vai 55 mittarissa.

4. Jos mopo on esimerkiksi tässä tapauksessa olevan caponordin kaltainen korkea katuenduro pystyllä istuma-asennolla niin olisiko se kovin turmiokas törmäämistapa jos juuri ennen törmäystä nousisi tapeille seisomaan tai jopa onnistuisi hieman ponnistamaan ylöspäin.

Eiköhän mäkihyppyponnistus olisi ihan järkevä vaihtoehto millä tahansa prätkällä, jos:
- siihen valmistautuminen ei haittaisi väistöä
- siihen valmistautuminen ei haittaisi jarrutusta
- sen osaisi tehdä oikea-aikaisesti (loppuun asti jarruttaen, mutta kuitenkin ajoissa)

Näin kerran kun motoristi ajoi kolmion takaa tulleen pikkuauton kylkeen, etupyörän kohdalle (sivulta eli etuajo-oikeutettua tietä tullen). Vauhtia oli onneksi todella vähän, ja mitään ei luultavasti käynyt. Kyseinen kyykkykuski jarrutti loppuun asti ja pyörähti itse (prätkä jäi törmäyskohtaan) auton konepellille selälleen. Tapahtumasta jäi itselleni sellainen käsitys, että kyseisellä auto/prätkä/osumakohta/osumasuunta -kombinaatiolla motoristi olisi kaikissa nopeuksissa automaattisesti lentänyt auton yli (eli ei olisi osunut ainakaan auton kylkeen), prätkä oli yksinkertaisesti niin paljon korkeampi kuin konepellin kohta kyseisessä pikkuautossa.

Mikäli törmäys tapahtuu auton keskiosaan niin silloin harvemmin tuolla etukäteen kaadolla onnistuu auton väistämään. Keskiosaan törmätessä korkean mopon tapeilla seisten se mahdollinen osuma tulee mopoilijan jalkoihin ja keskivartaloon. Onko se turvallisempaa kuin koko ylävartalon ja pään altistaminen iskulle?

Hankala kysymys, mutta kyllä jotenkin ajattelisin päätä kaikkein arimpana ja myös tärkeimpänä. Mieluimmin reidet murskaksi kuin pääkallo.

Onneksi tällä kertaa selvittiin kohtuullisin pienin vaurioin.

Samaa mieltä, onneksi ketjun aiheena olleelle ei mitään ihan järkyttävän pahoja vammoja tullut.


Se mikä mua tässä tapauksessa kiinnostaa, on toimintamallit.

Otan itseni (huonoksi) esimerkiksi: tiedän pystyväni paniikkitilanteessa vain yhteen asiaan. Tarvitsen siis toimintamallin tuohon ainoaan suoritukseeni ja toivon sen tällä hetkellä olevan jarrutus.

Toimintamallia siis tarvitsen, kun en kuitenkaan ehdi ajatella mitään paniikkitilanteessa, ja vaikka ehkä ehtisinkin, niin en kykene, koska olen paniikissa.

Toivon tulevaisuudessa (treenin ja toimintamallien ajattelun myötä) pystyväni kahteen asiaan paniikkitilanteessa: tehokas jarrutus ja väistömahdollisuuksien hakeminen.

Nyt olen alkanut miettimään sitä, että pitäisikö tuon kahden kohdan sisäistettyäni yrittää opetella toimintamalliksi
- ensin tehokas jarrutus
- väistömahdollisuuksien skannaus
- juuri ennen vääjäämätöntä törmäystä kroppa mahdollisimman ylös


Toimintamallin ongelma on sen yleispätevyyden puute. Leikitään numeroilla: jos esim. 20 % tapauksista kannattaisi kaataa pyörä, ja 80 % tapauksista ei, niin kumpi toimintamalli kannattaa opetella?

Tuohon prätkän tahalteen kaatamisen järkevyyteen en usko, en ainakaan tällä hetkellä.

[Hannula]

Loppujen lopuksi motivaatio ennakoida edessä olevia tilanteita, tehokas jarrutus ja epäröimätön väistö on niitä juttuja millä on merkitystä. Näissäkin on jo tekemistä, niitä muita vaihtoehtoja kun harva viitsii edes harjoitella. Kaatamisessa varmaa on pysähdysmatkan selvä piteneminen ja matkan katkeaminen. Mahdolliset hyödyt on niin tilannekohtaisia, että harva niistä tositilanteita ajatellen mitään viisastuu vaikka niitä pänttäämään rupeaisikin.

Moniko teistä on muuten ajatellut tulla vääntämään mm. pakkotilanneharjoituksia IRL seuraavalle EAK-jatkokurssille? Lisätietoja löytyy tapahtumaosiosta.

[yammu1]

Kun koko kirjoittelun lukee läpi huolella asia lienee käsitelty melko huolella.Tietenkään tilanteet eivät koskaan ole samanlaisia ja on tilanteita jotka tulevat niin nopeasti tajuntaan että moni menee shokin omaiseen kramppiin.Kokemus avartaa joka tilannetta ja antaa luottamusta ja harkintaa vaikka olisi hyvinkin paha tilanne.Aina kannattaa yrittää jotain,tilanteesta riippuen.Joskus tilanne vain on sellainen ettei voi millään yhteentörmäystä välttää esim.motukka auton kylkeen,silloin on kyllä viimeiseen asti yritettävä jarruttaa vauhtia pois ja yritettävä ponnistaa auton yli,ennen kuin olla mukana törmäyksessä.Tämä onnistuu kyllä jos ajaa yksin,kaksipäällä tilanne onkin aivan toisin,Takana istuva kyllä lentää kuskin yli helposti hyppäämättäkin,itsekin olen takanta kerran lentänyt ihan itse siihen vaikuttamatta.Vauhti onneksi oli hiljainen eikä siinä kukaan loukkaantunut,vain pyörä kärsi hiukan ja kuskin ego ehkä.
Kokemus on todella tärkeää moottoripyöräilyssä,se on itsestään selvä asia,samoin kuin tuntea todellakin pyörän käyttäytyminen ja mitä sillä missäkin tilanteessa voi tehdä ja mitä enään ei voi tehdä.Aina pitää olla suunnitelmia ja etukäteisajatuksia vaikka ajaisi kuinka rauhallisissa oloissa,koskaan ei voi tietää mitä saattaa ympärillä tapahtua,vaikkei itse tekisi mitään.Aina pitää ajaa ennakoivaa ajoa.
Moottoripyörän kaato,kaataminen antaa kyllä mahdollisuuden vaikuttaa pyrään ja itseenkin,jollei käy hs eli takapää luistaa ja nappaakin kiinni,se on pahimpia tilanteita ja monesti hallitsematon.Normaali kyljelleen luiskahtaminen ei ole ollenkaan paha jos on tilaa missä liukua,pitää stongasta kiinni ja katselee mihin mennään.Siinä hallitsee pyörää ja itseään melko hyvin.Kun saa liuun hallintaan voi erkautua ja ottaa loppuliuun.Se on tilanne joka saattaa tulla jokaiselle eikä se ekan kerran jälkeen juurikaan tunnu edes pelottavalta ajatukselta.
Kannattaa mennä moottoriradalle ajelemaan ja ottamaan tuntumaa asioihin ja mieluummin kaatumaan sinne ne ekat turvat.Nahat siinä saattavat kärsiä ja pyörä,mutta kokemus kasvaa.Itsekin radalla kaatumista kokeneena,vain kykiluita ja oman nahan hiertymiä pahimmillaan.Pukuunhan ei tule kuin katu-uskottavuutta.

[Lay Z]

Customilla ajettaessa tuo auton yli ponnistaminen voi olla aika haasteellista. Jalkatapit kun sijaitsevat aika edessä...

[yammu1]

Eivätpä ne asiat koskaan olekkaan yksiselitteisiä.Tilanteessa ei tarvitsekkaan hypätä eteenpäin vaan yrittää ylöspäin jos katsoo sen omalta kannaltaan parhaaksi ratkaisuksi.Sinullahan on valmiina se suunta eteenpäin,ajaessasi.

[Lay Z]

En minä nyt eteenpäin ponnistamista tarkoittanutkaan. Aika harva meistä muutenkaan jaksaisi ponnistaa tasajalkaa auton yli, ilman valmiiksi eteenpäin suuntautuvaa vauhtia.

Selitin sen ehkä hieman epäselvästi. Ylöspäin ponnistaminen voi siis olla vaikeaa, jos jalkatapit ovat ohjaustangon etupuolella.

[jannep]

Customilla ajettaessa tuo auton yli ponnistaminen voi olla aika haasteellista. Jalkatapit kun sijaitsevat aika edessä... *

Riittää kun antaa jarrutushidastuvuuden nostaa kuskin seisomaan etukenoon astinlaudoille. Kyllä se pyörän osuminen autoon sitten siitä eteenpäin heittää, kunhan kuskin painopiste on auton konepellin yläpuolella.

Hyvällä säkällä lähtee kuin katapultin nokasta.

Ilman jarrutushidastuvuutta ei kustomista helposti ylös pääse. Eri asia on että ehtiikö tehdä mitään näistä. Jos on tavanomainen 2s -tilanne, niin todennäköisesti jää tekemättä, ellei temppu ole selkäytimessä.

Ja harva tuota on päässyt sinne selkäytimeen harjoittelemaan, ellei sitten enskakuskit, tuskin ne hirveesti customeilla skuttassa pörrää..

[Waari]

Kopsaanpa tätä jammu1:sen juttua, sillä tässä on asian pointti.

"Moottoripyörän kaato,kaataminen antaa kyllä mahdollisuuden vaikuttaa pyrään ja itseenkin,jollei käy hs eli takapää luistaa ja nappaakin kiinni,se on pahimpia tilanteita ja monesti hallitsematon.Normaali kyljelleen luiskahtaminen ei ole ollenkaan paha jos on tilaa missä liukua,pitää stongasta kiinni ja katselee mihin mennään.Siinä hallitsee pyörää ja itseään melko hyvin.Kun saa liuun hallintaan voi erkautua ja ottaa loppuliuun.Se on tilanne joka saattaa tulla jokaiselle eikä se ekan kerran jälkeen juurikaan tunnu edes pelottavalta ajatukselta."

Siis tilanteessahan oli aikaa vain yhteen ratkaisuun ja vanhan miehen ei kannata alkaa hyppimään kohtuullisissa nopeuksissa autojen yli, jos sen vain voi jotenkin välttää. Törmäyksen väistäminen oli mahdotonta. Tuossa tilanteessa kaadoin pyörän, kuten olen nuorena oppinut ja kun pyörä oli kyljellään, ponnistin pyörästä auton perää kohti, yrittäen väistää törmäyksen, ja siinä kohtuullisesti onnistuenkin. Vauhtihan siis hidastuu huomattavasti, kun kyseessä on lukkojarrutus, aina siihen asti, kun pyörä on kyljellään. Toinen vaihtoehto, jarruttaa loppuun asti ja ponnistaa auton yli olisi myös hyvä, ja niin olisin tehnytkin, jos välimatka olisi ollut hiemankaan lyhempimutta, mutta nää tulee selkärangasta, eikä juuri tyylivalintoihin ole aikaa, kuin vasta jälkeenpäin. Jokatapauksessa pääasia on, että tekee jotakin, eikä vain jäädy paikalleen, näin monesti pystyy vaikuttamaan seuraamuksiin. Tässä tapauksessa tekisin saman uudelleenkin, nuo vauriot jäi kuitenkin kohtuullisisksi. Kaatumisen saati törmäämisen harjoitteluun ei liene mahdollisuutta, kuin törmäysnukella mutta jos tallista sattuu löytymään enskaa tai crossia, niin alkaa niitä nopeasti kertymään, tahattomastikkin. Waari keskittyy nyt olennaiseen, joten hyvää kevään jatkoa, ja turvallista kesää teille kaikille, nuorille ja vanhemmillekkin pärinäpojille ja surinasussuille

[yammu1]

Juu,eipä sitä tahallaan kolarointia meikäläinenkää halua harjoitella,kun voisi sanoa että voi tehdä kipeää.Puhutaan mieluummin jos näin kävisi,niin pitäisi pystyä kuitenkin pitämään pää kylmänä ja ajatus selkeänä.Vaikeita asioita nämä on tietysti toisen sanoa ellei ole niitä kokenut mutta luovuttaa ei pidä koskaan ja panna vain silmit kiinni.
Toisaalta väsynyt ja turtunut kuljettaja ei ole välttämättä valppaassa kunnossa,jää moni asia ennakoimatta mikä on motoristille elintäkeää.Joudummehan luopumaan monestikin oikeuksistamme liikenteessä heikompana osapuolena ja sekin on hyväksyttävä kiehumatta ettei suutuspäissään kohta telo itseään.

[TripleTwin]

Muistan myös nuoruudessni kerrotun, että pyörän kaataminen on nopein tapa pysäyttää se. Silloin kyllä taisivat jarrut olla eri luokkaa kuin tänään ja tietkin enemmän sorateitä.